Tiedättekö, minkä takia tällä hetkellä eletään maailman kaikkeuden, tai ainakin vuoden, ihanimpia päiviä? Sen takia, että liki jokainen asia on ”tämän kesän eka”. Tämän kesän ekoja on tänään ollut raparperipiirakka sekä tämän kesän eka pirtsakka kynsilakka. Se viininpunainen sai varpaankynsissä vaihtua hieman oranssihtavaan punaiseen. Kirkkaaseen ja kiiltävään. Sitä samaa tuli sutaistua kesämielellä myös sormien kynsiin.
Kesän eka itseruskettava on levitetty myös tänään purkista ja kesän ekaa kertaa on päällä mekko ilman sukkahousuja. Tai pidempi tunika tuo taitaa pidemminkin olla. Siinä rajoilla pituutensa suhteen, että pystyykö sillä lähteä puutarhalle ostamaan kesäkukkia mökille. Tätä nykyä, kun jotenkin kaikki ylipolven helmat tuntuvat hieman liian ”hempsankeikoilta”…itselle puettuna tarkoitan 😀
Äkkiä kävin aamulla tuolla takapihalla pelastamassa muutaman pikkuisen raparperin varren. Toivottavasti nuo loput ehtivät ennen piharemonttia kasvamaan siihen mittaan, että niitä voisi pakkaseenkin laittaa. Olen nimittäin todellinen raparperifani. Raparperipiirakka on parhautta, mutta sitä on myös raparperikiisselikin. Voiskohan raparperia laittaa smoothieen? Piirakan tein samalla vanhalla ohjeellani, tosin valkoisen sokerin korvasin intiaanisokerilla. Intiaanisokerin ja voin pyhä liitto tekee tästäkin piirakasta ihanan kinuskisen. Makeutta taittamaan raparperin lisäksi laitoin muutaman vadelman (niitä ei ihan vielä takapihalla ollut 😉 sekä vaniljarahkaa.
-sekoita voi ja sokeri, lisää muna
-sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää voisokerimunaseokseen
-levitä voidellun piirakkavuoan pohjalle
-sekoita täytteen aineet keskenään ja kaada piirakkapohjan päälle
-paista 200 asteessa noin 30 minuuttia
-anna jäähtyä!
Vaikkei itseäni elämässä ole juuri täytynyt muistuttaa niistä elämän perusasioista, niin silti tuo muistutus ranteessa on hyvä olla olemassa. Näin kiireaikoina kuin ei välttämättä aina ole itsestään selvää muistaa elää, nauraa ja rakastaa. Kesän ekaa kertaa huomasin eilen illalla, että oli ollut niin kiire päivä töissä, etten ollut edes Insta Storya päivittänyt. Toisaalta on ihana huomata, että sitä vaistomaisesti tulee karsittua tietyistä jutuista kiireen keskellä. Niistä sellaisista, joita ehtii kyllä tekemään myöhemminkin. Blogikin jäi päivittämättä ja muutenkin somekäynnit oli laskettavissa yhden käden sormilla. Nekin suurin osa liittyivät töihin. Sängyssä nukkumaan mennessäni mietin, että pitäisi ehkä useammin pitää someton päivä.
Nyt kohti puutarhaa ja mökkikukkasten ostoa. Josko sitä löytäisi sen sortin kukkia, jotka rakastaisivat kuivuutta tai rankkasateita. Sellaisia, jotka huolehtisivat itse itsestään 😉 Sitten kohti mökkiä illaksi laittamaan kukkia ja saunomaan. Hassua muuten, että kroppa ja sisäinen kello on jotenkin ihan lauantaissa. Parastahan on se, että se lauantai on vielä edessä ♥
Huomaan, että nyt kun kesä (kyllä, kesä!) on vihdosta viimein saapunut, niin sitä on tullut viritettyä ajatuksetkin kesäruoan tasolle. Jätetty taka-alalle ne pitkään haudutetut lihapadat ja lämmittävät sopat. Mieli on siirtynyt salaatteihin, grilliruokaan ja muutenkin nopeasti valmistettaviin kesäherkkuihin. Mökkikauden aloituksen myötä sellaisiinkin ruokiin, jotka valmistuvat vaivattomasti myös mökkiolosuhteissa ja jotka sopivat nautittavaksi kesäillassa viltin päällä laiturin nokassa. Meillä majoneesi kuuluu kesän ruoanlaittoon jos ei nyt päivittäin, niin ainakin viikottain. Yleensä siitä valmistetaan herkulliset dipit ranskiksille tai tujautetaan sitä hampurilaisen väliin. Tällä kertaa kehittelin majoneesista pariin kesäiseen salaattiin salaatinkastikkeet sekä käytin sitä pikkusuolaisten sulostuttajana. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Hellmann’sin kanssa.
