perjantai 28. joulukuun 2018

Fredagsmys goes Lappi ★

HEPSKUKKUU IHANAT!

Se olisi kuulkaas nyt vuoro vuoden viimeisille perjantaimyysseille. Vuoden vimpan perjantain kunniaksi. Koska Lapissa ollaan, niin tänä iltana herkutellaan lappilaisilla (tai noh, ainakin enemmän lappityylisillä kuin kotona) herkuilla. Vaikken punaisen lihan ystävä kovin olekaan, niin poro maistuu. Tällä reissulla olen maistanut elämäni parhainta poronkäristystä eräänä iltana tuolla tunturin laella. Myös maailman parasta leipäjuustoa. Se oli marinoitu niin maukkaasti.

Ihan vastaavaa en osannut itse tehdä, mutta lähellä kuitenkin. Leipäjuuston kanssa marinadiin (öljy, yrtit, suola, vaalea balsamico) pääsi kirsikkatomaatteja sekä tuoretta basilikaa. Ei Lappia ilman rieskoja; Putaan Pullan rieskat ovat olleet suosikkejani pitkään ja yleensä olen kaurarieskoja roudannut kotiinkin pakkaseen asti. Niin täytyy tehdä tälläkin kertaa.

Perunarieskojen päälle pääsi sitruunalla ja tillillä maustettua smetanaa, graavilohta, mätiä ja punasipulia. Kaurarieskojen päälle sinapilla maustettua tuorejuustoa, poronleikettä, aurajuustoa ja rucolaa. Karpalot tai puolukat olisivat tuoneet pikantin maun näihin poroleipäsiin.

Koitin katsoa tuosta paikallisesta kaupasta sauvasekoitinta, mutta en löytänyt. Nyt eletään niitä vaiheita lomaa, kun mieli alkaa halajamaan kaikkea terveellistä. Aamuista vihersmoothieta ja hiihtolenkin jälkeistä banaanirahkasmoothieta.

Saatiin eilen illalla veljen perhe tuohon meidän omaan päätyyn mökkiä ja siirryttiin itse tänne vuokrapuolelle (jota siis vuokraamme Pyhähipun kautta). Tunnelmaa täälläkin mökissä on, vaikkei niitä omia tuttuja huonekaluja ja sisustusesineitä löydykään. Mutta kivasti sitä saa kotoisuutta aikaan muutamilla vilteillä, kynttilöillä ja jouluvaloilla 🙂

Tämä ilta, kuten kaikki illat täällä kuluvat lautapelien ja räväytysturnauksen merkeissä. Päiväni murmelina mukaisesti illat toistavat itseään ja päättyvät äänikirjan kuunteluun. Aamut alkavat aamupalan jälkeen kerraston ja toppavaatteiden päälle laittamisella. Onneksi näitä murmelipäiviä on vielä monta edessä 

TUNNELMALLISTA PERJANTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,

PS. muistanette varmaan, kun kerroin taannoin siitä karhupöydästäni, jonka luulin hukkuneen jonkun muuton yhteydessä? Se löytyi täältä Lapista. Hyvissä voimin 🙂

 


torstai 27. joulukuun 2018

Joulun välipäivien leffasuositukset



Kaupallinen yhteistyö: Viaplay


HEIPPAHEI IHANAT!

Ja joulun jälkeisiä terkkuja täältä tunturin juurelta; täältä missä pakkanen paukkuu poskesta hiukkasen nipistäen, missä päivän valoisin hetki kestää vain silmänräpäyksen ja missä kietoudutaan vilttien sisään pyjamissa nauttimaan jouluisista leffoista. Leffaeväitä unohtamatta. Kaupallisen yhteistyön myötä Viaplayn kanssa pääsin esittelemään teille omat suosikkini Viaplayn tarjonnasta.

Olemme tässä joulunpyhien aikana katsoneet enemmän elokuvia kuin koko vuonna yhteensä. Sellaisia koko perheen elokuvia. Piirrettyjä elokuvia  tai animaatioita tulee harvemmin katsottua, mutta jouluna ne kuuluvat asiaan. Arjessa elokuvien ja sarjojen katsominen on mulle erittäin tärkeä rentoutuskeino. Joulun aikaan leffan eteen rauhoittuminen tuntuu vielä enemmän luksukselta, sillä tietää, että kun yksi leffa loppuu, niin voi heti perään aloittaa toisen. Voiko olla mitään ihanampaa? Vaikka joulun välipäivät ajoittuvat tänä vuonna näin viikolle, niin silti suosittelen lämpimästi tällaista #VIAPLAYVIIKONLOPPU -tyylistä rentoutumista myös keskellä viikkoa, mikäli siihen suinkin on mahdollisuus.

