ja voihan vitsit! Toivottavasti sielläkin on ollut rakkaudentäyteinen, lämpöinen ja hyvää ruokaa sekä seuraa tulvillaan ollut juhannus ♥ Sellainen, jonka jäljiltä voi sanoa viettäneensä elämänsä parasta jussia. Itselläni nimittäin on vahvasti tällä hetkellä tunne, että takana on kenties yksi elämän ihanimmista juhannuksista. Huikeine auringonlaskuineen kaikkineen. Likaisine mökkimasoineen (tarkoitan nyt sitä karvaista kaveria) ja loputtomine korttipeliturnauksineen. Saunomisineen ja suloisen vihdan tuoksuisine muistoineen.
Aloin tuossa miettimään, että miksi juhannusta kutsutaan keskikesän juhlaksi. Onko nyt muka keskikesä? Kun musta tuntuu, että tästä se kesä vasta todenteolla alkaa. Sisäinen kello on jotenkin alkukesässä 🙂 Ehkä illat alkavat pikkuhiljaa hämärtymään, mutta jotenkin on odottava mieli. Vielä pari viikkoa töitä ja sitten koittaa kesäloman toinen ja pisin pätkä.
Tuon kolme viikkoa ajattelin asua saaressa. Tehdä täsmäiskuja golfkentälle ja kotiin. Kaupunkiin terassille ja Laukontorille. Saada miehen kanssa rakennettua vihdosta viimein muutama uusi terassi saareen. Mökin edustan kivetys on niin huonossa hapessa, että sen peitämme terassilla. Siitä rakennamme pitkospuut toiselle terassille, jonka rakennamme kalliorannan tuntumaan. Niin, että kallio ei peity. Sillain, että terassilta tulee rappuset kalliorantaan.
Eilen istuimme iltaa pitkästä aikaa kalliorannalla katsomassa yhtä sarjaa (Absentiasta tuli toinen kausi!) ja onhan tuo näkymä ulapalle nyt sen verran upea, että siitä pitää ottaa kaikki ilo irti. Lisäksi tuohon rakennettava terassi tuo mukanaan pienen viileän tuulahduksen niihin kuumottavin helteisiin kesäpäiviin, kun kesähuoneessa on liian kuuma syödä. Saunan takana on kolme tai neljä pitkää lankkua. Jos oikein nätisti pyydän, niin ehkä niistä rakentunee pitkä lankkupöytä terassille. Pöydän ympärille pitkät lankkupenkit.
Olen muuten niin onnellinen noista kahdesta valosarjasta, jotka terassille ostettiin. Yleensä valosarjat kun kellertävät (ovat warm white -sävyisiä), niin nämä Baukkarista ostamamme amber-sävyiset valot eivät kellerrä, vaan ovat pimeällä just nätin väriset. Kirkkaat, mutta olematta sitten liian kirkkaat.
Nyt kuulkaa edessä on sen karvaisen mökkimasan muodonmuutos eli trimmiä ja pesua. Samalla pitää funtsia, mitäs kaikkea sitä pitikään tehdä ennen rippijuhlia… juhlat ovat jo viikon päästä!
Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Santanderin ja Indieplacen kanssa.
Katson tiliotetta ja hykertelen sisäisesti. Se yksi merkkilaukku, josta olen haaveillut on pian hyppysissäni. Siirrän luottokortille rahaa, jotta voin ostaa tuon laukun. Luotolla siksi, koska tilillä sellaisia rahoja ei ole, vaikka se kesätyöpalkka just sinne napsahtikin. Mietin mielessäni, kuinka hyvin tuo laukku tulee sopimaan mun syksyn opiskelugarderoobiin. Eihän se juuri edes maksa, kun on sieltä luottokortilta pois eikä tililtä.
Tuttua? Näin 44-vuotiaana voin rehellisesti myöntää, että olin aiemmin holtiton rahan käyttäjä. Se oli aikaa, kun materia toi onnea, muka. Sitä aikaa, kun opintolaina meni kodin kalustamiseen ja opiskelijaelämästä nauttimiseen.
