perjantai 02. lokakuun 2015

Fredagsmys mökillä

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

HEI HELLOU!

Ja terkkuja myrskyn silmästä! No tuskin me ihan myrskyn silmässä ollaan täällä saaressa, mutta siltä tuntuu. Toivoa sopii, että nuo isot koivut ja kuuset on hyvin juuristaan kiinni 😀 Tultiin mökille kreivin aikaan; oli aaltoja, mutta ei vaahtopäitä. Viimeisen puolen tunnin aikana tuuli on todellakin voimistunut. Ulos mennessä tuntuu, että hiukset lähtee päästä irti. Tukea ja turvaa tuo se, että emme ole tällä kertaa ainoita saaressa. Ja aamuksihan tämän pitäisi laantua. Nyt jo huomaa, että tuuli alkaa kääntymään kohti pohjoista, mikä on meidän mökin sijainnilta hyvä juttu. Senkin kannalta on ihan kiva juttu, että jouduttiin (tai mies joutui ja me muut värjöteltiin rannalla) käydä veneellä korjaamassa saunamökin pumpun letkun päätä järvessä…Ei tuuli vienyt ihan venettä mukanaan, sillä moottorilla tuossa ei voinut mennä, kun on niin matalaa.

Perjantai-illan herkkuna toimii pitsa ja salmiakkipääkallokarkit (erikseen syötynä). Namskis! Esikoiselle leikkikaveriksi otettiin rakas serkku mukaan ja jätettiin pikkuinen partiolainen odottamaan huomista partioleiriä tuonne kaupunkiin serkuilleen. Olo on aika erikoinen, ei ollakaan totuttu olemaan vajaalla perheellä mökillä, vaikka lukumääräisesti meitä saman verran onkin. Haaveissa on viikonlopun aikana lueskella, laitella mökkiä pikkuhiljaa talviteloille, saunoa ja vain olla. Ehkä myös ottaa pari räväytysmatsia noiden pikkuisten kanssa.

Nyt saunaa ja sitten Vain elämäätä boksilta! Tai vaihtoehtoisesti saunaa ja treffejä nukkumatin kanssa. Veikkaanpa, että tuo nurkissa tuivertava tuuli ja kattoon hakkaavat oksat tuudittavat sikuraisille aika nopsaa. Joka nurkasta tuulee sisään, joten ihan happirikkaat unet on tiedossa. Pitäkäähän hatuistanne kiinni 🙂

IHANAA VIIKONLOPPUA,

alle


keskiviikko 30. syyskuun 2015

10 kuvaa kesään – syyskuu

OLYMPUS DIGITAL CAMERAMOIKKAMOI!

Ei vitsit, koko päivän olen tuolla sängyssä maannut ja tuossa tunti sitten pomppasin pystyyn. Ettekä ikinä arvaa minkä takia; no sen kun muistin yhtäkkiä, että tänään on syyskuun vika päivä ja en ole ottanut syyskuun kuvaa! Taidan olla todellakin tervehtymään päin 😉 Sain ihanalta Tiialta hänen alulle panemansa haasteen. Kiitos kaunis <3 Joku vuosihan tämän haasteen aloitin, mutta se jäi pahasti kesken. Nyt on kalenteri hälyyttämässä joka kuun 30.päivä. Kuvakulma tulee olemaan sama eli tuo keittiön sivuikkuna. Mielenkiintoista nähdä miten maisema muuttuu ajan kuluessa. Joko te olette osallistuneet tähän haasteeseen? Jos ette, niin alla Tiian blogista kopsatut säännöt:

– valitse ikkuna tai paikka mistä kuvaat maisemaa
– valitse jokin päivä kuukaudesta jolloin kuvaat
– kuvaa samanlainen kuva joka kuukausi, samaan aikaan samasta paikasta
– halutessasi voit kerätä kertyneet kuvat kollaasiksi joka kuukausi tai vaikka haasteen päättyessä

Nyt kyllä tsemppaan tässä, sillä tästä jää kiva muisto itsellenikin! Pystyy katsomaan ainakin ensi vuonna, että kuinka aikaisin tänä vuonna tulee lunta. Toivon näkeväni valkoisen joulukuun kuvan 😉 Näin syyskuun vikana iltana oli muuten kaunis ja kuulas ilma. Naapurin vaahtera on jo kauniisti kellastunut.

