lauantai 20. heinäkuun 2019

Ei ole tätä mökkipaikkaa rakkaampaa

6

HEIPSUNHEI!

Viime viikolla tapahtui jotain, joka on saanut mut miettimään. Miettimään, että miksi. Mitä meidän päässä oikein liikkui. Se tapahtui kuin varkain; pitkästä aikaa menin katsomaan nettiin Pirkanmaan mökkitarjontaa. Löytyi yksi helmi. Kotipihasta 32 kilometriä. Hirsisauna isolla terassilla kiinni vedessä. Iso vesistö edessä. Etelään antava näkymä. Mökkitontilta toiselle suosikkigolfkentälle 17 kilometriä, kotikentälle 23 kilometriä. Töihin vajaa 20 kilometriä.

Ajatus laukkasi jo niihin talvipäiviin, kun päästäisiin mökille lämmittämään saunaa. Siihen päämökkiin, joka tontille rakennettaisiin. Moderni, ikkunat järvelle antava kaunis mökki. Sisävessalla ja puhtaalla juoksevalla juomavedellä. Uusilla hirsipinnoilla. Hyvin varustetulla keittiöllä. Jouluista tuolla mökillä ja siitä, kuinka lapset voisivat ajokortit ajettuaan suhauttaa nopsaa kaupungista mökille kesätoistä päästyään.

Mies tuli myöhään kotiin, mutta lähdimme silti ajamaan kohti tuota tonttia. Matkalla mun vatsanpohjaan tuli ikävä tunne. Jo siinä vaiheessa meinasin sanoa miehelle, että käännytään takaisin. Kunnes matkan varrella aloin ihastella maisemia. Suomalainen järvimaisema korkealta katsottuna oli kaunis. Käännyimme mökkitielle. Mökkitietä kesti yli kymmenen minuuttia.  Tuli hieman huono olo mutkittelevasta tiestä. Navigaattori näytti kilometriä, kunnes matkaa oli jäljellä enää muutama sata metriä. Katsoin ryteikköä oikealla puolellani, junarataa vasemmalla puolella. Tonttia, johon ilta-aurinko ei sitten osunut mistään kulmasta. 

Ajoimme ohi tuon tontin, käännyimme ja lähdimme takaisin kotiin. Helpottuneena. Yhtä opettavaa kokemusta rikkaampana. Tajusimme, ettemme löydä mistään tällaista helmeä, joka meille kuin sattuman kaupalla tuli eteen kesäkuussa 2013. Tänne ajaa kotoa sen tunnin verran, riippuen ruuhkasta. Tarvittaessa vain 46 minuuttia. Tänne emme pääse talvella, sillä mökin edessä on virtauskohta ja jäät ovat usein heikot. Se saa arvostamaan ehkä niitä harvempia mökkikertoja vielä enemmän.

Täällä koira saa juosta vapaana ja tänne kutsumattomien vieraiden on hankalampi tulla. Täällä ei ole uudenkarheaa keittiötä, mutta on nuo hirsiseinät, jotka kertovat tarinaa. Saunasta ei pääse suoraan uimaan, mutta pitkospuukäytävää pitkin laiturille on muutama kymmen askel. Tänne paistaa aamusta iltaan aurinko ja joka ikinen ilta tehdessäni pienen tonttikatselmuksen pakahdun onnesta nähdessäni auringon kultaaman varvikon. Puhtaan veden, jonka pinnalle muodostuu värikkäitä timantteja laskevan auringon ansiosta.

Tänä aamuna kävelin laiturille koira vanavedessä kahvikuppini kanssa ja istuin laiturin nokkaan. Katsoin puiden taakse, josta aurinko pikkuhiljaa alkoi pilkottaa. En vieläkään ymmärtänyt, mitä meidän päässä liikkui. Mutta ehkä mun ei tarvitsekaan ymmärtää. Pääasia, että ollaan nyt täällä. Ei ole tätä mökkipaikkaa rakkaampaa. Uskon, että jokaiselle se oma mökki on just se ainut ja oikea. Rakkain kaikista. Täällä tullaan tekemään vielä paljon kesämuistoja ♥ 

LEPPOISIN LAUANTAITERKKUSIN,


torstai 18. heinäkuun 2019

Kesä & äänikirjat ♥

8

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä BookBeatin ja Indieplacen kanssa.

