tiistai 02. syyskuun 2014

Syysflunssan taltutuskeitto (& muut karkoituskeinot)

20

0IMG_26470IMG_2622 0IMG_2623 0IMG_2627 0IMG_2640 0IMG_2644 0IMG_2658Moi!

Mä kuulun siihen ihmistyyppiin, joka aina ihmettelee, että kun ei ikinä ole kipeä. Muka. Kaikki muut ovat, mutta mä en sairastu. Yeah right! Jotenkin ne flunssat unohtaa aina nopeeta ja sitä kuvittelee olevansa niin teräskunnossa, että ei flunssat tartu. Yleensä mulla iskee flunssa jouluna tai sitten kesäloman ekana päivänä. Kroppa antaa periksi kiireelle ja pöpöt pääsee jylläämään. Tai sitten heti pienen tauon jälkeen taas kuntosalin sun muut aktiviteetit aloitettuani, flunssa pilaa hyvin alkaneen liikuntaputken. Niin kuin nyt. Viime lauantaina heräsin kaktus kurkussani ja koko viikonlopun kärsin hurjista vilunväreistä. Kuumetta en mitannut, mutta varmastikin sellainen ärsyttävä pieni lämpö on ollut päällä. Just sen verran, että ei ole uskaltanut urheilla. Yksi heikkouksistani on se, että niin kauan kuin kuume pysyttelee siellä 38 asteen alapuolella, mun on vaikea rauhoittua ja levätä. Kun olo kuitenkin sillä yhdellä buranalla on ok. Sitten kun kuume huitelee siellä 39 asteessa niin uni on paras lääke.

Tämän kertainen syysflunssa on saanut mut googlettelemaan kaikki mahdolliset parannuskeinot. Huomenna ei sovi olla nenä punaisena, kun on tiedossa pitkästä aikaa kivaa; blogiin liittyviä kuvausjuttuja. Ja ai että mä nautin taas jo valmiiksi noista junamatkoista Helsinkiin; yhteensä kolme tuntia ihan omassa rauhassa, kirja kädessä. Kurkkukipu onneksi meni sunnuntain kuluessa ohi ja sitten alkoi se flunssalle niin tyypillinen räkätauti. Inhoan niin sitä vaihetta, kun aivastuttaa ihan koko ajan ja nessupaketti kuluu parissa tunnissa. Näin parin päivää nuhan alkamisen jälkeen, nuha on jo suht’ mukavassa vaiheessa, mutta nyt sitä kaipaa lievennystä tukkoisuuteen. Kaikki Duactit, antihistamiinit ja nenäsumutteet on jo käytössä, joten tässä lista niiden lisäksi, joilla ajattelin häätää flunssan hus pois huomiseksi.

Runsas vedenjuonti

Ystäväni espanjalainen mies aikoinaan antoi mulle tämän vinkin; aina kun tuntuu että flunssapöpö kutittelee kurkussa, niin kannattaa alkaa lisäämään vedenjuontia. Vesi kuulemma huuhtoo pois bakteerit ja virukset. Lisäksi vedenjuonti auttaa nuhaan, sillä se tekee nenän limakalvoille (kuten myös keuhkojenkin) hyvää ja poistaa pöpöjä mennessään. Juon kohtuullisen paljon vettä jo ihan ilmankin flunssaa, mutta nyt flunssan aikana olen lisännyt vedenjuontia. Ehkä olisi pitänyt lisätä sitä ennen kuin flunssa on kunnolla päällä. Heh, jälkiviisaus paras viisaus.

Inkiväärikanelitee

Keitä pari desiä vettä ja lisää kiehuvaan veteen noin  1 cm tuoretta inkivääriä raastettuna, teelusikallinen kanelia ja loraus hunajaa. Anna porista viitisen minuuttia. Nauti niin lämpinämä kuin voit. Eihän tämä mitään herkkua ole, mutta kyllä lämmin juotava auttaa. Uskon myös vahvasti luonnonaineiden parantavaan voimaan (niiden apteekin purnukoiden lisäksi).

