ja muksaa alkanutta kesäviikkoa! Eilen lenkillä mietin jälleen kerran elämää ja sen kulkua. Sitä, kuinka jotkut asiat ovat tapahtuneet ikuisuus sitten. Siitä on ikuisuus…huomaan sanovani usein. Jatkavani usein myös…mutta tuntuu kuin se olisi ollut eilen. Lauantaina Facebook muistutti tuttuun ja turvalliseen tapaansa menneiden vuosien tapahtumista. Läväytti eteeni kuvan, jossa miehen kanssa olimme kovin läheisissä tunnelmissa kuohuviinilasit kädessä. Tuo hetki taltioitui iskän 65 -vuotissynttäreillä (ja samalla juhlittiin äidin ja isän 40 vuotishääpäivää). Muistan tuon hetken tunnelman niin hyvin. Olimme olleet katsomassa aamupäivästä yhtä mökkiä Kangasalan Raikussa ja todenneet, että se ei ollut meitä varten. Päätetty jatkaa etsimistä.
Iltapäivästä menimme tien toiselle puolelle (eli sinne, missä nyt asumme) vanhempieni vehreään puutarhaan juhlistamaan maailman parasta iskää, vaaria ja appiukkoa veljen perheen kera. Otimme potretit lapsenlapsista ja vaarista. Näin jälkikäteen tuota kuvaa katsoessani pystyn huomaamaan sen tietynlaisen väsymyksen iskän silmistä. Sellaisen, jonka pitkällinen sairaus oli tuonut mukanaan. Äiti oli leiponut jälleen kerran suussa sulavaa mansikkabritakakkua ja koristellut sen syötävillä orvokeilla. Tuosta hetkestä tuntuu olevan ikuisuus. Silti se on kuin silmänräpäys sitten.
Muistan vieläkin erään merkityksellisen kesäkuun päivän vuodelta 1983. Olimme juuri ostaneet tuon nykyisen kotimme ja vanhempani olivat sitä laittamassa kuntoon. Ystäväni kanssa käytimme tilaisuuden hyväksemme ja menimme äidin valvovan silmän välttäessä äiskän meikkipussille. Pyöräilimme tuonne uuteen kotiimme ja astuimme sisään. Ensiksi sieraimiini tulvahti hieman sellainen mummolamainen tuoksu. Seuraavaksi näin olohuoneen järkyttävän ruman ruskeaoranssin kokolattiamaton. Sen jälkeen kuulin äitin kiljaisun, että apua – mitä teille on tapahtunut? Se seitsemänvuotias Maria oli kaverinsa kanssa laittanut äiskän koko meikkiarsenaalin nassuun kertaheitolla ja näky oli sen mukainen. Vaikka tuosta hetkestä on ikuisuus, voin silti edelleen nähdä äidin ilmeen. Sekä tuoksuttaa sen kamalan tunkkaisen tuoksun, joka onneksi sitten lähti pois asunnon remontin myötä. Ei tuostakaan hetkestä ole kuin silmäräpäys. Vaikka se oli ikuisuus sitten.
Muistan sen erään hyisen tammikuun illan vuonna 1994, kun menimme keskellä preeriaa tönöttävän jääkiekkohallin lämpöön ystävieni kanssa juomaan kuumaa kaakaota ja katsomaan jälleen kerran paikallisen lätkäjoukkueen matsia. Muistan ne luistimien äänet ja sen tuoksun. Muistan, miltä tuntui, kun varpaat ja sormet alkoivat pikkuhiljaa sulamaan. Tuossa hetkessä havahduin siihen, että ajatukseni olivat kääntyneet suomenkielestä englanninkielelle. Kikattelimme ystäväni Michellen kanssa ja hurrasimme kotijoukkueen voittoon. Muistan pelin jälkeen istuessani Michellen pick up -lava-autossa (mikä toi nyt onkaan suomeksi…sellainen avolava-auto, kyllä te tiedätte) miettiväni, että on se maailmanmeno täällä puolen maapalloa vähän erilaista. Olin oppinut rakastamaan tuon pikkukaupungin yhteisöllisyyttä ja niitä kaihoisia countrybiisejä, joita Michellen iskän auton ämyreistä kantautui. Näin, kun ne juuri vasta jääkiekkovarusteisiin sonnustautuneet pelaajat lompsivat hallista kohti autojaan stetsonit päässä (keskellä talvea) wranglereissaan ja buutsit jalassa. Tuostakin hetkestä tuntuu olevan ikuisuus. Mutta tietyllä tapaa vain silmänräpäys.
Muistan erään huhtikuisen illan kuusitoista vuotta sitten, kun tuo tuleva aviomieheni oli ihka ensimmäistä kertaa luonani. Soitin hänen lähdettyään omaan kotiinsa perjantai-iltana vähän ennen puolta yötä ystävälleni Turkuun raportoidakseni. K vastasikin puhelimeen alta aikayksikön ja tivasi kertomaan kaiken. ”Noooo, emmää ny tiedä. Sellainen vähän sakukoivusmainen ex-jääkiekkolija. Tosi fiksu kylläkin ja nätti hymy.” Jep, sukat pyöri silloin ikuisuus sitten jaloissa. Kuten ne pyörii vielä tänä päivänäkin. Muistan, että toinen oli sonnustautunut kauniin murretun vihreeseen kauluspaitaan ja rentoihin khakeihin. Puhetta oli, että rennosti mennään, joten itse olin pukeutunut harmaisiin collegehousuihin ja Mikki Hiiri -collegeen (toim. huom. ja siitä huolimatta hän halusi tutustua paremmin :D). Muistan, että makaronilaatikkoon oli lorahtanut niin paljon valkopippuria, että toisen silmät hikosivat. Muistan, että jo tuolloin tunsin sen suunnattoman turvallisuuden tunteen, jonka tunnen tänä päivänäkin.