Koko perheen kesken olemme kantaneet tarjottavat mökin olohuoneeseen ja rakentaneet sohvalle majan. Kylki kyljessä kyhnyttäneet ja katsoneet elokuvia, jotka ovat jatkaneet joulun fiilistä. Ensimmäisenä ja rakkaimpana meille kaikille Mikki Hiiri – Joulu Ankkalinnassa. Ostin tämän aikoinaan dvd:llä, kun esikoinen oli vajaan vuoden vanha. Muistan vieläkin, kun toinen rauhoittui sitterissään kuuntelemaan telkkarin ääniä, kun itse kahvikuppi kädessäni yritin virittäytyä sohvalla joulun tunnelmaan kaunista animaatiota katsellen. Joka ikinen vuosi sen jälkeen meillä virittäydyttiin tulevaan jouluun Mikki Hiiren ja ystävien seurassa.

Kunnes dvd -levy hukkui jonnekin. Pariin jouluun meillä ei ole tätä jouluklassikkoa katsottu sattuneesta syystä, mutta tämän joulun alla huomasin, että se löytyy Viaplayn valikoimista. Lapset osaavat jopa vuorosanat ulkoa tästä ihastuttavasta monia pikkuisia joulutarinoita sisältävästä hyvän tuulen elokuvasta 

Marras-joulukuussa Viaplayn valikoimiin tuli uutena Itse ilkimys -elokuvat (1-3). Pari ekaa olemme muistaakseni käyneet katsomassa leffassa, joten nyt oli tuon kolmannen vuoro. Koti- tai mökkisohvalta katsottuna. Harvoin sitä enää näin aikuisiällä jaksaa täysin keskittyä ns. lasten elokuviin, mutta Itse ilkimys saa kyllä meidät aikuisetkin istumaan aloilleen.

Jos tuo Mikki Hiiri – Joulu Ankkalinnassa on meidän perheen jouluklassikko, niin sitä monelle on kyllä Saiturin joulu -elokuvakin. Erittäin opettavainen tarina siitä, miten ahne Scrooge ymmärtää sen, mistä joulussa on kyse. Suosittelen ihan kaikille, paitsi en ehkä ihan perheen pienemmille. Uutuutena Viaplayssa julkaistiin loppuvuoden aikana myös Lemmikkien salainen elämä. Heh, se saa minut miettimään vain, että mitenkähän tuo meidän karvainen ystävä käyttäytyy kotona, kun yksin jää. Ihana hyvänmielen elokuva!

Myös miehen kanssa rakastamme katsoa kaksin elokuvia ja varsinkin sarjoihin koukutumme herkästi. Kerroinkin tuossa taannoin teille, että olemme katsoneet 110 jaksoa The Blacklistiä. Jäimme niin koukkuun tuohon sarjaan, että kun pitkä katseluputkemme loppui, tipuimme ikään kuin tyhjän päälle. Yksi parhaista joululahjoista tänä vuonna oli se, kun huomasin sarjan kuudennen tuotantokauden alkavan Viaplaylla 4.1. Voi kuulkaa, lasken tunteja siihen. Sen verran kova ikävä on jo rikollisnero Reddingtonia ja FBI-agentti Keeniä ja Ressleriä. Jos johonkin sarjaan haluatte koukuttua, niin sanokaa minun sanoneeni; tähän se käy vallan helposti 🙂

Niin ikään joululeffat Love Actually ja The Holiday kuuluvat jokavuotisiin jouluperinteisiin. Yleensä olen katsonut nuo joulun alla. Silloin kun mies on ollut työreissussa ja lapset ovat menneet jo nukkumaan. Lämmittänyt glögiä ja napostellut juustoja. Imenyt romantiikan nälkäisenä itseeni rakkautta ruudun välityksellä ja virittäytynyt joulutunnelmaan. Nämä kaksi leffaa sopivat myös loistavasti joulun jälkeiseen aikana. Näihin päiviin, kun haluaa vielä hetken pysyä siellä joulukuplassaan.

