sunnuntai 05. heinäkuun 2020

Mökin esittelyä

16

MOIKKAMOI

ja terkkuja möksältä 🌸 Olen ekaa kertaa ikinä mökillä yksin (ilman muita ihmisiä siis, koirahan nyt on seurana). Ja ihan koko päivän. Aikas ruhtinaallisen ihanaa! Pikkuisen auringonottoa ja paljon töitä. Kahvinkeittämistä ja eilisten korvapuustien syömistä. 

Olen saanut jonkun verran toiveita esitellä meidän mökkiä sisältä laajemminkin. Onhan sitä tullut esiteltyä vuosien varrella, mutta uusia seuraajia on tullut sen verran, että mieluustihan mä tätä uudelleen esittelen. Meidän mökin ensimmäinen osa, se missä on nyt ruokatila ja keittiö (sekä ns. sisävessa) valmistui 1963. Toinen laajennusosa, se mikä on nyt olohuoneena, joskus 90-luvulla. Ja jos en väärin muista niin tuo makuuhuoneet sisältävä osuus mökistä vuonna 2003.

Tämä mökki on kuin tehty meidän nelihenkiselle perheelle. Kaksi makkaria, toinen tytöille toinen meille. Olkkarissa tilaa koko porukalle ja sadekelillä se majoittaa mukavasti myös vieraatkin. Olkkarin sisustus on kokonaan mattoa ja tv-tasoa lukuunottamatta edellisten omistajien, kuten on myös meidän makkarinkin sisustus.

Meidän mökkikompleksiin kuuluu myös aitta, jossa kerrossänky ja parisänky sekä saunatupa, jossa parisänky. Eli yhteensä sänkytilaa on meidän perheen lisäksi kuudelle. Mökkikylästä löytyy myös leikkimökki (toimii varastona), huussi ja erillinen ulkovarasto.

Kesähuone tuo lisätilaa silloin kun ruokailijoita on enemmän ja itse asiassa tuolla me syömme myös oman porukan kesken aina kun sää sallii. Lämppärit katossa tekevät sen, että kesähuone menee myös syksystä pitkään istuttuihin iltoihin.

Viime aikoina olen alkanut haaveilemaan pienimuotoisesta keittiörempasta. Haluaisin tuohon niin u-mallisen keittiön. Tason alle laitetun jääkaapin. Keittön kapean ikkunan haluaisin laajenevan koko u:n päätyseinälle niin, että järven ulappaa voisi katsoa kokkaillessaankin. U-mallinen keittiö tietäisi vain kahta kulmakaappia ja te pidempään mukana olleet tiedättekin, että kulmakaapit ja mä ei oikein tulla toimeen 😉

Olkkarin Pohjanmaan Kalusteen nojatuolit ovat ihan älyttömän ihanat istua. Mutta silti olen tuolle pitkälle seinälle mallaillut mielessäni koko seinän levyistä divaanisohvaa, jonka divaaniosa tulisi nykyisen tv-tason paikalle. Ikkunaseinän alle laittaisin pitkän tason ja tv:n nurkkaan, jossa nyt on valkoinen pieni sohva. Tuota Artekin pöytää ja sen äärellä olevia kahta tuolia tulee käytettyä erittäin harvoin, joten ne voisi laittaa myyntiin. Pieni valkoinen sohva on niin kertakaikkisen symppis, että sille pitäisi olkkarin uudelleen järjestämisen myötä löytää paikka kotoota 🙂

Nyt siskonmakkaralounasta (kyllä, näin ennen klo 17 :D) ja sitten takaisin töiden pariin. Tiesittekö muuten, että siskonmakkaroita voi grillata? Mä en tiennyt, mutta paketissa luki niin. Täytyykin koklata joskus! Illalla pizzataikina kohoamaan ja kun mies tulee takaisin saareen, niin pizzauuni lämpimäksi 🙂

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,


perjantai 03. heinäkuun 2020

Out of office

4

Ai ettien että ♥

Se tunne, kun tajuat että olet saanut työt tehtyä ja ehdit vielä blogiinkin ennen kotiin lähtemistä – moikka vaan 🙂

