…sitä tunnetta, kun lumi narskuu kengän pohjan alla.
…pakkasen kylmettämiä sormia rukkasissa.
…pakkasen tuoksua.
…lumitöiden tekoa.
…lumikiteitä, jotka leijailevat hiljaa alas taivaalta.
…sitä tunnetta, kun pakkasilmalla tulee ulkoa sisälle ja alkaa sulamaan 🙂
…lasten kiljahduksia pulkkamäessä.
…pöllyävää lunta tiellä.
…sitä, että nastat eivät ropise asfalttiin.
…ensimmäisen jäälyhdyn kauneutta.
…lumimyrksyjä, kun saa kaivautua syvemmälle shaalin sisään.
Ei vitsit, harvoin olen näin kärsimätön kuin nyt. Mä haluan lunta. Ja mitä nopeampaa sen parempi 😀 Kyllä se vaan niin on, että me suomalaiset olemme tottuneet lumisiin talviin. Kyllä, mun mittapuulla marraskuu on jo talvea. Muistan lapsuudesta sen, että joka ikisenä talvena oli lunta. Paljon lunta. Joka joulu pääsi heti testaamaan uusia suksia/luistimia/pulkkaa. Nyt on hyvä kun edes uskaltaa ostaa mitään talviurheiluvälineitä joululahjaksi.
Ääh ja puuh, onko siellä muita lumentulon suhteen kärsimättömiä? Vai onko siellä teitä onnellisia, jotka asuvat niin pohjoisessa, että nauttivat tällä hetkellä lumisesta maisemasta? Tai olisi kiva kuulla, onko siellä ruudun puolella ihmisiä, jotka inhoavat lunta? Heh, meillä töissä ei katsokaas yhtään innostuttu mun talvihehkutuksista. Vähän nolottaa myöntää, mutta arvatkaas mitä mä olen tänään tehnyt? Katsonut tiehallinnon kelikameroista ja laskettelukeskuksien web-kameroista lumitilannetta. Kovin kaukana on lumiraja. Ei auta kuin toivoa pikaisesti lunta tänne etelämpäänkin. Jossain vaiheessa katsoin, että ensi viikolle tännekin lupailtiin lunta. Mutta ei näemmä enää. Sitten taas sitä yrittää miettiä positiivisesti ja elää hetkessä. Nauttia tästä pimeydestä ja tihkusateesta. No jos ei muuta, niin ainakin siellä on hapekas lenkkikeli. #positivethinking
Jep, muistuttakaahan mua sitten helmikuussa, kun kiroan lumitöitä, että sitä sain mitä tilasin 😉
IHANAA KESKIVIIKKOILTAA,