Silloin kun liki 17 vuotta sitten tapasimme tuon elämäni rakkauden kanssa olin sitä mieltä, että hänellä on varsin omalaatuinen leffamaku. Leffamaku, johon mahtui kaksi suosikkia. Toinen oli joku jääkiekkoleffa ja toinen joululeffa, jonka jok’ikisen vuorosanan tuo mieheni osaa ulkoa. Jos voisin, liittäisin tähän näytteen. Koska näytteen liittäminen ei onnistu, suosittelen teitä katsomaan Viaplaysta Joulupuu on kärvennetty -leffan. Pitkään olin sitä mieltä (ehkä juurikin niiden miehen vuorosananäytteiden takia ;), että en halua edes koko leffaa nähdä. Mutta hei, tästä on tullu yksi oma suosikkini myös. Älyttömän hauska elokuva! Vaikkei  Clark Griswoldin perheessä kaikki jouluna menekään niin sanotusti putkeen, niin joulufiilistä tämä leffa kyllä nostattaa mukavasti. 

Näiden ihanien leffojen parissa meillä on vietetty viime päivät. Välillä toki ollaan käyty koko perheen voimin laskettelemassa tai käyty miehen kanssa kaksin hiihtämässä. Tobyn kanssa kävelty pitkiä lenkkejä ja nautittu hiljaisuudesta. Arkinen kiire on jäänyt taakse ja sehän se loman tarkoituksena onkin. Meillä kaikilla on varmasti tiedossa ne itselle sopivimmat rentoutuskeinot, mutta lämpimästi suosittelen teille myös kunnon leffamaratonia rentoutuskeinona. 

Meillä ei ole täällä mökillä sellaista älytelkkaria, jossa itsessään löytyisi Viaplay-sovellus, joten olemme katselleet telkkarista leffoja kännykän kautta (HDMI-piuhan + adapterin kautta) tai sitten ihan vain kannettavalta.

Osataanko siellä ruudun toisella puolella rentoutua leffojen parissa? Suosittelen ainakin kokeilemaan tuota meille sopivaa rentoutuskeinoa ja  tutustumaan Viaplayn valikoimaan tarkemmin heidän nettisivuillaan. Meillä on tänä iltana listalla yksi Viaplayn uutuusleffoista eli I, Tonya -elokuva, joka kertoo kaikkien aikojen Olympia-skandaalista. Yhdistävänä tekijänä tässä on se, että me molemmat miehen kanssa asuttiin skandaalin tapahtuessa rapakon toisella puolella (skandaalin toinen osapuoli oli siitä ”kylästä”, jossa mies asui) ja seurattiin uutisista tapahtumien kulkua! Kumpikin omilla tahoillaan. Ja hei, tuntuu että siitä on ihan vain muutama vuosi. Mutta siitä on  jo 25 vuotta. Jep, paljon on vettä virrannut Atlantissa tuon jälkeen, mutta skandaalin käry on vieläkin ilmassa.

Viaplayn lahjakortti olisi muuten oiva lahjaidea, ei vain jouluna, vaan ympäri vuoden hänelle, joka tykkää rentoutua leffojen ja sarjojen äärellä. Niitä on ostettavissa K-kaupoista ja R-kioskeista! 🙂

LEPPOISIA JOULUN VÄLIPÄIVIÄ TOIVOTELLEN,

PS. seuratkaahan Instagramiani tänään illemmalla! Siellä nimittäin pärähtää käyntiin arvonta, jossa kolmen IG-seuraajan ja kommentoijan on mahdollisuus voittaa 2kk ilmaista katseluaikaa Viaplaylle!

 


perjantai 21. joulukuun 2018

Paniikin jälkeinen mielenrauha

HEIPPAHEI!

Joulun odotus on ollut tähän asti varsin rentoa ja leppoisaa. Kunnes tuossa päivällä säntäsin töihin pää kolmantena jalkana ja ekaa kertaa tänä vuonna tunsin pienen joulunaluspaniikin iskevän. Yksi asia, joka mahdollisti sen, että voimme antaa kaikille työntekijöille pitkän loman, oli jäänyt tekemättä. Ja kun kotitoimistolta tuota asiaa aloin hoitamaan sain sähköpostiini vain lomaviestivastauksia. Eli kaikki, ketkä olisivat voineet minua auttaa olivat jo lomilla.

Ei muuta kuin talla pohjaan ja kohti Nokiaa. Soittoa sinne, tänne ja tuonne. Hetki panikointia, jonka jälkeen plääh – totaalipysähdys. Asia kunnossa. Hyvän joulun toivotukset ja heipat. Lähdin ajamaan takaisin kotiin ja radiosta soi niin kaunis joululaulu, että ei muusta väliä. Se sopi tuohon tilanteeseen niin hyvin. Lumihiutaleet leijailivat hiljaksiin taivaalta ja hengittelin hetken syvään. Tuo biisi oli Jarkko Aholan Mielenrauhaa.