Sairastuvalle kuuluu hyvää, kuume ei ole enää noussut ja kerrankin olen todellakin vain levännyt koko päivän. Tietynlainen pökkelöolo siitäkin tulee, onneksi ei makuuhaavoja näin lyhyestä lepäilystä kuitenkaan. Huomenna palataan taas normaali turinoihin, ehkä jopa siihen alkuviikolla mainostamaani kukkakaaliin 😀 Muistin just, että Tallinan vinkkejäkin on muutama jakamatta!

ILOISTA KESKIVIIKKOILTAA,

alle


keskiviikko 30. syyskuun 2015

Kroppa laittaa kampohin

HEIPPAHEI IHANAT!

Käsi ylös kuka on tottunut sairastamaan lomat? Kenellä nousee kuume, kun hektinen työjakso on ohi ja kroppa rentoutuu? Kuka ei malta levätä pienessä flunssassa, vaan tarvitsee siihen yli 38 asteen kuumeen? Kenellä kroppa laittaa kampoihin, kun alkaa pienen liikuntatauon jälkeen liikkumaan (aivan liian paljon ja liian nopeaa)? Täällä huidotaan molemmat kädet ylhäällä. Mulla on parin viikon ajan ollut kurkku kipeä ja Tallinnan reissun jälkeen olin aivan varma, että tulen kunnolla kipeäksi. No en onneksi tullut. Jatkoin suhteellisen kiireistä elämää deadlineineen (pois lukien sen yhden vapaapäivän viime viikolla 🙂 ja juoksin, minkä kintuista pääsi.

Tässä sitä nyt ollaan. Kipeänä. Ei sitten mitään järkeä. Voisi kuvitella, että tähän ikään mennessä olisi jo oppinut tunnistamaan nuo merkit, jotka kertovat siitä, että on aika hiljentää tahtia. Lihassärky, tajuton väsymys, kurkkukipu. Meillä on kyllä ollut yksi jos toinen tässä lähipiirissä flunssan kourissa ja jälleen kerran olen hehkuttanut MSM-jauheen voimaa, sillä uskon että se on syy siihen, että olen todella harvoin kipeä. Mutta niinhän sitä aina; kun ääneen sanoo, että meillä ei olekaan sairastettu pitkään aikaan, niin johan nousee kaikilla kuume tai tulee george käymään 😉OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Eilen lenkillä tunsin jo, että ei kenkä nouse samaan tahtiin. Päätin, että pidän pienen juoksutauon. Iltapäivästä hain tytöt seurakunnan ip:stä ja kiinnitin huomion esikoisen helottaviin poskiin. Kuumetta oli ja suoraan meni sänkyyn lepäämään. Illalla ihmettelin miehelle, että ei vitsit, kun on puhki. Ei jaksanut oikein pysyä pystyssä ja hengittäminen otti koville. Päätin mitata omankin kuumeen ja niinhän sitä oli ihan reippaasti näin aikuisen mittapuulla. Mutta hei, kurkkukipu katosi kuumeen nousun myötä. Tässä ei ole päätä eikä häntää, sillä tiedostin tämän tulevan jo viikko takaperin, mutta en hiljentänyt tahtia. Muuta kuin sen yhden vapaapäivän ajaksi. Onneksi kroppa laittaa kampohin ajoissa ja vaikka ikä ei ole tuonut viisautta täysin asian suhteen, niin vähän sitä kuitenkin on oppinut lukemaan noita merkkejä. Muistan katsokaas kerran ignooranneeni noita merkkejä ihan täysin ja ajatelleeni, että kyllä se siitä menee ajan kanssa ohi. Kävin töissä ja urheilin (kuumeessa en urheilisi!), vaikka väsymys oli ihan ultimaattista. Töissä oli tilanne, että olin ainoa työntekijä jäljellä toimiston puolella, alasajamassa entistä yritystämme. Joten pois töistä ei vain yksinkertaisesti pystynyt olemaan. Kunnes tuli seinä vastaan; makasin sitten kolme viikkoa keuhkokuumepotilaana ja olin pari kuukautta urheilematta. Tuo opetti aika paljon, mutta ei näemmä tarpeeksi. Kipeänä on todellakin syytä levätä ihan oman parantumisen takia ja lisäksi sen takia, ettei sairastuta muuta työporukkaa!