Tuntuu, että siitä on ikuisuus, kun tehtiin yhteinen päätös miehen lähtemisestä Helsinkiin yöksi vain juuri ennen puolta yötä. Jotta kerkiää aamukuuden lennolle kohti Tukholmaa. Tampereelta lähtevä aamulento kun oli peruttu ja korvaava lento olisi lähtenyt vasta työpäivän jälkeen. Mutta siitä on vasta silmänräpäys. Eihän me olla oltu erossa kuin vasta reilut 12 tuntia ja silti se tuntuu ikuisuudelta.
Tietyt hetket muistaa läpi elämän. Ne ovat niitä, jotka kulkevat mukana. Niitä, joiden kohdalla ajantaju katoaa. Niitä, joiden kohdalla ikuisuus on silmänräpäys. Silmänräpäys vain ja silmät ummistaessaan pystyy palaamaan noihin rakkaisiin muistoihin ♥ Kuulemaan äänet, tuoksuttamaan tuoksut ja tuntemaan fiiliksen. Nostamaan hymyn huulilleen tai tiristämään kyyneleen silmäkulmaan. Kaikessa kirjavuudessaan on jälleen todettava, että elämä on ihmisen parasta aikaa.
MAANANTAITERKUIN,
PS. missä on ne ukkoset ja sateet, joita tälle iltapäivälle lupailtiin? Murmur, sais nyt tulla vettä vihdoin vaikka taivaan täydeltä 🙂
Ja hei aurinkoista, ja pienen tauon jälkeen varsin kesäistä sunnuntai-iltaa 🙂 Vaikka rakastinkin niitä muutamaa kynttilänvalossa vietettyä iltaa viime viikolla, pimeitä ja syksyisiä sellaisia, niin kyllähän nämä kesäiset kesäpäivät vaan tuntuvat jotenkin kivoilta, eikö? Meillä on jälleen ladattu akkuja siellä, missä se parhaiten onnistuu. Saaressa, pikkuisessa mökissämme. Viime kesänä en tainnut olla kertaakaan tyttöjen kanssa mökillä yötä ilman miestä, mutta nyt huomasin taas, että eihän tuolla ole mitään pelättävää. Valoisat illat ja valoisat aamuyöt. Lauantaiaamuyöllä vessareissun jälkeen meinasin kaivaa viiden maissa kamerani esiin ja mennä ikuistamaan aivan ta-jut-to-man kaunista aamun hetkeä. Onneksi olin kaukaa viisas ja painuin takaisin pehkuihini. Unta nimittäin riitti siitä vielä viisi tuntia eteenpäin.
Ympärikellon nukuttuja öitä, hyvää ruokaa ja mökkisaunan lempeitä löylyjä. Erittäin ihania nuoria naisia ja heidän juttujaan. Päivä päivältä sitä alkaa pitämään kiinni tiukempaan tästä ajasta. Siitä, kun nuo meidän nuoret neidot ovat juuri tuossa iässä kuin ovat. Siitä, kun saan olla osa heidän ja heidän ystäviensä elämää. Opettaa heille asioita, mutta myös oppia heiltä. Havainnoida, kuunnella ja hymähdellä toisten jutuille. Eilen oli tarkoituksenamme ensin leipoa pullaa. Ajattelin, että omien tyttöjen lisäksi tuon Oriveden mummulta oppimani neljällä letillä pullapitkon letittämisen voisin opettaa myös tyttöjen ystäville. Tilanne kääntyi kuitenkin siihen, että he opettivat minua. Pyysivät saada olla keittiössä rauhassa ja tehdä salaattia. ”Ei me mitään pullia nyt kaivata!” Opettivat mulle sen, että joskus on ihan hyvä vain olla ja levätä. ”Mars makkariin lukemaan, äiti!” Kertoivat, että ovat jo tarpeeksi isoja pärjätäkseen tuolla keittiössä omin nokkinensa.
Reilun puolen tunnin päästä siitä, kun mut oli komennettu makuuhuoneeseen lueskelemaan pääsin valmiiseen lounaspöytään. Kanat oli paistettu juuri sopivan mehukkaaksi ja ceasar-salaatin kastikkeessa oli juuri oikea määrä parmesania. Siinä ruokapöydän äärellä naisporukalla istuessamme tunsin suuren suurta liittolaisuutta. Vaikka osan aikaa olinkin kuulemma erittäin nolo kysymyksineni ja juttuineni ;D Nolous nousi sfääreihin sitten illan suussa, kun saimme miehen saareen. Me hiivittiinkin siitä tuplanoloine juttuinemme vähin äänin laiturin nokkaan ihastelemaan ilta-aurinkoa.
