lauantai 19. toukokuun 2018

Just sayin’…

6

IDILTAA IHANAT!

Tänä aamuna köllöttelin sängyssä liki tunnin ennen nousua ylös. Lintujen laulu kuului sisään ihan kuin olisivat olleet korvan juuressa sirkuttamassa. Toiselta puolelta kuulin tuttua unista tuhinaa. Jaloissa karvainen kaveri vaihtoi asentoa ja jatkoi uniaan. Aamukahvilla todistin kahden joutsenen lentoa matalalla noin 20 metrin päästä. Perästä tuli yksi yksinäinen kovasti äännellen. Kuin huutaen, että odottakaa minua.

Laiturilla ollessani katsoin taivaalle valkoista vanaa. Mietin, että varmastikin oli tulossa Tokiosta. Niinhän se olikin, siellä yli 10 000 metrin korkeudessa oli lentokoneellinen täynnä minulle tuntemattomia, matkalla Amsterdamiin. Hymyilin ja mietin, että kerrankin minulla ei tullut matkakuumetta. Tuossa hetkessä laiturilla oli just se kaikki mitä tarvitsin. Ei ollut tarvetta vaihtaa maisemaa.

Esikoisen kanssa sohvalla aurinkoa villasukat jalassa ottaessamme tunsin auringon polttavan kasvojani. Tunsin tuulen purevuuden kylmyytenä. Ihoni reagoi ja oli kananlihalla. Otin esikoisesta mallia ja vedin viltin päälleni. Auringon lämpö kasvoillani pistin silmät kiinni ja nukahdin päiväunille tietäen, että mikään mahti maailmassa ei mua siitä ihan heti herätä. Kukaan ei odota multa mitään tai tarvitse mua mihinkään. Se tunne on välillä erittäin tervetullut.

Miehen kanssa alkuillasta Vain Elämää -jaksoa katsoessani herkistyin Dannyn tulkintaan siitä, kuinka kipeä asia lapsettomuus voi olla. Tunsin piston sydämessäni, sillä olin juuri komentanut tyttöjä, jotka eivät ottaneet sitä nahistelunsa keskellä kuuleviin korviinsa. Tunsin elämänarvojen palaavan kohdilleen tuon kappaleen sanojen myötä. Herkistyin myös Terhi Kokkosen tulkintaan siitä, kuinka elämä ei ole aina helppoa, jos se ei ole taloudellisesti turvattu. Mutta kuinka kuitenkin silloinkin sitä löytää elämässä sen elämässä tärkeimmän kantavan voiman eli rakkauden.

Juuri todistin lasten riemua siitä, kun kuusi joutsenta teki ylilennon mökkimme yli. Koivujen latvojen korkeudella. Ilta-aurinko alkaa laskemaan takavasemmalle ja jännityksellä vielä odotan, millainen auringonlasku tänä iltana saadaan. Auringonlaskut ovat viestejä heiltä, joita ei enää täällä ole. Näin vanhan ajan intiaaniheimot uskoivat. Tuossa on jotain kovin lohdullista.

Elämä, yksinkertainen elämä, on sitä ihmisen parasta aikaa. Kuten myös tämä kesäkin. Vaikka se välillä pakottaisi laittamaan villasukat jalkaan ja kaivautumaan viltin alle – ainakin sitä tietää tuntevansa. Tuntee elävänsä ♥

LEVOLLISTA LAUANTAI-ILTAA,


perjantai 18. toukokuun 2018

Kaksi ihanaa ja monikäyttöistä kesämekkoa

5

*yhteistyössä: Ellos

AURINKOISTA ILTAA IHANAT!

Kuten tuossa aamun postauksessa kerroinkin, niin olen mekkotyttöjä henkeen ja vereen. Talvisin tulee pidettyä neulemekkoja ja hameita sukkisten kanssa ja näin kesällä kevyempiä mekkoja. Mikään ei ole ihanampaa ja nopeampaa kuin sujahtaa kesällä mekkoon. Töihin lähtiessä, vapaapäivänä tai juhlahumua varten. Kaupallisen yhteistyön myötä Elloksen kanssa pääsin tutustumaan kauniiseen Joelle -mallistoon ja valitsemaan sieltä tämän kesän rientoihin pari mekkoa.

