keskiviikko 29. toukokuun 2019

Kun mun luonnonkihara hius alkoi hymyilemään

8

HEISSUN IHANAT!

Ja huikeeta perjantailta tuntuvaa keskiviikkoa 🙂 Olo on jälleen sellainen pulppuava. Sitä se on usein, mutta varsinkin joka vuosi tähän aikaan. Eka se on haikea, mutta sitten muuttuu pulppuavaksi. Vaikka koulun kevätjuhla ihana ja iloinen juhla onkin, niin en tiedä, mikä tuossa Suvivirressä saa silmäkulman kostumaan. Joka ikinen kerta. Niin eilenkin.

Eilen tuon vanhimman koulurakennuksen (joka on muuten vuodelta 1862, mikäli oikein muistan) edessä jälleen kokoonnuimme saattelemaan koululaiset kesälaitumille. Rakastan tuota vanhan koulun pihapiiriä. Sitä tunnelmaa, joka siellä vallitsee. Yhteisöllisyyttä, joka pienessä koulussa erottuu edukseen. Vielä yhdet kevätjuhlat saadaan tuolla koulussa juhlia.

Olen saanut ihan mielettömän monta viestiä Instan kautta mun muuttuneesta hiuskuontalostani. Kaksi viikkoa sitten maanantaina lähdin tuohon hypetykseen mukaan. Suuren suurin ennakkoluuloin. Nimittäin curly girliin. Näin pienellä kokemuksella voin sanoa muuta kuin sen, että eihän tuo nyt voi tehdä pahaa hiukselle. Kun ottaa huomioon, että jouduin aiemmin joka ikinen pesukerta kuivaamaan hiukset suoriksi. Ja vielä suoristamaan suoristusraudalla. Muuten kuontalo olisi ollut sellainen ”frizzy” pehko. Niskasta kihara ja päältä söherö 😀 Sitä se on toisinaan vieläkin. Koskaan ei voi tietää millainen hiuspäivä on tulossa. Esimerkiksi tänään ei ole parhain mahdollinen. Huomenna freesauksen jälkeen ehkä kihara taas muotoutuu paremmin.

Aiemmin pesin hiukset pahimmillaan jopa kaksi kertaa päivässä. Niinä päivinä, kun tuli urheiltua. Nyt olen voinut pitää jopa neljä päivää taukoa hiusten pesusta! Mutta se oli silloin aika alussa. Nyttemmin pesen hiukset joka toinen päivä. Ei sen takia, että ne rasvoittuisi (rasvoittuminen on muuten loppunut kuin seinään!), vaan sen takia, että olen into piukalla siitä, millaiset kiharat saan pesun jälkeen aikaan.

Netistä löytyy vaikka kuinka paljon ohjeistuksia metodiin. Mikäli olette kiinnostuneita, niin suosittelen liittymään fb:n Girly girl Suomi -ryhmään. Siellä on tietoa joka lähtöön. Olen huomannut, että itsekin vielä etsin sitä, mikä metodissa on itselleni se oikea tapa. Metodiinhan kuuluu käsitteitä, jotka kuulostavat heprealta. Joten kannattaa guugletella, mitä esimerkiksi sanat final wash, cast ja ploppaus tarkoittavat.

Itse käytän pääosin markettituotteita. Tai pelkillä markettituotteilla tulee vallan hyvin toimeen. Tuotteista olen saanut erityisen paljon kyselyitä, joten alla tällä hetkellä käyttämäni tuotteet. Huom! Ja nämä vasta final washin jälkeen. Eli sulfaatittomia, silikonittomia ja joiltain osin alkoholittomia (kaikki alkoholit eivät ole pannassa) tuotteita. Myös jotkut öljyt ovat kielletty. Curlsbot on oiva työkalu, jolla pystyy testaamaan onko jokin tuote sallittu vai ei.

