tiistai 05. maaliskuun 2013

Sisältä pehmeä, päältä rapea

6

Hyvää tiistaihuomenta rakkaat lukijat!

Vaikkei mulla viikolla olekaan tapana syödä vaaleaa leipää niin tänä aamuna maistuu sunnuntaisen leivän jämät. Kera saunapalvikinkun ja paprikan. Se maailman paras sämpylätaikina soveltuu myös leivän tekoon. Taikinasta riitti yhteen kokonaiseen leipään ja kuuteen isoon sämpylään. Sunnuntaina leivottiin leipä ja maanantaina pyöräytin lopusta taikinasta töissä sämpylät (tai puolikkaat/syöjä) työkavereille. Kera sunnuntaina tekemäni mustikkamarmeladin. Huomaan, että tykkään hemmotella ihmisiä ruoalla. Niin kotona kuin töissäkin 🙂
Namasten leipä
7,5 dl lämmintä vettä
30 g tuorehiivaa (liota veteen)
1,5 rkl suolaa
3 dl ruisjauhoja
n. 10 dl vehnäjauhoja
Sekoita kaikki aineet keskenään (taikina jää löysäksi ja sitkeäksi) anna kohota huoneenlämmössä pari tuntia. Nostele kahdella isolla lusikalla pellille puolet taikinasta. Huiskuta päälle vehnäjauhoa 
ja tee saksilla leipään risti. 
Paista 230 asteessa noin 40-45 minuuttia. 
Anna jäähtyä hieman pellillä. 
Syy, miksi alunperin tein tästä leipää enkä sämpylöitä on se, että nuo meidän harvahampaat eivät saa sämpylän kuorta järsittyä hampaattomina. Noh, esikoisella alkaa jo olemaan nuo etuhampaat kokolailla puhjenneet, mutta kuopukselta puuttuu alhaalta yksi hammas ja ylhäällä heiluu molemmat. Leivästä syövät siis vain tuon sisuksen ja mä järsin kuoret 🙂
Nyt nautin vielä hetken hiljaisesta kodista ja valmistaudun päivän rumbaan.
Ihanaa tiistaita toivottelee,
aamukahvikupin ääreltä

lauantai 23. helmikuun 2013

Pitkästä aikaa

6

Myöhäishuomenta vaan teillekin ihanat!

Lasten talviloman alkamisen kunniaksi teimme tänään aamupalalle uunissa muffinivuokapannulla munakasmuffineita. Pitkästä aikaa. Täällä viimeisin versioni ko.muffineista. Silloin ympärille pääsi pekoni. Nyt rikoin kuusi kananmunaa, lisäsin kinkkua, suolaa, pippuria, paprikamaustetta, juustoraastetta ja tuoretta timjamia. Tästä riitti viiteen muffiniin. Muista rasvata tuo muffinivuoka hyvin, muuten nämä eivät siitä irtoa. Paistoin 200 asteessa noin 20-25 minuuttia. Lisäksi paahdoimme ruisleipää, jonka päälle laitoimme aitoa ja ehtaa voita sulamaan. Onneksi appelsiinit ja kurkut hieman kevensivät aamupalaa 🙂
Jokseenkin tuntuu, että kevätväsymys alkaa ottamaan otettaan. Pitäis varmaan tehdä asialle jotain 🙂 Syöttekö te vitamiineja? Mä olen nyt pari viikkoa popsinut Gerimaxeja, välillä tuntuu että niistä olisi apua ja taas välillä siltä, että unentarve on mahdoton. 
Mä lähden nyt metsästämään pikkuiselle 1-vuotiaalle kummitytöllemme ihania pikkuisia prinsessan vaatteita synttärilahjaksi. Ihanaa, kun saa taas hipelöidä vauvan vaatteita kaupassa. Luvan kanssa ja tarkoituksella 🙂
Leppoisin lauantaiterkuin,

tiistai 19. helmikuun 2013

Hehkuva makkarapata

17

Hyvää tiistaihuomenta blogistania! 