Tuli aika, että jouduin kääntymään enemmän kuin usein vanhempieni puoleen. Rahat olivat taas loppu. Nuo kaksi piheyden perikuvaa eivät ymmärtäneet, miten olin saanut luottokortin tappiin ja miten tili oli koko ajan tyhjä. Teinhän töitä opiskeluidenkin ohella. Vaatekaappi pursusi vaatteita ja eteisessä oli monta paria kenkiä. Materian omistaminen toi tietyllä tapaa turvallisuuden tunnetta.
Jollei vanhempani olisi auttaneet minua pois tukalasta tilanteesta ja puhuneet minulle järkeä, olisin kenties ollut yksi niistä, joille olisi tullut maksuhäiriömerkintä. Siihen aikaan onneksi ei ollut tarjolla pikaisia, kenties vastuuttomiakin, pikalainapäätöksiä sieltä sun täältä. Sen suhteen olen onnellinen, että tulin kuluttamisen suhteen järkeeni.
380 000 suomalaisella oli maksuhäiriömerkintä vuonna 2018. Se kuulostaa tosi isolta luvulta, mutta toisaalta – toinen puoli minusta ymmärtää heitä. Sillä olen ollut siellä, missä kuluttaminen on lähtenyt aivan käsistäni ja sokeasti olen mennyt kohti merkkilaukkuja tai muita haaveitani. Ilman taloudellista edellytystä tehdä niin. Säästä hyvä tyttö, säästä. Sanoi isäni monta kertaa. Jollei johonkin ole varaa, sitä ei tarvitse.
Viisaita sanoja iskältä jo tuolloin. Ellen olisi ottanut itseäni (kiitos vanhempieni) niskasta kiinni, laittaisin varmastikin tänä päivänä jokaisen liikenevän euron matkustamiseen. Sen sijaan olen oppinut säästämään. Jo muutaman vuoden ajan mulla on mennyt kuukausittain tietty summa säästötilille ja rahastoihin.
Silti elämässä voi tulla yllättäviä tilanteita, että tarvitsee ulkopuolista rahoitusta. Vaikka teen ympäripyöreitä päiviä kahden työni kanssa ja säästän, niin silti itselleni tuli kolmisen vuotta sitten eteeni yllättäen tilanne, että tarvitsin lainaa. Olin joutunut häätämään vuokralaiset mummulta perimästäni sijoitusasunnosta pois maksamattomien vuokrien takia. Kävin katsomassa asuntoa häädön jälkeen ja olin shokissa. Reikiä seinissä, lattiat pilalla, keittiössä ei oltu siivottu viiteen vuoteen ja kylppäri oli…noh, sellainen että en uskaltanut kuin ovelta varovasti vilkaista. Tajusin, että jos haluan laittaa asunnon uudelleen vuokralle, se täytyy remontoida katosta lattiaan. Koska olin juuri menettänyt suuria summia vuokrissakin (olin maailman lepsuin vuokranantaja…), niin omarahoitusta ei säästöistäni huolimatta remonttiin ollut.
Silloin käännyin Santanderin puoleen. Tutkin eri luotonantajia ja Santanderin toimintatapa kuulosti omien arvojeni mukaiselta. He kun myöntävät lainaa ainoastaan sen jälkeen, kun ovat arvioineet, että asiakas ymmärtää ja pystyy hallitsemaan lainaan liittyvät velvollisuutensa. Varmistavat sen, että asiakkaan taloudellinen kantokyky ei ole vaakalaudalla lainaa ottaessaan. Se, että Santander haluaa olla osallisena estämässä ylivelkaantumista ja vähentämässä suomalaisten maksuhäiriömerkintöjä, lämmittää tällaisen tällaisen ex-shoppailuaddiktin mieltä suunnattomasti. Loppu remonttilainan takaisinmaksu kerralla onnistui myös sen ajan tullessa vaivatta ja ilman lisämaksuja.
