lauantai 05. syyskuun 2020

Sellainen on yrittäjä ♥

0

HEIPPAHEI

ja lauantaiaamuterkut saaresta. Jossa ollaan, ei sillä porukalla, millä oli tarkoitus olla, vaan pienemmällä kokoonpanolla. Mä mietin, että se nyt on ihan sama, missä mä sohvan/sängyn pohjaa kulutan, joten täällä ollaan. Mökkisängyssä. Enkä ihan just nyt tiedä parempaa paikkaa parannella. Vaikkakin näin mututuntumalla olo tuntuu erittäin hyvältä 🙂

Kaikille ihanille yrittäjille tulin toivottamaan Hyvää Yrittäjän Päivää näiden vuosia sitten tekemieni ja kuvailemieni brunssiherkkujen myötä! Te, jotka siellä nyökyttelette kiitoksianne, tiedätte varmasti mikä meitä yhdistää. Silkka hulluus, mutta myös järjetön motivaatio. Yrittäjyys on elämäntapa. Sellainen, jota värittää intohimo tehdä ja saavuttaa haluamiaan asioita. Mutta jota leimaa myös toisinaan pään hakkaaminen seinään ja kurssin muuttaminen nopealla aikataululla vastatuulesta myötätuuleen. Hetken hengähdys ennen uutta tuulen puuskaa.


Yrittäjyys on elämäntapa, joka pahimmillaan ja parhaimmillaan on läsnä 24/7. Joka pahimmassa tapauksessa vie perheen, terveyden, kodin ja ystävät. Mutta kuitenkin vähintään yhtä usein parhaimmillaan se on kuin palava liekki tuolla rintakehässä, joka säteilee hyvää oloa kaikkiin läheisiin ja mahdollistaa kodin rakentamisen, joka ilman yrittäjyyttä ei olisi kenties mahdollista. Se palava liekki luo uskoa siihen, että yrittäminen kannattaa aina. Ja hei, rohkenen sanoa tämän siitäkin huolimatta, että olen nähnyt kuinka yrittäjyydessä intohimo voi toimia myös terveyttä vastaan. Miltä tuntuu sivusta seurata uusiutunutta vatsahaavaa kerta toisensa jälkeen. Mutta kuinka se intohimo ei anna periksi luovuttaa.

Tässä elämäntavassa vastuu, riskit ja vapaus kulkevat käsi kädessä. Mahdollisuus onnistua houkuttelee enemmän kuin ne riskit. Mutta valehtelisin jos väittäisin, että yrittäminen on aina ruusuilla tanssimista. Ei se sitä ole. Mutta ei ole elämäkään. Elämään ylipäätään kuuluu vaikeammat vaiheet ja karikot. Yrittäjyys on kuin elämä. Mitään ei tule pitää  itsestään selvänä. Suuria suunnitelmia voi numeroiden valossa tehdä, mutta kuten elämässä yleensäkin, niin usein nuo numerot puserretaan kasaan selkärangasta ja hemmetinmoisella tahdonvoimalla. Joskus myös yöunien menettämisen voimalla. Siitäkin huolimatta mä väitän, että yrittäminen on aivan mielettömän kivaa ja suosittelen sitä lämpimästi jokaiselle, joka vähääkään tunnistaa itsessään yrittäjän piirteitä.

Millainen on yrittäjä? Voin vain puhua omasta puolestani, mutta mä haluan uskoa, että jokainen meistä yrittäjistä on motivoitunut ja toivottavasti saa yrittää puhtaasta tekemisen halusta. Realiteetit huomioonottaen ja rehellisesti. Toivon, että jokaisella meistä yrittäjistä olisi myös halu omalla yrittämisellään työllistää muita. Itselleni tämä on ainakin suuri osa yrittäjyyden palkitsevuutta. Saan työllistää tuolla maalitehtaassa, mutta työllistän välillisesti myös blogityölläni.