Se tunne, kun saadaan molemmat tytöt tänään mukaan möksälle. Ne pikkuiset teinarit, joita ei ymmärrettävästi enää mökkeily niin kovin innosta. Ei, vaikka mökiltä löytyy suppilautaa, golflyöntiverkkoa, lautapeliä ja täyteen ahdettu jääkaappi. Äiskän ja iskän lyömätöntä seuraa 😉

Se tunne, kun toimiston ikkunasta näkyy mustaakin mustempia pilviä. Sellaisia, joista voi tulla mitä vaan. Kun veli kehottaa toisestä päästä toimistoa tallentamaan kesken jääneet työt, sillä ukkonen osuu kohdalle ihan just ja meillä menee silloin poikkeuksetta sähköt. Rakastan ukkosta, vaikka se vähän pelottaakin.

Se tunne, kun mielessä viipyilee ajatus iltaruoasta. Eilen paistetuista kanoista, jotka pääsevät tänään pulled chickeninä nachopeltiin salsakastikkeessa köllöttelemään. Makeantulisen ranskankerman ja korianterin koristamina.

Se tunne, kun tiedät, että seuraavan viikon aikana ei tarvitse aamuisin meikata tai pukea sen kummemmin päälle, vaan tietokoneen voi avata mökkirönttösissä.

Se tunne, kun tajuat, että sulla ei ole enää yhtään sellaista työtä agendalla, joka vaatisi toimistolle tulemisen ensi viikolla. Kun viimeinen viikko ennen varsinaista lomaa kuluu mökkitoimistolla rakkaisiin blogitöihin keskittyen. Ensi viikolla luvassa hyvinvoinnin vuosikellon uutta postausta ja kortin kirjoittamista rakkaalle ystävälle. Lopuille päiville saattaa tulla myyssipostauksia, sillä mulla on ihan hirrrrmuinen ikävä fredagsmys-postauksia.

Se tunne, kun oot jo ihan lomatunnelmissa, vaikka varsinaiseen (palkalliseen) lomaan on vielä viikko 🙂 Kesällä sitä tuntee olevansa jotenkin ihan lomalla, vaikka olisikin töitä. Mä olen tottunut lomailemaan niin, että teen lomallakin hitusen töitä. Se on osa tätä yrittäjyyttä. Jos työnteko tuntuisi raskaalta, niin toki silloin tulisi oman hyvinvoinnin takia ottaa selvä ero loma-ajalle ja työajalle. Mutta niin kauan, kuin mulla on onni tehdä näitä mun kahta ihanaa työtä ilman liikaa kuormittumista, jatkan lomailua totuttuun tapaani.

Elämä on ihanaa – toivottavasti sielläkin ♥ Nyt sade alkoi ropisemaan todenteolla ikkunaan ja puut huojuu tuulessa. Toivotaan, että venematkan ajan on hieman suotuisammat veneilykelit 🙂

IHANAA ALKAVAA VIIKONLOPPUA,

 


torstai 02. heinäkuun 2020

Kesäloma: Mökillä vai kaupungissa?

12

HEIPPAHEI IHANAISET, NAURAVAISET!

Eilen töissä tajusin, että työt ovat siinä mallilla, että mikäli haluan, pystyn tekemään ensi viikon työt kotoa (tai mökiltä) käsin. Ehkä kerran pitää piipahtaa toimistolla, mutta mikäli laitan hippulat vinkumaan näinä kahtena päivänä, niin ei tarvitse tulla lainkaan käymään. Tarkoittaen siis sitä, että mulla on optio muuttaa mökille perjantaina töiden jälkeen neljäksi viikoksi. Nel-jäk-si vii-kok-si. Niin ihana ajatus! Silloin vuonna 2013, kun ostettiin mökki, vietin lasten kanssa kesälomalla 21 yötä putkeen mökillä. Olen monesti muistellut tuota aikaa kaiholla. Mökkielämä on niin lungia. Luettiin, pelattiin, saunottiin, kalastettiin ja nukuttiin.

Sen jälkeen ollaan oltu kyllä kesälomat pääosin mökillä, mutta maksimissaan sellaista neljää viittä yötä kerrallaan. Sitten taas pari yötä kaupungissa ja takaisin mökille. Eilen päivällä olin vielä aivan valmis täydelliseen mökkilomaan, kaukana kaupungin kesäisestä kuhinasta. Suunnittelin jo leipomisprojekteja sadepäivien varalle ja aurinkoisille päiville suppailureissuja.

