torstai 07. kesäkuun 2018

Do what you love. Love what you do.

0

MOIKKA IHANAT!

Aina silloin tällöin kyselette mun töistä. Töistätöistä. Ajattelin nyt kertoa fiiliksiä tältä viikolta… Mun käsissä on maalia ja vaaleissa housuissa öljytahra. Saman sortin tahra koristi tänään töissä peilistä katsoessani poskipäätäni. Hiukset sojottivat sinne tänne ja kasvojen t-alue kiilteli siihen malliin, että ei ollut juuri ehtinyt päivän aikana fiksaileen. Ei ollut edes tarvis. Tällä viikolla olen eksynyt ihan uusille urille. Tuolla meidän pikkuisen perheyrityksen sisällä. Touhottanut menemään rouva hajamielisenä niin paljon, että askelmittariin on tullut samantien kymppitonni täyteen. Työpäivän aikana. Alkuun pyysin tuohon uuteen asiaan perehdytystä, mutta loput ajat olen klaarannut itse. Päässyt tekemään niitä juttuja, joita harvoin isoissa organisaatioissa pääsee. Saanut niin paljon uutta tietoa, että pää on nyt sitä täynnä. Uutta tietoa, jota prosessoin yön aikanakin heräten ahaa-elämykseen.

Vaikka maalitehtaassa olen ollut töissä jo ihan pikkutytöstä lähtien, myös siellä tuotannon puolella, niin tällä viikolla oppimani jutut ovat olleet niitä, joita en ole aiemmin tehnyt. Labrassa ollessani kuvittelin itselleni valkoisen takin päälle. Hetken olin kuin Brooke konsanaan belief-kankaansa (vai mikä se rypistymätön kangas nyt ikinä sitten olikaan…) kehittämisen parissa. Maalitehtaassa tosin ei ollut ihan niin mediaseksikäs ympäristö 😀 Olen oppinut tällä viikolla maalialan kemiaa ja jopa pitänyt siitä. Vaikka silloin kun sain lukiossa kemian kokeesta 4+ olin sitä mieltä, että en ikinä vapaaehtoisesti tee mitään kemiaan liittyvää työkseni.

Olen ollut vieraalla töissä ja olen ollut osakkaana yrityksessä. Molemmissa on puolensa, mutta itselläni virtaa niin paljon yrittäjän verta tuolla suonissa, että se kiehtoo. Riskinotto ja vapaus. Mahdollisuudet vaikka mihin. En tiedä olisiko musta edes enää olemaan muilla töissä. Vaikka silloin kun olin, niin työntekoon oli kovin yrittäjämäinen ote. Hanskat eivät sielläkään tippuneet klo 16 eikä ajatukset olleet työasioissa vain työaikana. Silti jotenkin se vapaus siitä, että en ole sidottu tiettyyn toimenkuvaan on se, joka on yksi tämän yrittämisen parhaita puolia. Saan liata kädet, jos niin tahdon. Aikoinaan erään ison tehtaan markkinointiassarina ollessani pyysin päästä edes päiväksi tehtaan puolelle töihin. Sinne, missä se kunnon työ tapahtuu. Katsomaan, miten tuote syntyy ja tekemään käsilläni. En päässyt. Koska toimenkuva.

Mulla on edelleen käsissä maalia ja vaaleissa housuissa ravistajasta (sävytetty maalipurkki laitetaan ravistajaan, jotta sävypastat sekoittuvat) tullut öljytahra, joka tuskin lähtee pesussa. Poskipääni on puhtaat, mutta hiukset sojottavat edelleen sinne tänne. Kasvotkin kiiltelevät. Tällä viikolla on ollut ”tilanne päällä” monta kertaa. Yhtä monta kertaa ollaan puhallettu yhteen hiileen kaikkien ihanien työkavereiden kanssa aamukahvilla ja todettu, että hei – tästäkin selvitään. Ja niin siitä onkin selvitty ♥ Kyllä se on kuulkaas se työn mielekkyys, joka määrittelee isolta osin elämän mielekkyyden. Minua on siunattu ihan älyttömän stressaavilla, jalat maahan palauttavilla työpäivillä, ihan älyttömän ihanilla, pään pilviin nostavilla työpäivillä, ihan älyttömän kivoilla, maailman parhaimmilla työkavereilla ja ihan älyttömän vaihtelevalla ja mielenkiintoisella työnkuvalla. Ja mikä parasta, ihan älyttömän huikealla mahdollisuudella yrittää. Mahdollisuudella työllistää ja tuoda leipä 11-12 muunkin perheen pöytään.

