HEIPSANSAA!
Mulla olisi yksi kyssäri; miksei tammikuu voi olla useammin vuodessa? Sanotaanko vaikka joka toinen kuukausi? ;D Mikä siinä onkaan, että tuo yksi kuukausi saa ihmiset, minut mukaanlukien, sankoin joukoin muuttamaan elintapojaan? Ruokailujaan, kulutustottumuksiaan ja liikuntamieltymyksiään. Ja hei, tämä on pelkästään positiivinen asia. Eräänä tammikuun päivänä kaivoin laukkuni pohjalta laskupinon ja taivastelin asiaa veljen vaimolle. Miksen voi laittaa laskuja maksuun eräpäivälle heti kun lasku saapuu? Miksi jemmaan laskuja avaamattomana kirjekuorissaan jopa kuukauden ajan laukussani ennen kuin maksan ne? Vain huomatakseni, että osasta on jopa saattanut tulla huomautuslasku.
No, sain kuin sainkin laskusavotan hoidettua ja illuusiot pankkitilillä makaavasta matkakassasta romuttuivat nanosekunnissa. Mutta se, mihin kiinnitin huomioni oli laskujen sisältö. 19 laskusta kuusi oli aikakausi/ruoka/sisustuslehtilaskuja. Rakastan ruokalehtiä, siitä ei pääse minnekään. Rakastan myös paria hyvinvointiin ja liikuntaan liittyvää lehteä, jotka nekin minulle tulee kotiin kannettuna. Myös sitä joka torstai ilmestyvää naistenlehteä, joka on oikeastaan yksi niitä aikakausilehtiä, joita nautin lukea kannesta kanteen. Joka osuu omaan ikäluokkaani hyvin aihepiiriltään.
Ne muutamat sisustuslehdet, jotka minulle myös tulee kotiovelle asti ovat ihania. Sellaisia leppoisien lauantaiaamujen sulostuttajia, kun kahvikupin kanssa käperryn sohvannurkkaan. Ainut huono puoli tässä vain on se, että kun tuollainen leppoisa lauantaihetki koittaa, en jaksa juurikaan avata lehtiä, sillä olen saanut sisustusinspiraatiota viikon varrella blogeista ihan tarpeeksi. Ja varsinkin kun tuo yksi sisustuslehti on sellainen omaan makuuni vähän ehkä liian maalaisromanttinen. Joka tulee vieläkin äitini nimellä tähän samaan vanhaan osoitteeseen, mutta jonka laskun olen mieluummin maksanut kuin nähnyt vaivan perua lehden. Laiskuuden multihuipentuma!
Turhien kulujen karsinta lähti todenteolla käyntiin, kun irtisanoin kaikki minulle tulevat aikakausilehdet päättymään kuluvien laskutusjaksojen jälkeen. Tiedättehän tekin, että kun lehdistä on tosi hyviä tutustumistarjouksia (niistä kaupanpäällisistä puhumattakaan!), niin liki aina niissä on se jippo, että ne jatkuvat sen jälkeen normihintaisina. Ellei muista tilausta peruuttaa. Ks. edellisen kappaleen kaksi viimeistä virkettä. Jep, minulle jolle lehden peruminen on työläämpää kuin kännykän sovelluksella laskun viivakoodin lukeminen ovat lehtitilaukset ehdoton nounou.
Summa, jonka säästän vuodessa lehtitilausten lopettamisen ansiosta on huikeat 817 euroa! Miettikää; tuolla saa jo 1,5 kuukauden ruoat meidän nelihenkiseen perheeseen. Vaikka olen hyvin toimeentuleva (kiitos kahden työni) eikä opiskeluaikojen jälkeen ole juuri tarvinnut penniä venyttää, niin silti huomaan, että viimeisten parin vuoden aikana minulla on (luojan kiitos, vihdosta viimein) jostain sielujen sopukoista kummunnut esiin äiskältä ja iskältä perityt piheysgeenit.
