sunnuntai 09. syyskuun 2018

Sushiunatkoon, miten hyvää!

MOIKKAMOI IHANAT!

Joka ikinen ihminen, kenen kanssa olen eilen illalla tai tänään ollut tekemisissä, on saanut kuulla mun sushihehkutusta. Kotona tehtyjen sushien ylivoimaisuudesta verrattuna sushiravintoloiden susheihin. Sitä hehkutusta on saanut kuulla sosiaalisissa medioissa minua seuraavat niin kuin myös Skotlannissa valkoista palloa lätkyttelevä miehenikin. Tänään lenkillä kyllästin veljen vaimonkin sushihehkutuksella. Joten hei, rakkaat lukijat, nyt on teidän vuoro.

Teimme eilen ihka ekaa kertaa kotona sushia. Vaikka kuopuksella on tuossa yhdessä kuvassa sellainen himpun verran epäilevä ilme, niin voin sanoa, että tuo ilme muuttui kertalaakista maistettuaan sushia. Mikä siinä onkaan, että niin monen asian suhteen on viime aikoina tullut mietittyä, että miksemme tehneet tätä jo aiemmin? Niin näiden kotisushienkin kanssa. Onhan se niin, että vähän aikaa näiden tekemiseen saa kulumaan, mutta se aika on sen väärti. Ja itse asiassa suurin osa ajasta menee riisin huilutteluun, keittämiseen ja jäähdyttämiseen. Kaikki muu meneekin siinä sivussa sitten. ID

Riisin keitin sushiriisipakkauksen ohjeen mukaan. Siihen meni yhteensä noin tunti jäähdyttelyineen kaikkineen. Sillä välillä esikoinen pilkkoi ystävänsä kanssa kurkut ja avokadot. Riisin valmistuksessa on vissiin eri tapoja, mutta meillä annettiin riisin ensin olla lävikössä vajaa vartti, jonka aikana huuhtelin sitä välillä kylmällä vedellä. Sitten annoin riisin kiehua kannen alla vartin miedolla lämmöllä. Käänsin levyn pois päältä ja annoin riisin hautua vielä 20 minuuttia. Sen jälkeen sekoitin riisietikan, sokerin ja suolan keskenään ja kaadoin kuuman riisin sekaan. Nostin riisin leivinpaperin päälle ja taputtelin kevyesti levyksi. Keittiön ikkunasta virtasi viileää ilmaa ja riisi jäähtyi aika nopeasti.

Sitten päästiin itse asiaan. Eli tuon bambumaton ja levämattojen kanssa kikkailuun. Voin sanoa, että ekaa rullaa tehdessäni sormet ja polvet tutisivat hieman 😉 Koska meillä lapset eivät ole raa’an lohen ystäviä, sovelsimme. Ostimme savulohta, graavilohta (tämä uppoaa myös lapsille) sekä jättikatkaravun pyrstöjä. Teimme suurimman osan makeina (maki..), mutta osan myös käänteisinä eli riisi oli ulkopuolella. Olivatkohan nuo sitten Kalifornia makeja? Netistä löytyy hyvin havainnollistavat ohjeet rullaustapoihin. 

Makeja teimme kolmella eri täytteellä; jokaiseen tuli tuorejuusto-wasabivana, kurkkua ja avokadoa. Lisäksi savulohta, graavilohta tai jättikatkaravun pyrstöä. Kalifornia makeja teimme graavilohesta ja jättikatkaravun pyrstöstä (toki nuo vihreät olivat niissäkin). Valmiit rullat laitoimme odottamaan jääkaappiin, kunnes kaikki oli valmiita. Sitten leikkasimme ne terävällä veitsellä (veteen välillä kastaen) paloiksi. Kalifornia makien päälle laitoimme hieman Hellmann’sin perusmajoa, paahdettuja seesaminsiemeniä sekä silputtua ruohosipulia. Dippasimme ne perinteiseen tyyliin wasabilla maustettuun japanilaisen soijaan.