Health coaching -yrityksen perustaminen myötä saan toivottavasti myös joskus työllistää. Jos puhutaan haaveista tuon iltatähteni suhteen, niin tottakai haaveena on tuoda leipä pöytään, mutta yhtä isona haaveena on työllistää. Suomi tarvitsee yrittäjiä, sen takia, että talous pyörii. Että ihmisillä on töitä. Että meillä on ostovoimaa. Vähemmän työttömyydestä johtuvia mielenterveysongelmia. Työ näyttelee suurta osaa jokaisen elämässä ja jos mä saisin heilauttaa taikasauvaani, niin meillä ei olisi ainuttakaan työtöntä. Kaikilla olisi sellainen työ, josta nauttivat.

Olen ollut myös palkkatöissä monessa eri yrityksessä, joten olen nähnyt senkin puolen. Jokainen työ on yhtä arvokasta ja jokainen yrityksessä toimiva henkilö on yhtä arvokas. Ylipäätään kahtiajako yrittäjiin ja työntekijöihin ei tunnu kovin mielekkäältä, sillä kaikkihan me yrityksessä työtä tekevät ollaan työntekijöitä. Ollaan sitten yrittäjiä tai ei.

Jos mä haluaisin jotain yrittäjäskeneen tuoda, niin sen näkökulman, että kuilu työnantajien (usein siis yrittäjiä) ja työntekijöiden välillä pienenisi. Meillä töissä me kaikki ollaan ihmisyyden suhteen samalla viivalla. Ei ole ylä- tai alakerroksen väkeä. Me yrittäjinä tehdään tätä hommaa, että meidän rakkailla työkavereilla olisi töitä. Että meillä olisi töitä. Yrityksiä ei olisi ilman yrittäjiä, mutta ei myöskään ilman työtä tekeviä ihmisiä. Ja mä uskon, että ne meidän rakkaat työkaverit tekee töitä siksi, että tykkäävät työstään. Paras palaute, joka saatiin taannoin oli työterveyslääkäriltä, kuka kertoi, että harvassa yrityksessä on niin vähän sairauspoissaoloja kuin meillä. Se sai tuntemaan, että me yrittäjinä ollaan tehty jotain oikein ♥

LEPPOISAA LAUANTAITA IHANAT!

PS. hitsi vie, tää yrittäminen käy tunteisiin…jouduin oikolukemaan tekstin sen sata kertaa, kun herkistyin niin, että rivit pomppivat silmissä 😀


keskiviikko 02. syyskuun 2020

Ajatuksen virtaa tylsistymisen tyyssijasta

8

 

Miksi aina, kun on kipeä tekee mieli jäisiä mustikoita ja granny smith -omenoita?

Miten osasinkaan kuvata ja kirjoitella etukäteen seuraavan puolentoista viikon sovitut blogityöjutut, joita olisi nyt hieman haastava tehdä? Yleensä kun tuppaan jättämään nuo viime tinkaan.

Kuinka paljon elämään sisältöä voikaan tuollainen pieni valkoinen otus tuoda? Heräsin yöllä hiestä märkänä (kuume laski?) ja toinen siirtyi samalla sekunnilla jalkopäästä viereeni ja tökkäsi kuonollaan nenääni ennen kuin käpertyi viereeni. Tänään on nukkunut sohvalla jaloissani hievahtamatta, mutta heti kun liikun havahtuu ”hoivaamaan”.

Mikä siinä onkaan, että jo yhden vajaan päivän lepo on saanut aikaan suuria suunnitelmia ajalle ”sitten, kun olen taas terve”? 😀 Tervetuloa aamujuoksut ja laitepilatestunnit. Mutta tervetuloa myös kodin sisustaminen. Ruokatilaan suunnittelin teettäväni mustavalkoisen taulun valokuvasta, jossa on mun kaksi rakasta. Jossa näkyy Tyynen valtameren tyrskyt ja Malibu Pier. Pitäisiköhän tuo senkkikin, jonka päällä on telkkari, sutaista valkoiseksi? Ja hei niihin tapettihaaveisiin en edes viitsi uppoutua tässä. Ne vaativat oman postauksensa.