Siinä on kuulkaa se perimmäinen syy, minkä takia jaksaa tsempata myös niinä päivinä, kun ei ihan olisi siihen paukkuja. Ei tätä tehdä vain itsensä takia. Vaan myös niiden muiden.

TORSTAI-ILTATERKUIN,

PS. mulla alkaa viikon päästä 1,5 viikon loma, mikä tarkoittaa sitä, että blogikin palannee tuttuun postausrytmiinsä – pahoitteluni, että nyt on ollut vähän hiljaista. Tiedän että te ymmärrätte ♥


tiistai 29. toukokuun 2018

Luonnon oma kukkakauppa 🌼

4

ID

HEISSULIHEIPPA!

Tänä vuonna silmäni on auennut sen tosiasian suhteen, kuinka onnellisessa asemassa me olemmekaan, että liki meistä jokaisella (ellei jokaisella) on ihan naapurissa kukkakauppa. Kukkakauppa, joka on auki 24/7. Jonka valikoima vaihtelee sesongin mukaan ja joka ei veloita kukista mitään. Eikä toisaalta anna takuita tai hoito-ohjeitakaan. Kukkakauppa, joka on niin kaunista katseltavaa, kunhan vain malttaa pysähtyä ihailemaan. Tämä on taas se asia, jota kiireen keskellä ei olisi nähnyt. Tai olisi nähnyt, mutta ei olisi tuntenut. Kukkaloiston kauneus. Silmänruokaa ja myös mannaa sielulle.

Eilen illalla mökille ajaessamme mökkitien varrella ihastelin lupiineja, koiranputkia sekä keltamoita (?). Siinä samalla tytöt soittelivat kaupungista ja kyselivät, että mitä se vaaleansininen kaunis kasvi meidän muuten karunlaisessa ojassa on. Lemmikkiä, yhtä lempikukkaani. Päästin ääneen miehelle parkaisun ”Mitä meillä nyt on juhannuksessa maljakossa, kun kaikki nämä kukkivat jo?”. Mies tyypilliseen diplomaattiseen ja kovin rauhalliseen tapaansa totesi, että ehkä meillä on silloin jotain uutta kukkivaa. Nautitaan nyt näistä. Viisaita sanoja.

Nyt kun kukkimiskausi tuntuu olevan kovin etuajassa, niin aloin miettimään, että mitkäs ovat sitten loppukesän kukkia? Jotka kukkisivat maljakossa kauniisti juhannuksena. Keskikesän juhlana. Sinikellot ja saunakukat. Sekä ne keltaiset, joiden nimeä en muista ja jotka Google-haulla ”keltainen luonnonkukka” ei tuonut vastausta. Edit: keltaiset eli pietaryrtit.

Niin kauan kuin pihamme on mylläyksen alla on ihana käydä luonnon omassa kukkakaupassa asioilla. Mutta joskus, toivottavasti jo ensi kesänä, saan noukkia kukat maljakkoon omasta pihasta. Haaveissa on piharemontin jäljiltä piha, josta riittää maljakkoon kukkivia keväästä myöhäiseen syksyyn. Olenkin tässä viime aikoina ostellut puutarha-aiheisia lehtiä perehtyäkseni tähän uuteen harrastukseeni. Viime kodissa siitä jo hieman innostuin enkä malta odottaa, että saan aloittaa koko homman puhtaalta pöydältä.

Tänä iltana nappaan töiden jälkeen kylmän valkkarin mukaan ja hurautan pyörällä veljen perheen pihaan hakemaan inspiraatiota puutarhanlaittoon. Vanha omakotitalo ja sen mukaisesti vanhat kauniit istutuspenkit houkuttelevat. Käsien upottaminen multaan. Maailmanparannus tiistai-iltana ja puutarhahöpöttely ei kuulosta lainkaan hassummalta 😉

TIISTAITERKUIN,

PS. mitä te poimitte luonnosta maljakkoon? Nyt kun syreenit ja omenapuut alkavat olemaan kukkimisensa ehtoopuolella niin kaipaisin lisävinkkejä. Ja mielellään sellaisista kukkivista, joissa ei ole niitä pieniä mustia ötököitä. Nimimerkillä tekemällä oppii 😀


perjantai 25. toukokuun 2018

Juhlat tulossa? Kalkkilaivan kapteenille päivetystä purkista

6

HEIPSULIHEI VAAN!