Shampoo: XZ Sulfaatiton persikkanektari -shampoo
Hoitoaineet: Tresemme Botanique Nourish & Replenish -hoitoaine(tällä pesen siis myös niinä päivinä, kun en pese shampoolla) ja Garnier Fructis Banana Food (tämän annan vaikuttaa samalla, kun puristelen hiuksia)
Herbina kosteuttava hiussuihke (tämä on jätettävä hoitoaine)
Geeli: L’Oréal Paris Studio Line Mineral & Control 24h Invisible Clean Gel -hiusgeeli, Wellaflex muotovaahto 200ml 2nd Day Volume Extra Strong (huom! laitan jompaa kumpaa näistä, en molempia)

Näillä pyöritän peruspalettia hienosti! Olen huomannut, että kaikista tärkeintä mun hiuksien kihartuvuudelle on tuo squish to condish -vaihe eli shampoo/hoitsikkapesun jälkeen tuon hiusnaamion puristeleminen märkiin hiuksiin noin viiden minuutin ajan. Mitä pidempään puristelen, sitä nätimmät kikkurat tulevat. Lisäksi ploppauksen (t-paitaan kääriytyminen) kesto vaikuttaa kiharaan. Ohuet hiukseni kihartuvat nätimmin geelillä, mutta muotovaahdolla saan ilmavamman tuloksen. Sellaisen lainekampauksen.

Usein annan kuivua ihan itsellään, mutta avitan joskus kuivumista hiustenkuivaajan diffuuseripäällä (siivilä toimii myös). Huom! Kylmää ilmaa puhaltaen. Näiden päivien aikana hiukseni ovat imeneet itseensä kosteutta hurjasti. Perustan tämän väitteen siihen, että aiemmin ne kuivuivat nanosekunnissa. Nyt kuivumiseen saa varata jopa pari tuntia, jos ilman kuivaajaa kuivattelee. Etuhiuksiakaan en ole nyt suoristanut, vaan ne heitän usein kasarityylisesti tuonne taakse 🙂

Koska hiukseni tykkävät kellastua, olen onneksi löytänyt metodiin sopivan ”hopeashampoon”. Schwarzkopfin Goodbye Yellow -shampoota olen nyt käyttänyt viikon välein. Enkä todellakaan anna sen vaikuttaa, pesen vain nopsaa. Jo tuo häivyttää keltaisuuden. Lisäksi välillä, jos hiukset tuntuvat sellaisilta aavistuksen rasvoittuvilta, niin sutaisen tyveen Sexy Hairin Hair Laundry -kuivashampoota (kampaamosta). Hiuslakkakin löytyi omasta takaa, nimittäin Josh Rosebrookin Hair Spray (jostain luonnonkosmetiikkanettikaupasta taannoin ostettu). Mutta usein jää sekin laittamatta.

Tulipas vähän sekava sepustus. Sekavalta tämä metodi muuten alkuun tuntuikin. Kysykää ihmeessä, jos heräsi kysyttävää. Yritän parhaani mukaan vastata 🙂 En tiedä onko tämä metodi loppuelämän juttu, mutta ainakin nuo tuotteet ja oman luonnonkiharan hiuksen kunnioittaminen on. Varmasti tulen vielä joskus turvautumaan suoristusrautaan, mutta yritän pitää hiukseni kosteutettuna ja pääosin käsittelemättöminä. Mun hiukset nauttivat silmin nähden siitä, että ne saavat kosteutta. Varsinkin nuo päällyhiukset, joita on blodanttu raidoin viime aikoina. Tuntuu, että yhtäkkiä ne ovat ottaneet kasvuspurtinkin.

Nyt kohti rakasta ystävää treffaamaan pikaisesti asioiden hoidon ohella ja sitten illalla kohti mökkiä. Yhdeksi yöksi vain, mutta ehtiihän sitä siinäkin rentoutumaan. Ja hei, ensi viikolle onkin luvattu hellettä! I’m ready – bring it on ☀️

KIVAA KESKIVIIKKOA,


sunnuntai 12. toukokuun 2019

Voi kuinka toivonkaan ♥

4

Voi kuinka toivonkaan, että voisin olla lapsilleni yhtä hyvä äiti kuin minun äitini oli minulle. Vaikkei äitiä enää ole täällä, niin silti kaikki se 41 vuoden aikana saama äidin rakkaus kantaa. Se on maailman suurin onni. Voi kuinka toivonkaan, että voisin olla lapsiani kohtaan yhtä epäitsekäs kuin minun äitini oli minulle. Antoi minun toteuttaa elämääni sitä suuntaa kohden, missä nyt olen. Missä olen onnellisimmillani.

Voi kuinka toivonkaan, että voisin olla lapsilleni murrosiän myllerryksissä yhtä tiukka äiti kuin minun äitini oli minulle. Säilyttää auktoriteetin niin, että tiukan paikan tullen äitin sana on se, mitä totellaan. Vaikken sitä vielä itsekään tuossa iässä tajunnut, mutta nyt tajuan; äiti on aina oikeassa ja haluaa aina lastensa parasta.

