maanantai 11. marraskuun 2019

Lauantai-iltana lautasella

0

HEISSULI MAANANTAIHIN!

Toivottavasti siellä vietettiin rentouttava ja rakkauden täyttämä isänpäivä ♥ Meillä viikonloppu kului pääosin ruoan merkeissä. Eli ei lainkaan kuulkaas huono viikonloppu 😉 Eilen käytiin perinteitä kunnioittaen syömässä Näsinneulassa ja onhan se hyvä. Vuodesta toiseen. Lauantai-iltana istuttiin pitkään katetun pöydän äärellä ystävien kanssa. Tyttöviisikko sujahti jossain välissä alakertaan kikattelemaan ja me aikuiset jatkoimme juttua. Siitä, mihin se oli jäänyt. Välillä naposteltiin syötäviä ja taas juteltiin. Niin paljon juttua riitti, että kun tuli aika erota, niin teki mieli kääntää kelloja pari tuntia taaksepäin.

Sain kyselyitä Instan puolella, että voisinko laittaa reseptejä lauantain tarjoiluihin. Aluksi mietin, että mitäs nyt noita laittamaan, sillä nämähän ovat niin peruskauraa. Mutta hei, kuten ollaan juteltu, niin se peruskaura on elämässä parasta.

Meitä oli yhdeksän ruokailijaa pöydän ympärillä. Viisi lasta ja neljä aikuista. Toiveissa oli myös tehdä niin simppeliä tarjottavaa, että ne saa vaan nostettua pöytään vieraiden tultua. Mä en ole yleensä sellainen ”emäntä”, joka tykkää häärätä keittiössä kun meillä on vieraita. Ellei sitten häärätä siellä vieraiden kesken. Sen takia olen yleensä näiden helppojen ja ennalta valmistettavien tarjoilujen kannalla. Tarjolla oli savulohisalaattia, ceasarsalaattia, kinkkupaprikapiirakkaa, pekoniavokadoja ja patonkeja. Jälkkäriksi herkkutarjotin joulutortuista, kekseistä, viinirypäleistä, juustoista, suklaasta ja pähkinöistä.

Alla reseptejä salaatteihin ja piirakkaan. Mututuntumalla kun teen, niin määrät ovat itse mukaeltavissa. Maistelkaa, haistelkaa, tutkikaa. Olkaa luovia ja tehkää ruokaa rennolla otteella. Silloin tulee paras lopputulos.

Savulohisalaatti

kartanosalaattia
salaattisekoituspussi
tuoretta tilliä
kurkkua
tomaattia
savulohta
keitettyjä kananmunia
-revi salaatit, pilko kurkku ja tomaatti, sekoita mukaan myös pienistelty tilli
-lisää pienistelty savulohi ja sekoita varovasti
-kaada päälle kastike ja sekoita
-tarjoile keitettyjen kananmunien kanssa

Kastike
oliiviöljyä
vaaleaa balsamicoa
mustapippuria

Kana-ceasarsalaatti

romainesalaattia
broileria (kaupan grillibroilerista)
krutonkeja
parmesania
-revi salaatti kulhoon, lisää pienistelty broileri
-lisää kastike ja sekoita kunnolla
-tarjoile kruntonkien ja raastetun parmesanin kanssa

Kastike
n. 2 dl oliiviöljyä
1 muna (joskus laitan vain keltuaisen)
1 valkosipulin kynsi
1-2 tl dijon-sinappia
puolikkaan sitruunanmehu
pari tl kapriksia
pippuria
-surauta sauvasekoittimella sekaisin ja laita vähäksi aikaa tekeytymään jääkaappiin

Kinkkupiirakka

Pohja
150 g voita
vehnäjauhoja (noin 3-4 dl)
-nypi muruiksi
2-3 rkl jääkylmää vettä
-sekoita taikinana ja vaivaa
-laita taikina jääkaappiin hetkeksi

Täyte
palvikinkkua
punaista suippopaprikaa
persiljaa
2 kananmunaa
3 dl kermaa
juustoraastetta pieni pussillinen (käytin Emmentalia)
pippuria, suolaa

