MOIKKELIS!

Toivottavasti siellä vietellään lauantaita leppoisissa merkeissä 🙂 Täällä ollaan otettu iisisti, lepäilty ja taivasteltu keittiössä, kun esikoinen ystävänsä kanssa päätti tehdä kuppikakkuja. (tähän tulisi se hikipääemoji 😉 Huomasin, että minussa on tapahtunut merkittävä muutos; se missä vielä pari vuotta sitten olisin hyperventiloinut sotkuiselle keittiölle on vaihtunut onnentunteeseen siitä, että toiset edes yrittävät. Että toiset saavat ajan kulumaan. Eikä vähiten, että saatiin iltapäiväkahville vähän palan painiketta 😉

Aina silloin tällöin heittelette postaustoiveita liittyen onnellisuuteen ja positiiviseen elämänkatsomukseen. Aika paljon olen tätä aihetta blogissa jo käsitellytkin, mutta tänään ajattelin vielä jäsennellä niitä asioita, jotka mun mielestä ovat tärkeitä onnellisuudessa. Ja believe you in me, olen onnellinen näiden ajatusten avulla.

1. Onni lähtee omasta itsestäsi

Kulunut fraasi? No mun mielestä ehkä kanssa vähäsen, mutta niin totta. Kukaan ei ole vastuussa sinun onnestasi paitsi sinä itse. Se, miten maailmaa katselee, millä asenteella täällä elää – se on kaiken aa ja oo. Ideaalilähtökohtahan olisi se, että mitä tahansa ympärillä tapahtuu, niin pystyisi säilyttämään sen oman sisäisen rauhan ja onnellisuuden. Käytännössähän tämä harvoin toimii, ainakin isojen surujen keskellä, mutta niistäkin ylipääsemiseen auttaa se, että on sinut itsensä kanssa. Tietää, että sen onnellisuuden saavuttaa omien toimiensa ja ajattelumallin kautta. Ei ole tuon rakkaan miehen tai lasten tehtävä tehdä minut onnelliseksi.

2. Älä jää vellomaan suruun/negatiivisiin asioihin

Vaikka voin väittää kirkkain silmin, että elämäni on ollut superonnellista, niin eihän se sitä ihan jokainen sekunti ole ollut. Mutta kokonaisuus ratkaisee. Varsinkin viimeisen parin vuoden sisään on elämääni sisältynyt tapahtumia, joita ei olisi ikinä voinut kuvitellakaan tapahtuvan. Asioita, jotka oikeasti olisivat voineet saada ihmisen luhistumaan. Ellei olisi sitä palavaa halua nousta sieltä surusta ylös. Suru tulee surra ja uskokaa, että on ollut niitä päiviä, että itsensä ylös sängystä saamiseen on tarvittu miljoona kiloa tahdonvoimaa. Mutta se tunne, kun suru helpottaa – sitä ei voita mikään! Kun välillä käydään pohjalla, niin oppii löytämään onnen myös niistä pikkuisista, yksinkertaisista asioista. Elämän pienet kompastuskivet eivät tunnu enää mahdottomilta, vaan niihin osaa suhtautua järkevästi.

3. Älä vertaa itseäsi muihin

Vaan vertaa itseäsi siihen, millainen olit ennen. Miten olisit suhtautunut tiettyyn asiaan vuosi sitten. Sen oman henkisen kasvun näkeminen on palkitsevaa, suosittelen 🙂 Ainoa, jonka voit tässä elämän kisassa voittaa on oma itsesti. Ei tarvitse olla sitä samanlaista punaista Audia kuin naapurin Maralla, sillä ei tämä elämä voi olla paremmuustaistelua ulkoisista avuista. Ole onnellinen vaikka siitä, että pystyt kuuntelemaan miestäsi empaattisemmin ja olla enemmän läsnä kuin aiemmin. Tähän kohtaan voisi sanoa, että älä ole kateellinen muiden elämästä. Jatkuva muiden ihmisten kadehtiminen on ihan hirmuisen työlästä. Sekä sinulle että sille kadehdittavalle.