Rakastan pikkusuolaisia yli kaiken. Voisin elää kaiken maailman sormiruoalla. Kun näin tämän kampanjan kampanjahaun istuin Dubain hotellimme cocktailtunnilla. Tuota cocktailparituntista odotin joka päivä. En suinkaan sen juoman takia vaan niiden suussa sulavien kanapeiden, pikkusuolaisten takia. Ne veivät kielen mennessään. Tuossa hetkessä päätin, että ei olisi hassumpi idea alkaa kotonakin tekemään pikkusuolaisia useammin. Ei vain juhliin vaan ihan myös arkenakin. Niille ex tempore -piknikeille ja retkille, jota kesä toivottavasti tuo monet mukanaan.
Tuon hotellimme kokit olivat niin taitavia, että ihan sellaisiin suorituksiin tämä lifestyle-bloggaaja ei yltänyt. Mutta mielestäni sain kehitettyä neljä aika ihanaa ja erilaista kanapeeta. Lisäksi kaksi salaattia, jotka ovat kesäisen raikkaita. Kesällähän ruoanlaitossa on parasta se rentous. Se, että voi huiskia tuoreita yrttejä ja marjoja vähän joka ruokaa. Maistella ruoanlaiton keskellä ja mutustella makumaailmaa. Freesata ruokaa hieman sitruunamehulla ja tuoda siihen samettisuutta Hellmann’sin majoneesilla. Joissa muuten käytetään 100% vapaan kanan munia ja jotka sisältävät paljon hyviä, tyydyttymättömiä rasvoja.
Tein alla olevat pikniksapuskat noin neljälle nälkäiselle aikuiselle. Täytteitä kanapeihin tuli ehkä kuudelle tai maksimissaan seitsemälle, mutta se sallittakoon. Kokki apulaisineen makusteli hyvillä mielin ylimääräiset täytteet 🙂
Kesä ja lohi. Kesä ja graavilohi. Ne sopivat yhtä hyvin yhteen kuin lime ja tillikin. Näistä graavilohikanapeista tuli omia suosikkejani. Krustadin rapsakkuus, limen hapokkuus ja majoneesin täyteläisyys saivat aikaan tyytyväistä mmm-äännettä. Myös muissa perheenjäsenissä!
GRAAVILOHIKANAPEET 4:lle
2 rkl Hellmann’s Real -majoneesia puolikkaan limen mehu ja raastettu kuori tuoretta tilliä ripaus suolaa pala graavilohta 4 krustadia
-sekoita majoneesi, limen mehu + raastettu kuori, pilkottu tilli ja suola keskenään
-jaa majoneesi neljälle krustadille (täytteestä riittää noin kuuteen krustadiin)
-asettele päälle graavilohta ja tuoretta tilliä
Tuo Hellmann’s Valkosipulimajoneesi on ollut meillä käytössä sellaisenaan bataattiranskalaisten ja ranskalaisten dippaamiseen. En voi vastustaa sitä. Voisin syödä sitä ihan pelkältäänkin. Tällä kertaa se pääsi jättikatkaravun pyrstöjen, avokadon, tillin ja sitruunan kanssa solmittuun liittoon rapsakoiden ruisnappien päälle.
-sekoita majoneesi, sitruunan mehu ja muutama kierros mustapippuria myllystä
-lisää majoneesiseokseen jättikatkaravun pyrstöt, palasteltu avokado sekä tuoretta tilliä
-asettele ruisnappien päälle
-koristele tuoreella tillillä sekä sitruunan viipaleella
Kaikille ei kalaruoat maistu. Meillä pienempi on ilmoittanut, että ei ole kalan ystävä. Paitsi lohisopassa. Kana onneksi hänellekin maistuu. Joten niitä ”ei kalaruokien” -ystäviä varten tein myös broilerinleikkeistä pikkusuolaisia. Näissä majoneesin pehmeys saa rinnalleen kirpsakan punaposkisen omenan, kielenkantoja vienosti kutkuttelevan tulisen kastikkeen sekä makua ja väriä antavan curryn. Tarjoiltuna tuorean ruisleivän päällä.
-leikkaa ruisleipä neljään osaan ja voitele ne
-pilko omena, korianteri ja broilerinleike pieniksi
-sekoita ne majoneesin, tulisen kastikkeen ja curryn kanssa
-asettele ruisleivälle salaattia pienisteltynä ja lusikoi sen päälle broilerimajoneesiseosta
-koristele tuoreella korianterilla
Minttua, aurinkokuivattua tomaattia ja vuohenjuustoa. Pehmeän täyteläistä majoneesia ja suloisen makeaa hunajaa. Tarjoiltuna raikkaan kurkkuviipaleen päältä. Näissä lihattomissa kanapeissa maistuu kuulkaas kesä! Mutta koska kesä on aika lämmin, niin nämä kannattaa täyttää vasta juuri ennen tarjoilua, ettei kurkun nesteen turhaa valuta täytettä kurkulta pois.