Ellos Joelle on naisellinen ja kauniisti laskeutuva mallisto, joka on kehitetty designyhteistyössä Caroline Winbergin kanssa. Se sisältää vaatteita, joiden printeissä näyttäytyvät niin kukat, raidat kuin pilkutkin. Sävymaailma on pääosin mustaa, sinistä ja valkoista, mutta korostusvärinä mallistosta löytyy tehokas punainen.

Tehän tiedätte rakkauteni kukkakuoseja kohtaan. Vaatekaapissa roikkuvien kukkavaatteiden ansiosta joku voisi pitää minua ihan kukkaistyttönä. Myös pilkku- ja raitavaatteita olen suosinut, varsinkin kesäaikaan. 

Valitsin mallistosta kaksi mekkoa, jotka ovat hyvin monikäyttöisiä. Kuten kaikki muutkin asut Joelle -mallistossa. Tykkään vaatteista, joita voi asusteilla ja kengillä muutella. Näitä kahta mekkoa olen pitänyt töissä valkoisten tennareiden kanssa. Illaksi toisen mekon kanssa pääsi kimalletta jalkaan ja toisen mekon kruunasi maltillinen kiilakorko.

Aloitetaan tuosta omasta suosikkimekostani eli kauniin punaisesta Ellos Joelle Alliumx -mekosta. Punaiset vaatekappaleet vaatekaapissani ovat laskettavissa yhden käden sormilla. En tiedä miksi. Jotenkin olen ehkä pelännytkin punaista väriä vaatteissa. Ajatellut, että se on jollain tavalla liian rohkea minulle. Ne punaiset vaatteet, joita minulla on, ovat pääosin sellaisia aurinkomatkoilla mukana matkustavia. Jotka sopivat päivettyneeseen ihooni. Sekä siihen letkeään rytmiin ja värimaailmaan, joka ulkomailla vallitsee.

Nyt tuli kumottua nuo ennakkoluulot, sillä olen aivan rakastunut tähän pirteään Alliumx -mekkoon. Mekko on tuollainen kietaisumekko, jossa on vyötäröllä poikkileikkaus. Solmimisnauhat ovat niin pitkät, että ne riittävät hienosti vyötärön ympäri.  Nuo ihanan leveät hihat sekä röyhelö vyötäröltä helmaan asti on se juju. Kangas on ihanan viileää kreppimateriaalia. Mekko on kyllä todella kaunis, vielä kauniimpi luonnossa kuin kuvissa. Sen verran avonainen se on, että töihin tuli laitettua valkoinen narutoppi alle. Iltaan ja kotioloihin menee loistavasti ilman alustoppeja. 

Mekon kanssa valitsin kauniit Ellos Joelle Heather -korvakorut, jotka ovatkin tismalleen samaa värimaailmaa tuon punaisen kanssa. Ihanan isot ja näyttävät. Nuo itse asiassa menevät hienosti myös tuon toisen mekonkin kanssa. Tuon sinisen, jossa on valkoisia pilkkuja. Mukaan vielä korvisten värinen pieni clutch ja hei kesäillan menolookki on valmis.

Punaisen mekon rinnalle valitsin hieman konservatiisemman, mutta yhtälailla kauniin mekon.

Tuo ihana sininen pilkkumekko on Ellos Joelle Pansie -maksimekko. Sen kuuluisi ehkä olla vielä enemmän vartalonmyötäinen, mutta valitsin varmuuden varalta yhden koon isomman, kuin mitä yleensä käytän, ettei mekko ole liian nafti. Mekossa on poikkileikkaus vyötäröllä ja leveä smokkirypytys takana. Edessä on kaunis V-pääntie ja napillinen tamppi. Jujua tuo silmukkalenkkinapitus.

