HEIPPAHEI MAANANTAI
ja joulunalusviikko ♥ Hihii, tänään on sellainen maanantai, että oikeasti voisi olla ketutuskäyrä hyvinkin korkealla ellei olisi maailmankaikkeuden kivoin viikko käsillä. Joulunalusviikko on suorastaan taianomainen ja tänä vuonna siitä ihanan tekee se, että mitään kurjaa ei ole sattunut tässä joulun alla (lue: ihmishenkiä ei ole menetetty eikä mitään kamalaa sairautta ole todettu). Jouluthan on ollut meille vähän haastavia viime vuosina. Sitä joulun taikaa ei riko se, että koiruli on yhtäkkiä tänään kakannut kaksi kertaa sisään. Taikaa ei riko sekään, että nenänpielet on niin rikki niistämisestä, että väännän itkua joka kerta nessuun tarttuessani. Taikaa ei myöskään rikottu pankin tallelokeroholvissa, kun tiirikkatimpan ja sorkkarautasamin (aka lukkosepät) kanssa avasimme vanhempiemme tallelokeroa. Muistakaamme kertoa lapsillemme ajoissa, missä tallelokeron avainta säilytetään. Taika ei kadonnut silloinkaan, kun tajusimme, että kaksi elintärkeää paperia (osakekirjaa) on kateissa. Koska mä katsokaas uskon siihen, että kaikki selviää ja kaikki löytyy. Nenänpielet toipuvat, kiitos bepanthenin. Koirulillakin saattaa olla vaan ”mitäs jätitte mut yksin liki kokopäiväksi” -kakitsuhätä ja päätti tehdä molemmat tarpeensa ulkolenkiltä sisään tultuaan, tiirikkatimppa sai tallelokeron auki ja ehkä ne osakekirjatkin jostain löytyvät.
Kuusen koristelimme lauantai-iltana. Allekirjoittanut oli hieman kuumehuuruissa silloin ja eilen vähän asettelin palloja tasaisemmin. Pelkistetyltä kuusi näyttää vielä, mutta punaiset pallot odottavat ripustajaansa. En muista, että meillä näin komeaa kuusta koskaan aiemmin olisi ollutkaan. Ehkä olen itse hieman jäävi tätä toteamaan, sillä tänä vuonna kuusiraadin valitsijamiehistö oli kovin vähissä ;D Kuusi kuulemma tuoksuu ihan joululle. Sain veljeltä pari Duactia, joten ehkä tässä on vielä toivoa, että mäkin tuoksutan sen kuusen tuoksun. Joulukukat on kokolailla ostettu, tänä vuonna mennään parilla isolla ja näyttävällä valkoisella joulutähdellä. Amarylliksetkin aukenevat juuri jouluksi. Hyasinttien kanssa sama juttu. 
Nyt alkaa olla ne illat käsillä, että talon hiljennettyä käperryn sohvannurkkaan katselemaan kuusta ja ihastelemaan. Fiilistelemään joulua ja lukemaan kirjaa. Itseni tuntien tätä kestää enintään sinne Tapaninpäivän iltaan. Sitten olen taas iltaisin tarmoa täynnä ja suunnittelen kevättä. Iloitsen siitä, että päivä alkaa pitenemään ja mökkikausi lähestyy. Kevään varrelle on varattuna yksi ulkomaanreissu ja sen jälkeen jo pian muutammekin. Salaa haaveilen jo pääsiäisestä uudessa kodissa ja lammaspaistista uunissa. Vuoden loppuminen ei tänä vuonna tunnu lainkaan pahalta. Vuosi on ollut todella raskas ja ilomielin käännän elämässä uuden sivun vuoden vaihtuessa. Tuo uusi sivu pitää sisällään paljon, mutta päällimmäisenä omaan itseeni satsaamisen. Terveyteeni satsaamisen. Alkuvuosi mentiin epäitsekkäästi äidin terveys edellä ja nyt syksyllä sitä on tullut myös huolehdittua aika paljon siitä, että muilla on hyvä olla.
