maanantai 25. tammikuun 2021

Beantown boy & Chicken parm

4

HYVÄÄ MAANANTAIHUOMENTA!

Postaustoiveita vuoden alussa kysellessäni sain toiveen kertoa ruokatarinoita yhdistettynä reissutarinoihin. Ja hei sehän passaa kyllä, ollakin että reissukuvia toivottiin postausten oheen, mutta valitettavasti monet niistä ovat niin huonolaatuisia, että eivät kestä nykypäivän blogikuvien standardeja 😉 Tänään lähdetään Bostoniin, Beantowniin, jonka laitamilla aviomieheni asui aikoinaan kuutisen vuotta. Yliopistossa opiskellen ja jääkiekkoa pelaten. Pelipäivän kruunasi kuulemma aina chicken parm, parmesan kana. Ajanee meidän suomalaisten suosiman kanapastan peliä ennen.

Lokakuussa 2016 pääsimme katsomaan miehen asuinalueita koko perheen kanssa. Rakastuin lokakuun orastavassa ruskakirjossa kylpevään Bostoniin samantien. Muistan vieläkin elävästi sen, kun olimme Harvardin kirjakaupassa ostamassa Harvardin hupparit lapsille. Jätimme auton sen jälkeen parkkiin Fenway Parkin lähelle ja lähdimme jalan tutustumaan kaupunkiin. Mielessä siinsi tuo miehen hehkuttama ruoka, parmesan kana. Kunnes katse osui legendaariseen Cheersin ravintolaan. Siinä vaiheessa parmesan kana oli muisto vain, kun näin ruokalistalla clam chowderin.

Jatkoimme ruokailun jälkeen matkaa jalan kohti Bostonin italialaista kaupunginosaa, North Endiä. Siellä chicken parm koreili jokaisen ravintolan listoilla. Suosituimpiin ravintoloihin oli jonoa ulos asti. Päätimme jättää chicken parmin toiseen kertaan ja käydä testaamassa kuuluisan Mike’s Pastryn leivonnaiset. Kunnes huomasimme sinnekin jonon kiemurtelevan kulman taakse. Viereisen Caffe Vittorian ikkunapöytä näytti olevan vapaa, joten jäimme lepuuttamaan jalkojamme ja nauttimaan herkullisimmat leivokset ikinä Bostonin vanhimpaan italialaiseen kahvilaan.

Chicken parm jäi kuitenkin kaivelemaan alitajuntaan. Seuraavana vuonna maistoin elämäni ensimmäisen kerran parmesan kanaa Paisanos Pizza -ravintolassa Hermosa beachillä Kaliforniassa. Se oli koko sen odotuksen arvoista. Täydellistä. Vielä kun ravintolassa oli punaruutuiset pöytäliinat pöydissä ja keittiössä hääräsi aito italialainen Mamma Maria (hän oli muuten vieläkin puheliaampi kuin minä ;)), niin kokemus oli lähes autenttinen.

Vuonna 2019 odotin taas, niin ikään USA:n reissulla, saavani parmesan kanaa. Mies oli kehunut Vegasin Stripin sivukadulla olevan Hole in the wall -ravintolan chicken parmia niin paljon, että se oli meidän Vegasin listalla mukana. En muista miksei sinne menty, mutta ensi kerran on pakko mennä. Voi pandemia, kun olisit pian ohi ja voi rajat, kun aukeaisitte pian – mä haluan ruokamatkoille! Ihan pelkkä Helsinki-Vantaan Burger Kingikin kävisi näin ensi hätään ;D

Reilu viikko sitten muistin yhtäkkiä tuon parmesan kanan ja mietin, että miten sitä ei ollut tullut tehtyä itse ikinä. Pikaisella guuglauksella löysin monen monta erilaista reseptiä, joista yhdistellen loin seuraavan:

Chicken parm 
6:lle

Broilereiden valmistus
4 isoa broilerin rintafileetä
(mä käytin persilja-valkosipuli maustettuja)
1,5 dl korppujauhoja
3 kananmunaa
1 dl vehnäjauhoja
0,5 dl parmesanraastetta
1 tl suolaa
2 tl mustapippuria
oliiviöljyä paistamiseen