Kun kuulin, että pääsin Indiedays Inspiration-bloggajana mukaan suomalaisen perheyritys Snellmanin haastekampanjaan kehittelemään reseptin uudesta Kunnon lenkkimakkarasta olin pakahtua onnesta ja otin haasteen ilomielin vastaan! Enkä vähiten sen vuoksi, että seison itsekin vahvasti suomalaisten perheyritysten puolella vaan myös senkin takia, että Snellmanin tuotteista ei löydy kammoksumaani kamaraa ja sian- ja naudanlihatuotteet valmistetaan ainoastaan puhtaista suomalaisista raaka-aineista.

”Me Snellmanilla haluamme valmistaa kaiken niin hyvin kuin mahdollista ja laadun suhteen emme halua tehdä kompromisseja. Raaka-aineiden on oltava laadukkaita ja puhtaita. Sian- ja naudanlihan tulee olla eettisesti tuotettua suomalaista lihaa omilta perhetiloiltamme. Kunnon lenkkimakkara sisältää 77% suomalaista lihaa. Snellmannilla emme käytä tuotteissamme kamaraa eli siannahkaa, vaan pelkästään kunnon suomalaista sian- ja naudanlihaa.”

Minun lisäkseni 24 muuta (ruoka)bloggaajaa ovat luoneet oman reseptinsä Snellmanin Kunnon lenkkimakkarasta ja osallistuvat Snellmanin kotisivuilla reseptikilpailuun. Joten käy ihmeessä tutustumassa herkullisiin resepteihin ja äänestämässä omaa suosikkiasi sekä osallistumaan arvontaan! Arvontaan osallistuneiden kesken arvotaan illallinen huippuravintolassa sekä hotelliyö Helsingissä! Täältä löytyvät kaikki kilpailureseptit ja täältä minun suunnittelemani resepti tästä herkullisesta uutuuslenkkimakkarasta.
Perinteisesti meillä on makkarasta valmistettu uunimakkaraa, makkarakastiketta tai -keittoa. Tai ulkotakassa takkamakkaraa. Mutta näin talviaikaan ajatus lämpimästä ja hieman tulisesta makkarapadasta tuntui houkuttelevimmalta reseptivaihtoehdolta. Lähdin kehittelemään reseptiäni siltä pohjalta, että siitä löytyisi myös vähän särmää. Ehkä hivenen makeutta, mutta myös suolaista kirpeyttä ja jälkipotkua. Pataruoissa pidän siitä, että ne pystyy jättämään muhimaan esimerkiksi pulkkamäen tai hiihtolenkin ajaksi uuniin. Näin suunnittelin myös tämän reseptini toimivan ja loistavasti tämä lihaisa makkara tuon hauduttamisen kestikin. Ja näin jälkikäteen voin todeta, että tästä tuli kyllä sellainen sunnuntaiherkku, että sitä tulee tehtyä hetimiten uudelleen.
Suolaisen makea hehkuva makkarapata vienosti tulisella jälkimaulla 
hehkuu punaisena kilpaa pakkasilman rusottamien poskien kanssa.
Hehkuva makkarapata