Kukkahattutätinä sitä täytyy olla erittäin kiitollinen, että kaikkien meidän lasten ystävien käytöstavat ovat sellaista luokkaa, joidenkalaisia toivoisin omien lastemmekin omaavan. Se tunne, kun sanat kiitos ja anteeksi tulevat automaattisesti lämmittää vanhan tädin minun sydäntäni kovin 🙂 Monta kertaa keittiön ovesta kurkisti vieras lapsen pää ja huikkasi, että voinko auttaa jotenkin ♥ Havahduin siihen, että nämä tytöt alkavat olemaan siinä iässä, että heidän kanssaan pystyy myös juttelemaan ihan kaikesta. Toki ovat vielä lapsia, mutta toisaalta taas jo nuoria naisia. Uteliaita, puheliaita ja jos vertaan itseeni tuossa iässä niin jotenkin varttuneempia. Hyvällä tavalla, toki.
Hei, nyt kuulkaas iltalenkille ja saunaan! Palataan vielä illemmalla edellisen postauksen kommentteihin. Kiitos niistä jälleen ♥
SUNNUNTAITERKUIN,
PS. Instagramin puolella on nyt se viime sunnuntaina lupaamani arvonta; kommentoimalla mustikkamansikkakulhokuvan alle, voit voittaa 50 euron lahjakortin Lifeen sekä itsellesi että ystävällesi. Kantsii käydä osallistumassa! 🙂
Viikon paras hetki on täällä. Tai oli, ihan tuossa reilu tunti sitten. Se hetki, kun oltiin purettu kauppakassit mökillä jääkaappiin, syötetty nuoriso (omat kaksi plus kolme extraa) ja viritelty itselle pikkusuolainen lautanen ulos terassille. Vähän aikaa viltin alla pystyi lukemaankin. Sitten tuli vilu ja sisätilat kutsuivat. Täältäkin pystyi hyvin vahtimaan sitä, että tuprutteliko saunan piipusta savua.
Tämän perjantain perjantaimyyssit tuntuvat hassulla tapaa haikealta. Niin kuin mikä tahansa ilta ilman sitä suurinta rakkautta ♥ Hetken aikaa kuitenkin ehdittiin tänään näkemään sangen kiireisen työviikon jälkeen. Mies toimi nimittäin kuskina, jotta pääsimme koko konkkaronkka venerantaan. Siitä lähti vielä jatkamaan matkaa pohjoisempaan. Huomen illalla onneksi saadaan työpäivän jälkeen toinen mökille yhdeksi yöksi meidän kanssa.
Vuosien aikana olen tullut tulokseen, että silloin kun on oikein kiire töissä, niin nämä perjantai-illat nousevat arvoon mittaamattomaan. Tieto siitä, että viikonloppu on vielä edessä on kultaa. Tieto siitä, että huomen aamulla saa nukkua pitkään on platinaa. Tyttöviisikko on tosin suunnitellut brunssihommia aamuksi. Pystyisiköhän sitä itse kuitenkin nukkumaan pitkään? 🙂
Nyt kahlaamaan tuota JoJo Myesin romskua loppuun, jotta saan aloittaa huomenna lukulaitteelle lataamani Vera Valan uusimman. Mökki, lukeminen ja huomiselle luvattu aurinko. Ei voi olla tiedossa muuta kuin huippuihana viikonloppu. Toivottavasti sielläkin ♥
IHANAA VIIKONLOPPUA TOIVOTELLEN,
PS. nyt oli yhteydet niin huonot möksällä, että reilu tunti meni, että sain tämän postauksen eetteriin 😀
Aina silloin tällöin kyselette mun töistä. Töistätöistä. Ajattelin nyt kertoa fiiliksiä tältä viikolta… Mun käsissä on maalia ja vaaleissa housuissa öljytahra. Saman sortin tahra koristi tänään töissä peilistä katsoessani poskipäätäni. Hiukset sojottivat sinne tänne ja kasvojen t-alue kiilteli siihen malliin, että ei ollut juuri ehtinyt päivän aikana fiksaileen. Ei ollut edes tarvis. Tällä viikolla olen eksynyt ihan uusille urille. Tuolla meidän pikkuisen perheyrityksen sisällä. Touhottanut menemään rouva hajamielisenä niin paljon, että askelmittariin on tullut samantien kymppitonni täyteen. Työpäivän aikana. Alkuun pyysin tuohon uuteen asiaan perehdytystä, mutta loput ajat olen klaarannut itse. Päässyt tekemään niitä juttuja, joita harvoin isoissa organisaatioissa pääsee. Saanut niin paljon uutta tietoa, että pää on nyt sitä täynnä. Uutta tietoa, jota prosessoin yön aikanakin heräten ahaa-elämykseen.
Vaikka maalitehtaassa olen ollut töissä jo ihan pikkutytöstä lähtien, myös siellä tuotannon puolella, niin tällä viikolla oppimani jutut ovat olleet niitä, joita en ole aiemmin tehnyt. Labrassa ollessani kuvittelin itselleni valkoisen takin päälle. Hetken olin kuin Brooke konsanaan belief-kankaansa (vai mikä se rypistymätön kangas nyt ikinä sitten olikaan…) kehittämisen parissa. Maalitehtaassa tosin ei ollut ihan niin mediaseksikäs ympäristö 😀 Olen oppinut tällä viikolla maalialan kemiaa ja jopa pitänyt siitä. Vaikka silloin kun sain lukiossa kemian kokeesta 4+ olin sitä mieltä, että en ikinä vapaaehtoisesti tee mitään kemiaan liittyvää työkseni.