Miksi korvakuumemittari antaa ekasta korvasta alemman lukeman kuin toisesta? Ja kumpaa kuuluu uskoa? Mä olen jotenkin ollut tänään sitä mieltä, että haluan uskoa tuota ekaa.

Kuinka vaikeaa monelle meistä on olla itselleen lempeä? Mun täytyy myöntää, että mä olen ollut aiemmin (ja olisin vieläkin, ellen oikeasti tekisi työtä asian käsittelemiseksi) erittäin huono sairastaja. Yksikin päivä sohvanpohjalla tuntui pakkopullalta. Soimasin itseäni siitä, että miksi just nyt pitää olla kipeä ja niistä tekemättömistä töistä, joista ei olisi varaa pitää taukoa. Ja eihän se kivaa ole, mutta silloin kun on kuumetta ja olo on kipeä, kroppa tarvitsee lepoa. Tänään olen palautellut mieliini itsemyötätuntointerventioita. Ihan jo tulevan maanantain Hyvinvoinnin vuosikello -postauksenkin takia, mutta myös siksi, että pysyisin täällä sohvan pohjalla.

Miksi nenänielunäytteen ottaminen on toisille kovin kivuliasta? Johtuuko se nenänielun rakenteesta vai näytteenottajasta? Onko drive in -testauksessa pää kaulan kohdalta enemmän vinossa, mikä saa tikun tuntumaan ilkeämmältä? Mulla on otettu elämäni aikana neljä nenänielunäytettä ja mikään niistä ei ole sattunut. Eihän se mukavaa ole, mutta esim. verrattuna silmän sondeeraukseen (vai mikäs se operaatio oli, kun kyynelkanava rassataan auki ”piikillä”) aivan piece of cake. Nenänielutesti ei mulla kestänyt kuin sen ehkä 10 sekuntia. Ekasta sieraimesta ei onnistunut, niin ronkittiin toisesta. Tieto siitä, että tuo on mun oman terveyden kannalta (ja sitä myötä myös niiden terveyden, keiden kanssa olen ollut tekemisissä lähiaikoina) ratkaiseva testi helpotti hallitsemaan myös tilanteeseen liittyvää epämiellyttävyyttä.

Miksi niinä harvoina kertoina, kun on kipeä, tuntuu että on pahin mahdollinen aika olla kipeänä? Mulle olisi ihan hyvin sopinut olla kipeä esimerkiksi ensi viikolla, mutta miks just tällä viikolla. Koulutusjutut jäi välistä ja viikonloppu sielunsiskojen kanssa jää välistä. Terveys edellä mennään.

Terkkuja täältä tylsistymisen tyyssijasta. Pitäisi varmaan siirtyä tuohon toiselle sohvalle, jotta saan vaihtelua päivään 😉 Olo ei ole ihan niin huono, että päivä olisi mennyt nukkumiseen. Mutta toisaalta kuitenkin niin kenkku, ettei oikein pysty olemaan jalkeilla. Kuume huitelee 37.5-38.3 välillä ilman lääkettä. Meiltä löytyy lääkekaapista vain sitä sellaista suuhun liukenevaa Pamol F:ää, joka jo ajatuksenkin tasolla äklöttää makeudellaan. Onneksi mies tuo kotiin tullessaan kunnon droppia, niin saa kuumeenkin alas yötä vasten.

Pysykäähän terveenä, hirmuisesti kaiken maailman pöpöjä nyt liikenteessä ♥ 

KESKIVIIKKOTERKUIN,

PS. kuvat ovat parin vuoden takaa mökin talviteloille laittopäivästä. Eilen mökillä (oli muuten ehkä vähän virhe lähteä sinne, mutta lähteissä ei ollut kuumetta…) tuli yhtäkkiä hirmuisen haikea olo. Lokakuulla kun viimeistään valmistelemme mökin talveen.