Mikä näistä sitten teki niin erilaisia ja hyviä? Mielestäni se, että nämä olivat pehmeitä. Nämä maistuivat tuoreelle. Ja mikä parasta, nämä eivät maistuneet liikaa kalalta. Tiedättekö, kun joissain susheissa maistuu se riisikin jo ihan särjeltä 😀 Tuossa lenkin jälkeen söin vimpat viisi sushia jääkaapista ja ne maistuivat hienosti myös näin seuraavana päivänä ja jääkaappikylmänä.

Nyt suloinen sunnuntai jatkuu vaatehuoneen siivouksella. Tietäen, että siinä kuluu tovi jos toinenkin. Ei ehkä jaksaisi yhtään ryhtyä siihen projektiin, mutta olen huomannut, että nyt kun mies on reissussa, niin mä olen varsin aikaansaava. Lisäksi taustalla kytee ajatus postaustoiveesta, jossa lupasin esitellä syysgarderobiani. Ehkä olisi korkea aika jo palauttaa itsellenikin mieleen, että mitä sieltä vaatekaapista taas löytyikään 🙂

SULOISTA SUNNUNTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,


perjantai 07. syyskuun 2018

Fredagsmys

HIPSHEI!

Miten mulle tulee aina tuosta ”hipsheistä” mieleen sanonta ”hippulat vinkuen”? 😀 No sitäkin on tänään ollut. Tosin paljon olen saanut aikaankin. Siihen nähden, että meillä herätti kello neljältä, kun tuo elämäni rakkaus lähti viikoksi reissun päälle. En saanut unta ennen kuin juuri ennen herätyskellon soittoa. Onneksi huomenna saa nukkua! Tyttöenergiaa, sillä mennään tuleva viikko. Tänään lapset saivat päättää mitä napostellaan illalla, kun lösähdetään telkkarin ääreen. Tai lapset lösähtivät jo. Itse taidan samalla kuunnella äänikirjan loppuun.

Olivat jonkun tubettajan kanavalla törmänneet riisikakkupitsoihin. Hmm. Aluksi mietin, että näinköhän maistuu pahville tuo ”pitsapohja”, mutta toisaalta – olenhan kehittänyt tässä loppukesän aikana eräänlaisen himon pitsamausteisiin riisikakkuihin. Työkaveri oli niitä kaappiin ostanut ja sain luvan maistella. En tiedä sainko luvan maistella ihan koko paketillista, mutta hups vaan se hupeni tuosta vaan. Ostettiin pitsamaustettuja riisikakkuja että tavallisia.

Täytteeksi lasten riisikakkupitsoihin tuli ketsuppia, kinkkua, ananasta ja juustoraastetta. Itselleni tein paria erilaista. Toisista löytyivät ketsupin lisäksi mozzarellaa, kapris ja parmesan raastettuna. Toisista vuohenjuusto, aurinkokuivattutomaatti ja hunaja. Molempien päälle pääsi rucolaa ja korianteria. Näistä tuli oikeasti hyviä. Ja hei, mikä parasta niin älyttömän helposti valmistuvia herkkuja. Uunissa meillä oli lämpöä 225 astetta ja vähän vajaa 10 minuuttia näitä paistettiin.  Ai vitsit, pahvisuus oli kuulkaas kaukana. Nämä pehmenivät keskeltä ja reunat rapsakoituivat entisestään Lisäksi herkkulautaselta löytyy manchegoa, viinirypäleitä ja latva-artisokkaa.

Lasillinen kuoharia kruunaa perjantai-illan. Tytöillä taas laseista löytyy jotain punaista limsaa, joka värjää kielenkin. Huh. Mitäs siellä herkutellaan näin perjantai-iltana? Huomenna lapset halusivat kotona tehtyjä susheja. Ei olla ikinä ennen tehty…onko antaa vinkkejä, miten onnistuu parhaiten? Nyt vällyjen alle telkkarin eteen. Napit korviin ja elämään tuon ihanan Maria Wernin viimeiset hetket. Onneksi seuraava kirja on taas jo ladattuna offlineen.