Olen ollut vieraalla töissä ja olen ollut osakkaana yrityksessä. Molemmissa on puolensa, mutta itselläni virtaa niin paljon yrittäjän verta tuolla suonissa, että se kiehtoo. Riskinotto ja vapaus. Mahdollisuudet vaikka mihin. En tiedä olisiko musta edes enää olemaan muilla töissä. Vaikka silloin kun olin, niin työntekoon oli kovin yrittäjämäinen ote. Hanskat eivät sielläkään tippuneet klo 16 eikä ajatukset olleet työasioissa vain työaikana. Silti jotenkin se vapaus siitä, että en ole sidottu tiettyyn toimenkuvaan on se, joka on yksi tämän yrittämisen parhaita puolia. Saan liata kädet, jos niin tahdon. Aikoinaan erään ison tehtaan markkinointiassarina ollessani pyysin päästä edes päiväksi tehtaan puolelle töihin. Sinne, missä se kunnon työ tapahtuu. Katsomaan, miten tuote syntyy ja tekemään käsilläni. En päässyt. Koska toimenkuva.
Mulla on edelleen käsissä maalia ja vaaleissa housuissa ravistajasta (sävytetty maalipurkki laitetaan ravistajaan, jotta sävypastat sekoittuvat) tullut öljytahra, joka tuskin lähtee pesussa. Poskipääni on puhtaat, mutta hiukset sojottavat edelleen sinne tänne. Kasvotkin kiiltelevät. Tällä viikolla on ollut ”tilanne päällä” monta kertaa. Yhtä monta kertaa ollaan puhallettu yhteen hiileen kaikkien ihanien työkavereiden kanssa aamukahvilla ja todettu, että hei – tästäkin selvitään. Ja niin siitä onkin selvitty ♥ Kyllä se on kuulkaas se työn mielekkyys, joka määrittelee isolta osin elämän mielekkyyden. Minua on siunattu ihan älyttömän stressaavilla, jalat maahan palauttavilla työpäivillä, ihan älyttömän ihanilla, pään pilviin nostavilla työpäivillä, ihan älyttömän kivoilla, maailman parhaimmilla työkavereilla ja ihan älyttömän vaihtelevalla ja mielenkiintoisella työnkuvalla. Ja mikä parasta, ihan älyttömän huikealla mahdollisuudella yrittää. Mahdollisuudella työllistää ja tuoda leipä 11-12 muunkin perheen pöytään.
Siinä on kuulkaa se perimmäinen syy, minkä takia jaksaa tsempata myös niinä päivinä, kun ei ihan olisi siihen paukkuja. Ei tätä tehdä vain itsensä takia. Vaan myös niiden muiden.
TORSTAI-ILTATERKUIN,
PS. mulla alkaa viikon päästä 1,5 viikon loma, mikä tarkoittaa sitä, että blogikin palannee tuttuun postausrytmiinsä – pahoitteluni, että nyt on ollut vähän hiljaista. Tiedän että te ymmärrätte ♥
Lopetellaan suloinen viikonloppu hyvinvoinnin parissa. Sisäisen ja ulkoisen kauneuden jutuilla, joissa luonnollisemmat tuotteet näyttelevät pääosaa. Maaliskuussahan jo juttelimme luonnollisemmasta ihon hemmottelusta ulkoisesti, mutta tänään lähdetään katsomaan, miten itse hoidan kauneutta sisäisesti. Muutenkin kuin juomalla vettä ja ylläpitämällä terveellistä, monipuolista ruokavaliota. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössäLifen kanssa ja se on osa Lifen brändilähettiläänä olemisen ilosanomaa. Alkuun ajattelin kertoa teille tarinan siitä, mitä viimeisen kolmen vuoden aikana on tapahtunut. Ei vain sisäisesti, mutta myös ulkoisesti. Tarinan, joka olisi voinut loppua toisin. Mutta loppuikin oivallukseen, josta olen erittäin onnellinen.
Eräänä aamuna katsoin peiliin ja ajattelin itsekseni: ”Tätäkö ne tarkoitti, että täyttäessään 40 vuotta, naisen posket alkavat valumaan alaspäin? Miksei kukaan kertonut minulle että yhdessä yössä nuo huolirypyt silmien välissä syvenevät Norjan vuonojen kokoisiksi uriksi? Ja hei, mitkäs nuo kolme vaakatasoista uurretta otsassani ovat? Onko mun ylähuuli kavennut entisestään?” Näiden ajatusten kanssa hyppäsin lämpimään aamusuihkuun ja sieltä pois tullessani huomasin kylpyhuoneen valon armottomuuden. ”Mitä mun jaloille on tapahtunut? Niille, joista olen saanut olla aina niin ylpeä ja onnellinen. Verisuonet ovat ihan pinnassa ja mitä tuo muhkurainen iho reisien ulkopinnalla on. Sitä samaa näyttäisi olevan vatsan seudullakin.” Hiuksia peilin edessä harjatessani huomaan rypyt decolteellä ja hiusharjaa liikuttavan käden mukana tulee huomattua jotain ylimääräistä. Sellaista, jota en ole aiemmin itsessäni huomannut; iho käsivarren ojentajassa näyttää selvästi venyvän alaspäin. ”Onko nämä ne kuuluisat allit?” ajattelen.
