suloinen sunnuntai on jo kääntymässä ehtoopuoleen ja täytyy sanoa, että sunnuntai on kulunut varsin rentoutuneissa merkeissä. Sininen on ollut päivän pääväri; sitä on uusvanhassa keittiönjakkarassa, tähtihuivissa, laskiaispullan välissä mustikkahillossa ja mikä karseinta, myös mun huulissa. Heitin omaan juoksukuntooni nähden ehkä liian nopeatempoisen liki 1,5 tunnin juoksulenkin, jonka jälkeen tuli täyshorkka. Kiireen vilkkaa menin suihkun alle haaveissani pitkä ja kuuma suihku, mutta hitsinvitsi; kuuma vesi oli loppunut ja huulet sinisenä poljin jalkaa hetken ajan. Voin sanoa, että kylmän suihkun jälkeen olin valmis punkeamaan itseni laskiaispullien kanssa kuumaan uuniin 😀 

No mutta, näin jälkeenpäin asia jo hymyilyttää. Harvemmin suivaannun mistään, mutta nyt kiehahti kyllä ihan kympillä. Olen näköjään kyllä hirmuisen nopsasti leppyvää sorttia. Tosin en tiennyt, mille tai kenelle olisin ollut tuosta kuuman veden loppumisesta vihainen. Ehkä kuitenkin itselleni, sillä vietin aamullakin tuolla kuuman suihkun alla tovin jos toisenkin. Ihan vähäsen olin myös suuttunut lämminvesivaraajalle, joka kaipaa kipeästi uusimista, mutta jonka uusiminen on ajankohtaista vasta sitten, kun on likviditeettiä uusia tuo koko sauna/kylppäriosasto, sillä se varaaja on lauteiden alla.

Vaaleansininen jakkara on sellainen, jota olen meille jo havitellut pitkään. Se on kotoisin mummulasta. Enkä nyt puhu mummulasta tuossa tien toisella puolella vaan Oriveden mummulasta (klik), isäni kotitilasta. Iskä ei halunnut tuota jakkaraa antaa meille aiemmin, sillä se oli iskälle helppo jakkara istua jalkaproteesin kera. En usko, että iskä nyt pistäisi pahakseen, että tuo jakkara on meillä käytössä ♥

Mä en ole aiemmin tähtihuiveista innostunut, mutta nyt ostin ihkan ekan tähtihuivin. Mä tuun näissä muotijutskuissakin vartti kärjestä 🙂 Huivi osui silmiini samalla, kun kävin klikkaamassa ostoskoriin Marjan blogissa (♥-terkkuja) näkemäni taivaallisen ihanan Nicholas Vahén leikkuulaudan. Nuo leikkuulaudat ja tarjoilualuset on mun heikkous nro ykkönen tällä hetkellä.

Suloista sunnuntai-iltaa,

me lähdetään nyt lasten kanssa vielä vähän luistelemaan!

En muista koska viimeksi olisi ollut näin leppoisa lauantaipäivän alku; takana pitkät ja makoisat yöunet, rauhallinen herääminen, maukas ja terveellinen aamupala ja kotikin suhtkoht siistinä. Lapset lähtivät pulkkamäkeen ja mies salille. Itse kömmin aamukahvikupillisen ja Runebergin tortun kera lukemaan sisustuslehtiä sänkyyn. Kyllä, sängyssä (ja sohvalla) voi syödä silloin, kun lapset eivät näe 😉 Ostettiin koko perheelle Runebergin tortut viikolla, mutta niin vain itsekurini piti kerrankin ja maltoin odottaa tätä viikon herkuttelupäivää. Hyvältähän tuo maistuikin. Syntisen hyvältä rommineen kaikkineen. Selasin uusinta Plazaa ja tiedättekös, jäin ihastelemaan asuntoa, jossa oli punertavaa puuta raikastettu kauniisti valkoisella. Just sitä samaa punertavaa akaasiapuuta, joita meillä olen sutinut mustalla maalilla. Onneksi takkahuoneessa vielä riittää tuota ruskeanpunaista, joten kokeilen sinne seuraavaksi valkoista. Ehkä maton tai jopa sohvan (!) muodossa. Olemassa oleva Furninovan harmaa sohva on sinne liian iso, kaipaan pienempää sohvaa.

