MOIKKAMOI IHANAT!

Kotona ollaan 🙂 Kotimatka meni loistavasti; olen viime vuosina tykännyt niin paljon enemmän päivälennoista kuin yölennoista. Saa katsoa virkeänä leffoja, kuunnella äänikirjoja ja vaan olla. Ilman sellaista pakonomaista tarvetta nukkua. Eilinen kotilento tultiin vähän pidemmän kautta Pakistanin ilmatilarajoitusten takia, mutta sehän tarkoitti vain sitä, että sain uppouduttua ajan kanssa tuohon toiseen Clare Mackintosiin. Suuri suositus! Varsinkin se eka, Annoin sinun mennä -kirja vei mukanaan ihan täysin.

Meillä on tytötkin niin tottuneet pitkiin matkoihin (lentokoneessa ja autossa matkustaen), että totesivat tuollaisen 11,5 tunnin lennon jälkeen, että menipä nopsaa 😀 Niin se menikin. Onneksi saatiin laukutkin heti kättelyssä hihnalta ja päästiin ajelemaan kohti Pirkkalaa. Ja tuota rakasta karvaturria kohden. Tippa tuli linssiin jälleennäkemisen hetkellä. Olin ikävöinyt Tobya aivan sikamaisen paljon. Niin kuin yhtä puuttuvaa palasta perheestä tulee erossa ikävöityä. Meidän pieni nokinassu, töpseliturpa 🐾

Tänään perässäni onkin kulkenut sellainen pieni valkoinen puuvillapallo. Pieni tassuttelija, joka on tapittanut ruskeilla suklaasilmillään ja hakenut hellyyttä. On todella väsynyt hoitorupeaman jälkeen, mutta ei malta juurikaan nukkua. Nukahtaa, mutta kun nousen viereltä, herää samantien seuraamaan.

Reissu oli ihana, yksi parhaista. Siitäkin huolimatta kotona on niin hyvä olla. Olenkin kertonut olevani kotihiiri. Sen takia reissujen yksiä kohokohtia on kotiinpaluut. Vielä kun saisi kotiinpaluun ihanuuden iskostettua heille, ketkä kokevat suuren suurta tuskaa huomisesta kouluun paluusta. Olen yrittänyt sanoa, että nämä ovat niitä sopeutumisjuttuja. Yrittänyt saada sisäistettyä heille ajatuksen, että jos elämä olisi koko ajan lomaa, niin se loma ei tuntuisi lomalta. Ihanaa arkea tarvitaan, että loma tuntuu lomalta. Koulua ja työtä tarvitaan, jotta olisi mahdollisuus viettää päiviä, joita lomaksi kutsutaan.

Onneksi otettiin päivää aiempi lento kotiin kuin mitä alkujaan suunniteltiin. Yksi sunnuntai ennen arkea tekee hyvää. Aamulla purettiin ekana matkalaukut ja aloitettiin pyykkirumba, imuroitiin ja järjesteltiin kotia. Tein pikaisen pit stopin Lamminpään Kukkaan ja nyt on kotona tuoreita kukkia. Ilmassa leijuu nakkikastikkeen hieman käristetty tuoksu yhdistettynä mustikkapannarin tuoksuun. Taustalla ampumahiihdon selostusta. Nyt silmät hetkeksi kiinni, että jaksaa illalla valvoa ainakin yhdeksään. Josko sitä innostuisi kuluttamaan juoksukenkääkin tuonne sulaneille kaduille 🙂

Huomenna virkeänä sitten uuteen työviikkoon!

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,