lauantai 05. joulukuun 2020

Tätä mä rakastan♥

 

Tätä leppoisaa lauantain tunnelmaa. Kun mies on hakemassa maalta takkapuukuormaa. Kun mä saan laittaa juhlan tuntua ruokahuoneeseen illan pikkujouluja varten. Sytytellä kynttilät ja funtsia, mihin olen osan joulukoristeita viime vuonna piilottanut. Kun ei ole kiire minnekään. Kun tyttöjen huoneista kuuluu kotoisia elämisen ääniä.

Sitä kun kaiuttimesta soi just se oikea ja ainut Celine Dionin joululevy. Kun kuusen kynttilät kimaltavat ja tuovat kaivattua valoa sangen hämärään lauantaipäivää.

Tätä olotilaa, jossa on välillä liiankin hyvä olla. Kun kaikki palaset on kohdillaan, vaikka ulkomaailma myllertää. Kun silti tietää, että parempaa on tulossa. Kun toivo voittaa pelon ja epävarmuuden.

Sitä, kun saa sovittua rakkaiden ystävien kanssa glögittelytreffit. Kun kalenterissa on ihanasti tilaa tulevina kahtena viikonloppuna.

Rakastan myös sitä, että tänä iltana saadaan istua pitkän kaavan mukaan alas ja jutella kaikesta maan ja taivaan välillä. Viime viikko ei ollut vain itselleni se kiireisin pitkään aikaan, vaan myös tuolle elämäni rakkaudelle. Tänä vuonna on tapahtunut paljon. Mutta tiedättekö, että kaikki ne muutokset, joita elämässä on ollut näyttäytyy positiivisina. Kasvun paikkoina.

Mä rakastan kuulkaas myös sitä, että te olette siellä ruutujen toisella puolella ja mä saan jakaa ajatuksiani teidän kanssa. Että mä saan välittää tekstin ja kuvien avulla teille tunnelmaa. Toivottavasti myös luottamusta siitä, että kaikki järjestyy.

Huominen itsenäisyyspäivä herkistää, koska itsenäisyys ei ole itsestäänselvyys. Itsenäisyyspäiväviikonloppuna tunnen suuren suurta kiitollisuutta kaikille heille, jotka meille ovat tämän mahdollistaneet. Näin vanhemmiten ymmärrän myös paremmin sitä, miksi mun pappojen ilmeet olivat välillä niin kovia. Miksi silmissä vilkahti joku tunne, muisto jostain jota en pikkutyttönä ymmärtänyt. Nyt ymmärrän ja se riittää ♥

TUNNELMALLISTA ITSENÄISYYSPÄIVÄVIIKONLOPPUA,

 


tiistai 01. joulukuun 2020

Joulun odotusta & uudistunutta ruokatilaa

HEI IHANAT!

Tänä vuonna jouluun laskeudutaan hieman erilaisissa tunnelmissa kuin aiemmin. Olkoon joulunodotus kuitenkin täynnä tähtien ja kynttilöiden tuiketta. Lapsenomaista varpaat kippuraan saavaa iloa pienistä, sallituista jutuista. Levollisuutta, siitäkin huolimatta, että ympärillä kuohuu.

Se, että sulkee välillä korvansa ja silmänsä uutisilta ei ole paheksuttavaa, vaan jopa sallittavaa. Olkoon joulunodotus tänä vuonna oman itsensä kuuntelemista, hetkeen pysähtymistä ja pienistä iloista nauttimista. Terveellä tavalla itsekästä, jossa on ihan ookoo tehdä niitä itselle mieluisia juttuja.

Joulu on monelle meistä raskas. Tämä joulu voi olla sinulle kenties ensimmäinen ilman tuttua ja turvallista, rakasta ihmistä. Tai se voi olla jo kymmenes ilman tärkeää perheenjäsentä. Suru katoaa, ikävä jää. Olkoon joulunodotus tänä vuonna armollinen ja lohduttava. Sellainen, että sieltä suruaallon pohjalta näkyy kuitenkin pieniä pilkahduksia toivosta. Kauniita muistoja, jotka saa hymyilemään.