Syntisestä puheenollen; multa pyydettiin viikolla sähköpostitse kirjavinkkejä (terkkuja vaan Maaret!). Yleensähän luen hömpänpömppää ja kyllä tämä tämän hetkinen trilogiakin siihen kategoriaan menee. Oletteko lukeneet mediassakin paljon esillä ollutta Fifty shades of Grey -kirjoja? Nehän on vähän rivoja ja kyllä korvia punottaa kirjojen edetessä. Veljen vaimolta nämä lainasin ja kaksi ekaa olen kahlannut läpi. Kolmannessa kirjassa tuntuu, että ei enää jaksa lukea noita seksikohtauksia, joten jätän ne välistä. Lähinnä tällä hetkellä kiinnostaa, miten tuolle parisuhteelle käy. Kolmessa kirjassa on siis ihan juonikin. Sen lisäksi. Suosittelen lukemaan kaikki kolme ja järjestyksessä. Irtonaiseksi käy, jos lukee vain ekan osan. Mitä te luette? Kirjavinkkejä otetaan mieluusti vastaan jo tuota tulevaa Aasian reissuakin varten. Viimeksi taisin lukea kahden viikon aikana 13 kirjaa. 

Seuraavaksi vuorossa kuvien käsittelyä ensi viikon postauksia varten. 

Luvassa onkin pari sisustusaiheista postausta ja sitten katsastetaan pitkästä, 

pitkästä aikaa mun (laiskanpuoleisiin) kauneusrutiineihin 

(joilla ei ehkä saa enää pelastettua tilannetta, mutta sammuteltua tulipaloja :D).

Josko aura-auto olisi käynyt iltaan mennessä, niin juoksulenkille pääsisi.

Jotenkin salilla käynti on vienyt mennessään, joten juoksukunto taitaa olla hieman koetuksella…

ja leppoisaa lauantaita,

Ja hyvää huomenta 🙂 Taulut seinille, vanha kattovalaisin katosta roikkumaan, sisustuslehdet pöydän alle, runsas kimppu valkoisia liljoja pöydälle ja that’s it. Sitten mummun (äitini) olkkari on valmis. Kyllä se vaan niin on, että olohuone kaipasi täydennystä. Ja aikas mukavasti nuo sohvat sen täyttivätkin. Äiskällä ei tule olohuoneeseen televisiota vaan se on vieresessä kirjastohuoneessa (+ lastenhuoneessa lasten telkkari). Olohuone on vieraita varten. Mutta kovin esikoinenkin oli innoissaan mummun sohvista ja testasi niiden toimivuuden mm. pomppimalla 🙂 Jännä juttu tämä sukupolvien välinen ero; äidin ja iskän edelliset sohvat olivat jo 15 vuotta vanhat ja ne toimivat loistavasti. Ilman remppaa niitä ei olisi varmaan vaihdettu. Mutta nyt äiti halusi uudet sohvat rempan yhteydessä, vaikka moneen kertaan punnitsikin, että kannattaako ne vanhat vain päällystää uudelleen. Me nuorempi sukupolvi vaihdamme (ainakin oman kokemukseni mukaan) sohviakin vähän tiuhempaan kuin nuo vanhemmat 🙂

Äidin vanhat ja nämä uudet sohvat ovat Kruunukalusteelta ja Furninovat laatusohvat. En väitä, että nuo Ikeat, jotka meillä ovat olisivat yhtään huonommat, mutta kyllähän sen istuessaan sohvalla tuntee sen eron… Nuo kauniit tyynytkin käytiin alkuviikosta ostamassa Kruunukalusteelta. En tiennytkään heidän niin kattavasta tyynyvalikoimastaan ja täytyy sanoa, että hinnatkin olivat kohdallaan. Osa noista tyynyistä on Lennollin ja osan merkkiä en muista. Mutta voisin hyvin kuvitella omallekin sohvalle moisia tyynyjä 🙂

Sitten kiireen vilkkaa meikkauspuuhiin ja töihin. 