IHANAA PERJANTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,

PS. kiitos muuten teille, ketkä taannoin jaoitte vinkkinne tuon kuoharipullon säilymiseen avattuna jääkaapissa; tänään bongasin sellaisen korkin, jonka saan laittaa tuon kuoharipullon päälle, ettei kuplat katoa!


keskiviikko 05. syyskuun 2018

Lempeä kookos-omenauunipuuro

MOIKKULIMOI!

Kuinkas siellä on viikko sujunut? Puolivälin paremmalla puolella ollaan jo, ainakin me, ketkä pääosin työskentelemme maanantaista perjantaihin.  Ja vaikka itselläni ei ole kiveen hakatut työtunnit, onneksi, niin silti keskiviikkoiltana tuntuu jo jotenkin kuin toinen jalka olisi viikonlopun puolella 🙂 Näin yrittäjän päivänä sitä on tullut mietittyä näitä kahta yritystä, joissa työskentelen. Sitä päivätyötä, jossa olen osayrittäjänä ja tätä periaatteessa yksinyrittäjänä oloa täällä At Maria’s -blogissani. En osaisi ehkä olla muuta kuin yrittäjä. Se riski, mikä tähän sisältyy on jäätävä. Mutta se vapaus ja ne mahdollisuudet – ne ovat niitä syitä, miksi näitä molempia hommia teen. Ehdottomasti ollaan plussan puolella!

Yrittämisestä täydellisen samettisen uunipuuron reseptin kehittelemiseen. Tavallaan yritystä siinäkin 😀 Mutta hei, onnistui ensi yrittämällä. Aina yrittämisessä se ei todellakaan näin mene, vaan erheiden kautta kehittyy ja oppii. Elettiin hieman sateista, tälle syksylle poikkeuksellisen sateista, alkusyksyn päivää. Avonaisesta keittiön ikkunasta virtasi viileää ilmaa ja kävin laittamassa villapaidan päälle. Niin kuin aina syksyn tullen, niin myös tänä syksynä mut on vallannut puurohimotus. Uunipuuroja olen aina rakastanut. Niin helppoja ja niin helposti saa makumaailmaa muunneltua.

Tuona syksyisenä päivänä meidän uunipuurossa maistui lempeästi kookos ja suloisesti syksy. Omenien muodossa. Uunipuuron myötä kodin valtasi tuoksu, jossa oli jotain hyvin lohdullista.

KOOKOS-OMENAUUNIPUURO

3 pientä omenaa pestynä ja lohkottuna
2 dl rikottuja ohrasuurimoita
1 litra kookospähkinäjuomaa
1 tl suolaa
1 tl kanelia

-sekoita ohrasuurimot, kookospähkinäjuoma, suola ja kaneli uunivuoassa
-lado päälle siivutetut omenat
-paista uunin alatasolla 200 asteessa noin 1 tunti 15 minuuttia

Uunipuurosta riittää neljälle niin iltapalaksi kuin vielä seuraavan aamun aamupalaksikin. Uunipuuro menee niin kylmänä kuin lämpimänäkin. Sellaisenaan tai maidon kanssa. Hei, nyt viikkaamaan miehen kauluspaitoja matkalaukkuun. Reissumies ajatteli vetää viikkoon kolme eri maata. Tietääköhän se kolmia eri tuliaisia? 😉

HYVÄÄ YRITTÄJÄN PÄIVÄÄ TEILLE YRITTÄJILLE &
KIVAA KESKIVIIKKOILTAA,

 


maanantai 03. syyskuun 2018

Cajun shrimp salad bowl

HEISSUN IHANAT!