Onko kellään muulla samaa oloa kuin minulla…sellaista, että kun aamulla herää niin miettii, että ei vitsi tätä kesää? Voiko tää olla edes totta? Joka ikinen päivä herää auringonpaisteeseen. Se on niin suunnattoman ihanaa! Ollakin, että meidän perheestä 3/4 kärsii aikamoisista allergioista. Niin kuin varmaan myös moni siellä ruudun takana.

Meillä on tänä iltana tiedossa ystävien häät ♥ The juhlat, joita varten yritin viime viikonloppuna vilautella säärilleni aurinkoa. Mutta eipäs nuo sääret siellä peiton alla hirmuisesti auringonsäteistä nauttineet 🙂 Turvauduin siis tuttuihin vanhoihin tuotteisiin ja kas, kalkkilaivan kapteenskan sääret ovat saaneet väriä pintaan. Koska pukukoodi on illan tilaisuuteen kohtalaisen rento (kutsussa luki, että kenenkään ei tarvitse ahdistua sukkahousupakosta), niin sukkahousuja en ajatellut minäkään laittaa. Häät kun ovat kuitenkin juhla isolla jiillä enkä missään tapauksessa haluaisi olla alipukeutunut tai epäkunnioittaa tilaisuutta paljailla säärillä. Musta tuntuu, että nämä ovat muuten ihka ekat häät, jonne menen ilman sukkiksia. 

Olenkin kertonut, että olen nykyään kohtalaisen varovainen auringonottaja. Enkä oikeastaan enää edes viihdy suorassa auringonpaisteessa löhöten. Sen takia olin niin onnellinen löytäessäni itseruskettavat, jotka oikeasti toimivat eivätkä jätä ihoa oranssiksi. Tuoksukin on miellyttävä. Ja iiiiso plussa siitä, että kuuluvat luonnonkosmetiikan piiriin. Ennen Dubain reissua tutkin asiaa netistä ja luin kehuja tuosta NKD Skinistä. Ei sitä turhaan hehkutettu, sillä tuo vaahto on aivan älyttömän helppo levittää (tähän olisi olemassa vissiin joku levityshanskakin…) paljain käsin. Ilman, että kädet värjääntyvät. Iho jää samantien päivettyneeksi ja tuo päivetys tekeytyy esimerkiksi yön aikana. Aamulla herätessään voi kauhistua peiliin katsoessaan, että hui – olenpas mä ruskea, mutta suihkussa ylimääräinen aine lähtee pois ja jäljelle jää kaunis päivetys. Tällä viikolla laitoin tuota itseruskettavaa kertaalleen koko kroppaan ja sain haluamani lopputuloksen. Ennen Dubain reissua levitin sitä kahtena iltana ja kerrankin makoilin altailla valmiiksi päivettyneenä 🙂

Tuo itseruskettavan vaikutus pysyy myös yllättävän pitkään ja se kuluu kauniisti pois. Kauniiseen lopputulokseen vaikuttaa toki myös se, että on kuorinut ihon huolellisesti ennen itseruskettavan levittämistä. Myös purkista päivettyneen ihon huolellinen rasvaus antaa päivettymiselle kivasti jatkoaikaa!

Heräteostoksena ostin samalla shoppailureissulla helmikuussa tuon Eco by Sonya päivettävän kasvoveden. Pieniä ennakkoluuloja oli, että näinköhän toimii. Jotenkin ruskettava ja kasvovesi samassa yhteydessä ei ihan heti vakuuttanut. Mutta hei, niin vain toimi. Illalla vanulapulla levitin ruskettavaa kasvovettä ja aamulla heräsin kasvot nätin päivettyneenä. Nyt ennen häitä en ole tätä laittanut, sillä kasvot ovat saaneet väriä näiden aurinkoisien päivien aikana. Talven mittaan käytin tätä aina silloin tällöin ja kasvot saivat heti erilaista hehkua 🙂

Mutta nyt vajaa pari tuntia töitä ja sitten taikurikampaaja-Kristan käsittelyyn juhlakampausta varten. Sen jälkeen onkin iso haaste edessä, nimittäin juhlameikin tekeminen. Kuten vallan hyvin tiedätte, että mikään meikkivirtuoosi en ole. Illan juhlat mennään ehkä meikinkin suhteen ”kepeällä ja kesäisellä” 😀 InstaStoryyn (atmarias) tulee päivitettyä juhlahumutunnelmia, joten siellä nähdään illalla!