Vastuullinen kuluttaminen on myös se, jota yritämme meidän tyttärille toitottaa tämän tästä. Maailma on täynnä houkutuksia ja nykyään saa ostettua vaikka mitä yhdellä klikkauksella. Samalla klikkauksella ja ehkä henkilötunnuksen nopealla syöttämisellä ostaa isojakin ostoksia. Joiden hinta vain pompsahtaa usein pilviin pitkän maksuajan myötä.
Nykymaailma on raaka. Paljon raaempi kuin silloin kun itse olin nuori. Nykyään pitää olla sitä ja tätä merkkivaatetta. Some luo omat paineensa nuorten pukeutumiseen. Meillä tytöt saavat kuukausirahaa ja säästävät vaatteitansa varten. Yllättävästi sitä tulee punnittua ostoksiaan tarkemmin, kun joutuu sen omasta pussista maksamaan.
Se, että kuluttaa vastuullisesti ei estä unelmien toteuttamista. Vaan aivan päinvastoin. Kun on pieni puskuri omasta takaa ja talousasiat kunnossa, sitä saa tarvittaessa apua vastuulliselta luotonantajalta unelmiensa toteuttamiseen. Itse olin aina haaveilut maasturista. Siitä lähtien, kun näin MacGyverilla sellaisen. Maastoauto siinsi siis mielessäni vuosikaudet ja päätin, että kun saavutan tietyn tulotason kuukaudessa, minulla on sellaiseen varaa. Autorahoitukseni on niin ikään hyväksi ja luotettavaksi kokemaltani kumppanilta eli Santanderilta. Seuraava haaveeni on ajaa taloudellisemmin ja ekologisemmin. Päivittää autoni hybridiversioon maastoautosta. Mutta sen aika ei ole vielä, ensin pitää kerätä hieman säästöjä ja käsirahaa.
Kenellä tahansa meistä voi tulla elämässä yhtäkkinen muutos ja taloudellisesti tipahtaa korkealta. Kuten keväällä uutisista saimme lukea, niin korona kouraisi monia ja moni menetti työpaikkansa ja sitä myötä säännöllisen tulonsa. Tuollaisten tilanteiden varalle on hyvä pitää huolta omasta taloudesta. Elää kohtuudella ja laittaa osan tuloistaan sukan varteen. Tiukan paikan tullen voi kääntyä luotettavan ja vastuullisen lainanantajan puoleen hyvillä mielin. Silloin, kun on talous siinä kunnossa, että on kykenevä selviytymään lainan takaisinmaksusta.
Mitä kohtuudella eläminen minulle tarkoittaa? Sitä, että tajuan itse olevani vastuussa rahankäytöstäni. Osaan tarvittaessa kiristää nyörejä ja tiedän, että osa unelmistani tarvitsee rahaa toteutuakseen. Kuukausituloni vaihtelevat melko paljon työtilanteen mukaan ja on kuukausia, että elän liki täysin miehen palkan turvin. Tai joudun turvautumaan säästöihini. Tiedän, että minussa asuu vielä se pieni holtiton rahankäyttäjä, joka helposti hassaisi tilillä lojuvat rahat menemään. Eikä aina välttämättä kaikista fiksuimpiin ostoksiin. Aina silloin tällöin otan itseäni niskasta kiinni ja kerään kuukauden kuitit talteen. Teen ikään kuin välitilinpäätöksen, että mihin meillä menee rahaa. Eniten kulutamme ehdottomasti ruokaan. Ellei asuntolainaa oteta huomioon. Sallin itselleni silloin tällöin heräteostokset, mutta välitilinpäätösten ja tiukan ajan budjetoinnin myötä, pieni pihi minussa on herännyt henkiin. Jokaisesta korttimaksustani menee viisi euroa säästötililleni. Tämä oli ensimmäinen askel silloin, kun otin itseäni kiinni säästämisen suhteen. Pieni, mutta vaivaton tapa säännöstellä ostojaan ja toisaalta saada vähän säästöönkin.
