maanantai 03. kesäkuun 2019

Yrttimaan antia

HEIPSUN IHANAT!

Tänä maanantaina valtakunnassa on kaikki niin kovin hyvin; nuhasta muistuttaa enää rikkinäiset nenänpielet, poskipäiden jomotus talttui vain yhdellä särkylääkkeellä ja saariston lapsi palasi parin yön jälkeen kotiin täynnä saaristolaisilman antamaa energiaa. Myös se toissayön teltassa valvonut kullannuppu oli saanut levolliset yöunet alleen ekaan varsinaiseen lomapäivään lähdettäessä. Alles gut!

Viime viikolla juttelin fyssarini kanssa yrteistä ja hän sanoi, että kuivaa yrttejä. Sillä yrtit tuottavat satoa juuresta lähtien lisää, kun niitä leikkelee. Enpäs tätä tiennyt. Nyt on mäkimeirami, piparminttu, timjami ja rosmariini osin leikelty ja hei, niin vain sieltä juuresta pukkaa uutta versoa. Kuivatan yrtit ja jahka ovat kuivanneet otan niiden lehdet pieniin lasipurkkeihin säilöön. Rakastan tätä tunnetta, kun saa hyödynnettyä oman maan antimia. 

Sormisuolan sekaan ripsottelin pikkuisen timjamia ja taisi sinne muutama syreeninkin kukka mennä. Tuo timjami tuoksuu todella voimakkaalle (kuten kaikki muutkin takapihan yrtit), joten tämä on vasta ensikokeilu, että kuinka paljon tuoretta yrttiä tarvitsee, jotta suolaan tulee makua. Loput timjamit pääsivät nippuun alassuin roikkumaan. Samoin kävi myös muille yrttikavereilleen. Täytyy myöntää, että ikinä en ole tietoisesti ainakaan, käyttänyt mäkimeiramia mihinkään. Mihin te käyttäisitte mäkimeiramia? Sen verran sitä tuossa maistelin, että ehkä liharuokiin olisi oiva mauste. Vai olenko ihan hakoteillä?

Piparminttu on aivan äärettömän voimakkaan makuinen myös. Siitä tekisi mieleni tehdä jonkin sortin sorbettia. Ei välttämättä kuivatusta mintusta, mutta tuoreesta mintusta. Pari mintun lehteä tuo myös smoothieen ihanan raikkaan fiiliksen. Rosmariini on näistä ehkä tutuin kaveri. Sitä käytän ruoanlaitossa paljon; keitoissa ja suolaisissa leivonnaisissa.

Nyt nuo yrtit roikkuvat keittiön seinävalaisimesta alassuin. Kuivamista odotellessa. Saas nähdä, miten luvatut helteet vaikuttavat kuivamisprosessiin…vai pitäisikö suosiolla laittaa yön yli uuniin matalalle lämmölle. Oppia ikä kaikki. Tekemällä oppii. Näitä vanhoja, mutta ah niin päteviä sanontoja rakastan myös 😉 Kuten kerrottua, niin tänään on niin kovin helppo rakastaa. Aurinko paistaa ja hellejakso on edessä. Vielä kun löytäisi jostain kaapin perältä työkelpoisia hellevaatteita!

OIKEIN IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA TOIVOTELLEN,


perjantai 31. toukokuun 2019

Fredagsmys; sloppy joes & kasvimaan salaatti

HEI HELLUREI!

Hassu välipäivä tämä. Yksi (orastavan) manflun kourissa oleva on ollut kotitoimistolla ja itsellä on ollut myös kotitoimistopäivä. Mutta jännästi on tuntunut jotenkin sellaiselta kesäloman ekalta päivältä. Vaikka varsinaiseen kesälomaan vielä neljä viikkoa onkin. Sen kunniaksi tietokoneen silmäilyn ohella olen siivonnut. Pessyt muutaman ikkunan ja taivastellut, että miksiköhän tuota ei tullut tehtyä aiemmin. Sen takia, että ennen piharempan valmistumista ei olisi kannattanut. Mutta nyt näkee keittiön ja pikkuveskin ikkunoista ulos ja maailma avartui samantien!

