perjantai 15. toukokuun 2020

Viikon tops & flops

♥ miehen hurahtaminen Fiksuruoka.fi-kauppaan
♥ uusi killerimäkilöytö ylämäkivedoille (Horhan laskettelurinteen oikea puoli alhaalta katsottuna)
♥ tyttöjen leipoma kääretorttu ja suklaahippukeksit
♥ Cold Courage – ah, olen aivan koukussa!
♥ täydellisesti rapsakoitunut sitruunaisen pannulohen pinta
♥ aurinkoiset aamut
♥ reilu viikko sitten ostamani pionit, jotka ovat auenneet kauniisti
♥ uusi, alempi händäri
♥ pilatesstudion aukeaminen kahdeksan viikon tauon jälkeen ja
♥ reformerilla tehdyt jalkaliikkeet (olenko mä unohtanut vallan venytellä viimeisen kahden kuukauden aikana? :D) sekä
♥ mattopilateksen pienet, mutta tehokkaat liikkeet, jotka saa syvät vatsalihakset tutisemaan
♥ uusin Jana Berzelius, jota olen kuunnellut pariin päivään yhteensä neljä tuntia
♥ aamuiset herätykset ennen herätyskellon soittoa
♥ hyvä buugie työjutuissa, molemmissa niissä
♥ pitkästä aikaa kuullut hurmurikummipojan höpöttelyt (kehen lie tuo pieni papupata tullut? ;))
♥ aikaansaamisen tunteen ihanuus
♥ tulevaisuuden suunnitelmien hiominen
♥ Hyvän mielen kortit aamujen sulostuttajana
♥ uusi pusutemppu, jonka Toby oppi parista kerrasta (helppo kouluttaa, kun on perso herkuille…kehen lie tuo pieni herkkupeppu tullut? ;D)
♥ viileät yöt, kun saa kaivautua päätä myöden peiton alle
♥ tieto riparin ajankohdasta (vielä kun konfirmaatiopäivä varmistuisi)
♥ tehty pro bono -yhteistyö (aika helposti sitä ollaan rahan vietävissä tässä nykymaailmassa, joten se että saa laittaa hyvän kiertämään suomalaisten pienyrittäjien puolesta hyvän mielen palkalla palkitsee enemmän kuin eurot tilillä ♥)

Koska elämässä ei aina kaikki voi olla yhtä nousukiitoja, niin muutamia kömmähdyksiäkin viikon varalle sattui. Kuten yksi kuollut hortensia. Miksi, oi miksi en tajunnut nostaa sitä yöksi sisään? Viikolla on myös ollut vähän huolta karvakorvan terveydestä. Aivastelee, pärskii ja on jotenkin niin tuskaisen oloinen kutisevine kirsuineen, että on ollut välillä vaikea sivusta katsoa. Nyt kone kiinni ja eläinlääkäriin. Maalis-huhtikuulla söi kuurin nenäpunkkiin, mutta eipä tuo pärskintä helpottanut kuin hetkeksi.

Ja sitten hei viikon toppeihin kuuluu tänään iltapäivällä oleva puhelinhaastattelu liittyen siihen koulutukseen, johon hain. Kääks, pitäkäähän peukkuja 🙂

AURINKOA JA ILOA PERJANTAIHIN,

PS. ja hei ♥ tuo anopilta saamani kaunis äitienpäiväkimppu!


maanantai 11. toukokuun 2020

…olettakaamme, että kaikki käy hyvin ♥

MOIKKAMOI

ja jösses – onko sielläkin aloitettu viikko takatalven keskellä? Voi kun voisi sanoa, että uusi lumi on vanhan lumen surma. Mutta näin toukokuussa se ei enää liene pätevä sanonta 😉 Mikäs tässä, kotitoimistopäivä ja kynttilät palavat. Takassa rätisee tuli ja vedenkeitin viheltää sen merkiksi, että teevesi on kiehunut. Fiilistelyilma, tämä jos mikä on taas kuulkaa sellainen!