 


tiistai 01. syyskuun 2020

Kuulehan nyt syyskuu

8

Sä tiedät, että mä rakastan sua, eiks vaan? No miksi ihmeessä sä järjestit sellaisen ei niin mukavan yllätyksen (johon liittyy nenänielusta tikulla näytteen ronkkimista). Senkin mä vielä kestin (oikeesti ei tuntunut missään), mutta sitä mä en ehkä kestä, että kovin odottamani opiskeluihin liittyvä kaksipäiväinen retriitti jää välistä omalta osaltani. Syyskuu, sä osoitit mulle kyllä heti sen, että epäitsekkyys on tämän sun kuukautesi teema.

Itsekkäästi kun ehkä olisin tilanteen ollessa toinen pitänyt suuni supussa kurkkukivusta ja pikkuköhästä, joka yllättäen alkoi. Vilunväreistäkin. Epäitsekkäästi soitin työterveyteen, kysyin neuvoja sillä työkaverikin oli sairastunut ja sain ajan testaukseen samantien.

Mutta hei syyskuu, ei meidän peli vielä ole menetetty, eihän? Saan tuloksen aikaisintaan jo heti huomenna ja viimeistään perjantaina. Sehän tietää sitä, että meillä on vielä hyvin suuret mahkut sielujensiskon mökkiviikonlopulle. Ja mä uskon, että se kyllä toteutuu. Silloin sä saat näyttää sun värisi. Orastavan ruskan saaressa ja maailman makeimman auringonlaskun värit. Oranssin ja ulapan takana olevan liilan. Kansallispuiston syysasun pitkospuiden varrella.

Sä vaan tietty halusit, että mä teen nyt sitä, mistä syyskuussa yleensä nautin. Että pysähdyn hetkeksi kiireen keskelle. Kietoudun sohvalle shaalin alle ja luen kirjaa. Niin mä taidan olosuhteiden pakosta nyt pari päivää tehdäkin, mutta tiedätkö, että sen parin päivän jälkeen ja negatiivisen testituloksen jälkeen mua ei pidättele mikään. Sohva saa odottaa, kunnes toisin todistetaan.

Ajattelin nimittäin nauttia susta varhaisten aamulenkkejen myötä. Aamukasteesta nurmikolla ja pimenevien iltojen lohdullisuudesta. Kynttilänliekeistä ja kausivaloista…hetkinen, oliko se ne kausivalot, joista sä vedit herneet nenään? Kun juhlistin niillä suloista elokuuta enkä sinua niin kuin yleensä?

Voi sua, ehkä me sit skoolataan sun kunniaksi perjantai-iltana malja auringonlaskuterassilla sielunsiskojen kanssa. Oothan sä kuitenkin loppuviimein yksi parhaista. Siitä huolimatta, että vähän kenkusti meidän yhteinen taival tänä vuonna alkoikin ♥

TIISTAITERKUIN,


sunnuntai 23. elokuun 2020

Kesähuoneen juhlatunnelmia

0

HEIPPAHEI

ja suloisen ihanaa sunnuntain alkuiltaa! ♥ Tultiin ajoissa mökiltä kotiin ja sen sijaan, että olisin pyhittänyt koko sunnuntain töille, tein majan sohvalle. Paahdoin muutaman paahtoleivän ja levitin niille omppuhilloa ja kyytipojaksi tuhti juustonsiivu. Kuuntelin äänikirjan loppuun ja nukahdin sen loputtua päikkäreille. Aivan täydellinen sunnuntai, etten sanoisi.

Täydellinen viikonloppu, oikeastaan. Siinä missä jossain elämänvaiheessa kaipasin elämääni hurjan paljon sosiaalisia kontakteja, musta on ikävä kyllä tullut vähän sellainen omissa kotinurkissa oman perheen kanssa nysvääjä. En tarvitse juurikaan menoa ja meininkiä. Se, että saan olla noitten rakkaitten kanssa riittää. Toki ensi viikonloppuna nähdäänkin sitten taas ystäviä pitkästä aikaa ja se tuntuu myös ihanalta.

