torstai 21. huhtikuun 2016

Easy gardening / Mrs Multasormi -wannaben pelastus

Yrtit 3 (1)Yrtit 9Yrtit 1 (3)Yrtit 2 (1)Yrtit 3 (3)Yrtit 4 (1)Yrtit 4 (3) Yrtit 1 (1)NO MOIKKAMOI!

Parasta terapiaa ihan mihin vain, ja varsinkin veroilmoitusten täyttämisen jälkeen, on upottaa sormet multaan. Vaikken mä vielä mikään puutarhuri olekaan kuin ajatuksen asteella, niin tuo toimii kyllä aina. Ulkona on vielä kovin kylmä, joten toistaiseksi kaikki istutusjutut tapahtuvat sisätiloissa. Kävin tänään pikaisesti Plantagenista hakemassa leikkokukkia ja huomasin Mrs Multasormi wannaben pelastuspaketin yrttien suhteen. Astiat, mullat, siemenet ja nimikyltit samassa setissä. Kyllä, tämän helpommaksi ei voi yrttien istutus mennä.

Nyt on yrtit siirretty keittiön ikkunan eteen odottelemaan versomista. Kuinkahan kauan näissä suurin piirtein menee, että kasvavat? Huomisen illan fredagsmys-ruokia en laske näiden varaan, mutta puhutaanko viikosta-parista, kun alkaa vihertää? Ja vielä yksi hölmö kysymys; kuinka usein näitä kuuluu kastella? Jos onni lykästää, niin pian olemme omavaraisia seitsemän eri yrtin suhteen 😉

Katselin myös orvokkeja jo ”sillä silmällä”, mutta ihan vielä en tohdi niitä istuttaa. Orvokit kyllä menestyvät kylmemmilläkin ilmoilla. Jopa mun hellässä huomassa orvokit viihtyy ihan mukavasti 🙂 Se, mikä orvokeissa vähän ärsyttää on se, että aika usein ne kasvavat sellaisiksi ylimittaisiksi. Pitäisi vissiin siinä vaiheessa vilauttaa saksia ja antaa uuden kasvuston kasvaa.

Joko siellä on kesän kukat istutettu? Musta tuntuu, että meillä pelataan varman päälle ja ostetaan taas niitä mummokukkasia eli pelargonioita. Ne muistaakseni kesti ihan mukavasti sitäkin, että joutuivat olemaan muutaman päivän ilman kastelemista. Tuo meidän takapiha kun on lämpimän kesän sattuessa kuuma kuin pätsi, niin ihan mitä tahansa herkkänahkaista kukkaa sinne ei parane laittaa!

ILOISIN TORSTAITERKUIN,

alle


keskiviikko 20. huhtikuun 2016

Tyhjä talo & lempparisalaatti

Salaatti 4Salaatti 6Salaatti 8Salaatti 3 Salaatti 5 Salaatti 1HELLUREI!

Menipäs vähän myöhäiselle blogijutut! Iltapäivästä karkasin töistä kasvohoitoon ja ah autuus. Hei oikeesti, mä olen aina luullut että kasvohoidon jälkeen kasvot kuuluu olla punaisia pisteitä täynnä ja että kasvohoito on sangen kivulias kokemus. Kiitos tuon ihanan kosmetologin ihoni on täysin puhdas ilman mitään mekaanista puhdistusta. Aiemmin ei kehdannut lähteä kauppaan koko päivänä ihonpuhdistuksen jälkeen. Nyt kävin ensin ulkoiluttamassa äitiä maitokaupassa ja sitten veimme hurmurikummipojan ”kakulle” (lue: perunaleivokselle). En tiedä mistä noin pieni assosioi mut ja kakun, mutta usein sanoo ”Maijan kyytiin, kakkua!”. 🙂