Keskusteltiin viikonloppuna paljon lasten kanssa koulujen alkamisesta. Ilmassa on jännitystä. Uuden opettelua. Mietin tuossa, kuinka paljon opettajilta ja oppilailta sekä meiltä vanhemmiltakin on viimeisen parin kuukauden aikana vaadittu sopeutumista ja uuden opettelua. Iso hatunnosto opetushenkilökunnalle. Voisin kuvitella, että yhtäkkiä nopealla aikataululla etäopetustaktiikoiden käyttöön ottaminen ei ole helpoimmasta päästä. Ison hatunnoston saa myös nuo oppilaat. Yhtäkkiä on repäisty irti siitä tutusta ja turvallisesta. Monelle koulupäivät kavereineen ovat juurikin niitä arjen kultareunoja.

Mitä olen tässä pientä otosta tarkkaillut, niin yllättävän hyvin on etäopiskelu sujunut. Nuoret ovat nopeita oppimaan ja siinä missä itselläni Teamsista ei ole juuri lainkaan kokemusta, ovat nuo lapset jo konkareita sen suhteen. Hatunnoston saa myös vanhemmat. Tiedän muutamia, jotka ovat joutuneet ottamaan palkatonta töistä, jotta saavat tukea nuorta etäkoululaista koulunkäynnissä. Meiltä kaikilta on vaadittu paljon, mutta mä näen senkin taas vahvistavana asiana. Sellaisena tietynlaisena taistelutahdon kerryttäjänä. ”Kunhan tästä selvitään, niin…”

Siinä, missä opettajat pari kuukautta sitten mullistivat opetustekniikat kertaheitolla, ollaan taas uuden edessä. Kouluihin palataan, mutta ei entiseen malliin. Opetustilanteet ja koko koulunkäynti kokevat jälleen kuperkeikan. Poissa on ne joka toukokuiset remuamiset koulun pihalla isolla porukalla. Kesäloman kutkutus vatsanpohjassa. Ruokasalissa tehdyt jäynät ja tukahdetut kikatukset. Tilalle on tullut jotain muuta. Jonot käsienpesupisteelle, turvavälit ja jälleen uudenlaisen koulunkäynnin opettelu.

Jos nämä pari kuukautta ovat jotain opettaneet niin sen, että vitsit me suomalaiset ollaan sitkeitä sissejä ja sopeutujia. On ollut hieno huomata kotonakin, että yhtään vastahakoista kommenttia ei ole tullut. ”Kun tilanne on mikä on.” Oli pienemmän vastaus, kun kysyin kuukausi takaperin siitä, etteikö etäopiskelu yhtään harmita. Pienempi oli tuossa kuutisen viikkoa näkemättä yhtään ystävää. Viimeisen parin viikon aikana on muutamaan kertaan nähnyt paria ystävää kerrallaan ulkona, turvavälein. Ymmärrystä sai myös se tosiasia, että alakoulusta yläkouluun siirtyvänä ei tänä vuonna kevätjuhlia juhlita.

Millä mielin siellä aloitetaan koulu? Mulla on jälleen tosi ristiriitaiset fiilikset. Toisaalta olen onnesta ymmyrkäisenä lasten puolesta, että saavat osan siitä tutusta ja turvallisesta takaisin. Mutta en voi kieltää, etteikö takaraivossa kuitenkin pilkahtelisi pieni huoli siitä, että kuinka meidän tautikäppyröiden käy. Viisasta miestä, Mauno Koivistoa jälleen lainaten: ”Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin” ♥

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,


keskiviikko 06. toukokuun 2020

Terassi sai uuden värin

AURINKOISTA KESKIVIIKKOILTAA!

Vihdosta viimein tuli sellaiset kelit, joita keväällä odottaa. Nimittäin terassin öljyämiskelit. Eiväthän kelit nyt vielä ihan täysin optimaaliset ole vesiohenteisen puuöljyn sutimiseen (kylmät yöt), mutta silläkin uhalla käsittelin meidän terassin ja sen kaiteet eilen. Jossain kohtaa päivää jopa mietin, että porottaako aurinko liian kuumasti, mutta ei porottanut. Hienosti öljy ehti imeytymään puuhun. Ja hei, hienosti sain rusketusraidat tuon reilun kuuden tunnin urakan aikana.

