keskiviikko 13. maaliskuun 2019

Olohuoneen muutos

MOIKKAMOI IHANAT!

Ja saaneen ilolla ilmoittaa, että I’m back. Siis sellaisena omana itsenäni. Eka aamu reissun jälkeen, kun ei tunnu ihan höpöltä. Kymmenen tunnin yöunilla saattaapi olla osuutta asiaan. Tiedättekö, kun on sellainen veto pois -olo, niin sitä helposti jää sellaiseen kierteeseen. Eilen illalla töiden jälkeen välikuolemissani sohvalla päätin, että ei tästä tule nyt yhtään mitään. Mies reippaili hiihtoladulla ja mä podin reissussa murtunutta varvastani, joka ei tällä hetkellä kärsi edes kävelemistä. Kiitos parin korkkaripäivän töissä. Manailu loppui lyhyeen, kun sain esikoisen suostuteltua kanssani pieneen projektiin. 

Tai pieneen ja pieneen. En muistanutkaan, että noiden sohvien laittaminen palasiksi ja päällysten vaihto vie niin kauan aikaa. Varsinkin, kun välineet eivät olleet kunnossa. Ostin vajaa pari vuotta sitten meidän sohviin Ikean alesta uudet päälliset. Vaaleanharmaat, omaksi yllätyksekseni. Valkoiset, vanhat päälliset olivat jo niin likaiset, etteivät lähteneet pesussa kunnolla puhtaaksi, vaikka valkaisuainettakin välillä käytin. Aluksi mietin, että ei välttämättä kannata tummentaa olkkarin ilmettä kesää kohden mentäessä tummemmilla päällisillä, mutta hei – nuo vaaleanharmaat päälliset toivat just sitä kodikkuutta jota kaipasin. Illan hämyssä olkkari oli ihanan kutsuva. Ja lisäksi passaavat niin hyvin yhteen tuon jokakeväisen pinkin värin kanssa.

Valkoiset sohvan päälliset joutivat jälleen kerran pesuun, mutta elleivät lähde puhtaaksi, niin joutavat roskiin. Harmi, ettei näihin sohviin myydä enää valkoisia päällisiä. Päällisten vaihdon myötä tuntuu, että meillä on uudet sohvat. Nuo pian yhdeksän vuotta vanhat sohvat ovat kyllä olleet koko rahansa arvoiset. Silloin maksoivat muistaakseni yhteensä viisisataa euroa. Juuri sen summan, jonka saimme myydessämme vanhan sohvan uusien alta. Uudet päälliset tekivät istuinpehmusteista taas jämäkät. Siinä, missä ne vanhat päälliset olivat jo kovin antaneet myöden ja sohvat olivat jotenkin nuhjaantuneen näköiset. 

Pienellä ja kohtuu edullisesti aika iso muutos olohuoneen ilmeeseen. Vai mitä mieltä olette? 🙂 Ainut mikä nyt kaipaa uudistusta on tuo matto! Valkoinen matto sopisi paremmin, mutta tällä mennään tähän hätään. Myös valkoiset seinät ovat haaveena, mutta mikä siinä onkaan, että maalitelaan tarttuminen ei oikein nappaa. Varsinkaan kun kyseessä on näin iso tila.

KESKIVIIKKOTERKUIN,

 

 


tiistai 12. maaliskuun 2019

Epätäydellisyys on täydellistä

HEISSAN!

Multa toivottiin tsemppipostausta siitä, miten paluu arkeen loman jälkeen sujuu kivuttomasti. Kuulkaa, tästä arkeenpaluusta on tällä kertaa sujuvuus ja kivuttomuus kaukana, joten  kosketuspintaa moisen tekstin kirjoittamiseen ei ole 😉 Sen sijaan ajattelin kertoa teille, mitä loma teki pääkopalleni. Miten se helpotti elämääni ajatuksen tasolla. Ihan sen suhteen, että jossain vaiheessa viimeisten vuosien aikaan olen asettanut riman liian korkealle. Kuvitellut, että en pystyisi julkaisemaan blogissa kännykällä otettuja räpsyjä. Esiintymään Insta storyssa jetlagissä silmäpussit poskilla roikkuen. Otsajuonteet auringon antamasta kuivuudesta mollottaen. Ja mikä kivointa, olen saanut teiltä juurikin näihin ”olen kuin räjähdyksen jäljiltä” -höpötysvidskoihin eniten kommentteja ja kiitoksia siitä, että olen sellainen kuin olen.