-painele taikina voidellun vuoan pohjalle ja reunoille
-lisää pienistelty palvikinkku, paprika ja persilja
-sekoita keskenään kananmunat, kerma, juustoraaste ja mausteet
-kaada vuokaan ja paista uunin alatasolla 175 asteessa noin 35-40 mins (tarkkaile, ettei ruskistu liikaa)ID

Koska yksi vieraamme on ollut on/off -ketodieetillä, niin tein vielä grillattuja pekoniavokadoja (grillivastuksen alla uunissa, kunnes pekoni on rapsakkaa). Usein olen korvannut pekonin myös serranon kinkulla ja sekin toimii hyvin! Pöydässä oli tarjolla myös fetakuutioita, pähkinöitä ja lisäkrutonkeja.

Niin ihana ilta ja jälleen kerran vierailun jälkihehkuissa miehen kanssa juttelimme, että mikä siinä onkaan, että nykyään tulee kutsuttua ystäviä kylään aivan liian harvoin. Täytyy ottaa itseään niskasta kiinni! Tosin nämä loppuvuoden viikonloput on jo myyty, mutta josko sitten tammikuulle sopia jo treffejä 🙂

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA TOIVOTELLEN,

PS. patonkeja jäi ihan hirmuisesti. Ajattelin tänään koklata, miten noista (vähän jo kovettuneistakin) patongin käppyröistä saa tehtyä suolaisia köyhiä ritareita!

 


perjantai 08. marraskuun 2019

Laatuaikaa isin kanssa & arvonta

23

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Viaplayn ja Indieplacen kanssa.

 

PERJANTAI-ILTAPÄIVÄN MOIKAT!

Näin isänpäivän lähestyessä olen pohtinut paljon isyyttä. Sitä, kuinka mulla kävi maailman parhain mäihä ja sain isäkseni juuri sen maailman parhaimman iskän. Vaikkei iskä enää olekaan elossa, niin silti nuo neljänkymmenen vuoden aikana tankatut ajat isän kanssa kantavat loppuelämän. Mä olin iskän tyttö. Isolla iillä.

Olen pohtinyt myös isien ja lasten suhdetta. Sitä, kuinka ihanaa on, että lapsella on kaksi tasa-arvoisesti rakastavaa ja huolehtivaa vanhempaa. Jälleen kerran olen tuntenut kiitollisuutta siitä, että meidän lapsia on siunattu yhtä ihanalla isillä kuin minuakin. Näin äitinä hykertelen päivittäin, kun näen tai kuulen tuon kolmikon keskinäisen rakkauden.

Meillä on mies tottunut olemaan tyttöjen kanssa kolmistaan jo ihan alusta asti. Itse tein tuoreena äitinä päätöksen, että suon myös miehelle laatuaikaa lasten kanssa niin paljon kuin mahdollista. Olen aina tiennyt, että voin jättää kolmikon milloin vain kotiin ja lähteä vaikka sielunsiskojen kanssa kolmeksi yöksi reissuun. Tietäen, että täällä pärjätään erittäin hyvin.

Usein pois kotoota ollessani saan whatsuppiin kuulumisia. Aika monta kertaa ne ovat keittiöstä, mutta monasti myös telkkarin ääreltä. Kuten olen kertonutkin, niin meillä ruokavastuu on ollut minulla, mutta olen huomannut, että mieskin viihtyy lasten kanssa keittiössä erittäin hyvin. Tekevät kolmistaan ruokaa tai leipovat. Viimeksi leivontatalkoiden aikana itse makoilin sohvalla äänikirjaa kuunnellen.

Suu hymyssä, sillä äänikirjan äänienkin läpi kuulin kolmikon kikatuksen. Se merkitsee mulle todella paljon, että tytöillä ja miehellä on kunnioittava ja luottavainen suhde. Tytöt tietävät, että myös iskä on henkilö kenen kanssa pystyy juttelemaan ihan kaikesta.

