maanantai 30. joulukuun 2019

Kaikkihetitännenyt -ajatusmallista irtautunut

2

MOIKKAMOI!

”Miks tää hissi menee näin etanan vauhtia? Kestää varmaan kymmenen minuuttia päästä huipulle. Lähetään tuolihissille, tässä menee iäisyys.” mutisi eräs punapartainen vieressäni pohjoisrinteen hississä tänään. Tuuli kovasti ja hissi pyöri vähän puolilla tehoilla. Itse nautin tuiverruksesta kasvoilla ja siitä, ettei ollut kiire minnekään. Laitoin laskettelulasit silmille, jotta näen Lapin kauneuden paremmin.

Tuossa hetkessä tajusin, että viimeisen parin vuoden aikana mussa on tapahtunut huikea muutos sen suhteen, että kärsivällisyyteni on kasvanut. Se sellainen hetikaikkitännenyt -mentaliteetti on vaihtunut osaltaan mihinkästässävalmiissamaailmassakiireon -mentaliteettiin. Aina olen pitänyt itseäni aikaansaavana, mutta se kärsimätön suorittajaluonne on väistynyt.

Tällä lomalla olen huomannut sen mm. siitä, että kun seuraamamme sarja ei ala ihan heti pyörimään (kiitos lagaavan nettiyhteyden), niin ei ole tuntunut missään. Se toinen, punapartainen, joka jakaa kotiosoitteen kanssani taas on päästellyt ärräpäitä ja puhissut toimimattomia yhteyksiä.

Hiljaa olen hihitellyt partaani salaa ja miettinyt, että ei nyt jaksais tuskastua tuollaisista 😀  Muistan silloin kun lapset oli pieniä omaavani lehmän hermot. Pinna ei juurikaan palanut. Mutta sitten työelämään palatessani tuntui, että hektisyyden kasvaessa myös kärsimättömyyteni kasvoi.

Maailma piti saada valmiiksi tänään. Tai oikeastaan sen olisi pitänyt olla valmis jo eilen. Ajatuksen tasolla kelasin jo viikkoja eteenpäin ja rakensin valmista maailmaa.

Kunnes se maailma koki pienoisen romahduksen. Ja sitten toisen romahduksen muutaman vuoden päästä. Silloin tajusin, että hei – se maailma on valmis. Se on ihan hyvä just tällaisena. Opin nauttimaan ilman tunnetta persiin alla olevasta tulesta. Siinä, missä aiemmin sain draivia nopeista liikkeistä ja kiireestä, ajauduin tilaan jossa mulla ei todellakaan ole kiire minnekään.

Ei sillä, vieläkin huomaan olevani töiden suhteen tehokkaimmillani silloin, kun on monta rautaa tulessa. On tietyt deadlinet, joita kunnioitan, mutta osaan järkeistää kiireen. Prioriteettien mukaan.

Näin lomalla mun prioriteettina ei ole laskettujen laskujen määrä, vaan matkasta nauttiminen. Jopa silloinkin kun se hissi menee etenanvauhtia eteenpäin. Kun lumi töppää rinteessä niin, ettei sukset liiku juurikaan eteenpäin. Ehtiipä ihailla maisemia intensiivisemmin.

Ylipäätään elämässä tärkeintä on mun mielestäni matkasta nauttiminen, ei se päämäärä. Maailma ei tule valmiiksi koskaan, se on fakta. En väitä etteikö matkasta voisi nauttia kaikkihetitännenyt -asenteella, mutta kyllä se ainakin itselleni olisi himpun verran vaikeampaa silloin kun kärsimättömästi yrittäisin juosta kilpaa elämän kanssa ♥

OIKEIN IHANAA VUODEN TOKAVIKAA ILTAA,


sunnuntai 29. joulukuun 2019

Tavoitteeni vuodelle 2020

6

SULOISTA SUNNUNTAI-ILTAA IHANAT!

Tässä viikonlopun aikana olen päässyt siihen autuaaseen olotilaan, jossa lähestyvä arki tuntuu hetki hetkeltä kiehtovammalta. Huomaan, että kun on ottanut etäisyyttä töihin, niin odotan jo torstaita ja perjantaita toimistolla ja sitä vuodenvaihdelistaa, jonka läpikäymiseen tuo kaksi päivää pitäisi riittää.