Voi kuinka toivonkaan, että voisin olla lapsilleni yhtä hyvä ystävä kuin minun äitini oli minulle. Niin, että lapset soittelisivat minulle sen kymmenen kertaa tunnissa niin kuin itse aikuisiällä soittelin omalle äidilleni. Niin, että lapset soittaisivat minulle ja pyytäisivät apua, kun sitä tarvitsevat. Hetkeäkään miettimättä, että voivatko niin tehdä.

Voi kuinka toivonkaan, että osaisin antaa lapsilleni yhtä paljon rakkautta kuin minun äitini antoi minulle. Että osaisin kipeidenkin vaiheiden aikana olla tukena. Tarvittaessa osoittaa rakkauttani antamalla tilaa. Antamalla tilaa hengittää ja elää omaa elämäänsä.

Voi kuinka toivonkaan, että saisin tuntea äidin rakkautta vielä vuosikymmeniä. Se on ehdottomasti elämäni suurin etuoikeus ja kunnia. Asia, jonka arvoa ei edes osaa kuvitella ennen kuin sen saa. Tänä päivänä ajatukseni ovat kaikissa maailman äideissä. Mutta kuten aiempinakin äitienpäivinä, niin varsinkin heissä, ketkä äidiksi niin kovasti haluavat, mutta jotka eivät äitiyttä ole syystä tai toisesta saaneet kokea ♥

IHANAA ÄITIENPÄIVÄÄ ♥


torstai 09. toukokuun 2019

Yllätä äiti ihanilla aamiaisherkuilla!

1

 

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Maldonin kanssa.

 

HEIPPAHEI IHANAT! 🌸

Äitienpäivä on nurkan takana tuota pikaa ja täytyy myöntää, että mitä vanhemmaksi tulen, niin sitä enemmän äitienpäivä minulle merkitsee. Mitä enemmän takana on vuosia äitinä, niin sitä vahvemmin tunnen olevani äiti. Äitienpäivä on yksi suosikkijuhlapäivistäni. Silloin kun lapset olivat pieniä heräsin äitienpäivän aamuun yleensä aikaisin. Aivan liian aikaisin ottaen huomioon sen, että en saanut nousta muuta perhettä ennen ylös.

Sängyssä pyörin ja hyörin kuunnellen kilistelyä ja kolistelua keittiössä. Kunnes kahvin tuoksu kiiri makkariin ja tiesin, että pian täytyy esittää nukkuvaa. Ottaa vastaan herätykset ja uniset halit. Söpöimpiä äitienpäivämuistoja on ehdottomasti lasten päiväkodissa askartelemat kortit ja pienin kätösin tekemät muistamiset.

Yksi äitienpäivien kohokohdista on aamupala koko perheen kesken. Se, kun saa istua valmiiseen pöytään. Kaupallisen yhteistyön myötä Maldonin kanssa tulin jakamaan teille muutaman herkun, joita ainakin itse mielelläni söisin äitienpäivänä aamiais- tai brunssipöydässä. Äitiyttäni minulla on ollut kunnia juhlia jo monena äitienpäivänä, mutta Maldon-suola on ollut juhlissa mukana jo hurjan monta vuotta aiemmin. Voitteko nimittäin kuvitella, että Maldon-suolaa on valmistettu jo vuodesta 1882 asti! Sitä valmistetaan yhä Englannin Maldonissa samoin perinteisin käsityömenetelmin, jota on vaalittu jo sukupolvien ajan. Maldon-suola on peräisin Blackwater-joesta, joka virtaa Maldonin kaupungin läpi.

Suolalla on todellakin väliä. Vaikkei suolaa saakaan liikaa ruoanlaitossa tai leivonnassa käyttää, niin olen sitä mieltä, että pieni ripaus suolaa kuuluu myös makeisiin leivonnaisiin. Tasapainottamaan makeutta ja tuomaan makua. Maldonin keveys piilee suolakiteiden muodossa; jokainen suolakristalli on pyramidin mallinen. Meillä on Maldon-suola päivittäisessä käytössä. Niin arjessa kuin juhlassakin. Sitä löytyy pienestä messinkisestä morttelista lieden viereltä. Siitä otan hyppysellisen ja maustan ruoat. Maldon on niin hyvä suola, että sitä ei tarvitse käyttää yhtä paljon kuin edullisempaa suolaa. Pienempi määrä riittää. Muistan vielä ajan, kun Maldon -suolaa ostettiin harvoin ja käytettiin vain erityislaatuisissa tilanteissa. Kunnes huomasin, että tuon suolan avulla ruoanlaittoni nousi uusiin ulottuvuuksiin.

