tiistai 21. maaliskuun 2017

Great minds think alike ♥

HEIPSULIHEI!

Whaat?! Takatalvi meinaa iskeä. Positiivisesti ajateltuna kannatan sanontaa ”uusi lumi on vanhan lumen surma” 🙂 Mä oon taas pohtinut. Elämää ja ystävyyttä. Ajattelun voimaa. Arvomaailmajuttuja ja sen sellaista. Se on jännä juttu, miten sitä hitsautuu niiden kaikkien lähimmäisten kanssa yhteen. Ajatuksenkin tasolla. Muistan aikoinaan tuon bestikseni Anun kanssa saatettiin yhtäkkiä pysähtyä molemmat keskellä Hämeenkatua ja sanoa tasan sama asia ääneen. Joku, joka tuli samaan aikaan molemmille mieleen. Niin, me aina pysähdyttiin, jos oli tärkeää sanottavaa. Sekin on jännä juttu, ei muiden kanssa tätä samaa tapahdu. Yleensä tuohon pysähtymiseen liittyi myös se, että sanottiin yhtäaikaa se joku asia, pyrskähdettiin nauruun ja käkätettiin liki pissat housussa 😀
Tuon maailman rakkaimman aviomiehenhän kanssa ollaan myös niin samalla aaltopituudella, että ihan ihmetyttää. Aina sanotaan, että vastakohdat vetävät puoleensa ja pitäisi olla jingit ja jangit kohdillaan. Meillä nyt ”valitettavasti” on niin, että ajatuksen ja arvomaailman puolesta olemme täysin samalla aaltopituudella. Ehkä ne vastakohdat sitten ilmenevät jossain muussa asiassa. Mediasta usein saa lukea, että hyvinvoiva parisuhde on sellainen, jossa on vähän särmää ja jännitettä. Jossa välillä tulistutaan ja sitten sovitaan. Liekö tuosta samasta ajatusmaailmasta johtuvaa, mutta meillä tällaista ei tapahdu. Kukaan ei huuda eikä paisko ovia. Ehkä joskus tuhahdetaan, mutta ei sen vakavampaa.

Onko siinä jotain väärää? Mun mielestä ei ole. Ei siinä ole mitään väärää, jos ollaan asioista niin samaa mieltä, että ei tule kinaa. Ei niitä riitoja tekemällä viitsi tehdä. Ihan hävettää myöntää, mutta jossain vaiheessa tässä vuosien varrella mietin, että pitäiskö meidän opetella riitelemään. Huutamaan ja paiskomaan niitä ovia. Mutta jos suhteessa ei ole mitään, mikä jää hampaankoloon, niin mistä me sitten riideltäisiin? 🙂 Sama ajatus- ja arvomaailma ainakin meillä takaa sen, että kinastelut jäävät minimiin.

No mutta, mistä meidän lapset sitten oppivat riitelyn jalon taidon? Tiedä häntä, mutta ainakin näkevät kotona sen, että mahdolliset konfliktit pystytään hoitamaan ääntä korottamatta ja rauhassa. Ilman mykkäkouluja. Meille miehen kanssa oli alusta asti selvää, että kun ja jos lapsia saamme, niin lasten tulee saada kasvaa perheessä, jossa on rakastava ilmapiiri. Hurjan onnellinen olen siitä, että olemme pystyneet tytöille tuollaisen tarjoamaan. Vaikka se heidän mielestään vähän ällöä onkin, että äiti ja isi halailee tai vaihtaa pusun ohimennen 😉

Ehkä tässä päästään myös jälleen siihen perimmäiseen asiaan eli ajatus- ja arvomaailman kuninkaaseen; toisen ihmisen kunnioittamiseen. Miksi teoillaan tai sanoillaan tahallaan loukkaisi toista? Onnea on tuo sama arvomaailma tässä kohtaa. En ole koskaan kuullut tuon rakkaani suusta lausetta tai kohdannut käytöstä, joka olisi epäkunnioittava joko minua tai käytöstäni kohtaan. Se on ihan suuren suuri siunaus, josta olen kovin kiitollinen. Enkä kyllä ihan heti muista itsekään sellaista lausetta päästäneeni tai muuten toimineeni epäkunnioittavasti.