Kuumat suihkut

Viidestä kymmeneen minuuttia niin lämpimässä suihkussa kuin olla ja voi auttaa kummasti. Meillä ainakin koko suihkuhuone höyrystyy ja tukkoisuus lähtee. Tämä korvaa sen höyryhengittämisen. Mä kun en jaksa kauaa kuumavesikattilan päällä kumarrella pyyhe pääni päällä 🙂 Tässä metodissa tosin on huonoa se, että jos on vanha lämminvesivaraaja, kuten meillä, niin jossain vaiheessa lämmin vesi loppuu. Onneksi tuota varaajaa saa säädettyä myös päivälämmitykselle.

Lämmin inkiväärikanakeitto

Tätä voisin syödä vaikka kuinka paljon ja taas se inkivääri on se, jonka tehoon luotan. Valkosipuliakin keitossa on, mutta raakana sitä en suostu syömään edes flunssassa. Sen verran säälin noita mun kämppiksiä 😉 Keitto potkaisee aika hyvin, joten chilin voimakkuudella pystyy hyvin säätelemään sitä, kuinka paljon tulisuutta tähän haluaa. Dukkoinen dokka aukeaa kyllä kerrasta. Tällä kertaa inkiväärikeittoon pääsi mukaan ripaus eksotiikkaa; kookosmaito, mutta sen voi hyvin korvata kermalla.

Inkiväärikanakeitto

285 gr broilerin maustamatonta filettä
3 valkosipulinkynttä
2 tuoretta chilipalkoa
2 porkkanaa
2 kiekkoa munanuudelia
2 rkl soijakastiketta
4 cm tuoretta inkivääriä
1 rkl currya
2 kanaliemikuutiota
3 kpl Kaffir limen lehtiä
1 rkl intiaanisokeria
8 dl vettä
1 tlk kookosmaitoa

– kuori ja suikaloi porkkanat
– kuori ja pilko valkosipulin kynnet
– poista chileistä siemenet ja pilko chilit
– kuullota porkkanoita, chilejä ja valkosipuleita hetki öljyssä
– lisää saksilla suikaloidut broilerit ja kypsyä hieman
– lisää mausteet, vesi ja murustellut nuudelit
– kiehuta noin 15 minuuttia
– lisää kookosmaito ja anna porista vielä miedolla lämmöllä noin 5 minuuttia

********************************************************

Kun se flunssa on nyt päällänsä, niin eihän sitä oikeasti mikään tuosta vain pois häädä. Mutta edellä mainittujen keinojen avulla pystyy helpottamaan omaa oloansa ja kukaties, lyhentämään syysflugen kestoa. Ja hei, sitten kun se nesduugeli on niistämisestä ihan punainen niin ainoa, joka mulla auttaa on jo pitkään käytössä ollut Elizabeth Ardenin Eight hour cream. Kaivoin tuon pitkästä aikaa esille ja voin sanoa, että enää nenänpielet ei enää kipunoi ja punoita niin paljon kuin aamulla 🙂 Niin flunssan aiheuttamassa apeudessa kuin muinakin synkkinä päivinä kannattaa sytytellä ne kynttilät, kääriytyä viltin sisään lukemaan hyvää kirjaa ja kuunnella hyvää musiikkia. Musiikki kun auttaa vaivaan kuin vaivaan! Kokeilkaahan!

Onko teillä kikkakolmosta flunssan häätöön? Kertokaa ihmeessä, jos on! 🙂

Huomenna vähän sisustusaiheista postausta,
mikäli mä onnistun sellaisen ajastamaan.

Pysykäähän terveinä!