Seuraavalle kuudelle arkiviikolle olen jo tehnyt ruokalistatkin valmiiksi ja seuraavaksi edessä olisi kauppalistan rungon tekeminen ruokalistojen mukaan. Olen tehnyt suunnitelman myös viikottaisista liikunnoista niin, että varmistan jatkossakin monipuolisuuden liikunnan suhteen.

Tämä vuosi oli niin kertakaikkisen ihana, että teen kaikkeni, jotta ensi vuosi olisi yhtä ihana. Aina sanotaan, että toivotaan parempaa ensi vuotta. Oli aikoja, että tuo sanonta piti paikkansa minunkin kohdalla, mutta nyt tyydyn toteamaan, että voi kun elämä jatkuisi samaan malliin. Mitään suuria muutoksia tai ryhtiliikkeitä en tule tekemään. Toki se perinteinen eli sokerikierteen katkaiseminen on edessä tammikuun alusta, mutta muuten ohjaan itseni taas lempeästi kohti arkea ja uutta vuotta.

Jos jotain tavoitteita itselleni asettaisin ensi vuodelle, niin

♥ keskityn kuuntelemaan enemmän kuin puhumaan.
♥ opettelen vielä enemmän olemaan himpun verran itsekkäämpi jossain asioissa.
♥ sanon rohkeasti ei, kun siihen on tarvetta.
♥ otan jälleen aamumeditoinnit käyttöön arkiaamuisin.
♥ nautin vielä enemmän luonnossa liikkumisesta kuin aiemmin.
♥ ostan vain tarpeeseen.
♥ ostamisen sijaan panostan karsimiseen.
♥ pidän työpöytäni niin kotona kuin töissä siistinä.
♥ näen enemmän ystäviä.
♥ olen vielä enemmän läsnä ja rajoitan iltaisin työntekoa.
♥ opettelen käyttämään Photoshopia.
♥ kehitän itseäni valokuvaajana.

Hei ja tähän listaan voisi lisätä sen puutarhanhoidon oppimisen. Ihan jänskättää, mitä sieltä keväällä tuppaa maan pinnalta ylös 🙂 Mulla kun ei ole hajuakaan, mitkä keväällä istuttamistani kasveista on monivuotisia ja mitkä yksivuotisia. Mutta eiköhän se sitten viimeistään toukokuulla selviä!

Onko siellä tehty suunnitelmia tai tavotteita ensi vuodelle?

Nyt pesemään yhtä karvaturria. Onni onnettomuudessa oli, että löysin tuosta ruokakaupasta tehokkaan föönin, jolla kuivata turkin. Täällä mökissä on iskän (jep!) vanha fööni, jonka kuivausteho on samaa luokkaa kuin lehmän lämmin hönkäys 😀

IHANAA ALKAVAA VIIKKOA TOIVOTELLEN,


lauantai 28. joulukuun 2019

Rakkautta, auringonlaskuja ja kotimaan kauneutta

4

MOIKKAMOI!

Huh, mikä puhuri tunturissa käy. Aamun hiihtolenkki vielä meni ok, mutta mäestä lähdettiin muutaman laskun jälkeen mökille. Tuolihissi ei tuulen takia toiminut eikä hommasta nauttinut laisinkaan. Sitä on tullu mukavuudenhaluiseksi vanhemmiten. Mökissä löffäily kynttilänvalossa villasukat jalassa kuuma kahvikuppi käden ulottuvilla on just hyvä 🙂

Jälleen on tullut aika koota jonkin sortin vuosikatsausta tai tilinpäätöstä. Vuosi 2019 oli poikkeuksellisen hyvä. Sellainen ihanan tavallinen. Joka meikäläisen asteikolla on jo erinomaisuutta hipova. Kotirintamalla saatiin piha valmiiksi, työrintamalla riitti mukavasti töitä. Syyskussa aloin opiskella ja yhtäkkiä noin 20 viikkotuntia opiskelua tuntui aluksi hieman raskaalta. Kunnes otin itseäni niskasta kiinni ja organisoin viikkoni järkevästi.

