keskiviikko 02. syyskuun 2020

Ajatuksen virtaa tylsistymisen tyyssijasta

 

Miksi aina, kun on kipeä tekee mieli jäisiä mustikoita ja granny smith -omenoita?

Miten osasinkaan kuvata ja kirjoitella etukäteen seuraavan puolentoista viikon sovitut blogityöjutut, joita olisi nyt hieman haastava tehdä? Yleensä kun tuppaan jättämään nuo viime tinkaan.

Kuinka paljon elämään sisältöä voikaan tuollainen pieni valkoinen otus tuoda? Heräsin yöllä hiestä märkänä (kuume laski?) ja toinen siirtyi samalla sekunnilla jalkopäästä viereeni ja tökkäsi kuonollaan nenääni ennen kuin käpertyi viereeni. Tänään on nukkunut sohvalla jaloissani hievahtamatta, mutta heti kun liikun havahtuu ”hoivaamaan”.

Mikä siinä onkaan, että jo yhden vajaan päivän lepo on saanut aikaan suuria suunnitelmia ajalle ”sitten, kun olen taas terve”? :D Tervetuloa aamujuoksut ja laitepilatestunnit. Mutta tervetuloa myös kodin sisustaminen. Ruokatilaan suunnittelin teettäväni mustavalkoisen taulun valokuvasta, jossa on mun kaksi rakasta. Jossa näkyy Tyynen valtameren tyrskyt ja Malibu Pier. Pitäisiköhän tuo senkkikin, jonka päällä on telkkari, sutaista valkoiseksi? Ja hei niihin tapettihaaveisiin en edes viitsi uppoutua tässä. Ne vaativat oman postauksensa.

Miksi korvakuumemittari antaa ekasta korvasta alemman lukeman kuin toisesta? Ja kumpaa kuuluu uskoa? Mä olen jotenkin ollut tänään sitä mieltä, että haluan uskoa tuota ekaa.

Kuinka vaikeaa monelle meistä on olla itselleen lempeä? Mun täytyy myöntää, että mä olen ollut aiemmin (ja olisin vieläkin, ellen oikeasti tekisi työtä asian käsittelemiseksi) erittäin huono sairastaja. Yksikin päivä sohvanpohjalla tuntui pakkopullalta. Soimasin itseäni siitä, että miksi just nyt pitää olla kipeä ja niistä tekemättömistä töistä, joista ei olisi varaa pitää taukoa. Ja eihän se kivaa ole, mutta silloin kun on kuumetta ja olo on kipeä, kroppa tarvitsee lepoa. Tänään olen palautellut mieliini itsemyötätuntointerventioita. Ihan jo tulevan maanantain Hyvinvoinnin vuosikello -postauksenkin takia, mutta myös siksi, että pysyisin täällä sohvan pohjalla.

Miksi nenänielunäytteen ottaminen on toisille kovin kivuliasta? Johtuuko se nenänielun rakenteesta vai näytteenottajasta? Onko drive in -testauksessa pää kaulan kohdalta enemmän vinossa, mikä saa tikun tuntumaan ilkeämmältä? Mulla on otettu elämäni aikana neljä nenänielunäytettä ja mikään niistä ei ole sattunut. Eihän se mukavaa ole, mutta esim. verrattuna silmän sondeeraukseen (vai mikäs se operaatio oli, kun kyynelkanava rassataan auki ”piikillä”) aivan piece of cake. Nenänielutesti ei mulla kestänyt kuin sen ehkä 10 sekuntia. Ekasta sieraimesta ei onnistunut, niin ronkittiin toisesta. Tieto siitä, että tuo on mun oman terveyden kannalta (ja sitä myötä myös niiden terveyden, keiden kanssa olen ollut tekemisissä lähiaikoina) ratkaiseva testi helpotti hallitsemaan myös tilanteeseen liittyvää epämiellyttävyyttä.

Miksi niinä harvoina kertoina, kun on kipeä, tuntuu että on pahin mahdollinen aika olla kipeänä? Mulle olisi ihan hyvin sopinut olla kipeä esimerkiksi ensi viikolla, mutta miks just tällä viikolla. Koulutusjutut jäi välistä ja viikonloppu sielunsiskojen kanssa jää välistä. Terveys edellä mennään.

Terkkuja täältä tylsistymisen tyyssijasta. Pitäisi varmaan siirtyä tuohon toiselle sohvalle, jotta saan vaihtelua päivään ;) Olo ei ole ihan niin huono, että päivä olisi mennyt nukkumiseen. Mutta toisaalta kuitenkin niin kenkku, ettei oikein pysty olemaan jalkeilla. Kuume huitelee 37.5-38.3 välillä ilman lääkettä. Meiltä löytyy lääkekaapista vain sitä sellaista suuhun liukenevaa Pamol F:ää, joka jo ajatuksenkin tasolla äklöttää makeudellaan. Onneksi mies tuo kotiin tullessaan kunnon droppia, niin saa kuumeenkin alas yötä vasten.