Keskiviikkoterkuin,

alle


tiistai 26. elokuun 2014

Kahden ainesosan helppo & herkullinen kakku

21

Tsau!
Nyt on kyllä niin blingblingiä kuvissa, että itseänikin vähän häikäisee 😀 Äiti toi maalta mummulasta mulle mummun vanhoja tarjoilulautasia. Jotka toki kaikki piti änkeä samaan postaukseen kerralla. Meille on tulossa illalla vieraita, joten eilen leipaisin suitsaitsukkelaan kakun. Tämän helpommaksi ei voi leipominen mennä. Ja se, että helpolla ja vähillä aineilla saa aikaan jotain hyvää. Mä tykkään! Eilen selailin facebookia ja bongasin jonkun mainoksen, jota klikkasin (harvemmin….mainonnan orja kun olen 😉 ja päädyin Hesarin Kiusauksessa -blogiin ja siellä reseptiin, jota ei vain voinut ohittaa. Kerrankin sellaiseen reseptiin, jota ei tarvinnut kirjoittaa ylös, sillä sen muistaa ulkoa. 
Nutella -kakku

1 prk Nutellaa (350 g)
5 kananmunaa
– erottele valkuaiset ja keltuaiset
– sekoita keltuaiset ja nutella sekaisin keskenään
– vaahdota valkuaiset kovaksi vaahdoksi
– nostele valkuaisvaahto nutellakeltuaisseokseen varovasti, älä sekoita
– kaada seos irtokakkupohjavuokaan ja paista 175 asteessa 30 minuuttia
– jäähdytä ja anna tekeytyä jääkaapissa yön yli
********************************
Onneksi vieraat on sen verran tuttuja, että ei haittaa vaikka kakusta on jo napsaistu pala. Pitihän mun ja esikoisen koemaistaa, oliko kakku tarjottavan veroista. Ja olihan se. Ei yhtään liian makeaa vaan just hyvää. Pähkinäistä. Kahvipöytään sopivaa. Tästä intoutuneena aloin miettimään, että milläköhän tuon nutellan voisi korvata. Saiskohan soseutetusta banaanista ja kananmunista aikaan kakkua? Banaaniletut ainakin onnistuivat aikoinaan hyvin, niin mikseikääs sitten tuollainen banaanikakkukin onnistuisi. Kardemummalla ja kanelilla maustettuna. Täytynee kokeilla joku päivä. 
Kuten huomaatte, niin blogin ulkoasu on jo pikkuisen muuttunut. Minua häiritsi tuossa oikealla olevassa palkissa ne värikkäät some-linkitykset. Nyt ne on poissa. Lisäksi askartelin aamulla pari tuntia uutta banneria. Ja loppujen lopuksi kaivoin arkistoista tuon pari vuotta vanhan bannerin. Vanhassa on todellakin vara parempi. Nyt kommenttien kimppuun, kiitos niistä ihanat!
Tiistaiterkuin,

maanantai 25. elokuun 2014

Toivepostaus: Meidän perheen arkiruoat

32

Hellurei

ja ihanaa alkanutta viikkoa 🙂 Arki on täällä, arkiruokineen kaikkineen. Tehokas työpäivä pian takana ja kolme kotiäitipäivää edessä. Voipi olla, että huomenna kyllä on käytävä vielä töissä; näin kun tekee täyttä kahta päivää töissä viiden sijaan, niin ei ehdi juurikaan työpäivien aikana miettimään, että mitä sitä seuraavaksi tekisi. Tykkään siitä kiireestä ja things to do listan venymisestä. Tiettyyn rajaan asti.
Olette toivoneet postausta meidän arkiruoista, joten sitä seuraavaksi. Viikonloppunahan meillä tulee panostettua ruokaan, mutta viikolla tehdään hyvää, helposti ja vielä jos se on terveellistä niin siitä propsit! Ja voi kyllä, meilläkin turvaudutaan oikein kovassa kiireessä Saarioisten äitien tekemään ruokaan 😉 Mä jaottelisin meidän arkiruoat seuraaviin ryhmiin:
 keitot
laatikko- ja pataruoat
keitetty peruna/riisi/spagetti/pasta + kastike