2 Rummo pastakastikepurkkia
2 dl raastettua parmesania
2 palloa mozzarellaa
tuoretta persiljaa

spaghettia

1. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen
2. Sekoita vehnäjauhot, parmesanraaste, suola ja mustapippuri keskenään astiassa
3. Riko kananmunat laakeassa kipossa, kaada korppujauhot toiseen kippoon
4. Kierittele broilerin fileet ensin vehnäjauhossa, sitten kananmunassa ja lopuksi korppujauhoissa
5. Paista broilereita oliiviöljyssä pannulla noin 5 minuuttia / puoli, kunnes pinta on rapsakka
6. Laita broilerit uunivuokaan ja uuniin noin 20 minuutiksi, kunnes ne ovat kypsyneet. Keitä tässä välissä spaghetti.
7. Kun broilerit ovat kypsät, kaada spaghetti uunivuokaa, lado päälle broilerit
8. Kaada vuokaan pastakastikkeet, lisää broilereiden päälle parmesania ja mozzarellaa
9. Paista uunissa, kunnes juustot alkavat ruskistua
10. Tarjoile tuoreen persiljan kera


Tämän kuvan postaukset (parmesan kanan lisäksi) ovat Bostonin reissulta reilun neljän vuoden takaa. Toivottavasti ne näkyvät teille edes joten kuten. Itselläni ainakin tällä isoruutuisella koneella kuvat pikselöityvät harmillisesti. Onneksi on hei kuvamuistot, myös verkkokalvoille jääneet sellaiset. Ne tuovat kyllä lohtua näinä aikoina kun ei pääse reissaamaan.

Alustavasti ajattelin, että seuraavan kerran reissu- ja ruokatarinoita on luvassa maapallon toiselta puolelta, auringontasaajan tuntumasta. Siitä on aikaa, kun viimeksi olen nasi gorengia tehnyt tai syönyt, joten voisi olla paikallaan palata Indonesian ruokamuistoihin 🙂

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA TOIVOTELLEN,


perjantai 22. tammikuun 2021

Grillattu voileipä 2.0

3

OMNOMNOM

vaan heti perjantaiaamusta hei 😀 Ajattelin eka, että mennään perinteisen aikataulun mukaan tämän illan perjantaimyyssi/herkkupostauksen kanssa, mutta koska illalle tuli yllättäen hiihtotreffit (#koukussalajiin), niin laitetaan nyt jo tulemaan teille vinkkiä perjantai-illan ruokaan.

Ostin pitkästä, pitkästä aikaa Elle mat & vin -lehden ja ah että olen nyt ahminut sitä. Silmilläni. Nimittäin en ihan heti tiedä toista ruokalehteä, joka iskisi mun makuhermooni niin kuin tuo. Liki jokainen resepti on sellainen, että tekee mieli testata. Ja hei nyt on vielä tämän reseptin jälkeen kolme reseptiä jonossa testaukseen.

Kannessa oleva kuva grillatuista voileivistä sai kuolan valumaan jo kaupan lehtihyllyllä. Päästessäni ohjeeseen olin hetken aikaa äimän käkenä: Mikä ihmeen pastrami? Mikä ihmeen taleggio? Ja vaikka punakaalia rakastankin, niin miten se sopii lämpimiin voileipiin? Pastrami ja taleggio ovat varmaan pro-ruokabloggaajille ihan tuttua kauraa, mutta tällaiselle noviisille ei.

Pikainen googlaus kertoi, että pastrami on suolalihaa. Googlaus kertoi myös sen, että sitä on saatavilla ihan lähikaupan hyllyllä. Great! Toinen googlaustulos taleggiosta kertoi, että kyseessä on juusto. Jota on kyllä saatavilla juustotiskeiltä, mutta koska en sitä löytänyt kauppakassitilausta tehdessäni kaupan valikoimista googletin korvaavan juuston. Mun mielestä gruyére sopi tähän oikein loistavasti ollen maukas, mutta ei liian tuhti.

Leipiin makua tuo ihanasti dijon, mutta jos ei ole dijonin ystävä, niin määrän voi hyvin puolittaa. Majoneesi toi myös makua ja täytyy sanoa, että vaikka nämä olivat parhaimmillaan heti uunista tulon jälkeenkin, niin kyllä maistui puolikas leipä kylmänäkin iltapalaksi. Maut ikään kuin sulivat suuhun.

Suht tuhtia leipää sopisi tasapainottamaan perinteinen vihersalaatti vinagretteineen.