Eilen illalla käytiin kaupungilla vohvelilla ja saimme päähämme ajaa kotiin Tampellan ja uuden kanaalin kautta. Jösses – miksen mä ole ikinä tuollapäin käynytkään?! Kyllä siinä kuulkaa neljän viikon mökkilomasuunnitelmat hieman muuttuivat, kun tilalle tuli vaikka mitä suunnitelmia koskien tätä rakasta kotikaupunkiani. Tuonne Tampellaan kosken viereen täytyy päästä ihan jalkaisin, sillä autosta katsottuna ei ihan kaikkea nähnyt.

Mä tiedän olevani hieman puolueellinen sanomaan, mutta onhan tämä kotikaupunkini nyt paras paikka maailmassa. Kesäinen Tampere toipui eilen illalla päivän rankkasateista. Aurinko pilkotti pilven välistä ja Vohvelikahvilan terassilla syödyt vohvelit maistuivat taivaalliselle. Kuuntelin viereisen pöydän ensitreffeillä ollutta pariskuntaa ja hymyilin mielessäni. Rakkauden kesä tiedossa, veikkaan.

Tajusin autossa kotimatkalla, että en mä voi sittenkään olla mökillä neljää viikkoa putkeen ja missata sitä, mitä kesäkaupunki mulle tarjoaa. Tämän viikon jälkeen mennään neljä viikkoa täysin fiiliksen mukaan. Jos tekee mieli olla mökillä, ollaan mökillä. Mikäli kesäinen kaupunki houkuttelee, niin tullaan ex tempore kotiin. Kesälomalla kuuluu tehdä niitä asioita, joista nauttii. Käydä ehkä siellä Raumalla tai Hangossa, mitä suunniteltiin. Tai sitten pyöriä ihan kotinurkissa. Ottaa ilo Viikinsaaresta ja piipahtaa kerrankin siellä yhdessä ihanassa ravintolassa Tahmela-Pispala-akselilla, jonka erään illan juoksulenkin varrella bongasin.

Miten siellä muut mökkihöperöt, vietättekö koko kesän tai kesäloman mökillä? Ja jos olette kaupungissa, niin onko silti tunne, että nyt pitäisi olla mökillä. Mulla meinaan usein on ollut aiempina kesinä. Vaikka olen nauttinut kaupungissa olosta ihan täysillä, niin silti joku pieni piru on välillä istunut tuossa olkapäällä kuiskaten korvaani, että siellä se mökki odottelee tyhjillään… 😀

TORSTAITERKUIN,


tiistai 30. kesäkuun 2020

Rakkaudesta sadepäiviin ♥

8

MOIKKAMOI IHANAT!

Eilen illalla töiden jälkeen sytyttelin olkkariin kynttilät ja nautin pitkästä aikaa sadeillan tunnelmasta. Sadeilta tuli kuin tilauksesta. Viikonlopun juhlintojen jälkeen sitä kaipasi yhtä iltaa, jolloin aurinko ei houkuttele ulos touhuamaan. Jolloin saa ihan vain olla. Sekin on muuten ihan hirmuisen tärkeää.

Surffailin kanavarallia ja luin sisustuslehtiä. Katsoin mökkiohjelmaa ja vihdosta viimein sen Advokatenin tokan kauden vikan jakson loppuun. Jonka mies katsoi jo muutama viikko sitten, mutta jota en muka ole ehtinyt aiemmin katsomaan.

Pitkästä aikaa sai kaivaa keltaisen sadetakinkin esiin koiralenkille ♥

Mä rakastan sadepäiviä. Varsinkin sadeiltoja. Vielä kymmenisen vuotta sitten olisin manannut, että siinä se nyt sitten kesä meni ja syksy tekee tuloaan. Tajuamatta olla kiitollinen niistä hellepäivistä, joista me saatiin nauttia. Nyt ajattelen niin, että meillä kävi ihan mieletön mäihä säiden suhteen. Olihan tuo viime viikko ja sen edeltäjä aika ihania. Me saatiin edes ne ja se on kuulkaas jo jotain.

