sunnuntai 17. helmikuun 2019

Kasvisruokaa helposti ja herkullisesti



Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Knorrin kanssa


 

SUNNUNTAI-ILTAA IHANAT!

En tiedä teistä, mutta itselläni välillä arkiruokien keksiminen tuottaa päänvaivaa. Tai lähinnä se, että kun tulen puoli viiden jälkeen töistä kotiin ja lapset ovat ehtineet soittaa puoleen tuntiin sen 17 kertaa ja valittamaan kurnivista vatsoista. Että mistä taion nopeasti maukasta iltaruokaa. Tuskanhiki otsalla kaarran kotipihaan ja mietin kaikkia niitä ruokavaihtoehtoja, joihin meillä olisi kaapissa ainekset. Jos oikein toimin ripeästi saatan saada iltaruoan aikaan varttiin. Mutta siinäkin on kymmenen minuuttia liikaa heille, ketkä kärsivät hangry-syndroomasta. Joilla se lautanen pitäisi olla edessä täynnä täyttävää ruokaa samantien. Mikäli teillä on välillä arki-iltaisin samanlaisia ruoan aikataulutusonglemia, niin ei huolta. Kerron seuraavaksi, miten meillä on hoidettu ruokailut noina iltoina, kun se ruoka pitäisi vain taikoa jostain salamannopeasti pöytään.ID

Nopeat arkiruoat ovat olleet jälleen tapetilla, varsinkin vuodenvaihteen jälkeen arjen alettua. Kuka meistä ei haluaisi töistä kotiin tultuaan tarjoilla perheelleen tai ihan vain itselleen nopeasti hyvää ja herkullista. Ja kun tämän tekee vielä vastuullisesti, niin se hyvä olo on taattu. Viime aikoina olen pohtinut paljon sitä, mitä ja miten syön. Onko minulla varaa parantaa jollain osa-alueella vähentääkseni hiilijalanjälkeäni. Pieniä muutoksia olenkin jo tehnyt ruokailutottumuksissani. Tai oikeastaan koko perheen ruokailutottumuksissa. Olenhan se minä, joka pääasiassa vastaa siitä, mitä meillä syödään.

Kuten olen kertonutkin, niin kasvisruokapäiviä löytyy viikostamme sen aiemman yhden sijaan ainakin kolme. Olemme myös paljon puhuneet lasten kanssa vastuullisesta ruokailusta ja  varsinkin punaisen lihan syömisestä. Mikä ilahduttavinta, niin myös kouluissa on nykyään kasvisruokapäiviä. Tämän innostamana olemme korvanneet osan lihansyönnistämme kasvisproteiinilla myös kotona. Lisäksi olemme panostaneet toden teolla ruokahävikkiin. Mikään ei ole kamalampaa kuin heittää ruokaa roskiin. Suunnitelmallisuus, se on avain siihen, että ruokahävikin määrä pysyy aisoissa.

Tämä postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Knorrin kanssa ja sen tiimoilta pääsin maistelemaan Knorrin uusia Vego-aterioita. Sekä kertomaan teille siitä, kuinka helposti ja herkullisesti kasvisruoka on mahdollista ottaa osaksi arkiruokailua. Lisäksi ehkä myös innostamaan teitä kokeilemaan kasvisruokapäiviä. Jos ette ole tottuneet kasvisruokaan, niin nyt kynnys kasvisruokapäivään on erittäin matala. Tuotteilla, jotka on nopea valmistaa ja jotka maistuvat koko perheelle, on helppo aloittaa kasvisruokapäivien pitäminen. Eihän se sitä tarkoita, että kertaheitolla pitäisi ryhtyä kasvissyöjäksi, vaan tässäkin pätee se sääntö, että jo pienellä ruokailutottumusten muutoksella saa paljon aikaan.