Kaupallisen yhteistyön myötä Viaplayn ja Indieplacen kanssa tulin vinkkaamaan teille, mitä meidän iskä ja tytöt tykkäävät katsella Viaplayn kattavasta tarjonnasta ja mitkä ovat sellaisia tärppejä, joiden parissa viettää leppoisa isänpäivä. Olen kertonutkin teille aiemmin, että me miehen kanssa ollaan Viaplayn suurkuluttajia (kiitos Blacklistin ja Mr. Reddingtonin ♥), mutta Viaplayn tarjonnasta löytyy myös koko perheen sarjoja ja leffoja. Seuraavassa muutamia vinkkejämme.

Isänpäivän leppoisaan aamupäivään olemme varanneet Viaplaysta Forrest Gumpin. Santa Monican Bubba Gump ravintolassa käydessämme tytöt eivät olleet lainkaan kartalla siitä, miksi tuolla tarjottiin katkarapuja tai kuka on Jenny, jonka kalasaalista menussa oli myös tarjolla. Sunnuntaiaamun jälkeen ovat astetta viisaampia ja valistuneempia tämän kulttileffan myötä 🙂

Vampyyripäiväkirjat. Tuo lasten isä, aviomieheni on siitä jännä tyyppi, että pystyy katsomaan sarjaa vain yhden jakson silloin tällöin. Ei haittaa, vaikkei pääse ihan heti juoneen kiinni. Vampyyripäiväkirjoja on tyttöjen kanssa katsonut, sillä meidän tytsyt ovat yhtä koukuttuneet Vampyyripäiväkirjoihin kuin mitä me miehen kanssa olemme Blacklistiin. Ehkä käyn heittämässä isänpäivän juoksulenkin sillä aikaa, kun nuo muut kuluttavat sohvaa Vampyyripäiväkirjojen kahdeksannen kauden pilotin parissa.

Nyt voi muuten jo ihan hyvin alkaa katsomaan joululeffojakin. Me ainakin aloitetaan joululeffojen katsominen näin marraskuulla. Ne virittävät hyvin joulun tunnelmaan. Isänpäivän iltana ajattelimme katsoa klassikon eli The Grinch -elokuvan. Se on sellainen hyvän mielen leffa, josta koko perhe pitää. Meidän perheen iskän leffasuosikki kautta aikojen on hulvattoman hauska Joulupuu on kärvennetty. Viime kerralla tytöt eivät oikein päässeet kyseisen leffan myötä joulutunnelmaan, mutta ehkä nyt pari vuotta myöhemmin kyseinen leffa uppoaa heihinkin.

Isänpäivään sopii loistavasti myös koko perheelle suunnatut Madagascar -leffat. Nuo ovat kyllä niin mukaansa tempaavia ja niitä voi katsoa aina uudelleen ja uudelleen. Myös Toy Storyt ovat sellaisia, joita ainakin meillä koko perhe tykkää katsoa. Kadonnut: Joulupukki -sarja taas on jotenkin ihana. Suomalainen ja lumoava.

Meillä usein katsotaan Viaplayta kannettavalta, mutta kun halutaan koko perhe katsoa jotain yhdessä tai kun nuo kolme rakkaintani haluaa katsoa jotain yhdessä, niin linnottaudumme kellarin muhkealle sohvalle. Otamme kyytipojaksi popparia, kasvistikkuja ja hieman irttareita. Kaivaudumme vilttien sisään ja laitamme äänentoistolaitteiden asetukset kohdilleen. Ihan kuin olisi leffateatterissa. Muutamalla lisämukavuudella varustettuna! Koira (joka kuvissa on armottomasti pesua vailla) myös menossa mukana, tottakai.

ISÄNPÄIVÄLAHJAVINKKI!

Mikäli teilläkin on siellä iskä, joka tykkää uppoutua leffojen ja sarjojen maailmaan, suosittelen antamaan mieluisan aineettoman isänpäivälahjan. Nimittäin Viaplayn lahjakortin! Niitä voi ostaa K- ja Citymarketeista!