AURINKOISIN PERJANTAITERKUIN,

PS. olen saanut nii-iin paljon kyselyitä mun kesämekoista, että kirjoitan teille huomiselle (tai viimeistään sunnuntaille, mikäli en sitä huomiselle saa ihan valmiiksi) suuren kesämekkopostauksen! ♥


keskiviikko 23. toukokuun 2018

Koti on turvassa; huoletonta lomailua mökillä & huikea etu!

4

Yhteistyössä: Verisure

MOIKKAMOI IHANAT!

Olemme tässä tämän vuoden aikana käsitelleet kodin turvallisuutta ja sitä, mitä se minulle merkitsee. Käyneet läpi ne syyt, minkä takia viime elokuussa päädyimme hankkimaan Verisuren hälytysjärjestelmän. Olen myös kertonut, että näin jälkikäteen ajateltuna Verisuren hälytysjärjestelmä on tuonut elämäämme niin paljon lisää. Turvallisuus kun on koko perheelle se seikka, josta emme ole valmiita tinkimään. Kaupallisessa yhteistyössä Verisuren kanssa pääsin kertomaan teille, miten meillä hoidetaan loma-ajan turvallisuus. Miten suojaamme kodin silloin kun lähdemme pois kotoa ja miten pystymme levollisin mielin viettämään mökillä viikonloppuja. Tarvittaessa myös pidempiäkin aikoja.

Mökille tai lomareissuun lähtiessämme meillä on tiettyjä rutiineja, joita teemme. Ensinnäkin tarkistamme, että ikkunat ovat suljettuina. Vaikkakin voisimme huoletta jättää ikkunan auki, sillä Verisure hälytysjärjestelmän kokosuojaus reagoi liikkeeseen ja ilmottaisi ei-toivotusta vieraasta välittömästi. Silti ikkunoiden sulkeminen on piintynyt tapa. Seuraavaksi tarkistamme, ettei astianpesukoneen tai pesukoneen vedet ole päällä. Vaikkakin tähänkin tuo meidän Verisuren vuotovahti reagoisi pikimmiten. Kolmantena tarkistamme, että tuo älypistorasia on asetettu sellaiseen valaisimeen, joka näkyy kadulle. Ja että se on ajastettu menemään päälle tiettyyn vuorokauden aikana, niin että koti näyttää asutulta. Mikäli ajastuksen olemme unohtaneet tehdä, niin tuon älypistorasian voi kytkeä päälle ja pois myös Verisuren mobiilisovelluksella. Tällä hetkellähän meillä on älypistorasia sytyttämässä alakerran tv:n taustavalon. Sinne kun ei yltä joka kerta laittamaan töpseliä pistorasiaan, niin helpottaaksemme omaa eloamme, olemme päätyneet ratkaisuun, että tuo valaistus laitetaan päälle puhelimen kautta 🙂

Alkuun tuntui, että ulos lähdettäessä joutui varta vasten muistuttamaan itseään hälytysjärjestelmän laittamisesta kokosuojaustilaan. Nykyään tuo hälytysjärjestelmän aktivoiminen tulee jo selkärangasta. Jopa lapsilla. Kun lähdemme mökille, niin viimeinen laittaa kodin kokosuojaustilaan ja varmistaa, että ovi on mennyt lukkoon. Tosin kerran kävi niin, että matkalla muistimme, että hälytysjärjestelmä oli jäänyt aktivoimatta. Mobiilisovelluksen kautta sekin onnistui käden käänteessä. Tuo mobiilisovellus helpottaa myös niitä hetkiä, kun remonttimiehet tulevat tekemään remonttia ja emme ole kotona. He soittavat meille, että olisivat nyt oven takana ja me laitamme hälytyksen pois. Samoin kokosuojauksen päälle laittaminen onnistuu, kun he soittavat lähtevänsä työmaalta pois.