Osa lahjoista on vielä kaupassa ja yhtään lahjaa ei ole paketoitu. Ruokapuolikin joululle on vielä suunnittelematta, mutta ei haittaa. Ehtiihän sitä 🙂 Joulukorttitehtaalla tapahtui eilen, mutta eivät nekään ihan vielä valmiit ole. Saattaapi olla, että jäävät tänä jouluna postittamatta. En tiedä, mutta ainakin tällä hetkellä tuntuu, että olen jo nyt valmis jouluun. Vaikka hommia olisi vielä tehtävänä vaikka kuinka. Sen ymmärtäminen, että kaiken ei pidä olla tiptop on tuonut tullessaan paljon. Jos jotain tänä vuonna, niin olen oppinut olemaan itselleni armollinen. Se on kuulkaas jo puoli voittoa.
IHANAA ALKANUTTA JOULUVIIKKOA YSTÄVÄT RAKKAAT ♥
PS. MoodFactoryn arvonnassa onni suosi Maaruskaa kommentilla ”Meillä tänä vuonna eniten kimaltavaa hopeaa☺ muuten valko-harmaa…..”
Kynttilät ovat postin mukana matkalla voittajalle 🙂
Olenkin tainnut teille kertoa, että mulla on ärsyttävä tapa (siis monia, mutta tässä yksi niistä). Tuijottelen autoillessa ja kävellessä ihmisten ikkunoista sisään. Mies aina tuhahtaakin, että lopeta! Kerron katsokaas myös vuolaasti ääneen havainnoistani. Tänä vuonna olen havainnut, että joulukuuset on koristeltu jo todella useassa kodissa. Mitä hemmettiä, meillä se on yleensä ollut 23.12. illalla, kun kuusi koristellaan. Lapsuudenkodistani muistan, että meillä koristeltiin kuusi vasta aattoaamuna. Sitä ennen oli suoraan sanottuna h*lvetti irti. Äiti pääsi aatonaattona töistä usein vasta neljän jälkeen, vaihtoi suitsaitsukkelaa jakkupuvun kotiasuun ja sitten se alkoi. Vimmaton puunaaminen. Matot ulos tuulettumaan, käskyjä sinne tänne 😀 Jossain välissä äippä kävi vielä ostamassa jouluruoatkin, valmisti laatikot ja laittoi kinkun uuniin. Kuitenkin aina jouluaattoaamuna alas keittiöön hipsiessäni huokaisin ihastuksesta. Koti oli kuin joulumaasta. Mattojen hapsut olivat vielä luotisuorassa ja nukkamatot ihanan pörröisiä. Edellisiltana sisään otettu kuusi oli sulanut ja oksat laskeutuneet. Kuusen alle oli jostain ilmestynyt paketteja vaikka muille jakaa. Ei ollut joulu eikä kaksi, kun iskä lähetettiin hakemaan kissojen ja koirien kanssa kuusenkynttilöitä. Yleensä niitä metsästettiin lähihuoltoasemilta, sillä kaupat eivät olleet jouluaattona auki. Lukuunottamatta ihan pikkuisia kauppoja. Yhtenä vuonna muistan äidin lähteneen iskän mukaan ostamaan kuusenkynttilöitä. Silloin me veljeni kanssa teimme pieniä reikiä kuusen alla oleviin paketteihin. Emme löytäneet väritöntä teippiä reikien paikkaukseen, joten päätimme käyttää maalarinteippiä ;D 
No mutta, palatakseni tähän kuusidilemmaan. Lapset ja mies ovat joka vuosi höntyilleet kuusenkoristelun kanssa ja aika monena vuonna meillä on kuusi otettukin sisään jo 21. tai 22. päivä. En ollut uskoa korviani, kun eilen illalla kuulin itseni sanovan ääneen, että voisi viikonloppuna koristella kuusen. Tulin siihen tulokseen, että jos lähdemme joulupäivänä pohjoiseen, niin olisi siitä kuusesta kiva nauttia sitä ennenkin. Tänään treffasimme veljen vaimon ja yhden työkaverin kanssa Lielahden Löytötavaratalon pihassa. Kuusimettällä. Sieltä muuten löytyi taas aivan mielettömän hienoja kuusia. Tämä taitaa olla jo viides tai kuudes vuosi, kun ostamme kuusen tuolta. Aiempina vuosina meillä on ollut hopeakuusi, mutta nyt muutamana vuotena ihan suomalainen kaunis taviskuusi. Olen tullut tulokseen, että nuo suomalaiset ns. metsäkuuset tuoksuvat eniten joululta. Tällä kertaa otin ilon irti korkeasta huonekorkeudesta ja veikkaanpa, että tuo meidän kuusi on korkein mikä meillä on ikinä ollut. 
