keskiviikko 23. lokakuun 2019

Helppo & herkullinen savulohisoppa

19

MOIKKAMOI!

Kuinkahan monta postaustani olen otsikoinut ”helppo ja herkullinen” -alkuliitteellä? No monta, mutta se nyt vain johtuu siitä, että nämä helpot ja herkulliset arkiruoat ovat niitä, joista itse niin mahdottomasti pidän. Niitä arki-iltojen pelastajaruokia.

Siitä on aikaa, kun olen viimeksi tehnyt lohisoppaa. Ihan tuoreesta lohesta tai savustetusta lohesta. Molemmista saa nopeasti herkullisen syysiltoina lämmittävän sopan aikaiseksi, mutta tällä kertaa jääkaapista löytyi valmiiksi savulohta, joten sillä mentiin.

Ei ole mikään häpeä kiireessä käyttää pakasteita. Sitä paitsi, ainakin tällaiselle, ken inhoaa perunoiden kuorimista on nuo valmiit pakasteesta löytyvät keittokasvispussit ihan tarpeen. Tein isomman satsin soppaa sillä ajatuksella, että sitä syötäisiin pari päivää. No ei ihan riittänyt. Missä vaiheessa nuo meidän lapsetkin ovat alkaneet syömään aikuisten kokoisia annoksia? 🙂

Savulohisoppa

2 peruna-kasvispakastepussia
1 l punaista maitoa (mä käytin Kiehua)
vettä
puolikas Koskenlaskijajuustopaketti
savulohta
suolaa
sitruunapippuria
tilliä

-lisää maito ja kasvikset kattilaan, lisää vettä niin paljon, että kasvikset liki peittyvät
-anna kiehua pikkuhiljaa, kunnes kasvikset ovat kypsiä
-lisää pienistelty juusto, mausta suolalla ja sitruunapippurilla
-lämmitä, kunnes juusto on sulanut
-lisää pienistelty lohi ja reilusti tuoretta tilliä (ja lämmitä jos haluat lohen lämpimänä)

ID

 

Tässä kaappeja yksi päivä kolutessani bongasin tuon äiskän vanhan Arabian soppakulhon (äiti nimitti tuota pilkkumiksi…). Muistin, että jossain kaapin kätköissä on siihen sopivia lautasiakin. Ei kuitenkaan ihan samaa sarjaa, mutta samansävyisiä. Pitäisi ottaa nuo vanhat lautaset arkikäyttöön. Lohisoppa ja sinivalkoiset astiat. Tuikitavallinen tiistai-ilta muuttui jotenkin kertaheitolla astetta juhlavammaksi ♥

HEI HUISIN KIVAA & AURINKOISTA KESKIVIIKKOA,


tiistai 22. lokakuun 2019

Menovinkkejä Losin alueelle

4

HEIPATSU!

Siinä missä eilinen meni aivan zombiena, kiitos kello kolmen herätyksen, on tänään virtaa kuin pienessä kylässä. Vaikka sisäinen kello olikin sitä mieltä, että 5 a.m. klubi on on mulle hyvä juttu. Heti kahdeksan jälkeen aamulla tuntui, että oli jo saanut aikaan vaikka mitä. Oli ehtinyt rentoutumaankin aamun pimeinä tunteina kynttilän valossa reilun tunnin ennen tietokoneen avaamista.

Sain toiveita kertoa menovinkkejä Losin alueelle, joten tänään niitä. Olen koostanut nämä kaikilta kolmelta reissultani, kun olen tuolla seuduilla pyörinyt. Ensimmäisestä niistä on tosin jo hurahtanut reilut 20 vuotta aikaa, mutta samat mestathan siellä vielä on kokolailla jäljellä.

Lapsilta kyselimme jälleen, mikä oli reissussa parasta. Kerta toisensa jälkeen parasta eivät olleet ne nähtävyydet, joista kenties maksetaan miljoonia. Ei ne ostoskeskukset, joissa brändit kilpailevat keskenään houkuttavuudellaan. Vaan ihan vain ne perusjutut. Eli ajeleminen / käveleminen ja maisemien sekä ihmisten katsominen. Perheen kesken oleminen.

Kuten olen aiemminkin kertonut, niin emme ole kahdella viime kerralla olleet Losin keskustassa yötä. Vaan Hermosa Beach / Redondo Beach -akselilla, jotka sijaitsevat Losin lentokentältä kymmenen minuutin ajomatkan päässä etelään. Meille majoitus tuolla on sopinut parhaiten, sillä itse en koe Losin keskustaa kovin lapsiystävälliseksi. Emme myöskään olisi tulleet toimeen ilman vuokra-autoa. Über toimii Jenkeissä loistavasti, mutta silti välimatkat ovat sen verran pitkiä ja haluamme nähdä muutakin kuin vain Losin, että auto on tuonut tiettyä vapautta. Vaikka meillä oli Losissa vuokra-auto käytössä, niin silti koen, että kävellen näki ja koki eniten. Joka päivä tuli käveltyä noin 20 000 askelta ja yllättynyt olin, miten lapsetkin jaksoivat hienosti. Alkujaan meillä ei ollut mitään suunnitelmia lomalle ja se toimii meidän perheessä parhaiten. Tehdään suunnitelmia pitkin päivää, fiiliksen mukaan mentiin ja tultiin.