Päivään mahtui myös pitkästä aikaa laitepilates. Tällä kertaa olkapää kesti sen. Nyt pitää vain tehdä maltilla ja muistaa tehdä tietyt ylävartalon liikkeet lapatuen kautta eikä tuon olkanivelen rasittamisen kautta. Lounasnälkä oli pilateksen jälkeen mahdoton ja vilkaisu jääkaappiin antoi välittömästi idean, jota olin kyllä haudutellut jo tovin; vege sloppy joet valmistuivat nanosekunnissa. Niiden lisäksi kasvimaalta hain rucolaa ja retiisiä. Retiisit ovat just nyt parhaimmillaan. Ja kaikista makoisimmillaanhan ne ovat juurikin noin, suoraan maasta vedellä huljutettuna. Joskus olen tehnyt myös hölskytysretiisejä, joten eiköhän tuosta sadosta moisiinkin riitä. Kasvimaan  salaatin kastikkeeksi laitoin öljyä, hunajaa ja mustapippuria.

Vege Sloppy Joes
3:lle

3 täysjyväsämpylää
1 pkt tomaatti Nyhtökauraa
1 prk Chili bean sin carne
loraus hunajaa
tujaus ketsuppia/tomaattipyreetä

-halkaise sämpylät ja laita ne uuniin 150 asteeseen
-sekoita kattilassa muut aineet ja anna porista noin viisi minuuttia
-täytä sämpylät nyhtisseoksella
-kaveriksi voit tarjota kermaviilipohjaista kastiketta, jos haluat
(yleensä Sloppy Joet eivät koreile majoneeseilla sun muilla)

Kastike
(kaurapohjaista) kermaviiliä
korianteria
kevätsipulia
srirachaa

-sekoita aineet keskenään

Tämä on se päivä, jolloin olen niin älyttömän onnellinen koululaisten puolesta; toinen heistä jo tuli kotiin, toinen jäi piknikille luokkakavereidensa kanssa. Huomenna molemmat hakevat vielä todistuksen ja sitten alkaa kymmenen viikon kesäloma. Näin ennen lomaahan se tuntuu järjettömän pitkältä ajalta, mutta loppuviimein tuo menee nopeasti. Kuten kerroin, niin itse aloitan virallisesti kesäloman vasta kuukauden päästä, mutta jo kesäkuulla leppoisampia kotitoimistopäiviä on tiedossa enemmän kuin työtoimistopäiviä. Jo se, ettei tarvitse aamulla lähteä ovesta ulos, tuntuu lomalta. Voi jopa mennä aamukahville terassille ja ottaa kannettavan mukaan. Yökkäri päällä. Se kuulostaa kyllä niin lomalta. Vielä kun katsoo ensi viikon lämpötiloja, niin ahhhh!

Lounaspöytään poimin retiisejä ja rucolaa hakiessani yhden oksan hevoskastanjasta. Tuo puu on kertakaikkisen upea. Korkeutta sillä on varmastikin jo viisi-kuusi metriä. Äiti ja iskä saivat sen 21 vuotta sitten 50-vuotislahjakseen. 9.6.1998 pitivät yhteisjuhlat  ja tupa oli vieraita täynnä. Silloin tuo puu oli sellainen polven korkuinen raakile. Itsekin olin himpun verran nuorempi. Raakile, minäkin. Mutta mikä jännä juttu on se, että silloin omat vanhemmat tuntuivat 50-vuotiaina ihan jo niin kuin aikuisilta. Vanhoilta! Ja hei ei tässä omiin viiskymppisiinkään enää ole kuin reilu kuusi vuotta. Toivottavasti en ehdi kuuden vuoden aikana kasvamaan aikuiseksi. Ainakaan tulemaan vanhaksi 😉

IHANAA PERJANTAITA &
SYDÄMELLISESTI ONNEA KAIKILLE KOULUNSA PÄÄTTÄVILLE JA VALMISTUVILLE ♥


maanantai 27. toukokuun 2019

Katse vuoden päähän

MOIKKAMOI MAANANTAIHIN IHANAT!