Pastrami-punakaali sandwich
4:lle tai 2:lle nälkäiselle

8 palaa hapanjuurileipää
2 rkl majoneesia
4 rkl dijon sinappia
200 punakaalia
125 g gruyérejuustoa
16 viipaletta pastramia
50 g voita paistamiseen

1. Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen
2. Levitä neljään leipään majoneesia ja neljään sinappia
3. Viipaloi punakaali ohueksi siivuiksi ja asettele majoneesileipien päälle
4. Lisää juustot ja pastramit punakaalien päälle
5. Laita sinapilla voideltu leipä kanneksi
6. Paista pannulla voissa noin kolme minuuttia / puoli
7. Lopuksi laita uuniin noin 7-8 minuutiksi tai kunnes juusto on sulanut

Meillä vietetään perinteiseen tyyliin tipatonta tammikuuta (tipaton ei päde napapiirin yläpuolella, auringontasaajan alapuolella, kylässä tai ravintoloissa :D), mutta jos mun täytyisi joku juoma näiden leipien kanssa vinkata niin sellainen kepeä puolikuiva riesling voisi toimia aikas kivasti!

Mutta niin toimi alkoholiton olutkin 🙂 Nyt kohti perjantaipuhteita, jotka alkaa hammaslääkärikäynnillä. Onneksi olen vain kuskin roolissa.

PERJANTAITERKUIN,

PS. Niinä päivinä, kun blogi ei päivity, päivittyy IG (@marianbistro) reseptin kera. Yleensä nuo ovat sellaisia arkistojen helmiä vuosien varrelta, mutta voi sinne uuttakin matskua eksyä!


maanantai 04. tammikuun 2021

Vartissa helpotusta kaukokaipuuseen kinda soppa

7

MOIKKAMOI MAANANTAIHIN!

Voi että, kuinka onnellinen sitä voikaan yksi pieni ihminen olla. Aamulla kaivoin pitkästä aikaa ruokakuvausalustani naftaliinista, laitoin joululoman ajan pölyttyneen kameran akun lataukseen ja aloin suunnittelemaan tämän viikon kuvauksia. Tässä vaiheessa jo tunsin sellaisen pienen pulppuavan tunteen kumpuavan tuolta jostain sisältä.

Siinä vaiheessa, kun keittiön täytti inkiväärin, limen, valkosipulin ja punaisen curryn tuoksu, ajantaju katosi täysin. Ah, tätä mä rakastan!

Yleensä tässä vaiheessa vuotta sitä on suunnannut katseet jo hiihtolomaan. Joka reilu 10 vuotta ollaan vietetty Aasian suunnalla. Tammikuun alussa olen jo fiilistellyt lähdön tunnelmaa. Nähnyt mielessäni Helsinki-Vantaan lähtöselvitystiskiin nojaavat matkasta innoissaan olevat lapset. Nähnyt itseni istumassa siellä muovituoliravintolassa, sirkkojen sirkutusta ja meren kohinaa kuunnellen. Maailman kauneimpia luonnon ilmiöitä eli auringonlaskuja ihastellen.

Paikassa, jossa iltaisinkin on kesähuitulamekossa niin lämmin, että hieman mausteinen ruoka saa hikinoron valumaan selkäpiitä pitkin. Kun kädessä on yksi iltahelteistä hikoileva jääkylmä Chang-olut ja edessä kipollinen makujen ilotulitusta.

Kaukokaipuuta helpottamaan tein mulle ja tytöille tänään lounaaksi vartissa valmistuvaa nuudelisoppaa. Tämä onnistuu helposti kasvisversionakin. Keiton tulisuutta pystyy hyvin säätelemään currytahnan määrällä. Justhan vasta oli ne ajat, kun matkalaukku täyttyi panang curry, massaman curry, green curry sun muista maustetahnapusseista. Onneksi Suomesta saa jo ihan lähikaupoistakin kattavasti erilaisia currytahnoja, joita suosittelen lämpimästi kokeilemaan ruoanlaitossa.

Punainen curry-nuudelisoppa
2-3:lle

1 valkosipulin kynsi
pieni pala inkivääriä raastettuna
1 pieni punasipuli
4 dl vettä
1-2 rkl punaista currytahnaa
150 g kypsää broileria, tofua, katkarapuja
10 kirsikkatomaattia
4 dl kookosmaitoa
kaksi levyä riisinuudeleita
2 rkl soijaa tai kalakastiketta
2 rkl raakaruokosokeria (muukin sokeri käy)
1 lime
korianteria
cashewpähkinöitä

