torstai 21. toukokuun 2020

Pastapäivä!

MOIKKAMOI

ja levollista helatorstaita! Miten sitä tuntuu, että näitä katkonaisia arkiviikkoja on ollut ihan tosi paljon enemmän kuin aiempina vuosina? 😀 Ei siinä mitään, mulla ei ole mitään näitä tällaisia viikkoja vastaan. Sitä, että tänään tuntuu ihan sunnuntailta, vaikka huomenna ei olekaan maanantai.

Siinä missä ollaan viime aikoina grillailtu paljon kasviksia ja syöty salaatteja, tuli tänään ihan puskista aivan jäätävä pastahimo. Kroppa huusi hiilareita ja voi että, tuollainen yksinkertainen pasta on vain parasta.

Nopea pappardellepasta

1 pss Rummo pappardellea
2 prk Rummo basilikapastakastiketta
1 prk kirsikkatomaatteja
2 mozzarellapalloa
tuoretta basilikaa
mustapippuria
parmesania

-keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan
-lämmitä sillä aikaa pastakastikkeet kattilassa
-pienistele tomaatit ja lisää ne pastan kiehumisen loppuvaiheessa tomaattikastikkeisiin
-valuta pasta, sekoita siihen tomaattikastikkeet, revitty mozzarella ja tuoretta basilikaa
-raasta päälle parmesania ja mausta mustapippurilla
-nauti sielusi kyllyydestä ja käy mahan viereen päikkäreille 😉

Just tuossa yksi päivä mietin, kuinka jotkut häälahjat ovat meillä näin 14 vuoden jälkeenkin liki päivittäisessä käytössä. Yksi sellainen on tuo Alessin ajaton pastavuoka ja pastaottimet (kiitos rakkaat lahjasta). Pastavuokaa käytän itse asiassa useammin salaattikulhona kuin pastakulhona. Siihen saa ihanasti tehtyä isommallekin sakille salaatin. Mutta näin pastakulhona se toimii alkuperäisessä tarkoituksessaan loistavasti!

Nyt kuppi kahvia mukaan ja miesluolan sohvalle. Tänään olisi tarkoitus katsoa Rig 45:n toka kausi loppuun ja aloittaa Advokatenin toinen kausi. Alunperin ajatuksena oli mennä mökille saunaa lämmittämään, mutta siirrettiin se huomiselle. Tänään ollaan vaan ja möllötetään. Sekin on muuten opittu taito. Sellainen, josta saa olla onnellinen. Ei aina tarvitse jaksaa. Pitää antaa itselleen lupa myös ihan vaan olla.

TUNNELMALLISTA TORSTAITA,


keskiviikko 20. toukokuun 2020

5 x läsnäoloharjoitus

HEIPPA IHANAT!

Harjoitatteko te tietoisesti läsnäoloa? Pilateksessa ja joogassa tulee keskityttyä hetkeen ja hengittelyyn, mutta sen lisäksi huomaan päivittäin tekeväni ainakin pari erilaista läsnäoloharjoitusta. Alkuun itseäni piti muistutella tekemään näitä. Nyt harjoitukset tulevat selkärangasta. Million ja missä vain. Ajattelin jakaa teille mun viisi eniten käyttämääni harjoitusta.

Viiden minuutin mindfulness-harjoitus
Valitse rauhallinen paikka, jossa ei ole häiriötekijöitä. Istu mukavassa asennossa tai vaihtoehtoisesti voit maata, jos se tuntuu paremmalta. Sulje silmäsi tai anna katseesi laskea alas. Keskity hengittämiseen. Aloita tunnustelemalla, miltä ilma tuntuu suussasi tai nenässäsi sisäänhengitettäessä. Tuntuuko se kylmältä, lämpimältä? Huomaa rintakehän ja vatsan nouseminen tai laskeminen sisään- ja uloshengitettäessä. Älä pakota hengitystä, vaan anna sen virrata luonnollisesti.

Jatka tätä viiden minuutin ajan ja vähitellen pidennä aikaa. Ajatuksia tulee mieleesi tämä tästä. Tiedosta ne (become mindful!) ja siirrä ne hellästi syrjään keskittyen jälleen hengitykseesi. Pidä huoli, että leukaperäsi ovat rennot ja että silmien ympärystä on levollinen.