Vyötäröltä löytyy poimutus ja solmittavat nauhat. Helma on hieman pyöristetty ja sitä koristaa korkea etuhalkio. Kuten punainen Alliumx -mekko niin tämäkin mekko on kauniisti laskeutuvaa kreppimateriaalia. Ihanan viileä kuumina kesäpäivinä.

Kuten olen kertonutkin, niin näin vanhemmiten sitä on alkanut arvostamaan vaatteita, jotka tuntuvat hyvältä päällä. Eivät purista, eivätkä ahdista. Eivätkä ole liian lyhyellä helmalla varustettuja. Nämä mekot kuuluvat juurikin tähän kategoriaan. Kevyet ja ihanat kesämekot, joista on moneksi. Ajattomat myös. Ellos Joelle -malliston vaatteet ovat muuten täydellisiä myös kesän ulkomaanlomia ajatellen; niiden avulla vaihdat silmänräpäyksessä rantabeibestä bilelookkiin 🙂 Ja hei, tuolla Elloksen sivuilla juuri kävin katsomassa ja huomasin, että Joelle -malliston tuotteet ovat hyvässä alennuksessa! Toimituskin toimii Ellokselta joka kerta yhtä luotettavasti ja nopeasti. Ja mikäli mahdollista, niin musta tuntuu, että valikoima tulee kerta kerralta enemmän itseni näköiseksi. Ei vain vaatteissa vaan myös sisustustavaroissa.

Onko siellä muita mekkotyttöjä tai mekkonaisia? Vaikka nainen olenkin, niin mekkotyttö sanana ehkä kuvaa jotenkin sitä mekkorakkauttani paremmin – sitä että rakkaus mekkoihin on kulkenut jo sieltä tyttöajoista asti mukana 🙂

IHANAA VIIKONLOPPUA TOIVOTELLEN,


perjantai 18. toukokuun 2018

Mekkotyttö kesäbyysissa

6

HEI HEI HUOMENTAPÄIVÄÄ!

Tai aamupäivää, pikemminkin 🙂 Onhan tässä jo oltu tovi hereillä! Kesäpukeutumisessa luotan mekkoihin. Olen aina luottanut. Paitsi parina viime kesänä on kuljettu enemmänkin farkuissa. Tänä kesänä aion pukeutua mekkoihin ainakin viitenä päivänä viikossa. Satoi tai paistoi. Niille kahdelle jäljelle jäävälle päivälle pitäisi kaapista löytyä kesähousut. Mutta millaisia kesähousuja teiltä löytyy?

Oli aikoja, että kuljin koko kesän pellavahousuissa. Nehän oli maailman ihanimmat päällä, mutta ah niin kamalan rypistyvää materiaalia. Muistatteko te pellavahousuaikoja? Sellaisia leveälahkeisia pellavahousuja oli kaapit täynnä. Valkoisia, beigejä ja sinisiä. Minnelie vuosien varrella hävinneet. Sitten aloin miettimään, että minkälaiset housut ovat kesähousuja. Joinain kesinä kuljettiin caprihousuissa. Niissä sellaisissa strechmateriaalia olevissa. Sellaisia kesähousuja en enää kaipaa.

Tuossa kuukausi takaperin ostin kuvissa vilahtelevat kesähousut. Ihanan pehmeää materiaalia. Joustovyötärö ja niin mahdottoman mukavat päällä. Tuollaisia jos löytäisi monissa eri väreissä, niin kesä olisi pelastettu. Tosin…perin mummun vanhan ompelukoneen ja eiväthän tuollaiset itse tehtynäkään vissiin vaikeammasta päästä olisi. Varsinkin kun jättäisi taskut pois 😀 Minä ja ompelukone ei kyllä oikein synkata keskenämme, joten ehkä kuitenkin halvemmalla pääsisi, kun kaupasta mieluisia housuja löytäisi.