KASVISKANAPEET 4:lle
2 rkl Hellmann’s Chilimajoneesia 3 aurinkokuivattua tomaattia tuoretta minttua vuohenjuustoa maun mukaan loraus hunajaa mustapippuria 4 cm pala kurkkua
Onko mitään ihanampaa kuin varhaisperunat? Mitään ihanampaa kuin eilisen päivän perunoista tehty perunasalaatti? Eipä juuri tule montaa asiaa mieleen. Se, kun ne eilisen päivän perunat sekoitetaan yhteen herneiden, papujen, retiisien ja avokadon kanssa, lisätään siihen kastikkeeksi hieman makeantulista sinapilla höystettyä majoneesia ja annetaan tuon salaatin tekeytyä jääkaapin viileydessä hetki, lähentelee jo sitä kesäruokaideaa, jota itse olisin valmis toteuttamaan aina toukokuusta elokuuhun.
KESÄINEN PERUNASALAATTI 4:lle
8 pientä varhaisperunaa keitettynä tai 10 keitettyä pariisin perunaa 100 g (pakaste)herneitä 100 g vihreitä papuja 5 retiisiä pieni avokado
Kastike 3 rkl Hellmann’s Real -majoneesia 1 rkl väkevää sinappia tuoretta korianteria loraus hunajaa tujaus mustapippuria myllystä suolaa maun mukaan
-sekoita kastikkeen ainekset keskenään
-halkaise jäähtyneet perunat ja sekoita ne pakasteherneiden, papujen ja pilkotun avokadon kanssa sekaisin
-sekoita joukkoon kastike
-anna tekeytyä jääkaapissa noin puolisen tuntia ennen tarjoilua
Parsakaali, tuo pitkäaikainen rakkauteni, kulkee mukana myös tänä kesänä. Aina minulta kysytään, että enkö keitä sitä. En edelleenkään keitä sitä. Tähän salaattiin parsakaali sai kaverikseen pensasmustikoita, kirpsakkaa omenaa ja ihanaa luomusellerin vartta. Siemensekoitus tuo rouheutta ja minttu raikkautta. Kastikkeen suloisuus saa parsakaalin jääkaapissa hieman pehmenemään. Niin että salaatista tulee hetkessä niin kesäkattauksen katseenvangitsija kuin santsauskierroksen kunkkukin!
-pilko parsakaali, selleri ja omena
-sekoita joukkoon pensasmustikat varovasti
-sekoita kastikkeen aineet keskenään ja lisää salaattiin
-koristele siemensekoituksella sekä tuoreella mintulla
Sitten ei muuta kuin essu pois kaulasta, hiukset kikkuralle, huuliin punaa ja kesämekko ylle. Kesäiset piknikit odottavat! Rakkauteni majoneesiin on yltänyt siihen pisteeseen, että ajattelin sen moninaisia käyttötapoja tämän tästä. Tälle kesälle ajattelin vielä kehittää reseptit bbq-majoneesista, jolla maustaa taivaallinen grillipitsa sekä testata elämäni ensimmäisen kerran, miten majoneesi sopii suklaakakun leivontaan.
Vastaamalla tähän kysymykseen tämän postauksen kommenttiosiossa sinulla on mahdollisuus voittaa Hellmann’s tuotepaketti ja päästä testailemaan majoneeseja eri käyttötarkoituksiin! Kilpailuaika alkaa nyt ja loppuu viikon päästä tiistaina 15.5. klo 23.59. Löydät arvonnan säännöt täältä. Onnea arvontaan!
TIISTAIN ILTATERKUIN,
PS. pysykäähän kuulolla; kesäkuussa meitä kokoontuu tämän kampanjan tiimoilta viisi bloggaajaa saareen tuonne meidän mökille. Viiden tähden illallista herkkureseptien kanssa luvassa siis myöhemmin kesällä! 🙂
Siellä oli yhdeksän omenapuuta. Vanhoja ja kauniita. Runsaasti toukokuun lopussa kukkivia ja syksyllä mehukkaita omenoita kantavia. Neljä isoa punaista viinimarjapensasta, vadelmapuskat sekä mustaviinimarjapensaat, joista mehustaa mehuja talven varalle. Kolme karviaispensasta, joissa käytiin iltaisin päivän viilennettyä napostelemassa marjoja iltapalaksi. Kaksi perunamaata, joissa toisessa rivit täyttyivät Timoista, toisessa pihan perukoilla taas kasvoi paljon varjellut Siiklit.
