HEIPPATIRALLAA IHANAT
ja terkkuja Tampereelta ♥
Eilen Finnairin lennolla kotiin jäin tuijottamaan yhtä mainosta; alkuun siinä näytettiin suurkaupungin katukuvaa. Vilinää ja vilskettä. Yhtäkkiä maisema muutti järvimaisemaksi. Tyynen utuiseksi suomalaiseksi järvimaisemaksi. Musiikki taukosi. Huomasin yhtäkkiä herkistyväni. Kyyneeleet täytti silmät ja rintaan levisi sellainen lämmin tunne.
Tänä aamuna aamukahvikuppini kanssa sohvan nurkassa istuessani ja ulos sadetta tuijotellessani mietin, että miten olenkaan muuttunut. Siinä missä aiemmin rakastin suurkaupunkien hälinää, blingblingiä, menoa ja meininkiä, on musta nykyään tullut ihan päinvastainen tyyppi. Mitä karumpi (suomalainen) luonto ympärillä ja mitä hiljaisemmat äänet kuuluvat, sitä tyynempi olen sisäisesti. Tuolla suurkaupungin vilskeessä olin täynnä energiaa ja nautin joka hetkestä. Mutta huomasin väsyväni ääniin ja valoihin.
Se on jännä juttu. Olen miettinyt että onko tuolla nykyajan mediatulvalla tähän osuutta? Sillä kun kaikista tuuteista tulee nykyään niin paljon ärsykkeitä, niin sielu kaipaa hiljaisuutta. Huomasin aamulla miehen katsoessa sekä padilta että puhelimesta samanaikaisesti äänekkäitä videoita tuntevani yhtäkkiä oloni jotenkin ihistäväksi. Kunnes tajusin, että tuo himpun verran huono olo johtui siitä, että ääntä oli liikaa. Pyysin laittamaan toista laitteista hiljemmalle ja heti auttoi.
Tai ei välttämättä aina ihan hiljaista tarvitse olla. Tänään sulosointuja korvilleni ovat olleet linkoavan pesukoneen ääni tuolta yläkerrasta. Kahvikoneen porina keittiöstä ja Tobyn vieno kurkkukorina, kun punkee syliin ja haluaa rapsutuksia 🙂
Sellaiset kotiäänet on mannaa sielulle. Varsinkin tänään. Kaivoin esiin jouluntuoksuisen kynttilän ja kaupasta lehtihyllyltä ostin tämän vuoden ensimmäisen joululehden. Sohva on mukautunut kurveihini tämän päivän aikana ja ihan vain oleminen on tuntunut hyvälle. Tobyn kanssa lenkillä ollessani huomasin keltaisen sadetakkini mätsäävän täydellisesti puista tippuneisiin lehtiin. Kuinka onnelliseksi sitä voikaan itsensä tuntea, kun sumutinpullosade kastelee kasvot samalla, kun kahlaa lehtikasan läpi. Hiljaisuudessa. Reissu oli ihana, mutta ei ole oman kodin voittanutta ♥
LEPPOISAA LAUANTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,
Niin samaistun tunnelmaasi. Nautin hiljaisuudesta ja ärsyynnyn kovista äänistä ja varsinkin siitä jos kuuluu useampia eri ääniä samanaikaisesti.
Tuo sumutinpullosade-sana on varsin mainio. Siitä itsekin nautin eilen, mutta kuinkas sitten kävikään. Siitä kirjoitin juuri tänään blogiini.
Mukavaa viikonlopun jatkoa sinulle!
Moikka Kristiina!
Nimenomaan tuo, että jos kuuluu useita ääniä samanaikaisesti saa itsenikin jotenkin äärirajoille.
Sumutinpullosade on ihanaa sadetta 🙂 Oi, täytyykin käydä lukemassa miten sinulle sumutinpullosateessa kävi!
Suloista sunnuntaita sinne ❤️
Se on jännä juttu.Itse olen Helsingistä kotoisin ja silloin aikoinaan muutin tänne mieheni tavattuani,n.100 kilsan päähän Hesasta.
Noin vuoden itkin ja kaipasin helsinkiin.Täällä oli pimeää,hiljaista ja joukkoliikenne surkeaa.Pelotti ja kaipasin ihmisiä,kahviloita ja treffejä stockan kellon alla.Siellähän elämä painottuu kahviloihin,kaupunkiin ym.koska pihoja ei ole..
Nykyään kun käydään äidilläni,treffaamassa kavereitani,ahdistun.
En kestä enää väenpaljoutta,meteliä,loputonta parkkipaikkojen etsimistä,kerjäläisiä ym.Poikamme 20v,sanoi taannoin kauppatorilla että,äkkiä pois täältä:)
Olen niiiiiin helpottunut aina kun pääsen kodin rauhaan,omaan vanhaan talooni,puutarhan keskelle.
Ja se saariston mökki.Miten nautimmekaan siitä hiljaisuudesta,merestä ja siitä, ettei tarvitse nähdä ketään,koska saari:) Saa olla ihan elopellossa.Onko se ikä vai mikä,en tiedä.Mutta kaupungista en kaipaa enää mitään:)
Heissun Sanna
ja hei säkin olet tullut vanhaksi 😉 Mä ajattelen, että omalla kohdallani tämä on hyvin paljon ikään liittyvä juttu. Tosin tuo teidän poikanne kommentti Kauppatorilla ei ihan puolla tuota ikäteoriaani 😀
Sanos muuta, oma piha (tai mökki) on sellainen rauhan tyyssija, vaikka kaupungissa asummekin. Tarvittaessa tästä meiltä hurauttaa kaupunkiin vartissa, mutta eipä juuri ole tarvetta käydä siellä.
Suloisia sunnuntaiterkkuja sinne ❤️