Ja hei hyvä Suomi! Vitsit, miten makea voitto. Tänään väsyttää, neljän tunnin yöunet eivät oikein ole mun juttu 😉 Vika kouluviikko lähti käyntiin koululaisilla ja kyllä, he ovat kesälomansa ansainneet. Tietyllä tapaahan tuo on lomaa meille vanhemmillekin. Ainakin itse koen niin. Kun saan jättää lapset kotiin nukkumaan töihin lähtiessäni. Vaikka nuo meidän lapset niin isoja jo ovatkin, että hoitelevat omat aamutoimensa, niin kyllä sitä silti joutuu muutaman kerran alakerrasta yläkertaan huhuilemaan herätyksiä.

Lauantaina perustimme uuden kukkapenkin terassin päätyyn ja siinä mietin noita pikkuisia kasvien alkuja. Sitä, että kuinkahan ne mahtavat siitä vuodessa kasvaa. Ajatukset ovat olleet viime aikoina ensi kesässä. Vaikka vahvasti tästä hetkestä nautin ja elän hetkessä, niin silti koen että ensi kesä on meidän elämässä (kuten muidenkin vastaavassa tilanteessa olevien) iso virstanpylväs. Ja se, että saamme pitää esikoisen rippijuhlat täällä samassa talossa, jossa hänet aikoinaan kastettiin, on suuren suuri kunnia ja etuoikeus.

Sen takia juhlista tulee isot. Ja juhlavat. Kuitenkaan juhlan perimmäistä syytä unohtamatta. Päivän vietämme ystävien ja sukulaisten kesken. Meillä on mun puolelta tosi pieni suku. Mutta alustavasti mietimme, että kutsumme juhliin myös sellaisia sukulaisiani, joita ei olla nähty pitkään aikaan. Sellaisia, jotka ovat tässä talossa vuosien varrella kuitenkin useasti vierailleet.

Esikoisen ristiäisiin äitini oli panostanut ihan täysillä. Itsehän en koliikinhuuruisten öiden takia juurikaan muista omaa panostani 😉 Äiti oli tilannut pitopalvelun ja kukat, ostanut kristallikynttiläjalan kastepöydälle ja painattanut oikein kutsukortit. Minun ja veljeni perheen lapset ovat kaikki kastettu samassa mekossa, äidin omasta häämekostaan tekemässä kastemekossa. Tuota tuskin enää saa isonnettua niin, että se näille rippilapsille menisi. Ainakaan mekkomuodossa sille yhdelle kaksilahkeiselle hurmurikummipojalle.

Päivän ruokailut on jo osin mietittynä, pitopalvelu myös alustavasti varattu. Esikoisen kengät odottavat ostamista, mutta ne on jo katottu valmiiksi. Kyllä, tuleva riparilainen on iskenyt silmänsä yksiin beigeihin Ted Bakerin korkkareihin ja pohdin tuossa, että voisihan nuo nyt jo ostaa. Että ehtisi harjoittelemaan korkkareilla kävelyä vuoden verran 😀

Ei haittaisi, vaikka tuona päivänä sataisi. Toki aurinkoa on tilattu, mutta kaikki otetaan vastaan. Suomen luonto on kaunis myös sadekelillä. Ikään kuin timantein vuorattu.

Rakastan järjestää juhlia. Harmillisesti viime vuosina sellaisia ei ole juuri ollut. Iloisia juhlia tai ylipäätään juhlaksi kutsuttavia tilaisuuksia. Onneksi ensi kesästä starttaa kunnon juhlaputki; neljän tyttöserkuksen rippijuhlat vuoden välein. Ja sen jälkeen sitten (toivottavasti) neljät ylppärijuhlat neljän vuoden välein. Ja kun ne on hoidettu, niin aloitetaan juhlistamiset hurmurikummipojan rippijuhlien merkeissä alusta. Elämän kiertokulku on välillä vähän konstikas. Se alkaa ja loppuu. Mutta siinä välissä vahvasti jatkuu.