Ajatuksen tasolla hengitämme siis täysin samaa ilmaa. Kuinka usein sitä ottaa puhelimen käteensä aikeissa soittaa toiselle ja sillä sekunnilla se toinen soittaakin juuri sinulle? Tätä tapahtuu ihan viikottain. (Itse asiassa tämä tapahtui jälleen juuri tuon lauseen kirjoitettuani) Kaikista parhain esimerkki samalla aallonharjalla ajatuksen suhteen olemisesta on se, että ihan yhtäkkiä tuosta vaan keskellä rantatietä aloimme molemmat laulamaan ”Popsi popsi porkkanaa” -biisiä. Miten voi molemmat ajatella ihan samaa biisiä samaan aikaan ja vielä alkaa laulamaan sitä samaan aikaan? Tämä tapahtui ennen lapsia siinä Ranta-Kesoilin kohdalla. Niin hyvin tuon mieheni tiedän, että luen hänen ajatuksensa tätä lukiessaan…”Voi ei, pitikö sun nyt toikin sinne kirjoittaa.” 😀 Sori kulta, havainnollistavat esimerkit ovat sisällöntuottamisessa tärkeitä 😉

Great minds think alike, fools seldom differ 

IHANAA TIISTAITA,

PS. EDIT: lahjakorttien voittajia  arvoin loman aikana ja voittajiin on oltu jo yhteydessä. Mutta unohtuipas ilmoittaa täällä voittajat, joten parempi myöhään kuin ei milloinkaan 🙂 Onnea kaikille voittajille ja kiitos runsaasta osallistumisestanne!

LIFE -LAHJAKORTTIVOITTAJAT: Riikka, Tuula & Elina 

KARINIEMEN TUOTELAHJAKORTTIVOITTAJAT: Pimassou, Ulla & Eija 


maanantai 20. maaliskuun 2017

Maanantai & maistuva mac ’n cheese

HELLUREI

ja erittäin hellät tunteet! Viikonloppu hujahti silmänräpäyksessä ja Camilla Läckbergistäkään en päässyt puusta pidemmälle. Taloyhtiön yhtiökokous ja kahdet synttärit lauantaina. Sunnuntaille oli kasattu hieman rästitöitä, jotka sitten jäivät tekemättä. Sanoisinko, että Sunday well spent. Mutta hei, kuroin kiinni 24 Legacyn (3,5 jaksoa :D) sillä aikaa, kun mies oli lätkimässä valkoista palloa simulaattorissa. Ja tein ruokaa. Eikös siinä ole jo sunnuntaille ihan tarpeeksi? Ai niin ja ajeltiinhan me mökkisaarta katsomaan. Siinä missä meillä täällä Tampereella ei ole enää juuri lainkaan lunta, on tuolla mökkipitäjässä lunta senkin edestä. Jää näytti olevan oikein paksu ja uljas. Noh, eiköhän se siitä sula auringossa nopsaa 🙂
IDmac cheese Jos pelattaisiin ”En ole koskaan…” -leikkiä ruoanlaiton suhteen, niin aloittaisin sanomalla, että en ole koskaan valmistanut kotona tuota periamerikkalaista lohturuokaa mac and cheesea. Syönyt olen sitä pari kertaa ja monta kertaa näiden vuosien aikana olen ääneen todennut, että voisi joskus kokeilla sellaista valmistaa. Mies, joka yleensä innostuu kaikista ruoista, on vähän murahdellut ehdottaessani tätä pikaruokaa. Ei mitenkään hyppinyt innosta eilenkään, kun sanoin, että tänään meillä on ruoaksi makaronijuustolaatikkoa. Ehkä sai yliannostuksen tuota opiskelija-aikoinaan, sillä on just passeli ruoka opiskelijabudjetille tämä ruoka. Kaloreita välttävälle taas ei. Juustoa 500 g ja pekonia paketti. Auts 😀 Lievensin tätä epäterveellisyysaspektia vaihtamalla makaronit täysjyvämakaroneihin.