Mun mielestä lause ”How much of life do we miss by waiting to see the rainbow before thanking for the rain?” kuvaa hurjan hyvin tilannetta, jota olen tänään pallotellut ajatuksissani sen jälkeen, kun aamulla törmäsin sadekelidebaattiin IG:n puolella 😉 Eli jos nyt jäämme odottavalle kannalle, manaamme tilannetta ja odotamme vain hellepäiviä palaavaksi, niin missaamme todennäköisesti monta hyvää kesäpäivää. Kuinka paljon saisimme kesästä irti, jos ottaisimme ilon irti myös sateesta ja olisimme siitäkin kiitollisia?

Sillä tässäkin on paljon, josta olla kiitollinen. Mulle tulee ihan ekana mieleen olla kiitollinen luonnon puolesta. Olihan se jo aika raasunoloinen. Motarin vieressä näytti samalta kuin etelässä, kuivalta ja karhealta. Vähän sadetta, niin se luontokin puhkee taas kukkaan. Lisäksi mä olen aika onnellinen näistä sadekeleistä heinäallergiani takia. Sade tuli kreivin aikaan! Kiitollinen olen myös karvaisten kaverien puolesta. Alkoi olla jo aika kuuma asfaltti tassujen alla. Ollakin, että meidän hienohelma ei kyllä tykkää sadekeleistä ja lenkit jäävät lyhyeksi.

Joten ennen kuin seuraavan kerran synkistellään näitä kelejä, niin muistetaan, että me ei voida näille mitään. Joten paras vaan ottaa kaikki ilo irti niistä olosuhteista, mitkä on. Huomaan muuten tsemppaavani tällä paasauksella itseäni. Sillä pienesti mielessäni välähti kesäloma mökillä ja mietin, että jos on pakko sataa, niin olisi edes tyyntä, että pääsisi suppailemaan 😀

Nyt viikkomaitokauppalistan kimppuun ja kauppaan. Kauppalistaan ei tarvitsekaan tällä kertaa kirjoittaa leikkokukkia, sillä niitä piisaa juhlien jäljiltä. Laitoin eilen juhlien pionit yhteen maljakkoon ja siinä missä pioni on kaunis yksinäänkin maljakossa on se isona kimppuna vielä kauniimpi. Voi kun saisi nuo säilymään hengissä mahdollisimman kauan! ♥

TUNNELMALLISIN TIISTAI-ILTATERKUIN,

 


maanantai 29. kesäkuun 2020

Rippijuhlahumua

16

HEIPPA!

Tiedättekö, että mä olen kerrankin sanaton. Sanaton ensinnäkin teidän aivan mielettömän ihanista kommenteistanne ja onnitteluistanne jokaisessa mediassani. Kaunein kiitos ♥ Sanaton kaikista niistä rakkaista sukulaisista ja ystävistä, jotka eilen kokoontuivat meille tärkeää päivää viettämään. Sanaton ylipäätään siitä, että varsin poikkeuksellisen ajanjakson aikana rippileiri, konfirmaatio ja rippijuhlat mahdollistuivat. Sanaton tuon rippilapsen äärettömästä kiitollisuudesta. Sanaton siitä ilosta, joka on pulpunnut hänestä konfirmaatiosta lähtien. Sanaton myös sen pienemmän rakkauspakkauksen huolehtivaisuudesta, kun äiskällä meinasi paletti hajota kirkossa. ”Skarppaa nyt äiti pikkusen… ja isi kans!”

Mä rakastan mun perhettä niin paljon. Ja nämä tällaiset tunteisiin vetoavat tilaisuudet yhdistää perhettä vielä enemmän. Me kaikki leijutaan tällä hetkellä sellaisessa hyvänolon tunteessa. Vähän samanlaisessa kuin aikoinaan häiden jälkeen. Me ollaan koko konkkaronkka siinä suhteessa kotihiiriä, että harvoin järjestetään mitään juhlia. Mutta sitten kun on aihetta, niin voi pojat – sitten me kyllä osataan järjestää. Eilen meillä oli kaksi kattausta; ensimmäiseen klo 13 kattaukseen saapui vajaa 30 sukulaista ja toiseen klo 15.30 samanmoinen määrä ystäviä. Meille oli heti selvää, että rippijuhliin halutaan iso porukka kasaan. Rippilapsen ja meidän muiden toiveesta ja kuitataan samalla kertaa kaikki jäämättä jääneet juhlat, kuten tuparit ja nelikymppiset.