Redondo Beach
Olemme kahdella reissulla majoittautuneet Redondo Beachillä (Portofino Hotel & Redondo Beach Hotel) ja ai että mä tykkään tuosta leppoisasta alueesta. Satamasta, johon kalastajat tuovat aamusaaliitaan. Kuvauksellisesta laiturialueestaan, jolta löytyy ihan sikahyviä ravintoloita.

Hermosa Beach
Postauksen kuvat ovat Hermosa Beachiltä, rakastan tuota paikkaa. Sitä promenadea, joka kulkee talojen ja rannan välillä. Jota pääsee pyöräilemään pitkän matkaa aina Manhattan Beachille asti. Jos asutte näillä huudseilla, niin vuokratkaa/lainatkaa majapaikasta pyörät ja lähtekää tutkimaan aluetta.

Hermosa Beach House -hotelli on yksi ihanimmista hotelleista, joissa olemme majoittuneet. Lisäksi Hermosa Beachilta löytyy tosi ihania pikkukauppoja!

Manhattan Beach
Kuka muistaa legendaarisen Beach Housen Beverly Hills 90210 -ohjelmasta? Jep, se sijaitsee Manhattan Beachillä. Sitä muuten saa vuokrata tänä päivänä, mutta hinta ei ainakaan ollut kovin sovelias meidän lompakolle 😉

Malibun Whole Foods Market
Käytiin tällä reissulla ekaa kertaa ko. paikassa ja olin taivaassa. Ne ihanat, ihanat, ihanat ruoat – olisin voinut tutkailla niitä vaikka kuinka. Superfood-hylly oli kaksi kilometriä pitkä ja ellei matkalaukun painorajat olisi paukkuneet, niin olisin varmasti tuonut kotiin vaikka mitä kivaa. Malibun Whole Foods Market on muuten myös julkkisten suosiossa, joten pitäkäähän silmänne auki 🙂

Malibu Pier
Tätä paikkaa en voi tarpeeksi hehkuttaa. Ihanaa Malibu Farmsin kahvilaa/ravintolaa. Laiturin molemmista päistä löytyy Malibu Farms ja laiturin päässä olevan kattoterassilta aukeaa huikeat maisemat. Siellä istuimme viimeksi surffareita katsoen ja superhyvää lounassalaattia syöden. Parkkiin kantsii jättää ison tien varteen, laiturin oma parkki kustansi muistaakseni kymmenen dollaria.

Santa Monica Pier
Santa Monica Bulevardin päässä löytyvä ”must see” -paikka. Meillä molemmilla kerroilla aivan ruuhkainen. Niin, ettei eteenpäin ole juuri päässyt kävelemään. Mutta silti käymisen arvoinen paikka. Ainut mikä jälleen tällä kertaa häiritsi oli narkkarit…

Citadel Outlets
Vaikka ei tykkäisi shoppailusta, niin kantsii ajaa Losin laitamille Citadel Outletsiin. Paikkana ihana. Ulkoilma shoppailukeskus, jossa voi tehdä hyviä löytyjä. Mm. Calvin Kleinilla oli käydessämme suuri osa vaatteista 50%-60% alennuksessa.

Laguna Beach
Edelliskerralla kävimme Selanne Steakhousessa yhtenä iltana ja Laguna Beach näytti ihanalle paikalle. Jälkkärinä kävimme yhdessä pikkukahvilassa ja silloin päätin, että ensi kerralla pitää mennä Laguna Beachiin ajan kanssa. Mutta aika oli niin rajoitettu, että emme ehtineet. Ehkä sitten ens kerralla?

Venice Beach
Tällä kertaa emme käyneet Venice Beachillä, muuta kuin autolla ohi ajoimme. Vähän ristiriitaiset fiilikset paikan suhteen…kiva nähdä ihmisiä, mutta kerta riitti. Pimeällä en menisi.

Griffith Observatory
Näköalat yli Los Angelesin ovat huikeat. Me olimme tuolla auringonlaskun aikaan ja näkymä sai haukkomaan henkeä. Ruuhkainen paikka, mutta kyllä Hollywood-kyltin näkee hienosti ilman että joutuu kurottelemaan 😉 Auton olisi voinut jättää myös rinteen puoliväliin ja kävellä loppumatkan kauniissa puistomaisemissa.