Isot sukujoulut jää tänä vuonna monelta välistä. Joulurutiineja ja perinteitä sörkitään eikä se välttämättä tunnu hyvältä. Sillä ne ovat tärkeitä asioita. Niitä, jotka luovat joulun selkärangan. Olkoon joulunodotus tänä vuonna uuden opettelua ja sen ymmärtämistä, että tämä on väliaikaista. Sen tiedostamista, että uusien tapojen luominen ja muutos voi olla välillä myös hyvästä.

Joulua odotetaan uudistuneen ruokatilan myötä. Keittiön viereinen  ruokatila meni nimittäin uusiksi, kun siitä lähti pöytä Pyhälle. Pyöreä pöytä tuo avaruutta ja tilan tuntua. Ruokatilan tukkoisuus katosi kertalaakista. Enää pitäisi löytää joku täydellinen rottinkivalaisin ruokapöydän päälle 🙂

Meillä joulukuu alkoi joulukalentereiden avaamisella. Rakastan seurata sivusta lasten iloa. Sitä pyyteetöntä onnea pienistä jutuista. ”Minkä suklaan sä sait?”. Joulukuu alkoi myös jouluisten ruokakuvausten merkeissä. Sellaisten, jotka saivat mut ostamaan tarvikekauppareissulla pöydän päälle pienen joulukuusen ja kaivamaan tuikkukellon esille. Kunhan saan työt tehtyä, teen pikaisen joulusiivouksen keskikerrokseen, sillä illalla tuodaan iso joulukuusi sisään eikä sitä sovi tuoda sotkuiseen kotiin 🙂

IHANAA ALKANUTTA JOULUKUUTA


sunnuntai 29. marraskuun 2020

Lapin mökin sisustus


Kaupallinen yhteistyö: Veke.fi


 

HEIPPAHEI SUNNUNTAI-ILTAAN

ja pahoitteluni pienestä blogihiljaisuudesta. Kuten IG:n puolelta olette varmasti huomanneet, niin meillä on ollut melkoiset sisustusprojektit meneillään tuolla Pyhällä. Vanhempieni aikoinaan ostama keloparitalo jaettiin niin, että veljen perhe jäi sinne meidän ”omaan” päätyyn ja meidän perhe sai tuon puolen, joka on ollut vuokrakäytössä. Vuokrakäytössä olevan mökin sisustaminen aiheutti hieman enemmän päänvainvaa, jo pintamateriaalienkin osalta.

Sen sijaan, että lattiaan olisi valittu ihana puulankku, siihen valikoitui monojen klonksetta ja niiden mukana kulkeutuvaa sulanutta lunta kestävä kaunis julkisiin tiloihin sopiva vinyylilankku. Haaveeni harmaista seinäpaneeleista kariutui myös siihen, että paneelit olivat niin kellastuneet, että seinistä ei olisi tullut kauniin vaaleanharmaita vaan liian tummia.

Millaisen sisustuksen vuokrakäyttöön tarkoitettu mökki sitten sai? Kaupallisen yhteistyön myötä Veken kanssa saimme unelmiemme mökin sisustettua pikkuisen edullisemmin. Olin bongannut heidän laajasta kulmasohvavalikoimastaan niin älyttömän kauniin sohvan jo aiemmin syksyllä mökin sisustusta ensimmäistä kertaa pohtiessani. Ja koska olin niin kauan siitä haaveillut, päätimme ostaa juuri sen emmekä mitään muuta.  Basic avokolmasohva harmaalla Leone-kankaalla sopii tuohon tilaan täydellisesti. Se on muhkea ja ihanan iso löhösohva. Tiedättekö muuten, miten sohvan kätisyys katsotaan? Jep, edestäpäin. Eli meillä on oikeakätinen sohva, kun edestä katsottuna tuo avokulma on oikealla.