Instagramini täyttyi eilen terassitunnelmien lisäksi rapujuhlatunnelmista. Kuin kreivin aikaan alkoi just kova ukkosmyrsky, kun istuimme kesähuoneeseen katetun pöydän ääreen. Hetken emmin, että noinkohan tuolla lasikopperossa on turvallista olla ukkosella, mutta turvassa oltiin. Emme ole koskaan miehen kanssa tehneet kotioloissa sinisimpukoita, joten päätimme tehdä niitä rapujen alkuruoaksi. Ja hei, varmasti teemme toistekin. Aivan älyttömän helppoja valmistaa ja ah niin herkullisia. Kermaiseen liemeen kastoimme kovakuorista leipää ja se suli suuhun. Ravut ostimme tänä vuonna Kauppahallista Nygreniltä valmiiksi keitettyinä. Kymmenen rapua yhteensä riitti loistavasti. Varsinkin, kun lapset pitivät rapujen syönnistä välivuotta.  Ja jottei välittyisi liian fiiniä kuvaa, niin todettakoon, että lapset halusivat rapujen tilalla kunnon perinteistä pakastepizzaa ;D

Monena vuonna ollaan ostettu pakasterapuja ja hei nekin ajaa asiansa aivan loistavasti. Suurin ero, mitä me huomasimme on siinä, että niissä rikkoutuu sormen päät. Usein ovat valtavan kovia. Nuo Nygrenin ravut ovat pehmeämpiä ja lihaisampia. Söimme pitkän kaavan mukaan ja juttelimme maailman menosta. Hetkeksi meinasin tiputtaa korvani, kun esikoinen alkoi puhua USA:n politiikkaa. Joe Bidenistä ja Kamala Harrisista. Mä niin rrrrakastan sitä, että tytöt ovat siinä iässä, että ottavat osaa pitkiin ja syvällisiin keskusteluihin. Siinä mielikuvamatkasimme muistojen myötä Anaheimin jääkiekkohallista Malibun laiturille. Redondo Beachin Domino’sista lokakuiseen Bostoniin.

Vaikka olemme laittaneet matkusteluun sellaisen summan rahaa vuosien varrella, että olisimme hyvinkin nyt asuntovelattomia, olen tällä hetkellä sangen kiitollinen, että olemme lyhentäneet maltillisesti asuntolainaa ja päässeet näyttämään tytöille maailmaa. Näyttäneet sellaisen tavan matkustaa, joka ehkä tulevaisuudessa ei ole enää mahdollinen. Maailma on muuttunut, mutta tytöillekin kerroin, että nyt on meidän aika sopeutua uuteen. Ei haikailla menneitä, vaan omaksua uudet tavat elää ja matkustaa.

Kyytipojaksi joimme yhdet pakkaskylmät napanderit (yh, ei ole mun juttu) ja pari lasia kuohuviiniä. Ihanan illan jälkitautina tänä aamuna jokseenkin vetopoisolo. Rapujuhlista alkaa yleensä meidän ”tipaton”. Niin tänäkin vuonna. Juhlan hetkellä saa ottaa lasillisen skumppaa, mutta muuten ruokaviinitkin jäävät pois (paitsi jos risotosta nyt sattuu jäämään valkkaria yli ;)). Arki soljuu omiin uomiinsa ja kesän jäljiltä ruokavaliokin kokee ryhtiliikkeen.