Ja mitä tulee näihin unelmahousuihini niin olin pitkään sitä mieltä, että löysän alaosan kanssa olisi pakko olla tiukempi yläosa. Höpöhöpö, sanon minä. Hienosti tuollainen liehulaihupaitakin liehulaihulahkeiden kanssa menee. Ainakin kotosalla ja ainakin omasta mielestäni. Se on jännä juttu, että mitä vanhemmaksi tulee, niin sitä arvostaa vaatteiden mukavuutta. Ei saisi yhtään kiristää tai puristaa. Siinä missä vielä muutama vuosi sitten tykkäsin pitää tyköistuvia vaatteita, on enää mustat strech-housut sellaiset piukat vaatekappaleet, jossa viihdyn.

Illemmalla esittelyssä sitten tämän kesän kaksi suosikkimekkoani, joten pysykäähän kuulolla! 🙂

PIRTSAKKAA PERJANTAITA TOIVOTELLEN,

PS. tuo ihana vaasi (puuta) ja kynttilä on muuten ostettu Jossulta MoodFactorysta; pakko vinkata vielä tähän väliin, että loppuunmyynnit jatkuvat vielä. Käykäähän moikkaamassa Jossua ♥


keskiviikko 16. toukokuun 2018

Just chillin’ -Sillikset & arvonta

45

*yhteistyössä: Abba

HEIPPAHEI!

Kaunis lauantai-iltapäivä saaressa. Tuulenvirekään ei käy. Ihmiset hakeutuvat varjon alle. Ilmassa leijuu raukea toimettomuus. Olotila, johon itse usein kaipaan loppuviimein jotain toimintaa. Tiedättekin, että rentoudun tekemällä ja touhottamalla. Kuin varkain lähden käymään keittiössä ja saavun ulos tarjotin täynnä herkkuja. Eikä aikaakaan, kun tuon helteisen iltapäivän kunniaksi saaren täyttää puheensorina, iloiset ihmiset ja varsin tyytyväisen oloiset ilmeet. Just tätä hain takaa lähtiessäni käymään sinne keittöön. Tsillailua pikkuhiljaa iltaan kääntyvässä kesäisessä iltapäivässä sillisten merkeissä. Sillisten? Jep, Sillikset on termi sille tsillailu-hetkelle, josta arjen askareet on jätetty taka-alalle ja jossa sillit näyttelevät pääosaa. Hetkelle, jossa rentous ja hassuttelu kuuluvat asiaan. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Abban kanssa.

Itse rakastan sillejä yli kaiken. Tiesin, että vieraaksi saareen saamamme maailman parhain anoppi ei juurikaan silleistä välitä. Otin riskin ja samalla myös missionikseni saada anoppi edes maistamaan silliä. Miten tässä onnistuin, sen kerron myöhemmin postauksessa. Ensin haluan kertoa teille, kuinka sillirakkauteni nousi uusiin sfääreihin. Tähän asti olen rakastanut valkosipuli- ja sinappisillejä. Niitä perinteisiä, jotka maistuvat niin hyviltä varhaisperunoiden kanssa. Kesällä on ajanjakso, kun voisin elää pelkällä sillillä ja perunalla.

Sillisten myötä tajusin, että eihän ne sillit aina tarvitse kyytipojakseen perunaa. Kuulun siihen sakkiin, joka tykkää syödä ja napostella ruokaa suoraan purkista. Haarukalla tai lusikalla. Silliksillä en ihan niin tohtinut tehdä, mutta ihan varmasti kotona tulee tästä lähtien syötyä sillejä myös suoraan purkista. Ensimmäistä kertaa tajusin, että sillit ensinnäkin maistuvat hyville pelkältään ja toiseksi, että sillien suutuntuma on miellyttävä.

Mökki-Silliksillä maistelimme Abban kolmea eri sillimakua, jotka ainakin meille olivat ihan uusia tuttavuuksia Koska ne perinteiset valkosipuli- ja sinappisillit olivat vieneet mennessään, niin ei ollut aiemmin tullut mieleenkään kokeilla uusia makuja 🙂 Silliherkku Rapumarinoitu Silli, Inkivääri-Limesilli (kausimaku, saatavilla 31.8. asti) sekä uutuus Ginsilli (rajoitettu saatavuus, kausimaku, saatavilla 31.8. asti) maistuivat myös pelkältään, että ruisleivän päällä. Ruisleipä ei tarvinnut edes voita päälleen. Pelkkä silli riitti. Vaikkei sillisten tarkoitus ollutkaan arvostella tuotteita, niin silti muutamia lausahduksia jäi mieleen!