Kerran viikkoon pyritään tekemään kalaa, pari kertaa kanaa ja pari kertaa lihaa. Parina iltana peräkkäin saatetaan syödä samaa ruokaa. Vaikka se välillä vastaväitteitä lasten osalta saakin aikaan. Mulla on siitä huono tapa, että saatan tehdä muulle perheelle ns. kunnon ruoan, mutta itse syödä ruoka-aikaan vain salaattia. Yksi asia, johon täytyy panostaa taas arjen alettua on nuo yhteiset ruoka-ajat. Ne kun ovat kuulemma tuikitärkeitä. Ja samaa mieltä mäkin olen; siinä tulee vaihdettua kuulumiset ja päivän asiat. Epäsäännöllistä työaikaa tekevän miehen osalta nuo ei aina vain onnistu. Lasten kanssa usein tulee syötyä miehen reissupäivinä kolmistaan, sillä ei lapset jaksa odottaa ruoan kanssa ilman kiukkuja 🙂 Noudatetaanko teillä muuten tiettyjä ruoka-aikoja ja pidättekö kiinni siitä, että koko perhe syö yhtäaikaa?

Keittoruoat. Mä voisin elää pelkällä keitolla. Keitot paranevat vaan lämmitettäessä seuraavana päivänä. Meillä keittovalikoimaan kuuluu jauhelihakeitto, siskonmakkarasoppa, nakkikeitto, kalasoppa, kaalikeitto (tätä tosin syödään vähän mukisten) ja varsinkin talven tullen erilaiset sosekeitot. Bataattisosekeitto on ehkä kaikkien suosikki, nuo parsakaalikukkakaaliversiot sun muut uppoaa lähinnä vain kokkiin 😀
Laatikko- ja pataruoat. Perinteinen makaronilaatikko meillä tehdään veteen. En tiedä miksi, mutta tämä on peruja jo lapsuudenkodistani. Broileririisivuokaa on ruokana tänään. Kaikessa helppoudessan riisit voidellun uunivuoan pohjalle, päälle kanaliemifondilla maustettua vettä niin, että riisit peittyvät. Koko komeuden päälle ohuen ohuita broilerinleikkeitä, jotka voi halutessaan maustaa suolalla ja broilermausteella. Uuniin 175 asteeseen noin 45-50 minuutiksi. Helppoa, hyvää ja vielä suht’ nopeasti. pitää olla tarkkana, ettei broilerit mene liian kuiviksi, joten kannattaa upottaa niitä vähän sinne riisien sekaan. Perunasoselaatikko kuuluu myös samaan kastiin. Edellispäivän perunamuusin jämät sekä pannulla nopeasti ruskistettu jauheliha sekaisin, vuokaan ja uuniin. Tälle riitää 30 minuuttia 175 asteessa, sillä ainesosat ovat jo kypsiä. Pitkään haudutettavia pataruokia (joissa liha pitää mureuttaa pitkään) viikolla harvemmin tulee tehtyä mutta esim. makkarapata valmistuu nopeasti alle tunnissa. Lasagnea tulee harvemmin tätä nykyä enää tehtyä vaikka se herkkua onkin, pitääkin tehdä sitä pitkästä aikaa tällä viikolla.
Keitetty peruna/riisi/spagetti/pasta + kastike. Jos meillä lapset saisivat päättää, niin meillä syötäisiin päivästä toiseen keitettyjä perunoita ja nakkikastiketta. Kastike silleen käristämällä tehtynä. Mutta koska tuo nakki ei nyt ihan parasta ruokaa ole useasti syötäväksi, niin meillä tehdään usein myös jauhelihakastiketta. Riisin kanssa lapsille uppoaa äärimmäisen hyvin keltainen broilerikastike. Jos ei se ole keltaista, niin se ei uppoa. Koska mummukin sen tekee keltaisena, niin äidinkin se sellaisena pitää tehdä 😉 Tuohon kastikkeeseen ruskistan broitsut (en voi sietää fileesuikaleita, joten ostan fileepihvejä, joista saksin suikaleita) pannulla, lisään purkin sulatejuustoa, purkin viipaloituja herkkusieniä ja yhden ”kevyt ja paksu” kerman. Jotta tuo tulee keltaiseksi niin maustan sen kurkumalla ja currylla sekä suolaa maun mukaan. Perinteinen spagetti bolognese kuuluu kanssa valikoimiimme, vaikka esikoinen ei jostain syystä tuosta tomaattipohjaisesta kastikkeesta välitäkään. Edellispäivänä jääneestä uunilohesta saa tehtyä oivan lohikastikkeen pastan kaveriksi seuraavana päivänä.