Oli muutama uusi pensasmustikkapensas sekä iskän Irgutskin tuliaisina tuomat monivuotiset valkosipulit. Raparperipuska, jonka alle mahtui kokonainen sammakkosukupolvi. Iso pyykinkuivausteline, jonka ansiosta pyykistä tuli raikkaan tuoksuisia. Ollakin, että ne välillä riippuivat siellä viikon ja kastuivatkin välissä. Oli kulmakunnan korkein lipputanko, johon laitettiin poikkeuksetta joka liputuspäivä siniristilippu liehumaan. Iso jasmiinipensas, jonka kukat huumasivat tuoksullaan.
Oli mieheni ja veljeni tekemä terassi, jonka pöydän ääressä juotiin monen monet britakakkukahvit. Joskus lämpimän kesäillan kunniaksi konjakin kera. Oli keltainen Texas ranger, jolla muokattiin perunamaa ja oli kuokka, jolla tehtiin siemenperunoita varten vaot. Monta metriä korkea luumupuu, joka olisi antanut satoa koko Suomen luumuhillon tarpeisiin.
Siellä on tällä hetkellä mutaa, multaa ja soraa. Epämäärisiä tavarakasoja ja hylätty lasten hiekkalaatikko. Punaisine ja keltaisine haravoineen. Vihreä ämpäri ja keltaiset kottikärryt. Keinu ja pieni polkupyörä. Kolme tarpeettomaksi jäänyttä, ruostumaan päässyttä trampoliinia. Kulmakunnan korkein ja komein lipputankokin, joka on sekin päässyt pahoin ruostumaan.
Siellä on edelleen ne sitkeimmät. Sammakkosukupolven isolehtiset ja värikylläiset sateensuojat, joiden varsina kasvaa kauneimman punaiset raparperit ikinä. Irgutskilaiset hengityksen ”raikastajat” vierustovereinaan. Nämä sitkeät täytyy pelastaa ennen piharemonttia ja varovasti siirtää ne uuteen pihaan. Jotain vanhaa tulee otettua mukaan, tasapainottamaan sitä kaikkea uutta, mitä meille tulee.
Sitkeinä säilyy myös muistot. Niitä ei edes se tontille tuleva kauhakuormaaja pysty kaatopaikkalastin mukaan kippaamaan. Ei vaikka kuinka yrittäisi ♥
Jonain päivänä siellä tulee olemaan ainakin neljä omenapuuta, joiden alle viedä lepotuoli ja kirja sekä muutama viinimarjapensas, joista ammentaa c-vitamiinia talven varalle. Punaposkisia vadelmia pakkaseen asti ja tontin nurkassa pieni perunamaa. Siikliä sen olla pitää. Texas ranger, jota ei tuosta vain voidakaan erottaa tehtävistään. Irgutskilaiset valkosipulit, joista emme toivottavasti pääse eroon ikinä. Iso terassi, jossa istua kesäiltoja ystävien kanssa. 350 neliötä nurmikenttää, jossa lapset voivat koiran kanssa kirmailla.
Ehkä myös se luumupuu ja muutama sireeni. Kukkapenkki, josta riittää maljakkoon asti. Kukkaloistoa, jonka värikkyyttä ihastella iltaisin yöpuku päällä puutarhassa paljain jaloin hipsutellessaan. Rakkautta, joka saa pihan kukoistamaan. Tavalla, jolla se taannoin kukoisti ♥
Jotenkin voisi kuvitella, että puiden lehtitilanteen puolesta on kevät, mutta kyllä koiran kanssa aamulenkillä ollessani tulin siihen tulokseen, että ihan kesäistähän siellä on; aurinkokin lämmitti niin, ettei juuri olisi takkia tarvinnut 🙂 Ihanaa!
Se säästä, nyt niihin tämän vuoden ekoihin mökkiterkkuihin. En kestä, mökkikausi on nyt oikeasti alkanut. Kyllä odottavan aika oli jälleen kerran pitkä. Vielä lauantaiaamuna ajellessamme mietimme, että näinköhän järvi on kolmessa päivässä ehtinyt sulaa. Venerantaan päästyämme tuli melkein helpotuksen itku. Vesi oli niin korkealla, ettei mitään sen kummempia kommervenkkejä tarvittu, jotta saimme veneen laskettua venekatoksesta. Saareen päästyämme totesimme helpottuneina myös sen, että laituri oli pysynyt kuosissa. Sekään kun ei ole itsestäänselvyys.
Aina jännityksellä sitä avaa mökin oven. Mielessään miettii kauhuskenaarioita hiirien tuhoamasta mökistä. Mutta ehei, ei tälläkään kertaa. Aika hyvin ollaan kyllä aina putsattu kaikki ruoat talveksi pois. Lisäksi sellaisia hiirien suosimia pesäpaikkoja ei jätetä. Eli kaikki tyynyt, peitot, täkit, viltit ja muu irtoava pehmeä tekstiili laitetaan talveksi ilmatiiviisiin muovilaatikoihin. Petauspatjat myös rullataan pystyasentoon.