Isit on ihania ja jos meidän tytöiltä ja multa kysytään, niin ei ole tuon meidän iskän voittanutta. Ainakin mitä tulee niihin sellaisiin pyyntöihin, joihin äiti vastaisi jyrkästi ”Ei”. Meillä mies on esimerkiksi se, joka innostuu nanosekunnissa iltamyöhään vielä iltapesujen jälkeen lähtemään tyttöjen kanssa kauppaan, jos jommankumman lapsen (tai yleisimmin kyllä miehen, heh) herkkuhammasta kolottaa. Ei ole lainkaan tavatonta, että nuo kolme aloittavat joulutorttujen paistamisen iltayhdeksän jälkeen. Innostavat toinen toisiaan. Yllyttävät myös ja päätyvät usein hyvinkin ex tempore -tekoihin. Laatuaikaa, sanon minä.

A R V O N T A !

Nyt yhdellä teistä on mahdollisuus voittaa 2 kk ilmaista Leffat & Sarjat -paketin katseluaikaa Viaplayssa. Kertokaahan tämän postauksen kommenttiosiossa millaisia leffoja tai sarjoja teillä katsotaan isin kanssa? Arvonta-aikaa on viikko ja arvonnan säännöt löydätte täältä. 

En tiedä, mutta jotenkin näin sivusta seurattuna tytöt ovat onnistuneet kietomaan iskänsä aika vahvasti pikkusormen ympärille. Enkä pidä sitä lainkaan huonona juttuna – niin minäkin olin aikoinani kietonut oman isäni pikkusormen ympärille ♥

IHANAA ISÄNPÄIVÄVIIKONLOPPUA TOIVOTELLEN,

PS. vaikka tämän postauksen piti jäävätä mut ja minun leffa- ja sarjamieltymykset ulkopuolelle ja keskittyä iseihin ja isänpäivään, niin en voi olla mainitsematta, että odotan marraskuun 29. päivää kuin kuuta nousevaa; silloin nimittäin pääsen Niklas Ekstedtin kanssa Food & Fire -sarjan ekan jakson myötä kokkailemaan avotulella eri kulttuureihin 🙂


torstai 07. marraskuun 2019

3 x helposti muunneltava pastavuoka

2

MOIKKAMOI!

Se on jännä juttu, kuinka montaa eri dieettiä tai ruokavaliokokeilua olen elämäni aikana kokeillut. Tarvetta laihduttaa ei ole ollut (näin nelikymppisen itseni silmin), mutta jostain syystä olin nuorempana varsin tietoinen vallitsevista ruokavaliotrendeistä. Niistä ”näin laihdut viikossa viisi kiloa!”. Melkein kaikissa on kyllä ollut jotain hyvääkin. Paitsi siinä kaalisoppadieetissä, jolloin söin viikon ajan äitin tekemää ”laihdutuskaalisoppaa”. Ja vettä. En mitään muuta.

Musta ei olisi enää pidempiaikaisesti millekään dieetille, varsinkaan ketogeeniselle dieetille (osasyy tässä kolestroliarvoni, joissa perimän aiheuttamaa kohoumaa). Joskus sillä olin ja juu, lähtihän kiloja ja olo oli energinen. Mutta pidemmän päälle aloin kaivata hiilareita. Pitkän matkan juoksulenkit eivät loppujen lopuksi skulanneet ilman hiilareita. Kun otin hiilarit takaisin ruokavaliooni koin jonkinlaisen uudelleenheräämisen. Rakastan kaurapuuroa, perunaa ja pastaa. Perunaa ja pastaa meillä syödään viikossa pari-kolme kertaa.

Jääkaapin sisältöä esitellessäni kerroinkin, että yksi vakkarituotteitamme jääkaapissa on raviolit. Tortellineja tai tortelloneja löytyy usein myös. Kuivakaapin vakkarituote on Mutti säilötyt kirsikkatomaatit ja tomaattimurska. Välillä tomaattimurska on maustettua, välillä ei. Lisäksi jääkaapista löytyy aina parmesania. Näillä pääsee jo kuulkaas pitkälle niinä päivinä, kun tuntuu, että jääkaapissa on vain se kuuluisa valo.

Jos haluaa pastavuoan upgreidata, niin joukkoon voi heittää kikherneitä, salamia, jauheliha, kaurajauhista, soijarouhetta tai ihan mitä vaan kaapista löytyy.