Knorr Vego ateria-ainesperheestä löytyy kolme eri tuotetta:

🌿 Vego Balls Tomaattikastikkeella
🌿 Vego Bites Punaisella Currykastikkeella
🌿 Vego Chili Sin Carne

Nämä kaikki ovat kasvissyöjille sopivia ja tuo viimeinen eli Vego Chili Sin Carne on vegaaninen. Rakastan chili sin carneja ja mikään ei ole oivempaa talvi-illan ruokaa kuin hyvinmaustettu chili sin carne. Mutta itse tehtynä olen tykännyt haudutella sitä toista tuntia. Nyt olen löytänyt tuotteen, joka on lämmitystä vaille valmis. Tuote, joka on haudutettu puolestani. Se on niin maukasta sellaisenaankin eikä kaipaa lisämakua. Mutta koska tykkään aina vähän tuunata kaikkia ruokia, niin tähänkin lisäsin tarjoiluvaiheessa nokareen kaurapohjaista creme fraichea. Himpun verran tuoretta korianteria ja ah, muutama slaissi chiliä. Riisit olivat edellispäivältä jääneitä, joten koko aterian valmistukseen meni kaksi minuuttia. Se on se aika, jonka Vego Chili Sin Carne vaati mikrossa lämmitykseen.

Mies, joka oli soittanut seitsemän minuuttia aiemmin autosta lounasta kysellen oli ällikällä lyöty, kun täällä oli valmistunut ateria sillä välin, kun hän ajoi toimistolta kotiin. Ja arvatkaas, mikä oli parasta? Ei tiennyt syövänsä kasvisruokaa 🙂 Kovin kehui ja kiitti. Huristeli syötyään takaisin toimistolle. Siinä missä Vego-tuotteet sopivat kiireisiin arki-iltoihin, ovat ne omiaan myös kiireisiin arkilounaisiin!

Vego-tuotteet ovat soijapohjaisia, luontaisia proteiininlähteitä ja mikä myös lämmittää mieltä niin se, että niissä ei ole säilöntäaineita, väriaineita tai makuaineita. Myös käytetyt vihannekset ja yrtit ovat vastuullisesti viljeltyjä. Vaikka Vego-tuotteet ovat valmiita sellaisinaan, niin niitä on myös helppo tuunata erilaisilla lisukkeilla. Vego Bites Punaisella Currykastikkeella voisi päästä jopa osaksi thaityyppistä keittoani. Kookosmaitoliemeen tehtynä. Tai sitten sellaisenaan riisin kanssa. Vego Ballsit Tomaattikastikkeessa taas huutavat päästä spagetin päälle tarjolle.

Olen huomannut, että Vego-tuotteiden sijoittelu kaupoissa vaihtelee; osassa kaupoista ne löytyvät viileistä vegehyllyistä ja toisesta kaupasta ne saattaa taas löytyä lämpimästä. Itse olen kotioloissa säilyttänyt tuotteet kuivamuonakaapissa. Yhdestä pussillisesta saa herkullisen aterian kahdelle. Kahdella pussillisella olemme saaneet koko perheelle herkullisen aterian ja yleensä tuosta on jäänyt vielä itselleni evääksi töihin seuraavalle päivälle.

Olisi kiva kuulla, oletteko te ottaneet kasvisruokapäiviä käyttöön? Meillä lapset ovat siinä iässä, että kun vain haluavat, niin osaavat valmistaa ruokaa. Lasten kynnys valmistaa koko perheelle ruoka madaltuu huomattavasti, kun ruoan lämmittäminen onnistuu mikrossa kulhossa tai sitten kattilassa. Vego-tuotteiden avulla olen saanut jopa kotiin tullessani istua valmiiseen pöytään. Sen sijaan, että ne lapset olisivat soittaneet sen 17 kertaa olivat keskittyneet lämmittämään iltaruoan, ovat valmistaneet ruoan puolestani.

Joten, tulevaa arkiviikkoa ajatellen – kasvisten lisääminen ruokavalioon on varmasti aika monen muunkin, kuin allekirjoittaneen agendalla. Ajattelin, että vaikka meillä ei ole tarkoitus täysin siirtyä kasvisruokaan, niin tuleva viikko on pyhitetty kasvisruoalle. Pidetään sellainen kasvisruokakuuri ennen talvilomia. Oletteko mukana? Voisin yrittää päivitellä tuonne Insta Storyn puolelle reseptejä tulevan viikon arkiruokailuista, mikäli haluatte ideoita ja inspiraatiota!