Syy, miksi vasta nyt pääsin tekemään lähempää tuttavuutta mac and cheese -herkun kanssa on se, että bongasin aivan älyttömän hyvän reseptin täältäPikkuisen sitä viilasin, kuten tapanani on 🙂

MAC & CHEESE

1 pss (400g) tummaa sarvimakaronia
4 rkl voita
2 rkl vehnäjauhoja
4 dl punaista maitoa
2 pkt Koskenlaskija-juustoa
suolaa, pippuria, paprikamaustetta, silputtua persiljaa
100 g Emmental-raastetta
1 pkt pekonia

-keitä makaronit pussin ohjeen mukaan
-sulata voi kattilassa ja lisää siihen vispaten vehnäjauhot sekä maito
-palastele Koskenlaskija-juusto ja lisää se vispaten maitoseokseen
-sekoita, kunnes juusto on sulanut
-lisää ripaus suolaa, pippuria, persiljaa ja paprikamaustetta
-valuta keitetyt makaronit ja kaada ne uunivuokaan
-lisää päälle juustomaitoseos ja sekoita
-ripsottele päälle vielä juustoraastetta
-paista uunin keskitasolla 200 asteessa 20 minuuttia
-levitä pekonit uunipellille ja paista uunin ylätasolla noin 20 minuuttia tai kunnes rapsakoituneet

mac cheese

Kylkeen vielä raikasta salaattia, niin avot! Hei, tämä helposti syntyvä herkku oli meillä sunnuntairuokaa, mutta kävisi myös oikein hyvin arkiruoasta. Tällä hetkellä, kun ei ole oikein ruokahalua, niin erilaisten ruokien keksiminen tökkii. Onneksi illalla tulee ruokakassilähetys suoraan kotiovelle. Eipä tarvitse pähkäillä tämän viikon ruokia sen enempää. Ajoitus kohdillaan, sanoisinko 🙂

Ihanaa alkanutta uutta viikkoa ♥ Nautitaan auringosta, lintujen laulusta, tippuvista ränneistä ja paukkuvista jäistä!

MAANANTAITERKUIN,


torstai 16. maaliskuun 2017

5 x sisustusperiaatteeni

MOIKKAMOI!

Ei vitsit, enpäs ihan heti muista että aiempina vuosina maaliskuussa aurinko on lämmittänyt näin paljon kuin se nyt tekee. Voin toki olla väärässäkin 😉 Jos mulla olisi ollut eilen illalla kännykkä mukana, niin olisin ottanut teille kuvan meidän tulevasta makkarista. Siellä on seinät jo paklattu ja näyttää muutenkin oikein hyvältä. Ainoa mikä vielä puuttuu on yläkerran eli makuuhuonekerroksen lattiavalinta. Keskikerroksessahan on se lämmin öljyvahattu parketti. Joka on mielestäni edelleen ehkä vähän liian lämmin omaan sisustusmakuuni, mutta antaa ajan kulua ja katsotaan miten käy 😉 Yläkertaan haluan jotain vaaleaa. Jos teillä on vinkata hyväksi koettua valkolakattua tammiparkettia niin saa hihkaista kommenttiboksin puolella! Eipä olla juuri edes ehditty liikkeisiin kiertelemään parketin suhteen.
Kuulen usein kysymyksen, että millaisen sisustuksen ajattelin uuteen kotiimme laittaa. Aina vähän häkellyn, sillä en ole suunnitellut muuttavani sisustustyyliäni mitenkään. Kaikki kalusteetkin matkaavat mukana. Vaikka tyylillisesti muutammekin aivan erilaiseen taloon, niin silti olen sitä mieltä, että kyllä nämä meidän mööbelit sinne ihan hienosti sopivat. Ehkä se on osa sitä turvallisuudenhakuisuuttani, että en halua ympärillä olevien tekijöiden muuttuvan liikaa. Jotain pitää olla ja pysyä. Vaikka seinät ja huonejärjestys muuttuu, niin silti ajatus siitä, että on ne omat rakkaat huonekalut ja sisustusesineet silmien edessä tuntuu varsin hyvältä.