1. Kuori ja lohko punasipuli
2. Kuori ja pilko valkosipuli ja inkivääri
3. Kuullota sipuleita ja inkivääriä hetki öljyssä, lisää currytahna ja vesi
4. Anna porista pari minuuttia
5. Lisää broileri tai tofu, puolitetut kirsikkatomaatit ja kookosmaito
6. Kun kookosmaito kiehuu, lisää riisinuudelit
7. Keitä kolme minuuttia, mausta soijalla (tai kalakastikkeella) sekä raakaruokosokerilla (muista maistaa ja lisää tarvittaessa!)
(jos teet katkaravuista, niin lisää ne tässä vaiheessa ettei sitkostu liikaa)
8. Purista sekaan puolikkaan limen mehu ja viipaloi toinen puolisko limestä pieniksi siivuiksi tarjolle keiton kanssa

Tarjoiluun: Tuoretta korianteria ja cashewpähkinöitä

Koska rakastan kirjoja, mulla on tapana reissuiltakin ostaa aina yksi keittokirja kotiinviemisiksi. Kuvan ainakin kolmen kilon painoinen (?) opus jäi kaihertamaan erään Thaikkureissun jälkeen. Onneksi sen sai ostettua netistä. Tänään selasin jälleen kerran tuon eepoksen läpi ja katsoin herkullisia ruoka-annoksia ja hymyileviä ihmisiä. Hetken aikaa tunsin sen lämmön ihollani ja tuoksut nenässäni. Hymylin keskiaukeaman hampaattomalle naiselle takaisin ja mietin, että hei – ihan pian nähdään ♥ Pian on suhteellinen käsite. Mä olen kuitenkin optimistinen ja varsin toiveikas tulevaisuuden suhteen. Ja auta armias se hetki, kun nojaan siihen lähtöselvitystiskiin Helsinki-Vantaalla… mulla tulee kyyneleet silmiin jo pelkästä ajatuksestakin.

Näin se kuulkaa alkoi ensimmäinen arkiviikko tätä vuotta värikkäissä ruokafiiliksissä. Fiilis on loman jälkeen levännyt, toivottavasti sielläkin ♥ Keskiviikkona muuten polkaistaan käyntiin kasviskeskiviikko-postaussarja, jossa joka keskiviikko jaan jonkun helpon ja herkullisen kasvisruokareseptin. Sain melko paljon toiveita juurikin siitä, miten niitä peruskotiruokareseptejä voisi muuttaa helposti kasvisversioksi. Sellaista luvassa siis keskiviikkona – ollaanhan kuulolla 🙂

MUKAVAA ALKANUTTA VIIKKOA TOIVOTELLEN,


torstai 12. marraskuun 2020

Uuh, arkiruokailu ei voisi olla helpompaa ja herkullisempaa

2

 

ID

MOIKKAMOI

ja hei juu, mä tiedän että ei kaikki arkiruoka voi olla helppoa ja herkullista, mutta suurin osa on – ainakin tämä 😀 Muistatteko, kun puhuttiin teidän kanssa meal preppauksesta? Noh…en ole sitä vieläkään aloittanut, mutta mietin juurikin tämän kyseisen ruoan kohdalla, kuinka se voisi toimia myös niin, että olisi sunnuntaina pilkkonut parsakaalit ja valmistanut kanat uunissa. Sitten viikolla heittänyt jääkaapista kyseiset aineet pannulle. Mutta oli tämä nopea valmistaa ilman preppailujakin. Valkosipulivoikana ja -parsakaali sitruunalla maustettuna on mun tämän hetken yksi ylivoimaisista herkuista. Syystä, että rakastan parsakaalia, rakastan valkosipulia ja rakastan sitruunaa.

Kanana käytin tässä valmiita murea & nopea -kananpaloja, mutta esimerkiksi eilisen päivän kanapihveistä saisi tähän hienosti nyhdettyä haarukalla pulled chicken -tyylisiä palasia. Tai sitten voisi käyttää kaupan valmisgrillibroileria.

Parsakaalia ja kanaa valkosipulisitruunavoissa

1 parsakaali
200 g kypsää kanaa
2 rkl voita
2 valkosipulin kynttä
1 pieni sitruuna
suolaa
tuoretta timjamia

-kuori ja viipaloi valkosipuli
-sulata voi paistinpannulla ja lisää pienistellyt valkosipulit ja pari sitruunan viipaletta
-lisää pilkotut parsakaalin kukinnot sekä pienistelty kana
-paista, kunnes parsakaalit alkavat olla miedosti pehmenneet (saa jäädä purutuntumaa)
-purista jäljellä olevasta sitruunasta mehu pannulle ja mausta suolalla
-tarjoile tuoreiden yrttien kanssa (mä käytin timjamia)

Palatakseni tuohon meal preppaukseen; olen ottanut sen tammikuun agendalle. Jooooten Marian Bistron puolella juttua myös sitten siitäkin. Muutamia lasiastioita on jo tullut ostettua tuota meal preppausta ajatellen. Ja tosiasiassa en malta odottaa, että pääsen jynssäämään jääkaapin puhtaaksi niin, että nuo lasiset säilytysastiat näyttävät kivoilta siellä. Mä olen visuaalinen ihminen ja syön silmilläni, sen takia kaikki ruokaankin liittyvä houkuttelee enemmän, jos se hivelee silmää.