Lähdin suunnittelemaan herkkuja äitienpäivän aamuun sillä kulmalla, että mitä itse haluaisin nauttia tuona juhlahetkenä.  Kuin varkain terveellisemmät herkut ovat tulleet olennaiseksi osaksi ruokavaliotani viimeisten parin vuoden aikana. Herkulliset chia-siemenpatukat ja omenapaistokselle maistuva tuorepuuro veisivät ainakin tämän äidin kielen mennessään. Kyytipojaksi hieman vaniljalta maistuvaa kahvia. Kenties myös yksi croissant ihanan pirteän lime curdin kera. Tuoreita marjoja ja nauravia lapsukaisia pöydän äärellä. Suuren suuri kiitollisuuden tunne ja onnellisuus harteilla. Hymy huulilla.

Yleensä olen tehnyt chian siemenistä välipalapatukoita, mutta voi jösses, että tämä kehittelemäni resepti sopi loistavasti myös aamupalapöytään. Olemaan se pieni makeampi herkku, johon päättää aamupala. Sellainen herkku, joka saa ottamaan vielä yhden santsikupillisen kahvia ja nauttimaan suloisen äitienpäiväaamun tunnelmasta.

HERKULLISET CHIA-SIEMENPATUKAT
10 kpl

3 dl (gluteenittomia) kaurahiutaleita
0,5 dl kookoshiutaleita
0,5 dl raakakaakaota
0,5 dl chian siemeniä
0,5 dl sokeroimatonta maapähkinävoita
0,5 dl sulatettua kookosöljyä
0,5 dl hunajaa
1-2 tl Maldon Merisuolaa

-sulata maapähkinävoi, kookosöljy ja hunaja kattilassa miedolla lämmöllä
-sekoita sekaan kaurahiutaleet, kookoshiualeet, raakakaakao ja chian siemenet
-vuoraa vuoka leivinpaperilla ja painele taikina sen pohjalle
-lisää 1-2 tl Maldon Merisuolaa
-laita pakkaseen tekeytymään noin tunniksi
-leikkaa patukoiksi (10-12 kpl)
-säilytä patukoita jääkaapissa tai pakkasessa

Oli aika, että söin tuorepuuroa enemmän kuin laki sallii. Niin paljon, että tuorepuuron nauttimiseen tuli tauko. Nyt se on jälleen ollut arkiaamujeni pelastaja. Nopeudessaan yliveto, herkullisuudessaan myös. Äitienpäiväksi kehittelin samettisen tuorepuuron, jossa maistuu lapsuuden kauraomenapaistos. Tässä on jotain lohdullista, sellaista että se sopii juurikin äitienpäivän ihanaan aamuhetkeen.

OMENAPAISTOKSEN MAKUINEN TUOREPUURO
2:lle

3 dl (gluteenittomia) kaurahiutaleita
1 makea omena
3 dl mantelimaitoa
1 dl turkkilaista jugurttia
2 tl kanelia
1 tl kardemummaa
2 taatelia
ripaus Maldon Merisuolaa

-sekoita kaurahiutaleet, pesty ja kuutioitu omena, mantelimaito, jugurtti, pienistellyt taatelit (joista kivi poistettu),
kaneli, kardemumma ja ripaus suolaa keskenään
-anna tekeytyä seuraavaan aamuun ja nauti esimerkiksi pähkinöiden kanssa.

Maldonin kanssa olen aiemminkin tehnyt yhteistyötä;  herkulliset sadonkorjuujuhlien syksyiset tarjoilut ja suussa sulava piparimokkapalakakku ovat todiste siitä, että Maldon suola taipuu moneen. Päivittäisessä käytössä meillä on tavallinen Maldon Merisuola, mutta varsinkin kesäisin tykkään käyttää Maldon Savustettua Merisuolaa.

Se tunne, kun ottaa sormien väliin hyppysellisen suolakiteitä, ripottelee ne hiljaksiin pannulla porisevan ruoan pinnalle. Tässä vaiheessa tulee aina tunne, että en haluaisi sekoittaa ruokaa. Katson, kun kiteet hiljalleen sulavat. Meditaatiota tuokin, tavallaan.