Meillä on muodostunut jo tietyt rutiinit, joiden mukaan toimitaan mökin kesäkuntoon laittamisen yhteydessä. Mies menee virittelemään päämökin ja saunamökin vesipumput kuntoon ja itse imuroin, pyyhin pölyt ja laitan pedit kuntoon. Ojentelen sohvatyynyt ja heittelen koristeviltit sinne sun tänne tuoleille. Viime vuonna taisteltiin vähän toisen vesipumpun kanssa ja lopulta vaihdettiin suodatin järvessä olevan putken päähän. Takaiskuventtiili ei toiminut eikä painetta muodostunut.
Tänä vuonna molemmat pumput lähtivät käyntiin kertalaakista. Samoin lämminvesivaraajat. Veneen moottorin kanssa ollaan joku vuosi taisteltu myös. Tai lähinnä sen, että miten saa tuon liki sata kiloa painavan moottorin nostettua laitskalta veneeseen niin, ettei se tipu järveen 😀 Tänä vuonna siinäkin onnistuttiin kyllä jotenkin tosi joutuisasti. Ainoa vaan, että veneen moottorin akku sanoi trööts ja lopetti toimimisen. Nyt se on täällä kaupungissa latingissa ja uusi yritys torstaina.
Tytöistäkin alkaa olemaan hirmuisesti apua. He lakaisivat terassin ja keräilivät risuja. Risuja olikin yllättävän paljon tippunut talven aikana. Lopulta kaikki oli valmista ja oli aika rojahtaa mökkisänkyyn päikkäreille kirjan kanssa. Se on joka ikinen kerta yhtä ihanaa! Melkein yhtä ihanaa kuin mökkisaunan kosteat löylyt. Vilvoitteluhetket saunamökin terassilla ja hiljaisuuden kuunteleminen.
Vuoden ekaa mökkiviikonloppua vietettiin ihanan lämpimissä keleissä. En edes ihan heti muista, että viime kesänä olisi saaressa ollut yhtä lämmin. Kuten viime vuonna niin tänäkin vuonna vuoden ekalle mökkiviikonlopulle osui myös miehen synttärit. Niitäkin juhlistimme pienimuotoisesti. Jopa se meidän joutsenpariskunta teki näyttävän paluun lahdelle mökkikauden aloituksen kunniaksi. Tai toisen heistä näimme, mutta myös toisen kuulimme. Nyt kun sinne mökille on kerran päästy, niin ei millään malttaisi pysyä pois. Onneksi tällä viikolla on tuo yksi arkipyhä helpottamassa mökkikaipuuta. Vaikkemme silloinkaan möksälle ehdi kuin iltapäivästä muutamaksi tunniksi, niin sekin jo riittää ♥
Vaikka se arki onkin ihmisen parasta aikaa, niin silti on niitä työpäiviä, että sitä tulee luovittua jotenkin aamupäivästä liki nukkumaanmenoon asti tulipaloja sammutellen. Multitaskingiä isolla ämmällä suorittaen. Niitä päiviä, kun neljän maissa miettii, että mihin ne työtunnit hurahti. Vain siirtyäkseen toimistolta kotitoimistolle. Aina silloin tällöin minulta kysytään, että kuinka helppoa on kahden työn yhdistäminen. Miten ajanhallinta onnistuu kahden työn ja vapaa-ajan välillä. Mitkä ovat niitä asioita, jotka helpottavat niitä kaoottisempiakin työpäiviä. Niitä päivä, joista en yleensä ole julkaissut edes blogissa kuvia. Kaupallisen yhteistyön myötä Knorr:n kanssa pääsin kertomaan teille mitä työpäiväni toimistolla sisältää ja pohtimaan, mikä on se kantava voima, minkä avulla jaksan kiireisenkin työpäivän.
Ja osin kuvien myötä näyttämään, miltä siellä näyttää, silloin kun eletään kiireen keskellä. Siitä on kiiltokuvamaisuus kaukana. Työpöytä pursuaa paperia, klemmarit leviävät sinne sun tänne juuri pahimmalla mahdollisella hetkellä ja omat silmäpussit väsyneen olemuksen kanssa viestittävät, että jossain lähitulevaisuudessa voisi höllätä vähän tahtia. Eletään tavallista torstaipäivää…
Klo 06.00
Herätyskello soittaa. Painan sen hetkeksi kiinni ja rapsuttelen kainaloon kömpivää koiraa. Miksen mennyt eilen aiemmin nukkumaan, ajattelen. Selaan puhelimesta Facebookin ja Instagramin. Hyväksyn muutaman blogiin tulleen kommentin ja lähetän reissussa olevalle miehelle hyvänhuomenentoivotukset. Hetken mietin, että jos laittaisin kellon soittamaan uudelleen lähempänä seitsemää, mutta otan itseäni niskasta kiinni ja nousen ylös.
