MOIKKAMOI!

Tiedättekö tunteen, kun välillä on vain pakko pysähtyä. Istua alas ja avata aistit. Viikonloppuna koettiin mökillä niitä hetkiä…

…kun pysähtyy tuijottamaan ympärilleen.
…kun yhteys ulkomaailmaan katkeaa.
…kun ei tarvitse puhua yhtään mitään.
…kun silmänurkka väkisinkin kostuu.
…kun sitä tajuaa jälleen, kuinka onnekas on.
…kun ei yksinkertaisesti voi lakata ihmettelemästä luonnon kauneutta.
…kun yrittää olla miettimättä liikaa, ettei haikeus valtaa mieltä.
…kun muistaa jälleen sen, mikä elämässä on tärkeintä.
…kun tekisi mieli jättää kamerakin omillensa ja tallentaa näkymät muistiin.
…kun ei yksinkertaisesti näin pysty tekemään, sillä miettii että arjen kiireessä näkymä verkkokalvolta sumenee.
…kun toivoisi, että aika pysähtyisi.
…kun tajuaa, että näin ei tule tapahtumaan.
…ja kun muistaa taas sen, että pitää elää hetkessä.

Näitä tällaisia hetkiä tarvitsee aina silloin tällöin. Tuntuu, että ruuhkavuosien keskellä olisi jopa suotavaa ajautua tällaisiin hetkiin 🙂 Se on uskomatonta, kuinka paljon luonnosta saa voimaa  ♥

ILOISIN TIISTAITERKUIN,