SULOISIN SUNNUNTAI-ILTATERKUIN,


maanantai 11. helmikuun 2019

Gluteeniton & (valko)sokeriton mustikkatorttu

MOIKKAMOI

ja mitä mainiointa maanantaita! Heh, kerrankin maanantai on oikeasti tuntunut maa-nan-tail-le. Alkaen ihan siitä, kun jäimme esikoisen kanssa autolla jumiin meidän pihaan. Kiire oli melkoinen ja kummityttökin odotti kyytiä kouluun. Onneksi meni eräs setä koiriensa kanssa juuri ohi ja tarjoutui työntöavuksi. Muutenkin päivä on ollut varsin tapahtumarikas. Jatkanut sellaista maanantain voittokulkua. Mikäli sitä voittokuluksi voi oikein sanoa. Jos jotain positiivista, niin ei käy ainakaan aika pitkäksi, kun saa koko ajan olla vähän varpaillaan 😉

Taannoin esittelemäni gluteeniton & (valko)sokeriton porkkanakakku sai hyvän vastaanoton ja vastaavanlaisia reseptejä toivottiin lisää. Saamanne pitää. Viime perjantaina keittiössä hösätessäni kehittelin iltapäiväkahvihetkeen mustikkatortun. Tällä kertaa päälliseen ei löytynyt jääkaapista tuorejuustoa, joten päällyseksi vatkasin jähmettyneestä kookosmaidosta vaahdon. Jonka makeutin hunajalla. Myöskään ananasmurskaa ei ollut laittaa tortun pohjaan, joten korvasin sen ylikypsällä banaanilla.

GLUTEENITON JA VALKOSOKERITON MUSTIKKATORTTU

Pohja
2 dl gluteenittomia jauhoja
1 dl mantelijauhetta
2 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
1 banaani muussattuna
0,5 dl luomu kookossokeria
2 munaa
0,5 dl leivontaöljyä
2 tl kanelia
1 tl kardemummaa
2 isoa porkkanaa raastettuna
ripaus suolaa
desi jäisiä mustikoita

-sekoita kuivat aineet keskenään
-sekoita kuiviin aineisiin loput ainekset
-kaada leivinpaperilla vuoratun uunivuoan pohjalle
-paista 175 asteessa noin puoli tuntia
-anna jäähtyä ennen täytteen levittämistä

Täyte
1 prk jääkaappikylmää kookosmaitoa
loraus hunajaa
-vaahdota kookosmaidon jähmettynyt osa
-lorota hunajaa siihen pienissä erissä ja maista aina makeus
-levitä veitsellä jäähtyneen pohjan päälle

Koristeluun: kuivattua mansikkaa ja tuoretta minttua

Niin kuin porkkanakakku, niin myös tämä mustikkatorttukin oli vielä parempaa seuraavana päivänä, kun oli oikein mehustunut jääkaapissa.

Kirjoituspuuhissa, siinä menee tämä maanantai. Huomiselle on luvattua aurinkoa, niin silloin on hyvä pitää kuvauspäivä. Nyt kuppi kahvia ja raakasuklaapatukka. Yleensä syön vain palasen raakasuklaapatukasta, mutta tämä kyseinen maanantai vaatii ehdottomasti koko patukan 😀

MUKAVAA ALKANUTTA VIIKKOA,

 


torstai 31. tammikuun 2019

Ihanan illan gluteenittomia herkkuja

HEISSANSAA!

Ei siitä ole kuin muutamia hassuja vuosia, kun stressasin aina, jos kylään tuli joku ihanista ystävistä, kenellä oli jokin ruoka-aineallergia. Näin jälkikäteen ajateltuna tuntuu ihan höhlältä, sillä monet reseptit pystyy täysin tekemään gluteenittomina/maidottomina/laktoosittomina. Kiitos laajentuneen tuotevalikoiman kaupoissa. Osaksi kiitos myös sen sisäisen kokeilunhaluisen minäni, joka haluaa nähdä miten nuo harvemmin keittiössäni nähtävät tuotteet toimivat yhteen.

Enää en stressaa, vaan nautin ystävien kestittämisestä täysin. Oli kyse sitten mistä ruoka-aineallergioista tahansa. Yleensä pyrin tekemään kaikki tarjottavat niin, että ne käyvät kaikille pöydän ääressä istuville. Viime sunnuntaina saimme rakkaan ystäväperheen kylään ja koko pöydän herkut menivät niin keliaakikolle kuin meille muillekin. Tosin viime tingassa esikoinen pyöräytti vielä kermaviilidipin enkä ole kyllä ihan satavarma onko se gluteeniton.