Klo 06.30
Kuuntelen lintujen keväistä aamukonserttia samalla, kun tuoksuttelen kevään tuoksuja. Koira ottaa vainun kadun päässä juoksevasta pupusta ja olisi sitä mieltä, että sinne pitäisi päästä. Tämä on yleensä se hetki aamusta aamukahvin juomisen ajan lisäksi, kun on aikaa hengitellä rauhassa ja suunnitella tulevaa päivää. Mielessäni mietin ihania kommentteja, joita postauksiin on tullut ja heitän ilmoille toiveen, että jossain välissä työpäivän aikana ehdin niihin vastata.
Klo 07.42
Mihin ihmeeseen tämä aamu meni? Minne katosi se seesteinen aamukahvihetki, josta olen pitänyt kynsin hampain kiinni? Vaikka meillä yleensä aamut ovat suht’ rauhallisia, niin tänä aamuna tuntuu kaikki takkuavan. Pikkuisemmalla on erikoisempi päivä koulussa ja viettävät osan päivästä ulkona. Tässä vaiheessa kevättä on hanskat ja pipotkin hukassa. Kuin sattuman kaupalla löydämme ne viime tingassa. Olen astumassa ulos ovesta, kun muistan, että eväät ovat pakkaamatta mukaan. Avaan kuivamuonakaapin ja täytän kassini Knorrin uusilla Veggie Snack -tuotteilla. Uusi lähtö ovesta ulos ja huomaan hälytyksen jo piippaavan siihen malliin, että nyt olisi ovi saatava vihdosta viimein kiinni. Lopulta saan koko konkkaronkan autoon ja muistan jopa laittaa ulko-oven tällä kertaa lukkoon.
Klo 08.02
Työpaikka häämöttää ja tajuan olevani pari minuuttia myöhässä. Osiltaan syytän aamuruuhkaa, osiltaan sitä, että aamusta muodostui hieman kiireinen. Käyn mielessäni päivän työlistaa ja päätän kirjoittaa sen post it -lapulle heti töihin päästyäni. Ei siitä ole aikaakaan, kun tulin täysin toimeen ilman minkäänlaisia listoja tai muistiinpanoja. Kalenterista puhumattakaan. Nykyään tuntuu, että elän listojen varassa. Kalenteristakaan en ihan heti luopuisi.
Klo 09.00
Aamukahville alakertaan! Huh heijakkaa, mikä tietotulvan yliannostus pään sisälläni vallitsee. Toukokuun loppupuolella voimaan astuva tietosuoja-asetus aiheuttaa jo tässä vaiheessa harmaita hiuksia. Ennen aamukahvia ainakin tuntui siltä, että en mitenkään sisäistä mitä minun kuuluu asian eteen tehdä. Ehkä on parempi katsoa tuota paperipinkkaa uudelleen iltapäivästä. Kahvitauon loppupuolella vastaan muutamiin blogisähköposteihin ja Insta Storyyn tulleisiin kommentteihin. Nopeasti kuitenkin on palattava töihin; nyt kun teen osa-aikaisesti töitä toimistolla, riittää toimistopäiville aina mukavasti töitä. Päivittelen asiakkaiden tarjouksia ja hintoja tulemaan koneelta. Samalla vastailen keskuspuhelimeemme, joka kiertää meidän kolmen toimistossa tänään samaan aikaan töissä olevan pöydältä toiselle.
Klo 10.37
Vatsa on sitä mieltä, että nyt kuuluisi pitää ruokatauko. Yleensä pyrin syömään vasta lähempänä puolta päivää, joten vaimennan tuon ruokaa huutavan äänen vesilasilisella ja jatkan töitä. Tänään jälleen on näemmä sähköpostien lähettämispäivä. Harmi vain, että itse olen se aktiivinen osapuoli ja he, keiltä vastauksia kaipailisin eivät vastaa. Tai sitten olen vain kärsimätön. Haluan yleensä saada heti kaikki sähköpostit pois alta, mitä tulee tähän päivätyöhöni. Välillä sen kustannuksella blogiin tulevat sähköpostit joutuvat odottelemaan vastauksia vähän pidempään.
Klo 11.10
Huomaan, että ruoka näyttelee työpäivienikin aikana suurta osaa. Joskus muinoin tein sen virheen, että ajattelin, että en ehdi syödä päivän aikana. Tämä kostautui työn tehokkuudessa ja yleisessä vireystilassani aika nopeasti. Vaikka aika usein tykkään töissäkin tehdä ruokaa ajan kanssa (toki lounastaukoon varatun puolituntisen aikana), niin aina siihen ei ole mahdollisuus. Kampanjan myötä sain tutustua uusiin Knorr Veggie Snack -tuotteisiin, jotka tulivatkin jäädäkseen meidän koko toimiston lounasvalikoimiin. Terveellistä, helppoa, nopeaa ja hyvänmakuista! Vaikka olisi kuinka kiire, niin aina sitä löytyy se muutama ylimääräinen minuutti vedenkeittämiseen.