Silloin pari vuotta sitten, kun otin motokseni lempeyden lähdin kulkemaan oikeaan suuntaan. Toki välillä vieläkin kroppa kertoo siitä, että on aika höllätä, mutta vuosi 2019 oli myös hyvinvoinnin vuosi. Jotenkin tuo tasapaksuus on tuonut mukanaan tietynlaisen seesteisyyden ja vielä lisännyt hetkessä elämisen jaloa taitoa. Olen päässyt kiinni urheilun syrjään monipuolisemmin kuin aiemmin. Kehonhuoltoa tuli tehtyä tänä vuonna merkittävästi enemmän kuin aiempina. Uusina lajeina tuli mukaan porrasjuoksut ja ylämäkivedot.

Vuonna 2019 tuli nähtyä jälleen upeita kohteita ulkomailla. Koh Yao Yai, Phuket, Oslo, Toscana, Los Angeles ja Las Vegas. Tällä hetkellä näyttää siltä, että ensi vuonna tulee reissattua vähemmän ja hyvä niin.

Jos katsoo vuotta 2019 IG-kuvien yhdeksän tykätyimmän osalta, niin te olette tykänneet rakkaudesta, auringonlaskuista ja kauniista kotimaasta:

ID

Ekana ylhäällä on pari päivää sitten napattu kuva tunturin huipulta. Lumi ja pakkanen odotutti itseään tänne Pyhälle asti ja täytyy sanoa, että minään muuna vuonna lumi ja pakkanen eivät ole tuntuneet näin ihanille.

Toiseksi tykätyimmässä kuvassa poseeraan meidän perheen pienin rakas ekana aamuna Pyhällä. Niin tavattoman tärkeä Toby, joka täytti kesällä kolme vuotta.

Kolmanneksi tykätyin kuva oli heinäkuulta, kun vietimme miehen kanssa 13 vuotishääpäivä. Tiedostamme, että se on hurjan iso luku, kun katsoo tämän päivän avioerotilastoja. Se, että on löytänyt rinnalleen tyypin, jonka kanssa (toivottavasti terveyttä riittää) saa viettää 50-vuotishääpäiväänsäkin, on suuri onni.

Neljäs kuva edustaa sitä, mikä kesämökissä on parasta. Helteiset kesäpäivät, jolloin ukkosmyrskyn jälkeen sää selkenee iltaa kohden ja vastarannalta leijailee saunan lämmityksestä tullut savu pitkin järven pintaa.

Viidennessä kuvassa vietettiin ekaa iltaa iki-ihanalla Koh Yao Yain saarella. Tuo Santhiya Koh Yao Yain private pool villa oli yksi kalleimmista majoituksista, jossa olemme olleet, mutta paikkana myös kaikista rentouttavin.

Kuudenneksi tykätyin kuva on edelleen Koh Yao Yailta. Tuonne on vielä joskus pakko päästä! Hotelli oli iso kokonaisuus, mutta niin rauhallinen että rannallakin sai olla omissa oloissaan.

Seitsemännessä kuvassa elokuun kultaiset viljapellot paistattelevat laskevan auringon lempeässä valossa. Tänä vuonna hurahdin taas golfiin ja kuva on otettu erään iltakiekan loppupuoliskolla; iltana, jolloin lyönti ei kulkenut, mutta jolloin keskityin nauttimaan luonnon kauneudesta.

Kahdeksas tykätyin kuva on ihan alkuvuodelta. Kuvassa ajoimme kohti kotia Pyhältä ja Ylöjärven paikkeilla maisemat olivat ihanan pinkin huurteiset. Oli ihana palata kotiin, kun tiesi, että talvi jatkuu siellä.

Yhdeksännessä kuvassa nautimme take away kahvimme Redondo Beachin satamassa. Katsoimme, kun kalastajat saapuivat saaliineen satamaan ja ihastelimme So Cal maisemia.