Mä pyrin tekemään tämän viiden minuutin harjoituksen päivittäin. Jos herään ennen herätyskelloa, niin teen tämän sängyssä. Aluksi ajatukset juoksivat ravihevosen lailla, mutta tuntuu, että mitä enemmän harjoitusta teen, niin kerta kerralla pystyn keskittymään paremmin hengitykseen.

Neliöhengitys
Toinen hengitysharjoitus, jota teen vaihtelevan ajan (minuutista jopa viiteen) on neliöhengitys. Muistan äidin ollessa saattohoitovaiheessa heränneeni joka ikinen aamu norsu rinnan päällä. Ahdisti niin, että pelkäsin opiskeluaikaisen paniikkihäiriön palaavan. Jotta pääsin päivän alkuun istuin ihan ensiksi sohvalle hengittelemään.

Kuvittele mielessäsi neliö. Hengitä ensimmäisen sivun ajan neljään laskiessa sisään. Siirry toiselle sivulle ja pidätä hengitystä neljään laskiessasi. Kolmannen sivun aikana hengitä ulos neljään laskiessasi ja neljännen sivun aikana pidätä hengitystä taas neljään laskiessasi. Jatka neliöhengittämistä 2-5 minuutin ajan.

Teen tätä usein myös miniharjoituksena liikennevaloissa, jos huomaan kesken kiireisen päivän käyvän ylikierroksilla. Silloin en kyllä bruukkaa sulkea silmiäni 😉

Tietoinen syöminen
Mä katson välillä syödessäni puhelinta tai kannettavaa, myönnän sen. Kirjojakin tulee luettua. Mutta useimmiten olen katsomatta tai lukematta mitään. Ruokailusta saa niin paljon enemmän irti keskittymällä makuihin ja ruoan tuntemiseen suussa.

Tietoisen syömisen harjoitukselle muu perhe vähän hihitteli. Niin kuin he tuppaavat vähän hihittelemään kaikille mun ”hihhulijutuille” 😉 Läsnäoloharjoituksista on hihhulius kaukana! Annoin rusinan jokaisen käteen. Tutkimme rusinan muotoja ja siltä miltä se tuntuu suussa. Ennen pureskelua mietin eri makuja, mitä rusinasta tuli. Miltä rusinan sisus tuntui pureskelun jälkeen. Ja lopulta rusinan nieltyäni sitä, miten rusinan jälkimaku ja tuntuma viipyili suussa.

Tämänhän voi suorittaa millä tahansa ruoalla, esimerkiksi pähkinöillä tai viinirypäleillä. Ja hei jos teitäkin vähän hymyilyttää, niin kokeilkaa. Liian usein sitä tulee kiireessä hotkaistua ruoka, jolloin läsnäolo loistaa läsnäolollaan.

Ympäristön huomioimisharjoitus
Katso ikkunasta ulos tai pysähdy luonnon keskelle. Mitä näet? Mitä väreä näet? Näetkö lainalaisuuksia muodoissa? Liikkuuko näkökentässäsi jokin? Yritä löytää viisi asiaa näkemästäsi, joihin et kiireen keskellä kiinnittäisi huomiotasi. Kiinnitä huomiosi yksityiskohtiin. Mikäli olet ulkona luonnossa, niin mitä kuulet? Mitä tuoksuja tuoksutat?

Kun huomaan toimistolla käyväni ylikierroksilla tai kaipaavani hetken hengähdystä teen parin minuutin havainnointimatkan ympäristöön. Tämänkin harjoituksen aikana aluksi mieleen tulivat työjutut, mutta annan niiden tulla ja heti kun huomaan ajattelevani muuta kuin näkemääni näkyä, siirrän huomioni takaisin luonnon pariin. Miten puut heiluvat tuulessa? Miten valo ja varjo leikkii keskenään?

Kynttilämeditaatio
Vuosikausia sitten, kun luin eräällä tavalla elämäni mullistaneen Munkki, joka möi Ferrarinsa -kirjan, tein pitkään siitä opittua meditaatioharjoitusta. Tuijottelin kukkaa, esimerkiksi ruusua havainnoiden sen pienimmänkin osan terälehdistä alkaen. Jossain vaiheessa törmäsin vähän samankaltaiseen harjoitukseen.