Ihanan illan kruunasi tietysti vieraat, mutta myös tarjottavat menivät nappiin. Mikäli jääkaappiin vierailun jälkeen takaisin laitettavien ruokien määrää katsoo 🙂

Suolaisia tarjottavia edustivat hummusdippi (kaupan valmis, Sevan -merkkinen on mun mieleeni), porkkanat, kurkut ja retiisit. Juustoportin Viinitarhurin juusto, gluteenittomat suolakeksit (Schär), viikunat ja viinirypäleet. Hamppusnacksit, cocktailkurkut ja oliivit. Sekä gluteeniton suolainen piirakka.

GLUTEENITON SUOLAINEN PIIRAKKA

1 Vuohelan valmispiirakkapohja

Täyte
1 parsakaali
aurinkokuivattuja tomaatteja
pieni punainen paprika
pieni punasipuli
fetajuustoa
2 dl kermaa
2 munaa
ripaus suolaa
mustapippuria

-sulata piirakkapohja ja painele se voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille
-pienistele päälle parsakaali, paprika, aurinkokuivatut tomaatit ja punasipuli
-sekoita kerma, munat, fetajuusto murusteltuna ja mausteet
-kaada piirakan päälle
-paista uunin alatasolla 175 asteessa noin 40-45 minuuttia

Pari kertaa olen tehnyt gluteenittoman piirakkapohjan itse suolaisiin piirakoihin ja voi jösses – harvoin mulla menee hermot, mutta tuossa touhussa on mennyt. Mun piirakkapohjani ovat olleet jotenkin tosi vaikeasti käsiteltäviä 😀 Tuo Vuohelan Herkun piirakkapohja on ihana, niin helppo käsitellä ja aivan mielettömän hyvänmakuinen. Koostumuskin on täydellinen!

Eilen esittelemäni gluteenittoman porkkanakakun lisäksi suut laitettiin makeaksi lakritsitaateleilla, pensasmustikoilla, mulperinmarjoilla ja vadelmaraakasuklaakakulla. Ennen kuin kerron teille ohjeen tuohon taivaalliseen raakasuklaakakkuun, niin on pakko jakaa taas yksi ”lasten suusta” kommentti. Vaikkei meidän lapset enää niin spontaanisti heittelekään hellyttäviä juttuja, niin nauraa saa senkin edestä. ”Äiti, miksi sen mulperrin pitää tehdä tollasia marjoja…eiks ne laukut riitä?” 😀

Vadelmaraakasuklaakakun tein samalla ohjeella kuin taannoin superhyvän mintturaakasuklaakakunkin (jonka alkuperäinen ohje on muuten täältä). Vaihdoin vain mintturaakasuklaan vadelmaraakasuklaaksi ja jätin pohjasta rusinat pois. Lisäsin taateleiden määrää hieman. Ja hei, niin hyvää ja pieni pala riittää!

VADELMARAAKASUKLAAKAKKU

Pohja
3 dl pähkinöitä
2,5 dl taateleita
1 dl raakakaakaojauhetta
3-4 rkl vettä

Täyte
n. 90g  vadelmaraakasuklaata
(itse käytin kolme Puhdistamon vadelmaraakasuklaapatukkaa)
n. 2 dl kookoskerman jähmettynyttä osaa
2 rkl kookosöljyä
3-4 rkl raakakaakaojauhetta
1 tl vaniljajauhetta
7 taatelia

– tee ensin pohja. Jauha pähkinät blenderissä sekaisin. Lisää taatelit ja raakakaakaojauhe ja blendaa tasaiseksi massaksi. Lisää tarvittaessa vettä, helpottaa blendaamista Vuoraa n. 20 cm irtopohjavuoka leivinpaperilla ja levitä pohjan massa vuokaan. Kelmuta ja laita jääkaappiin odottamaan.
– valmista seuraavaksi täyte. Sulata vesihauteessa tai miedolla lämmöllä kookoskerma, kookosöljy sekä pilkottu raakasuklaalevy. Sekoittele koko ajan.
– laita täyte blenderiin ja lisää sekaan raakakaakaojauhe, vaniljajauhe sekä taatelit. Blendaa tasaiseksi. Levitä täyte pohjan päälle ja nosta jääkaappiin jähmettymään muutamaksi tunniksi tai seuraavaan päivään. Koristele esim. kuivatuilla vadelmapaloilla!