500g Snellman Kunnon lenkkimakkaraa
3 porkkanaa
3 punajuurta
pala lanttua
2 punasipulia
2 suolakurkkua
1 tlk (400 g) hyvälaatuista tomaattimurskaa esim. la Bio Idea
kourallinen persiljaa
1 mieto punainen chili
3 valkosipulin kynttä
2 rkl soijakastiketta
2 rkl sweet chili kastiketta
loraus juoksevaa hunajaa
vettä
suolaa
mustapippuria
tarjoiluun:
smetanaa
tuoreita sämpylöitä tai maalaisleipää
Kuori ja paloittele Snellman Kunnon lenkkimakkarat. Paista niitä hieman paistinpannulla voissa. Siirrä makkarat odottamaan valurautaiseen uunipataan. Pese, kuori ja pilko porkkanat, punajuuret, lantut ja punasipulit. Kuutioi suolakurkut pieniksi. Lisää näiden jälkeen pataan hyvälaatuinen tomaattimurska sekä vettä yhden tomaattimurskapurkillisen verran. Hienonna persiljaa noin kourallisen verran, poista chilistä siemenet ja pilko pieneksi. Kuori valkosipulin kynnet ja painele niitä niitä hieman rikki esimerkiksi leveällä veitsellä. Lisää em. aineet pataan. Sekoita keskenään soijakastike, sweet chili kastike ja hunaja. Sekoita seos padassa olevien aineiden kanssa sekaisin. Mausta tarvittaessa vielä suolalla ja mustapippurilla. Paista 200 asteisessa uunissa ensin puoli tuntia ilman kantta, minkä jälkeen laske asteet 175:een ja lisää padan päälle kansi. Annan muhia uunissa pari tuntia tai kunnes juurekset ovat kypsiä.  Nauti smetanan ja tuoreen sämpylän kera.

Meillä reseptin mukaisesta annoksesta söi kaksi aikuista ja kaksi lasta. Padan pohjalle jäi vielä sen verran, että me aikuiset saimme seuraavan päivän lounaan siitä. Mikäli haluat tulisemman version makkarapadasta, niin kehotan lisäämään toisen chilipalon. Meillä lasten takia pitää hieman säädellä tuota tulisuusastetta. Kehittelemäni padan herkkua ovat nuo makoisat makkarat, mutta myös tuo kovakuorinen sämpylä, jota dipataan makkarapadan liemeen. Sämpyläreseptin ohje löytyy täältä. Smetana taittaa mukavasti makeantulista makkarapataa. Muutenkin tätä oli kiva syödä, sillä oikeassa kädessä pidettiin haarukkaa ja vasemmassa sämpylää, jonka avulla autettiin ruokaa haarukkaan. Lapsillakin oli hauskaa, kun kerrankin sai luvan kanssa jättää veitsellä harjoittelun pois 🙂

Minusta tuli jälleen makkaran ystävä, jauhomakkarat saa vastedes jättää kaupan hyllylle! Mutta varoituksen sanana; tähän makkaraan tulee himo. Muutama palanen sitä eksyi suuhun jo ennen paistamista. Ja muutama ennen uuniin menoa, mutta kyllä tuonne pataankin niitä vielä jokunen riitti 🙂

Lisää herkullisia makkarareseptejä löytyy täältä!

Tiistaiterkuin,

sunnuntai 17. helmikuun 2013

Mama Maria’s meatballs

7
Suloista sunnuntaita ihanat! 
Mitä teidän sunnuntaihin kuuluu? Täällä meillä sunnuntai kuluu vanhaan tapaan; pyykätessä, silittäessä (mies lähtee vähän virallisemmalle työreissulle ja jösses, että noita kauluspaitoja riittää), ulkoillessa ja tottakai uutta olohuonetta ihastellessa (tästä lisää huomenna heti aamusta) ;).
Juoksin aamulla vähän vajaan parin tunnin juoksulenkin ja voi pojat, että oli kivaa. Osan matkasta sai muuten jo juosta ihan asfaltilla. Juoksin ikään kuin varastoon, koska viikolla en näillä näkymin ehdi juoksemaan. Tai pääse, koska olen lasten kanssa kolmistaan kotosalla. Juoksulenkin jälkeen mut yllätti totaalinen hiilihydraattihimo; ollakin, että eilen illalla juuri söimme uuniperunaa. Pastaa tulee sen verran harvoin syötyä nykyään ja koska hiilarihimon lisäksi olen himoinnut tomaattista lihapullakastiketta jo pitkään niin sunnuntain aikuisten lounas oli valmis. Lapset olivat onneksi syöneet jo ruoka-aikaan, vaikka äippä huitelikin pitkin lenkkipolkuja. 
                 