Saateltiin tuossa mies työreissuun ja nyt on talo tyhjä. Vaikka kolmistaan täällä ollaankin tytsyjen kanssa. Pitkästä aikaa taas vuorossa vähän pidempi reissu. Ei auta kuin ottaa ilo irti, nukkua siskonpedissä, tehdä fredagsmys-ruoat naisväelle ja suunnata Helsinkiin lauantaina. Kivasti se aika kuluu ja sunnuntai-ilta tulee alta aikayksikön. Se on jännä juttu, että kun mies on poissa niin mulle ei juurikaan maistu edes ruoka. Tai ei jotenkin muista syödä. Ihan hämärää touhua, eikö? 😀 No tänä iltana söin ihan tämän hetken lempparisalaattiani; salaattipohja, eilisen keitetyt couscousit (kvinoa toimii myös), savulohta, avokadoa, oliiveja ja fetaa. Vain aurinkokuivatut tomaatit puuttuivat. Sekä se maailman paras ruokailuseura. Ikävä on kuitenkin terve tunne. Siitä tietää tuntevansa syvästi, rakastavansa. Ikävästä saa myös voimaa. Vaikka sen osa onkin vaikeampi, kumpi jää. Luulisin ainakin. Mut hei, nyt loppu nössöilyt ja herkistelyt. Taidan luukuttaa kuitenkin vielä pari kertaa Zen Cafen ”Tämä talo on tyhjempi nyt” -biisiä pyykin viikkauksen lomassa 😉

Huomasin muuten just, että noi sitruunatkin köllötteli mun vissylasissa lusikassa. Good for them. Ei auta. Ehkä saan pikkuisemman unipupun kainaloon yöksi.

KESKIVIIKKOILTATERKKUSIN,
alle


tiistai 19. huhtikuun 2016

Kotitoimisto & syksyn suunnitelmia

Homeoffice 3 (1)Homeoffice 7 (1)Homeoffice 2 (1)Homeoffice 8 (1) Homeoffice 6 (1) Homeoffice 5 (1) Homeoffice 4 (1) Homeoffice 1 (1)

…voi tuota tuolivanhusta! 🙂

MOIKKAMOI!

Ja hei ihanaa, että innostuitte eilisen postauksen terveellisimmistä herkuista! Lämmitti mieltä kovasti ♥ Se piti vielä sanomani, että tarjottavista raakakakut ja lihapullat tein pakkaseen jo keskiviikkona (juhlat olivat lauantaina) ja kinkkupiirakan jääkaappiin torstaina. Hienosti maistuivat sulatettuina/lämmitettyinä 🙂 Tykkään itse sellaisista tarjottavista, jotka voi mahdollisimman pitkälle tehdä valmiiksi jo ennen itse juhlapäivää. Ei tule sitten sitä viime hetken paniikkia.

Ruokajutut ovat lähellä sydäntäni. Mutta niin on sisustaminenkin. Vahvasti olen myös sitä mieltä, että vanhassa vara parempi. Monille teistä tämä työpisteeni saattaa olla tutunnäköinen. Se onkin ihan sama kuin silloin pari vuotta sitten. Ainoastaan seinähyllyä ei enää ole. Tuoli on vuodelta 1995. Sain sen ensimmäiseen opiskelija-asuntooni koulutuoliksi. Välillä se on ollut parvekkeella ulkotuolina ja toisinaan varastossa säilössä. Hyvin jaksaa porskuttaa kaikkien vuosien jälkeenkin. Huomasin tuossa, että Keep Calm -taulu on ollut esillä vuodesta toiseen. Se taitaa olla ollut jo pari vuotta ihan passée, mutta enpä mä muutenkaan sisustustrendien perässä ole juossut, joten menköön 😀 Työpöydän alla on jonkin verran säilytystilaa, mutta ajattelin kätkeä kaikki tärkeät mappini tuohon reissusta ostamaani Billabongin hehtokassiin! Valokuvaustavarat (objektiivit yms) löytyvät seinältä koritaskusta. Laskut saa hyvin jemmaan valkoiseen säilytyskansioon.

