perjantai 15. helmikuun 2019

Ihan ellun kanana

HEISSULIVEI IHANAT!

Jos olisit juoma, niin mikä juoma olisit? Mä olisin tällä hetkellä ehdottomasti mustikkalatte. Kuohkean samettinen ja raikas. Lämmittävä. Suomelta maistuva. Jos olisit eläin, niin mikä eläin olisit? Mä olisin tuollainen valkoinen puuvillapallo. Sellainen joka köllöttelee tällä hetkellä sohvalla selällään metriheikkinä. Silmät kiinni ja tassut välillä viuhtoen. Ihania unia nähden. Jos olisit ruoka, niin mikä ruoka olisit? Mä olisin todennäköisesti leipä. En voi elää ilman leipää ja tänäänkin olen syönyt jo neljä leipää. Erilaisilla täytteillä 🙂 Jos olisit vaate, niin mikä vaate olisit? Nanosekunnissa vastaan, että villasukat. Lämmittävät ja lohduttavat. Sellaiset, jotka saa varpaat naurusta kippuraan.

Jos olisit maa, niin mikä maa olisit? Mä olisin Suomi, koska neljä vuodenaikaa. Koska linnunlaulu ja tippuvat rännit. Vesilätäköt ja kumpparikeli. Jos olisit kuukausi, niin mikä kuukausi olisit? Mä olisin toukokuu. Kuukausi, jolloin kesä on vielä edessä ja jolloin kaikki on niin jotenkin freesiä. Jos olisit elin, niin mikä elin olisit? Mä olisin sydän. Sellainen vahvasti pamppaileva, terve sydän. Jos olisit joku liikuntalaji, niin mikä olisit? Mä olisin pilates. Kropalle hyvää tekevä ja vahvistava pilates. Joka ei saa kuin hyvää mieltä aikaan. Josta kukaan ei voi olla tykkäämättä.

Jos olisit kuka muu tahansa, niin kuka olisit? Ai kuka muu muka ;D Mä olisin mun mies, koska sillä on maailman paras vaimo, hah! Jos olisit huonekalu, niin mikä huonekalu olisit? Mä olisin sohva. Sellainen upottava sohva, jonka syliin ihmiset köllähtäisivät rentoutuakseen. Jos olisit kodinkone, niin mikä kodinkone olisit? Mä olisin kahvinkeitin. Saisin lämmitellä usein ja pulputuksellani saisin ihmiset hyvälle mielelle. Jos olisit kasvi, niin mikä kasvi olisit? Mä olisin eukalyptus, sillä vaikka olisin pystyyn kuivahtanut, niin olisin silti ylväs ja esittelykelpoinen. Jos olisit viikonpäivä, niin mikä viikonpäivä olisit? Mä olisin perjantai.

Koska perjantaina viikonloppu on edessä. Tietää, että saa kahtena aamuna nukkua pitkään ja olla muutenkin kuin ellun kanat.
Just silleen mä aion olla tulevan viikonlopun. Ihan ellun kanana.

IHANAA VIIKONLOPPUA 

PS. käytän usein tuota sanontaa ellun kanat…oli pakko tarkistaa guuglesta, mitä se tarkoitaa. Urbaanin sanakirjan mukaan: ”Ellun kana on Suomen kansan laajalti tuntema huoleton eläin, joka on yleensä humalassa tai muuten vaan viettää vetelää, toimetonta elämää. Sanontaa ovat käyttäneet muun muassa Mika Waltari, Lauri Viita ja Väinö Linna.” Jep. Huoleton eläin, mutta ei humalaa. Siinä viikonloppusuunnitelmani 🙂

 


torstai 14. helmikuun 2019

Ystävällisesti ♥

MISTÄ TUNNET SÄ YSTÄVÄN?