Mama Maria’s meatballs

lihapullat
700 g naudan paistijauhelihaa
pippuria
suolaa
viipale vaaleaa leipää
loraus maitoa
tujaus tomaattipyrettä
tuoretta timjamia

Murustele leipä kulhoon, lisää muut aineet. Sekoita sekaisin ja muotoile haluamasi kokoisia pullia. Mä tein aikas isoja pullia. Paista pullia uunin ylätasolla 225 asteessa kunnes ruskettuneita. Sitten siirrä lihapullat keskitasolle ja alenna lämpötila 200 asteeseen.

kastike
1 tlk tomaattimurskaa 
(mä käytän La bio idean luomutomaattimurskaa)
pari desiä kermaa
punasipuli pilkottuna
2 valkosipulin kynttä pilkottuna
suolaa
pippuria
chiliä
loraus ketsuppia

Lisää em. aineet kasariin ja anna porista parikymmentä minuuttia. Keitä tällä välin haluamasi pasta. Lisää lihapullat kastikkeeseen ja nauti pastan, vastahöylätyn parmesanin ja kylmän maidon kera.

*******************************
Koska tämäkin ohje on ”omasta päästä”ohje, niin olen pahoillani, että ihan tarkkoja määriä en pysty sanomaan. Ei ole tapana mittailla sen tarkemmin vaan huitastua maun mukaan sitä sun tätä tuonne keitoksiin 🙂 Voin sanoa, että nyt on hiilaripöhnä. Väsyttää sen mukaisesti.
Kommentteihin vastaaminen hieman laahaa (anteeksi ♥), mutta tämän illan jälkeen ollaan kuulkaas niiden osalta reaaliajassa! Nyt Ice Age 4 eetteriin ja voipi olla, että ummistan silmät ihan hetkeksi. 
Huomenna heti aamusta tosiaan valoisalla otettuja 
kuvia uusitusta olkkarista, joten stay tuned!
Suloista sunnuntain jatkoa
 toivottelee,

keskiviikko 13. helmikuun 2013

สวัสดี, toivottaa hymyilevä kokki :)

18

Sawatdii ihanaiset ♥

Vanhemmat lukijani muistavat mun alituisen kaipuuni Thaimaaseen, hymyjen maahan. Mutta ihmisten hymyn (ilmastosta puhumattakaan) lisäksi kaipaan tuolta maasta ruokaa. Thaimaalainen ruoka on sitä parempaa mitä enemmän pääsee sitä maistamaan paikallisten suosimiin ravintoloihin. Ei niihin, joissa myydään listalla myös lihapullia ja muusia. Vaan niihin, jossa saa alkusalaatin ja pääruoan noin sadalla bahtilla. Sellaisiin ravintoloihin, joissa soi leppoisa thai-musiikki taustalla ja koko ravintolan omistajasuku pörrää vauvoineen ympäriinsä. Niihin ravinoloihin, joissa ei ole ilmastointeja vaan hikikarpalot pyrkivät jatkuvasti otsalle. Jo ihan pelkästään ruoan tulisuuskin saa tämän aikaan. Näissä ravintoloissa ei tunneta haarukoita ja veitsiä vaan ruoka syödään puikoilla. 
Mulla on pari suosikkiruokaa (siis niitä myös muiden turistien suosimia massaruokia), mutta niin ihania herkkuja :), joita on tullut Thaimaassa syötyä monesti. Alkusalaatiksi haluan makean ja tulisen papaijasalaatin, tom sam-salaatin. Läheskään kaikissa ravintoloissa ei ole tätä saatavilla, joten ravintolan etsiminen saattaa kestää liian kauan. Joidenkin mielestä ainakin yhden Tigerin tai Changin verran 🙂 Pääruoaksi valitsen yleensä perin thaimaalaisen Pad thain rapujen kanssa. Tämä paistettuihin nuudeleihin ja herkullisiin mausteisiin pohjautuva ruoka on vaan niin hyvää. Kerrasta ja vuodesta toiseen. Mutta jos ei ole kunnon nälkä tai haluan haukata vain nopean lounaan niin valitsen joko Tom Yam– tai Tom Kha -keiton.