Viime aikoina on ollut liian paljon kaikkea, eikä kuitenkaan kuumetta tai muuta, minkä takia töistä olisin jäänyt pois. Töissä on ollut töitä, jotka ovat vaatineet ajattelua myös vapaa-aikana (jopa yöaikaan) ja lisäksi on ollut pari isoa blogijuttua. On ollut Tallinnan reissua ja suhaamista sinne sun tänne. Ihania juttuja kaikki tyynni, mutta nyt taas muistin, että välillä pitää antaa itselleen aikaa levätä. Te muut duracell-ihmiset siellä ruudun toisella puolella taidatte tietää, että helpommin sanottu kuin tehty…OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mutta tämä päivä nyt ainakin sairastellaan esikoisen kanssa. Pikkuisella ei enää kuumetta olekaan, vain nuhaa. Voipi olla, että huomenna on jo koulukunnossa. Enkun kokeisiin treenaillaan vähän ja muuten pötkötellään meidän sängyssä. Itsellä aamulämpöä oli vielä jonkin verran, mutta olo on jo tuhat kertaa parempi pitkien yöunien ansiosta. Vielä kun pääsisi tästä huonosta omatunnosta eroon. Mä olen todellakin maailman huonoin sairastaja enkä osaa olla pois töistä hyvällä omatunnolla. Ihan sairasta, kirjaimellisesti 😀