Alkuviikosta Johannan kanssa juttelimme puhelimessa ja teimme eiliselle tärskyt. Olin kyllä kuvista saanut jotain osviittaa sisustuskaupan kauneudesta, mutta sisään astuessani tajusin, että liike oli vielä ihanampi kuin kuvissa. Kynttilöitä paloi siellä täällä ja tavaroiden esillelaittoon oli selvästi panostettu. Liiketilaa oli juuri joulusesonkia varten laajennettu. Ja hei, kukas se just mainosti täällä blogissa, että meillä mennään tämä joulu samoilla koristeilla kuin kolme edellistäkin joulua. Kyllä nyt on tuo väitteeni vaarassa kumoutua, sillä kovin kauniita joulukoristeita liikkeessä oli esillä. Ihastuin muuten tuossa alla olevassa kuvassa olevaan kynttiläkoristeeseen ihan täysin. 
Tuotevalikoimasta löytyy jokaiselle jotakin; kynttilöitä, lyhtyjä, servettejä, peuranpäitä, kalloja, sarvia, silkkikukkia, ruukkuja, tyynyjä, kuusenkoristeita. You name it – kaikkea löytyy. Ja hei ihan vinkkinä näin joulun alla, valmiiksi sellofaaniin paketoidut kauniit kynttilät yms. esimerkiksi päiväkodintädeille tai opettajille kiitoksena tai muistamisena. Kauniin tuotevalikoiman lisäksi tästä sisustuskaupasta saa asiantuntevaa ja iloista palvelua. Johanna ja Marjo auttavat hymyssäsuin. Myönnän, että itsekin välillä sorrun isoihin marketteihin ja kauppakeskittymiin, mutta sitten näissä kivijalkaliikkeissä käydessäni muistan, miksi tykkään niistä niin paljon. Palvelu on ihan huippuluokkaa ja tietää tukevansa suomalaista yritystä.
MoodFactory on se syy, jonka takia kannattaa tulla vähän pidemmältäkin. Myös sieltä Tampereen toiselta puolen (vinkvink teille blogini lukijat, joiden kanssa ollaan tästä keskusteltu ;). Kulkuyhteydet ovat loistavat, sillä keskustastakaan tänne ei aja montaa minuuttia. Useat linja-autot pysähtyvät Pispalan valtatiellä, josta pääsee minuutissa kävellen tunnelman pariin. Myös Nokian moottoritien pää on ihan kivenheiton päässä. 
Sain arvottavaksi teidän ihanien kesken kauniin, kolmen kynttilän setin. Kynttilät ovat kauniin hohtavan mustia ja niissä on tyylikäs hopeanvärinen koriste. Arvontaan osallistuminen menee niin, että vastaamalla tämän postauksen kommenttiboksissa kysymykseen, 
Sen lisäksi, että hitaana hämäläisenä tajusin joulun olevan jo niin pian, tuli se eilen illalla tajuntaani kuin salama kirkkaalta taivaalta; me vietämme joulua viimeisen kerran tässä kodissa. Arvatkaas mitä se tarkoittaa? Jep, joulusta otetaan kaikki irti. Muistan ekan joulun tässä kodissa. Meillä oli koko lähisuku syömässä jouluaattona. Kannettiin terassilta pöytä ruokapöydän jatkoksi ja lapsille viriteltiin pikkupöydät olohuoneeseen. Tilasin tuota joulua varten uudet viininpunaiset (!?!) sifonkiverhot kultakoristein. Koko koti näytti kuin isolta joulukuuselta kaikkine koristeineen. Tänään inventoin joulukoristeeni ja varsinkin ne periamerikkalaiset kuusiköynnökset. Kuusiköynnökset pääsevät kiertämään takkahuoneen pariovia sekä eteisen isoa peiliä. Ihan siinä mittakaavassa en kotia koristele kuin tuona ekana vuonna, mutta niin, että jää kiva ja lämmin muisto. Se siitä haavelemastani naturellista ja pelkistetystä joulusta ;D 
Ehkä annan lasten koristella kuusen vihdosta viimein niillä punaisilla palloilla ja virittelen punaisia tonttuja sinne tänne. Myös sen yhden ”