Otin tuon top nine -tilaston pari päivää sitten ja itse asiassa nyt siihen olisi tullut pieni muutos; vikaksi kuvaksi olisi kivunnut eilinen auringonnousu tai -laskukuva muutamalla lisätykkäyksellä.

Mutta yhtä kaikki, vuosi 2019 sisälsi paljon rakkautta, paljon ihania auringonlaskuja, kotimaan kauneutta ja ulkomaan helmiä. Sopivasti kaikkea sekaisin. Elämän rikkaus on pitkälti omasta itsestään kiinni. Siitä, miten asioita katsoo ja miten niitä osaa arvostaa. Rikkaudeksi ne muuttuvat silloin, kun osaa olla niistä kiitollinen. Kun tiedostaa, että jokainen päivä on ainutlaatuinen ja ihana ♥

Kiitos, kun olette kulkeneet matkassa tämänkin vuoden ♥ 11. blogivuosi käynnistyy tuota pikaa ja innolla odotan jo, mitä se tuo tullessaan 🙂

LEPPOISIN LAUANTAITERKUIN,


perjantai 27. joulukuun 2019

Vuoden viimeisiä fredagsmys-tunnelmia

2

HIPSHEI, HELLUREI JA HELLÄT TUNTEET!

Ah, saatiinhan ne kunnon rapsakat kelit, joita peräänkuulutin. Ensi yönä pitäisi pakkasen mennä 20 paremmalle puolelle, mikä toki tietää sitä, että aamuinen hiihtolenkki taitaa siirtyä iltaan.

Täällä ollaan jo ihan sekaisin päivistä. Tosin tänään oli pakko avata reskontraohjelma ja päästä hetkeksi kartalle, että missä mennään. Ei sillä, sen jälkeen laskeuduin ihan vaivattomasti taas ”päiväni murmelina” -päivään. Päivän ehdottomasti yksi parhaimpia hetkiä on illalla se, kun saa monot pois jalasta ja pääsee tähän mökin sohvalle istumaan. Kuuman kahvi- tai kaakaokupin kanssa.

Vuoden viimeisen perjantain kunniaksi paistoin meille tänään pikkupitsoja. Pitsoihin tuli pippurituorejuustoa, poroa, viinirypälettä, sinihomejuustoa ja puolukkaa. Paiston jälkeen vielä bbq-kastiketta ja rucolaa. Tuc-keksit kuorrutin smetanalla, mädillä, punasipulilla ja tillillä. Lapsille toimi parhaiten perinteinen kinkku-ananaspitsa ja sekin tortillapitsana.

Pitsapohjan teen senkin mutu-tuntumalla. Miten muuten tuntuu, että mun elämässä toimii tuo mutu-tuntuma monella eri osa-alueella parhaiten? Leivonnassa, ruoanlaitossa, vapaapäivien kulussa yms 😀 Vaikka rakastankin rutiineja ja niiden tuomaa turvallisuutta, niin mutu- ja ex tempore – elämä ovat silti ne mun tapani elää. Elää ja tehdä just niin kuin hyvältä tuntuu.

Loppuilta kuluu uuden kirjan parissa ja ehkä aletaan katsomaan taas Boschia. Tälle joululomalle katsottiin jo Gåsmammanin kolmas ja neljäs kausi, joten nyt siirrytään Boschin uusiin kausiin. Ei olla ihan kartalla, mistä kaudesta jatketaan, mutta eiköhän se selviä. Näillä mennään siihen asti, kunnes päästään taas hurmaavan Mr. Reddingtonin ja Blacklistin pariin. Kausi kun jatkuu uusin jaksoin vasta maaliskuulla.

IHANAA VIIKONLOPPUA TOIVOTELLEN,

 


keskiviikko 25. joulukuun 2019

Tunturijoulu

6

HEISSULIHEI!

Toivottavasti siellä on ollut levollinen joulu tähän asti ♥ Se on jännä juttu, miten tunturijoulu eroaa kotijoulusta omalla kohdallani niin radikaalisti. Tässä vaiheessa joulua kotona olisin jo karsinut kaikki nisset ja nasset kaappiin. Kotona punaisen värin yliannostus olisi tullut tappiin ja sielu halajaisi värittömyyttä.