Pitäkäähän huolta itsestänne 

KESKIVIIKKOTERKUIN,

alle


maanantai 28. syyskuun 2015

En tykkää sitten yhtään…

IMG_4402 IMG_4403 (1)…jos purkkitonnikala maistuu liikaa tonnikalalle 🙂
…kun mulla on koko ajan varpaat ja sormet ihan jääkalikat.
…tai vastaavasti ihan hirveä tuskanhiki päällä (siis mitä ihmettä, voiko tuo ikä vaikuttaa? ;D)
…kun täkki valuu pussilakanan toiseen päähän.
…joidenkin ihmisten negatiivisuudesta. Syö hirmuisesti omaakin energiaa olla tällaisten ihmisten lähellä.
…siitä, kun en muista tai saa aikaiseksi venytellä. Nimim. ankkakävelyä jo toista päivää peräkkäin.
…jos saan vastaukseksi ”katotaan” ehdottaessani jotain (terkkuja miehelle ;).
…autoilijoista, jotka 100 km/h alueella ajavat 83 km/h, mutta ohituskaistalla vetävät 110 km/h lasissa niin, ettet varmasti pääse ohi ilman hirmuista ylinopeutta.
…että kun uppoudun lukemaan, niin uppoudun siihen niin täysin, että kotityöt sun muut (blogijutut 😉 jäävät tekemättä.
…kun roskapussissa on ollut reikä ja jotain ”nestettä” on valunut jäteämpäriin.
…ostaa ruusuja, jotka eivät aukea lainkaan vaan kuivuvat nuppuasentoon parissa päivässä.
…herätä aamulla ja huomata kahvin olevan loppu.
…kuoria perunoita. Keittämättömiä tai keitettyjä. Sen takia meillä on todella harvoin keitettyjä perunoita ruoaksi 🙂
…kun ihmiset alkavat autolla hidastelemaan 100 metriä ennen liikennevaloja punaisen valon palaessa. Ja silleen hiljaa hissuttelevat kohti liikennevaloja. Argh.
…no siitä partiomerkkien ompelemisesta, mutta mitä sitä ei tekisi lastensa eteen <3
…itse aiheutetusta kiireestä ja sen aikaansaamasta tuskaisesta olotilasta.
…edelliseen viitaten; siitä kun en ehdi lenkille. Pää hajoaa, ellei pääse liikkumaan vähintään 3-4 krt viikkoon.
…jos joutuu tappelemaan lasten kanssa siitä, kuuluuko ulos lähtiessään laittaa kylmällä kelillä ulkkarit/pipo/hanskat.
…siitä, kun toin taannoin mökiltä pinon pokkareita kotiin ja piilotin ne niin hyvään paikkaan, etten löydä niitä enää.
…että alan viikonloppuaamuisin katselemaan kelloa jo kuuden maissa, vaikka saisi vielä nukkua.
…siitä, että olen laiska tankkaamaan autoa. Sitten sitä ajetaan ”pyhällä hengellä” eikä olla varmoja päästäänkö määränpäähän.
…ja sitten kun tankille jaksan/muistan ajaa, niin tankkaan yleensä kiireessä/nuukuuttani vain 20 eurolla (eli bensavalo alkaa palamaan taas pian).
…jos tietokone ei toimi niin kuin pitäisi. Tälläkin hetkellä se on aivan liian täysi ja kuvat pitäisi siirtää ulkoiselle kovalevylle.
…siitä, että mulla on tiettyjen asoiden suhteen selkäranka kuin ameeballa. Esim. eilisiltaiset tobleronen syömingit miehen kanssa 😉
…kun suunnittelemani ”syvällisempi” blogipostaus syrjäytyy tällaisen höpöhöpö-postauksen takia 😀

*******************************************************

Niin, että hyvää maanantaita hei sinnekin 🙂 Välillä multa aina kysytään, että onko joitain asioita, jotka sapettaa. Kun tavallisestihan täällä blogissa (+ elämässäni yleensä) vallitsee kovin positiivinen ilmapiiri. Ajattelin nyt listata näin maanantain kunniaksi muutaman asian, jotka saavat mun vereni pikkuisen kiehumaan. Liikenteessä huomaan muuten heitteleväni ärräpäitä tämän tästä. Kuten myös rikkinäisten/samaa kieltä puhumattomien laitteiden ja vempaimien kanssa. Näin alas kirjoitettuna (vai onko se ylös listattuna ?) ei hirmuisen kamalalta näytä tuo mun lista niistä asioista, joista en tykkää. Ja pääasiahan on se, että se lista niistä kivoista asioista olisi hurrrrjan paljon pidempi!

No josko huomenna sitä vähän taas pintaa syvempää postausta. Tai senhän näkee sitten. Fiiliksen mukaan mennään, joten voipi olla, että syvällisempien turinoiden sijaan pukkaa ruokajuttua. Mun uusin himotukseni on kukkakaali. Massukin näyttää kivasti siltä, kun olisi vähintään kuudennella kuulla raskaana, kun tuota popsii ;D Hei, kivaa alkanutta viikkoa! Nautitaanhan kauniista syyspäivistä ♥ 

MAANANTAITERKUIN,

allePS. Enkä tykkää muuten sitten yhtään siitäkään, että mökkikausi päättyy pian. Kuvat viikonlopulta. Syksyinen saari oli kovin kaunis ja seesteinen.


sunnuntai 27. syyskuun 2015

Hemmottelua arjen keskellä / Holiday Inn Tampere – Central Station

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAP9234904-sideP9234911-sideHEI HUOMENTA!