Tulevalla viikolla arkikin kokee taas ryhtiliikkeen, sillä mulla alkaa opinnot. Ihanaa ja samalla vähän jännittävää! Koulujuttujen lisäksi luvassa on työntäyteisiä päiviä loppuviikon myyntikokousta varten. Palkintona toki odottaa sitten seuraavalla viikolla parin päivän jooga/pilates/mindfulness-retriitti opintoihin liittyen ja sielunsiskojen treffaaminen. Tallinnan sijaan meidän mökillä. Päästään taas laittamaan kesähuoneeseen eloa ♥

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,

 


perjantai 14. elokuun 2020

Kesän 2020 kohokohdat

8

HEIPPAHEI PERJANTAIHIN!

Pitkästä aikaa kotitoimistopäivä ♥ Oli alunperin tarkoitus tehdä tänään perinteinen myyssipostaus, mutta koska mies tulee kotiin vasta myöhemmin, niin taidan tehdä niin, että toteutan tuon ruokaideani, kuvaan sen ja laitan sen tulemaan joku toinen päivä. IG:n puolella kenties tänään perjantaimyyssitunnelmia.

Tiedän, että kesää on vielä jäljellä, mutta kyllä mun silti täytyy sanoa, että eletään niitä aikoja, kun mieli on jo vahvasti syksyssä. Samalla, kun nautin täysin rinnoin siitä, mitä suloinen elokuu meille antaa (=helleviikonlopun!). Työmoodi on vahvasti päällä ja katse suunnattuna loppukuusta alkaviin opintoihin.

Kesä 2020 oli erilainen kuin aiemmat. Mutta tiedättekö, että siitä huolimatta, että maailma oli ja on vähän kallellaan, kesä 2020 on ollut yksi eittämättä parhaista. Kuulin jonkun sanovan ääneen, että harmi kun heinäkuu oli ilmojen puolesta niin huono. Meillä oli heinäkuulla kolme viikkoa lomaa ja mä muistan tuon loma-ajan säidenkin puolesta varsin rentouttavana. IG:stä kurkkasin, että oli siellä muutamia sadetunnelmointikuvia, mutta kokolailla ollaan nautittu kivasta kelistä heinäkuussakin.

Mikä kesästä 2020 teki niin ikimuistoisen?

Lämmin & aurinkoinen juhannus

Juhannus oli täydellinen. Luonto hehkui kesän onnea ja saatiin houkuteltua mummu ja taata mökille, vaikka periaatteessa vähän eristyksissä olivatkin olleet siihen asti. Syötiin ihan koko ajan. Katsottiin auringonlaskua hikoileva roseviinilasi kädessä. Kuunneltiin hyvää musiikkia ja pelailtiin.

Rippijuhlat

Siinä missä rippijuhlien järjestäminen oli vielä toukokuullakin kysymysmerkki, saatiin nopealla aikataululla ja suht vaivattomasti aikaan juhla, jonka me kaikki tullaan muistamaan loppuelämämme. Ehkä mieleenpainuvimpana asiana juhlista on jäänyt se, että saatiin tupa täyteen rakkaita sukulaisia ja ystäviä, joita emme olleet koronakevään aikana päässeet näkemään. Myös esikoisen rehellisen aito kiitollisuus hänelle järjestetyistä juhlista jäi mieleen. Sekä nappivalinta pitopalveluyrityksen suhteen. Jos saisin jotain muuttaa rippijuhlista, niin en muuttaisi mitään. Hellejakson viimeinen päivä, jolloin nauru raikasi ja ilta pitkittyi.

Sup-laudan hankinta

Jokaisella kännykkäriippuvaisella pitäisi olla sup-lauta. Tai ainakin paikka, jonne puhelin ei kulje mukana. Vaikka suppaillessa saa hyvän treenin, niin mulle suppailu toimii ennen kaikkea sellaisena lataushetkenä. Kun olen aivan yhtä luonnon kanssa ja vaan liplattelen eteenpäin. Välillä annan pienen tuulenvireen kuljettaa lautaa ja laskeudun istumaan tai polvilleen. Suppailu on parasta auringonlaskun aikaan. Laudan päällä ikään kuin pääsee lähemmäs laskevaa aurinkoa. 199 euroa on pieni hinta siitä, mitä tuo touhu on antanut meille kaikille. Ensi vuodeksi pitää ostaa uusi lauta, jotta päästään retkille porukalla.