Pukeudun kiireen vilkkaa ja aamupalapöydässä kirjoitan nettiin hakusanaksi ”helposti eroon rypyistä”. Hakutuloksia tulee paljon, niin paljon että en ehdi niitä kaikkia edes lukemaankaan. Jätän asian sikseen ja töissä ruokiksella törmään aiheeseen seuraavan kerran. Huomaan, että yhtäkkiä sosiaalisessa mediassa ystävien kuulumisten uutisvirtaan tulee mainoksia. ”Helposti eroon sibelius-rypyistä” ”Haluatko näyttää 10 vuotta nuoremmalta? Klikkaa tätä!” Jotenkin minut valtaa tietynlainen paniikki. Ei, ei tämä ollut sitä mitä halusin. Ajatuskin siitä, että se Maria, jollaiseksi luonto minut loi, ei enää kelpaakaan minulle itselleni, tuntuu erittäin ikävältä. Koska tiedän, että itse olen ollut vastuussa itsestäni. Kukaan muu kuin minä itse ei ole laiminlyönyt ihoni rasvausta kaikkien näiden vuosien aikana. Herkutellut sokerilla ylenpalttisesti tai ajatellut, että sohvalla makoilu saa lihakset rentoutumaan mukavammin kuin liikunta.
Tehtyä ei saanut tekemättömäksi, mutta tuossa hetkessä tajusin, että vain minä itse pystyn kääntämään ajatuksen kulkuani. Vain minä itse pystyn ottamaan vastuun omasta hyvinvoinnistani. Päätin tehdä kaikkeni, että tuo juuri neljäkymmentä vuotta täyttänyt ihoni voisi hyvin. Että voisin hyvin sekä sisäisesti että ulkoisesti. Myös ajatuksen tasolla. Päätin alkaa rakastamaan itseäni sellaisena kuin olen. Oivalsin, että haluan olla luonnollisesti kaunis aikuinen nainen.
Näin liki kolme vuotta myöhemmin peilistä katsoo Maria, joka ajattelee että olipas mulla ihana iho silloin kolme vuotta takaperin. Niin sileä ja rypytön. Mutta toisaalta tuo pian 43 vuotta täyttävä Maria ajattelee asian niin, että kolmessa vuodessa ihossa olisi voinut tapahtua merkittäviäkin muutoksia huonompaan, ellei olisi alkanut kiinnittämään ulkoiseen ja sisäiseen kauneuteensa huomiota.
Kuten kerroin taannoin, niin kukaan meistä ei voi yhtäkkiä purkista napsia kauneutta. Mikään pilleri ei yksistään riitä tuomaan sitä hehkua sisältäpäin. Sisäinen ja ulkoinen kauneus on kokonaisuus, johon vaikuttaa monta eri tekijää. Ehkä kaikista eniten se ajatusmalli, miten itsensä näkee. Miten itseään kohtelee ja sen ymmärtäminen, että väistämättä iän karttuessa ulkonäössä tapahtuu muutoksia. Se, miten niihin suhtautuu on kaiken a ja o. Tapellako muutoksia vastaan vai lempeästi luonnonmukaisin keinoin auttaa kroppaansa sopeutumaan uuteen tilanteeseen. Musta tuntuu, että tuolloin liki kolme vuotta sitten eräänä kauniina elokuun aamuna kokemani herätys ikääntymisen tuomiin muutoksiin oli varsin käänteentekevä. Sillä siitä eteenpäin olen ollut sinut itseni kanssa. Rakastanut ja hemmotellut itseäni. Yrittänyt olla lempeä, mutta myös tietyissä tilanteissa antanut itselleni haasteita.
Teille, jotka hyppäsitte luonnonmukaisen kauneuden juttujeni pariin vasta tämän postauksen myötä, voisin kehoittaa käydä lukemassa mitkä olivat hyvinvoinnin tavoitteeni tälle vuodelle ja miten hemmottelen ihoani luonnollisemmin. Yksi tämän vuoden hyvinvoinnin tavoitteistani oli siirtyä kokonaan luonnonkosmetiikkaan vuoden 2018 aikana. Tällä hetkellä käytössäni on yksi synteettinen meikkivoide ja ripsiväri. Muuten likipitäen koko repertuaari kuuluu luonnonkosmetiikan piiriin. Kynsilakka oli sellainen asia, jota en edes tiennyt olevan luonnonkosmetiikkatuotteissa. Onneksi tässäkin asiassa tulin viisaammaksi Lielahden Lifen Maaritin juttusilla käydessäni. Maaritin kuten kaikkien Life-myymälöiden henkilökunnan ammattitaito on niin huikeaa ja energia niin tarttuvaa, että mikäli teillä on mitään kysyttävää ja ajatuksia, joita haluaisitte jakaa luonnollisemman hyvinvoinnin suhteen, niin suosittelen käymään paikan päällä lähimmässä Life -myymälässä.
TUOTEVINKKEJÄ SISÄISEEN KAUNEUTEEN
Ennen kuin annan lisätuotevinkkejä ulkoiseen kauneuteen (tuolla Miten hemmottelen ihoani luonnollisemmin-postauksessa niitä jo aika kattavasti käsittelimmekin) niin katsotaan niitä tuotteita, joiden avulla saan sen sisäisen hehkun. Joiden ansiosta iho on kimmoisampi, reidet ja vatsa vähemmän muhkuraiset ja hiukset paremmassa kunnossa.