Aika paljon arki pyörii niiden samojen ruokien ympärillä. Pitäsi rohkeasti vain kokeilla uusia ruokia. Esimerkiksi pinaattiletut jäivät siihen yhteen kertaan. Kaikessa helppoudessaan ja terveellisyydessään ne olisivat ihana arkiruoka! Välillä tehdään ihan vain puuroa. Mannapuuroa, päälle kanelisokeria ja maitoa. Ei iltaruoan aina tarvitse olla suolaista ruokaa. Suomen koulusysteemi on siitä hyvä, että nämä pikkuiset saavat siellä varmasti terveellistä ja maukasta ruokaa. Pannukakkuepisodiin en nyt ota kantaa sen koommin, mutta kyllä meillä ainakin välillä jälkkäriksi ja välipalaksi tuota herkkua nautitaan 🙂 Kaikkien ruokien, paitsi keittoruokien kanssa teen salaatin. Jos ei aineita salaattiin ole niin ainakin esimerkiksi kurkku- ja porkkanatikkuja. Pikkuhiljaa olen saanut kuopuksen vihanneshirmuksi. Hänelle uppoaa ihan jo liki kaikki salaatit, mutta esikoisen kanssa on vielä työn sarkaa.

Olisi kiva kuulla millaisia arkiruokia teillä syödään ja saada itsekin vähän vaihtelua tähän repertuaariin. Yrittäkäähän muuten ottaa lapset mukaan ruoanlaittoon; meillä on lapset istuneet heti kun vaan ovat Stokke-kelpoisia olleet (6 kk:n iässä) hellan vieressä ja katselleet äidin ruoanlaittoa. Siksi ehkä ovatkin tällä hetkellä niin innokkaita kokkeja. Välillä vähän liiankin innokkaita. Pikkuisempi väen vängällä halusi lauantaina mökillä valmistaa makkarakastikkeen perunoiden seuraksi. Hyvinhän tuo onnistui. Ehkä se aika, että pääsee valmiiseen ruokapöytään töiden jälkeen, ei olekaan enää niin kaukana 🙂
Maanantaiterkuin,
iloista arkea toivotellen,

perjantai 22. elokuun 2014

Ruokavinkki viikonlopulle: kotona tehty kebab

22

Moikkamoi! 🙂
Ihanaa, perjantai on täällä! Tarkoittaa työpäivää, mutta ei paljoa haittaa; meillä on perjantait töissä ihan huippuja päiviä. Kaikilla on useimmiten viikonloppufiilis ja nauru raikaa. Välillä menee hepulinkin puolelle. Allekirjoittaneella ainakin 🙂 Illalla pääsee rentoutumaan mökkisaunaan ja aikaisin unille. Huomenna tullaankin jo illalla näillä näkymin koko konkkaronkka mökiltä kotiin. Miehellä on yksi iltameno ja mä vähän mietin, että olishan se pitkästä aikaa ihanaa herätä sunnuntaiaamuun kotona. Ja toki fiilistellä lauantai-iltaa kotona. 
Ajattelin tulla jakamaan teille ohjeen taivaallisen hyvään kotikebabiin. Ikinä ennen en ole tätä herkkua tehnyt, mutta varmasti teen toisteksi. Ei tarvitse enää mennä kebab-paikkoihin ostamaan kebabia. Ja uskoisin, että tämä versio on rutkasti kevyempikin kuin nuo grilliltä ostetut kaimansa. Plussaa toki siitä, että näin itse tehtynä tietää, mitä esim. tuo liha on ja mitä kastikkeet ovat syöneet. Mitään ”hyvää ja helposti” ruokaa tämä ei ole; eilen aloitin ruoan valmistuksen kahden maissa iltapäivällä ja illalla kahdeksalta syötiin 😀 Mutta oli se sen arvoista!
Projekti kannattaa aloittaa lihan valmistuksesta, koska se vie eniten aikaa:

Kebabliha

800 g naudan jauhelihaa
0,5 rkl suolaa
pippuria myllystä maun mukaan
– ota jauheliha huoneenlämpöön ja kun se on huoneenlämpöistä sekoita siihen mausteet
– survo sauvasekottimella tai monitoimikoneella sileäksi massaksi
– pyörittele massasta kaksi tiivistä pötköä (vähän isompia kuin HK:n sininen lenkki)
– kiedo pötköt tiukkasti folion sisään (folioo saa olla pariin kerrokseen)
– paista 100 asteisessa uunissa noin 4,5 tuntia
– jäähdytä hyvin (mä jäähdytin eka huoneenlämmössä, sitten jääkaapissa ja lopuksi pakastimessa)
– leikkaa jäähtyneestä lihakimpaleesta juustohöylällä lastuja
– levitä lastut uunipellille ja roiskuta päälle öljyä
– paista 200 asteisessa uunissa noin 10 minuuttia.
Jossain vaiheessa kebablihan tekeytyessä uunissa valmistelin kastikkeet. Ne voi tehdä jo hyvissä ajoin jääkaappiin odottelemaan h-hetkeä. Kastikkeet tein vähän ”heittämällä” aineita sekaisin, mutta suurin piirtein näin ne meni:
Valkosipulikastike

1 dl turkkilaista jugurttia
1 dl maustamatonta jugurttia
3 valkosipulin kynttä murskattuna
1 tl suolaa
iso loraus hunajaa
1 rkl väkiviinaetikkaa
-sekoita aineet keskenään ja laita jääkaappiin tekeytymään
Tomaattikastike

1 prk tomaattimurskaa (mä käytin Muttin hienonnettua tomaattimurskaa)
pari pyöräytystä chili explosion mausteseosta
pari pyöräytystä mustapippurimyllystä
1 tl kuivattua oreganoa 
1 rkl väkiviinaetikkaa
-sekoita aineet kattilassa ja anna porista 20 minuuttia
Tässä vaiheessa keittiö oli jo extrasotkuinen, joten siivosin keittiötä ja lähdimme käymään maitokaupassa. Lapset saivat onneksi ruokaa tuolla reissulla, mutta mies oli nälkäinen kuin mikä saavuttuamme kotiin 🙂 Ruoassa kuitenkin vielä kesti, sillä aloin tekemään pitaleipiä. Tein ne sillä samalla Valion sivujen ohjeella kuin aiemminkin eli 
Pitaleivät

8 dl vehnäjauhoja 
25 g hiivaa 
3 dl kädenlämpöistä vettä
1 tl suolaa
1 rkl öljyä
– sulata hiiva kädenlämpöiseen veteen
– sekoita joukkoon muut ainekset
– vaivaa taikina kimmoisaksi ja anna kohta 30 mins
– pyöritä taikinasta 10 palloa ja kauli ne ympyröiksi
– anna pitaleipien kohota vielä leivinpellillä noin 10 mins
– paista 275 (meillä uunin max teho 250 ) noin 5-8 minuuttia
*****************************
Täytyy myöntää, että vaikka tämä koko kotikebabin teko oli iso projekti ja ehkä hieman ulkona mun mukavuusalueelta kovin aikaa vievänä touhuna, niin ajattelin ryhtyä tähän toistekin. Lihaa tosin jäi pakkaseen ja pitaleipiä reilusti yli, joten saamme tästä vielä tällekin illalle ruoan. Valkosipulikastiketta täytyy jatkaa vähän lisää jugurtilla, söin sitä loppujen lopuksi suoraan tarjoiluastiasta lusikalla. Olen addiktoitunut valkosipuliin. Valkosipuli on yksi niitä asioita, jonka kanssa sanonta ”less is more” ei pidä paikkaansa. Työkaverit tosin saattaa olla tänään eri mieltä 😉 
Hei, nyt ihanaa perjantaita. Aurinko paistaa ja viikonloppu on edessä! 
Perjantaiterkuin,
superkivaa viikonloppua toivotellen

tiistai 19. elokuun 2014

Omenapannaribileet ☆

27

…serkukset ♥

Heippa ystävät hyvät!