Joskus muinoin, vuosia sitten, tunsin jopa pikkuisen paineita siitä, että pitäisi satsata design-valaisimiin ja -huonekaluihin. Pitäisi pitäytyä pelkästään mustavalkoisessa sisustuksessa ja selkiyttää omaa sisustusmakua. Pitäisi sitä ja tätä. Mutta miksi ihmeessä? Noista vuosista on tultu aimo harppaus eteenpäin ja oma luottamus omaan sisustustyyliin on vain vuosien saatossa kasvanut. Ei meidän kodin täydy olla sellainen kuin muilla. Valitettavasti aina silloin tällöin törmää koteihin, jotka ovat kuin kopioita toisistaan. Eikä siinäkään mitään vikaa ole, sillä kaikki sisustaa tyylillään. Itse vain tykkään, että ei kaikkien kotien täydy olla samasta puusta veistetty. Se on yksi sisustusblogienkin rikkaus; löytää massasta poikkeavia ja persoonallisia koteja.

Millainen on minun sisustustyylini ja mitkä ovat ne sisustusperiaatteeni, joiden mukaan sisustan kotiani?

Koti ei ole museokappale vaan se on tarkoitettu rentoutumiseen ja yhdessäoloon. Elämiseen isolla eellä. Olisi kamala, jos omistaisi sohvat, joilla ei saisi  istua. Joille ei saisi nostaa jalkoja. En pystyisi asumaan kodissa, jossa pitäisi koko ajan olla silmät selässä vahtimassa ettei vain mikään mene rikki. Liiemmin kotini ei ole näyttelykappale. Toki sitä saa arvostella ja mielelläni otan vastaan vinkkejä, mutta silti olen vahvasti sitä mieltä, että jokainen meistä osaa itse sisustaa kotinsa juuri omanlaisekseen.

Meidän koti saa kertoa jotain meistä asujista. Siellä saa näkyä henkilökohtaisia esineitä ja valokuvia. Siellä saa olla pieniä omantyylisiäni harmittomia ”sisustusmokia”, koska ei se sisustaminen niin vaarallista ole.  Huoneiden välillä voi olla eri sisustustyylejä, jos näin haluamme.

Pyrin sisustamaan kotia niin, että sisustusratkaisut kestävät aikaa. Kuten tiedätte, niin meillä harvoin ostetaan uusia huonekaluja. Viime aikoina oikeastaan nuo pari julistetta ovat olleet ne suurimmat hankinnat. Muuten sisustusesinehankinnatkin ovat olleet jäissä. Oikeastaan se, että olen löytänyt sisustustyylini on onni. Niin ekologisessa kuin taloudellisessakin mielessä 🙂 Toki välillä voi käydä niin, että hullaannun jostain uudesta trendistä ja klikkailen jo ostoskoriin sen. Esimerkiksi marmorikansinen sohvapöytä. Mutta ennen kassan kautta ulosmenoa pohdin, että onko tämä sellainen, josta tykkään vielä vuodenkin päästä. Useimmiten tässä vaiheessa klikkaan ostoksen pois ostoskorista.

En ole yhtään sen tyylinen sisustaja, joka hioisi keittiön tasoja ja öljyäsi niitä pari kertaa vuodessa. Tykkään lisäksi, että pinnat saa olla sellaisia, että niitä pystyy huoletta puhdistamaan jopa jytkyimmilläkin siivousaineilla. Sisustusratkaisuni tulee siis olla erittäin helppohoitoisia 🙂

Tällä tarkoitan lähinnä sitä, että koska rakastan rymsteerata, niin tykkään että huonekalut ovat sellaisia, että niitä pystyy pyörittelemään ympäriinsä ja testailemaan uusia ratkaisuja. Myös se on tärkeää, että pienillä jutuilla esimerkiksi sisustusesineillä saa helposti aikaan uutta ilmettä. Perusväritys seinissä ja huonekaluissa on hyvä olla harmoninen, jotta pystyy revittelemään. Mm. värikkäillä kukilla 😀