Illasta kuuden maissa lopeteltuani huomasin, että laskeva aurinko loi varjoja terassille ja varjokohdat jäivät yötä vasten naheaksi. Onneksi olivat tänään kuivaneet, niin saadaan kalustaa terassi loppuun. IG:n puolella kyselin, että laittaisitteko harmaata vai ruskeaa (wengeä) puuöljyä. Harmaa sai äänistä yli 70%. Mä aluksi mietin myös sitä harmaata, mutta koska meillä on talo ja autokatos sekä kivetys harmaata, niin pelkäsin lopputuleman menevän liian pliisuksi. Halusin kontrastia, joten valitsin kauniin puhtaan ruskean wengen. Kontrastia sain ja samalla terassi muuttui jotenkin kompaktimmaksi. Aiemmin se oli turhankin ison näköinen ja oloinen (postauksen lopussa ennen kuvia). ID

Ja ainakin nyt ennen kalustamista tuo on jo osoittautunut täydellisen väriseksi. En malta odottaa, että luonto vehrestyy. Uskon, että ruskea antaa kauniin taustan vihreälle. Se on jännä, miten terassin sävy vaihteli päivän mittaan. Varjokohdissa terassi näytti syvän tummanruskealta, ilta-auringossa lämpimän ruskealta. Ylhäältäpäin katsottuna ilta-auringossa terassi näytti vaaleanruskealta. Kameleonttiterassi sopii tällaiselle vaihtelevuudenhaluiselle sisustajalle hyvin 😉

Niinhän se on, että puolivalmista ei kannattaisi esitellä, mutta en malttanut olla laittamatta teille näitä kuvia. Vaikkakin osassa kuvista näkyy vielä varjopaikkojen kohdalla kuivumatontakin öljypintaa. Jos täytyy yksi ”maalausprojekti” nimetä, niin mä tykkään eniten öljyämisestä. Se tunne, kun terassilauta imee itseensä öljyä ja muuttuu samantien silkkisen kauniiksi on varsin palkitseva. Seuraavaksi edessä on terassin kalustusproggista. Taidan päätyä tummanharmaaseen/harmaaseen polyrottinkiin!

Nyt kuulkaas hetkeksi pihalle. Työpäivä venähti yhtiökokouksen tiimoilta, mutta silti ehtii vielä nauttimaan ilta-auringosta. Ja mikäli säätiedotusta on uskominen, niin nyt kannattaa nauttia ennen ensi viikolle luvattuja lumisateita. Elämme poikkeusaikoja kaikin tavoin 😉

IHANAA ILTAA TOIVOTELLEN,

PS. Tässä vielä muutama ennen kuva käsittelemättömästä terassista 🙂


lauantai 02. toukokuun 2020

Just nyt on oikein hyvä ♥

HIPSHEI IHANAISET, NAURAVAISET!

Olinkin jo melkein unohtanut, miten suloista on nukahtaa, kun sade ropisee huopakattoon. Miten ihanaa on yöllä kääntää kylkeä ja kuulla joutsenten yökonsertti. Kuinka aamulla ei voi kuin herätä hymy huulilla samalla kun yrittää laskea kuinka monen eri linnun laulun kuulee hirsiseinien läpi. Koiran lämmittäessä aivan kyljessä kiinni. Samalla, kun hamuaa yöllä pois potkittuja villasukkia takaisin jalkaan.

Olinkin jo unohtanut, kuinka taivaalliselle aamukahvi mökillä maistuu. Tuolla vanhalla vajaan parinkympin keittimellä keitettynä. Kuinka makeammalta pakkasesta sulatetut mustikat aamujugurtissa maistuvat. Miten ruisleivän maltaan maku hivelee kielenkantoja.

Olinkin jo unohtanut, kuinka kauan sitä viihtyy ihan vain tuijotellessaan yhteen pisteeseen. Samalla, kun miettii että harvoin tuulen suunta on tuolta idän puolelta saarta. Miltä pienet aallonpoikaset näyttävät kulkiessaan ulappaa kohden kalliorannan ohi. Tullakseen takaisin toiseen suuntaan seuraavan pohjoistuulen aiheuttaman tuiverruksen mukana.