Rakastan tuota vanhaa äidiltäni perittyä messinkistä morttelia ja sitä, kun se on täynnä luonnollisia, lisäaineettomia suolakiteitä. Se on kovin kaunis. Mutta kovin kauniita on myös kaupoista löytyvät Maldonin suola- ja pippurimyllytkin. Niitäkin kehtaa pitää työtasolla käden ulottuvilla!

HERKULLISIN ÄITIENPÄIVÄODOTUSTERKUIN,


maanantai 29. huhtikuun 2019

Herkulliset vappumunkit uunissa

4

MOIMOI MAANANTAIHIN IHANAT!

Jälleen edessä tynkäviikko; muistankohan oikein että jonkun tutkimuksen  mukaan nelipäiväinen työviikko lisää työn tehokkuutta? No ainakin tuntuu lisäävän, sillä viiden päivän työt tulee mahdutettua neljään päivään 😀 Eilen ajelimme mökkirantaan ja kyllä, mökkijärvi on sula. Lukuunottamatta sitä, että koko järven jäät ovat tuulen mukana pakkautuneet tuohon meidän lahdelle. Tänä iltana on pakko ehkä ajaa tarkistamaan vielä tilanne. Ettei käy niin, että huomenna höösäämme paikalle isoin pakaasein ja saareen pääsy olisikin jäiden takia evätty.

Tulin pikaisesti vinkkaamaan munkkivinkin huomista vappendaalia varten teille, ketkä inhoavat/pelkäävät munkkien uppopaistamista. Postauksen kuvituksena toimii vuoden takaiset kuvat, sillä munkkeja en ole vielä ennättänyt täksi vapuksi paistamaan. Mutta josko huomenna sitten viimeistään? Viime vuonna tein ne ekaa kertaa ikinä uunissa! Ja hei ilokseni huomasin, että ne ovat liki yhtä hyviä kuin uppopaistetutkin. Taisin tuossa postauksessani sanoa, että nämä ovat 4,5/5 eli ihan ookoo, eikö? Pullataikinana käytin sitä vanhaa tuttua, Oriveden mummulta perittyä pullataikinaohjetta.

VAPPUMUNKIT UUNISSA

5 dl punaista maitoa
1 pkt hiivaa
1 muna
1 dl sokeria
2 tl suolaa
1 rkl kardemummaa
100 g voita
n. 14 dl vehnäjauhoja

voitelemiseen rypsiöljyä
pinnalle sokeria

-liota hiiva kädenlämpöiseen maitoon
-sekoita maito, muna, sokeri, suola ja kardemumma keskenään
-lisää noin 5 dl jauhoja ja sekoita hyvin
-lisää loput jauhot vähitellen ja vaivaa
-lisää vaivaamisen loppupuolella huoneenlämpöinen voi
-anna taikinan kohota tunnin ajan
-jaa se kahteen osaan ja kaulitse taikinat noin vähän reilun sentin paksuiseksi
-ota lasilla tai muulla pyöreällä siitä muotti ja sitten pienemmällä pyöreällä muotilla munkin keskiosa pois
-kohota munkkeja liinan alla noin puoli tuntia
-voitele munkit rypsiöljyllä
-paista 225 asteessa (kiertoilma) noin 13 minuuttia
-dippaa munkit kuumana sokerikippoon
(jos öljy on ehtinyt imeytyä munkkiin paiston aikana eikä sokeri tartu, niin sivele sudilla hiukkasen lisää öljyä munkin pintaan)

ID

Aikamoinen satsi munkkeja tuli ja muistaakseni osa jäi syömättä. Munkithan ovat tunnetusti parhaimmillaan heti uunista tullessaan, mutta kyllä ne menevät seuraavana päivänä kahviin dipattunakin 🙂 Nyt kohti uutta viikkoa ja yksiä ruokakuvauksia. Ennen ruokakuvailuja on kyllä pakko kipaista takapihalle katsomaan, että mitenkä istutukseni ovat selvinneet pakkasyöstä. Täällä kun oli maa ihan kuurassa aamusta. Jaiks!

KIVAA ALKANUTTA VIIKKOA TOIVOTELLEN,


torstai 18. huhtikuun 2019

Pääsiäissuunnitelmat uusiksi

12

HEISSUN IHANAT!