”Kahta vain joulun lahjaa
Kahta vain mä toivoisin
Vain pientä hetken hengähdystä
Ja mielenrauhaa tietenkin

Mä toivon vain, vain joulun taikaa
Et sydän ois ees hetken aikaa
Huoleton ja joulu tois
Tuon hetken toivon
Jos myötätuon yötuulen lauhan
Joulu tois taas mielenrauhan
Rahtusen maailmaan sekavaan

Miksi toivoisin mä kultaa
Lisää turhaa rihkamaa
Toisko nuo tuon levon hetken
Armahduksen kaltaisen

Mä toivon vain, vain joulun taikaa
Et sydän ois ees hetken aikaa
Huoleton ja joulu tois
Tuon hetken toivon
Jos myötätuon yötuulen lauhan
Joulu tois taas mielenrauhan
Rahtusen maailmaan sekavaan”

Onneksi veli hoksasi tuon yhden tekemättömän  jutun ajoissa. Pyhältä sitä en olisi pystynyt hoitamaan. Nyt kohti Orivettä ja hautoja. Ilman tallaa pohjassa. Keli kun tuntuu olevan suhteellisen liukas. Illalle suunnittelemani myyssittely postauksineen kuitataan siivillä ja suksiboksin pakkauksella. Aikaisella nukkumaan menolla myös. Huomenna kello soittaa jo viideltä.

Toivottavasti sielläkin on pikkuhiljaa laskeuduttu joulun rauhaan. Mielenrauhaan. Hei, palataanhan tunturista vielä hyvän joulun toivotuksien kanssa sunnuntaina ♥ 

PERJANTAITERKUIN,

PS. kuvat viime vuoden joulunvietosta 🙂


tiistai 18. joulukuun 2018

Joulun mehevin taatelikakku leivotaan äidin reseptillä ♥

MOIKKAMOI IHANAT!

Käytiin päivällä Tobyn kanssa pitkällä kävelyllä järven rannassa (kotitoimistopäivien etuja…) ja ette ikinä arvaa, mikä kappale mulla on soinut siitä lähtien päässäni? Sunshine reggae. Juu, olen luukuttanut raskasta joulua Spotifysta sen jälkeen tauotta ja silti se aurinko regee vaan pukkaa pintaan. Kevättä rinnassa? 😉 Niin ihana valoilmiö tuolla Pirkkalan puolella Pyhäjärveä oli, että mielikin hymyilee näkemästään.

Vihdosta viimein eilen illalla sain aikaiseksi  tuon viikonlopulle suunnittelemani taatelikakun. Teen sen aina sillä yhdellä ja samalla reseptillä. Äitiliinin reseptillä, tietysti ♥ Todennäköisesti tämä resepti on äidilleni tullut mummultani, sillä alkuperäisrespassa oli mittayksiköinä kkp eli kahvikupilliset. Teen taikinan kokonaan kattilassa ja ilman sähkövatkaimia. Helppoa kuin heinänteko!

TAATELIKAKKU

3 dl vettä
1 pkt (250 g) taatelia
1 ½ dl sokeria
200 g voita tai margariinia
2 munaa
1 dl vahvaa kylmää kahvijuomaa
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
2 tl vaniljasokeria

1. Keitä vesi, paloiteltu taateli ja sokeri soseeksi. Lisää lämpimään seokseen rasva. Anna seoksen jäähtyä hetki.
2. Sekoita joukkoon yksitellen munat, sitten kahvi ja lopuksi jauho-kohotusaineseos ja vaniljasokeri.
3. Kaada taikina voideltuun rengasvuokaan ja paista 175 asteessa noin 1 tunti.

En tiedä minkälaiseen vuokaan tämän olen aiemmin tehnyt, mutta tuossa vanhassa ohjeessani oli, että 1,5 litran vuokaan. Eilen taikinaa jäi yli, niin paistoin siitä toisen kakun pienessä irtopohjavuoassa. Maku-lehdessä näin houkuttelevan pellille tehdyn taatelikakun ohjeen. Siinä taatelikakun päälle levitettiin samanmoinen kuorrute kuin porkkanakakkuun. Ja hei, tajuttoman hyvin sopii tuo tuorejuusto-tomusokerikuorrute (200 g maustamatonta tuorejuustoa, 3 dl tomusokeria, 50 g voita) myös taatelikakkuunkin! Kuorrutetta tuli niin paljon, että sitä voi sutaista vaikka tuon perinteisen mallisen taatelikakun siivujen päälle. Maksimoidakseen sokeriähkyn ;D

Perinteisen taatelikakun pakastan pohjoista varten, mutta kuorrutettu taatelikakku päässee huomen illalla kahvipöytään, kun saadaan ihanat ystävät kylään. Sen lisäksi taidan tehdä jouluisen marenkikranssin. Sellaisen lasten suuhun maistuvan. Tänään kun tekee marenkikranssin valmiiksi, niin huomenna se on helppo töiden jälkeen kuorruttaa!

