…pasta d’amore 😉
Heissulivei ja hellät tunteet!
Pikaisesti tässä samalla, kun hörppään aamukahvikupin #3 tulin hieman tarinoimaan teille. Rakastan kertoa pitkiä tarinoita (ja usein sorrunkin jaarittelemaan niitä näitä ennen varsinaista tarinan lopetusta, kuten olette ehkä huomanneet ;), mutta nyt lyhyestä virsi kaunis. Mä olen sellainen ihminen, joka muistaa ihan sairaan paljon nippelitietoa. Tietoa, jolla ei varsinaisesti tee mitään. Muistan tiettyjen hetkien biisit ja muistan jotkut ruoat, joita on syöty tärkeällä hetkellä. Kuten ensitreffeillä. Muistan, kuinka miehelläni ensimmäistä kertaa mun luona ollessaan nousi hikikarpalot ei vain otsalle, mutta myös silmänalusiin. Makaronilaatikkoon oli lurahtanut liikaa valkopippuria. Hups. Muistan myös sen kevätillan kun polkaisin vajaan kilometrin matkan pyörälläni ala-Pispalaan, jossa mieheni tuolloin asui. Ja tulen aina muistamaan sen tuoksun, joka tuolla rappukäytävässä tuli vastaan, kun suunnistin kohti oikeaa ovea. Valkosipulia, yrttejä, tomaattikastiketta. Ja onneksi ovi oli oikea, jolle suunnistin hajuaistini avulla, sillä sain ensimmäistä kertaa miehen mulle valmistamaa ruokaa. Kuinka innoissaan olinkaan jo tuolloin, että olin onnistunut löytämään jonkun, joka osaa ja viitsii tehdä ruokaa (toim.huom. tästä on näinä vuosina lipsuttu pahemman kerran ;).
Kuitenkin, ensimmäisillä treffeillä mieheni poikamiesboksissa sain syödäkseni tätä aivan tajuttoman hyvää pastaa. Tätä meillä mies kokkailee aina silloin tällöin. Eilen tosin tein tämän valmiiksi miehelle, joka tuli kotiin vasta myöhemmin. Mutta ei tämä mun tekemänäni maistu ihan niin hyvälle. Kutsuttakoon tätä nyt rakkauspastaksi, sillä musta tuntuu, että tuona iltana taisin vähäsen jo ehkä rakastua (enkä vähiten ajatukseen siitä, että mies osaa tehdä ruokaa)…
Rakkauspasta
simpukkapastaa
400 g jauhelihaa
1 tomaattimurskapurkki
1 solo valkosipuli
1 punasipuli
1 Aura sinihomejuuston pala
suolaa
mustapippuria
yrttejä
(loraus punaviiniä)
– keitä pasta ohjeen mukaan ja valmista sillä aikaa kastike
– kuullota pilkottuja sipuleita ja valkosipuleita öljyssä
– lisää jauheliha ja ruskista
– lisää tomaattimurska, pilkotut yrtit ja mausteet (sekä viini)
– anna porista 10 minuuttia
– valuta pastasta vesi ja sekoita pasta kastikkeen kanssa
– tässä vaiheessa ota sivuun ruokaa niille, jotka eivät sinihomejuustosta välitä
– murustele sekaan sinihomejuusto ja sekoita
*******************************************************************
Eilen en tuohon punaviiniä laittanut, mutta myönnettäköön, että punaviini ruoassa ja lasissa kruunaa tämän pastan. Kylkeen vielä vihreää salaattia ja rapeakuorista patonkia. Ja mikään muu pastalaatu ei sitten käy kuin tuo simpukkapasta, sillä tämän ruoan juju on siinä, että kastiketta ja pala sinihomejuustoa menee tuon simpukan sisään. Ihan taivaallista! Muistan, että söimme tuon illan aterian silloin 12 vuotta sitten miehen sohvalla ja katsoimme kaverilta lainattua VHS-nauhaa Superbowlista. Hih, en muista tuosta Superbowlista mitään, mutta sen muistan että kun se päättyi niin kasetin loppuun oli nauhoittunut jenkkien versio Heikoimmasta lenkistä (tv-ohjelmasta)…who is the weakest link?! By the way, mikseikähän telkkarista tule enää visailuohjelmia?
Hyviä muistoja! Ylipäätään ruoan parissa saa aikaan hyviä muistoja vai mitä mieltä olette; hyvää ruokaa, tärkeitä ihmisiä pöydän ääressä syömässä, kynttilöissä lepattavat liekit eikä kiire minnekään. Tällaiset hetket tulevat olemaan mulle tämän syksyn pelastus. Niitä sitten muistellaan vuosien päästä ♥
Tänä iltana suunnataan möksälle tekemään viimeiset silaukset lauantain toimittajan ja kuvaajaan vierailua varten. Jaiks 🙂 Myöhemmin tällä viikolla luvassa yhteistyössä tuon elämäni rakkauden, tämän pastan kehittelijän kanssa tehty postaus. Miten mies sisustaisi kotimme, jos saisi vapaat kädet? Hmm. Innolla odotan itsekin tuota postausta 🙂 Mutta nyt ryntään kaupoille; rapujuhlateemalla kun teemme tuon lehtijutun, niin vissiin jotain punaista pitäisi kattaukseen ja somisteisiin löytää.
Oikein ihanaa tiistaita,