Mulholland Drive
Viime kerralla navigaattori ohjasi meidät tänne, kun laitoin määränpääksi Hollywood signin. Ja hei tuo olikin tosi kiva reitti; näki taloja, maisemia ja esteettömästi ilman ruuhkia tuon kuuluisan kyltin.

Carmelita Way Beverly Hills
Ja muutenkin koko Beverly Hillsin asuinalue. Jos olette nähneet niitä kuuluisia palmukatuja kuvissa, niin tässä yksi. Me eksyttiin palmukadulle ihan sattumalta. Viime kerralla esikoinen olisi halunnut nähdä palmukadun, mutta emme sinne eksyneet. Nyt tuli palmukatu nähtyä. Ja siinä sivussa iiiihania taloja.

Rodeo Drive
Ajettiin läpi, kuten viimeksikin. Hienoja autoja, hienoja liikkeitä. Must see -paikka. Ainakin meille Pretty Woman -elokuvan faneille 😉 Kuten myös tuo legendaarinen Beverly Wilshire -hotellikin.

Melrose Avenue
Viime kerralla ajettiin läpi, mutta ekalla Losin reissulla olin tuolla pari tuntia shoppailemassa. Näytti vieläkin siltä, että siellä sijaitsee tosi kivoja pikkuliikkeitä ja kuppiloita. Ehkä ensi kerran jalkaudutaan taas Melroselle.

Hollywood Boulevard
Kuuluisa tähtikatu. Tämäkin ajettiin tällä kertaa läpi, mutta viime kerralla käytiin katsomassa tähtiä jalan. Se, mikä Hollywoodissakin itseäni vähän ihistää on narkkarit. Varsinkin lasten kanssa ei tee mieli juuri kävellä tuolla kuin pakollinen. Autolla Griffith Observatoryyn mennessä pysähdyttiin erään sillan alla punaisiin valoihin ja saman sillan alusta oli täynnä kodittomia ja heidän asumuksiaan. Surullista katsottavaa. Hieman pelottavaakin.

Marshalls, TJ Maxx, Ross
Näitä löytyy ja paljon. Edullisia kauppoja, joista oikeasti tekee vaatelöytöjä. Itse olen erikoistunut sukkien ja urheiluvaatteiden ostoon ko. paikoissa 🙂 Kymmenet minisukat kolmeen euroon ei ole paha hinta.

NHL-ottelu
Viimeksi kävimme Anaheim Ducksien kotipelissä ja onhan nuo NHL-ottelut aika spektaakkeleita, vaikkei itse jääkiekosta tykkäisikään. Netin kautta saa ostettua edullisesti lippuja ja nytkin mies bongasi meille L.A. Kingsien peliin liput parilla kympillä. Emme vain jaksaneet lähteä ajelemaan aikaeroväsymyksissämme Losin ruuhkiin, joten tällä kertaa peli jäi näkemättä.

Disneyland
Must see -paikka, jossa vietimme edelliskerralla päivän. Kivoja laitteita ja kauppoja. Silloin vajaa parikymppisenä sain tuolla paikassa aivan järkyn auringonpistoksen enkä päässyt siitä tuntia kauempaa nauttimaan. Nyt nautin täysin rinnoin.

Universal Studios
Ks. edellinen…eli myös must see -paikka. Hullun kallis sisäänpääsy, mutta valitkaa arkipäivä ja ostakaa netistä liput. Parkkipaikkoja on mukavasti, mutta nekin käy lompakon päälle. Aikamoiset jonot joka laitteeseen; mutta koen että 70 minuutin jonotus Simpsonsien kyytiin oli joka minuutin arvoinen 🙂

Muutamia ruokapaikkavinkkejä ajattelin vielä jakaa. Kerroinkin teille, että koska annokset ovat poikkeuksetta ihan jäätävän kokoisia, niin me miehen kanssa jaettiin usein yksi aikuisten annos. Lapset ottivat lasten annokset, mutta nekin olivat sitä kokoa, mitä Suomessa aikuisten annos.

Paisanos Pizza & Pasta, Hermosa Beach
New York -tyylinen paikka, jossa alkupalat ja salaatitkin ovat järkevän hintaisia. Pizzat suussa sulavia.

Domino’s
No näitä löytyy useita, mutta ai että mä rakastuin Domino’sin pizzoihin Kanadassa asuessani. Mies rakastui niihin Bostonissa asuessaan. Meidän yhteinen rakkaus, joten tälläkin reissulla haettiin kaksi kertaa take away -pizzat. Ekalla kerralla oli vielä tarjous, että saatiin seitsemään dollariin isoin pizza, josta riitti koko perheelle.

Bubba Gump, Santa Monica Pier
Legendaarinen Forrest Gumpista tuttu Bubba Gump. Ennakkoluuloni kariutuivat ja turistirysämeiningin sijaan ruoka oli älyttömän hyvää. Muistakaa ottaa katkarapuja!