Viikko polkaistiin käyntiin anivarhain pihapalaverilla. Huomenna alkaa viimeinen osuus piharemontista eli etupihan kivetys. Vai kiveysköhän se nyt taas oli. Omaan suuhuni tuo kivetys kuulostaa enemmän suomenkieliseltä sanalta 🙂 Yritän ehtiä kuvailemaan teille pihaa tällä viikolla. Ja samalla kauniisti pyydän teidän osaavien apua istutusten suhteen, kun näytän ongelmakohdat (heh, eli näin ei puutarhaihmiselle ongelmakohtaa on tuo koko piha ;D). Syyskylvöt pitäisi vissiin aloitella pikkuhiljaa. Onneksi olen huomannut, että näin syksyllä puutarhoilla on huimia alennuksia istutuksista!

Hei, jos tekee jotain jo toista kertaa, niin tuleeko siitä tapa? Niin viime maanantaina kuin tänäänkin esittelyssä lounassalaatti. Vaikka seurana oli jälleen se hottis lounasseuralainen, niin hän livahti niin nopeasti takaisin töiden pariin, etten ehtinyt ikuistamaan muistikortille. Silmieni verkkokalvoille kuitenkin 🙂 Joten saadaankohan me tästä postaussarja aikaiseksi; maanantain vaihtuva lounassalaatti. Mitä mieltä olette, olisiko tarvetta salaattiresepteille? Talvea kohden ne varmastikin ruokaistuvat ja lämpimien salaattien osuus kasvaa.

Viikonloppuna Instagramia plärätessäni näin aivan tajuttoman herkullisen ruokakuvan. Katkarapusalaatista, joissa katkaravut oli marinoitu cajun -mausteella. Koska en tajunnut ottaa tuota reseptiä ylös, kehittelin taas oman reseptini. Eikä se lainkaan huono kuulkaas sekään ollut. Sillä hurmasin tänään lounasseuralaiseni, vaikka kerroin että vaihtoehtona on kyllä eilistä broitsua, veneperunoita ja kanttarellikastiketta. Ei ollut vaihtoehdolle tarvetta.

Mä en oikeastaan ole katkarapujen ystävä. Tai olen silloin kun ne a) ovat jäisiä ja/tai b) eivät maistu katkaravuille 😀 Eli ovat niin hyvin marinoituja, ettei maku tule läpi. Katkaravut esimerkiksi pitsassa olisi mun kauhuskenaarioruokaa. Salaatissa katkaravut menivät loistavasti, kiitos cajun- ja chilimausteen. Alla olevasta ohjeesta söi kaksi nälkäistä:

180 g pakastekatkarapuja
1 tl cajun -maustetta

1 tl kuivattuja chililastuja
loraus oliiviöljyä
puolikkaan limen mehu
tuoretta korianteria pilkottuna
-huuhdo katkaravut kylmällä vedellä siivilässä, kunnes alkavat sulamaan
-sekoita muiden ainesten kanssa ja laita jääkaappiin tekeytymään

neljä lehtikaalen lehteä
puolikas parsakaali
pari kevätpunasipulia
sitruunavinagrettea
(käytin Hellmann’sin valmista sitruunavinagrettea)
-revi pestyt lehtikaalit pieniksi
-pilko pesty parsakaali
-siivuta punasipuli
-sekoita ainekset keskenään ja lorauta niille vinagrettea
-puristele sormin ja laita jääkaappiin tekeytymään

Lisäksi:
salaattia
1 keitetty kananmuna puolitettuna
1/2 avokado pilkottuna

Tee näin:
Revi pestyjä salaatin lehtiä kulhoihin. Lisää molempiin kulhoihin marinoitu parsakaali-lehtikaaliseos, puolikas muna ja avokadoa.
Lisää päälle katkaravut. Ja hei, nauti!