Se, missä aiemmin nettiselaimen aloitussivuna toimi lentoja kaupitteleva sivusto, toimii aloitussivuna nykyisin pankin verkkopalvelu. Päivittäin katson rahastoiden ja säästötilin tilanteen. Taloudellinen vakaus tuo sellaista turvallisuuden tunnetta, jota elämääni kaipaan. Aina sanotaan, että raha ei tuo onnea. Sitä se ei tuo, mutta kyllä se mahdollistaa paljon. Vastuullinen kuluttaminen ei estä unelmien toteuttamista, vaan päinvastoin. Siinä, missä aiemmin raha poltteli taskussa ja usein matti keikisteli kukkarossa, olen tyytyväinen että tänä päivänä tekemilläni vastuullisilla valinnoilla ja työllä voin palkita välillä itseni. Ehkä joku päivä jopa sen hybridiauton muodossa.
Mistä sinä unelmoit? Jos ei ikuista rakkautta ja terveyttä oteta huomioon? Mä unelmoin hybridimaasturin lisäksi siitä, että valmistun reilun vuoden päästä hyvinvointivalmentajaksi ja pystyn auttamaan ihmisiä tavoitteissaan kohti pitkäkestoista hyvinvointia. Tsemppaamaan ja kannustamaan. Laittamaan hyvän kiertämään. Koulutus ei ole suinkaan ilmainen, vaan vaatii jo nyt suunnitelmallisuutta rahan käytön suhteen. Kuluttamisen kohtuullistamista. Mutta uskon, että vielä joku päivä koulutukseni myötä saan siihen sijoittamani pääoman takaisin. En vain kassavirtana, vaan hyvänä olona muiden auttamisesta ♥
Ja pahoitteluni kuvatulvasta…puolet kuvista jäi vielä julkaisematta 😉 Tuntuu, että meidän piha on vasta heräilemässä henkiin. Siinä missä monessa vanhemmassa pihassa ekat kukat ovat jo kukkineet, niin meillä alkaa piha nyt vasta rehevöitymään. Tokihan istutukset istutettiin vasta viime vuonna. Mutta silti, odottavan aika on pitkä. En malta odottaa, että syreenipensaat ovat yhtä rehevät kuin naapurissa. Kun terassin viereen istuttamani kasvit valtaavat osin terassia. Kun luumu- ja omppupuu antavat satoa pakkaseen asti. Tokihan meillä on vielä nuo kaksi vanhaa omenapuuta, joista tulee kyllä omenoita. Toiset on talviomenia ja toiset kaneleita. Kaneli piti viime vuonna välivuotta. Toivotaan, että tänä vuonna innostuu taas tuottamaan satoa.
Viime vuonna pupujussi söi mun gladiolukset ja osan liljoista. Tänä vuonna vielä (kopkop) ne eivät ole maistuneet ja hei pensasmustikatkin ovat saaneet olla rauhassa. Ruusuun puhkeaa pian kukka, toivottavasti jaksaa kukkia rippijuhliin asti. Muutenkin uskon, että tuolta mun perennapenkistä saa silmäniloa juurikin h-hetkeen.
Jokailtaisiin toimenpiteisiin kuuluu kukkien kastelu. Siinä samalla on tullut viime aikoina pikaisesti huljutettua terassia. Siitepölyä on ihan järkyttävät määrät ja tuntuu, että ihan tuolla perusvesiletkulla ei juuri tee mitään muuta kuin vello siitepölyä edes takaisin laudoilla 🙂 Eli odotamma siitepölykauden loppumista.
Eilen illalla näitä kuvia kymmenen jälkeen räpsiessäni mietin, kuinka paljon piha on muuttunut siitä, mitä se oli vielä kolme vuotta sitten. Se oli viehättävä aiemmin, mutta nyt se on meidän näköinen. Sellainen, että tunnistan sen oman kotini pihaksi. Toivotaan, että nämä ihanat kesäilmat jatkuvat koko kesän, niin piha pääsee täyteen käyttöasteeseensa.