Kimmoisan ihon salaisuus. Aloitetaan tästä, sillä iho on suurin elimemme ja sen myötä iän tuomat vaikutukset näkyvät eniten ihossa. Ainakin omalla kohdallani. Tuolloin liki kolme vuotta sitten otin rutiineihin ihon säännöllisen kuorinnan ja rasvauksen. Siis myös vartalon ihon. Mutta Lifen yhteistyön myötä sain tietoa ja tuotteet, joiden avulla ihostani on tullut kimmoisampi ja kosteutetumpi. Ei vain ulkoa, mutta myös sisältäpäin. Tiedän, että te ette halua kenties enää kuulla tätä tosiasiaa, mutta se kollageenin, tuon ihoa nuorentavan proteiinin, tuotanto loppuu kokonaan 40-vuotiaana. Se vähenee jo merkittävästi, kun täyttää 25 vuotta. Koska oma kollageenitehtaani laittoi kolme vuotta sitten lapun luukulle, on mun tukeuduttava ulkopuoliseen kollageenivalmisteeseen.
Kollageenivalmisteesta on tullut henkireikäni. Nyt olen jo vuoden verran ottanut säännöllisesti joka aamu veteen sekoitettuna Skingain Beauty booster -kollageenijauhettayhden annospussillisen. Tai vaihtoehtoisesti olen ottanut Puhdas + -kollageenijauhetta yhden ruokalusikallisen. Joinain aamuina, jos pyöräytän smoothien, sekoitan kollageenijauheen sinne. ”Kollageenin puute näkyy ihossa sen ohenemisena ja veltostumisena, ryppyinä ja juonteina, couperosana sekä pigmenttiläiskinä. Iän karttuessa myös hiukset ohenevat ja harventuvat sekä kynnet hapertuvat. Siksi on tärkeää luoda kollageenia luonnollisella tavalla kehon käyttöön.” / Life
-kuori banaani ja omena
-surauta smoothien ainekset sekaisin tehosekoittimessa
-istu, sulje silmäsi, hengitä muutaman kerran syvään ja nauti smoothie osana kiiretöntä aamua
Vaikka tuo käyttämäni kollageenijauhe sisältää jo itsessään kollageenin muodostumiselle elintärkeän C-vitamiinin, niin silti otan myös ylimääräistä C-vitamiinia tabletin muodossa. Life Vitamin C + Berries sisältää runsaasti C-vitamiinia (1000 mg/tabletti). Se on happoneutraloitu ja siten täysin vatsaystävällinen, minkä lisäksi siihen on lisätty uutteita neljästä superhedelmästä – näiden flavonoidit edistävät osaltaan C-vitamiinin imeytymistä.
Kimmoisan ihon salaisuus on myös kosteutus sisältäpäin. Käytän päivittäin Omega 3 -valmistetta, mutta nyt sain Maaritilta kokeiluun myös Iho Omega -tabletteja. Omega 3:sen lisäksi ne sisältävät mustaherukan siemenistä ja hedelmälihasta puristettuja Omega 6 -rasvahappoja. Iho Omega -mustaherukansiemenöljykapseli sisältää täten luonnostaan runsaasti kaikkia ihon tarvitsemia rakennusaineita. Se hoitaa, ravitsee ja uudistaa ihoa. Mielenkiinnolla odotan näiden kapselien vaikutusta.
Stressaantuneelle mielelle ja iholle. Sain alkuvuodesta testattavakseni Bioteekin Super Alfalipoiini -valmisteen, josta on hyvä vinkata tässä kohtaa. Nimittäin se on todellinen ruuhkavuosien keskellä luovivan ravinnelisävalmiste. Itse ainakin huomaan ihoni ja ulkoisen olemukseni kärsivän stressistä. Tässäkin kohtaa se ulkoinen kauneus lähtee sisältäpäin. Alfalipoiinihappo on hyvin monipuolinen, eräänlainen vitamiinin ja rasvahapon välimuoto. Se on yhtä aikaa rasva- ja vesiliukoinen ja kulkeutuu tehokkaasti sekä solujen sisä- että ulkopuolelle, jopa aivoihin. Elimistö muodostaa itse alfalipoiinihappoa, mutta vain välttämättömimpiin solutoimintoihin. Ravinnosta sitä saa häviävän vähän. Lisäksi sen muodostuminen alkaa vähetä suhteellisen varhain aikuisiässä. Ja näin 40 vuoden rajapyykin ylittäneellä sitä ei juurikaan muodostu. Sen takia alfaliponiinihappo sopii erityisesti ikääntyville ja oikeastaan kaikille nykyajan hektisen elämänrytmin rasittamille.
Maksaläiskien ja pigmenttimuutosten ennaltaehkäisyyn. Ensimmäistä kertaa tänä vuonna olen havahtunut siihen, että minun kasvojani eivät korista vain pisamat vaan lähinnä maksaläiskät. Aloin syömään Pycnogenol Strong rannikkomännyn kuoriuute kasviantioksidanttitabletteja siitepölyallergiaan tuossa kuukausi takaperin ja huomasin parin viikon jälkeen myös ihon värin parantuneen. Ihan kuin pigmenttimuutosten ilmeneminen olisi vähentynyt. Maaritin luona Lifessä vieraillessani sain kuulla, että tämä monipuolinenen kasviantioksidantti auttaa niin allergioihin kuin pigmenttimuutoksiinkin. Kaiken lisäksi se vahvistaa ihon ja verisuonten seinämien kollageenia ja näin auttaa esimerkiksi jalkojen turvotukseen.