Niin, miksi meillä yhtäkkiä näin rymsteerattiin? Sen takia, koska veljen vaimo palaa hoitovapaalta töihin syksyllä ja mä ajattelin jäädä kotiin. Emme halua päästää ihanaa hoitovapaan tuuraajaa Jenniä pois, vaan haluamme pitää hänet töissä. Onneksi tämä sopi asianosaisellekin 🙂 Veljen vaimo ja Jenni hoitelevat toimiston ja mä keskityn sitten muihin hommiin. Toimin taustalla talousasioita hoidellen, veljeäni toimitusjohtajan hommissa auttaen ja hallituksen puheenjohtajana. Mutta ihan taustatoimijana en itseäni elätä, joten syksylle on pakko tehdä suunnitelmia. Täytyykin aktivoida tuo pöytälaatikossa lojuva toiminimeni ja kehitellä jotain tekemistä. Niin monesti olen todennut, että elämä on liian lyhyt. Jos on unelmia, niin ne kannattaa toteuttaa nyt eikä myöhemmin. Oma unelmani olisi saada työskennellä kotoa käsin. Kehitellä reseptejä, laittaa ruokaa, leipoa ja valokuvata. Käsitellä kuvia ja kehittyä siinä. Yhdistää tuohon jotenkin sisustaminen ja hyvinvointi. Kenties matkustaminenkin. Niin että, onko teillä businessideaa ehdottaa? 🙂 Hyppy tyhjän päälle pelottaa hurjasti, mutta mä uskon, että saan jotenkin tämän kuvion toimimaan. Kovalla työllä ja suurella sydämellä. Elämä antaa jälleen mahdollisuuden, josta otan ilomielin kopin!

AURINKOISIN TIISTAITERKUIN,

alle


perjantai 15. huhtikuun 2016

Valokuvausjuttuja ja kameravinkki

HUOMENTA IHANAISET!

Se olisi jälleen viikon paras päivä eli perjantai käsillä. Tämän illan myysseilyt menevät kyllä sivusuun sillä a) huomiset sukulaissynttärit kaipaavat vielä paria tarjottavaa ja b) Tapparan peli tulee telkkarista. Jääkiekkohuuman lisäksi olen viime aikoina ollut aikamoisessa kuumeessa. Ja kuume ei ole kiva, te tiedätte miten sen mökkikuumeen kanssa kävi! Miehillähän on yleensä keväällä autokuume. Joinain keväinä olen autokuumeillut, mutta tänä keväänä on ihan erilaiset kuumeet. Tänä keväänä kuulkaas mulla on ollut kamerakuume. Kova kamerakuume! Ihan kamalia tuollaiset kuumeet 😀 Olen ollut ihan supertyytyväinen tuohon kaunokaiseeni eli Olympus PEN E-PL 6 -kameraani. En ole löytänyt siitä yhtään mitään vikaa, joten en ymmärrä tätä kamerakuumetta.

Mökki16 OLYMPUS DIGITAL CAMERA Magicmoment12Viime lauantaina Emilian kanssa treffatessamme kuumeeni konkretisoitui. Se, mitä en tiennyt kuumeilevani oli juurikin silmieni edessä. Olympuksen OM-D E-M10 yhdistettynä tuollaiseen korumaiseen ketjuhihnaan ja olin myyty! Olen zuumaillut Emilian kuvia sillä silmällä ja vaikkei omissanikaan mitään vikaa ole, niin silti hänen kuvissaan on sitä jotain. Saas nähdä onko se jokin siellä kameran käyttäjän päässä vai kamerassa, mutta pian se selviää! Saan nimittäin mahdollisuuden testata tuota OM-D E-M10 kameraa …one happy camper on täällä yhtä hymyä 🙂 Se, mitä välillä aina olen kaivannut on tuo kaukolaukaisu kännykällä. Vaikken nyt niin hirmuisesti niitä asukuvia ole tätä ennen ottanutkaan, niin jotenkin se on vähän säätöä ollut ajastetulla kuvauksella. Joten voipi olla, että niitä teidän toivomia asukuvia tulee eetteriin useammin!