Pitäisi taas aktivoitua kutsumaan ystäviä kylään useammin!
Suloinen sunnuntai-ilta muuttui kyllä moninverroin suloisemmaksi, kun sai parantaa maailmaa neljän tunnin ajan saman pöydän ääressä ♥ 

KIVAA TORSTAITA TOIVOTELLEN,

 


sunnuntai 27. tammikuun 2019

Aamupalajuttuja

HEISSAN

ja superkaunista sunnuntaiaamua…tai -aamupäivää! Täällä meillä ainakin paistaa aurinko aivan siniseltä taivalta ja luonto hohtaa miljoonassa valkoisen sävyssä. Vaikka tämä talvi loppuisi huomenna, niin ei haittaa – niin ihania päiviä meille on taas suotu. Enemmän kuin olisi osannut edes toivoakaan. Mutta hei toivotaan, että talvi ei lopu vielä huomenna, vaan vasta parin kuukauden päästä. Eiks niin? 🙂

Olenkin kertonut teille, että en ole aina ollut aamupalaihmisiä. Opiskeluaikoina skippasin aamupalan kokonaan tai kuittasin sen paketillisellä appelsiinisuklaakeksejä ja kahvia. Silloin nuorena tuolla jaksoi hienosti lounaaseen asti. Sitten tuli taas aika, että en syönyt aamulla. Tai korkeintaan join kylmää kahvia. Unohdin aamupalan siinä kantaessani masukipuisia vauvoja. Pienempää rintarepussa ja sitä vajaa kaksivuotiasta tuossa lonkan päällä. Jossain vaiheessa onneksi tulin taas järkiini ja aloin syömään aamupalaa. Aluksi pakottaen. Harvoin oli aamuisin nälkä. Mutta pikkuhiljaa kroppa tottui aamupalaan ja alkoi jopa vaatimaan sitä. ID

Tänä päivänäkin huomaan, että mikäli jätän aamupalan väliin (mitä tapahtuu erittäin harvoin), menee koko päivän ruokarytmit ihan sekaisin. Sen takia pidän kiinni kynsin hampain aamupalasta. Tammikuussa arkiaamupala on usein koostunut kahdesta sunny side up -munasta ja avokadon puolikkaasta, siemennäkkäristä ja smoothiesta. Kahvia unohtamatta. Viikonloppuisin olemme paistelleet pannareita. Yleensä mies on vienyt koiran ulos ja mä olen sillä aikaa valmistellut aamupalan. Tänään vaihdettiin osia ja koiran ulkoilutuslenkiltä tullessani täällä tuoksui superhyvälle. Kahville ja pannareille.

AAMUN SUPERPANNUKAKUT
2 munaa
n. 2 dl mantelijauhetta
2 tl psylliumia
mantelimaitoa
ripaus sormisuolaa

-sekoita munien rakenne rikki kulhossa
-lisää mantelijauhetta (itse lorotan sitä suoraan purkista, mittaamatta), ripaus suolaa ja psyllium
-lisää mantelimaitoa niin paljon, että seoksesta tulee hieman lettutaikinaa paksumpi
-paista kookosöljyssä pannulla kolme pannukakkua tai kaksi hieman isompaa pannukakkua

Usein lisään taikinaan myös kanelia. Mikäli haluaa taikinaan makeutta voi siihen lisätä esimerkiksi hunajaa. Pannareiden päälle laitan milloin mitäkin, esimerkiksi rahkaa tai turkkilaista jugurttia, mustikoita, hunajaa, pellavarouhetta ja siemeniä.

Smoothiet valmistan aina sen mukaan mitä löytyy kaapeista. Tämän aamun smoothiessa oli 6 dl kookosvettä, banaani, noin reilu desi jäisiä mustikoita ja kollageenijauhetta. Tuosta määrästä tuli kahdelle reilut aamusmoothiet. Näin viikonloppuisin reilummanpuoleisen aamiaisen jälkeen tulee syötyä vain yksi lämmin ruoka. Eli aamupalalla ikään kuin kuitataan lounas.

Ja iltaruoka kuitataan tänään suolaisella piirakalla ja raakasuklaakakulla, porkkanahummusdipillä ja porkkanakakulla. Koska sunnuntai ;D

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,


sunnuntai 20. tammikuun 2019

Sokeriton tammikuu – huikeita muutoksia vain 20 päivässä

MOIKKULIMOI SUNNUNTAI-ILTAAN!