Basic avokulmasohva vaikutti laadukkaalta jo heti paketit avattuamme. Se tuli kolmessa osassa ja vain jalat piti laittaa paikoilleen. Ja toki nostaa sohvan kolme osaa kiinni toisiinsa. Sohva on kangasverhoiltu laadukkaalla, kulutusta kestävällä huonekalukankaalla, joka sopii vaativaan kotikäyttöön ja julkisiin tiloihin. Eli tämä sohva sopii loistavasti vuokramökkiin. Jalat ovat mustaksi maalattu koivua. Korkeat jalat tuovat sohvaan ilmavuutta ja helpottavat siivousta. Tyynyjen päälliset ovat irroitettavissa ja pestävissä.  Istuintyynyjen sisuksena on 70 % silputtua vaahtomuovia ja 30 % untuvaa. 

Avokulmasohvan pariksi ostimme vielä Basic -sarjan rahin, jota säilytämme telkkariseinällä, mutta jonka saa helposti siirrettyä sohvapöydän tilalle. Oi niitä paukkupakkaspäiviä, kun teemme koko perheen kesken majan sohvalle ja katsomme piirrettyjä. Rahin sisältä löytyy muuten kätevästi säilytystilaa, jonne jemmasimme jo lautapelin ja pelikortit.

Sohvapöydäksi mietin aluksi lasikantista pöytää, kunnes muistin taas mökin käyttötarkoituksen; se on meidän rakas lomanviettopaikkamme, mutta lisäksi sitä tulee käyttämään vuokralaiset. Veken sohvapöytävalikoima on laaja, mutta aika ensisilmäyksellä löysin pöydän, joka sopi täydellisesti niin mitoiltaan, ulkoilmeeltään kuin kestävyydeltään meidän sisustukseen. Kaunis Uoma sohvapöytä on kooltaan 60 x 80 cm. Jalat on valmistettu maalatusta metallista (saatavilla musta tai valkoinen) ja kansi männystä (saatavilla myös antiikkipetsattu mänty). Kansi on petsattu ja sen pinta on harjattu, jossa näkyy kauniisti puun syyt ja kuvioinnit. Pöytä on jämäkkä, mutta sen verran kepeä, että sen saa siirrettyä esimerkiksi rahin tieltä helposti pois.

Koska olemme rakastuneet tuohon kelonsävyiseen tunnelmaan Lapissa valikoitui sohvan viereen Trio Tripod lattiavalaisin kuultoharmaana. Mä en tiedä miksi, mutta mä rakastan noita kolmijalkavalaisimia. Meillä on kotona sellainen ollut jo pian kymmenen vuotta, enkä ole siihen kyllästynyt. Veikkaan, että tämän Lapin mökin kolmijalkaisen kanssa käy samoin! Valo siivilöityy varjostimen läpi ihanan pehmeästi.

Matto tuotti itselleni ehkä suurinta päänvaivaa. Mökin vuokraohjeissa kun lukee, että matot pitää pudistella joka vuokralaisen toimesta loppusiivouksen yhteydessä. Mutta päätin, että tuohon ohjeistukseen pitää tehdä muutos. Riittää kun maton imuroi. Sen takia matoksi ostimme Veken laajasta mattovalikoimasta Orion muhkea nukkamaton koossa 200 x 290 cm. Tuo harmaan sävy on just sellainen, minkä sen halusinkin olevan. Matto sitoo isolla koollaan koko olohuoneen kalustuksen yhteen. Matossa on pölyämätön ja antistaattiseksi käsitelty nukka sekä kestävä kudottu juuttipohja.

Parven sisustus meillä on vielä kesken, mutta sinne tulee lapsille telkkarin katselutila. Tai miehelle urheilun katselutila 😉 Parven kattoon modernia ilmettä tuo Trio Gina spottivalaisin, joka alunperin piti mennä sohvan taakse seinään kiinni, mutta päätyikin parven kattoon. Joku muhkeampi matto sinnekin tuon vanhan maton tilalle ja muutama iso lattiatyyny maton päälle.