Vielä jäi monta ihanaa ystävää ja sukulaista kutsumattakin, mutta johonkin piti vetää raja. Miten päivä meni? Ei olisi kuulkaa voinut mennä paremmin. Kirkon jälkeen potkaisin hetkeksi korkkarit jaloistani ja laitoimme esikoisen kanssa veljen perheen pihan pionit maljakkoihin. Tai oikeastaan nuo olivat vajaan euron karahveita suurin osa. Muita koristuksia olivat vaaleanpunaiset ja valkoiset ilmapallot. Se riitti tuomaan juhlan tuntua. Pitopalvelu saapui hyvissä ajoin ja kun pöytäliinat oli pöydissa niin veimme maljakot pöytiin. Alunperin oli tarkoitus hakea koiranputkea pioneiden kanssa, mutta pionit olivat niin komeita, että menivät sellaisenaan.

Aurinko paistoi varsin kuumasti, joten tuo pitopalvelusta saamamme teltta tuli todellakin tarpeeseen. Pitopalvelun kautta tuli myös teltan alle pöydät ja tuolit. Ravintola Bufferin herkullisiin ruokiin olen golfin tiimoilta tutustunut (ah se wasabilohibowl…) ja hei joka ikinen vieras kehui vuolaasti ruokatarjoilua. Joten lämmin pitopalvelusuositus teille täälläpäin asuville. Ja ei, tämä ei ole maksettu mainos, vaan hyvän tahdon ele auttaa, jos joku vielä pähkäilee pitopalvelun kanssa. Meillä pitopöydästä löytyi:

 🍴Rucola-vihersalaatti & yrttivinaigrette
🍴Tomaatti-mozzarellacaprese
🍴Lämminsavustettua lohta & tzatzikia
🍴Feta-pinaattipiiras
🍴Kana-ceasarsalaattia
🍴Pestolla maustettua pastasalaattia
🍴Vesimelonia ”mojito”
🍴Ciabattaa & tuorejuustoa

🍓Mansikka-limekakku

Alkuun tarjosimme rosékuohuviiniä ja rose Pommaccia. Ruoan kanssa oli vettä, mehua, Cola zeroa, vissyä, valkoviiniä tai roséta. Alunperin mietittiin, että kyllä 2,5 tuntia on riittävä aika sukulaisten vierailulle, mutta lopulta kävi niin, että jouduimme hienovaraisesti ohjaamaan sukulaiset ulos uusien vieraiden tieltä 😉 No ei, olisivathan he pidempäänkin istuneet, mutta tilanne oli se, että kutsuja lähetettäessä koronarajoitukset määräsivät laittamaan vieraat kahteen eri ryhmään ja esikoisella jatkui illasta vielä juhlat kavereiden kanssa muualla, niin piti tiivistää.

Viimeiset vieraat lähtivät kahdeksan jälkeen ja tiedättekö, että siinä ulkosohvalla jalat ylös nostaessani mietin, että jokainen pitopalveluun laitettu penni maksoi itsensä takaisin. Saimme miehen kanssa keskittyä juhlimiseen ja ystävien sekä sukulaisten kanssa juttelemiseen. Juhlat vaativat pitopalvelusta huolimatta etukäteisjärjestelyitä (tulipas kaiken muun hösäyksen lomassa muuten maalattua taloakin siinä sivussa kolmen vuoden pohtimisen jälkeen :D) ja päivän juttelemisen jälkeen sitä oli aivan naatti. Hetken mietin, että jos keittiö olisi tulvillaan tiskiä, niin ei tulisi mitään. Siitä huolimatta tänä aamuna väsy painoi. Mutta sen kesti, sillä huulilla on jälleen kestohymy. Joka ei ihan heti katoa.

Nyt mä menen yhdistelemään nuo upeat pionit yhdeksi kimpuksi ja nuuskuttelemaan kesäsadetta avoimesta ikkunasta. Säidenkin puolesta onni potkaisi juhlapäivänä ♥

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,

PS. kuvia tuli otettua muutamia myös vieraiden läsnäollessa, mutta te saitte tällaisia ”riisuttuja” versioita, sillä en lähtenyt vierailta erikseen kuvauslupaa kyselemään 🙂


« Vanhemmat
Uudemmat »