’

Ihan ensinnä pitää kiittää teitä osanotoistanne ja lohduttavista sanoistanne; kaunis kiitos ihanat ♥  Toivon myös teille vastaavassa tilanteessa oleville erittäin paljon voimia ja valonpilkahduksia surun keskelle. Yllättävän monelle tämä joulunaika on vaikeaa aikaa. Näinhän se on, että aika parantaa. Ikävä jää, vaikka suru hälvenee. Päivät vaihtelevat suuresti; välillä menee kohtalaisen hyvin ja välillä tulee kosketuksia pohjamutaan. Iskästä taitaa olla muistoja kaikkialla, eikä niitä ole edes tarkoitus pyyhkiä pois. Täällä Pyhällä muistoja tuo esimerkiksi tuo saunan ulkopuolella roikkuva kylpytakki. Tai tuo toinen korituoli, jossa iskä nautti konjakkilasillisesta takkatulen  lämmössä.

Mutta kaikesta huolimatta täällä sielu lepää ja rentoutuu. Tällä möksällä on kyllä niin maaginen voima; heti kun avaa tuon ulko-oven ja nenään tulvahtaa tuttu tuoksu, haihtuu kaikki arkiset murheet ja kiireet. Parina päivänä ollaan oltu laskettelemassa, ollakin että täällä on suhteellisen lämmintä vuodenaikaan nähden. Eilen satoi räntää, mutta tänään oli ihan loistava keli laskea. Kisaväsymystä on kyllä havaittavissa, henkinen puoli vaatii hieman skarppausta ja uni maistuu. Ruokailutkin ovat jääneet viime aikoina vähän vähänlaiselle ja sen on huomannut jaksamisessa. Tänään tein meille lipeäkalakeittoa. Vähän erilainen fredagsmys-ruoka 😉 Olettekos lipeäkalan ystäviä? Tuo keitto maustepippurin kera on kyllä jouluherkkuni numero yksi. En tiedä mistä tuo kalan keittomuoto on kotoisin, mutta yleisempää sitä on vissiin syödä valkokastikkeena perunoiden kera. Keiton kanssa paistoin nopeasti rieskaa, johon pääsi aamupuuron jämät. Lisäksi pari desiä vehnäjauhoja, pari desiä maitoa, suolaa ja oliiviöljyä. Nam!

Joulu sujui tänä vuonna vähän sumussa, mutta eiköhän se taas jo ensi jouluna tunnu joululta 🙂 Silloin ajattelimme ottaa äidin ja veljen perheen mukaan ja suunnata tänne Pyhälle. Pitkiä päivä mäessä, paljon ruokaa ja yhdessäoloa. Niillä me kaikki varmastikin pärjätään tuo joulunaika. 

Uuden vuoden alku on aina hyvä aloittaa uusia projekteja. 

Biksukuntoon -projektikin alkoi eilen etuajassa kuntosalin merkeissä. 

Hyvää teki saada hiki pintaan ja antaa joulusuklaille kyytiä 🙂

Nyt saunaan ja sitten kirjan pariin. Neljästä joululahjakirjasta on jo pian kaksi luettu!

Perjantaiterkuin,

hyvää viikonloppua toivotellen,

viikko alkaa olla jo taas ehtoopuolella! Huisia! Huomenna luvassa Fredagsmysiä perinteiseen tapaan. Tosin kokkaan vain itselleni, sillä mies on pikkujouluissa. Ehkä siis nähdään naisellista Fredagsmysiä. Hih, mitä lie se nyt sit olis 😀

Sain aikapäiviä sitten ihanalta Padmerineltä Coconut White -blogista haasteen esitellä kaunein joulukoristeeni. Kiitos ihana ♥ Pitkään mietin, että mikäköhän se olisi se kaikkein kaunein. Enkä osannut valita yhtä. Mutta sovelsin vähän haastetta ja esittelen teille sellaisen kauniin ympärivuotisen joulukoristeen. Ib Laursenin sydän, joka alun perin tuli valkoisen nauhan kera. Valkoisessa nauhassa se meillä roikkuukin tuossa vitriinin ovessa ympärivuotisesti. Jouluiseksi se muuttuu punavalkealla nauhalla. Tykkään tuosta niin, että ostin tänään Tiimarin alesta samanlaisen (ei tosin ihan saman merkkistä) sydämenä sekä tähtenä. 