Old Tony’s on the Pier, Redondo Beach
Meidän piti mennä tänne jo viimeksi, mutta jostain syystä ei menty. Mies on käynyt aiemman työpaikkansa amerikkalaisen työkaverin kanssa täällä ekan kerran vuonna 2002 ja aina hehkuttanut paikkaa. Ja hei olihan se ihana. Pyytäkää pöytä ikkunan vierestä ja menkää auringonlaskun aikaan. Ihanat maisemat ja taivaallista seafoodia!

Cheesecake Factory (Redondo Beach)
En olekaan aiemmin syönyt muuta kuin kakkua Cheesecake Factoryssa. Puolen tunnin odottelun jälkeen saimme pöydän ja pääsimme tutustumaan kilometrin mittaiseen ruokalistaan. Itse valitsin SkinnyLicious osastolta niin hyviä tacoja, etten aiemmin ole moisia syönyt. Niin suussasulavia. Jälkkäriksi toki otettiin kakun pala mukaan, mutta syötiin se neljään pekkaan vasta seuraavana aamuna. Aika stydiä tavaraa 🙂

Sain myös toiveen kertoa menovinkkejä Las Vegasissa, mutta koska olimme tuolla vain kaksi yötä, niin postaukseen asti menovinkkejä ei riitä. Autolla sinne ajaminen oli itsessään jo menovinkki, kuten matkan varrella legendaarinen Peggy Sue’s diner. Kasinoista emme nauttineet, sillä lapset eivät niihin päässeet. Vegas aiheutti myös hieman ristiriitaisia fiiliksiä. Ihan mielettömän hieno paikka, mutta lapsiperheen näkökulmasta ei se paras mahdollinen. Ruohon tuoksu kaduilla alkoi äklöttämään eikä pääkatua pitkin tehnyt mieli iltasella lasten kanssa kävellä. Mutta pari vinkkiä on antaa; shoppailuun ihanan rauhallinen Fashion Show Mall ja hei onhan tuo Venetian -hotellin sisään rakennettu pikku-Venetsia myös ihan pakko nähdä 🙂 Ensi kerran pitää antaa Vegasille vielä mahdollisuus näyttää parhaimmat puolensa. Mennä sinne miehen kanssa kaksin, käydä kasinoilla ja katsomassa joku show. Me ollaan vaan molemmat niin rauhaa rakastavia tyyppejä, että tuohon seuraavaan kertaan voi kulua tovi 😀

Postauksen kuvia katsellessani tulee hyvä mieli. Ei sellainen, että viekää mut takaisin heti. Vaan sellainen, että olipahan ihana reissu, mutta vitsit että kotona on ihana olla myös. Ollakin, että päivä ei tuosta taida valostua ja tälle päivälle suunnitelemani kuvaukset tulevat olemaan himpun verran haasteelliset 😉

TIISTAITERKUIN,

 


maanantai 21. lokakuun 2019

3 a.m. club

4

03:01 ihan jäätävä nälkä, soikohan kello pian?
03:03 pakko nousta vessaan…mitä hemmettiä kello on vasta noin vähän. Ja rannekello toivottelee hyvää huomenta ja kertoo kokonaisunimäärän olleen 4h17mins. Ei muuta kuin takaisin sänkyyn. Törmäään vessan ulkopuolella esikoiseen, joka ei saa unta.
03:12 jos tavan bageliin laittaa phillyn lisäksi rusinoita ja kanelia päälle, niin tuleekohan siitä cinnamon raisin bagel?
03:20 hengitä sisään ja hengitä ulos. Keskity hengittämiseen. Kyllä tää tästä, pian nukahdan.
03:23 ei mut hei, jos siihen bageliin laittaisi vielä lisäksi kookossokeria, niin se vois olla ihan jees
03:27 toivottavasti mahan vieressä nukkuva Toby ei herää tuohon mun mahan kurinaan.
03:37 voi kun saisi nyt niitä Cheesecake factoryn taivaallisia SkinnyLicious Tacoja. Ne oli niiiin hyviä. Tai edes muutaman lusikallisen sitä not-so-skinnylicious syntisenhyvää salted caramel -juustokakkua
03:52 äh, tästä ei tule yhtään mitään. On kuuma ja on kylmä.
04:09 muistinkohan mä tilata tänä iltana tulevaan ruokakuormaan Mön kaurajugua?
04:13 herääköhän muu perhe, jos käyn lämmittämässä mikrossa vähän lauantaisia perunamuusin jämiä?
04:30 äänikirja ei nyt nappaa, olen nukahtanut siihen illalla ja se on aivan väärässä kohtaa
04:33 hei, mikäs se asmr muuten on? Pitääkin kysyä tytsyiltä, että mistä niitä sellaisia voi kuunnella.
04:44 ok, vartin päästä nousen jos en ole nukahtanut.
04:47 onkohan mulla kaikki valmiina iltapäivän palaveria varten?
04:48 muista guuglettaa heti herättyäsi, että mikä päivä on aurinkoisin loppuviikolla. Pari kuvausprojektia vaatii valoa.
04:49 ai että, ensi sunnuntaina päästään rakkaiden ystävien kanssa brunssille. Aion ottaa koko listan läpi.
04:50 mitäs jos mies onkin syönyt iltapalaksi ne loput bagelit?
04:51 voikohan bagelin korvata tarvittaessa paahtoleivällä? Jos laittaisi siihen päälle sitten ne rusinat sun muut.
04:52 hivutan pikkuisen itseäni irti Tobysta ja teen pesäeroa, ettei sitten havahdu hereille, kun nousen sängystä.
04:53 vähänkö mä oon trenditietoinen; oon melkein sen 5 a.m. -klubin jäsenyydessä kiinni. Ai niin, mutta siinähän pitäisi tehdä 20 minuutin sykettä nostava treeni heti kärkeen. Jos mä jätän sen tänään välistä, kun reidet tuntuu olevan eilisistä ylämäkivedoista näin levossakin pikkuisen maitohapoilla
04:54 oli muuten niin hyvää lihapataa eilen anoppilassa. Miten mä olen tyystin unohtanut lihapadat? Ensi viikonloppuna voisi haudutella pataruokaa. Nehän on luvannut luntakin, niin talvi talviruokineen saa tulla.
04:55 kävelen hiljaa alakertaan, napsautan kahvinkeittimen päälle ja kun tulen hammaspesulta huomaan, että esikoinenkin hipsii alakertaan. Passitan takaisin nukkumaan.
05:01 no ei tää bagelssi nyt ihan sellaisesta cinnamon raisin bagelista mene, mutta yllättävän hyvää!
05:06 toinen kuppi kahvia, kiitos!