Tiedättekö muuten, että eilen kun päätin päästä niskan päälle ajanhallinnan suhteen, niin tämä päivä on kuin luisteltu terävillä luistimilla. Sutjakkaasti ja sujuvasti eteenpän. Aamulla tein viikon varalle suunnitelmat sekä sitten vielä tuntiaikataulun tälle päivälle. Hih, vähän tuli mieleeni lukion lukuloma, kun silloinkin aloitin päiväni tekemällä lukuaikataulun, taukoineen kaikkineen. Mutta tuo systeemi näemmä toimii itselläni! Kahta työtä vuoron perään tehokkaasti on tehty tämä maanantai. Ilman turhia puhelimen selailuja. Suosittelen kaikille tekemään moisen ryhtiliikkeen arjessaan, mikäli tuntuu, että kiire painaa päälle. Kello on nyt 15.07 ja olen saanut tuota pikaa tehtyä päivän työt. Tänään saan sammuttaa tietokoneen klo 16.00. Se on aikamoista luksusta heti näin viikon ekalle päivälle!

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,

 


keskiviikko 29. elokuun 2018

Tyttöjen hemmotteluhetki

 

Kaupallinen yhteistyö: Pizza-online.fi

 

KESKIVIIKKOILTAPÄIVÄÄ IHANAT!

Elämässä pitää olla hemmotteluhetkiä. Kun saa olla hemmoteltavana ja kun hemmotellaan. Itse rakastan hemmotella lähimmäisiäni. Hemmottelu on kaikessa yksinkertaisuudessaan yksi elämänlaatua hurjasti nostava asia. Niin minulle hemmottelijana kuin hemmottelun kohteena olijallekin. Sen ei tarvitse olla mitään suuren suurta ja maata mullistavaa. Se voi olla vaikka yllätysviesti koulusta pääsevälle, jossa kerron, että odotan autossa koulun parkkipaikalla. Se voi olla valmiiksi kaappiin viikatut puhtaat vaatteet tai sängyn avaaminen iltaisin. Aika usein hemmotteluni liittyy jotenkin ruokaan ja syömiseen. Tämä postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Pizza-online.fi:n kanssa.

Elettiin suloista sunnuntai-iltapäivää. Esikoinen kaivautui syvemmälle sohvan syövereihin. Nenä valuen ja kurkkuaan valitellen. Flunssa oli kestänyt jo pitkän aikaa ja toinen alkoi olla jotenkin nuupahtanut. Kuumetta ei kuitenkaan ollut, mutta sen verran alamaissa pieni oli ollut, että ruokakaan ei juuri ollut maistunut. Tuntui kuin toinen olisi kokenut ihmeparantumisen sanoessani, että nyt tilataan kotiin kuljetuksella ruokaa. Kyselin, että mitä tekisi mieli syödä. Tuossa vaiheessa kun tuntui, että olisi minulle äitinä helpotus, kun näkisin toisen syövän enemmän kuin puolikkaasta perunasta puolet. Tämän yhteistyön myötä pääsin lasten hemmottelun lisäksi tutustumaan palveluun nimeltä Pizza-online.fi.

Pizza-online.fi on Suomen suurin ruoantilauksien välityspalvelu ja se on perustettu vuonna 2007. Se on melkein jokaisen saatavilla, nimittäin se kattaa 95% Suomen pinta-alasta. Valikoimaan kuuluu 1000 eri ravintolaa ja jopa puoli miljoonaa suomalaista käyttää palvelua. Miksei me olla käytetty tätä ennen? Tämän kysymyksen esitin itselleni, kun huomasin kuinka monipuolinen ja helppo tuo palvelu on. Nimi viittaisi helposti pelkkään pizzoja toimittavaan palveluun, mutta palvelu on kaikkea muuta. Toki niitä pizzojakin saa!