Ja sitten arvontoihin. Kyllä, kaksi arvontaa suoritin juuri ja onnettarena toimi jälleen kerran random number generator. Ensimmäisenä tuon ihanan BESO Helsinki rannekorun voittaja:

Toisena ylläripylläriarvonta; sain nähkääs vielä arvottavaksi yhden Kungsörnenin leivontatuotteita ja Lékuén leivontavälineitä sisältävän setin teidän kaikkien ko.arvontaan osallistuneiden kesken. Ja tuo kolmas herkullisen arvonnan paketti lähtee 

O N N E A  molemmille ihan älyttömän paljon ja kiitos teille kaikille runsaasta osallistumisestanne arvontoihin ♥ Laitatteko JohannaL ja Melissa minulle osoitteenne sähköpostitse maria.nurmi@coloria.fi. JohannaL:lle lähetän kauniin rannekorun täältä meiltä ja Melissa saa postia tuolta Indiedaysilta 🙂

Nyt lohi ulos uunista ja kohti ääntä. Sitten hiukset sykerölle, 

huulikiiltoa huuliin ja kohti Sir Elwood Duon keikkaa Tampere-taloon! 

Täällä Tampereella lunta tupruttelee taivaan täydeltä, joululeffa pyörii telkkarissa, kuuma (ja väksy!) glögi helpottaa orastavaa kurkkukipua ja päivällä kuusimetsältä (työpaikan takapihalta) hakemani suloinen kuusi on saanut päällensä valot. Valtakunnassa siis kaikki hyvin 🙂 Ja huomenna saa nukkua, herätyskello täytyy vielä muistaa ottaa pois herättämästä. Kuvissa teille torstai-illan tunnelmia täältä meiltä. Nyt niiden kommenttien pariin. Vihdosta viimein. 

toivottelee,

PS. hurja määrä jo osallistujia tuohon BESO Helsingin koruarvontaan, 

kiitos miljoonasti  teille ja onnea arvontaan 🙂

ja hyvää ensimmäistä adventtia vielä tätäkin kautta! (juu, somettomuus koki kolauksen aamusella, kun kävin Instassa toivottamassa hyvät adventit 🙂 Ensimmäinen adventti on kulunut kynttilöitä poltellen ja hoosiannaa laulellen/kuunnellen. Tässä joulunodotuksessa on kyllä jotain hivenen herkkää ja hengellistäkin. Yleensä emme käy koskaan kirkossa (muuta kuin häissä tai hautajaisissa), mutta nyt on tullut ”tarve” päästä ainakin joulukirkkoon. Ehkä teemme sen siellä Pyhällä.

Adventtikynttelikkö syntyi ihan tavan kynttilöistä koristeltuna Indiskan adventtinumeroilla. Noissa numeroissa oli piikit, jotka painettiin kynttilän sisään. Aluksi ajattelin laittaa ne kruunukynttilöihin, mutta ainakin mun kyttillä murtui tuon piikin ansiosta. Joten pöytäkynttilät saivat kelvata. Kynttilät asettelin voileipäkakkuvuokaan ja koristelin asetelman havuilla. Havuja ei voi koskaan olla liikaa näin joulun aikaan. Keittiön hyllyllä on kuusen oksia maljakossa ja ne tuoksuvat joululta. Eteisen lipaston päällä on sypressi ja olkkarissa kataja. Lisäksi Bestå-tason päällä on se huonekuusi. Joka on muuten vielä hengissä (ruksi seinään) 🙂

Ensimmäisen adventin kunniaksi aamulla sai herätä winter wonderland näkymään. Sitä tunnetta, kun lenkkarin alla narskuu lumi ei kyllä voita mikään. Muutenkin lenkin sai vetäistä kohtuullisen kauniissa auringonpaisteessa. Illansuussa käväisimme pikaisesti Tallipihan joulua katsastamassa ja lampaita silittelemässä. Sekä sunnuntaiseen tapaan siivillä. Yleensä otamme ne mukaan kotiin, mutta nyt söimmekin ne ihan ihmisten ilmoilla. Pienempi pulkkamäkeilijä nukahti jo seitsemän jälkeen ja toisellakin silmät lurpsuvat kiinni. Joten ihanhetikohtapian jatkan eilen aloittamani kirjan lukemista. Mä kun luulin, että muhun uppoaa vain rakkaus- tai salapoliisiromaanit…ja kattia kanssa. Tässä kirjassa seikkaillaan Fidel Castron valtaamassa Kuubassa ja paetaan sieltä Jenkkeihin! Onkohan musta tulossa vanha, kun muutkin kuin rakkausdraamakirjat alkavat kiinnostaa? Mutta oli miten oli, lukeminen on kyllä niin rentouttavaa. Sorry vaan rakkaalle, että tämänkin illan saat katsoa ihan rauhassa telkkaria. Ajattelin ahmia tuon kirjan tänään loppuun! (ja jossain välissä ahmin teidän kommentinnekin ed.postaukseen, kiitos niistä ihanat)

Sydämellisesti tervetuloa uusille lukijoille, teitähän on tullut viikonlopun aikana hurjasti lisää ♥

Muistakaahan osallistua tuohon herkulliseen arvontaan täällä, huomisen iltaan aikaa osallistua!