HYVÄÄ MAANANTAIHUOMENTA IHANAT!

Tuosta 5 a.m. -klubista olen lukenut paljon ja miettinyt, että se ei olisi lainkaan hullumpi juttu. Sitä voisi joskus kokeilla. Heti, kun pääsee tästä 3 a.m. -klubista eroon. En muista, että aikaero olisi koskaan ottanut näin koville. Reissussa heräsin kolmen neljän aikaan aamuyöllä ja nyt kotiin tultuani jatketaan osin samoilla linjoilla. Tässä ei ole päätä eikä häntää. Lauantai-sunnuntaiyönä nukahdin vasta neljältä ja eilen aamulla nousin väkisin kympiltä ylös. Illalla nukahdin reilusti ennen yhtätoista ja tässä tulos. Unta kokonaiset neljä tuntia ja seitsemäntoista minuuttia 😀 Ymmärtäisin tämän, jos olisin nukkunut viikonloppuna päikkäreitä, mutta niitäkään ei ole tullut harrastettua. Ellei ota huomioon vartin pikapäikkyjä autossa, kun tultiin anoppilasta kotiin.

Saadaan töihin tänään pari taksvärkkiläistä ja sitten iltapäivästä mulla on töissä tärkeä palaveri. En tiedä mitkä hammastikut viritän silmiin lounaan jälkeen, jotta pysyn hereillä. Mutta hei, tää on nyt tätä muutama päivä. Kuulen takaraivossani äiskän ”niin makaa kuin petaa” -viisauden. Jep, mitäs lähdettiin niin pitkälle ;D Illalla pikkuinen juoksulenkki, koiran pesuprojekti ja rauhoittuminen ajoissa yöunille. Josko huomenna sitten kuuluisi edes tuohon 5 a.m. -klubiin. Tätä 3 a.m. -klubia en suosittele kenellekään.

Nyt vielä kolmas kuppi kahvia ja sohvannurkkaan äänikirjan kanssa. Pitänee laittaa varmuuden varalta herätys soimaan seiskalta, ettei nuku onnensa ohi. Toivottavasti siellä lähdetään uuteen viikkoon levännein ja rennoin mielin ♥

ILOISIN MAANANTAITERKUIN,

PS. reissupostauksia on toivottu vielä hurjasti, joten luvassa ainakin reissubudjetti- ja menovinkkipostauksia 🙂


lauantai 19. lokakuun 2019

Hiljaisuus ♥

4

HEIPPATIRALLAA IHANAT

ja terkkuja Tampereelta ♥ 

Eilen Finnairin lennolla kotiin jäin tuijottamaan yhtä mainosta; alkuun siinä näytettiin suurkaupungin katukuvaa. Vilinää ja vilskettä. Yhtäkkiä maisema muutti järvimaisemaksi. Tyynen utuiseksi suomalaiseksi järvimaisemaksi. Musiikki taukosi. Huomasin yhtäkkiä herkistyväni. Kyyneeleet täytti silmät ja rintaan levisi sellainen lämmin tunne.