 

HEIPPA IHANAT!

Minulle yksi rakkaimmista keinoista rentoutua on lukeminen ja äänikirjojen kuuntelu. Viimeisen parin vuoden aikana lukeminen on jäänyt vähemmälle, mutta äänikirjoja kuuntelen senkin edestä. Autossa (jopa ihan niillä lyhyilläkin kauppamatkoilla), silittäessä, siivotessa, kokatessa, aamupalapöydässä, mökin laiturilla, illalla ennen nukkumaan menoa, auringonlaskua ihastellessani, työpaikalla lounastauolla ja oikeastaan ihan missä tilanteessa vain.

Näin kesällä, vaikka kesälomani on vasta edessä olen jo huomannut, että aikaa äänikirjojen kuunteluun on huomattavasti enemmän kuin arkisen aherruksen keskellä. Puhelin kulkee farkkujeni takataskussa puutarhassa kulkiessani. Kuivuneita orvokkeja ja petunioita nyppiessäni. Yrttimaan rikkaruohoja kitkiessä. Siinä missä aiemmin lenkeillä kuuntelin musiikkia, ovat äänikirjat mukanani. Varsinkin kävelylenkeillä, mutta myös juoksulenkeillä. 

Tarinat kulkevat mukanani myös mökillä mustikkapensaissa kykkiessäni tai mökin terassin sohvalla rentoutuessani. Meidän perheessä onkin jo muodostunut vitsiksi se, että taasko äiti kuuntelee äänikirjaa. 🙂 Äänikirjojen kuuntelu on kuin vaivihkaa muodostunut koko perheen harrastukseksi; mökkimatkoilla kuunnellaan usein koko perheelle sopivaa kirjaa. Minulla on ollut BookBeat -sovellus puhelimessani pari vuotta ja tuo kuukausimaksu 16,90 euroa on pieni hinta sille, kuinka paljon saan tarinoihin uppoutuessani.

Lisäksi meillä on käytössä BookBeatin perhejako, sillä tarjontaa löytyy myös lapsille aina Risto Räppääjistä Heinähattuun ja Vilttitossuun. Harry Pottereitakin valikoimista löytyy runsaasti. Perhejaossa jokainen lisäprofiili maksaa 4,90 euroa / kk ja profiilin voi kätevästi räätälöidä esimerkiksi pelkästään lasten profiiliksi, jolloin sovelluksesta näkyy vain lasten kirjat ja lapsille räätälöidyt suositukset.

BookBeatin valikoimista löytyy niin kaunokirjallisuutta kuin hyvinvointikirjojakin, keittokirjoja ja elämänkertoja, tietoa ja taloutta. Vaikka kuuntelulistallani onkin kirjoja tallennettuna loppuvuoden ajaksi, tykkään silti käydä inspiroitumassa BookBeat  -sovelluksen Inspiraatio -välilehdellä. Katsoa viikon kuunnelluimmat ja tutkia, mitkä äänikirjat ovat nousussa juuri nyt. Ja poimia sieltä kuuntelulistalleni uusia kirjoja.

Kesään suosittelisin teille mukaansa tempaavia dekkareita. Olen ihastunut varsinkin ruotsalaisiin dekkareihin, mutta myös englantilaisten kirjailijoiden dekkareita tulee kuunneltua. Ja jos vain mahdollista, niin tykkään kuunnella kirjat myös enganninkielellä. Tarinat vievät niin mennessään, että ei sitä edes huomaa kuuntelevansa jollain muulla kielellä kuin suomen kielellä.

Olen listannut alle omia suosikkikirjailijoitani ja heidän tuotantoaan BookBeatista:

Ninni Schulman

Jännitystä pikkukaupungissa! Hagfors-sarjassa ratkotaan mysteerejä Magdalena Hanssonin seurassa. Jokaisessa kirjassa on uusi mysteeri, mutta taustalla tutut ihmiset ja suhdekuviot jatkavat tarinaansa. Tällä hetkellä kuuntelen kolmatta osaa Vastaa jos kuulet. Kesäkuussa kuuntelin kaksi ensimmäistä kirjaa.