Mulla on tänään asiakirjojen tuhoamisprojekti, jotta saadaan pinoja vähän pienemmiksi. 

Kuka lie keksinyt paperittoman toimiston, sillä meillä se ei ainakaan toimi 🙂 

Tiistai-iltaa blogistania!

Huh, meillä sairastellaan pitkästä aikaa. En edes muista koska tytsyt olisivat olleet kipeitä. Eikä nytkään ole ihan tavallinen flunssa. Pikkuisempi alkoi viikko takaperin valittamaan kainalokipua. No me miehen kanssa ajateltiin, että seurataan nyt hieman ennen kuin mennään lääkäriin. Viime viikon lopulla alkoi valittamaan vatsakipua, oksioloa ja oli muutenkin kipuisen oloinen. Nukkui paljon ja eikä jaksanut leikkiä. Eilen sitten huomasin, että päivän aikana toiselle puolelle lapaluun ja olkapään välimaastoon oli noussut rihmasto vesikellukoita. Onneksi pääsimme lääkärille saman tien. Diagnoosi oli vyöruusu. Joka lapsilla on harvinainen, mutta jonka virus on pesiytynyt jokaiselle meistä vesirokon sairastaneista.

Saimme lääkkeet ajoissa; niin suun kautta otettavat kuin voiteenkin ja kappas, vielä viime yönä tyttö heräsi kerran olkapääkipuun, mutta tänään on jo ollut normaali oma itsensä. Rakkulatkin alkavat kuivumaan. Toki äidin syli on ollut se paras paikka ja äiti ei päässyt vieläkään lukemaan noita sohvapyödällä olevia opuksiaan…no ehtiihän sitä! Viikon karanteeni pikkuisella on kuitenkin esikoulusta, ettei tartuteta niitä, joilla ei vielä vesirokkoa ole ollut. Tämä näet toimii niin, että tartuttaa vesirokon niille, jotka sitä eivät ole sairastaneet. Onneksemme vesirokon sairastanut mummu lupasi hoitaa potilasta loppuviikon ja mä pääsen töihin purkamaan pinoja. Ja työhakemuksia. Niitä onkin tullut jo liki sata. Ihania hakijoita, saiskohan sitä valita useammankin? 🙂

Viime viikonloppuna päätin pitkästä aikaa ostaa valkoisia liljoja kotiin. Mä en oikein ole värililjojen (tai värillisten kukkien ylipäätään) ystävä. Ja kappas, eihän nuo mitään valkoisia olleet. Olivat niin visusti nupulla, että olin ihan varma, että ovat valkoisia. Ostin sian säkissä. Mutta tässä tapauksessa en kadu. Kauniita nuokin ovat ja joka kevättalvinen (tai talvihan nyt vielä on) pinkkiä haaveileva minä nosti jälleen päätään. Kuka muistaa kuinka viime vuoden pinkkikokeiluille kävi (klik)? Se kesti ehkä jonkun kolme päivää (klik). Joten ei kannata tässä vaiheessa tehdä vielä radikaaleja muutoksia sisustuksen saralla 😀

Nyt hakemaan esikoista luistelemasta. Ihanaa, kun lapset ovat innostuneet tuosta luistelusta.

Rusoposket kotiintuomisina ja saunan jälkeen nukkumatti korjaa aikaisin unelle.

Ehkä sitten ehdin syventyä pitkästä aikaa noihin Kelly Hoppeneihini. Tarvitsisin sieltä vähän vinkkiä

yhden sisustusprojektini suunnitteluun. Palataan siihen myöhemmin 🙂

Tiistaiterkkusin,