Itselleni rippikoulu oli käänteentekevä. Muistan, että sen jälkeen kaverit ja kavereiden kanssa oleminen veivät mennessään. Niin paljon, että kahdeksan vuoden hevostalleilla asuminen stoppasi kuin seinään. Sinne jäi ratsastussaappaat, kypärä, harjat ja suat samaan kaappiin. Niin kiire oli kavereiden kanssa, että en ehtinyt edes kaappiani tyhjentää. Uusi elämänvaihe, ehkä meilläkin on sitten sellainen edessä? Onneksi tässä on vielä vuosi aikaa – pitää pikkuinen pikkuisena 

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,


lauantai 25. toukokuun 2019

Pienten vihreiden valintojen puolesta


Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Evergreenin kanssa. 


 

HEIPPULI IHANAT

ja mitä mukavinta lauantai-iltapäivää! Te, ketkä seuraatte minua Instagramin puolella tiedättekin, että meillä on vietetty vihreää viikkoa. Tarkoittaen sitä, että viikon ajan olen tehnyt pieniä vihreitä valintoja arkisissa jutuissa. Ja tiedättekö, että sitä mukaan kun olen huomannut, kuinka helppoa on muuttaa kulutustottumuksiaan tai arkisia askareitaan edes himpun verran kohti vihreämpiä arvoja, olen tuntenut sellaista mielihyvää, että tekee mieli jatkaa tällä tiellä.

Eli vaikka suurin motiivini vihreämpiin pikkutekoihin arjessa on tämä rakas maapallo ja sen hyvinvointi, niin kieltämättä porkkanana on toiminut myös se sisäinen hyvä olo. Tiedän, että suurin hiilijalanjälkeni tulee matkustelusta. Mutta pyrin kaikin muun tavoin kompensoimaan hiilijalanjälkeäni nimenomaan arkisilla jutuilla. Paljon ollaan viime vuosien aikana tehty muutoksia kohti vihreämpiä arvoja. Jopa niin paljon, että vaikka lentomatkustammekin jonkin verran, niin Sitran Elämäntapatestin tulos on keskiverto suomalaista pienempi.

Ennen kuin vihreä viikko alkoi, kirjasin ylös 10 kohtaa tulevan viikon ajalle. Sellaisia juttuja, joista osa meillä onkin jo ollut käytössä pidemmän aikaa, mutta osa otettiin käyttöön vasta menneellä viikolla.

🌱 Pyöräilen töihin ainakin kerran viikossa

Työmatkaa mulla on noin 11 kilometriä, autolla yhdeksän. Ja tuo 11 kilometriä koostuu liki 90% ylämäestä. Kotiinpäin toki vastaavasti alamäestä (mikä siinä muuten on, että kotimatkalla on aina ihan jäätävä vastatuuli?). Nyt tein periaatepäätöksen, että kerran viikkoon kuljen pyörällä työmatkan. Tuo rontti puoli tuntia ei tee hyvää pelkästään maapallolle, vaan myös minulle. Työmatkat, kun kulkee pyörällä, on päivän liikuntakiintiö täynnä.

🌱 Kuivatan pyykit mahdollisuuden mukana ulkona

Muistan aikoinani, että meidän äiti kuivatti pyykin aina sään salliessa ulkona. Ihan tuossa meidän nykyisellä takapihalla. Siellä oli monta metriä pyykkinarua, jossa poikkeuksetta aina roikkui kuivamassa pyykkiä. Piharemontin myötä tuo pyykkiteline purettiin ja olen harmitellut, että en saa enää kuivattua pyykkiä pihalla. Kunnes tajusin, että miksen veisi sitä kokoontaitettavaa telinettä, jossa kuivaamme kuivariin sopimattomat vaatteet, pihalle. Tadaa. Pyykit kuivuivat alta aikayksikön lempeässä kesätuulessa. Ainut miinus oli siitepölyn määrä pyykeissä. Mutta se fiilis, että oli käyttänyt kuivausrummun sijaan kesätuulivoimaa, ah!