♥ Tyttö lumisateessa
♥ Poika joka ei itke
♥ Vastaa jos kuulet

Clare Mackintosh

Vangitsevia, nokkelia ja piinaavia psykologisia trillereitä. Juonenkäänteitä, joihin en osannut varautua. Parin viikon talvilomareissun aikana kuuntelin nämä läpi. Suuren suuri suositus!

♥ Anna minun olla
♥ Minä näen sinut
♥ Annoin sinun mennä

Emelie Schepp

Törmäsin Emelie Scheppin Jana Berzelius -kirjasarjaan ihan sattumalta BookBeatin inspiraatio-osiossa ja kuuntelin kolme ensimmäistä kirjaa viikossa. Jäin aivan koukkuun ja olen odottanut uutta Jana Berzelius -kirjaa. Ja tiedättekö mitä, nyt huomasin tämän kampanjan myötä, että sellainen on ilmestynyt. 🙂 Keplereitä en ole kuunnellut, mutta Scheppin teoksia on kehuttu Keplereitä koukuttavammiksi.

♥ Ikuisesti merkitty
♥ Valkoiset jäljet
♥ Hidas kuolema
♥ Kadonnut poika

Anna Jansson

Iki-ihanat  Maria Wernit ovat yksiä suosikkejani. Niissä kiehtoo Gotlannin maisemakuvaukset ja tasapainottelu perhe-elämän ja työn välillä. BookBeatissa on kuunneltavissa Maria Wernien osat 7-19. Itselläni seuraavana kuuntelulistalla osa 19 eli kesäkuun alussa äänikirjaksi ilmestynyt ♥ Sokea hetki. Taidankin kuunnella tuon tämänhetkisen Ninni Schulmanin kerralla loppuun, että pääsen Maria Wernin matkaan mukaan!

Camilla Läckberg

Kuten edellisiin kirjailijoihin, niin olen syvästi koukuttunut myös Camilla Läckbergin Fjällbacka -sarjaan. Olen kuunnellut BookBeatin kautta aikoinaan kaikki 10 Fjällbacka -kirjaa ja odotan innolla uutta kirjaa. Huhtikuussa ilmestyneen ♥ Kultahäkki -kirjan kuuntelin parissa päivässä. Aluksi mietin, että näinköhän tykkään siitä, kun ei siinä ole tuttuja henkilöitä Fjällbackasta, mutta niin vain sekin oli taattua Camilla Läckberg -laatua.

Viveca Sten

Rakastan ruotsalaisia rikossarjoja yli kaiken. Viveca Stenin Sandhamn -sarja sijoittuu nimensä mukaisesti Sandhamnin saarelle ja rikossarjaa on tituleerattu maailmanluokan dekkarikirjallisuudeksi. Sandhamnin kahdeksan kirjaa olen jo kuunnellut ja nyt huomasin, että yhdeksäs osa on vastikään julkaistu. ♥ Huonossa seurassa -kirja pääsee loppukesän kuuntelulistalle ehdottomasti!

Yksi ominaisuus, joka on ollut itselleni todella hyödyllinen BookBeatissa on se, että kirjat saa ladattua offlineen. 12 tunnin lennolla aika kuluu mukavasti äänikirjaa kuunnellen. Välillä ulkomailla hotellin wifitkin tökkivät, mutta olen ottanut tavaksi ennen lomareissua ladata monta kirjaa varmuuden varalta offlineen. On aina jotain mitä kuunnella.

Kesää on vielä jäljellä vaikka kuinka enkä malta odottaa, että pääsen uusien tarinoiden pariin. Loppukesän kuuntelulistallani ovat ainakin seuraavat kirjat:

♥ Anna Jansson: Sokea hetki
♥ Emelie Schepp: Kadonnut poika
♥ Lisa Jewell: Sitten hän oli poissa
♥ Maria Adolfsson: Harha-askel
♥ Viveca Sten: Huonossa seurassa

Michelle Obaman Minun tarinani ja Maria Veitolan Veitola ovat myös kärkikahinoissa kuuntelulistallani. Mies kehui vuolaasti Aki Hintsa – Voittamisen anatomiaa, joten se täytyy ehdottomasti kuunnella. Myös Lucinda Rileyn Seitsemän sisarta -sarjan kirjat olen tallentanut kuuntelulistalleni.