Yesyesyes, se apina lähti taas selästä. Kuntosalikortti oli voimassa ja rautaa nousi. Ei ihan entiseen malliin, mutta nousi kuitenkin. Niin älyttömän hyvä olo, että sain itsestäni irti ja tein hyvän treenin. Kandee koklata, jumirauta auttaa vaivaan kuin vaivaan ja eritoten siihen möhömahaan (tunnetaan myös skumppamasuna ;), joka kesän aikana livahti tuohon navan ympärille vaivihkaa. Veikkaan, että se kyllä lähtee yhtä nopeeta kuin tulikin. Ja jos ei lähde niin eihän se maailman loppu ole, pääasia että on hyvä olla!
Meillä esikoinen meni tänään suoraan koulusta kavereilleen ja pikkuisempi tuli rakkaiden serkkujen kanssa meille leikkimään. Pidettiin tyttöjen kesken pannaribileet. Kynttilän valossa. Välillä on kyllä ollut taas niin pimeää, että ollaan fiilistelty hyvillä mielin sisällä. Missä vaiheessa muuten omput on kypsyneet? Huomasin eilen, että nehän on ihan kypsiä. Hassua, just vasta oli helteet ja kesä ja yhtäkkiä omponpompot kielivätkin syksyn tulosta. Joten höystin omenalla tuota pannukakkua. Meillä pienempi on allerginen raa’alle omenalle, mutta näin kypsennettynä se menee. Pannarin tein taas sillä hyväksi havaitsemallani ohjeella, ilman mitään sokereita ja leivinjauhoja:
(Omena)pannukakku

1 litra punaista maitoa
50 g sulatettua voita
4 kananmunaa
4,5 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
(omenanviipaleita
ruokoraesokeria
kanelia
sokeria)
-riko munien rakenne ja sekoita joukkoon muut aineet
-anna turvota puolisen tuntia
(-viipaloi päälle omenoita ja mausta kanelilla & ruokoraesokerilla)
– paista 225 asteessa noin 35 minuuttia
(-ripsottele päälle vielä sokeria, mikäli omput ovat kirpeää lajiketta)
*************************
Tänä aamuna olin vähän aikaa töissä, mutta huomenna on taas kokonainen kotiäitipäivä. Kotiäiti lähtee kera sielunsiskonsa kahvittelemaan ja hiukan shoppailemaan. Pitkästä aikaa itsekin suuntaan kaupungille. Sitten haetaan tuon ihanan V:n lapset koulusta ja tullaan tänne meille välipalalle. On se aivan ihanaa, että tuo tyttönelikko leikkii niin mukavasti keskenään. Ilman yhteistä kieltä. Toiset puhuu englantia ja toiset suomea, mutta silti löydetään yhteinen sävel ja leikit sujuu vallan mainiosti!
Nyt tiskaamaan pannaribileiden astioita. Instagramin puolella kerroinkin, että
meillä tiskikone hajosi heinäkuulla eikä olla vielä saatu aikaiseksi ostaa uutta. Mä periaatteessa protestoin uuden ostamista, sillä ei viisi vuotta vanhasta koneesta voi mennä moottori noin vaan. Mikään ei enää kestä niin kuin ennen. Sitäpaitsi, tiskaaminen on ihan mukavaa; musiikkia soimaan ja parit salsa-askeleet siinä sivussa haltuun 😉 Kynnetkin kasvaa ihan huisia vauhtia, kun niitä liottaa jatkuvasti tiskivedessä. Silti, uutta konetta odotellessa…
Tiistaiterkuin,

« Vanhemmat
Uudemmat »