Huomaan muuten, että musta on tullut kesäiltanautiskelija aiemman kesäpäivänautiskelijan sijaan. En tiedä onko se taas tää ikä vai mikä, mutta kun aurinko ei enää porota ihan täydeltä terältä on just hyvä olla. Maria 25 v. ei olisi tätä lausetta allekirjoittanut 😀 Maria 25 v. olisi myös nukkunut kuin tukki tuolla peltikaton alla, kun mittarissa on sisällä liki 30 astetta. Maria 44 v. harkitsee vakavasti ilmalämpöpumpun ostamista. Tai miettii, että miksei sitä ostettu jo viime vuonna.
Tuoksutan järven raikkaan tuoksun. Jonkun lämmittämän puusaunan. Vieressä olevasta mansikkarasiasta tulevan makean suloisen tuoksun. Koiran uniset anturat. Tuoksutan kesän.
Tunnen pehmeän turkin säärtäni vasten. Auringonottotuolin hieman röpyliäisen kankaan. Auringon lämmön ihollani. Auringon säteet suljettujen silmieni läpi. Rakkaan pehmeät huulet otsallani, kun ohi kulkeissaan suikkaa suukon. Tunnen kesän.
Kuulen vastarannalta vedessä leikkivien lasten kiljunnan. A. Aallon Rytmiorkesterin vaimeat saundit. Ainakin kymmenen eri linnun sirkutuksen. Toiselta puolen saarta tulevan moottorisahan äänen. Kuopuksen vapautuneen kikatuksen mökin sisältä. Kuulen kesän.
Maistan makean mansikan suloisuuden. Järvi-ilman raikastaman ilman hengittäessäni sisään. Aamukahvin jättämän pinttyneen maun, joka yhdistyy hammastahnan raikkauteen. Maistan kesän.
Näen sinistä taivasta avatessani silmät. Pilvenhattaran, joka muistuttaa yksisarvista. Näen varpaankynsistäni hieman jo lohkenneen pinkin kynsilakan. Päikkäreiltä heräävän koiran autuaan venyttelyn. Näen kesän.
HEISSUN IHANAT!
Olettehan muistaneet nauttia kesästä jokaisella aistilla? Mun täytyy myöntää, että vaikka olen ollut koko kevään hereillä, niin nyt sitä on tullut oltua vielä enemmän alive & kickin’. Fiilistelyn mestariksi ei synnytä yhdessä yössä. Se vaatii työtä. Ainakin mä olen tehnyt paljon töitä sen eteen, että osaan olla kaikki aistit auki. Että silloinkin kun elämässä on vaikeita aikoja, osaan kuitenkin nauttia. Ihminen voi tuntea monia tunteita samaan aikaan. Jos vain antaa niille kaikille mahdollisuuden. Toivottaa tervetulleeksi tunteet, jotka ovat hyväksi. Hyväksyy tunteet, jotka ovat haastavia. Mutta ei jumiudu niihin, vaan keskittyy niihin parempiin tunteisiin.
Ajatuksiin, jotka poikkeavat kylään. Jättävät jälkensä ja jatkavat matkaa.
Hyvillä mielin laitan huomen aamulla kukonlaulun aikaan kellon soittamaan ja suuntaan toimistolle. Ensimmäinen kesälomaviikko antoi enemmän kuin uskalsin edes kuvitella. Säät, joista en olisi tohtinut edes haaveilla. Auringonlaskuja, joita jäin tuijottamaan. Aina välillä sitä tuntuu, että odotetaan kesälomaa, jotta kesästä voi nauttia. Mun mielestä kesästä voi nauttia samalla kun käy töissäkin. Töissä ollaan keskimäärin noin kahdeksan tuntia ja jos toiset kahdeksan tuntia omistaa nukkumiselle, niin siinä jää vuorokauteen kuitenkin vielä ylimääräiset kahdeksan tuntia nauttia kesästä. Se on ihan mielettömän ihanaa! Ja kuka sanoo, että töissä ei voisi nauttia kesästä. Mun mielestä kesäpäivät töissä on mahtavia. Kaikki on jotenkin kesäfiiliksellä ja tunnelma on leppoisa.