Vanha kamerani pysyy edelleen käytössä myös. Ajattelin yllättää esikoisen ja antaa synttärilahjaksi hänelle sen lainaan. Valvovan silmän alla kuvailuihin. Hän on niin kiinnostunut valokuvaamisesta ja PEN E-PL 6 on juuri omiaan tuohon aloitteluunkin! Pikkuhiljaa ollaan käyty läpi aukkojuttuja, seuraavaksi siirrytään valotusaikaan 🙂 Muistelisin, että moni teistä jäi ilman tuota E-PL 6:sta silloin Black Fridayna, mutta nyt bongasin taas huikean tarjouksen. Verkkokauppa.com:ssa on tarjouksessa tuo Olympuksen PEN E-PL 6 -kamera ohuella pancake-objektiivilla ja WiFi-kortilla hintaan 299,90 euroa. Käykäähän katsomassa täältä tuo tarjous, te jotka edelleen tuosta kameroiden sympaattisimmasta haaveilette ♥ 

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tässä parin vuoden aikana olen satsannut objektiiveihin ja vahvasti olen sitä mieltä, että ne rahat eivät mene hukkaan. Reilu vuosi sitten ennen Thaimaan reissua ostin 25 mm f/1.8 ja tänä vuonna ennen reissua 17 mm f/1.8 saadakseni laajempaa kulmaa. Viime päivien postauksien kuvat, esimerkiksi eilisen rosmariinikanapostauksen, kuvat on kuvattu pitkästä aikaa tuolla 45 mm f/1.8 -obiskalla. Se oli mun ensirakkauteni eikä sitä tulla syrjäyttämään näillä näkymin pitkään aikaan. Toki pitää ottaa muutama askel taaksepäin saadakseen kaikki tarvittava mahtumaan kuvaan, mutta ei haittaa. Kuvista tulee niin käsittämättömän kauniita! Seuraavana on haaveissa makro-objektiivi, mutta täytynee odottaa joulupukin vierailuun sen kanssa.

Viime aikoina olen myös alkanut kuvaamaan RAW-kuvia! Jotenkin arastelin niiden kuvaamista, enkä ole tämän takia kuvannut raakakuvia. Onneksi rohkaistuin, sillä kokonaan uusi maailma on auennut. Vaikken yleensä kuvia paljoa käsittelekään, niin jossain tapauksissa se on tarpeen. Esimerkiksi hämärällä otetut raakakuvat kestävät hyvin kirkkauden lisäämistä ilman kuvan rakeistumista. Joten kokeilkaahan, jos ette ole vielä kokeilleet! Kuvat käsittelen Aperturella ja siihen olenkin ollut todella tyytyväinen. Mulla on jotenkin Photoshopia vastaan samanlainen kynnys kuin RAW-kuvien kuvaamiseen. Joten kuka ties, ehkä mä seuraavaksi hehkutan teille Photaria. Jahka uskallan sen ratkaisevan askeleen ottaa 🙂OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jassoo, kamerajuttuja riittäisi taas vaikka kuinka! Piti vielä kertomani siitä, että mikä valokuvaamisessa on mulle tärkeää. Lyhyesti ja ytimekkäästi se, että saa kuvaan tunnetta. Ettei vain räpsi. Jotta saa kuvan elämään ja välitettyä sen fiiliksen. Mutta nyt on pakko mennä välillä töihin, palataan tuohon tunnepuoleen valokuvaamisessa myöhemmin. Toivottavasti ehdin kuvailemaan viikonloppuna synttärijuhlissa samalla kun häärään keittiössä. Palataan niihin tunnelmiin sitten sunnuntaina iltasella. Instagram ja Snapchat tosin välittää tunnelmia liki reaaliajassa, mikäli tulee ikävä 😉

IHANAA PERJANTAITA &
ALKAVAA VIIKONLOPPUA!

alle


keskiviikko 13. huhtikuun 2016

Herkillä ♥

image1 (1)

…jo niin iso, mutta silti kovin pieni ♥

MOIKKAMOI IHANAT!