Hassua kuvitella, että vielä reilu viikko sitten pintaremontti ei ollut alkanut, emmekä olleet ostaneet kalusteita. Mutta kuten olen aiemminkin todennut, niin Vekellä on ihan supernopeat toimitukset. Maanantaina tein tilauksen ja torstaiaamuna tuotteet olivat noudettavissa Rovaniemen myymälästä. Toki ne olisi saanut pienellä rahdilla toimitettua myös mökille, mutta koska olimme just sopivasti peräkärrymme kanssa Rovaniemellä, niin säästimme kuljetuskulut. Kävin muuten ekaa kertaa Veken myymälässä ja mieleeni heräsi vain yksi kysymys: Miksei Veken myymälää ole täällä Tampereella? Tai oikeastaan, ehkä on parempi ettei ole, sillä jösses miten ihania juttuja sieltä löysinkään! 😉

SULOISTA SUNNUNTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,

PS. ajattelin eka tehdä tämän postauksen vasta huomenna maanantaina, mutta huomasin, että Vekellä on Black Friday -tarjoukset voimassa puolille öin, niin päätin ryhtyä tuumasta toimeen ja tehdä tämän nyt kotiin palattuamme. Pääsette katsastamaan nuo huimat tarjoukset!


torstai 26. marraskuun 2020

Vain Lappi-jutut ♥

♥ täällä keitetään aamuisin kaurapuuro kunnon kaurahiutaleista, ei pikahiutaleista
♥ kasvot pestään illalla Baborin entsyymikuorintajauheella ja niille laitetaan yöksi ihana Mia Höytön Lumous-seerumi
♥ Lapissa voi ihan hyvin mennä syömään vuosikausia vanhalla fleecepaidalla, jossa Pyhä-merkki kaipaisi uudelleen ompelua
♥ täällä voi hyvällä omalla tunnolla juoda 12 cl punaviiniä lounaalla, jos siltä tuntuu
♥ ennen nukkumaan menoa tulee käytyä usein vielä korttelikierros ja ihasteltua samalla yövalossa olevaa tunturia
♥ Lapissa sitä tutustuu enemmän ihmisiin kuin etelässä. Niin koirien omistajiin kuin samalla hiihtoladuilla hiihtäviin.
♥ laskettelupäivänä ravintolaan voi mennä syömään kypärän lätistämillä hiuksilla eikä kukaan katso pitkään.
♥ Lapissa pitää kerran lomalla paistaa takassa makkarat ja syödä niiden kanssa peruna- ja punajuurisalaattia
♥ täällä sellaisetkin lautapelit tulevat käyttöön, joita etelässä ei muka ehdi pelata.
♥ aamupalan jälkeen voi ihan hyvin parkkeerata kahvikupin kanssa yökkärissä sohvan nurkkaan ja vain tuijotella ulos ilman kiirettä minnekään
♥ täällä collegehousut ja -paidat sisävaatteina vaihtuu kerrastoon
♥ vastaantulevia ihmisiä tulee moikata tai ainakin me tervehditään ja 99,9% saadaan heit takaisin
♥ etäisyydet hämärtyy; 122 kilometriä Rovaniemelle taittuu hetkessä, puolen tunnin matka Kemijärvelle tuntuu samalta kuin meiltä kotoota Lielahden ostosparatiisiin (5 km)
♥ täällä saunotaan usein pitkän kaavan mukaan niin, että posket hehkuu punaisina aina nukkumaanmenoon saakka
♥ Lapissa harmainkin päivä ei tunnu harmaalta. Luonto on kaikin puolin niin kaunis, että ei sitä harmautta edes huomaa.
♥ täällä voi nähdä tontun jälkiä ikkunan alla, koska on lunta
♥ Pyhällä me nähdään tiettyjä kavereita useammin kuin Tampereella, täällä käy tosi paljon tamperelaisia tuttuja
♥ mökin reilut 50 neliötä + parvi tuntuu just passeleilta, yhtään ylimääräistä tilaa ei kaipaa
♥ lakanat ovat usein ruudulliset
♥ ei ole Lapin reissua ilman poromakkaraa Putaan Pullan rieskan päällä
♥ täällä laudeliinat ja kylpypyyhkeet on poikkeuksetta aina pellavaiset
♥ siinä missä kotona tulee poltettua valkoisia kynttilöitä, ei täällä kynttilän värillä ole juurikaan väliä
♥ täällä mökissä minttukaakaot tulee juotua värikkäistä poromukeista, muut mukit ei kelpaa
♥ hiukset pestään Suomalaisella mustikkashampoolla ja hoidetaan saman sarjan hoitoaineella
♥ fööniä ei juuri tule käytettyä, eikä mitään hiustenlaittotuotteita
♥ meikiksi kelpaa ripsiväri ja kulmageeli