Edellä mainittujen tuotteiden lisäksi jääkaapista löytyy (ainakin hetken ajan) yleensä Boltseja. Olen aivan koukussa Boltseihin. Varsinkin niihin chilisempiin. Boltsien rakenne muuttuu uunissa ihanan pehmeäksi ja maku paranee vielä entisestään. Meidän raviolivuokaan pääsi tuikitavallisena tiistaina nuo siemenpyörykät tuomaan iloa päivään. Tämä vuoka ei tarvinnut ylimääräistä suolaa tai pippuria. Tuoretta valkosipulia sinne olisi voinut kynnellisen verran laittaa.

Boltsi-raviolivuoka

500 g ravioleja (meillä oli tällä kertaa mozzarella-tomaatti-basilikaravioleja)
1 prk säilykekirsikkatomaatteja
1 prk parmesanilla maustettua tomaattimurskaa
luumutomaatteja
1 pkt Boltseja
parmesanraastetta

-sekoita raviolit, säilykekirsikkatomatit, luumutomaatit ja tomaattimurska uunivuoassa sekaisin
(mä muuten huuhdoin tomaattimurskapurkin pienellä määrällä vettä ja kaadoin myös vuokaan)
-ota Boltsi-paketista kaksi Boltsia erilleen ja kaada loput uunivuokaan, sekoita
-raasta päälle parmesania
-paista uunin alatasolla 175 asteessa puolisen tuntia
-nojaile keittiön työtasoon, fiilistele pikkuhiljaa uunista tulevaaa tuoksua ja syö säästämäsi pari Boltsia – nauti! ♥

Tästä tuli niin maukasta, että söin pikkuisen (= noin 1/4) kuormasta. Onneksi riitti iltaruoaksi 🙂

Mikäli nämä uunissa tehtävät pastaruoat ovat teidän mieleen, niin suosittelen tsekkaamaan myös Viiden aineksen pastavuoan ja Tomaattisen tortellonivuoan reseptit.

Nyt steariinikuvakokeilujen pariin (IG storyssa lisää). Kuka sanoi, että töissä tulee olla tylsää? ;D Pääasia, että työt tulee tehdyksi ♥

TORSTAITERKUIN,


tiistai 05. marraskuun 2019

Blogin tulevaisuus

60

HEIPPA IHANAT!

Viime päivinä olen miettinyt erityisen paljon blogia ja bloggaamista. Ajankäyttöä blogiin ja sitä, että olisiko aika uudistua. Räväyttää ja tehdä jotain uutta. Ylipäätään olen pohtinut sitä, että mikä on blogien kohtalo tulevaisuudessa ja miten peilaan sitä siihen faktaan, että blogi näyttelee kuitenkin suuren suurta osaa päätyöstäni eli vaikuttajana toimimisesta tällä hetkellä. Kuitenkin minä, kuten monet muutkin siellä ruudun toisella puolella, tarvitsemme elääksemme työn. Palkkapäivän ja säännöllisen tulon.

Blogityö on ollut siitä ihanaa, että mun täytyy rehellisesti myöntää, että se ei ole tuntunut työltä. No ok, ehkä niinä parina kertana, kun olen aamuneljältä taistellut kadonneiden kamppiskuvien kanssa ja opiskellut youtube-videoilta, miten palauttaa tietokoneen bittiavaruuteen lähettämät tuoksukynttiläkuvat. Samalla kun olen pakannut kapsäkkiä aamulentoa varten. Tässä blogityössä on muuten oppinut hurjan paljon.

Ei vain tekstin tuottamisen ja valokuvauksen suhteen, vaan myös tietoteknillisesti. Myös paineensietokyky on kasvanut ja mikä tärkeintä, musta tuntuu että olen kasvanut ihmisenä Saana-tunturista Mount Everestiin. Saanut laajempaa näkökulmaa elämääni teidän kauttanne ja oppinut kyseenalaistamaan selkärankaani fakkiintuneita mielipiteitäni.