Joko siellä ollaan pikkuhiljaa pääsiäislomatunnelmissa? Siis te, keillä edessä on neljä vapaapäivää 🙂 Täällä on toinen jalka jo vähäsen lomalla. Vaikka pääsiäislomasuunnitelmat menivätkin uusiksi, niin silti pääsiäinen tuntuu ihanalta breikiltä arkeen. Hirmuinen hinku olisi ollut lähteä Pyhälle. Eiliseen asti pidettiin sekin vaihtoehto avoinna. Vaikka takaraivossa tiesi kuitenkin, että kolmen päivän takia ei välttämättä kiireisten työviikkojen keskellä kannata ajaa pohjoisiin, niin silti ajatus pääsiäisestä Lapissa oli koko ajan hollilla. Ei itse asiassa taideta juurikaan tietää muunlaista pääsiäistä. Viimeiset 11 pääsiäistä ollaan oltu Lapissa, poislukien yksi pääsiäinen, kun oltiin Thaimaassa.

Meillä Toby joutuu ottamaan rauhoittavia (geeli ikeneen) tuon automatkan ajan ja mietittiin, että karvakaverillekin aikamoinen rykäisy olisi viiteen päivään istua autossa yhteensä reilut parikymmentä tuntia. Lisäksi, kun toinen on viime aikoina hieman kipuillut. Ollut ärtyisä ja jotenkin kankeanoloinen. Jalka ei ole noussut enää niin korkealle pisuttaessa ja takapää on näyttänyt jäykältä. Eilen lääkärillä epäilykset kivuista vahvistuivat ja nyt on lihasrelaksantit ja kipulääkkeet käytössä. Kuukauden päästä röntgen, jossa suljetaan pois rakenteelliset tms. viat. Toki aiemminkin kuvataan, mikäli tilanne huononee. Nyt ainakin jo tuntuu ekan lääkityn yön jälkeen, että meidän oma Topsukka on palannut. Silmissä on taas se tuttu innostunut ilme.

Pitkät lenkit on kiellettyjä, samoin riehuminen. Jos joku tietää, mistä Duracell-pupusta saa patterit pois, niin vinkkejä otetaan vastaan 🙂 Ei saisi juuri riehua tai rellestää. Hyppiäkään. Ja toinen on kuin aropupu sille päälle sattuessaan, niin pitäisi olla silmät selässäkin. Onni onnettomuudessa, että ollaan nyt sitten seuraavat neljä päivää kotona. Saa seurata, mihin vointi menee. Eilen hyppyytti toista takajalkaa iltalenkillä, mutta voipi olla jalka ottanut ell:n venyttelyistä ja kopeloinneista hieman itseensä.

Joten, uuden edessä ollaan! Pääsiäinen kotona. Mitä ihmettä sitä kuuluu tehdä? 😀 Pääsiäisruokia tilasin kotiinkuljetuksella, joten luvassa on ainakin grillausta. Monta kertaa. Tankoparsakausi saa luvan alkaa pääsiäisestä. Ja vaikka lihansyöntiä olemme huomattavasti vähentäneetkin, niin meidän pääsiäiseen kuuluu kuitenkin myös valkosipulinen lammasruoka. Ehkä myös lasi täyteläistä punaista. Niin on luvattu hienoa keliä, että takapihaa ajattelin myös haravalla ruopsutella. Hakea myös muutaman lavakauluksen ja multaa. Istuttaa hienosti sisällä idättämäni ruohosipulit, basilikat ja laventelit. Hakea veljen perheen pihasta raparperia ja iskän aikoinaan Irgutskista tuomaa valkosipulia.

Mutta mitä odotan pääsiäislomalta eniten on se, että saa vain olla. Tiedättekö, mitä tarkoitan. Vailla suunnitelmia. Ja vaikka takapiha jäisi ruopsuttamatta ja istutukset istumatta, niin voisi hyvällä omalla tunnolla lötköttää sohvannurkassa. Meidän perhe on aika liikkuvaa sorttia ja koko ajan pitäisi olla sata rautaa tulessa. Tänä pääsiäisenä sammutan nuo raudat ja lepään. Kuulostelen ja nautin ♥  Blogi kyllä päivittyy pääsiäisenkin aikana ja ehkä perjantaina voisi viettää perjantaimyyssejä pääsiäisen tapaan. Katotaan, mitä päivä tuo tullessaan 🙂 Rennoin ottein mennään myös täällä blogissa ja somessa seuraavat neljä päivää.

IHANAA PÄÄSIÄISTÄ TOIVOTELLEN,

 


« Vanhemmat
Uudemmat »