Onko oikea sulle hän? Heippa ihanat ystävät siellä ruutujen toisella puolella ja Oikein ihanaa ystävänpäivää ♥ Mistä tietää onko ystävä oikea vai väärä? Ei sitä tiedäkään, ellei ole avoin ja ota riskiä. Onnekseni matkani varrella kaikki ystävät ovat olleet oikeita. Mikäli ystävyyttä tuolla kriteerillä voidaan edes määrittää. Olen avoin ystävyyssuhteissa. Välillä ehkä liiankin auki. Mutta se ei ole missään vaiheessa kääntynyt minua vastaan.

Haluan uskoa hyvään, myös ystävyyssuhteissa. Sinisilmäisyyttä, joku voisi ajatella. Mutta niin kauan, kun tekee niin kuin sydän sanoo, ei voi mennä väärään. Tähän luotan.

Vaikka ystävyydelle ja rakkaudelle on kalenterista ruksattu päivä, niin itse tykkään ajatella, että vuodessa on 365 ystävänpäivää. Päivää, jolloin olla kiitollisia ystävistä. Jolloin rakastaa. Olla ystävällinen. Vaikka ystävyyden vaaliminen voi välillä jäädä kiireen jalkoihin, niin tiedän että ne tosiystävät sen tietävät. Ei se ystävyys sieltä mihinkään katoa.

Mua on siunattu monella ihanalla ystävällä. Joiden kanssa ollaan itketty ja naurettu. Kuljettu syvissä vesissä, mutta myös annettu elämän virran viedä ja nautittu joka hetkestä. Saan olla kiitollinen jokaisesta elämäni varrelle tupsahtaneesta tuttavuudesta. Joista moni on jatkanut kanssani matkaa ystävänä.

Joka aamu herään parhaan ystäväni vierestä. Se on elämän suurin onni. Siinä missä suuri onni on sekin, että vaikka näemme ystävieni kanssa tätä nykyä melko harvoin, niin silloin kun näemme, otamme ajasta kaiken irti. Mulla on maailman parhaimmat ystävät. Koska ne ymmärtää. Suurin osa on samassa elämäntilanteessa. Siinä, kun oikeasti töiden jälkeen on ihan kiva pötköttää sohvalla ilman, että tarvitsee olla koko ajan treffaamassa 🙂 Olen saanut myös aikuisiällä ystäviä, joidenka kaltaisista helmistä en olisi ikinä uskaltanut edes haaveilla.

Ja tiedättekö, että niin hassulta kuin se kuulostaakin, niin pidän teitäkin siellä ruutujen toisella puolella ystävinäni. Vaikkemme ole edes suurimman osan kanssa koskaan tavanneet. Mutta kuten muidenkin ystävieni, niin myös teidän kanssanne ollaan kahlattu aikamoiset kivikot läpi. Teidän ansiosta pääni on välillä pysynyt pinnan yläpuolella. Ja jalat maassa, silloin kun pää on ollut pilvissä. Blogi on ollut paikka, johon olen paennut, silloin kun on ollut paha olla. Mutta myös silloin rynnännyt tänne ilomielin, kun elämä on tasaisen ihanan tylsää.ID

Vaikka olen avoimesti antanut itsestäni suuren palan teille, niin ette ole tuominneet. Ainakaan ilman perusteluja. Ilman syytä. Vaan olette tukeneet ja kannustaneet jatkamaan. En tiedä miten pukea sanoiksi sen, mutta olen aivan älyttömän kiitollinen meidän ystävyydestä. Siitä dialogista, jota kommenttiboksin puolella käymme. Olette olleet ystäviä, jotka ovat opettaneet mulle elämästä. Antaneet näkökulmia asioihin ja laajentaneet maailmankatsomustani.

Sellaisia tärkeitä ystäviä niin kuin ystävät ympärilläni muutenkin. Kiitos, kun olette 

”Pyysin kukkasta, sain puutarhan. 
Pyysin jokea, sain meren.
Pyysin ystävää, sain sinut.”

YSTÄVÄLLISESTI,


keskiviikko 13. helmikuun 2019

Voihan keittiön musta seinä sentään!

HEI HELLUREISSAN!