”Ihanan raikas ja tässä maistuu gini. Sopivassa suhteessa. Kesäinen ja hei olikos tätä lisää?” / Abba Ginsilli

”Oijoi, kun sulkee silmät niin voi kuvitella olevansa makumaailman puolesta Aasiassa. Erittäin raikas eikä yhtään keinotekoinen. Nami, tästä tuli mun suosikki!” / Abba Inkivääri-Limesilli

”Voi miten pehmeä maku ja hei onko nämä sillinpalat pienempiä kuin yleensä? Jos sillit maistuvat kaikki näin hyville, niin varmasti syön silliä jatkossakin.” / Abba Silliherkku Rapumarinoitu Silli

Yllä olevista kommenteista voinette päätellä, että niin vain saimme tuon anoppi armaan maistamaan silliä. Eikä vain kerran vaan monta kertaa! Tuo Silliherkku Rapumarinoitu Silli oli anopin suosikki ja se olikin ensimmäinen purkki, jonka pohja pilkotti. Sitten kun olimme syöneet sillit purkeista, käytimme loppukastikkeen ruisleipien dippinä. Itse tykästyin eniten tuohon Inkivääri-Limesilliin ja maistajaraadin miesväki oli sitä mieltä, että Ginsilli vei voiton. Hei, jokaiselle jotakin!

Ihana ja rento Sillishetki jätti hyvät muistot mökkikauden avajaisista. Mökkikauden avajaisten kunniaksi Silliksillä kippisteltiin kultaisella kuplivalla.

KULTAINEN KUPLIVA

loraus kultahippulikööriä
rutikuivaa kuohuviiniä
(huom! kuohuviinin tilalla voit käyttää myös tonic-vettä)

-annostele lasien pohjalle loraus kultahippulikööriä
-kaada päälle jääkylmää kuohuviiniä
-skoolaa ja kippistele, nauti kylmänä

*************************

Viettäisitkö sinä Silliksiä brunssin merkeissä, illanistujaisissa vai juhlistaisitko kenties ystävien kanssa kesää piknikillä? 

Kertomalla omat Sillisvinkkisi tämän postauksen kommenttiosissa olet mukana Abba Sillikset -tuotekassin sekä K-kaupan lahjakortin (20 euroa) arvonnassa mukana. Eli pääset järkkäämään ystävillesi tämän kesän hittijuhlat eli Sillikset! Arvonta-aikaa on viikko eli arvonta päättyy 23.5. klo 23.59. Arvonnan säännöt löydätte täältä.

Mä jotenkin hurahdin niin näihin Silliksiin, että pitäisköhän kesän tuparitkin järkätä Sillis-teemalla? Murtaa vähän niitä myyttejä, joita sillien ympärille on rakennettu. Sillithän on meinaan oikeasti helpoimpia ja rennoimpia ruokia mitä tiedän. Kansi auki ja nauttimaan. Seisova pöytä, johon sillien lisäksi salaatteja ja erilaisia leipiä. Kesäruokaa parhaimmillaan!

KESKIVIIKKOILTATERKUIN,


tiistai 15. toukokuun 2018

Elämä on taitolaji?

4

MOIKKUMOI

ja aurinkoista tiistaita ihanaiset, nauravaiset! Tuli yksi päivä puheeksi kahvitunnilla taidot. Ne sellaiset taidot, jotka itse kukin kokee hyödylliseksi. Joita ilman ei tulisi toimeen. Itse koen, että on ainakin kolme taitoa, joita ilman en tulisi toimeen. Tai sanotaanko, että elämä olisi himpun verran hankalampaa, jos olisin vailla näitä taitoja:

IDAutolla ajotaito

Tämä taito on sellainen, jonka myöntämisestä tunnen pienen piston sydämessäni. Koska luonto & rakas maapallo. Edelleen haikeudella muistelen sitä sähköautoa, jota sain kuukauden päivät testata. Mutta rehellisesti voin sanoa, että en tulisi toimeen ilman autoa. Ilman, että osaisin itse ajaa. Se on osaltaan se riippumattomuus muista, joka saa tämän taidon nousemaan arvoon arvaamattomaan. Vapaus mennä ja tulla silloin kun haluaa. Vaikkemme nyt ihan perähikiällä asukaan ja busseja kulkee pari tunnissa, niin silti on menoja, joihin auto on välttämätön.