Voi tätä huhtikuuta! Kerta toisensa jälkeen se saa mut nostalgiseksi ja muistelemaan… Meillä on molemmat tytöt syntyneet näin huhtikuussa. Toinen perjantaina 13.päivä ja toinen ihan loppukuusta. Kevät on jo senkin takia erityinen vuodenaika. Ennen lapsia haaveilin huikeasta uraohjuksen elämästä ja piinkovasta businessmaailmasta. Lisurin tekemisestä. Lasten saannin jälkeen musta on tullut herkkis ja pehmeiden arvojen vankkumaton kannattaja. Kun vaakakupissa on ne lapset ja businekset niin ei tarvitse arpoa hetkeäkään, kumpi painaa enemmän. Herkillä on oltu tämäkin päivä; muisteltu sitä pientä nyyttiä, jonka saimme syliin aamulla klo 06.21 tasan yhdeksän vuotta sitten. Viimeistään hanat aukesivat siinä vaiheessa, kun luin tuon vuosi sitten pikkuiselle kirjoittamani kirjeen. #itkupilli

Kovin on samanlaiset ajatukset kuin vuosi sittenkin. Huomaan tosin, että lasten vanheneminen ottaa tänä vuonna sielun päälle raskaammin. Niin, ei ne lapset varmastikaan koe ikääntymistä näin raskaasti. Äiti vaan vuodattaa salaa kyyneliä ja tihrustaa ruokaa laittaessaan. Eihän nuo nyt vielä niin isoja ole, 9- ja 11-vuotiaat ovat vielä pikkuisia. Isommasta huomaa, että on jo murrosikää havaittavissa ja halutaan olla aina oikeassa (tai luullaan olevansa aina oikeassa ;). Intetään välillä jopa vastaankin. Niin tekee kyllä vielä tuo pienempikin. Viihtyvät kotona kaksistaan tai kavereidensa kanssa. Eilen annoimme luvan esikoiselle mennä ekaa kertaa kaupungille kaverinsa kanssa. Laajensi hiukkasen reviiriään. Ja eihän tässä kaiken järjen mukaan pitäisi olla mitään ongelmaa, sillä meidän kahdenkeskinen aika miehen kanssa on lisääntynyt. Elämä on helpottunut huomattavasti. Mutta en taidakaan ajatella näitä äitijuttuja järjellä. Vaan tunteilla. Sen takia lasten kasvaminen tuntuu haikealta. Onneksi meillä vielä tytöt tulevat herkästi syliin, soittelevat pitkin päivää monta kertaa ja pyytävät lukemaan satuja. Olenko mä ainut ”mammari” vai onko siellä muita herkkiksiä äitejä? 😀

Jotenkin se on ehkä tämä äitiys joka saa miettimään syvällisiä juuri näin huhtikuussa. Aamulenkillä juostessani mietin sitä, että yleinen käsitys on, että lapset eivät ole syy pysyä yhdessä. Voin sohaista ampiaispesään väittäessäni, että mun mielestä on. Mielestäni ne on juurikin nuo kaksi rakkaudenhedelmää, jotka ovat syy siihen, että tiukan paikan tullen on valmis tekemään kaikkensa perheen kasassa pysymiseksi. Jo ihan lähtökohtaisesti hoitaa parisuhdetta niin, että tule niitä tilanteita, jossa perhedynamiikka kärsisi. Tuossa muutama postaus takaperin juteltiin arvoista. Kyllä se on nuo lapset ja perhe mun arvorankingissa ykkösenä. Ja tiedän, ettei mikään mahti maailmassa tule sen sijoitusta horjuttamaan.

Nyt mä ajattelin karaistua ”toughen up” ja ottaa kahvikupposen takapihalle mukaan. Hengähdyshetki lauantaisten sukulaissynttäreiden valmistautumisrumbaan. Tälle päivälle on leivottu jo yksi raakakakku, toisen leipominen odottaa iltaan. Siinä välissä ajattelin pyöritellä parisataa cocktail-lihapullaa salaatin kanssa tarjottavaksi. Huomiselle iltapäivälle jää kinkkupiirakka, perjantaille kakkupohja ja lauantaina otetaankin sitten lungisti…jep, sen kun näkis 😉

AURINKOISIN KESKIVIIKKOTERKUIN,

alle

PS. siellä on taas muutaman postauksen kommentit vailla vastausta, palaan niihin illalla! Edit: huomenna…nyt painaa leivontatalkoot sen verran, että uni kutsuu 🙂