Vaikka niin vannoin remppaväsymyksessäni, että meidän remontit on nyt remontoitu pitkäksi aikaa, niin yksi valinta on jäänyt mietityttämään. Tai alkanut viime aikoina mietityttämään. Vaikka tykkäänkin tuosta mustasta (tai oikeastaan se ei ole musta vaan tummantummanharmaa) seinästä keittiössä, niin se on himpun verran epäkäytännöllinen. Ainakin tuossa liesitason takana.

Maali on pesunkestävä, mutta auta armias, jos en pyyhi roiskuneita rasvatahroja heti pois; ne jäävät ja jämähtävät seinään. Muuten niitä ei juuri huomaa, mutta kun aurinko paistaa sopivasta kulmasta, niin tuo lieden levyinen pätkä seinästä on aivan kiiltokirjava.

Tiedän, että esimerkiksi lasilevy poistaisi tuon ongelman. Mutta ongelma on se, että en halua lasia vain tuolle kaistaleelle. Koko seinän lasittaminen tulisi taas kovin kalliiksi ja häikäisisi melko lailla. Joten mikä avuksi? Edelleen haaveilen siitä valkoisesta fasettihiotusta laatasta tiililadonnalla. Jep, juuri siitä josta olen haaveillut monta vuotta ja joka löytyy niin kovin monelta. Mutta jos sellaisesta tykkää, niin eihän se haittaa tosipaikan tullen 😉

Laittaisin koko taustaseinän tuolla kauniilla laatalla. Ainut mitä pelkään on se, että tuleeko keittiöstä liian valkoinen valkoisen laatan myötä. Kun olen tykännyt, että tumma seinä tuo kivasti kontrastia. Ikään kuin katkaisee keittiön. Antaa sille takaseinän. Ja hei näin bloggaajan näkökulmasta tuo tumma tausta toimii ihan älyttömän hyvänä kuvaustaustana. Samoin kuin edellisen kodin rosteriseinä. Mutta niinhän se valkoinen kaunis laattakin toimisi.

Joskus katsoin fasettilaatan hintoja ja eihän ne mitään halvimpia mahdollisia ollut. Laskin, että tuohon seinään menevät laatat tulisivat maksamaan noin 400 euroa. Ja koska en ole vielä opetellut laatoittamaan, vaikka niin kauan olen moisestakin taidosta haaveillut, niin työn osuus tulee vielä päälle.

Mitäs mieltä te olette? Vai olisiko joku muu käytännönläheisempi ratkaisu kuin valkoinen laatta? Jäähän sinnekin inhasti valkoiseen saumaan roiskeita, ellei niitä ole heti pyyhkimässä pois. Ehkä pitää vain parantaa tapansa. Itse en ole se kokki kolmonen, joka on koko ajan pyyhkimässä työtasoja saatikka seiniä ruoanlaiton lomassa 😀

TALVISIN KESKIVIIKOTERKUIN,


tiistai 12. helmikuun 2019

Itämainen tofunuudelisalaatti & arvonta



Kaupallinen yhteistyö: SoFine Luomu Tofu


 

ILTAPÄIVÄÄ IHANAT!

Olemme jutelleet paljon viime aikoina hyvinvoinnista ja siitä, miten itse omilla valinnoillaan pystyy vaikuttamaan hyvinvointiinsa. Yksi minun valinnoistani, joilla buustaan hyvinvointiani ja siinä samalla otan harppauksen kohti ekologisempaa ruokailua, on lihan syönnin vähentäminen. Punaisen lihan varsinkin. Korvaavia tuotteita on tullut kokeiltua vuosien aikana moniakin, mutta yksi on pysynyt mukana kaikki nämä vuodet. Nimittäin tofu. Tämä postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä SoFine Luomu Tofun kanssa.

Muistan silloin joskus viitisen vuotta takaperin ensimmäisen kerran tofua valmistaessani ajatelleeni, että onpas kumimaista ja mautonta. Little did I know. Onneksi en antanut periksi tofutaistelussani, sillä ajan myötä musta on tullut aika mestarillinen tofun valmistaja. Jopa niin hyvä, että lapsetkin hyväksyvät tofun osana ruokavaliotamme. Se on jo kuulkaas suuri edistysaskel! Vaikka maustamattoman tofun tykkäänkin maustaa hyvin, niin silti tofun mieto maku ja rapsakka koostumus on myös lasten mieleen.