Tänä aamuna aamukahvikuppini kanssa sohvan nurkassa istuessani ja ulos sadetta tuijotellessani mietin, että miten olenkaan muuttunut. Siinä missä aiemmin rakastin suurkaupunkien hälinää, blingblingiä, menoa ja meininkiä, on musta nykyään tullut ihan päinvastainen tyyppi. Mitä karumpi (suomalainen) luonto ympärillä ja mitä hiljaisemmat äänet kuuluvat, sitä tyynempi olen sisäisesti. Tuolla suurkaupungin vilskeessä olin täynnä energiaa ja nautin joka hetkestä. Mutta huomasin väsyväni ääniin ja valoihin.

Se on jännä juttu. Olen miettinyt että onko tuolla nykyajan mediatulvalla tähän osuutta? Sillä kun kaikista tuuteista tulee nykyään niin paljon ärsykkeitä, niin sielu kaipaa hiljaisuutta. Huomasin aamulla miehen katsoessa sekä padilta että puhelimesta samanaikaisesti äänekkäitä videoita tuntevani yhtäkkiä oloni jotenkin ihistäväksi. Kunnes tajusin, että tuo himpun verran huono olo johtui siitä, että ääntä oli liikaa. Pyysin laittamaan toista laitteista hiljemmalle ja heti auttoi.

Tai ei välttämättä aina ihan hiljaista tarvitse olla. Tänään sulosointuja korvilleni ovat olleet linkoavan pesukoneen ääni tuolta yläkerrasta. Kahvikoneen porina keittiöstä ja Tobyn vieno kurkkukorina, kun punkee syliin ja haluaa rapsutuksia 🙂

Sellaiset kotiäänet on mannaa sielulle. Varsinkin tänään. Kaivoin esiin jouluntuoksuisen kynttilän ja kaupasta lehtihyllyltä ostin tämän vuoden ensimmäisen joululehden. Sohva on mukautunut kurveihini tämän päivän aikana ja ihan vain oleminen on tuntunut hyvälle. Tobyn kanssa lenkillä ollessani huomasin keltaisen sadetakkini mätsäävän täydellisesti puista tippuneisiin lehtiin. Kuinka onnelliseksi sitä voikaan itsensä tuntea, kun sumutinpullosade kastelee kasvot samalla, kun kahlaa lehtikasan läpi. Hiljaisuudessa. Reissu oli ihana, mutta ei ole oman kodin voittanutta ♥

LEPPOISAA LAUANTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,

 


perjantai 18. lokakuun 2019

Ruoanlaittotaito – taidoista rakkain

4

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä K-Supermarketin ja Indieplacen kanssa.

 

PERJANTAI-ILTAPÄIVÄÄ IHANAT!

Viimeksi kaupallisen yhteistyön myötä K-Supermarketin kanssa kerroinkin teille niitä muistoja, joita ruoka ja ruoanlaitto minussa herättää. Siitä, kuinka pikkutyttönä Oriveden mummulassa näin, mistä ruoka tulee. Kuinka hurmasin mieheni hirmuisen tulisella makaronilaatikolla aikoinaan ja kuinka tuo ei edes sitä pelästynyt. Vaan on ollut rinnallani kaikki nämä 17 vuotta. On ollut suunnaton onni ja kunnia toimia perheen pääkokkina kaikki nämä vuodet, sillä tyhjät lautaset ovat suurin kiitos, mitä kokki voi saada. Ruoanlaittotaito taas on taidoistani rakkain. Niin paljon se on minulle antanut. Niin elämän iloisissa hetkissä kuin niissä surullisimmissakin.

Tänään jatketaan muisteloilla ja ajattelin kertoa teille hieman omasta ruoanlaittofilosofiastani. Vastata K-Supermarketin ”Mikä on sinulle tärkeää?” -kysymykseen vielä laajemmin ruoan kautta. Kuten kerroin, niin kävimme Oriveden mummun kanssa kauppa-autolla, mutta ensimmäiset varsinaiset ruokakauppamuistoni liittyvät vahvasti meidän lähimpään K-Supermarket Länsitoriin. Joka sittemmin muuttui Länsiportiksi ja toimii nyt K-Supermarket Westerin nimellä.

”Parkkeeramme auton ja äiti ottaa takaluukusta kauppakassinsa. Sen mustan kankaisen, jota raahaa ihan joka paikkaan. Kirjastoon, kauppaan ja kaupungille. Minua vähän hävettää, sillä tuossa kassissa on äitin työpaikan logo kyljessä. Eikö meillä ole varaa muovikasseihin? Nousemme rappuset ylös ja astumme kauppaan sisään. Länskäri on meidän kotikauppa. Rakastan käydä maitokaupassa äitin kanssa. Varsinkin Länskärillä. Länskäri on nimittäin siitä metka ruokakauppa, että siellä myydään lelujakin. Äiti antaa minun punnita kurkut, satsumat ja perunat. Lihatiskillä saan ottaa vuoronumeron automaatista. Jaahas, meillä on taas mustamakkarapäivä. Se kuuluu kuulemma meidän tamperelaisten yleissivistykseen.