Kynttilänliekki edustaa mulle elämää. Osaltaan se edustaa harjoituksen aikana mulle minua itseäni. Kuinka se välillä kyyristelee ja sitten pelmahtaa taas täyteen liekkiin. Pieni tuulenvire saa sen joskus melkein sammumaan. Mutta liekki ei silti sammu. Hetken päästä se on taas täydessä loistossaan.

Alkuun laitoin ajastimen soimaan viiden minuutin päähän, mutta nyt teen harjoituksen sen pituisena kuin kulloinkin sopivalta tuntuu. Ihan lyhyestäkin saan sen syödyn, mitä tavoittelen. Sykkeeni rauhoittuu, mieleni rauhoittuu.

Maailma on täynnä läsnäoloharjoituksia. Yllä ne viisi, joita mä käytän eniten. On ollut ihana huomata tietoisen läsnäolon kehitys; se on ikäänkuin lihas, joka kasvaa vain treenaamalla. Meditaatio ja hengitysharjoitukset (kuten myös oksitosiininkin lisääminen esimerkiksi nauramalla) vaikuttavat myönteisesti tuohon meidän stressitasojen kannalta tärkeimpään hermoon eli vagushermoon. Vagushermon helliminen on palautumisen kannalta yksi mun elämäni missio. Kiireistä, aika ajoin kuormittavaa elämää tulee tasapainottaa palauttavalla ja eheyttävällä toiminnalla.

Ja hei, eikä aina tarvitse odottaa siihen asti, että kuormittavuus ja palautuminen ovat totaalisen epäbalanssissa. Itse aloitin aikoinaan hengitysharjoitukset tilanteessa, jossa olin aika solmussa.  Nykypäivinä näitä tulee tehtyä ennalta ehkäisevinä ja hyvinvointia ylläpitävinä toimenpiteinä. Se, että tuntee itsensä nyt hyvinvoivaksi ei ole este sille, etteikö voisi voida vielä paremmin

AURINKOISIN KESKIVIIKKOTERKUIN,


tiistai 19. toukokuun 2020

Savulohipyttipannu uunissa

MOIKKAMOI IHANAISET, NAURAVAISET!

Mikäli päivä alkaa laitepilateksella ja päivän kulkuun kuuluu paljon ruoanlaittoa, kuvailua, kuvien käsittelyä ja tekstin tuottamista, niin meikämandoliini on päässyt paratiisiin! Näistä tiistaista on tullut ihan mahtavia. Pidempään mukana olleet tietävätkin, että mulle tiistait on olleet aiemmin vähän kenkkuja. Niin kuin Karviselle maanantait.

Kesä ja kaikki ihanat ”jämäruoat” ovat täällä. Meillä ainakin kesällä keitetään joka toinen päivä iso kattilallinen uusia perunoita ja sitten joka toinen päivä yli jääneistä perunoista loihditaan mitä kiinnostavimpia ruokia. Nyt ei ollut vielä varhaisperunoita, mutta lounaspyttipannuun pääsi toissa päivänä keitettyjen perunoiden jämät ja eilen uuniperunan täytteistä ylijäänyt savulohi. Koska rrrrakastan tankoparsaa, niin spydäri sai tottakai tankoparsapedin. Tankoparsoja tulee grilattua aina kun grilli on kuumana, mutta niitä harvoin jää yli. Joten nyt otin parsoihin hieman pintaa pannulla ennen uuniin laittoa.

Savulohipyttipannu uunissa

tankoparsaa
keitettyjä perunoita
savulohta
kirsikkatomaatteja
kananmunia
suolaa
pippuria
oliiviöljyä
tuoretta tilliä

-mikäli tankoparsat ovat tuoreita, leikkaa niistä kova kantapää pois ja paista pannulla oliiviöljyssä, kunnes parsat ovat al dente
-kokoa joko samalle pannulle tai sitten uunipellille parsat, pienistellyt perunat (kuorineen), savulohta ja kirsikkatomaatteja
-riko koko komeuden päälle kananmunia
-mausta miedosti suolalla (huom! savulohessa on jo suolaa) ja mustapippurilla
-paista 200 asteessa kiertoilmauunissa vartti
-tarjoile tuoreen tillin kanssa.

