HALLOO!
Kuulkaas, kiitos teidän instastoryn puolella äänestäneiden, nyt on vuorossa juttua niistä pienistä, elämää suunnattomasti hetkellisesti, ärsyttävistä asioista. Tiedättekö niistä sellaisista, jotka joinain päivinä sieppaa enemmän, toisinaan taas vähemmän. Riippuen kai jostain kuun asennoista tuolla taivaalla. Mutta nyt kun olen tämän päivän miettinyt näitä ärsytyskynnyksen ylittäviä asioita olen huomannut jälleen kerran, että elämässä on muuten asiat aika hyvin.
Ainakin siihen nähden, että jos nämä mitättömät pienet jutut saa verenpaineen kohisemaan. Viimeisen 24 tunnin sisällä olen huomannut ainakin viidesti ärsyyntyväni. Menettäväni hermot aivan totaalisesti. Loppujen lopuksi miettinyt, että olikohan se nyt kuitenkaan niin iso asia, että siitä olisi kannattanut ärsyyntyä. Aloitetaan. Olisi muuten kiva sitten kuulla kommenttiboksin puolella, onko teillä yhtä megalomaaniset murheet 😀
1.Käyt suihkussa, hemmottelet vartalosi ihoa nopeasti kuivuvalla silkkisen pinnan jättävällä kosteusvoiteella. Sujahdat kylpytakista lempparifarkkuihisi. Niihin mustiin, joissa on ihan kivasti strechiä (kuvat housut liittyvät tapahtuneeseen). Mutta joissa se hemmetin stretch ei auta tässä tapauksessa yhtään, sillä kiitos tuon kosteusvoiteen et saa farkkuja nostettua juurikaan polven yläpuolelle vaan ne kinnaavat ihoasi vasten. Argh, argh ja vielä kerran argh. Taattu tuskanhiki.
2. Levität ripsiväriä ripsiisi reilummalla kädellä, koska pitäisi olla jo paikassa x. Ripsari asettuu nätisti ja katsot vielä läheltä peilistä työsi tulokset…kunnes aaaatssshiuhh. Maailmankaikkeuden isoin aivastus ja ripsivärit ovat sekä ylä- että alaluomilla. En tiedä teistä muista, mutta itselläni on tapana laittaa ripsari ihan viimeisenä. Pesen sitten näissä tapauksessa koko silmämeikit pois sekä posketkin yleensä. A-r-g-h.
3. Fiilistelet hieman alkavaa syksyä ja pukeudut ihanan lämpimään villatakkiin. Koska kyllähän nyt illasta viilenee. Varmuuden varalta laitat sinne alle vielä valkoisen paitiksen ja koska valkoiset rintsikat ovat kaikki hukassa, pukeudut harmaisiin. Laitat tuosta muhkeasta villatakista ylimmän napin kiinni, niin kukaan ei huomaa läpipaistavia rintsikoita. Lähdet asioille ja jossain välissä kauppakeskuksen ruuhkassa huomaat hikinoron laskeutuvan selkääsi pitkin. Olisipa ihanan viilentävää riisua tuo muhkea villatakki. Jep ja argh.
4. Olet juuri saavuttanut sen tilan juoksussa, jonka takia juoksijat laittavat tossua toisen eteen. Jalat rullaavat kuin itsestään. Hymyilet ja annat vetoapua käsilläsi. Korviin kantautuu Eminemin just se biisi, jossa kertsin melodia antaa toivoa jaksaa lenkin loppuun. Jonka aggressiiviset räppikohdat tsemppaavat jalkoja siinä hieman tuskallisessa ylämäessä. Kunnes kesken ylämäen musiikki loppuu. Huomaat, että joku toinen käyttää Spotifytasi. Painat playta kymmenen kertaa ja käyt hiljaista kädenvääntöä tuon pikkuisen rakkauden hedelmäsi kanssa, että kummalla on oikeus kuunnella. Huomaat vahingossa lopettaneesi juoksun näpytellessäsi viestiä tuolle spotify-varkaalle. Pääsette yhteisymmärrykseen, että koululainen ei nyt kuuntele musiikkia. Lähdet uudelleen juoksemaan ja ne jalat ovatkin yhtäkkiä kuin eriparia. Juoksu ei suju ei sitten yhtään. Kävelet loppumatkan kotiin ja ajattelet, että argh.
5. Vedät peiton korvillesi, käännät tyynystä sen viileämmän puolen ja huomaat, että sulla onkin vielä vessahätä. Ajattelet, että kyllä se lirtsilortsinen siitä aamuun asti jaksaa odottaa. Nukahdat ja heräät keskellä yötä. On pimeää. Katsot kelloa ja se näyttää 04.03. Pakko käydä vessassa. Laitat hieman valoa, ettet vahingossa astu lattialla nukkuvan koiran päälle. Vessassa räväytät kaikki valot päälle sen yhden pienen yövalon sijaan. Et pysty pitämään kirkkaudelta silmiäsi auki, mutta saat asiasi hoidettua. Palaat samaa tietä sänkyyn mitä tulitkin. Onneksi astut varovasti, sillä huomaat että koira on vaihtanut nukkumapaikkaa ja astut melkein sen päälle. Vedät peiton takaisin korville ja alat miettimään seuraavan päivän ohjelmaa. Kello 05.18 mietit, että pitäisköhän nousta kahvinkeittoon, kun uni ei tule. Kellon soidessa huomaat just nukahtaneesi sikeään uneen. Argh.
Hei, näiden valossa kaikki on oikein hyvin eikö? Tästä lähtien käyn vessassa ennen kuin nukahdan, pistän valkoisen paidan alle valkoiset rintsikat, kuuntelen juostessa vain äänikirjoja, niistän nenäni ennen ripsarin laittamista ja en rasvaa jalkojani suihkun jälkeen, mikäli aion pukea kireät housut. Kas näin, enää näiden kanssa ei mene hermot 😀 Kuinkas siellä sujuu?
TORSTAITERKUIN,
PS. ja hei te, ketkä annoitte äänenne ”Lapset & sokeri” – postaukselle, niin sitä tulossa sitten kyllä myös lähipäivinä!
”Kesäyössä kerran huomasin hänen nauravat silmänsä. Naurun, joka yhtyi nauruuni. Kesäyössä kerran tanssin ja lauloin yli kaksi tuntia putkeen. Ilman väsyneitä jalkoja. Kesäyössä kerran ihastelin kotikaupunkini valoja. Kotikaupunkini ihania ihmisiä. Meitä tamperelaisia, jotka tunnistamme toisemme katukuvasta. Ja jos emme katukuvasta, niin viimeistään, kun avaamme suumme. Kesäyössä kerran halusin yön jatkuvan loputtomiin. Nostin katseeni kohti taivasta ja tunsin sadepisarat poskillani. Sadepisaroiden muodostamat lätäköt, joista pisarat tunkeutuivat läpi esikoiselta lainattujen tennareiden kastellen sukkani. Kesäyössä kerran kävelin käsi kädessä. Tunsin isomman käden lämmön. Sovitin askeleeni omiani pidemmiksi.