Onko teillä samanlaisia sisustusperiaatteita? Vai olenko mä ainut, joka on jämähtänyt 2012 vuoden sisustustyyliinsä? Hei, nyt niihin kommentteihin, joihin piti palata jo eilen. Ette varmaan halua kuulla, mutta kerron kuitenkin; sain Thaimaassa jonkin pöpön (ekaa kertaa ikinä) ja vessassa saa juosta tämän tästä. Vetää olon vähän heikoksi näin reilun viikon sairastamisen jälkeen. Biksukunto tuli hitusen myöhässä 😉 Huomiselle voisi varata työterveyslääkäriaikaa. Nimimerkillä. vasta pää kainalossa lääkäriin!

ILOISIN TORSTAITERKUIN,


tiistai 14. helmikuun 2017

Sincerely yours ♥


RAKAS BLOGINI LUKIJA!

Kyllä, juuri sinä siellä ruudun toisella puolella. En välttämättä tunne sinua, mutta tunnen läsnäolosi. En tiedä miltä näytät, mutta sillä ei ole väliä. Minulle ulkonäkö on vain kuori. Sisin ratkaisee. Tiedän, että sinulla on suuri sydän ja paljon annettavaa. Olethan antanut minulle niin paljon näiden seitsemän vuoden aikana, kun olet vieraillut täällä luonani. Olet auttanut minua elämäni eri vaiheissa. Iloinnut onnistumisistani. Myötäelänyt surussa ja kääntänyt suupieleni ylöspäin. Saanut välillä minut kikattamaan hervottomasti. Toisinaan saanut herkkyydelläsi minut pyyhkimään silmäkulmiani. Olet yllättänyt minut aina uudelleen. Positiivisesti joka kerta. En aio valehdella, olen koukuttunut sinuun vuosien saatossa. Sinusta on tullut tärkeä osa tätä rakasta blogiani. Tärkein osa.140217 (3 of 3)
Sinä olet antanut minun olla kaikki nämä vuodet oma itseni. Niin hassulta kuin se välillä tuntuukin vuodattaa sinulle asioistani. Olet oma terapeuttini. Ystävä vailla vertaa. Joskus annat samalla mitalla takaisin ja vedät takaisin maan pinnalle. Täysin syystä. Tiedän, että seilaan välillä pilvilinnojen tuolla puolen. Sinä jaksat silti tulla tänne katsomaan, mitä minulle kuuluu. Lukea siirappisia ja hunajaisia tarinoitani. Muistatko, millä nimellä blogini aloitin silloin vuonna 2010? Syrup & Honey 🙂 Muistat varmaan, kun kerroin että tuo nimi syntyi hetken mielijohteesta. Kesken työpäivän ihanaista Duffya kuunnellessani. Vuosien saatossa siirappiset tekstit ovat pysyneet valikoimissa, mutta koen kuitenkin, että tämä nykyinen blogini nimi At Maria’s kuvaa paremmin blogiani. Olet saattanut huomata, että täällä luonani eletään elämää leveällä skaalalla. Hyväksytään kaikki tunteet ja rohkaistaan jatkamaan eteenpäin. Ei paineta leukaa rintaan eikä mennä kohti pettymyksiä. Nostetaan leukaa himpun verran ylemmäs, hymyillään astetta leveämmin ja syöksytään eteenpäin. Odottavin tunnelmin, sillä elämällä on niin paljon annettavaa. Välillä saadaan ruhjeita ja kuhmuja. Otetaan pohjakosketusta, mutta pyyhkäistään liat pois polvista ja kämmenistä, noustaan ylös ja jatketaan eteenpäin. Pikkuisen viisaampana jälleen. Sinäkin olet antanut minulle viisautta. Suvaitsevaisuuttakin. Olet opettanut minut vuosien saatossa vastaanottamaan kritiikkiä. Suvaitsemaan erilaisia mielipiteitä. Olet tehnyt sen rakentavasti ja kohteliaasti. Kiitos siitä.