Tämä kulujen karsinta ja säästämisvimma on vähän samanlainen noidankehä kuin tuo terveellisesti syöminen ja liikkuminenkin; se ruokkii itse itseään. Olin niin ylpeä itsestäni, että sain aikaiseksi peruttua nuo lehtitilaukseni. Aivot alkoivat samantien raksuttaa muita kuluja, joista olisi mahdollisuus karsia. Ulkonasyömisestä ja ulkonakahvittelusta nyt ainakin. Mutta missä menee raja? Jos on mahdollisuus käydä sillon tällöin ulkona syömässä ja siitä nauttii, niin miksi karsisin siitä. Tai mikä on se vaihtoehtoinen sijoituskohde?
Kerroinkin taannoin, että haluaisin alkaa laittamaan rahaa säästöön sijoitusten muodossa. Ollaan menossa perjantaina pankkiin kirjoittamaan eräitä papereita alle, joten samalla taidan vähän konsultoida tuota meidän henkilökohtaista pankkineuvojaa, että miten lähteä liikkeelle. Onko se rahastot vai mikä, sillä ei ole väliä. Pääasia että säästyy. Puskurirahasto on hyvä olla olemassa!
Veljen kehotuksesta menin lataamaan puhelimeeni Nordea Wallet -sovelluksen…oletteko testanneet? Tuolta siis näkee paljonko on kuluttanut tililtä ja maksanut kortilla (tai tileiltä ja korteilta) yhteensä. Aihealueittain. Meinasin lentää persiilleni. Sitä kun aina ajattelee, että housujen taskuissa on reikiä ja rahat hupenevat niistä, niin voin sanoa, että meitsillä on ollut vähän isommat reiät viime syksynä. Ja varsinkin joulukuussa. Onneksi tammikuun kulutus oli vain 37% joulukuusta. Helmikuun tavoite on vielä tuostakin matalampi. Joskus pidin exceliä tuloista ja menoista, mutta tuo appi toimii loistavasti, kun tietää, paljon suurin piirtein on nettotulot kuussa. Siitä se on helppo ynnätä, että kuinka paljon jää. Vai tuliko alijäämää.
Mistä te karsitte? Mä karsin nyt ainakin noista lehdistä. Vaatteita en myöskään tänä vuonna osta muuta kuin pakon edessä. Vaatekaapin siivous paljasti monta kivaa käyttökelpoista vaatetta. Enkä mitään turhaa sisustuskrääsää. Vanhoja ruukkuja, maljakkoja ja kynttilänjalkoja voisi taas kaivella naftaliinistä esiin. On toki paljon asioita, mistä en suostu karsimaan. Kuten leikkokukat, kynttilät ja Tobyn turkinhoitoaineet. Ihonhoitotuotteet ja meikit. Ne on sellaisia pieniä luksuksia, jotka nostavat huikeasti elämänlaatua. Ilman, että tekevät suurta lovea lompakkoon.
Siitä on aikaa, kun viimeksi tein kunnollisen ryhtiliikkeen kulujen karsinnassa. Mutta siinä rytäkässä, kun lähti hiuspidennykset, ripsiräpsyttimet ja geelikynnet, säästin reilun pari tonnia vuodessa. Laitoinko sen säästöön? En, vaan ihmettelen että minne se meni. Joten nyt olisi hyvä aika miettiä konkreettisesti säästämistä. Eli kulujen karsimista niin, että säästetty summa menee oikeasti säästöön. Eikä johonkin muuhun. Ikä on tehnyt tehtävänsä, musta on tullut huomattavasi vastuullisempi rahankäyttäjä ja tuntuu, että tällä iällä ei paikkaa mahdollisia tyhjiöitä elämässään shoppailemalla. Näinkin on nimittäin joskus tullut tehtyä.
Eli kiitos tammikuulle, tästäkin ryhtiliikkeestä. Mutta kuten todettua niin monta kertaa, niin enemmän on sitten merkitystä niillä muilla 11 kuukaudella. Pyrin siihen, että tämä ryhtiliike on pysyvä. Sellainen loppuelämän projekti!
LUMISIN TORSTAITERKUIN,