🌱 Yrttien ostamisen sijaan, käytän hyväksi takapihan anteja

Voi kyllä, pieni gardenista minussa nauttii tuosta pienestä kasvimaasta takapihalla. Aiemmin olen saanut pelkät raparperit kasvamaan ja nyt tuolta pukkaa raparperin lisäksi rosmariinia, minttua, tilliä, retiisiä ja vaikka sun mitä! Tässä päästään jälleen siihen, kuinka mieli myhäilee, kun saa tarjota perheelle itse istuttamiaan yrttejä ja juureksia.

🌱 Nautin valoisista kesäilloista, ilman sähköllä tuotettua valoa

Kuinka ihanaa sitä onkaan napsaista sähkölamppu päälle pimenevässä kesäillassa. Minä olen aiemmin ollut se, joka pitää kaikki valot päällä (noh, poislukien kattolamppuja) ja mies on mennyt perässäni ja sammutellut noita. Menneellä viikolla meillä ollaan eletty ihan pimeässä. Ainakin niissä huoneissa, joissa ei oleilla. Jotenkin olen aiemmin pitänyt sitä kodikkuuden mittarina; ihanaa, kun joka huoneesta kajastaa valoa. Nyt olen nauttinut siitä hämärän hyssystä, jonka kesäillat saavat aikaan.

🌱 Syön kasvispohjaista ruokaa ainakin viitenä päivänä seitsemästä

Aika hyvin meidän perheessä on omaksuttu lihattomat ruokapäivät, mutta vihreän viikon aikana olen panostanut myös kasvisruokapäiviin. Ei lihaa, ei kalaa. Maitotuotteita olen mahdollisuuksien mukaan korvannut kasvispohjaisilla. Kroppa kiittää ja luonto kiittää. Nykyaikana, kun on saatavilla kattavasti vaihtoehtoja liha- ja maitovalmisteille, niin en näe ainuttakaan syytä, miksei meillä jatkossakin pitäydytä viidessä kasvisruokapäivässä / viikko.

🌱 Asetan huonekohtaiset lämmöt minimiin ja nautin auringon tuomasta lämmöstä

Maalämmön asetukset on nyt laitettu minimiin. Niin lämmityksessä kuin veden lämmityksenkin suhteen. Ja hei, meillä oli parhaimmillaan tuolla yläkerrassa 27 astetta huoneilman lämpö alkuviikon helteillä, joten eipä siinä juuri lämmitellä tarvitse 🙂 Syksyisin ja talvisinkin viihdyn paremmin viileässä sisäilmassa kuin lämpimässä.

🌱 Otan puhelimen laturin pois pistokkeesta aina käytön jälkeen

Tämä pienen pieni juttu, joka on myös paloturvallisuuden kannalta ehdoton. Meillä on kuusi laturia ja tuntuu, että niistä kaikista roikkuu aina tyhjä johto. Eli silloin kun ei ole laitetta latauksessa, niin töpselit pois seinästä.

🌱 Yritän kerätä kukkien kasteluveden sadevedestä

Mökillä meillä on kertynyt tänä keväänä sellainen iso sininen (jep, ruma kuin mikä :D) saavillinen sadevettä. Siitä otamme löylyveden ja kasvien kasteluveden. Kotona meillä ei ole oikeein ränniä, jonka alle laittaisin saavin (en sinistä tosin), mutta jo tuo pieni määrä sadevettä talteen kerättynä tekisi luonnolle hyvää. Sen sijaan, että lorottaisi vesijohtovettä menemään.