Toista se on tunturijoulussa. Täällä saa ja pitää olla punaisia palloja kuusessa, tontun punaista pilkistämässä takan päältä ja valkoisten kynttilöiden sijaan vihreitä kynttilöitä. Kotona mulle riittää kerta jouluruokaa. Täällä tulee syötyä jouluruokaa vielä tänä iltanakin. Lanttu- ja perunalaatikot onnistuivat tänä vuonna yli odotusten ja en malta odottaa, että illalla katamme pöydän vielä kerran jouluisesti.

Alkuun söimme eilen toast skageneita ja taidanpa tuollaiset tehdä vielä tämän illan ruokailuunkin. Kinkkurullasta tuli just sopivan murea sinappihuntuineen ja kerrankin näyttää siltä, että saamme koko kinkun tuhottua. Graavisiika ja -lohi maistuvat taivaallisilta veljen vaimon tekemän saaristolaisleivän päällä ja muutenkin tuntuu, että jouluruoka on pitkästä aikaa jees. Ainut mitä tänä vuonna ei tehty on lipeäkalakeitto, mutta ehtiihän sitä vielä.

Tunturijouluun kuuluu myös ulkoilut pitkän kaavan mukaan. Jouluaattona sai laskea tyhjillä rinteillä, mutta tänään riitti ihmisiä hissijonoiksi asti. Levänneen näköisiä, hymyileväisiä ihmisiä tuli vastaan myös hiihtoladuilla.

Lapin taika ja tunturijoulu on sellaisia, joiden soisi kaikkien kokevan ainakin kerran elämänsä aikana. Tänään tunturin laelta sinistä taivasta ja matalalla roikkuvia pilviä ihastellessani mietin, että täällä elämä on jotenkin yksinkertaisen helppoa. Sitä unohtaa kaikki ne sellaiset maneerit, joita etelässä kantaa mukanaan. Hiukset eivät näe suoristusrautaa ja kasvojen ehostamiseen riittää usein pelkkä ulkoilman mukanaan tuoma terve puna. Kamera on pysynyt kokolailla laukussaan ja kännykkäkuvilla on menty. Vaatetuksena riittää päivällä kerrasto, illalla pyjama. Aina vain lisää vähän toppaa päälle, kun lähtee ulos.

Vaikkakaan en muista toista yhtä lauhaa tunturijoulua. Tänään sentäs saimme pikkupakkasen muodossa esimakua siitä, mitä se täällä pohjoisessa parhaimmillaan on. Mä tykkään rapsakasta pakkaskelistä ja eilisen nollakeli tuntui jotenkin ”ei asiaan kuuluvalta”.

Nyt tunturijoulu jatkuu päikkärein. Se, missä kotijouluissa harvoin nukun päikkäreitä saa vastapainoa tunturijouluissa. Täällä tulee torkahdeltua tämän tästä sohvalle. Ja silti unta riittää reilusti myös yöunille asti. Koti- ja tunturijoulujen yksi yhdistävä tekijä on erilaiset pelit. Tänä jouluna olemme pitkästä aikaa innostuneet yatzysta (lautapelit jäi yhtä lukuunottamatta kotiin), joten illalla jälkiruoaksi yatzy-turnausta!

IHANAA JOULUPÄIVÄN ILTAA,

PS. tämän joulun parhaat lahjat löytyivät lasten meille paketoimista paketeista. Vähän kotona jo mietin, että miten niitä onkaan niin paljon. Miten ovat menneet ja ostaneet niin monta lahjaa. Kunnes paketeista paljastui kaappien kätköihin unohtuneita juttuja; kolme pussia jouluteetä, jotka olimme unohtaneet viime vuodelta juoda ja lisäksi viinilasin jalkaan tulevat jouluiset merkit, jotka myös ovat jostain syystä jääneet käyttämättä. ”Aateltiin muistuttaa teitä, että tällaisiakin meiltä löytyy omista kaapeista.” 😀 Siinä on jouluajatus kohdillaan; ei aina tarvitse ostaa uutta.

 


« Vanhemmat
Uudemmat »