Summasummarum: täällä elämä on jotenkin niin paljon yksinkertaisempaa kuin etelässä ♥ Etätyö ja -opiskelupäivät tuntuvat lomalta. Nyt nukkumaan ja aamulla aikaisin kohti Kemijärveä. Remppamiehet tarvitsevat muutaman listan takan edustan kiveyksen rajaamiseen. Remontti valmistuu huomenna ja lauantaina päästään kalustamaan mökki. Aikas ihanaa, sekin 🙂

KIVAA LOPPUVIIKKOA TOIVOTELLEN,


keskiviikko 25. marraskuun 2020

Herkulliset ja helpot kaura-maapähkinävoisuklaaneliöt


Kaupallinen yhteistyö: McVitie’s


MOI!

Siinä missä tuoksut, varsinkin näin joulun alla, tuovat mieleen muistoja lapsuudesta, tuovat muistoja mieleen myös maut. Oikeastaan kaikki ne asiat, jotka voimme eri aisteilla tuntea. Kun suljen silmät voin tuoksuttaa olohuoneen pöydällä kukkaan puhjenneen hyasintin ja jos oikein pinnistelen voin kuulla ne äänet, joita mun lapsuudenkodissa kuului keittiöstä.

Tosin mun äidillä ei ollut tapana muuta kuin kolistella keittiössä. Jos meidän lapsilta kysyttäisiin, että mitä keittiöstä kuuluu näin joulun alla, niin vastaisivat varmastikin, että kolistelun lisäksi joululauluja. Äidin laulamana. Nyt tehdään niitä sellaisia muistoja, joita meidän lapset muistelevat isona. Rakastan ajatusta siitä, että kaikki mitä teemme nyt, on joskus osa meidän lapsiemme muistoja. Sitä historiaa, joka muokkaa heitä.

Toivon, että joku päivä meidän tytöt muistelevat näitä joulunalusaikoja ja yhteisiä leivontahetkiämme. Muistelevat niitä perustuotteita, joita käytin leivonnassa ja ruoanlaitossa. Tietävät, että jotkut asiat pysyvät vuodesta toiseen. Jotkut tuotteet keittiössä ovat niitä, joita ei vaihdeta hetken huumassa. Mitä sitä suotta hyvää pois vaihtamaan. Yksi tällainen tuote, jonka muistan jo lapsuuteni keittiöstä on McVitie’s Digestive -keksit. Niitä käytettiin muun muassa juustokakkujen pohjassa, mutta useimmiten ne päätyivät isäni kahviin dippaamiksi. Muistan vieläkin sen näyn, kun iskä koitti lusikalla onkia kahvikuppiin tipahtanutta Digestive-keksiään 🙂

Kaupallisen yhteistyön myötä McVitie’sin kanssa tulin kertomaan teille heidän uutuustuotteestaan nimittäin McVitie’s kaurakekseistä herkullisen reseptin myötä. Näistä kaurakekseistä on tullut mun suosikkeja, sillä niissä korkea kaurapitoisuus todellakin maistuu. Ne ovat ihanan rapeita! Kuten kaikissa McVitie’s tuotteissa, myös kaurakekseissä on panostettu laatuun. Halusin reseptiini maapähkinävoin ja suklaan sulostuttajaksi nimenomaan kauran, joten sen takia päädyin McVitie’s kaurakekseihin. Ja hei, McVitie’s -keksit sopivat ihan kaikkiin tilanteisiin. Leivonnan lisäksi myös kahvipöytään tai välipalaksi. McVitie’s uutuuskeksit löytyvät Keskon hyllyiltä.