Lomalla muistin jälleen, että kaiken ei tarvitse olla täydellistä. Elämässä ja varsinkin somessa. Joskus epätäydellisyys ja rosoisuus on enemmän täydellistä kuin mikään muu. Kännykkäräpsyt on parhaita esimerkkejä epätäydellisestä täydellisyydestä. Niitä blogista löytyi lomalla yhtä postausta lukuunottamatta. Rajaukset ja suoristukset jäivät laittamatta ja loppujen lopuksi kuvissa oli enemmän fiilistä kuin niissä vimpan päälle fiilatuissa järkkärillä otetuissa. Kun tulee se kodak-moment, niin sai vain nappaista puhelimen käteen ja räpsäistä. Aika monet noista kodak-hetkistä on tallennettuna Instan kohokohtiini (Phuketit ja Koh Yao Yait erikseen).

Tuntuu, että varsinkin blogeissa ja somessa ylipäätään on menty pitkään kiiltokuvilla. Viety täydellisyys niin pitkälle, että se alkaa jollain tapaa ahdistamaan. Onnellinen olen huomatessani, että pikkuhiljaa aletaan menemään taas kohti sitä epätäydellisyyttä. Insta moment:han alunperin tarkoitti juurikin tuota hetkessä otettua kuvaa. Ei niitä järkkärillä otettuja ja kuvankäsittelyn kautta fiilattuja kuvia. Jotka saavat tuon feedin näyttämään harmoniselta. Myyvältä, mikäli somea tekee työkseen. 

Kuvissa näkyvästä mustikkapannaristakin tuli epätäydellisen täydellistä. Ei sellaista kuin piti, kaukana siitä. Mutta silti ah niin hyvää. Tein pohjan tällä fetapannukakkuni ohjeella, mutta sujautin taikinaan kourallisen mustikoita ja vähän kookossokeria. Sekä ruokasoodaa ja leivinjauhetta ripaukset. Mikä ehkä oli virhe. Tästä ei tullut niin pannarimaista kuin mitä piti. Joten älkää alkako soveltamaan ruokasoodan ja leivinjauheen kanssa.

Nyt kohti epätäydellisen täydellistä tiistai-iltapäivää. Josko tuo väsymys pikkuhiljaa helpottaisi ja pääsisi kiinni tähän työviikkoon 🙂

AURINKOISTA TIISTAITA TOIVOTELLEN,

 


sunnuntai 10. maaliskuun 2019

Borta bra, men hemma bäst

MOIKKAMOI IHANAT!

Kotona ollaan 🙂 Kotimatka meni loistavasti; olen viime vuosina tykännyt niin paljon enemmän päivälennoista kuin yölennoista. Saa katsoa virkeänä leffoja, kuunnella äänikirjoja ja vaan olla. Ilman sellaista pakonomaista tarvetta nukkua. Eilinen kotilento tultiin vähän pidemmän kautta Pakistanin ilmatilarajoitusten takia, mutta sehän tarkoitti vain sitä, että sain uppouduttua ajan kanssa tuohon toiseen Clare Mackintosiin. Suuri suositus! Varsinkin se eka, Annoin sinun mennä -kirja vei mukanaan ihan täysin.

Meillä on tytötkin niin tottuneet pitkiin matkoihin (lentokoneessa ja autossa matkustaen), että totesivat tuollaisen 11,5 tunnin lennon jälkeen, että menipä nopsaa 😀 Niin se menikin. Onneksi saatiin laukutkin heti kättelyssä hihnalta ja päästiin ajelemaan kohti Pirkkalaa. Ja tuota rakasta karvaturria kohden. Tippa tuli linssiin jälleennäkemisen hetkellä. Olin ikävöinyt Tobya aivan sikamaisen paljon. Niin kuin yhtä puuttuvaa palasta perheestä tulee erossa ikävöityä. Meidän pieni nokinassu, töpseliturpa 🐾

Tänään perässäni onkin kulkenut sellainen pieni valkoinen puuvillapallo. Pieni tassuttelija, joka on tapittanut ruskeilla suklaasilmillään ja hakenut hellyyttä. On todella väsynyt hoitorupeaman jälkeen, mutta ei malta juurikaan nukkua. Nukahtaa, mutta kun nousen viereltä, herää samantien seuraamaan.