Huomen aamu alkaa toivottavasti pikaisella juoksulenkillä ja terassiaamiaisella ennen töihin lähtöä. Töiden jälkeen luvassa koko perheen (miinus sen yhden riparilapsen) kesken kesäisestä golfkentästä nauttimista. Illalla voisi pitkästä aikaa virittää vielä kotipihaan krokettikentänkin grillauksen ohella. Kesä, mä niin tykkään susta ♥
Tänä aamuna lähdettiin tyttöjen kanssa toriaamiaiselle. Nautittiin auringosta ja ihmisvilinästä. Pientä jännitystä oli myös pöydän ympärillä havaittavissa. Aamupalasämpylä ei oikein uponnut. Avonainen matkalaukku kummitteli mielessä. Ajattelin, että on ihan turha tulla kotiin jänskättämään riparille lähtemistä. Käytiin ostamassa jätskit ja suomalaisia, lähituottajan mansikoita. Käveltiin ihan järven äärelle. Mietittiin, millaista olisi lähteä näin hienolla kelillä järvelle veneellä.
Törmättiin moneen tuttuun ja jälleen kerran mietin, että miksi sitä tuleekin käytyä kaupungilla niin harvoin. Ollakin, että viimeiseen kolmeen päivään olen käynyt kaupungilla kolmena päivänä. Mä rakastan tätä mun kotikaupunkia. Olen aina rakastanut. Sen toreja ja sen ihmisiä. Niitä, jotka yhdistävät sanat toisiinsa hassusti. Murretta jonka tunnistaa toisella puolen maailmaa omakseen. Meitä, joista yhtäkkiä näin kesän tullen kuoriutuu sosiaalisia toriturreja. Jotka istuvat menopaluun kanssa rotvallirreunalla, jos ei toripöydissä ole tilaa. Voin olla hivenen puolueellinen sanoessani, että meiän tamperelaisten kanssa on helppo tulla toimeen. Meidän toripöytään saa aina istua, jos vapaata löytyy. Ja me ollaan sevverran höveleitä, että jos ei tilaa löydy niin sitä tehdään.
Tiedättekö, että mä olen vihdosta viimein hiffannut, mikä haluan isona olla. Musta tulee isona torimummo. Sellainen, joka istuu kahvittelemassa koko päivän. Kahvia tassilta ryystäen. Tuttujen kanssa höpötellen. Siinä on tavoitetta kerrakseen.
Mutta ennen isoksi torimummoksi kasvamista, mulla on tässä muutama kiireellisempi työ hoidettavana. Tämä äitiys ja napanuoranvenytysprojekti esimerkiksi. Viedään kuvien kaunotar iltapäivästä kauan odotetulle riparille. Näin h-hetkellä jotenkin olen helpottunut siitä, että Espanja vaihtui koronan takia Kangasalaan. Toinen on lähempänä. Ennen riparia olisi tiedossa vielä rippijuhlatarjottavien tiimoilta palaveria. Kääks, ne juhlathan on ihan pian! Hyvin se menee, sekä riparilaisella että äidillä. Ostettiin mulle sup-lauta mökille, että saan jotain tekemistä viikonlopulle. Ei tarvii olla koko ajan sitten viestittelemässä ja kyselemässä kuulumisia 😀
IHANAA ALKAVAA VIIKONLOPPUA ♥
PS. löydettiin eilen esikoiselle juhliin kengät reilulla neljällä kympillä. Olivat 50% alessa. Todellinen löytö…vielä kun ottaa huomioon, että sopivat niin äidille kuin tyttärellekin 😉
Potkaisehan kengät pois jaloistasi ja istahda tuohon upottavaan tuoliin takkatulen ääreen ja nosta jalat rahille.
Olisiko sinulla muuten hetki aikaa jutella ruoasta ja elämästä? Mutta ennen sitä odotahan – tuon sinulle jotain pientä purtavaa ja lasillisen lempijuomaasi.
Marian Bistro & Lifestyle tarjoaa elämänmakuisia tarinoita, suussa sulavia ruokaelämyksiä, arjen ihanuutta ja pää pilvissä, jalat maassa -unelmia.