Ja voi ei, tuo otsikko kuulostaa muuten ihan ostos-tv:n mainoksen teaserilta. So sorry. Tässä tapauksessa se otsikko onneksi pitää täysin paikkansa eikä ole kyse katteettomista lupauksista. Olenkin kertonut teille (tämän tästä, ehkä liiankin usein) siitä, kuinka energiaa on piisannut tammikuun (valko) sokerittoman ja tipattoman ansiosta. Lähinnä kyllä syytän tuota ensimmäistä, en niinkään jälkimmäistä. Ja totuuden nimissä tammikuussa on kyllä tullut liikuttuakin monipuolisesti, joten ehkä nämä havaitsemani muutokset ovat kaikkien yhteissumma.

Selluliitti on vähentynyt merkittävästi ja iho on kiinteytynyt

Tiedän, että tämä sellujuttu on vähän gross, mutta koska aika usein blogit ovat kiiltokuvamaisia, niin itse ajattelin omalla kohdallani tuon illuusion karistaa heti ensi kättelyssä. 40 vuotta täytettyäni huomasin, että vaikka ylipainoa ei ole, niin iho alkoi olemaan hieman muhkurainen. Ei pahasti, mutta sillain että ihan varmasti valojen ollessa epäsuotuisat reisissäni ja vatsassani näkyi pientä muhkuraa. Näiden parin kolmen vuoden aikana muhkurat ovat näkyneet vielä selvemmin.

Muistan jostain lukeneeni, että sokeri haittaa elimistön kollageenituotantoa. Eli suomeksi sanottuna vanhentaa ihoa ennen aikaisesti. Senpäs takia sokeriton elämä olisi pitänyt ottaa jo aiemmin haltuun. Silloin kun kollageenintuotanto oli huipussaan. Elin vuosikaudet sokerikoukussa. Vasta viimeisten muutamien vuosien aikana olen oppinut elämään arjessa ilman sokeria. Herkutella saa, mutta ei siinä määrin, missä joskus herkuttelin. Silloin kun asuin Makuunin yläkerrassa ja Makuunin työntekijät moikkailivat mulle ruokakaupassakin.

Muistanette, että kollageenin tuotanto loppuu, kun täyttää 40 vuotta. Sen takia otan joka aamu kollageenia jauheena. Jos söisin samaan aikaan päivän mittaan paljon sokeria, niin heittäisin rahaa suoraan kankkulan kaivoon. Miksi syödä kollageenia buustaavaa kallista jauhetta, jos vähentää sen vaikutusta mättämällä itseensä salmiakkipääkalloja? 20 päivässä varsinkin reisien muhkurat ovat kiinteytyneet niin, että niitä ei edes juurikaan huomaa. Vatsassa sama tilanne. Enpä olisi uskonut, että sokerittomalla on näin huikeita vaikutuksia. En muista lainkaan tällaista seikkaa aiemmilta vuosilta.

Turvotus on vähentynyt

Se itse asiassa lähti jo ensimmäisellä viikolla niin, että huomasin vyötäröni. Vatsassani ei asunut enää jalkapallon sukulaista kumpuineen, vaan vatsa on se tuttu ja turvallinen. Vaikkei mulla ole mitään suolisto-ongelmia ollutkaan, niin silti olen (varsinkin tiettyyn kuukauden aikaan) näyttänyt kolmannella raskauskuukaudella olevalta.

Iän myötä leukaperiin on tullut turvotusta (tai ihon veltostumista?) ja se ei ole vielä kaikki lähtenyt. Eikä sen tarvitsekaan. Ulkoiset seikat kun ovat mukava lisä sokerittoman ja tipattoman sisäisiin vaikutuksiin. Sellaisia, joita ei edes osannut välttämättä odottaa, mutta jotka otetaan mielihyvin vastaan 🙂

Vaatteet tuntuvat hyviltä päällä

Veikkaan, että siellä ruutujen toisella puolella ei ole ainuttakaan (nais)ihmistä, joka ei olisi joskus ihistellyt vyötäröstä tai reisistä puristavien vaatteiden kanssa. Mikään ei ole inhottavampaa kuin housut, jotka kirraavat vyötärön kohdalta. Havahduin syksyllä, että vaikka liikun reippaasti, niin aineenvaihduntani oli hidastunut. Painoa tuli muutamia kiloja (en siis käynyt puntarilla, vaan mututuntumalla) ja housut eivät enää istuneet niin hyvin kuin aiemmin. Terveelliset elämäntavat ovat buustanneet aineenvaihduntani käyntiin niin, että aiemmin kiristäviin housuihin tulee sujahdettua tuosta vaan!