Mökkiprojektit

Ex-tempore vierasmökin siivous niin, että kerrossänky jouti pois. Esikoinen sai tuosta ihanan mökin itselleen. Siellä pystyy olemaan myös pitkälle syksyyn, sillä sähköpatteri lämmittää tehokkaasti. Myös saunamökki laitettiin uuteen uskoon, mutta sitä ei olekaan näemmä kuvailtu. Mökin edusta sai pienen ilta-aurinkoterassin ja kalliorantaterassin teko jatkunee sunnuntaina. Myös kesähuoneen kattopalkit saatin vihdosta viimein maalattua. Tälle mökkikaudelle on vielä edessä jäiden runnoman laiturin purkaminen kävelysillan puoliväliin asti ja betonitornien suoristaminen. Ensi vuonna rakennetaan loppuosa laiturista uudelleen ja laitetaan se putkiponttooneille.

Huikeat auringonlaskut ja pimenevät illat 

Tehän tiedätte, että olen auringonlaskufriikki. Rakastan katsella auringonlaskua. Luonto on oikeesti aivan mielettömän voimaannuttava. Miten se voikaan taipua tuollaisiin taideteoksiin? Aika ihmeellistä. Lisäksi tänä vuonna ollaan nautittu pimenevistä illoista ihan erilailla kuin aiempina vuosina. Osaltaan tämän tekee ehkä nuo kaksi valosarjaa, jotka ostimme terassin ylle. Kynttilöitäkin on tullut polteltua ulkona enemmän kuin ennen ja hei jos jotain positiivista, niin miten musta tuntuu, että hyttysiäkin on ollut vähemmän tänä vuonna 😀

Toritunnelmointi & Suomi-matkailu

Tampere, Rauma, Naanatali, Turku, Hanko, Fiskari. Valehtelisin, jos väittäisin, etteikö reissunaisen sydän olisi ollut välillä levoton näinä aikoina, kun ulkomaille ei pääse. Kuitenkin Suomi-matkailu on onneksi rauhoittanut tuota sydäntä. Suomi on aivan älyttömän kaunis maa ja täältä löytyy niin paljon uusia paikkoja, joissa ei ole vielä käynyt. Tänä kesänä tehtiin yhtenä sunnuntaina kierros omassa kotikaupungissakin ja löydettiin uusia ihania kohteita. Reissukamuina on välillä olleet muu perhe, välillä ollaan menty naisporukassa. Yhtä kaikki, kotiin on ollut aina ihana palata. Aarrearkku muistoja rikkaampana.

Tänä kesänä käytiin myös monta kertaa toriaamiaisilla ja -lounailla. Torimummouteeni on vielä reilut muutama kymmenen vuotta, mutta kai sitä nyt jo saa vähän tehdä eläkeiän suunnitelmia? 😉

Kesän kohokohtiin voisi vielä lukeutua kotiterassilla vietetyt illat ja täydellisesti paistetut pizzat. Ne helleyöt, kun ollaan nukuttu siskonpedissä kellarin lattialla. Myöhäisillan uintireissut kotirantaan. Alkukesän kotitoimistopäivät terassilla ja loppukesän omppusosetalkoot (tänään jatkuu). Kyllä kesä on ihmisen parasta aikaa, mutta niin on lähestyvä syksykin. Musta tuntuu, että mun positiivisen elämänasenteen takana on osin se, että silloin kun on pimeää ja synkkää, kun sade piiskaa ikkunaan, niin imen itseeni täysillä tuota tunnelmaa. Sen avulla nekin kesäpäivät, kun aurinko ei ihan jaksa porottaa lämpimästi, tuntuu vielä lämpimämmiltä. Vielä kesäisimmiltä.

IHANAA PERJANTAITA! ♥


« Vanhemmat
Uudemmat »