Olinkin jo unohtanut, kuinka pilven takaa pilkahtava aurinko saa sisäisesti hymyilemään. Lämmittämään ikkunan läpi ja saamaan silmät sirrilleen. Kuinka se saa ikkunat näyttämään likaisilta. Ja kuinka sitä oppii katsomaan ikkunan läpi ulos ilman että huomioi ikkunan likaisuutta.

Olinkin jo melkein unohtanut riemullisen katseen koiran silmissä, kun pääsee vapaana aamutarpeilleen mökin pihaan. Sen hieman rehvakkaan olemuksen, kun viestittää eleillään, että ei aio sitten vähään aikaan tulla sisään. Kun kuitenkin pian oven takana kuuluu vaimeaa vinkunaa ja karvapallo haluaa häntä koipien välissä takaisin syliin.

Olinkin jo unohtanut, miten saaressa aika pysähtyy. Kuinka aamulla kiskaisee samat mökkivaatteet päälle kuin parina aiempanakin päivänä. Miten sitä voi mennä päiväkin ilman, että katsoo peiliin. Kuinka kaikki ylimääräinen karsiutuu pois.

Olinkin jo unohtanut, miten mökillä elämä yksinkertaistuu. Ei ole aikatauluja, ei kiirettä tehdä tai mennä. On vain vadelmamascarponepiirakan huumaava tuoksu ja moottorisahan ääni. Yksi hikinen työmies ei niin huumaavalla tuoksulla varustettuna ja iltapäiväsauna. Just nyt on oikein hyvä

LEPPOISAA LAUANTAITA,


perjantai 01. toukokuun 2020

Kesähuoneessa

HEIPPAHEI

ja mitä ihaninta toukokuun ensimmäisen päivän iltaa! Vaikka mun henkilökohtainen kevät on alkanut suurin piirtein siitä, kun korjasin joulukoristeet pois, niin nyt se viimeinen kevätkuukausi on virallisesti käsillä. Vahvasti kohti kesää mennään. Ja sehän tarkoittaa sitä, että vaikka ulkona oli alle kymmenen astetta lämmintä, niin kesähuone otettiin tänään käyttöön.

Viriteltiin pikkuisen valosarjaa tuomaan tunnelmaa. Kynttilät pöydällä ja lämmittimet katossa tekivät sen, että ihan hyvin tuolla tarkeni syömään. Ollakin, että maasta hohkasi jalkoihin hieman kylmää. Kerroinkin IG:n puolella, että tein jälleen hutiostoksen nettiruokakaupasta. Mä en ymmärrä, miten ne määrät on välillä niin harhaanjohtavia…tai sitten en vain ymmärrä mitä tilaan 😀 Viimeksi tilasin 10 kg säilykepunajuuria yhden pienen purkillisen sijaan. Nyt tuli tilattua reilun kolmen kilon köntsä possun niskaa pienemmän määrän asemasta.

Noh, nyt on ainakin pulled porkia pakkaseen asti. Reilun kuusi tuntia tuota lihaa sai hauduttaa uunissa, jotta mureutui tarpeeksi. Nyhtöpossun lisäksi oli tarjolla nyhtöbroileria heille, ketkä eivät punaista lihaa syö. Nyhtökauraakin piti kattaa pöytään, mutta se jäi kaupunkiin.

Perinteisesti mentiin ja syötiin nyhtistä ciabattan, punasipulihillokkeen, bbq-ranskankerman ja salaatin kanssa. Tai salaatti ei perinteisesti kuulu valikoimiin, vaan coleslaw. Mutta nyt mentiin salaatilla, sillä mun valmispussi kaaliporkkanapurjosekoitusta, oli alkanut inhottavasti käymään ja haisi inhalle.

Vappupäivä on kulunut ruokailujen lisäksi rennoissa merkeissä; laiturin kasauspuuhissa, lautapelien äärellä, paljussa ja suupielet sokerissa. Ja hei, ne mun sunnuntai-iltana tekemäni simat eivät ole vieläkään valmiita. Noh, voihan sitä simaa juoda vielä vapun jälkeenkin…

TUNNELMALLISTA PERJANTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,