Nyt teilläkin on hyvä tilaisuus uppoutua tarinoiden ihmeelliseen maailmaan äänikirjojen myötä, sillä tästä linkistä painamalla pääsette lunastamaan 1 kuukauden maksuttoman BookBeat -kokeilun! Koodi on voimassa 31.8.2019 asti uusille BookBeat -asiakkaille.

AURINKOISIN TORSTAITERKUIN,

 


keskiviikko 17. heinäkuun 2019

Marian (& Jamien) kesäisessä keittiössä

2

HEISSUN!

Viime päivien aikana olen viritellyt ystävyyttäni erään vanhan tuttavuuden kanssa. Hän on jotenkin niin ihanaa seuraa, aina suu hymyssä ja kädet viuhtoo sinne tänne hänen puhuessaan. Tällä kertaa hän on kyllä ollut aika vaiti. Hymyillyt kuin patsas. Niin tarttuvasti kuin vain kokkikirjan sivuilta voi tehdä.

Joskus muinoin treffasin Jamie Oliveria telkkarin välityksellä. Muistan vieläkin sen yhden tiistai-illan vuonna 2004, kun mies oli mennyt ja ostanut meille uuden telkkarin. Sellaisen ohuen nykyaikaisen. Tuplasti isomman kuin aiempi telkkari oli. Mies lähti jääkiekkotreeneihin ja mä jäin sohvalle makoilemaan jo hieman kasvaneen vatsakumpuni kanssa. Telkkarista näkyi Jamie. Isompana kuin milloinkaan. Muistan ihmetelleeni itsekseni sitä, kuinka hyvin telkkari toisti värit; Jamien paita kirkui fuksianpunaisena ja ruoka näytti herkullisemmalta kuin vanhasta telkkarista katsottuna. Masuasukkikin taisi vakuuttua, sillä tuolloin tunsin ihka ensimmäiset potkut. Tai noh, perhosen liitelyä se vielä siinä vaiheessa oli.

Nyt mökillä yksi ilta iltapalaa tehdessäni nostin katseeni ylös keittiön ylimmälle hyllylle ja huomasin, että siellähän on tutun näköinen kirja; Jamie Italiassa. Vaikka voisi kuvitella, että viikon kun mättää italialaista ruokaa, niin sitä ei tekisi mieli. Kieli pitkällä nostin kirjan alas ja aloin lukemaan.

En muista aiemmin tuota kirjaa juurikaan lukeneeni. Mutta hei, siinähän on tarinoita joihin uppoutua. Reseptejä, joita tekee mieli kokeilla. Tänään kokkailimme Jamien avustuksella Amalfin uunisitruunoita. Sillä poikkeuksella, että omassa keittiössä ei anjoviksia sitruunoihin laitettu, vaikka Jamien keittiössä niitä käytettiinkin 🙂 Resepti lähtöisin siis tuosta Jamie Italiassa -keittokirjasta.

Amalfin uunisitruunat
4:lle

2 suurta luomusitruunaa
2 puhvelinmaitomozzarellaa (käytin ihan tavan mozzista)
tuoretta basilikaa
4 kirsikkatomaattia halkaistuna
suolaa, mustapippuria, chiliä

-leikkaa sitrunnat pituussuunnassa puoliksi
-leikkaa pohjasta pienet palat pois niin pysyvät pystyssä
-koverra sitruunaliha pois kuorestaan (siirrä sivuun, älä roskiin)
-painele mozzarellaviipale sitruunan pohjalle
-lisää tomaatin puolikkaat (2/pohja)
-lisää maustetta ja tuoretta basilikaa
-laita kanneksi mozzarellaviipale
-paista 200 asteessa noin vartti tai kunnes juusto kuplii
-syö uunissa rapeutettujen leipien kanssa

No mihinkäs se sitruunanliha sitten menee? Mä puristin osan mausteeksi tekemääni kasvissosekeittoon ja loput menee aamusmoothieen. Paahdettuun kasvissosekeittoon paahdoin 200 asteessa puolisen tuntia kaksi bataattia ja neljä porkkanaa lohkottuna. Ripottelin ennen uuniin laittoa niiden päälle oliiviöljyä, suolaa, kuivattua chiliä ja tuoreita yrttejä. Nostin kattilaan, soseutin ja lisäksi lorauksen kermaa. Notkistin vedellä, annoin porista hieman liedellä ja maustoin vielä valkopippurilla. Tarjoilin oliiviöljyllä ja chilillä maustettuna.