Pyttipannuunhan voisi upottaa myös tillituorejuustoa tuomaan lisää makua!

Nautin muuten suunnattomasti siitä ajatuksesta, että ensi viikolla lämpenee. Ihan jo senkin takia, että löysin kuvissa olevan sinisen neuletakkini vaatehuoneesta (heh, kertonee jotain vaatehuoneeni siisteydestä :D) ja haluan lähteä ulos ovesta pelkässä neuletakissa. Totuuden nimissä mulla on vielä toppatakkikin tuossa naulakossa roikkumassa. Varsinkin aamuisin on ollut niin kylmä, että ilman sitä en olisi koiran lenkittämisestä selvinnyt!

ILOISIN TIISTAITERKUIN,


sunnuntai 17. toukokuun 2020

Toivepostaus: Mitä mukaan mökkikassiin?

HEI HELLUREISSAN!

Siinä missä mökillä oli eilen illan suussa varsin syksyinen keli on täällä Mansessa kesä. Jep, kesän kriteerit lienevät höllentyneen…enpäs ikinä ennen olisi kutsunut sellaista vuodenaikaa kesäksi, jolloin mittarissa on nafti kymmenen astetta. Mutta se tuntuu auringossa lämpimältä. Naapurin syreeniaita loistaa ihanissa väreissä. Siinä missä muu luonto heräilee vaaleanvihreänä, erottaa syreeniaidan nupuista liilan eri sävyjä vihreällä höystettynä. Luonnossa sävyt eivät ikinä riitele keskenään.

Sain postaustoiveen (kiitos ♥) koskien sitä, mitkä ovat niitä tavaroita, joita kuljetetaan saareen mukanamme ja mitä meillä vastaavasti löytyy saaresta.

Saaresta meiltä löytyy vaatteita, pyyhkeitä ja vuodevaatteita sen verran, että niitä harvemmin mukana roudataan. Paitsi silloin, kun ne ovat olleet pesussa mantereella. Meillä oli edellisten omistajien toimesta mökillä pesukone ja oli kyllä kätsyä pestä pyykkiä saaressa. Ja hei, tuulessa kuivatetun pyykin tuoksua ei voita mikään. Pieni ja pippurinen pesukone on investointilistalla tälle kesälle.

Saareen vien aina kesän ekalla reissulla myös kattavan kuivamuonavaraston. Sellaisen, että jos joutuisimme (hih, ihan väkipakolla pakotettaisiin ;)) jäämään saareen pidemmäksi aikaa, niin ruokaa riittäisi. Ollaan aika ex tempore -ihmisiä myös esimerkiksi ruokailujen suhteen, joten on hyvä olla valinnan varaa niillekin päiville, kun ei enää jaksa syödä grilliruokaa. Välillä kesälläkin tuo arjen pelastajaruoka, pestopasta, toimii yllättävän hyvin.

Meillä saaressa on myös aina juomavettä yksi kymmenen litran kanisteri, just in case. Mutta silti viedään mukanamme toiset mokomat vettä. Meillä kuluu juomavettä ihan älyttömästi. Saaren venerannan lähellä on lähde, josta juomavettä saa tarvittaessa tankattua mukaan.

Mökkikassiin pakataan useimmiten niitä kirjoja, joita luetaan. Kamerakalusto, kannettava ja lukemattomia lehtiä. Myös ruokakauppakassit (tuore ruoka) pääsee mukaan. Aika usein tyhjentelen kotoa jääkaapin, mutta silti käymme matkalla kaupassa vielä ostamassa puuttuvat ruoat. Saaressa on oppinut siihen, että sovelletaan. Lähimpään kauppaan on matkaa noin puolisen tuntia, niin yllättävän harvoin tulee lähdettyä mielihalujen perässä. Nimimerkillä kerran lapsille lettuja luvanneena ja niitä ilman kananmunia, sokeria ja vehnäjauhoja leiponeena – hyvin onnistui 😀

Välillä, jos mökillä tarvitaan esimerkiksi trimmeriä tai työkaluja, niin sellaisia otetaan mukaan. Meillä edelliset omistajat jättivät myös varaston pullolleen mökkityökaluja, joten siinäkin suhteessa olemme olleet onnekkaita. Eli periaatteessa mökille voisi lähteä vain yhden kauppakassillisen kera. Poikkeuksetta aina venelaiturilla venettä lastatessamme sanomme ääneen ”Miten meillä voi olla taas näin paljon tavaraa mukana!”.