Mökillä sitä tulee seurattua mobiilisovelluksen kautta huonekohtaisia lämpö- ja kosteustietoja. Saamme hälytyksen heti puhelimeemme, mikäli asettamamme raja-arvot paukkuvat. Tänä päivänä kun talon hyvinvointi ei ole itsestäänselvyys, niin olen erittäin onnellinen, että Verisuren palohälyttimiin sisältyy myös tuo kosteus- ja lämpöilmaisin. Liian korkea suhteellinen kosteus voi aiheuttaa kosteusongelmia, hometta ja punkkeja, kun taas alhainen ilmankosteus voi aiheuttaa silmien ja ihon kuivumista tai allergioita. Onneksi meillä ei ole ollut ongelmia kosteusarvojen kanssa. Lämpötilaa seurasimme viimeksi viikko takaperin, kun ulkona vallitsi Suomen toukokuun sääoloihin nähden hurja helle. Tuolloin näimme, että siellä miehen valtakunnassa eli kellarissa oli ihanan viileää (21,4 astetta), kun taas yläkerrassa peltikaton alla makuuhuoneissamme oli 27,6 astetta. Tämän tiedon valossa tytöt siirtyivät kellariin nukkumaan. 

Vuoden vaihteessa Verisuren uusiin kamerailmaisimiin on tullut näppärä toiminto; pystyt ottamaan mobiilisovelluksen avulla kameralla kuvan silloin kun järjestelmä on kokosuojauksessa. Koska meille asennettiin kamerat viime elokuussa, ei meillä tätä ominaisuutta ole. Perjantaina soittelin Verisurelle ja jätin soittopyyntöä. Ilman muuta haluan tarjouksen siitä, paljonko kameroiden vaihtaminen uusiin tulisi. Se, että pystyisi mökiltä käsin katsomaan, miltä kotona näyttää, toisi niin paljon lisäarvoa hälytysjärjestelmään! Kun kotona on kaikki hyvin, on lomailukin paljon ihanampaa.

Kokosuojaus on tuonut turvaa sillä välin, kun emme ole kotona. Eli kun olemme töissä ja koulussa, mökillä tai reissussa. Osasuojausta taas käytämme joka yö kotona ollessamme. Näinä päivinä, kun mies reissaa puolet viikosta tunnen suuren suurta turvallisuuden tunnetta ollessamme tyttöjen kanssa kolmistaan kotona. Tiedän, että mikäli joku meille sisään haluaisi tulla, niin Verisuren osaava hälytyskeskuspäivystäjä reagoi välittömästi. Hän näkee samantien kameroista, mitä meillä tapahtuu ja pystyy tarvittaessa ottamaan yhteyden kaksisuuntaisesti puhekeskuksen avulla. Hälyttämään apua, mikäli tarve niin vaatii.

Kuinka usein sitä tuleekaan lomalla postattua sosiaaliseen mediaan kuvia, joista jokainen pystyy päättelemään, että koti on tyhjillään? Itse ainakin sorrun tähän joka ikiseltä lomalta. Myös mökkiviikonloppujen aikana tallennan someen muistoja. Moni pystyy näistä päättelemään, että koti on tyhjillään. Itse ajattelen niin, että meidän koti ei ole koskaan tyhjillään. Kotia vahtii alan ammattilaiset. Niin rautaiset ammattilaiset, että kenelläkään ei ole asiaa meidän kotiin poissaollessamme.

Mitä kodinturvallisuus sinulle merkitsee? Mikäli olet harkitsemassa hälytysjärjestelmän hankkimista, niin se kannattaa tehdä nyt. Sillä ostaessasi kodin hälytysjärjestelmän blogini kautta saat 100 euron alennuksen hälytysjärjestelmän asennus- ja liittymismaksuista. Laskehan täällä, mikä on sinun kotiisi sopivan hälytysjärjestelmän hinta. Kun jätät yhteystietosi tuonne Verisuren sivuille, ottaa Verisuren asiakaspalvelija sinuun yhteyttä ja voitte sopia maksuttomasta kodinturvakartoituksesta. Mikäli päädyt tilaamaan kartoituksen yhteydessä hälytysjärjestelmän, maksat asennus- ja liittymismaksusta 1oo euroa vähemmän. Huom! Etu koskee Verisuren kodin hälytysjärjestelmiä ja on voimassa 23.5.-10.6.2018 vain uusiin tilauksiin. Etua ei voi yhdistää muihin kampanjoihin tai tarjouksiin.