Kesäruoka ei aina tarkoita ulkona grillissä tehtyä ruokaa. Parhaimmillaan se tarkoittaa sitä, että kesäfiilikseen pääsee omassa keittiössään myös sadepäivinä. Tai aurinkoisina päivinä, kuten tänäänkin. Nuo uskomattoman hyvät leivät maistuivat sitruunalle ja auringolle. Niitä täytyy tehdä uudemman kerran mitä pikimmin. Periaatteessahan tuonne voisi laittaa täytteeksi mitä vain! Mielessä siintää sellainen vegetäyte kikherneistä, perunasta ja kapriksista…mmm.

IHANAA KESÄKESKIVIIKKOA TOIVOTELLEN,

PS. kiitos kaunis jälleen ihanista kommenteistanne ja viesteistänne. Viesteihin on nyt vastattu, kommentteihin vastaan illemmalla. Nyt edessä erään karvaisen Mökki-Masan peseminen kaupunkikelpoiseksi 🙂

 

 


maanantai 15. heinäkuun 2019

Grillipizzahimo uusiin ulottuvuuksiin

6

MOIKKELIS!

Olen hehkuttanut sen seitsemän kertaa blogissa kuin instassakin pari vuotta sitten syttynyttä grillipizzahimoamme. Taikinaa ja täytteitä on tullut fiilattua monta eri kertaa ja oli koostumus mikä tahansa, niin aina nuo pizzat ovat menneet kuin kuumille kiville.

Veljeni hankki alkukesästä pizzauunin. Töissä olen kuunnellut hehkutusta pizzoista jotka sulavat suussa. Uskomatta kuitenkaan täysin siihen, että nyt niin paljon eroavaisivat meidän taivaallisista grillipizzoistamme.

Kunnes mies meni ja osti meille tuollaisen Ooni Koda -pizzauunin. Uuneja olisi ollut saatavilla pellettiversioinakin, mutta me valitsimme sellaisen, johon käy sama kaasu kuin grilliinkin.

Viime viikon tiistaina huristelimme etätyöpäivää viettämään mökille ja työn tuoksinnan ohella vaivasin pizzataikinan. Ekat paistamamme pizzat olivat fiasko 😀 Jäivät kiinni pizzakiveen, paloivat reunoilta ja lopulta olivat niin löllöjä keskeltä, että pizzakivi oli mozzarellatomaattikastikemössössä.

Pieni kauhu iski takaraivoon, sillä olimmehan kutsuneet mummon ja taatan tulevana viikonloppuna maistelemaan pizzauunilla tehtyjä pizzoja.

Lauantaina tein taikinan huolella, googlettelin vinkkejä ja luin, että taikinaa pitää vaivata vähintään kymmenen minuuttia, jotta se saa hyvän sitkon. Niin tein ja vieläkin olkapää vihoittelee. Se on tosin pieni haitta siitä, että pizzat sulivat suussa.

Meitä oli kahdeksan syöjää, joten paistoimme kahdeksan ohutta pizzaa. 00-jauhoja kului noin 800 g, lisäksi kuivahiivaa pussillinen. Vettä, suolaa ja sokeria sopivassa suhteessa. Inasen lisäsin vielä oliiviöljyäkin.ID

Pizzauunilla pizzoja tehtäessä on muutama asia, johon kiinnittää huomio: 1) taikinassa pitää olla älyttömän hyvä sitko 2) pizzan pohja tulee olla jauhotettu niin paljon, että sitä jauhoa pöllyää ympäriinsä 3) pizzakivi kuuluu olla lähemmäs 400 asteinen 4) täytteiden ei tule olla liian vetisiä 5) pizzat kantsii täyttää vasta just ennen paistamista 6) kaulimella et tee mitään – sormin muotoilemalla ja heittelemällä tulee parhaimmat pizzat.