Kun itse valmistin tofua ensimmäisiä kertoja ei ollut saatavilla maustettuja tofuja, niin kuin nykyään. Saatikka tofua valmiiksi kuutioituna. Silloin tofusta oli saatavilla vain se mötikkä, joka ensi alkuun sai sormen suuhun. Mitäs tälle kuuluisi nyt tehdä? Nykyäänhän SoFine Luomu Tofu -valikoimasta löytyy myös valmiiksi maustettua tofua että myös valmiiksi kuutioitua ja maustettua tofua.

Tofun valmistaminen on tehty helpoksi myös heille, kenellä ennakkoluuloja sen valmistamisesta on. Mikäli tofu on teidän keittiössänne uusi tuttavuus, niin kehottaisin tutustumaan tuohon herkkuun valmiiden SoFine Luomu Tofu à la minute -tofukuutioiden myötä.

Ennen kuin jaan teille herkullisen itämaisen tofusalaattini ohjeen, kerron teille vinkit tofun valmistamiseen. Siis sellaisen tofun, jota ei ole valmiiksi kuutioitu ja maustettu.

🌱 leikkaa tofu viipaleiksi ja kuivaa palat kahden talouspaperipalan välissä
🌱 purista neste pois ja vaihda talouspaperit kuiviin niin kauan, kunnes tofun pinta tuntuu kuivalta
🌱 mikäli haluat tofukuutioita, niin kuutio viipaleet tässä välissä

🌱 paista tofu todella kuumalla pannulla öljyssä saadaksesi rapean lopputuloksen
🌱 koska maustamaton tofu ei maistu miltään, on se syytä marinoida, jotta siihen saa makua

Joskus marinoin tofun jo vähintään pari tuntia ennen sen valmistamista, mutta olen huomannut, että sen voi ihan yhtä hyvin marinoida vasta paistamisen jälkeenkin. Näin marinadi ei valu tofun nesteiden kanssa ulos tofua kuivatessa.

Aika usein tofua tulee käytettyä aasialaistyyppisten ruokien, kuten salaattien ja wokkien kanssa, mutta onpa sitä tullut käytettyä myös kesäisissä mansikkasalaateissakin. Se taipuu hirmuisen monenlaiseen ruokaan. Mutta koska itämaiset ruoat ovat lähellä sydäntäni, niin ajattelin jakaa teille itämaisen tofusalaattini ohjeen. Siinä maistuu ripaus lämpöä ja hitunen aurinkoa.

ITÄMAINEN TOFUNUUDELISALAATTI

1 rasia SoFine Luomu Tofu à la minute – Thai spiced
100 g riisivermisellinuudelia
100 g tuoretta pinaattia
6 retiisiä
ituja / silmusalaattia
100 g kirsikkatomaatteja
edamamepapuja
kevätsipulia
1 lime
puolikas puntti thaibasilikaa
puolikas puntti korianteria
2 rkl makeaa chilikastiketta
0,5 rkl soijakastiketta
2 cm pala luomuinkivääriä
oliiviöljyä
cashewpähkinöitä

– sekoita keskenään pinaatti, siivutetut retiisit, pienistellyt kirsikkatomaatit ja kevätsipulit
– valmista riisivermisellinuudelit pakkauksen ohjeen mukaan, anna jäähtyä
– paista tofut öljyssä rapeaksi pakkauksen ohjeen mukaan
– sekoita riisivermisellinuudelit ja tofu pinaattiseokseen
– lisää edamamepavut, idut (tai silmusalaatit), pienistellyt thaibasilikat ja korianterit
– sekoita makea chilikastike, raastettu inkivääri, soijakastike ja yhden limen mehu keskenään
– kaada kastike nuudelisalaatin päälle
– koristele murskatuilla cashewpähkinöillä

Edullista, nopeaa, ekologista ja luomua. Herkullista helposti. En näe yhtään syytä, miksen käyttäisi SoFine Luomu Tofua ruoanlaitossa. Hei mikäli ette ole tulleet vielä tutuiksi tofun kanssa, niin suosittelen tutustumaan. Tofut löytyvät yleensä kaupan juustohyllystä tai sen päätyhyllystä! Ja muistakaahan vielä, että tärkeimmät tofun valmistuksen seikat ovat tofun kuivaus ja paistaminen rapeaksi. Myös maustaminen, mikäli käytätte maustamatonta tofua.