Veggie Snacksejä löytyy neljässä eri maussa:
Mediterranian Couscous (couscous-pohja, kesäkurpitsaa, porkkanaa, auringonkukansiemeniä) Primavera Penne (pastapohja, herneitä, vihreitä papuja ja kurpitsansiemeniä tomaattikastikkeessa) Thai Green Curry Rice & Quinoa (riisi- ja kvinoapohja, vihreitä papuja, porkkanaa ja valkosipulia) Mexican Chili Rice (riisipohja, maissia, punaista paprikaa & paahdettua sipulia tomaattisessa kastikkeessa)
Tänä torstaina valitsin auringon- ja lämmönkaipuussani tuon Thaimaalta tuoksuvan Thai Green Curry Rice & Quinoa -aterian. Sattumalta veljen vaimolla oli lounaaksi sama ateria. Ateria valmistuu reilussa viidessä minuutissa; ateriapakkauksen kansi aukaistaan puolilleen ja kaadetaan kiehuvaa vettä merkkiviivaan asti. Laitetaan kansi kiinni ja annetaan ruoan tekeytyä noin viisi minuuttia. Sekoitetaan ja kaadetaan lisämaustepussi ruoan sekaan. Nautitaan työpöydän äärellä tietokonetta naputtaen. Haarukalla suoraan purkista.
Klo 11.20
Samalla kun nautiskelen herkullista lounastani avaan kannettavani ja vastailen blogiin tulleisiin kommentteihin. Lukijoiden kommentit saavat hymyn huulilleni. Jälleen kerran. Miten sitä onkaan tullut näiden vuosien aikana tutustuttua ruudun välityksellä näin ihaniin ihmisiin? Tuossa vastailun lomassa keskustelemme veljen vaimon kanssa lounaan makukokemuksista. Avokonttorin onni on tuo, että informaatio pelaa puolin ja toisin. Niin työasioissa kuin näissä työtä tukevissakin, ruokaan liittyvissä asioissa 🙂 Molemmat olemme sitä mieltä, että olemme positiivisesti yllättyneitä. Siinä missä itse nautin lounaan suoraan purkista, kattoi veljen vaimo omansa lautaselle. Keitti viereen broccoliniä ja ripsotteli päälle tuoretta korianteria. Tästä pikaisesta valmistuvasta kasvissyöjällekin sopivasta herkullisesta ateriasta on kyllä moneksi!
Parhaimmillaan se on omasta mielestäni kaoottisen päivän pelastajana. Todellisena hyvinmielen ja hyvänolon lounaana. Tai vaihtoehtoisesti välipalana. Veggie Snack sisältää terveellisiä raaka-aineita, runsaasti kasviksia ja vastuullisesti viljeltyjä vihanneksia sekä laadukkaita hiilihydraatteja. Helposti sitä kiireen keskellä turvautuisi roskaruokaan, jonka ravintoarvo lähentelee nollaa. Veggie Snacksien myötä ei tarvitse enää turvautua kiireenkään keskellä kompromissiin vaan voi oikeasti nauttia nopeasta ja helposta ruokavaliosta. Tinkimättä terveellisyydestä.
Klo 12.38
Kurvaamme veljen vaimon kanssa takaisin työpaikan pihaan. Koska ruoka oli tänä torstaina niin helppo valmistaa ja katosin parempiin suihin alta aikayksikön päätimme lähteä pikaisesti asioilla käymään. Saavumme työpaikalle takaisin juuri ennen palaverin alkua. Näitä tällaisia päiviä rakastan, niitä jossa saa tavata uusia ihmisiä, jutella myös puhelimessa niiden tuttujen ihanien asiakkaiden kanssa ja viettää laatuaikaa maailman parhaimpien työkavereiden kanssa.