Kuinka usein teillä käydään minilomalla hotellissa? Meillä ei juuri koskaan, ja nekin harvat kerrat kun sellaiselle lähdemme, sijoittuvat loma-aikaan. Ikinä en ole yöpynyt hotellissa rakkaassa kotikapungissani. Mutta Indiedaysin kautta saimme mahdollisuuden yöpyä Tampereelle syyskuun alussa avatussa Holiday Inn Tampere -Central Stationissa!

Kesken kiireisen keskiviikon suuntasimme tyttöjen kanssa keskustaan katkaisemaan arjen touhut. Varsinkin nuo pienet olivat aivan innoissaan pienestä hotellilomasta äidin kanssa kolmistaan. Tuumasimme yhteen ääneen, että emme ole aiemmin olleet kolmisin hotellissa yötä, emmekä edes ravintolassa syömässä. Holiday Inn Tampere Central Station sijaitsee aivan keskustan ytimessä; pääpostin talossa. Jos tänne saapuu junalla, niin suoraan asemalaiturilta pääsee hotellille. Parkkipaikkoja riittää myös mukavasti autoileville hotellivieraille parkkihallista.

Heti sisään päästyämme tuo aulatila, Open Lobby, teki suuren vaikutuksen. Ensimmäinen ajatukseni oli, että miten hotellin aulasta onkaan saatu tehtyä noin kodikas. Istuinryhmät rytmittävät tilaa, erikoisen kauniit valaisimet kiinnittävät katseet, työnurkkaus houkuttelee avaamaan tietokoneen ja löytyypäs tuolta aulasta tunnelmaa takkatulen muodossakin! Puuta, värejä, kontrasteja. Tällaisen sisustusihmisen silmään varsin onnistunut ja viihtyisä tila! Surffasit sitten netissä tai luit päivän lehtiä, niin täällä viihdyt varmasti. Hotellin vastaanotosta saa kätevästi ostettua virvokkeita tai kupin kahvia. Aulassa olevan Monscierge-kosketusnäytön avulla voi esimerkiksi tarkastella hotellin palveluita, lähteviä lentoja, Tampereen nähtävyyksiä ja tapahtumia sekä lähettää ystäville postikortin. Meillä tytöt on niin uteliaita, että saatiin tovi jos toinenkin vietettyä tuon interaktiivisen palvelun kanssa.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Heti hotellin aulaan astuessamme saattoi havaita, että hotelli on todellakin juuri avattu. Niin siistiä ja uutta. Uskon, että kaikessa skandinaavisuudessaan hotelli houkuttelee myös ulkomaalaisia vieraita kotimaisten vieraiden lisäksi. Sisäänkirjautuminen sujui mutkattomasti ja pian matkasimme hissillä 7. kerroksen huoneeseemme. Näköalat yli rautatien avautuivat huoneen ikkunasta. Pienille junabongareille hotellin sijainti on piste iin päälle. Huone oli kaikessa yksinkertaisuudessaan supersiisti. Mutta myös kodikas. Uskon, että hotelli palvelee hyvin niin perhe- kuin liikematkailijoitakin. Huoneessa voi tarvittaessa tehdä töitä pienen työpisteen ansiosta tai sitten siellä voi vain rentoutua, kuten me teimme. Ja hei tuoltakin hotellihuoneestakin löytyi pari kappaletta niitä kovasti ihailemiani sisustustauluja. Teeman mukaisesti Tampere-maisemaa. Yhdelle aikuiselle ja kahdelle lapselle tila huoneessa riitti mainiosti, mutta kyllä tuolle vuodesohvalle olisi vielä yksi lapsi mahtunut 🙂 Kylpyhuone oli toimiva ja siisti. Lisäksi sieltä löytyi tasokas varustelu hiustenkuvaajineen ja erilaisine saippuoineen.