Elämä on lahja, siinä missä sinäkin blogini lukija. Teissä on paljon samanlaista. Olen vuosien varrella oppinut, että mitään tai ketään ei sovi pitää itsestäänselvyytenä. Ehkä juuri siksi tai sen takia olen oppinut elämän ja muiden ihmisten kunnioittamisen jalon taidon. Kunnioitukseni sinua kohtaan on valtava. Yhtä suuri kuin elämää kohtaan. Kunnioitukseni sinua kohtaan saa minut välillä punnitsemaan, mikä on vastuullista kirjoittaa tänne blogiini. Koen, että julkisen blogin kirjoittajana vastuuni on suuren suuri. Kokisin epäonnistuneeni, mikäli loukkaisin sinua teksteilläni. Antaisin virheellistä tietoa tai johtaisin harhaan. Moraalini on suuren suuri, ehkä joidenkin mielestä liiankin suuri. Siitä en kuitenkaan ole valmis nipistämään. Tuon korkean moraalini ansiosta olen päässyt tänne asti. Olen pystynyt onneksi olemaan kanssasi ihan oma itseni. Sillä sinä olet antanut siihen mahdollisuuden, etkä ole tuominnut minua. Se Maria, jonka sinä täällä blogissa näet on se sama Maria, joka aamuisin herättelee nuo maailman rakkaimmat uuteen päivään. Se sama Maria, joka välillä kiroaa eteisen lattialle mytyksi jätettyjä ulkkareita. Se, joka nauttii illalla ruotsalaisista rikossarjoista maailman parhaimman aviomiehen kainalossa. Se hieman nuupahtanut Maria, joka joskus harvoin herää bileillan jälkeen päänsärkyyn ja miettii, että enkö mä ikinä opi. Se, jolle jopa lapset joutuvat välillä sanomaan, että oltaisko pikkuhetki ihan hiljaa 😀 Veikkaan, että sinussa ja minussa on paljon samaa. Me ollaan vain ihmisiä ja mielestäni se riittää. Yritetään olla sitä parhaimmalla mahdollisella tavalla, jooko?140217 (2 of 3)

Tiedän, että sinä saatat olla sen ikäinen, että voisin olla äitisi. Tai ehkä olet sen ikäinen, että voisit olla äitini. Ehkä olet samanikäinen kuin minä olen. Yksi bloggaamisen suurista rikkauksista on se, että ulkonäköön ja ikään katsomatta meillä on kuitenkin jotain yhteistä. Jotain joka saa sinut palaamaan tänne kerta toisensa jälkeen. Jotain joka saa minut kirjoittamaan juuri sinulle kohdennettuja tekstejä. Suoraan sydämestäni. Kerta toisensa jälkeen. Taidan olla maailman onnellisin, kun minulla on sinut.

HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ, KIITOS KUN OLET OLEMASSA ♥

SINCERELY YOURS,

alle


maanantai 16. tammikuun 2017

Viikonlopun ruusut ja risut

…tai pros & cons, ihan miten vain haluaa sanoa 🙂

MOIKKA!

Mitä kuuluu? Eilinen meni sunnuntaikoomassa ja blogi oli sen takia hunningolla. Enkä nyt sunnuntaikoomalla tarkoita sitä, että tipattoman tammikuun lauantai-iltana hetkellisesti katkaissut ”toimenpide” olisi aiheuttanut koomamaisen olotilan, vaan sitä sunnuntaioloa, jolloin on niin hyvä flow, ettei edes tietokonetta tule avattua. Tuollaisen viikonlopun voimalla jaksaa pitkään. Sen avulla maanantaikin on taas ollut oiken kiva. Ollakseen maanantai! Mitään ihmettä sellaiseen euforiaan ei tarvita, ihan pikkuisia perusjuttuja vaan.Monday (1 of 5) Monday (4 of 5)IDMonday1 (1 of 1)