Ennen kuin jaan teille reseptini suussa sulaviin kaura-maapähkinävoisuklaaneliöihin, niin saanhan kertoa sympaattisen tarinan McVitie’s -keksien takana? McVitie’s on tehnyt suosikkikeksejään jo vuodesta 1839, jolloin perustaja Robert McVitie avasi ensimmäisen kaupan Edinburghissa. Tuo kauppa on muuten vieläkin olemassa lähes muuttumattomana.

Vuonna 1892, 50 vuoden keksien leipomisen kokemuksella, Sir Alexander Grant McVitie’ s otti uunista maailman ensimmäisen Digestive-keksin. Nimi tulee leivinjauheesta, jonka piti aktivoida ruoansulatusta. Nykyään on tiedossa, että täysjyvävehnäjauhon kuiduilla, joita Digestive-kekseissä käytetään, on myönteinen vaikutus ruoansulatukseen. Nimi Digestive jäi pysyväksi ja alkuperäinen, salainen resepti on vielä tänä päivänäkin käytössä kuuluisien McVitie´s Digestive-keksien leivonnassa. Eli historia on pitkä ja kun kuulin tarinan mulle tuli heti mieleen, että täytyykin lisätä tuo Robert McVitien perustama kauppa meidän ”travel bucket” -listalle.

Mutta koska nyt ei ihan heti päästä matkustamaan Skotlantiin, matkustetaan makujen muodossa.

Pidempään mukana olleet lukijat tietävätkin, että mä rakastan tarinoita. Sen takia halusin kertoa teille tuon McVitie’sin tarinan ennen alla olevan reseptin julkistamista. Näistä tuli sellaisia herkkuja, että jo yksi pala riittää vastaamaan makeahampaan kolotukseen. Mikäli kaura-mmaapähkinövoisuklaaneliöistä haluaa jouluisemman makuisia, niin sulatettuun suklaaseen voi hyvin laittaa mausteeksi kanelia.

Kaura-maapähkinävoisuklaaneliöt

300 g McVitie’s Kaurakeksejä
70 g voita
300 g maapähkinävoita
0,5 dl fariinisokeria
200 g tummaa suklaata
200 g maitosuklaata

1. Hienonna keksit ja sokeri blenderissä
2. Sulata voi ja anna jäähtyä hieman, lisää kaurakeksi-sokeriseokseen
3. Lisää maapähkinävoi em. seokseen
4. Painele kaurakeksiseos tiiviiksi leivinpaperilla vuoratun vuoan pohjalle
5. Sulata suklaat eri astioissa mikrossa
6. Kaada kaurakeksipohjan päälle ensin tumma suklaa ja sitten koristele maitosuklaalla (vetämällä esim. hammastikulla ”marmorimainen” kuvio)
7. Laita vuoka pakkaseen noin puoleksi tunniksi
8. Leikkaa terävällä veitsellä neliöiksi ja tarjoile
Huom! Jos käy niin kuin eräällä nimeltä mainitsemattomalta ja kauraneliöt ehtivät kovettumaan liikaa pakkasessa, antakaa niiden hieman sulaa ennen leikkausta, ettei suklaa halkeile. Muutenkin suklaa kannattaa leikata kuumennetulla veitsen kärjellä. Nimimerkillä, oppia ikä kaikki 😉

Nämä herkut sopivat tarjottavaksi ympäri vuoden ja missä tilanteessa tahansa, mutta meillä kaura-maapähkinävoisuklaaneliöitä nautittiin englantilaisittain teen kanssa. Pöytään katettiin myös kaurakeksejä, juustoa ja lemon curdia. Puhuttiin hetki brittiaksentilla englantia. Se on kuulkaas ne elämän pienet ilot, jotka tuovat valoa myös marraskuun pimeyteen

IHANAA KESKIVIIKKOA TOIVOTELLEN,