MOIKKAMOI! ♥
En kestä, saako toitottaa onnea? Juujuu, se kel onni on sen kätkekööt, mutta miksi ihmeessä se pitäisi kätkeä? 🙂 Tähän asti sunnuntai on ollut täydellinen. Supersuloinen sellainen. Asteikon yläpäässä. Parastahan on se, että mitään erityistä ei ole tapahtunut. Sunday flow on syntynyt hymyilevistä ihmisistä, ystävistä, takkatulesta, suussasulavan mureasta lihasta lihakeitossa, sämpylän kovasta kuoresta, sämpylän pehmeästä sisälmyksestä, mukaansa tempaavasta kirjasta, liiallisesta snäppäilystä, kukkaan puhjenneesta miekkaliljasta, yllättävästä siivousinspiraatiosta, siivousinspiraation yllättävästä katoamisesta ja lämpimistä sisätöppösistä. Suloista sunnuntaita ei ole edes pilannut pyykkivuori sohvalla tai pölypallerot lattialla. Tosin meillä on siivous täällä vielä kesken. Imurointi odottaa. Sillä, huomenna saadaan Toby Topsukka kotiin. Siistiin kotiin on ihmisten kiva tulla, niin miksei sitten koirankin 😉
Aamulla tuli herättyä suhteellisen ajoissa ja siinä raksun vieressä maatessani mietin, kuinka kiitollinen sitä saa olla. Eilen yritin toista patistaa menemään varpajaisiin taksilla ja tarjoiduin kyyditsemäänkin, mutta ei. Hän halusi mennä autolla. Oli ollut hauskaa ja kotona oli aikaisin. Aamulla pötköteltiin koko porukka sängyssä ja mietittiin, kuka menee laittamaan kahvin tulemaan. Kunnes saimme loistoidean; aamiainen hotellissa. Matkalla kaupunkiin hotelli tosin vaihtui kahvilaan, mutta hyvä niin. Tulevat naapurit, ihana ystäväperheemme oli sattumoisin samaan aikaan brunssilla samassa paikassa. Kuulumisten vaihtoa ja hyvää ruokaa. Chilisuklaakakkua ja mansikkaleivosta. Ei paha sunnuntain aloitus!
Sunnuntai jatkui keittiön puolella. Alunperin piti laittamamme naudan ulkopaisti uuniin ja tehdä pataruokaa, mutta pataruoka saa odottaa kuulkaas pakkaspäiviä. Nyt paisti pääsi kolmeksi tunniksi kiehumaan laakerilehtien ja suolan kanssa. Paloittelun jälkeen se meni vielä puoleksi tunniksi kiehumaan porkkanoiden ja perunoiden kanssa. Lihasoppa vei kielen mennessään. Pidemmän aikaa mukana olleet lukijat tietävätkin mun antipatian ”kruntsulihaan”. No ei kruntsunut sitten pätkääkään, onneksi jaksettiin keittää tuota tarpeeksi kauan. Lihakeiton kanssa lämpimiä sämpylöitä. Muistan vuonna 2012 luetuin postaukseni oli se, jossa esittelin Sikke Sumarin keittokirjan ohjeella tehdyt Namasten sämpylät. Meillä taidettiin tehdä ko. sämpylöitä vuosina 2012-2013 vähän liikaa, sillä jotenkin niihin ehti kyllästymään. Tänään tein niitä pitkästä aikaa ja onhan ne hyviä. Resepti löytyy täältä. Näissä sämpyissä parasta on se, ettei tarvitse vaivata ja se, että taikina säilyy jääkaapissa. Pystyy katsokaas hätsynpikaisesti pyöräyttämään aamiaissämpylät!
No mutta, nyt rullaamaan takkahuoneen lattiasta vielä matto pois, imuri laulamaan ja pölyhuiska töihin. Ehkä ne pyykitkin siitä viikkaantuvat samalla tohinalla. Sitten sauna päälle ja valmistautumaan ensi viikkoon. Huomiselle on postaus valmiina, mutta katsotaan miten ensi viikolla muuten ehtii postailemaan. Kun ei yhtään tiedä, olenko ihan valjastettu tuon pikkuisen hauvavauvelin hoitoon. Mutta toivottavasti ehdin ainakin Instagramia (atmarias) ja Snapchattia (atmarias) päivittää. Tuo Snäppi on muuten kätsy, sinne tulee aika paljon laitettua ex tempore-materiaalia ja videoita. Myös bloggaajan behind the scenes -matskua 😉
SUPERIHANAA SUNNUNTAI-ILTAA,
MOIKKAMOI!