Thaimaalainen ruoka on siitä erikoista, että siihen koukuttuu ihan hirmuisen helposti. Kirpeään, makeantuliseen, chiliseen ruokaan. Voisin pureskella sitruunaruohoa päivästä toiseen ja laittaa kookosmaitoa joka ruokaan. Ja kun himo thaimaalaiseen ruokaan iskee niin siinä ei auta mitkään vaihtoehtoiset ruoat. Mutta suomalaisten, esim. Santa Marian, nopeat thaiateriat kyllä käyvät ainakin mulle tuohon pahimpaan himoon. Helppoa ja nopeaa. Maanantaina, kun päivystin pikkuisen potilaan kanssa kotosalla ja piti saada ripaus Thaimaata nopeasti turvauduin Santa Marian Tom Kha-keitosta tekemääni mukaelmaan:

Tom Kha Soup Mix-pussi
tölkki kookosmaitoa
6 dl vettä
3 broitsunfilettä kuutioituna 
(ok, tässä oikaisin ja käytin ed.päivän uunissa 
kypsennettyä kanaa)
tölkki viipaloituja herkkusieniä
10 kirsikkatomaattia halkaistuina

Sekoita maustepussi,kookosmaito ja vesi. Lisää broileri ja kiehauta, kunnes broileri on kypsää. Lisää tomaatit ja herkkusienet ja kiehauta keitto. Lisää tuoretta korianterisilppua.

Johtuen siitä, että oikaisin broilerin kanssa tästä keitosta ei tullut niin hyvää kuin yleensä. Sillä tuo edellisenä päivänä uunissa paistettu broileri oli chopattu pieniksi paloiksi, kun taas Tom Kha-keittoon kuuluvat broilerit reilun kokoisina suupaloina.
Ei ole enää montaa yötä Thaimaan matkaan. Pääsee paikan päälle maistelemaan näitä herkkuja; aitoja makuja ♥ Lasten myötä olemme antaneet periksi ja valinneet matkatoimiston järjestämiä matkoja Bamse-hotelleihin. Hotelliin, johon olemme nyt tykästyneet ja jossa sekä lapset että aikuiset viihtyvät, mutta josta pääsee nopeastikin syömään aitoa thaimaalaista ruokaa. Ei olisi tullut kuuloonkaan vielä kymmenisen vuotta sitten. Aikana, jona majoitus tuli valittua sen perusteella, että missä on vähin mahdollisuus törmätä muihin suomalaisiin. Haluttiin elää maassa maan tavalla, hymyillä takaisin meille hymyileville ihmisille, tervehtiä kädet toisiaan vasten samalla nyökäten,metsästää tuktukeja ruuhkassa, makoilla rannalla päivät pitkät ♥ 

Oih, matkustamisesta yleensä voisi tehdä kokonaisen postauksen, samoin mun lentokenttärakkaudesta. Siitä tunteesta, kun odottelee omaa lentoaan ja saa vain katsella ohi kulkevia ihmisiä ja miettiä, mihin he ovat matkalla. Yleensähän ihmiset valitsevat jatkolennot niin, että säästävät aikaa; mä olen iloinen jos saan muutaman tunnin ylimääräistä lentojen välissä viettää lentokenttäelämää 🙂

Mutta nyt tämä hymyilevä kokki laittaa perin suomalaisen kaurapuuron porisemaan ja käy herättelemässä pienemmän unikeon, joka eilen jo hyvissä ajoin ilmoitti, ettei sitten aio mennä tänään päiväkotiin. Hyvältä pohjalta lähdetään tähän päivään, toivotaan ettei tule ihan hirveitä itkupotkuraivareita lähdön hetkellä 🙂

Keskiviikkoterkuin,
yhä hymyssä suin tuon keltsin jakkaran takia
PS.kiitos kivoista kommenteista ed.postauksiin. Palailen niihin ruokiksella 🙂

« Vanhemmat
Uudemmat »