4. Opettele olemaan myös itsekäs

Aina hehkutetaan, kun ollaan niin epäitsekkäitä. Ikään kuin se olisi maailman hyveistä hyvin. Aiemmin olin epäitsekkäistä epäitsekkäin ihminen. Lasten myötä sitä on luopunut itsekkyyden rippeistä ja asettanut toisten tarpeet omien edelle. Ja näinhän se kuuluu ollakin. Nyt kun lapset eivät enää tarvitse ihan joka sekunti valvovaa silmää, niin on mun mielestä vain oikein olla hieman itsekäs ja järjestää omaa aikaa itselleen. Nauttia kahvikupillisesta tai lähteä lenkille. Tähän itsekkyysnäkökulmaan liittyy myös se, että ei ole väärin jos ei tykkää kaikista ihmisistä. Mä olen sitä mieltä, että kaikkien kanssa on suotavaa tulla toimeen, mutta kaikkien ystävä ei tarvitse olla.

5. Löysää nutturaa

Huumorilla pärjää aika pitkälle ja myös sillä, että ei kaiken tarvitse olla täydellistä. Kukaan ei siihen kuole, jos pyykkikasa odottaa viikkaamista pari päivää. Sieltä voi mennä sorkkimaan ne sukat jalkaansa, jotka just ko.päivänä haluaa. Mä olen ollut aiemmin aikamoinen kotinatsi tuon siivoamisen suhteen. Elämänlaatu on parantunut, kun olen hieman antanut periksi 😉 Olen myös aiemmin liian herkästi kieltänyt ja komentanut lapsia. Mutta niin kauan kuin leikit ja toiminta on sellaista, ettei siitä aiheudu vahinkoa toisille tai omaisuudelle, se on ihan ookoo. Lapset on terveitä, kun leikkii. Vaikka se sitten olisi iltahepulissa juoksukisa olkkarin päästä toiseen. Vaikkei sitä ehkä itse jaksaisi kuunnella, mutta aikansa kutakin; pian ne lapset kuitenkin siitä hiljenevät unillensa.

6. Liiku, liiku, liiku

Toistan itseäni, kun sanon että ilman liikunnan tuomaa endorfiiniä olisin vain puoliksi näin onnellinen. Onnellisuuteen vaikuttaa ihan hirmuisesti se tekemisen meininki yleensäkin. Ei voi jäädä sohvannurkkaan odottelemaan, että joku tulee hakemaan ulos. Vaan itseään niskasta kiinni ja menoksi. Välillä on toki hyvä olla ihan rauhassa, mutta pääosin niiden touhukkaiden päivien jälkeen olen ehkä kaikista onnellisimmillani.

7. Ole ystävällinen

Vaikkei onni riipukaan muiden ihmisten toimista, niin olemalla ystävällinen muille saan ainakin itseni tuntemaan onnelliseksi. Vaikkei sitä ystävällistä vastakaikua olekaan aina saatavilla, niin parhaani olen tehnyt ja se riittää. Mä olen yrittänyt tätä painottaa lapsillekin. Käytöstavat kunniaan jo pienestä lähtien. Sillä mitä paremmin sä kohtelet muita, sitä paremmin sua kohdellaan. Tosin jossain menee sitten raja; mielistelyyn asti ei kannata ystävällisyydessä mennä. Uskoisin, että mielistelevä ihminen kuluttaa itseään ihan hirmuisesti.

Hui, meni vähän syvällisemmäksi näin lauantain kunniaksi. Miltä em. kohdat teistä vaikuttivat? Mulle nuo ovat tosi tärkeitä. Ehkä tuohon olisi voinut vielä lisätä kohdan 8. Nauti arjesta, mutta se on niin selviö täällä blogissa, että ajattelin teidän tietävän sen sanomattakin 😉 Tällä hetkellä onni on siinä, että tunnen lämpimän taljan pepun ja selän alla, näen kynttilän liekin lepattavan ja kuulen astianpesukoneen hurisevan. Ilta-aurinko paistaa vielä hetken viistosti olkkarista tähän ruokatilaan. Mutta sitten kun ilta-aurinko lakkaa paistamasta, niin ajattelin sytyttää ekaa kertaa tänä syksynä nuo pallovalot, jotka ripustin lukunurkkauksen peilin syrjään roikkumaan 🙂

ONNELLISTA LAUANTAI-ILTAA,

PS. mitä mieltä te olette näistä hieman pohdiskelevista postauksista? Luetteko mieluummin niitä normipostauksia soljuvine arkipäiväisine (pinnallisine) ajatuksineen? 🙂

PSST. tämä pikkuinen sillisalaattiblogini on ehdola Indiedaysin Blog Awardseissa Lifie-kategoriassa. Täältä pääset katsomaan ehdokkaita ja antamaan äänesi valitsemallesi blogille.