Hiusten, kynsien ja ihon hyvinvointiin. Tuo kollageenijauhe vaikuttaa myös toki niveliin, kynsiin ja hiuksiin ihon lisäksi, mutta kollageenijauheen rinnalle sain testattavaksi Great Earth Beautiful Hair -ravintolisän. Se sisältää monia vitamiineja, ravintoaineita ja rasvahappoja, jotka ovat välttämättömiä hiusten hyvinvoinnille. Se vahvistaa hiusten keratiinia, mikä taas puolestaan auttaa hiuksia kasvamaan kiiltävinä ja tasaisina. Itse olin jo ajatuksen tasolla päättänyt luopua hiusten vaalentamisesta ja sopinut kampaajani kanssa, että seuraavan kerran aletaan tummentamaan. Mutta taidan ensin antaa vielä tälle ravintolisälle mahdollisuuden, josko vaalentamisista nokkiinsa ottaneet hiukseni tuosta tokenisivat 🙂
Sinkkihän on tunnetusti se, joka hellii ihoa, kynsiä ja hiuksia. Great Earth Super Sinkki 25 mg on varsin monipuolinen tuote; ihon ja hiusten hyvinvoinnin lisäksi se vaikuttaa normaaliin happo-emästasapainoon, DNA-synteesiin, proteiinisynteesiin ja rasva-aineenvaihduntaan.
Muhkuraiseen ihoon reisissä ja vatsassa. No liikunta, terveellinen ruokavalio ja vedenjuominen auttaa tottakai, mutta myös sisäisesti voi kuonakertymiä sulatella pitämällä huolta happo-emästasapainosta. Kun kropan emäs-happotasapaino reistailee ja jos varsinkin elimistö on liian hapan, on sillä taipumusta selluliittiin eli juuri niihin kuonakertymiin. Aika monet nykyaikana kärsivät liian happamasta kehosta. Osaltaan kiitos pikaruoalle ja ruokailutottumusten huonontumiselle, mutta myös ulkoisille tekijöille kuten saasteille.
Vuosi takaperin sain Maaritilta valmisteen, joka on oikeastaan unohtunut kaiken kiireen keskellä tuonne kaapin perukoille. Nimittäin pH-balance PASCOE® -jauheen, joka sisältää emäksisiä kivennäisaineita, joiden happamuuden neutralointikyky on markkinoiden parhaita, sekä happo-emäsaineenvaihduntaa tukevaa sinkkiä. pH-balance PASCOE® auttaa tehokkaasti vähentämään kehon happotaakkaa ja pakkauksen mukana tulee 21 pH-testiliuskaa, jolla voi helposti testata oman kehonsa happamuuden.
Yllä mainittujen tuotteiden avulla itse ajattelin pärjätä iän tuomien muutosten kanssa. Ja aika hyvin ja arvokkaasti sitä on tullut otettua keski-ikä vastaan. Ne iän tuomat muutokset ulkonäössä, varsinkin ihossa. Ne, joita joskus pelkäsin ja joita joskus muinoin ajatellessani hieman ahdisti. Parikymppisenä sitä piti nelikymppisiä ryppyisinä ikäloppuina. Näin 42 -vuotiaana ehkä vähän tirskahtelenkin tälle ajatukselle. Sillä elän elämäni parasta aikaa ja hyväksyn itseni sellaisena kuin olen. Sehän se oikeastaan koko hyvinvoinnin perimmäinen ajatus onkin.
Lupailin teille tuossa aiemmin vielä lisää vinkkejä luonnolliseen kauneuteen ulkoisesti käytettynä. Joten katsotaan postauksen loppuun vielä muutama tärppituote.
TUOTEVINKKEJÄ ULKOISEEN KAUNEUTEEN
Valkoisemmat hampaat. Pikimusta hammastahna, joka valkaisee…voiko tämä pitää paikkansa? Kyllä voi, nimittäin Ecodentan luonnollisesti valkaiseva hammastahna sisältää mustaa hiiltä, joka tunnetusti hoitaa ja valkaisee hampaita. Hiilen lisäksi hammastahna sisältää Teavigo -ainesosaa, joka huolehtii perusteellisesti suun hyvinvoinnista suojaten hampaita hammaskiveltä ja bakteereilta. Tätä voi siis käyttää ihan päivittäin, mikäli haluaa. Pari kertaa olen itse ehtinyt käyttämään ja voi olla, että ne tummentumat ovat jo pikkuisen sulaneet pois.
Kauniit ja pehmeät kesäjalat.Käsi ylös, kuinka moni yllättyi sandaalikelien edessä siitä, kuinka ilkeältä kuivat kantapäät näyttävät kauniissa kengissä! Jep, täällä on molemmat kädet ylhäällä. Sitten yhtenä iltana päätin, että nyt pidän hemmotteluillan ja tein jalkahoidon. Kick Up Your Heels -jalkakylpyainetta kun lorauttaa lämpimään veteen, sujauttaa sinne jalkansa kymmeneksi minuutiksi ja taputtelee ne kuiviksi, on jalat jo huomattavasti sandaalikelpoisemmat kuin ennen jalkakylpyä. Sen jälkeen rasvaus Land on Your Feet -jalkavoiteella ja kuiville kantapäille lisäksi kerros Walk on Air -jalkasalvaa. Puuvillasukat jalkaan ja kauneusunet päälle. Tervetuloa kesäiset kadut ja sandaalikelit!