🌱 Tilaan viikon maitokaupparuoat kotiinkuljetuksella ja säästän eurojen lisäksi autolla ajokilometrejä

Meillä on ollut kauppakassisysteemi käytössä jo monta vuotta. Siitä lähtien, kun se lanseerattiin. Sen sijaan, että noutaisin viikon ruokatarvikkeemme muovikasseissa kotiin, olen viime aikoina tilannut ruoat pahvilaatikoissa kotiin tuotuna. Maksaa muutaman euron enemmän, mutta laskin, että plussalle jäädään. Luontokin tykkää, kun ei tarvitse suhata joka päivä kauppareissuja. Lisäksi hävikki on pienentynyt huomattavasti viikkomaitokauppakäytännön käyttöön oton jälkeen.

🌱 Viivyn suihkussa maksimissaan pari minuuttia päivässä

Myönnän, että olen ollut joskus suihkussa lutraaja. Nykyään suihkussa tulee kyllä käytyä päivittäin, mutta sen sijaan, että nauttisin pitkän kaavan mukaan lämpimän veden alla, hoitelen pesutoimenpiteet nopeasti ja viileällä vedellä. Hiukset ja kroppakin nauttivat viileästä vedestä enemmän kuin tuosta liki kuumasta vedestä, jota aiemmin käytin.

Yllä olevien lisäksi tulee monen monta asiaa mieleen, joissa petrata luonnon hyväksi. Insta Storiesissa tekemän gallupin pohjalta sain teiltäkin huiman paljon kivoja vinkkejä. Pyykkietikan käyttö, kierrätys (kirpparit ovat ♥), kuukuppi, sähköauton käyttö, kestopussit hedelmille ja vihanneksille, hybridiautoon vaihtaminen, täysien koneellisten peseminen niin astioiden kuin pyykkienkin suhteen ja kimppakyytien käyttö. 

Näiden lisäksi ajattelin kertoa vielä yhden vinkin, näin nautiskelijan näkökulmasta:

🍷 Evergreen -luomuviinit ovat luonnollisesti viininystävän helppo vihreämpi valinta.
Silloin kun nautiskelen lasillisella viiniä ja juustolautasella, on viini luomua ja juustot mahdollisuuksien mukaan vegaanisia. Tai ainakin lähituottajilta ostettuja luomujuustoja. 

Evergreen -luomuviinit ovat laadukkaita ja maukkaita viinejä, joiden koko tuotanto on luomusertifioitu. Punaviinit helposti mielletään talviviineiksi, mutta Evergreen Touch of Nature Monastrell Organic 2018 luomupunaviini menee loistavasti myös kesän grilliruoan kaverina, piknikillä tai laiturin nokassa auringonlaskua katsellessa. Se on keskitäyteläinen, keskitanniininen, puolukkahilloinen, kirsikkainen, hennon mustikkainen ja männynhavuinen.  

Punaviinistä on saatavilla myös kätevä hanapakkaus Evergreen Organic Merlot 2018 ja tämän vihreän viikon aikana on maukkaaksi todettu myös Evergreen Sauvignon Blanc 2016, joka sekin on pakattu litran PET-pulloon. Itselleni tuli uutena tietona, että PET-pullot ovat ekologisempia kuin lasipullot; PET-muovipullot ovat 100 % kierrätettäviä ja niiden valmistusprosessissa kuluu paljon vähemmän hiilidioksidia kuin lasipullojen. PET-muovipullot ovat myös lasipulloihin verrattuna huomattavasti kevyempiä ja siksi niiden kuljettamisesta aiheutuva hiilijalanjälki on puolet pienempi.

Käykäähän tutustumassa Evergreenin  sivuihin. Sieltä löytyy myös muiden vaikuttajien pieniä vihreitä vinkkejä!

IHANAA LAUANTAITA TOIVOTELLEN,

Huom! Suomen alkoholilainsäädännön vuoksi en voi julkaista alkoholia koskevia kommentteja!

 


perjantai 24. toukokuun 2019

Fredagsmys -tunnelmia

ILTAA IHANAT!