Pysykäähän terveenä, hirmuisesti kaiken maailman pöpöjä nyt liikenteessä ♥ 

KESKIVIIKKOTERKUIN,

PS. kuvat ovat parin vuoden takaa mökin talviteloille laittopäivästä. Eilen mökillä (oli muuten ehkä vähän virhe lähteä sinne, mutta lähteissä ei ollut kuumetta…) tuli yhtäkkiä hirmuisen haikea olo. Lokakuulla kun viimeistään valmistelemme mökin talveen.

 


8 Responses to “Ajatuksen virtaa tylsistymisen tyyssijasta”

  1. Avatar Anna sanoo:

    Toivottavasti tauti menee pian ohi. Nyt vaan lepäät. Ihanaa kun Toby pitää seuraa ja käpertyy kainaloon. ♥️

    En kyllä itsekään voi sairastua seuraavaan neljään viikkoon mutta terveys edellä mennään. Eli heti jos on oireita, niin jään kotiin.

    Parempaa loppuviikkoa, Maria 😊

    • Maria Maria sanoo:

      Moikka Anna!

      Kiitos, nyt on jo paaaaljon parempi ❤️ Mutta rauhassa pitää vielä malttaa olla :)

      Se on just näin, että varsinkin näinä päivinä pitää mennä terveys edellä. Veikkaanpa, että jatkossa, kun tämä korona on muisto vain (toivottavasti), niin sitä osaa suhtautua esimerkiksi käsienpesuun ihan erilailla flunssa-aikoina kuin aiemmin.

      Ihanaa loppuviikkoa sinnekin ❤️

  2. Avatar mirvaannamarian sanoo:

    Se korvakuumemittari näyttää yleensä aina eri lukemaa toisesta korvasta. Johtuu kai korvakäytävien yksilöllisestä muodosta. Kumpi lie sit se oikea, en tiedä. Laske keskiarvo? :D Tarkimman tuloksen saa kun mittaa kielen alta normaalilla mittarilla.

    Oon tässä itekin haaveillut Malibun maisemista, in real life ja seinille kehyksiin kans..

    Parane pian, onneks sun sairastuvassa kelpaa toipua pöpöistä! <3

    • Maria Maria sanoo:

      Moi Mirva

      ja hei kiitos selvennyksestä ❤️ Täytyis ostaa sellainen normimittari, niin sais tarkemman tuloksen :)

      Koskahan me kuule päästään tuonne pitään meidän M&M Coachingin ekaa sessiota? :D

      Kiitos paljon ja ihanaa loppuviikkoa! ❤️

  3. Avatar Tuija sanoo:

    Ihania kuvia! Näistä vois mistä tahansa teettää sen taulun.
    Itsekin olin alkuviikosta pari päivää sängynpohjalla; välittömästi alkoi terveyden arvostus ja suunnittelu mitä kaikkea tekisin jos olisin terve ; D .
    Mökki jää tältä viikonlopulta väliin, ja voi olla ettei sinne mennä enää kuin laittamaan se talviteloille. Kausi on ollut harvinaisen pitkä, melkein 6 kk. Ihana henkireikä kun oikein muualle ei voinut mennä❤️.

    • Maria Maria sanoo:

      Heippa Tuija

      ja voi kiitos ❤️

      Eikös olekin jännä, että välillä sitä toivoo päivää tai paria, kun saisi vain levätä. Ja sitten kun tulee kipeäksi, niin uh – ne päivät tuntuvat niin tylsiltä :D

      Mökkikausi on kestänyt pitkään ja ihan hyvillä mielin sitä laittaa sitten mökin talviteloille kun on sen aika. Kieltämättä nyt syksyllä kylmyys hiipii sisään mökin nurkista ja viikonloput kotona alkavat houkutella enemmän :)

      Ihanaa sunnuntaita ❤️

  4. Avatar Minttuuuuuuuu sanoo:

    Hei, en pidä tyylistäsi vähätellä toisten kokemusta näytteenotosta! Jos sinua EI ole sattunut, se EI tarkoita sitä etteikö jotain toista se toimenpide VOI sattua.

    • Maria Maria sanoo:

      Heippa!

      Olen pahoillani, jos sait sellaisen kuvan, että vähättelen muiden kokemusta ❤️ Se ei millään muotoa ollut tarkoitukseni. Sen takia pohdinkin ”ääneen” sitä, että voiko tuo kivuliaisuus johtua näytteenottajasta tai nenänieluontelon rakenteista, koska tiedän, että joillain ko. toimenpide on tehnyt hurjan kipeää.

Kommentoi