Hehkua kasvoille entsyymikuorinnalla.Sain Maaritilta mukaani Flow Cosmeticsin puolukka- entsyymikuorintanaamion. Se on jauhetta, jota sekoitetaan veteen 1-2 tl. Levitetään kasvoille ja annetaan vaikuttaa noin vartti. Ensimmäisellä käyttökerralla ihoni hieman pisteli kymmenen minuutin kohdalla, joten pesin naamion pois. Tuntuu olevan erittäin hyvä ja tehokas naamio, johon täytyy iho totuttaa pikkuhiljaa. Mutta jo tuon kymmenen minuutin jälkeen ihoni tuntui ihanan kuulaalle ja pehmeälle!
Luonnollisempi kynsilakka. En tiennyt tai en ollut ottanut ehkä selvää, mutta myös kynsilakkoja saa nykyään luonnollisemmassa koostumuksessa. Lielahden Life -liikkeen hyllyssä silmäni osui aivan ihanan väriseen kynsilakkaputeliin Boho Green Cosmeticsin kynsilakka on ekologinen ja vegaaninen. Tätä kun sivelee hyvin hoidettujen kesäjalkojen kynsiin, niin on todellakin valmis sujauttamaan ne sinne kesäsandaaleihin ja tallailemaan pitkin kesäisiä katuja.
Apua ihottumaan ja hyttysenpistojen kutinaan. Itse en ole vielä törmännyt niihin iniseviin pikkuisiin otuksiin, jotka jättävät jälkeensä kutisevan ihoreaktion. Nimittäin hyttysiin. Mutta miehellä jalat näyttää siltä, että koko hyttysarmeija on hyökännyt. Golfkentät saattavat olla tämän suhteen vaarallisia paikkoja 😉 Mutta onneksi meillä löytyi kaapista esikoisen taiveihottumaan käyttämäämme Dr. Hauschka Med Potentilla Akuuttivoidetta, joka rauhoittaa hyttysenpiston kutinaa ja punoitustakin samantien. HUOM! Lifellä on meneillään huikea tarjouskampanja niin liikkeissä kuin verkossa aina 17.6. asti! Tarjouskampanjan aikana myös tämä Dr. Hausckan Med Potentilla -akuuttivoide on tarjouksessa. Kannattaa käydä lähimmässä myymälässä tai verkossa katsomassa huikeat tarjoukset.
Haluaisin vielä tähän postauksen loppuun muistuttaa teitä blogini lukijat alennuskoodista:
♥ Life haluaa tarjota myös teille ihanille lukijoille mahdollisuuden hyvinvointiin. Sen kunniaksi saattetämän vuoden ajan alennusta 20% koodilla atmarias Lifen verkkokaupassa tai kivijalkaliikkeissä tehdyistä normaalihintaisista Lifen oman tuotesarjan tuotteista! ♥
Kiitos, jos jaksoitte lukea tänne asti. Tämä asia on niin lähellä sydäntäni, että en voinut sitä tiivistää lyhyempään muotoon. Muistakaa juoda paljon vettä, syödä kaikkia ihania värikkäitä vihanneksia ja marjoja, työstää ajatuksen virtaa kohti positiivisuutta, näyttää lenkkitossulle lenkkipolkua, tuoksutella Suomen kesää, uida, saunoa ja iloita niistä läheisistä. Hyväksyä itsenne sellaisena kuin olette, luonnollisen kauniina naisena ♥
SULOISIN SUNNUNTAI-ILTATERKUIN,
PS. Instagramin puolella (atmarias) kannattaa olla hereillä tasan viikon päästä, nimittäin siellä tulee ihana arvonta liittyen Lifeen ja luonnollisempaan hyvinvointiin!
Potkaisehan kengät pois jaloistasi ja istahda tuohon upottavaan tuoliin takkatulen ääreen ja nosta jalat rahille.
Olisiko sinulla muuten hetki aikaa jutella ruoasta ja elämästä? Mutta ennen sitä odotahan – tuon sinulle jotain pientä purtavaa ja lasillisen lempijuomaasi.
Marian Bistro & Lifestyle tarjoaa elämänmakuisia tarinoita, suussa sulavia ruokaelämyksiä, arjen ihanuutta ja pää pilvissä, jalat maassa -unelmia.
MOIKKAMOI IHANAT!
MYÖHÄISILTAA IHANAT!
Tehtyä ei saanut tekemättömäksi, mutta tuossa hetkessä tajusin, että vain minä itse pystyn kääntämään ajatuksen kulkuani. Vain minä itse pystyn ottamaan vastuun omasta hyvinvoinnistani. Päätin tehdä kaikkeni, että tuo juuri neljäkymmentä vuotta täyttänyt ihoni voisi hyvin. Että voisin hyvin sekä sisäisesti että ulkoisesti. Myös ajatuksen tasolla. Päätin alkaa rakastamaan itseäni sellaisena kuin olen. Oivalsin, että haluan olla luonnollisesti kaunis aikuinen nainen.
Hiusten, kynsien ja ihon hyvinvointiin.
Lupailin teille tuossa aiemmin vielä lisää vinkkejä luonnolliseen kauneuteen ulkoisesti käytettynä. Joten katsotaan postauksen loppuun vielä muutama tärppituote.