Koen myös, että autoilu säästää aikaa tässä hektisessä arjessa. Bussilla kulkiessani mulla tulisi töihin tunti. Kotiin toinen tunti. Autolla kulkiessa tuo työmatka tulee noin yhdeksään minuuttiin, ruuhkasta riippuen. Lisäksi ollaan niin kovia suhailemaan tyttöjen kanssa sinne tänne, että oltaisiin ilman autoa ja mun autolla ajotaitoa miehen työreissujen ajan ihan avuttomia.

Kielitaito

Tämä! Ehkä vielä tärkeämpi kuin tuo autolla ajotaito. Kiitollinen saan olla, että vanhemmat maksoivat aikonaan mun vaihtarivuoden. Tuon vuoden aikana opin englannin niin, että pärjään sillä. Opin rohkeutta avata suuni, vaikkei se kielioppi aina oikein menekään. Onnellinen olen myös niistä ranskan, ruotsin, saksan ja venäjän opinnoista englannin lisäksi, joiden avulla voin sanoa, että pärjään aika monessa maassa. Enkä tarkoita, että sujuvasti kaikkia opiskelemiani kieliä puhusin menemään, mutta ainakin luetun ymmärtäminen onnistuu jotenkuten 😉 Matkustamista rakastavalle aika hyödyllinen taito. Vaikka kyllä sitä ilman yhteistä kieltäkin toimeen tulee.

Ruoanlaittotaito

Joku voisi ajatella, että ei ole tärkeä taito hänelle, mutta mulle on tärkeä taito. Syöminen kun on yksi elämän isoista nautinnoista, niin onnellinen olen että olen opetellut (välillä kantapään kautta) laittamaan ruokaa. Tekemään erilaisia ruokia ja kokkailemaan joskus jopa sellaisia ruokia, jotka oikealla hetkellä oikean ihmisen niitä syödessä ovat olleet tie miehen sydämeen.

Suurimpana ja elämään eniten vaikuttavana taitona pidän kuitenkin sosiaalisia taitoja. Niihin onneksi panostetaan nykyään koulussakin. Se, että tulee kaikenlaisten ihmisten kanssa toimeen. Osaa sopeutua ja vastaavasti osaa pitää myös omia puoliaan. On kohtelias ja ystävällinen. Kohtelee muita niin kuin toivoisi itseään kohdeltavan. Taito iloita pienistä asioista on myös yksi niistä taidoista, jotka ovat itselleni avainasemassa. Kun elämä heittelee ja näyttää niitä nurjia puolia, niin silloin taito iloita pienistä, arkipäiväisistä jutuista korostuu ♥

Onko elämä taitolaji? Kyllä se mun mielestä näiden ja monien muiden taitojen puitteissa on 🙂 Elämänkoulu on suurin opettaja, pitää vain itse osata suodattaa, mitkä taidot niistä elämänkoulun opettamista taidoista on tärkeitä. Onko teillä taitoja, joita ilman ette tulisi toimeen tai joista haaveilette? Toivon, että tämän kesän jälkeen puutarhanhoito on sellainen taitolaji, jonka osaan. Lisäksi niistä elämän ihanista ”turhamaisista” taidoista haaveilen siitä, että osaisin kävellä oikein korkeilla korkokenkillä 😀 Ihminen on onneksi kehityskelpoinen olento, joten uskon, että tuskin mikään taito siitä oppimisesta jää kiinni. Lähinnä oppimisessa on kyse omasta sinnikkyydestä ja halusta.

TIISTAITERKUIN,


« Vanhemmat
Uudemmat »