Se oli kymmenen vuotta sitten näinä päivinä, kun ruokatunnilla töissä tein ihka ensimmäisen blogipostauksen. En olisi kyllä ikinä uskonut, että tuo harrastuksena alkanut intohimo kantaisi näin pitkälle. Suurin osa tuon intohimon ylläpitämisestä on teidän lukijoiden ansiota; vuorovaikutus on tämän homman kantava voima. Vaikka kommentointi on siirtynytkin aika paljon Instan puolelle (laskin tuossa, että keskimäärin vastaan 15-17 IG Direct viestiin päivässä ja se on paljon – kiitos ihanat), niin silti olen ollut blogini kanssa siinä onnekkaassa asemassa, että saan käydä keskusteluja myös täällä kommenttiboksin puolella.

Jotenkin tuntuu, että olen tietynlaisessa risteyskohdassa blogini kanssa. Rakastan valokuvausta, rakastan kirjoittamista ja rakastan vuorovaikutusta kanssanne. Ne ovat asioita, joita haluan kantaa mukanani. Mutta silti tuntuu, että halu uudistua on kova. Mikä olisi se suunta, mihin lähteä?

Blogi heijastaa hurjan paljon täysin omaa elämääni ja niitä mulle tärkeitä juttuja. En ikinä voisi kirjoittaa aiheesta, johon mulla ei ole kosketuspintaa. Tällä hetkellä prioriteettilistani kärjessä on hyvinvointi. Varsinkin henkinen hyvinvointi. Ahmin kirjoja mindfulnessista, sisäisestä motivaatiosta ja onnellisuudesta, joka on läsnä joka päivä. Terveellisestä ravinnosta. Elämän hallinta voisi olla se osa-alue, joka tällä hetkellä iskee eniten itseeni.

Mutta nyt tarvitsisin teidän apuanne. Suunnittelen jo kovasti blogivuotta 2020 ja haluaisin kuulla teidän mielipiteitänne blogiin liittyen:

    1. Mitkä ovat niitä aihealueita, joista sinä haluaisit lukea? Tilastoista ja kommenttien määrästä olen tulkinnut, että simppelit arkiruoat ainakin vetoavat suureen yleisöön 😉 Myös ne postaukset, joissa annan itsestäni ja omalla kokemuksellani rohkaisen/lohdutan/autan muita ovat olleet sangen suosittuja.
    2. Mikä olisi sopiva postaustahti? Tiedän, että te lukijatkaan ette ehdi ihan joka päivä blogeja lukemaan. Olen yrittänyt tietoisesti rajoittaa postausten määrää ettei tule ähky. Mutta helposti tunnen itseni toimettomaksi, jos en postaa päivittäin. Mietin, että rahalle pitää antaa vastinetta. Kotitoimistopäivinä musta ei ole löhöämään kirja kädessä sohvalle, vaan haluan tehdä töitä. Eli tehdä blogia.
    3. Millaiset kaupalliset yhteistyöpostaukset ovat teille mieluisampia? Koska blogi ja some on päätyötäni, niin se sisältää myös kaupallisia yhteistöitä. Ne usein koetaan välttämättöminä pahoina, mutta mun täytyy sanoa, että mä nautin noiden tekemisestä suunnattomasti. Sillä mulla on vapaus valita, mitä kaupallisia yhteistöitä teen. Haluan tehdä sellaisia, joihin mulla on tarina. Joista myös te lukijat saatte jotain irti. Oma-aloitteisuus ja vapaaehtoisuus on avain onnistuneeseen kaupalliseen yhteistyöhön. Se, että yhteistyö on mielekästä tehdä näkyy lopputuloksessa ja antaa lukijalle ja asiakkaalle parhaimman mahdollisen vastineen.

Sana on vapaa kommenttikentässä, mutta voitte toki laittaa myös sähköpostia tai viestiä Facebookin tai Instan kautta. Nykäistä hihasta lähikaupan kassalla tai lähettää savumerkkejä. Kaikki viestit otetaan innolla vastaan 🙂

Hei, koska meillä on ollut tapana rupatella vähän säästä, niin en voi tätäkään postausta ilman sääspekulointia kirjoittaa. Totean vain, että jumankekka mikä ilma! Marraskuu – I ♥ you .