♥ molempina päivinä nukutut päikkärit
♥ molempien aamujen aikaiset kävelyt koiran kanssa
♥ hyväntuuliset lapset
♥ huikea hiihtolenkki (pl. yksi juttu, selviää jäljempänä)
♥ maailman parannusta ystävien kera
♥ lasillinen kuohuvaa, jossa oli just sopivasti kuplia
♥ kunnon sisäfilepihvi ja
♥ sille sopiva lasillinen täyteläistä punaviiniä
♥ pitkästä aikaa sai laittaa hiuksiin lämpörullat ja silmiin säihkettä, olinkin jo unohtanut kuinka kivaa laittautuminen on.
♥ lukuiset tiukat Otrio-pelimatsit (oletteko pelanneet? Jos ette, niin suosittelen!)
♥ mukavuusalueeltani poistuminen; olenhan kertonut, että en ole lainkaan uimahalli- tai kylpyläihminen. Eilen aamulla mietimme, mitä mukavaa sitä tekisi koko perheen voimin ja lapset halusivat kylpylään. Miehellä oli sopivasti joku alennussetelikin sinne.
♥ sunnuntain päiväruoan ulkoistaminen ex tempore.
♥ nautin kylpylässä olosta suunnattomasti. Voin jopa lähteä sinne toistekin!
♥ elämäni ehkä parhaimman salaatin syöminen tuolla kylpyläreissulla
♥ poistuin toisenkin kerran mukavuusalueeltani ja menin märillä hiuksilla ja ilman meikkiä ravintolaan. Kylpyläravintolassa tuo ehkä sallitaan 😉
♥ aikaisin sunnuntai-iltana yöunille meno
♥ kahdelta pienimmältä lähti samasta kohtaa hammas…tämä oli jotenkin suloista. Aww.
♥ kuuma ja tuore mustamakkara puolukkahillon kera (oletteko muuten huomanneet, että mustamakkarahillo on nykyään aivan vetistä?!?)Monday (3 of 5) Monday (2 of 5)

Eli ei eurojackpot-voittoa tai seitsemää numeroa oikein lotossa. Suurinta iloa toi jälleen oma perhe ja ystävät. Villasukat, Vera Valan uusin ja takkatuli. Oli niitä risujakin. Tai miinuspuolia. Yksi. Uno. Asiat ovat loppupeleissä aika hyvin, sillä enempää kenkkuja juttuja en löytänyt kuin

✘ mukkasin hiihtoladulla tiukassa alamäessä ja heitin ainakin sata kuperkeikkaa. Sukset lähti irti ja silmät ja suu oli täynnä lunta. Just olin katsonut, että jonkun suksi oli rikkonut latua, niin eikös mun toinen suksi lähtenyt tuon jäljen perässä. Onneksi kaaduin sinne puolelle, jossa ei ole kivikkoa. Ei niinkään sattunut, mutta ketutti ja hävetti. Sen verran kyllä toiseen olkapäähänkin sattui, ettei eilen kyennyt sauvoja heiluttelemaan. Arvatkaa mikä mun ensimmäinen ajatus oli tuolta suksien ja sauvojen seasta itseäni keräillen? Se, että eihän kumpikaan käsi ole loukkaantunut ja mielessä välähti jo sekin, että siinä tapauksessa pitäisi palkata harjoittelija kirjoittamaan postaukset mun sanelun mukaan ;D

Joten tästedes allekirjoittanut hiihtää järven jäällä tai tasamaalla. Tai vaikka ylämäkiä, mutta alamäkiin tuli kammo! Plussalle jäätiin kuitenkin viikonlopusta reilusti, sehän se pääasia. Hei, nyt harrastuskuskauksiin, mutta palaamme kera karvaisen kaverin kommentteihinne heti niiden jälkeen 🙂 EDIT: voi rähmäkäpälä, tietokone menee uuden säännön mukaan kiinni klo 20.00 ja karvaturrin pesuprojekti kesti tähän asti. Joten otan kommentit haltuun heti huomen aamulla, kun kone aukeaa!

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,

alle