Aina silloin tällöin saan kyselyitä, miten me ja tuo meidän mökki päädyttiin yhteen. Täältä voitte lukea, miten meistä tuli mökkihöperöitä ja miten tuolla mökillä osa mun iskän historiaa jatkaa elämäänsä

SULOISIA SUNNUNTAITERKKUJA TOIVOTELLEN,


perjantai 15. toukokuun 2020

Viikon tops & flops

♥ miehen hurahtaminen Fiksuruoka.fi-kauppaan
♥ uusi killerimäkilöytö ylämäkivedoille (Horhan laskettelurinteen oikea puoli alhaalta katsottuna)
♥ tyttöjen leipoma kääretorttu ja suklaahippukeksit
♥ Cold Courage – ah, olen aivan koukussa!
♥ täydellisesti rapsakoitunut sitruunaisen pannulohen pinta
♥ aurinkoiset aamut
♥ reilu viikko sitten ostamani pionit, jotka ovat auenneet kauniisti
♥ uusi, alempi händäri
♥ pilatesstudion aukeaminen kahdeksan viikon tauon jälkeen ja
♥ reformerilla tehdyt jalkaliikkeet (olenko mä unohtanut vallan venytellä viimeisen kahden kuukauden aikana? :D) sekä
♥ mattopilateksen pienet, mutta tehokkaat liikkeet, jotka saa syvät vatsalihakset tutisemaan
♥ uusin Jana Berzelius, jota olen kuunnellut pariin päivään yhteensä neljä tuntia
♥ aamuiset herätykset ennen herätyskellon soittoa
♥ hyvä buugie työjutuissa, molemmissa niissä
♥ pitkästä aikaa kuullut hurmurikummipojan höpöttelyt (kehen lie tuo pieni papupata tullut? ;))
♥ aikaansaamisen tunteen ihanuus
♥ tulevaisuuden suunnitelmien hiominen
♥ Hyvän mielen kortit aamujen sulostuttajana
♥ uusi pusutemppu, jonka Toby oppi parista kerrasta (helppo kouluttaa, kun on perso herkuille…kehen lie tuo pieni herkkupeppu tullut? ;D)
♥ viileät yöt, kun saa kaivautua päätä myöden peiton alle
♥ tieto riparin ajankohdasta (vielä kun konfirmaatiopäivä varmistuisi)
♥ tehty pro bono -yhteistyö (aika helposti sitä ollaan rahan vietävissä tässä nykymaailmassa, joten se että saa laittaa hyvän kiertämään suomalaisten pienyrittäjien puolesta hyvän mielen palkalla palkitsee enemmän kuin eurot tilillä ♥)

Koska elämässä ei aina kaikki voi olla yhtä nousukiitoja, niin muutamia kömmähdyksiäkin viikon varalle sattui. Kuten yksi kuollut hortensia. Miksi, oi miksi en tajunnut nostaa sitä yöksi sisään? Viikolla on myös ollut vähän huolta karvakorvan terveydestä. Aivastelee, pärskii ja on jotenkin niin tuskaisen oloinen kutisevine kirsuineen, että on ollut välillä vaikea sivusta katsoa. Nyt kone kiinni ja eläinlääkäriin. Maalis-huhtikuulla söi kuurin nenäpunkkiin, mutta eipä tuo pärskintä helpottanut kuin hetkeksi.

Ja sitten hei viikon toppeihin kuuluu tänään iltapäivällä oleva puhelinhaastattelu liittyen siihen koulutukseen, johon hain. Kääks, pitäkäähän peukkuja 🙂

AURINKOA JA ILOA PERJANTAIHIN,

PS. ja hei ♥ tuo anopilta saamani kaunis äitienpäiväkimppu!