Latasimme puhelimiin Pizza-online.fi:n sovellukset ja samantien sovellus löysi sijaintimme. Sekunnissa ruudulle ilmestyi tieto, että meidän kotiosoitteeseen toimittaa jopa 32 ravintolaa! Tai siis enemmänkin, mutta ruksasimme kohdan ”avoinna olevat ravintolat”. Valikoimaa olisi ollut aina sushista pizzaan, vegaanisista vaihtoehdoista etnisiin, rakastamiini aasialaisiin makuihin. Mutta koska lasten ehdoilla mentiin äiti-tytär hemmotteluhetken myötä, niin lapset saivat päättää. Ruokahaluton kipuinen alkoi haaveilemaan makkaraperunoista ja tuo energiaa täynnä oleva pikkuisempi kebabista. Itse haaveilin salaatista sekä ranskalaisista. Tytöt katsoivat valikoimaa kännyköillä ja itse halusin katsoa isommalta ruudulta tietokoneelta. Tiedättekö, kun joskus vaan tuntuu, että lukeminen isolta ruudulta on helpompaa. Ja ei, en syytä keski-ikää ja ikänäköä 😉

Palvelusta pystyi suodattamaan eri ruokalajeja tarjoavat ravintolat. Löysimme hyvin nopeasti ravintolan, josta saimme tilattua jokaiselle jotakin. Teimme tilauksen ja maksoimme sen samantien. Näimme reaaliajassa, koska ravintola otti tilauksemme vastaan. Lisäksi näimme arvioidun toimitusajan ja tiedon, koska tilauksemme on valmistettavana. Tällä välin tutustuin palveluun vielä tarkemmin ja huomasin, että tuolla tosiaankin on ravintoloiden omat ruokalistat ja omat hinnat voimassa. Aika monella ravintolalla kuului kotiinkuljetus hintaan, kun tilasi yli 25 eurolla, mutta myös ruoan noutomahdollisuus on saatavilla. Löytyipäs sieltä myös ravintoloita, joissa sai tilauksen päälle limun ilmaiseksi. Puhelin piippasi reilu vartti ennen arvioitua toimitusaikaa ilmoittaen, että tilauksemme on lähtenyt matkaan. Siitä vajaan kymmenen minuutin päästä ovikello soi ja erittäin ystävällinen herrasmies ojensi tilaamamme ruoat minulle.

Koska esikoinen valitti, että ei jaksaisi nousta ruokapöytään, niin päätin yllättää tytöt hieman erilaisella ruokailuratkaisulla. Takassa loimusi tuli lämmittäen, joten vein sohvalta muutaman tyynyn tuohon takan eteen. Levitimme ruoat matolle ikään kuin piknikille ja nautimme ne samalla kun juttelimme niitä näitä. Ihan kuin esikoisenkin poskille olisi palannut väri ruokailun lomassa. Olin erittäin hyvilläni siitä, että keittiössä hääräämisen sijaan käytin tuon ruoan valmistusajan sohvalla lasten kanssa pötköttelyyn. Välillä näinkin. Siinä sivussa siis kun hemmottelin tyttöjä, hemmottelin myös tavallaan itseäni. Vaikka ruoanlaitosta pidänkin, niin välillä on hyvä saada siitäkin arkisesta touhusta vähän breikkiä.

Pizza-online.fi -palvelu toimi loistavasti hemmotteluhetkessämme. Nyt kun huomasin kuinka helppo sitä oli käyttää ja kuinka kattava valikoima ruokaa palvelun kautta on tilattavissa, keksin jo monta uutta tilaisuutta, milloin käyttää tuota palvelua. Illanistujaiset, lasten syntymäpäivät tai vaikka ihan tavallinen maanantai-ilta.

Onko Pizza online.fi teille tuttu palvelu? Missä tilanteessa sinä käyttäisit Pizza-online.fi -palvelua? Tuolla Instagramin puolella on meneillään arvonta, jossa yhdellä teistä on mahdollisuus voittaa 35 euron arvoinen alennuskoodi Pizza-online.fi -palveluun. Arvontaan pääsette täältä tai sitten puhelimen IG-sovelluksella ”atmarias” -käyttäjätilini alta. Arvonnan säännöt löytyvät täältä.

KESKIVIIKKOTERKUIN,