Reissu oli ihana, yksi parhaista. Siitäkin huolimatta kotona on niin hyvä olla. Olenkin kertonut olevani kotihiiri. Sen takia reissujen yksiä kohokohtia on kotiinpaluut. Vielä kun saisi kotiinpaluun ihanuuden iskostettua heille, ketkä kokevat suuren suurta tuskaa huomisesta kouluun paluusta. Olen yrittänyt sanoa, että nämä ovat niitä sopeutumisjuttuja. Yrittänyt saada sisäistettyä heille ajatuksen, että jos elämä olisi koko ajan lomaa, niin se loma ei tuntuisi lomalta. Ihanaa arkea tarvitaan, että loma tuntuu lomalta. Koulua ja työtä tarvitaan, jotta olisi mahdollisuus viettää päiviä, joita lomaksi kutsutaan.

Onneksi otettiin päivää aiempi lento kotiin kuin mitä alkujaan suunniteltiin. Yksi sunnuntai ennen arkea tekee hyvää. Aamulla purettiin ekana matkalaukut ja aloitettiin pyykkirumba, imuroitiin ja järjesteltiin kotia. Tein pikaisen pit stopin Lamminpään Kukkaan ja nyt on kotona tuoreita kukkia. Ilmassa leijuu nakkikastikkeen hieman käristetty tuoksu yhdistettynä mustikkapannarin tuoksuun. Taustalla ampumahiihdon selostusta. Nyt silmät hetkeksi kiinni, että jaksaa illalla valvoa ainakin yhdeksään. Josko sitä innostuisi kuluttamaan juoksukenkääkin tuonne sulaneille kaduille 🙂

Huomenna virkeänä sitten uuteen työviikkoon!

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,


perjantai 08. maaliskuun 2019

Best of the best


HEIPSUN!

Vimppaa päivää viedään aurinkovarjon alla; ajatus kotiinpaluusta tuntuu ihanan kutkuttavalta. Loma on ollut jälleen kerran erittäin onnistunut. Tehnyt tehtävänsä.

Kokosin tämän loman huippujuttuja ja suosikkituotteita tähän postaukseen. Lähinnä muistoksi itselle tulevia reissuja varten, mutta toki myös vinkkinä teille ihanille siellä ruutujen toisella puolella.

MATKASEURA. Huippua taas kerran! Ekat viisi yötä ihan omalla porukalla ja vikat kahdeksan päivää laajennetun perheen kanssa. Tytöt ovat tykänneet olla serkkujensa kanssa ja ovat jopa nukkuneet samassa huoneessa. Good for them, mutta itsestäni on tuntunut hassulta, kun lapset eivät ole olleet ihan iholla niin kuin yleensä lomilla. Napanuoran venytysharjoitusta, parhaimmillaan.

VILLA OMALLA UIMA-ALTAALLA. Tiesin varatessani tuota hotellia, että se tulee olemaan ainutlaatuista. Mutta en ikinä kuuna päivänä olisi osannut kuvitella, että tuo rauhan tyyssija tekee mielelle niin hyvää. Sille mielelle, joka tuppaa käymään ylikierroksilla ellei sitä tietoisesti toppuuttele. Olen valmis matkustamaan harvemmin, kunhan vain saan säästettyä tuollaiseen villaan.

PAIKKA BAMBUVARJON ALLA. Täällä Phuketin hotellissa on ihanat uima-allasalueet, mutta en tiedä miksi olen viime aikoina ollut niin ääniyliherkkä. Niin ääniyliherkkä, että jatkuva musiikin jumputus on alkanut ärsyttämään. Tässä rannalla on hyvä. Taustamusiikkina aaltojen pauhu.