Eilen pidettiin välipäivä pizzoista, mutta josko tänä iltana taas laitettaisiin uuni kuumaksi. Nyt tietokone säppiin hetkeksi ja tyttöjen kanssa Seitsemiseen patikkaretkelle. Perinteisen kasvion sijaan yläkoululaisille riittää, kun ottaa kuvia kasveista. Eiköhän tuolta suolenkiltä nyt osa suolla kasvavista kasveista löydy. Se on sitten eri asia, että tunnistanko niitä. Onneksi netti pelittää hyvin tuolla erämaassa. Voi laittaa Googlen kuvahaun laulamaan 😉

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA!


sunnuntai 14. heinäkuun 2019

Kerrankos sitä kesällä

10

HEISSUN!

Ah ja uuh, mikä sunnuntai. Näitä lisää. Rakastan sunnuntaipäiviä, mutta kesäsunnuntait nousevat usein aivan uusiin sfääreihin. Ainakin tämä ihanainen sunnuntai, joka on jo kääntynyt iltaan. Sen tietää siitä, että aurinko alkaa laskemaan, aallot rauhoittuvat yötä kohden ja poskilla tuntuu päivän aikana kerätty lämpö. Lokit pitävät iltakonserttiaan.

Kesällä muutenkin elämä ja elo on jotenkin auvoisempaa. Lasten rytmit ovat heittäneet aivan häränpyllyä; viime yönä valvoivat ystäviensä kanssa aamukuuteen. Yleensä mummo herää silloin paljuttelemaan ja nyt päättivät yllättää mummon. Mutta hei, mummo repäisikin ja nukkui tänä sunnuntaina tuntia pidempään ja alkoi paljuttelut vasta seiskalta 😀

Joskus lasten oltua pienempiä, pidin aika paljon kiinni rytmeistä myös kesällä. Mutta niin ei ole enää moniin vuosiin ollut. Kesällä saa valvoa. Ja vastaavasti kesällä on ihan ok herätä vasta kun kellon viisarit luokitellaan näyttävän iltapäivää. Kesällä myös ruokarytmit heittävät häränpyllyä ja niinpä tänään valmistin tyttököörille ja itselleni lounasta vasta päivällisaikaan. Päivällinen syödään sitten joskus myöhemmin tai kuitataan se iltapalalla. Herkuttelu on sallittua kun siltä tuntuu ja karkkipäivään palataan vasta koulujen alettua.

Kesällä myös pukeutuminen kokee uuden muodonmuutoksen. Sitä haluaa nauttia kesästä ja pukeutua kesäisesti. Vaikka se sitten tarkoittaisi biksuissa mökkimaisemissa suhailua. Villasukat jalassa, sillä Suomen suven ollessa vähän holodna on totuttu siihen, että varpaat on koko ajan jäässä 😉 Ulkopäikkäreillä vedin peitonkin korviin asti.

Ikinä arjessa ei tule keitettyä iltaisin kahvia. Vimpat kahvit tulee juotua töissä klo 14 kahvitauolla, muuten menee yöunet. Mutta mitä vielä, kello on tätä kirjoittaessani puoli kahdeksan illalla ja tuo kahvikoneen rupsutus on ilosointuja korville. Ulkopäikkäreiden jälkeen sitä on vähän pökissä ja illan työkuvaukset vaativat pikkuisen freesimpää otetta.

Ollakin, että yöunet kahvin takia kärsivät. Mutta jo se, että saa herätä uuteen työviikkoon mökillä on aivan luksusta. Avata maanantaiaamuna kannettavan mökin kesähuoneessa ja tuijotella järvelle. Jotenkin sitä pitää kynsin hampain tästä kesäfiiliksestä kiinni, vaikka jossain sisimmässään on kääntänyt ajatukset jo ihanaan arkeen, joka elokuulla alkaa. Miettinyt polttopuukuorman tilaamista kotiin ja työhuoneen seinän tapetoimista. Ajanhallinnan organisointia ja opiskelusuunnitelmia.

Mulle käy aina näin jossain vaiheessa kesää. On aina käynyt. Yleensä rajapyykki on juurikin ollut heinäkuun puolen välin tietämillä. Silloin olen jo alkanut laskemaan aamuja siihen, koska koulu alkaa. Hyvässä, enkä kauhulla niin kuin tuo jälkipolvemme 😉

SULOISTA SUNNUNTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,


« Vanhemmat
Uudemmat »