Meillä onkin täällä Tampereella astetta isommat juhlat – tuolla keskustassa 🙂 (mutta tuntuuko teistä muista, että on astetta tylsemmät juhlat tänä vuonna?) Meillä kotona päivä on kulunut verkkaisesti; leivottiin ensimmäiset joulupiparit tänä vuonna, käväistiin joulutorilla ja syötiin raclettea. Hassu sattuma on se, että juurikin viime vuonna syötiin myös raclettea Itsenäisyyspäivän aattona. Ei niin suomalaista, mutta ah niin hyvää! 

Näin Itsenäisyyspäivänä tulee mietittyä usein sitä, kuinka onnellisessa asemassa on, kun on saanut syntyä Suomeen. Ja samalla ollaan keskusteltu taas rakkaan kanssa siitä ulkomaille töihin lähtemisestä. Itse aikoinaan Kanadassa asuessani aloin näkemään tämän kalliin kotimaani ihan eri näkökulmasta. Välillä täytyy matkustaa kauas nähdäkseen ne tärkeimmät asiat ihan tässä lähellä ♥

Huomenna lähden kuvaamaan yhtä yhteistyöpostausta, joten kuullaan joko huomenna iltasella tai sitten viimeistään sunnuntaina. Nyt vielä toinen lapsukainen tainnutettava untenmaille. Sitten kuppi kahvia, että jaksaa valvoa Tuntemattoman Sotilaan alusta loppuun. Kerrankin. Yleensä olen katsonut sen pätkissä 🙂

EDIT: voi kyllä, heti postauksen eetteriin laittamisen jälkeen eilen alkoi tuo konserttiosuus ja siitä eteenpäin juhlat olivatkin sitten niin herkät ja isänmaalliset, että silmäkulmat eivät pysyneet kuivina. Juhlien jatkotkin jaksoi tänä vuonna katsoa (eikä vähiten sen ihanan Juha Tapion tai Elan takia ;)) Hyvä Suomi ja hyvä Tampere! 🙂 Palaan vastailemaan kommentteihinne myöhemmin, täällä fiilistellään vielä eilisten juhlien jäljiltä 🙂