Arvatkaas, mikä teki meihin suurimman vaikutuksen? No nuo tyynyt! Kova ja pehmeä tyyny, mistä sai valita, kummalle päänsä painaa. Ihan luksusta! Hotellin aulasta saa myös pyytämällä höyhentyynyt. Lisäksi asiakastietoihin voi merkitä ylös oman tyynymieltymyksensä, jotta jatkossa saa aina omanlaisensa tyynyn. Isot pointsit tästä!

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA P9234923-side OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jätimme tavaramme huoneeseen ja lähdimme pikaiselle shoppailureissulle. Kaupat olivat kivenheiton päässä hotellin ulko-ovesta ulos astuttaessa. Pikkuhiljaa nälkä alkoi kurnimaan siinä määrin, että palasimme hotellille. Olin luvannut viedä lapset ravintolaan syömään ja lupaukseni pidin. Hotellissa on ravintola Martina, jossa muuten hotellissa asuvat alle 13-vuotiaat saavat ilmaisen ruoan ruokailevan aikuisen seurassa. Kids Eat Free -tarjous koskee kaikkia lasten ruokalistalla olevia ruokia.  Tuolla italialaishenkisessä ja kovin viihtyisässä Martinassa tarjoiltiin myös seuraavan aamun aamupala!

P9235051-side OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA P9235044-side OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hetken aikaa ruoan jälkeen mietimme suuntaisimmeko takaisin kaupoille, mutta väsy vei vallan mukanaan. Iltasuihkut, junabongausta ja pari aukeamaa Harry Potteria. Enpä ihan heti muista, että tytöt olisivat viikolla ennen kahdeksaa olleet aivan unessa 🙂 Toisaalta oli hyvä, että jätin myös tietokoneen kotiin, sillä lapset saivat jakamattoman huomioni. Sen lisäksi kulutin ne pari tuntia illasta, jotka yleensä käytän kuvien käsittelyyn, katsomalla telkkaria. X-asento supermukavassa sängyssä siivitti rauhallisille yöunille.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Varmaan mietitte, että näinköhän on, ettei junan äänet kuuluneet huoneeseen. Itsekin yllätyin, että eipä juuri kuuluneet. Jos kuuntelemalla kuunteli, niin sitten jonkinasteista huminaa saatoi olla havaittavissa. Yöunet nukuttiin siis makoisasti ja aamuun herättiin niin, että ehdimme rauhassa aamupalalle ennen koulun alkamista. Aamupala on hotelliyöpymisessä yksi kohokohdista. Vaikken muuten kovin ronkeli ruoan suhteen olekaan, niin hotelliaamiaisessa on muutama asia, jonka suhteen olen ehdoton; croissantit kuuluvat olla päältä rapeita, appelsiinimehun maistua appelsiinille eikä vedelle ja pekonin tulee olla tarpeeksi käristynyttä. Ja näinhän se tuolla Holiday Inn Tampere – Central Stationissa kuulkaas olikin! Muutenkin aamupala oli paras hotellin aamupala, jonka Suomessa olen syönyt. Tuonne täytyy mennä ihan pelkästään aamupalallekin koko perheen voimin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAP9245087-side OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Toivottavasti hei jaksoitte lukea tänne asti. Oli niin paljon asiaa ja niin paljon kivoja kuvia, ettei malttanut alkaa karsimaan 🙂 Onko teillä jo syyslomalle keksitty tekemistä? Jos ei, niin miten olisi koko perheen reissu Tampereelle? Tamperehan on ihana kaupunki ja täällä riittää tekemistä koko perheelle. Holiday Inn Tampere  -Central Stationissa on muuten meneillään huikea avajaistarjous! Tuo kannattaa käyttää hyväksi syyslomareissulla, mutta huomioikaa, että varaukset tulee tehdä ennen 30.9.2015. Itse aloin haaveilemaan hotelliyöstä täällä Tampereella tuon miehen kanssa, käydä teatterissa ja syömässä. Olla ikään kuin turistina omassa kotikaupungissaan tekisi hyvää myös. Nähtävyyksiä sun muita tulee ihan liian harvoin käytyä läpi!

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,

alle