KILPAILU!

Vastaamalla tämän postauksen kommenttiosiossa alla olevaan kysymykseen, olet mukana 30 euron SoFine -lahjakortti arvonnassa:

Onko tofu tuttu näky sinun keittiössäsi? Jos ei, niin haluaisitko päästä tofukokkailun maailmaan sisään?

Nyt se nimittäin on mahdollista tuon lahjakortin myötä 🙂 Arvonta-aikaa on viikko eli 19.2.2019 asti ja arvonnan säännöt löytyvät täältä.

IHANAA TIISTAITA TOIVOTELLEN,

 


sunnuntai 10. helmikuun 2019

Parhaimmat kiksit elämässä

HEPSKUKKUU

ja hei, olenko mä astunut johonkin aikakapseliin, joka laskeutui yhtäkkiä siihen ”maaliskuu jo maata näyttää” -kuukauteen? Kumpparikelit, ne tuli kyllä ihan puskista. Mutta en valita, linnut lauloi kilpaa vettä valuvan rännin kanssa pikaisesti koiran kanssa ulkona käydessäni. Sen verran hienohelma on tuo meidän machopuuvillapallo, että isompien vesilätäköiden yli mentiin sylikyydillä.

Täällä vietellään leppoisaa sunnuntaipäivää. Eilinen menikin kokolailla pääkaupunkiseudun kupeessa synttärihulinoissa ja illalla tultiin kotiin vasta ysin jälkeen. Joten minulle, joka kaipaa viikonlopultaan kotoilua, tuli ohjelmavapaa sunnuntai tarpeeseen. Historian kokeisiin lukemista ja keittiöelämää. Pyykkirumbaa ja tulevan viikon aikataulutusta. Koiran pesemistä ja  pientä siivoilua. Miten sitä voikaan saada niistä ihan tavallisista asioista niin paljon kiksejä? Mies tuossa hienovaraisesti vihjaisi makkarin nurkassa lojuvasta jätesäkistä, joten ehkä sekin tänään lähtee siitä eteenpäin. Niin hienosti, kun konmaritin vaatteeni, niin ei sitä ihan loppuun asti projektia tullut vietyä. Mutta ainakin vaatehuone on nyt siisti. Yksi jätesäkki nyt sinne tänne 😉

Kiksejä sain tänä sunnuntaina myös siitä, että ylitin jälleen itseni ruoanlaiton suhteen. Kiitos teidän vinkkien, valmistui keittiössämme ekaa kertaa ikinä kokonainen broileri. Pakkauksessa luki vielä että tuo oli Pirkanmaalla kasvatettu. Lämmitti kovin mieltä. Broitsun lisäksi nuoriso toivoi valkosipulisia veneperunoita ja timjamiporkkanoita. Toive toteutettiin ilomielin. Dipin aseman ajoi currymajoneesi ja vähän vihreää löytyi salaattikulhosta. Laseihin limellä maustettua vettä. Miten voikin olla mahdollista, että limeä viipaloidessani mulle tuli yhtäkkiä caipiroskan tuoksu nenään? Ja mikä yllättävintä, lievä kuvotuksen tunne. Kiksit olivat kuulkaa kaukana tuosta tuoksusta.

Nyt takaisin Sokrateen ja kumppaneiden pariin. Minä, joka en koulussa juurikaan historiasta välittänyt, olen saanut tänään myös kiksejä uuden oppimisesta. Historiahan on itse asiassa äärettömän mielenkiintoista. Vielä kun saisi sen tuon yhden koululaisen ajatusmaailmaan ujutettua 

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,