Jos ei äiti pian lopeta tuota juttelua lihatiskin yli, niin makkarat jäähtyy, ajattelen. Äiti jää Länskärillä aina suustaan kiinni. Kauppias Simo on tuttu näky käytävillä ja lihatiskin sedälläkin on aina paljon asiaa. Yritän hoputtaa äitiä, mutta äidin kilometrin mittainen kauppalista on vielä puolessa välissä. Saan luvan mennä leluosastolle jo etukäteen katselemaan. Ikuisuuksien päästä äiti tulee täysien ostoskärryjen kanssa hakemaan minut kohti kassoja. Se sama iloinen täti juttelee kassalla ne samat jutut kuin viimeksi. Eikö noiden aikuisten jutut koskaan muutu? Huikataan heipat kassalle ja kysyn äidiltä, että mistä sä oikein tunnet tuon tädin? Äiti vastaa, että ei mistään, mutta kassatäti on tullut vuosien varrella tutuksi kauppakäynneiltä.”

Edelleen rakastan käydä ruokakaupassa. Ruokakaupassa käynti ei ole minulle mikään pakko, vaan elämys. Se, että tilaamme liki joka viikko ruoat kotiin saa minut välillä kaipaamaan ruokakaupassa asiointia. Vaikka en osta kuin tarpeeseen, niin välillä tykkään työmatkan varrella poikkasta Tesomalla tieltä ja ajaa Westerin etuparkkiin. Joka on juurikin siinä kohtaa kuin missä Länskärin yläparkki aikoinaan sijaitsi. Nousta autosta. Käydä ostamassa uunituoretta leipää ja ihastella vegehyllyjen runsautta. Vastata henkilökunnan hymyileviin tervehdyksiin ja jutella muutaman sanan kassalla. Aivan kuten meidän äitikin aikoinaan teki.

”Ihanaa, viikonloppu edessä. Kuljen ruokakaupan leipäosaston läpi vihanneshyllylle ja mietin, että mitäköhän ihanaa sitä tekisi tänä iltana ruoaksi. Perjantai-iltojen ruoanlaitolla kun on itselleni ruokaakin syvempi merkitys. Sitä ei sovi ottaa kepeästi, vaan tykkään uhrata hieman ajatusta ja tehdä muutakin kuin sitä perinteistä perjantaipizzaa. Huomaan kotimaisia suppilovahveroita ja nostan ne koriini. Ajatus vähän erilaisemmasta perjantaipizzasta tulee mieleeni. Sienisalaattipizza onkin itselleni aivan uusi juttu. En malta odottaa, että pääsen kotiin kokkailemaan. Kierrän vielä sushikärryn ohi ja mietin, että olisiko sittenkin ollut helpoin napata tuoretta sushia mukaan. Päätän kuitenkin pitäytyä perusperjantaisissa, sillä ruoanlaitto perjantai-iltana kruunaa alkavan viikonlopun. 

Suljen kotioven takanani, otan kengät pois, huikkaan moikat perheelle ja rapsutan selälleen kellahtaneen koiran masua. Käyn vaihtamassa kotivaatteet, puran kauppakassin ja laitan musiikkia soimaan. Uppoudun tekemiseeni täysillä. Huomaan, kuinka raskaan työviikon jännittämät lihakseni alkavat rentoutua. Maistelen sienisalaattia ja päätän lisätä siihen vielä vähän lipstikkaa. Liinan alla ollut pizzataikinakin kohoaa mukavasti lampun alla lämmössä. Laitan sienisalaatin jääkaappiin ja oikaisen hetkeksi sohvalle. Siinä kynttilän lepattavaa liekkiä tuijotellessani mietin, että kuinka paljon ruoanlaitto on minulle vuosien saatossa antanut.”

Silloin, kun elämässä on ollut raskaita aikoja, ruoanlaitto on toiminut itselleni ikään kuin meditaationa. Sellaisena hetkenä, jolloin saan olla aivan rauhassa. Omien ajatusten kanssa ja keskittyä täysin tekemiseeni. Lasten ollessa pieniä huomasin perjantaisin töiden jälkeen suuntaavani keittiöön pikkukakkosen aikoihin. Tästä alkoi blogissa perinteiseksi muodostuneet perjantaimyyssipostaukset. Kun sai hetken hengähtää työviikon jälkeen keittiöpuuhissa, pystyin olemaan loppuviikonlopun se läsnäoleva äiti.