Aina silloin tällöin mietimme, että kannattaisiko meidän suojata myös mökkimme Verisuren hälytysjärjestelmällä. Tällä hetkellä tuntuu, että tuonne syrjäisen järven pikkuiseen saareen ei kukaan ulkopuolinen eksy. Vaikka mökkimme sijaitseekin lintukodossa, niin eihän sitä koskaan tiedä. Tänä päivänä maailmanmeno kun on muutenkin arvaamatonta. Ehkä jonain päivänä suojaamme myös tuon mökkimme. Sen paikan, jossa tänä päivänäkin nukumme ovet auki. Jossa en osaa pelätä. Muuta kuin yöllisillä vessareissuilla pimeää 🙂

KESKIVIIKKOILTATERKUIN,


tiistai 22. toukokuun 2018

Arjen ryhtiliike & hektisyyden selän katkaiseminen

8

HEIPPA IHANAT!

Hei ja ihan ensinnäkin täytyy taas kerran kiittää teitä; kiitos että olette siellä ruutujen toisella puolella ♥ Kiitos kaikista ihanista kommenteista, joita jätätte niin tänne blogiin kuin Instagramiin ja Facebookiinkin. Saan teiltä hurjasti vertaistukea ja sellaista jotain selittämätöntä energiaa. Vaikka en kenellekään toivo arjessa väsymistä, niin silti tieto, että ei tämä vuodenaika ole helpoin mahdollinen muillekaan saa omankin olon hieman paremmaksi. En olekaan yksin asian kanssa. Aika moni meistä kamppailee hektisen elämän kourissa. Ja totta tosiaan sen kanssa, että iltaisin ei kerta kaikkiaan malta mennä nukkumaan, kun haluaa ottaa tästä ihanuudesta eli Suomen kesästä kaiken ilon irti (mutta ei syytetä tästä Suomen kesää, ettei se vaan karkaa minnekään :D).ID

Eilen työpäivän jälkeen istahdin sohvalle miettimään, että mikä tässä mun yhtälössä mättää. Miksi en yhtäkkiä enää jaksakaan arjessa niin hyvin kuin aiemmin ja miksi viimeisten parin viikon aikana olen ajautunut suoritusmoodiin. Taustalla on tällä hetkellä tilanne, joka on hieman stressannut minua, mutta josta en voi avautua blogissa. Tiedättekö sellainen ylimääräinen pikkuinen pomppu matkaan, joka vaikuttaa moneen ihmiseen. Lisäten työtaakkaani tai ainakin sitä henkistä vastuuta.

Mikä oikestaan onkin ollut se ykkösjuttu, minkä takia olen ollut viime aikona niin väsynyt. Konkreettisia työjuttuja on ollut paljon, mutta sen lisäksi olen sellainen ihminen, joka tekee helposti ajatustyötä 24/7. Ellei pääse nollaamaan aivojaan. Ellei pääse siihen ihanaan tilaan, jossa on tilaa unelmille. Työpäivien lisäksi olen tottakai halunnut kuvata materiaalia blogiin ja kirjoittaa blogia. Enkä vain kaupallisia yhteistyöjuttuja, vaan niitä ihan tavallisia postauksia. Tämä on mun henkireikäni. Mutta blogin kirjoituksen ja blogiin liittyvät jutut olen parin viikon ajan tehnyt pääsääntöisesti viikonloppuisin ja iltaisin. Tuossa pikaisesti laskin, niin viime viikolla työtunteja tuli 63. Joista sunnuntaina seitsemän.

Joten ihan ekaksi mun täytyy priorisoida ajankäyttö arjessa. Ei enää niitä pitkälle venyneitä iltoja, jossa työpäivän jälkeen vietän klo 19.00-23.00 tietokoneen äärellä. Siinä samalla missaten perheaikaa. Mikä taas osaltaan aiheuttaa huonoa omaatuntoa. Ja kun koneen laittaa kiinni klo 23.00, niin sehän tarkoittaa sitä, että ennen unillemenoa tarvitsee vähintään muutaman tunnin omaa aikaa. Minä, joka aiemmin olen mennyt nukkumaan kympin uutisten jälkeen, kukun tätä nykyä hereillä vielä puolen yön tuolla puolen. Ei hyvä, ainakaan ajatellen niitä aamuja, kun kello soittaa kuudelta.

