tiistai 01. syyskuun 2020

Kuulehan nyt syyskuu

Sä tiedät, että mä rakastan sua, eiks vaan? No miksi ihmeessä sä järjestit sellaisen ei niin mukavan yllätyksen (johon liittyy nenänielusta tikulla näytteen ronkkimista). Senkin mä vielä kestin (oikeesti ei tuntunut missään), mutta sitä mä en ehkä kestä, että kovin odottamani opiskeluihin liittyvä kaksipäiväinen retriitti jää välistä omalta osaltani. Syyskuu, sä osoitit mulle kyllä heti sen, että epäitsekkyys on tämän sun kuukautesi teema.

Itsekkäästi kun ehkä olisin tilanteen ollessa toinen pitänyt suuni supussa kurkkukivusta ja pikkuköhästä, joka yllättäen alkoi. Vilunväreistäkin. Epäitsekkäästi soitin työterveyteen, kysyin neuvoja sillä työkaverikin oli sairastunut ja sain ajan testaukseen samantien.

Mutta hei syyskuu, ei meidän peli vielä ole menetetty, eihän? Saan tuloksen aikaisintaan jo heti huomenna ja viimeistään perjantaina. Sehän tietää sitä, että meillä on vielä hyvin suuret mahkut sielujensiskon mökkiviikonlopulle. Ja mä uskon, että se kyllä toteutuu. Silloin sä saat näyttää sun värisi. Orastavan ruskan saaressa ja maailman makeimman auringonlaskun värit. Oranssin ja ulapan takana olevan liilan. Kansallispuiston syysasun pitkospuiden varrella.

Sä vaan tietty halusit, että mä teen nyt sitä, mistä syyskuussa yleensä nautin. Että pysähdyn hetkeksi kiireen keskelle. Kietoudun sohvalle shaalin alle ja luen kirjaa. Niin mä taidan olosuhteiden pakosta nyt pari päivää tehdäkin, mutta tiedätkö, että sen parin päivän jälkeen ja negatiivisen testituloksen jälkeen mua ei pidättele mikään. Sohva saa odottaa, kunnes toisin todistetaan.

Ajattelin nimittäin nauttia susta varhaisten aamulenkkejen myötä. Aamukasteesta nurmikolla ja pimenevien iltojen lohdullisuudesta. Kynttilänliekeistä ja kausivaloista…hetkinen, oliko se ne kausivalot, joista sä vedit herneet nenään? Kun juhlistin niillä suloista elokuuta enkä sinua niin kuin yleensä?

Voi sua, ehkä me sit skoolataan sun kunniaksi perjantai-iltana malja auringonlaskuterassilla sielunsiskojen kanssa. Oothan sä kuitenkin loppuviimein yksi parhaista. Siitä huolimatta, että vähän kenkusti meidän yhteinen taival tänä vuonna alkoikin

TIISTAITERKUIN,


8 Responses to “Kuulehan nyt syyskuu”

  1. Avatar Riina sanoo:

    Hauska! Toiv. on neg. tulos ja paranet pian 💗

  2. Avatar Anna sanoo:

    Pakko se on myöntää, että kesä on ohi. Tänään oli kyllä todella kaunis aamu. Koska oli kiire, niin en pysäyttänyt pyörää kuvien ottamista varten.

    Vaikka rakastan kesää, niin pakko sanoa, että syyskuussa on jotakin taikaa. Johtuu ehkä siitä, että oon syyskuun lapsi. Huomenna tulee taas yksi ikävuosi lisää mutta ei yhtään haittaa. ☺️

    • Maria Maria sanoo:

      Onnea onnea ihana Anna 💝

      Nyt on ollut ihan maagisen ihania aamuja ja iltoja 🙏🏼 Sellaisia kuulaita ja syksyisiä ✨

      Nautihan synttäripäivästäsi ❤️

  3. Avatar SH sanoo:

    Muistathan Maria, että testeissä on 30% osuus vääriä negatiivisia. Eli kannattaa siis negatiivisen tuloksenkin jälkeen pitää malttia kontakteissa. Niin kauan kun on oireita, myös negatiivisen testin jälkeen, pitäisi malttaa pysyä kotosalla ja välttää kontakteja. Pikaista paranemista :)

    • Maria Maria sanoo:

      Heissun

      ja kiitos, se on just näin ❤️ Luinkin tuon testistä saamani lapun nyt vasta ja niinhän siinä sanottiin myös, että negatiivinen testitulos ei ole 100% pitävä.

      Nyt lepoa (olo on kuin jyrän alle jäänyt, mutta ilman kuumetta) ja kontaktien välttämistä kunnes yksi oireeton päivä välissä 🙏🏼

  4. Avatar Nina sanoo:

    No voihan nyt.

    Syyskuu, niin kotoisa kuukausi. Haikeus ja odotus käsi kädessä. (kais sää tiät mitä me hullut jo venataan?)

    Koita nyt pikaisesti toipua ihanaan viikonloppuun niin saadaan mekin kuvien muodossa osa fiiliksestä!😍

    • Maria Maria sanoo:

      No sanos muuta Nina ❤️

      Kuule, sehän on ollut mielessä jo juhannuksesta. Se, mitä me hullut venataan 😍

      Kiitos, mä yritän toipua ❤️ Me tosin kuopattiin jo viikonlopun suunnitelmat, kun kuume on huidellut tänään yli 38:ssa. Ei viitti riskeerata…

Kommentoi