MATTAIHON JÄTTÄVÄ AURINKOVOIDE KASVOILLE. Avot! Vaikka olenkin luonnonkosmetiikkaan hurahtanut, niin on tuotteita, joita en vaihda. Yksi niistä on tuo Nivea Sun shine control. Se tekee ihosta silkkisen mattaisen. Muuten käytän suojakerrointa 50, mutta tuossa kertoimia on 30. Siltikään en ole palanut ja hei, olen levittänyt tuota kasvoille vain kerran päivässä, aamuisin. Maksaläiskiä ja pisamoitakin tuo näemmä ehkäisee hyvin. Puteli on jo kolmisen vuotta vanha ja vetelee viimeisiään. Pitää ottaa selvää, saako tuota ostettua vielä jostain.

HOLIKA HOLIKA ALL KILL CLEANSING CLAY TO FOAM -PUTSARI. Ihoni tykkää tästä kympillä. Ostin putelin nimenomaan tätä reissua ajatellen; yleensä ihoni kun tuppaa reagoimaan kuumaan ja kosteaan pikkuisilla näpyillä. Nyt näppyjä ei näy. Valkosavinen putsari puhdistaa ja kirkastaa ihoa lempeästi eikä iho kiristä putsauksen jälkeen.

PASSIONHEDELMÄT. Uuh, nämä kirpsakat pikkuniljakkaat ovat vieneet sydämeni. Rakastan passionhedelmiä niin paljon, että kauppakassitilauksen yksi kassillinen koostuu niistä 😀

Taisin kertoa, että meillä hajosi maalämpökone kotona juuri ennen reissua. Lämpötilat ovat huidelleet siellä 14 asteen molemmin puolin eikä lämmintä vettä ole tullut. Eiliseen asti olimme epävarmoja, että saammeko uutta konetta ennen kuin palaamme kotiin, mutta niin vain kaikella on tapana järjestyä ja siellä asennetaan tänään uusi pömpeli rikkoontuneen tilalle. Päästään huomen illalla lämpimään kotiin ❤️

PERJANTAITERKKUSIN,

 


keskiviikko 06. maaliskuun 2019

Mielitekoja

MOIKKAMOI!

Tiedättekös, että olen tullut siihen tulokseen, että tätä nykyä kaksi viikkoa on liian pitkä aika lomailuun ulkomailla. Yhdeksän tai kymmenen yötä on passeli. Ainakin jos loma on ollut alusta asti yhtä rentouttava kuin nyt. Meillä nuo viisi yötä täydellisessä rauhassa oman villan suojissa teki sen, että ajatus kotiinpaluusta iski silloin ekan kerran. Tuntui, että loma oli tehnyt tehtävänsä.

Viimeisen parin vuorokauden aikana olen suunnitellut kevättä ja samalla vilkuillut reskontria sekä työsähköpostia. Toisaalta jo odottanut sormet syyhyten, että pääsen töiden pariin – toisaalta taas toppuutellut itseäni ja muistutellut elämään hetkessä.

Tässä hetkessä, kun meri pauhuu taustalla. Kun varpaat kipristelevät auringossa.IdTänään rustasin ensi viikon ruokalistaa ja sen pohjalta kauppakassitilausta. Kuten aina lomalla, niin nytkin kaipaan niitä perusruokia. Jopa niitä, joita arjessa tulee pyöritettyä kyllästymiseen asti.

Tämän hetken mielitekojen kärkikahinoissa kamppailevat:

☀️ tuore ruisleipä goudajuustolla ja kurkulla
☀️ Härkis, suoraan paketista kylmänä syötynä (tai ihan missä muodossa tahansa)
☀️ suomalaiset mehukkaat kesätomaatit
☀️ raejuusto
☀️ mustamakkara
☀️ mun oma aamusmoothie, johon tulee kookosvettä, granny smith omena, mustikoita, banaani ja kollageenijauhe
☀️ kullanrapeat kalafileet ja veneperunat
☀️ omalla kahvinkeittimellä keitetty kahvi ja iKaffe
☀️ Sevanin hummus
☀️ siskonmakkarasoppa

Aaah, sunnuntain pyhitän syömiselle 😀

Kivaa keskiviikkoa toivotellen,