Sen jälkeenkin olen huomannut, että kun elämässä on haastavia aikoja uppoudun ruoanlaittoon tai leipomiseen. Taikinaterapia on itselleni se paras terapiamuoto. En välttääkseni kohtamasta haastavien aikojen tuomaa surua tai murhetta, vaan saadakseni hetken omaa aikaa. Jotta voin taas prosessoida vaikeita aikoja uusin silmin. Nähdä sen valon, joka tunnelin päässä on. Keittiössä koen usein sitä tärkeää flowta, jota ihminen tarvitsee aina välillä. Itse kehittelemäni reseptit ja maukas lopputulos myös palkitsevat.

Ruoka ja ruoanlaitto kuuluvat myös iloisiin tapahtumiin. Niihin kesäpäiviin, kun kokkaamme koko perheen kanssa mökillä. Lapset ovat vastuussa salaateista, mies grillaamisesta ja itse toimin jokapaikan höylänä. Arvostan ruokaa ja ruokailua sen verran paljon, että kunnioitan niitä usein myös kattamalla kauniisti. Niin kuin sanonta kuuluu, niin kaunis kattaus on jo puoli ruokaa.

Vaikka rakastan perhettäni ylikaiken, niin myös itseään pitää osata rakastaa. Ruoanlaitto on minulle sitä itseni rakastamista parhaimmillaan ♥

”Havahdun sohvalla siihen, kun koira painautuu ihan kiinni kylkeeni. En ollutkaan ajatellut nukahtavani, mutta niin vain kävi. Toiselta sohvalta tavoitan miehen katseen. Huomenta, oliko hyvät unet? Onneksi en ollut nukkunut onneni ohi, vaan juurikin sopivan aikaa; pizzataikina on valmis työstettäväksi. Muotoilen siitä kuusi palloa ja kaulin ne pikkupizzoiksi. Levitän niihin ennen uuniin menoa öljyä ja tunnen pullasudin liikkuvan pehmeän taikinan pinnalla.

Pizzojen ollessa uunissa katan ruokahuoneen pöydän. Lapset ovat ystäviensä kanssa, joten saamme nauttia perjantai-illan herkuista miehen kanssa kaksin. Sekoitan nopeasti salaattisekoituksesta, oliiviöljystä ja pellavansiemenistä vihersalaatin. Täytän hieman jäähtyneet pizzat sienisalaatilla ja lorautan päälle balsamicoa. Istahdan alas ja mietin, kuinka ihanaa onkaan syödä ihan rauhassa. Keskustella menneen viikon tapahtumat ja rentoutua ruoan äärellä. Maailman parhaimmassa seurassa.”

Sienisalaattipizzat olivat niin hyviä, että niitä pitää tehdä uudemman kerran. Meillä lapset ovat melko kaikkiruokaisia, mutta sieniä eivät ole vielä tottuneet syömään. Pitänee aloittaa totutus miedommista sienistä. Itse rakastan suppilovahveroiden makua, mutta ymmärrän kyllä, että lapsille ne eivät välttämättä maistu. Ruoanlaitossa olen tottunut luovimaan. Toteuttamaan arjessa sellaisia ruokia, jotka maistuvat koko perheelle.

Sienisalaattipizzat

pohja
2 dl venhäjauhoja
3 tl kuivahiivaa
ripaus suolaa
loraus öljyä
lämmintä vettä

-sekoita kuivat aineet
-lisää kädenlämpöistä vettä niin, että taikinasta tulee helposti käsiteltävä
-vaivaa taikinaa ja lisää vaivauksen loppuosassa öljyä loraus
-laita taikina kohoamaan liinan alle noin puoleksi tunniksi
-pyörittele kuusi palloa ja kaulitse ne pizzoiksi
-voitele pizzat halutessasi öljyllä
-paista 200 asteessa noin 15 minuuttia tai kunnes pizzat ovat nätin ruskeitä
-täytä sienisalaatilla

sienisalaatti
1 litra suppilovahveroita
100 g kanttarellituorejuustoa
1/2 desiä majoneesia
puoli punttia lipstikkaa
suolaa, mustapippuria, balsamicoa

-puhdista sienet ja kuullota niitä pannulla, kunnes neste haihtuu
-notkista tuorejuusto ja majoneesi, lisää sienet ja pienistelty lipstikka
-mausta suolalla ja mustapippurilla
-laita pizzan päälle ja lorauta vielä päälle balsamicoa

Mikä on Sinulle tärkeää? Minulle tärkeintä on perhe ja terveys. Rakastaminen ja rakkaus. Tunne, että on rakastettu. Ruoanlaitto hyvällä fiiliksellä ja syöminen. Ruoasta ja elämästä nauttiminen. Hymyileminen ja ystävällisyys. Koskettaminen ja lähellä oleminen. Musiikki ja luonto. Suomalaisuus ja sen myötä tekemäni ruokavalinnat tuossa lähi K-Supermarketissani.

IHANAA VIIKONLOPPUA TOIVOTELLEN,

 


« Vanhemmat
Uudemmat »