Olen päättänyt katkaistakseni tämän tietynlaisen työnarkomanian sillä, että rajoitan iltatöiden tekoa kolmeen iltaan viikossa. Silloinkin tietokoneaika rajoittuu kahteen tuntiin. Pyhitän lauantain täysin vapaapäiväksi ja sunnuntaina saan istua tietokoneella maksimissaan pari tuntia. Tiedän, että saan olla onnellinen kun on kaksi työtä ja töitä mitä tehdä. Mutta sitten on se kolikon kääntöpuoli. Se kun rakastuu työntekoon sen kustannuksella, että oma hyvinvointi kärsii. Huomaan plärääväni myös sähköpostia (kolme tiliä, joista yksi blogin tili, yksi oma työtili ja yksi tuo päivätyöni myynnin spostitili) kymmenen minuutin välein. Sähköpostia en jatkossa enää katso klo 20.00 jälkeen kuin kerran. Ja vaikka katsoisin, niin vastaaminen saa odottaa seuraavaan aamuun.

Ja sitten kun on saatu järkeistettyä työtuntien määrä, panostan siihen, että viimeistään yhdeksältä olen rauhoittunut iltaunia varten. Käynyt lenkillä ja suihkussa. Niin, että nukkumassa olisin viimeistään klo 22.30. Tai 23.00 🙂 Pääasia, että yöunta tulisi vähintään seitsemän tuntia. Niinä iltoina, kun olen tullut lenkiltä ysin jälkeen huomana käyväni kierroksilla. Eli raskaammat juoksulenkit on pakko ajoittaa aamuun/alkuiltaan. Ja hei, oletteko huomanneet, että jos elämä on liian hektistä, niin kroppa ei nauti raskaasta urheilusta? Mä olen käynyt viimeisen viikon aikana neljä kertaa reippaalla tunnin lenkillä (keskisykkeellä 142). Nauttinut siitä huomattavasti enemmän kuin juoksulenkeistä.

Nuo kävelylenkit ovat olleet niitä, joilla olen päässyt siihen ihanaan tilaan, jossa aivot nollautuvat. Minun kohdallani aivot nollautuvat aika usein blogipostausta jäsennellessäni pään sisällä. Eli maltillista urheilua eikä mitään repivää ja liikaa sykettä nostavaa. Myös aamuiset kahvikuppimeditaatiohetket ovat loistaneet poissaolollaan viimeisen parin viikon aikana. Sillä elämäni ekaa kertaa olen alkanut torkuttamaan eikä aikaa aamurauhoittumisille ole ollut. Ei hyvä juttu tämäkään, mutta johtunee täysin siitä, että menen nukkumaan aivan liian myöhään.

Eikös kaikissa ongelmissa lähtökohta ole se, että myöntää ongelman? Hei, olen Maria ja olen parin viikon ajan polttanut kynttilää molemmista päistä. Näin. Nyt se on sanottu ja nyt on aika muuttaa nuo sanahelinäni tuossa yllä teoiksi. En inhoa mitään niin paljon kuin sitä hektistä olotilaa. Sitä, kun tulee sammuteltua tulipaloja ja vaikka multitaskingissa hyvä olenkin, niin rajansa kaikella. Mulla on huomenna kotitoimistopäivä ja arvatkaas mitä ajattelin tehdä? Nukkua päikkärit, käydä kävelyllä ja leipoa raparperikaurapaistosta. Työn lomassa. Se on se onni tässä yrittäjyydessä kotipäivinä; saa painaa töitä niin paljon kuin haluaa, mutta toisaalta saa myös päättää koska niitä painaa. Jos päivällä tulee rotjailtua niin sitten ilomielin teen töitä illalla. Pääasia, että työt tulee tehtyä!

Kuvien kesäiseen salaattiin viitatakseni; tein viime viikolla miehelle ja mulle aivan älyttömän hyvän lounassalaatin pinaatista, parsakaalista, tuoreesta ananaksesta, mansikoista ja aurajuustosta. Päälle loraus balsamicoa ja kylkeen maalaisleivän viipale ja avot! Kesä on ihana, myös lautasella. Nyt vain tosiaan pitää hieman himmata tahtia ja alkaa nauttimaan tästä ajasta.

TIISTAI-ILTATERKUIN,


« Vanhemmat
Uudemmat »