ILOISIN TIISTAITERKUIN,


maanantai 17. joulukuun 2018

Joulun ”must haves”

MOIKKUMOI!

Kyllä se vaan niin on, että tuo valkoinen ihmeaine, jota taivaalta on hiljaksiin tuprutellut liki koko päivän, saa joulumielen sfääreihin. Ei sillä, etteikö se sitä jo ole ollut. Meillä on töissä soinut raskasta joulua taustalla ja iltapäiväkahville paistettiin torttuja. Kiva tapa aloittaa joulunalusviikko!

Ig:n puolella kerroinkin, että mulla on tiettyjä fiksaatioita, joita ilman joulu ei tunnu joululta. Tai jotka ovat niitä pieniä pinttyneitä tapoja, maneereita, jotka juontavat osin juurensa lapsuuteen. Ajattelin jakaa teille niistä muutaman. Saadakseni kohtalotovereita, kenties 🙂

♥ jouluaattoaamuna herään ennen muuta perhettä ja juon kahvikupillisen kynttilänvalossa
♥ jouluaattona kuunnellaan Céline Dionin These are special times -levyä, repeatilla
♥ samalla kun joulupukin kuuma linja tulee telkkarista
♥ jouluaattoaamuna syödään edellisenä iltana keitettyä riisipuuroa sekä itsetehtyä sekametelisoppaa
♥ riisipuuron jälkeen nautitaan pakkasesta suoraan yksi jäinen joulutorttu, joka dipataan kahviin (aaahhhh!)
♥ joka joulu mennään nukkumaan puhtaisiin lakanoihin
♥ meillä on erikseen joululakanat; valkoiset, joissa on kultaisia enkelifiguureita
♥ nukkumaan mennessä puetaan päälle joululahjaksi saatu pyjama/yöpuku (kyllä, ilman pesemistä)
♥ kello 11 parkkeerataan telkkarin ääreen katsomaan Lumiukkoa
♥ jouluaattoaamuna kuusen alta löytyy jokaiselle yksi paketti (illalla sitten muutama enemmän)
♥ joulusaunassa saunotaan pitkään ja hartaasti ja usein meillä on joulusaunassa vihta
♥ jouluna syödään vihreitä kuulia ja Pandan juhlapöydän konvehteja
♥ jouluna on sallittua myös se, että aloittaa konvehtirasiasta tokan kerroksen ennen kuin eka on syöty 😀
♥ tapaninpäivänä syödään pitsaa
♥ joulupäivän saa viettä yöppärissä, mikäli haluaa
♥ jouluaattoiltana kukin lukee tai kuuntelee äänikirjoja tahoillaan…mutta vasta sitten, kun on korkattu joululahjaksi saatu lautapeli
♥ joulun välipäivinä katsotaan leffoja, leffoja ja leffoja
♥ jouluna pukeudutaan punaiseen, ei välttämättä kokopunaiseen, mutta jotain punaista jouluna olisi hyvä olla päällä
♥ jouluaattoiltana myöhään hipsutellaan miehen kanssa keittiöön tekemään kinkkuleivät (Tappara-sinapilla) ja hipsitään vähin äänin takaisin kirjojemme pariin

Yleensä emme ole jouluaattona käyneet haudoilla, vaan käydään haudoilla tai haudalla ennen joulua. Niin tänäkin vuonna. Jos mentäisiin pohjoiseen nelostietä, niin käytäisiin Oriveden hautausmaalla matkalla, mutta nyt kun ajamme lähes aina poikkeuksetta Pohjanmaan halki, niin käymme haudalla jo perjantaina. Joulukirkkoon tekisi mieleni mennä, mutta saas nähdä jääkö haaveeksi…

Vaikka postauksen otsikko onkin joulun ”must haves”, niin silti mun mielestä on parasta se, että jouluna ei ole pakko tehdä mitään. Saa mennä rennolla otteella eteenpäin ja nauttia joka hetkestä. Ilman aikataulutuksia, suuria suunnitelmia tai pakottavia velvoitteita 

TUNNELMALLISTA JOULUNALUSVIIKKOA TOIVOTELLEN,