IHANAA TIISTAITA TOIVOTELLEN,

PS. sen lisäksi, että olen viime päivinä pohtinut paljon blogiin liittyviä asioita, olen selannut Lappi-kuvia. Laittanut silmät kiinni ja matkannut sinne, missä on ihan hiljaista. Hämärän hyssyä ja pakkasta. Missä lumi narskuu kengän alla.


sunnuntai 03. marraskuun 2019

Ensi viikko on omistettu kehonhuollolle ♥

0

SULOISTA SUNNUNTAI-ILTAA IHANAT

ja hei lämmin kiitos kaikista kommenteistanne ja viesteistänne, joita eilen lähettelitte. Meitä ikävöiviä on aika paljon. Mutta yhtä paljon on meitäkin, ketkä kuitenkin ovat löytäneet suuren ikävän keskellä sen valon. Myös heitä, jotka vielä odottelevat tuota valoa, mutta luottavat siihen, että vielä se näyttäytyy.

Tänään vietettiin koko päivä Turussa sukuloimassa. Mikä siinä onkaan, että ettei useammin tule käytyä. Vastedes täytyy taas laittaa Turun reissut kalenteriin. Itselleni päivän kohokohta oli tuon ihanan Pipsa-tädin näkemisen lisäksi se, että sain istua liki neljä tuntia autossa. Kipeiden lihaksieni kanssa 😉 Kuunnella äänikirjaa ja uppoutua lentokonekaappauksen juonenkäänteisiin.

Tuossa kotiin tullessamme mies ehdotteli ylämäkitreeneihin lähtemistä, mutta saa lähteä yksinään. Nyt mun kroppa viestittää, että on pakko pitää lepopäivä. Viikon liikuntasaldoksi tuli kaksi laitepilatestuntia, kaksi juoksulenkkiä, kahdet ylämäkivetotreenit ja kaksi joogaa (joista toisessa hikilammikko valui joogamatolle). Eli paljon enemmän kuin mitä olin suunnitellut.

Tuntuu, että nuo mun vartaloni jatkeet lantiosta alaspäin ovat kaksi pökkelöä. Myös jaloiksi niitä joskus nimitetään. Hartioiden jatkeetkin ovat kaksi sellaista lyhyempää pökkelöä, joiden nostaminen sattuu pökkelöitä kiinni pitäviin niveliin 😀 Kyllä, ensi viikon olen pyhittänyt kehonhuollolle.

Maanantai: Yin-jooga
Tiistai: Venyttelypilates
Keskiviikko: Selkätunti
Torstai: Pitkä kävelylenkki
Perjantai: Laitepilates

Neljä ohjattua tuntia ja yksi omatoiminen torstaina. Viikonloppu mennään sitten fiiliksen mukaan. Eilen kävin pitkästä aikaa joogassa. Kyseessä oli joogaworkshop, jonka eka tunti oli dynaamista vinyasa flow joogaa. Toinen tunti oli yin joogaa ja hei mun täytyy myöntää, että en edes muista, koska viimeksi olen venytellyt enemmän kuin minuutin. Rauhoittunut, hengitellyt ja ollut läsnä venyttelyn aikana. Tuon parituntisen joogan jälkeen olo oli niin ihana.

Niin ihana, että ajattelin sulkea nyt koneen ja mennä tuohon olkkarin lattialle villasukkineni hieman venyttelemään. Joogablokkia mulla ei ole, mutta kahvipaketti ajanee asiansa 🙂 Muistakaahan pitää itsestänne huolta ♥ Ainakin itselläni kroppa ja mieli kulkee käsi kädessä. Kroppa kertoo hyvin selvästi, milloin se tarvitsee huoltoa. Nyt on sen aika.

SUNNUNTAITERKUIN,

PS. viime marraskuun lopulla näytti tuolta kuin kuvissa…mikäli ensi viikon sääennustuksiin on uskominen, niin ehkä saadaan kuulaat pakkaspäivät ja pieni lumihuntu tänä vuonna aiemmin 🙂

 


« Vanhemmat
Uudemmat »