Syvän unen määrä on lisääntynyt

Se, että herää virkeänä aamulla kahdeksan tunnin yöunien jälkeen on luksusta. Katsoin viime vuoden lukemia ja syvää unta oli tullut keskimäärin kaksi tuntia yössä. Tammikuun enkka on neljä tuntia yössä ja liki aina tuo syvän unen osuus on ollut yli kolme tuntia. Nukahtaminen iltaisin on ihanaa, mutta yhtä ihanaa on herääminenkin. Virkeänä herääminen.

En tiedä onko se joku tämän ikäisen naisen hormonien ja alkoholin kemiallinen reaktio, mutta viimeisen vuoden aikana olen saattanut voida huonosti jo yhden kuohuviini/punaviinilasillisen jälkeenkin. Heräillyt yöllä tämän tästä ja nukkunut koiran unta aamuun. Herännyt päänsärkyyn ja sellaiseen kokonaisvaltaisesti pökkelöön oloon. Ja tosiaan ihan vain yhden lasillisen jälkeen. Nyt on unet maistuneet ja nukun kuin tukki!

Olen oppinut syömään

Ongelmani on ollut se, että ruokavälit ovat olleet aivan liian pitkät. Tammikuussa olen rytmittänyt ateriat niin, että kunnon nälkää ei ole ehtinyt tulla. Tämä taas on saanut aikaan sen, että makeanhimo on loistanut poissaolollaan. Yleensä aina sokerittoman tammikuun aikana olen ollut repsahtaa ainakin pari kertaa. Nyt ei ole käynyt kertaakaan edes mielessä. Se, että syö monipuolisesti ja saa ravinnosta tarvittavat vitamiinit saavat kropan mieliteot kuriin.

Energian lisääntyminenkin varmastikin johtuu ruokavälien lyhenemisestä. Siitä, että ei tule ähkyjä ja vastaavasti jäätäviä nälkäkuolemia. Vaan päivät on kulunut tasaisesti kylläisenä. Varsinkin iltapäivisin töissä tämän huomaa. Ei tule niitä väsynotkahduksia.

Varpaat ja sormet eivät enää palele vanhaan malliin

Olen ollut armoton vilukissa. Aina villasukat jalassa. Yötä päivää. Lenkilläkin lapaset kädessä. En tiedä, vaikuttaako sokeri miten verenkiertoon, mutta tätä nykyä varpaissa ja sormissa kiertää veri. Voi toki olla, että lisääntyneellä venyttelylläkin on tähän osansa. Erittäin tervetullut muutos!

Jos 20 päivän jälkeen olo on näin hyvä, niin miksi lopettaa kaikki hyvät elämäntavat tammikuun jälkeen? Jep, juuri tänään viimeksi puhuimme, että emme olekaan lopettamassa tänä vuonna tätä tipatonta ja sokeritonta tammikuun loppuessa. Tämä ihana elämäntapa kestää niin kauan kuin hyvältä tuntuu. Miehellä on ollut tipaton kanssani, mutta sokerittomani hän on kuitannut sokerit on – kuurilla 😀 Mihin näemmä kuului juuri runebergin torttukin. Aiemmin olisin kärvistellyt tässä vieressä sohvalla, mutta nyt ei tunnu missään. Ehkä se hyvänolon määrä kompensoi kaikki mieliteot.

Mites siellä sujuu sokerittomat ja tipattomat? Oletteko voineet hyvin? Vaikka olen vähän näitä kaiken maailman kuuriluontoisia juttuja vastaan, niin kyllä nyt täytyy sanoa, että tämä tonton -tammikuu on ollut ihan huippu. Jatkossakin, kun muistaisi tämän hyvän olon, joka kumpuaa jostain tuolta sisältä. Sen, joka saa jokaisen päivän tuntumaan ikään kuin seikkailulta, johon lähtee intoa puhkuen. Jopa huomisen maanantain 

SULOISIN SUNNUNTAI-ILTATERKUIN,

 

PS. Kuvissa näkyvien granolakuppien resepti löytyy täältä!