Huhhahhei, menipäs taas vähän myöhäiseksi myyssipostaus. Mutta siinä, missä olin ajatellut että iltaruoan valmistamiseen menee nafti puoli tuntia, niin siihen vierähti tunti ja vähän yli. Me vasta tytsyjen kanssa harjoiteltiin koko kesärullatouhua. Ensi kerralla menee varmasti jo paljon vähemmän aikaa 🙂 Ja hei, mikäs siinä – ei meillä mihinkään kiire ollut. Aina, kun tytöt haluavat olla mukana auttamassa, niin ilomielin avun otan vastaan. Me oltiin todella kehityskelpoisia kaikki. Ne ekat makkaraa muistuttavat pötkylät oli kyllä hyviä, mutta lopulta saatiin myös ulkonäöllisesti kelpo versioita aikaan!

Perjantai-ilta on tähän asti kulunut naisporukalla keittiöhommissa. Taustalla on soinut Eaglesin kaihoisat rytmit ja lasista on löytnyt jääkylmää kokista. Tytöillä parin lasillisen verran, mikäli tuota tällä hetkellä vallitsevaa hepulitilaa on katsominen 😀 Kerrankos sitä hepuloidaan, ainakin perjantaina.

Tänään on ollut kyllä muutenkin vähän sellainen pissat housussa -hepulipäivä. Innoissani kerroin aiemmin miehelle autossa, että vitsit mä odotan, kun pääsen rullailemaan (piti jatkamani että kesärullia)…johon toinen huomautti, että muista sitten laittaa puutarhahanskat käteen. Repesin ihan täysillä. Ripsarit oli poskilla. Siinä missä mä ajattelin tosiaan kesärullien rullausta ajattelin hän, että jotenkin rullaillen istutan tänään tulleet luumupuun, omppopuun ja muutamat syreenit ja hortensiat 😀

Mielikuva puutarhahanskoilla kesärullien rullailusta on ollut läsnä siitä lähtien ja aiheuttaa kikatuspyrskähdyksiä vieläkin. Myös lapsissa. Onneksi on viikonloppu.

Mutta niihin kesärulliin palatakseni. Rakastan kesärullia, mutta kertaakaan en ole itse niitä tehnyt. Jatkossa näitä tulee varmastikin tehtyä. Koko perheen voimin niin, että yksi pilkkoo ja toinen täyttää. Kolmas tekee dippikastikkeet ja se neljäs voi höpöttää puutarhahanskojen tärkeydestä 😉

Suussa sulavat kesärullat 

riisipapereita
porkkanaa suikaloituna
kurkkua suikaloituna
salaattia
avokadoa siivutettuna
korianteria
riisinuudelia keitettynä
(chilillä ja sitruunamehulla maustettuja katkarapuja)

-liota riisipaperiarkkia kylmässä vedessä noin 15 sekuntia, laita mieleisesi täytteet
-riisipaperipaketin (Blue Dragon) takaosassa on ohje rullauksesta! Helppoa kuin heinänteko
-tarjoile mango- ja maapähkinädippikastikkeiden kanssa

Mangodippi

1 kypsä mango
2 dl turkkilaista jugurttia
muutama jalapenon viipale
ripaus suolaa
chililastuja

-surauta sekaisin sauvasekoittimella

Maapähkinädippi

vajaa purkki makeuttamatonta maapähkinävoita
loraus soijaa
tujaus srirachakastiketta
vettä

-sekoita aineet sekaisn sauvasekoittimella ja passaa vedellä kastikkeen juoksevuusID

Nyt Tobyn kanssa puutarhahommiin. Edellä mainittujen kasvien lisäksi siellä pitäisi olla kuunlinjaa, angervoa ja perennoja istutettavana. Postimies, joka ne toi oli ihana…”Salaa vähän vilaisin pakettien kyljestä, mitä olet tilannut. Olen nääs toiselta ammatiltani puutarhuri.” Vaikka kuinka houkuttelin, niin ei suostunut kahvipalkalla jäämään istutustalkoisiin. Kumma juttu 😀

KIVAA PERJANTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,