Klo 15.05
Nyt ollaan oltu niin tehokkaita, että miinustan yhden työtunnin palkastani ja keskityn loppupäivän blogin kirjoittamiselle. Aloitan kirjoittamaan tätä postausta, kunnes huomaan jälleen ottavani erään tuotteen myyntitilastoja alkuvuodelta. Lähetän ne myyntiedustajillemme ja kehun hyvästä työstä. Kerron myös, että saa myydä jatkossakin yhtä hyvin 🙂 Tähän päivään mahtui myös numeroiden kanssa näpräystä sekä tietokoneen kanssa törmäyskurssilla olemista. Loppuviimein huomaan olevani tehokkaimmillani kiireen keskellä. Ehkä se elämän hektisyys on tällä hetkellä toisaalta myös se asia, josta ammennan voimavaroja. Yleensä nälkä alkaa hiipiä ennen neljää uudelleen. Varsinkin näinä päivinä, kun en ole muistanut tai ehtinyt syödä välipalaa. Tänään asiat on toisin. Tuo nauttimani lounas ei ollut vain terveellinen, mutta myös hyvin nälän poissa pitävä. Lisäksi olotila on vielä iltapäivästä virkeä, eikä nuupahtanut. Niin kuin joskus liian raskaan lounaan jälkeen.
Klo 16.37
Kurvaan kotipihaan. Siinä ajaessa kotiinpäin mietin, että täytyy tutustuttaa meidän tytötkin Knorr Veggie Snackseihin. Ne kun menevät loistavasti helpon valmistustapansa ansiosta myös koulun jälkeisestä välipalasta. Hyvänolon kasvisvälipalasta ♥
Syömme nopean iltaruoan ja sitten syvennyn vielä blogitöihin pariksi tunniksi. Välissä käyn kuskaamassa tyttöjä harrastuksiin. Nämä tällaiset päivät ovat onneksi harvassa, kun työt jatkuvat vielä kotiin tultuani. Olen pyrkinyt järjestämään niin, että jos illalla on töitä tehtävänä, niin tekisin ne vasta sen jälkeen, kun tytöt ovat menneet nukkumaan.
Klo 21.37
Vihdosta viimein laitan koneen kiinni. Eihän se aina helppoa ole yhdistää kahta työtä; perheyrityksen pyörittämistä veljen kanssa sekä tätä blogityötä. Varsinkin kun molemmat niistä ovat varsin rakkaita ja kummankin haluaa tehdä täydellisesti. Tämä päivä oli ehkä yksi niistä työntäyteisimmistä pariin viikkoon. Näitä noin 13-14 tunnin työpäiviä tulee kahdesta kolmeen kuukaudessa. Ajattelen asian kuitenkin niin, että saan olla kiitollinen siitä, että minulla on työpaikka. Kahdesta työpaikasta puhumattakaan.
Klo 22.07
Yöpöydän valo sammuu. Laitan silmät kiinni ja nukahdan samantien. Tietän, että huomenna on kotitoimistopäivä, joka on taas aivan erilainen kuin tämä päivä. Kotitoimistopäivä, jolloin saan tehdä jälleen työtä, jota rakastan. Reseptien kehittelemistä, ruoan valmistamista, valokuvausta ja kuvankäsittelyä. Kiireinen kotitoimistopäivä, jota varten mulla on varattuna nopea ja terveellinen lounas. Nimittäin tuollainen Veggie Snack, jossa maistuu välimerelliset maut.
Näiden tällaisten päivien jälkeen huomaan, kuinka paljon omilla valinnoillaan voi helpottaa arkea. Kiireisiä työpäiviä kun tulee varmasti meille kaikille, niin on helpottavaa todeta, että on joitain asioita, joista kiireen keskellä ei tarvitse stressata. Kuten esimerkiksi syöminen. Tänä päivänä kun terveellisesti syöminen on tehty aika helpoksi. Esimerkiksi näiden kuvissa vilahtelevien piristävän väristen aterioiden avulla. Kun on kiire, niin ruokailut haluaa hoitaa nopeasti, mutta mausta ja laadusta tinkimättä. Niin, että aikaa jää myös itse elämiseen, tekemiseen ja kokemiseen. Sehän elämässä kuitenkin on se pääasia, eikö?
Oletteko te jo tutustuneet näihin suussasulaviin uutuuksiin? Onko joku maku muodostunut lemppariksi tai onko joku maku, mitä haluaisit kokeilla?
Kommentoimalla osallistut 15 euron arvoiseen Veggie Snack -tuotepaketin arvontaan, joten jos ette ole vielä tutustuneet näihin herkkuihin, niin nyt siihen saattaa olla hyvät mahdollisuudet 🙂 Arvonta-aika alkaa nyt ja loppuu viikon päästä sunnuntaina 13.5. klo 23.59. Arvonnan säännöt löytyvät täältä.
Potkaisehan kengät pois jaloistasi ja istahda tuohon upottavaan tuoliin takkatulen ääreen ja nosta jalat rahille.
Olisiko sinulla muuten hetki aikaa jutella ruoasta ja elämästä? Mutta ennen sitä odotahan – tuon sinulle jotain pientä purtavaa ja lasillisen lempijuomaasi.
Marian Bistro & Lifestyle tarjoaa elämänmakuisia tarinoita, suussa sulavia ruokaelämyksiä, arjen ihanuutta ja pää pilvissä, jalat maassa -unelmia.