Iskeekö teille valkosipulin, sitruunan ja voin liitto yhtä paljon kuin allekirjoittaneeseen? Tuohan on sellainen kombo, joka toimii ihan keitetyn pastan tai perunoiden kanssa 🙂 Mutta kuivakakun kanssa ne ei toimi, joten tänään Marian keittiössä ei tuoksutella valkosipulia, vaan kaikkia ihania (jouluisia!) mausteita ♥

KIVAA TORSTAITA,


maanantai 21. syyskuun 2020

Arki-illan ihanuusruoka: Tacosalaatti

2

MOIKKAMOI MAANANTAI-ILTAAN 🙂

Oltiin tämä päivä etätoimistolla mökillä ja hei ei siitä pääse mihinkään – aivan hyytävän kylmä alkaa olemaan. Vaikka kaikki lämmityslaitteet oli päällä, niin jalkoihin veti niin paljon, että on vieläkin varpaat jäässä. Automatkalla kotiin mietin taas vaihteeksi (ruoka on aina mielessäni) meidän jääkaapin sisältöä ja sitä, että mitä tänään syötäisiin. Vasta huomen illalle olen tilannut viikkomaitokauppaostokset ja tälle illalle suunnittelemani ruoka syötiin eilen niin nahkoineen, ettei siitä riittänyt.

Muistin, että mulla jääkaapin alalokerossa olevan jauhelihaa ja ehkä myös jotain salaattitarpeita. Pari puolikuivaa tortillaa ja pari ruokalusikallista salsaa. Kevyt ranskankermapurkki, joka oli jo vähän iällään, mutta makutestin mukaan vielä ihan kuranttia. Texmex-tyyppinen salaatti valmistui käden käänteessä ja oli aikas raikas lisä näin maanantai-iltaan.

Texmex-salaatti

500 g naudan paistijauhelihaa
2-3 rkl tacosalsaa
2 tortillaa
oliivöljyä
salaattia (mulla oli kahta erilaista)
parsakaalia
kurkkua
tomaattia
paprikaa
punasipuli
(mustapapuja)
juustoraastetta
ranskankermaa
korianteria
tacomaustetta tai sen puuttuessa jauhelihan maustamiseen mausteita (paprikaa, chiliä, valkosipulia yms)

1. paista jauheliha ja mausta se kuivamausteilla ja salsalla
2. leikkaa tortillalätyt palasiksi ja paista niitä hetki oliiviöljytyllä paistinpannulla, laita uuniin kiertoilmalle 220 asteeseen 5-10 minuutiksi, kunnes ovat rapsakoituneet
3. kokoa tarjoiluastialle revitty salaatti, pienistellyt tomaatit, parsakaali, paprikat, punasipuli ja kurkut sekä tortillalastut
4. lisää jauheliha, juustoraaste ja ranskankerma
5. huiskuttele päälle kuivattua chiliä ja tuoretta korianteria

Ja hei jos sä muistat, niin lisää mustapavut jauhelihan sekaan. Mä unohdin ja mustapaputetra odotti aterian jälkeen avaamattomana keittiön työtasolla. Jaukkarin voi hienosti korvata esimerkiksi nyhtökauralla, härkäpapurouheella tai valmiilla lihasuikaleilla!

Aika hyvä maanantai-illan ruoka, etten sanoisi. Sellainen, että siitä riitti kolmelle nälkäiselle ja sille yhdellekin vielä jäi. Hälle, jota ei ole muuten kotona juuri sen jälkeen näkynyt, kun skootterin sai. Helpottaa kyllä kummasti elämää, kun ei tarvitse kuskailla kuin yhtä. Seuraavaksi tanssikuskauksiin ja sitten kuulkaa ajattelin mennä nukkumaan. En tiedä oliko se viikonlopun yliannostus joogasta vai mikä, mutta niin on rento olo, että menee jo ehkä hieman väsymyksenkin puolelle 😉

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,


« Vanhemmat
Uudemmat »