maanantai 31. joulukuun 2018

Vuosi vaihtuu, mikä muuttuu?

IHANAA VUODEN VIIMEISEN PÄIVÄN AAMUA!

En voi uskoa, että tämä vuosi taputellaan pian pakettiin. Yleensä tässä vaiheessa vuotta ajatukseni ovat olleet varsin analyyttisia. Tehneet ikäänkuin elämän tilinpäätöstä. Raksuttaneet menemään niin maan peijakkaasti, että jos pääni olisi ollut printteri, niin se olisi sauhuten suoltanut kaavioita ja käppyröitä. Hetken jo huolestuin, kun tänä vuonna niin ei ole. Vuosi lopetetaan ja aloitetaan samoissa merkeissä. Pian päättyvä vuosi on ollut pitkästä aikaa sellainen tasaisen ihana. Jonkun mielestä ehkä tylsä, mutta omasta mielestäni ihanan tylsä. En kaipaa vuoristorataseikkailuja, niitä liian jyrkkiä alamäkiä ja ylämäkiä. Vaan tykkään ihan tästä elämästä ilman suuria muutoksia.

Tasapaksu elämä on turvallista ja aina sanotaan, että pitäisi mennä pois mukavuusalueeltaan. Ei siitä ole kuin kolme-neljä vuotta kun itsekin vannoin elämän olevan mielenkiintoisempaa, kun poistuu mukavuusalueeltaan. Mutta senkin voi tehdä ihan pienesti. Ei tarvita mitään benjihyppyjä tai lomamatkaa Fidzille sukeltelemaan.

Jo pari vuotta kantava voimani on ollut lempeys. Ja sillä jatkan ensi vuonnakin. Pyrin olemaan lempeä itseäni ja muita kohtaan. Olen hyötynyt tuosta ajatusmallista ihan älyttömän paljon. Siitä, että tässä liian kunnianhimoisessa maailmassa ei tarvitse itse olla kunnianhimoinen, jos ei halua. Riittää, että olen tyytyväinen omiin saavutuksiini. En tarvitse pystejä, pokaaleita tai kunniamainintoja. Pyrin elämään niin, että mulla ja lähipiirilläni on hyvä olla. Panostamaan hyvinvointiin ja terveyteen. 

Neljä tammikuuta on kulunut tipattomasti, niin tämä tulevakin tammikuu. Kolme tammikuuta on kulunut valkoista sokeria vältellen, niin tämäkin tammikuu. Kertaakaan en ole lipsunut, mutta lempeästi senkin antaisin itselleni anteeksi. Se tajuttoman hyvä olo, joka valkoisen sokerin jättämisestä ja muunkin höttöruoan välttämisestä tulee, on kaiken sen arvoista. Mutta eipä tuossakaan hirmuisesti ole muutosta siihen arkeen, johon olen tottunut. Eli ei varsinaisesti voi puhua uuden vuoden lupauksista. Vaan pienestä ryhtiliikkeestä wiener nougatien ja minttukaakaon jälkeen 😉

Vuosi vaihtuu, no mikä sitten muuttuu? Ehkä suurin muutos on se, että pitää opetella taas päiväyksessä tuo 2019 vuoden 2018 sijaan. Suurimpiin muutoksiin tulevana vuonna kuuluu myös se, että täytän loppukesästä 44 vuotta. Ja edelleen, elän elämäni parhaita aikoja. Vanheneminen ei pelota. Se, että aika tuntuu kuluvan hurjan nopeasti, pistää hiukkasen puntin tutisemaan. Mutta kun osaa ottaa elämästä joka päivä ja joka hetki kaiken irti, ei tuota ajankuluakaan tarvitse turhaan taivastella 🙂IDID

Mitä blogiin tulee, niin aina välillä mietin, että pitäisi repäistä ja muuttaa bloginkin suhteen asioita. Mutta hei, ehkä tämä blogi elää niin sidoksissa omaan elämääni, että niitä muutoksia tulee pikkuhiljaa, huomaamatta. Jos ei omassa elämässäni mikään muutu, niin en koe tarvetta alkaa blogissakaan suureellisia muutoksia tekemään. Ehkä voisin alkuvuonna panostaa taas enemmän ruokaresepteihin. Sellaisiin helppoihin ja terveellisiin. Jossain vaiheessa harkitsin jo ruokabloggaajaksi siirtymistä, mutta koska tykkään höpötellä teidän ihanien kanssa kaikesta maan ja taivaan välillä, niin eiköhän me jatketa tällä samalla vanhalla mallilla. If it ain’t broken, don’t  fix it. 

Joten saako olla ilman tavoitteita ja sen suurempia suunnitelmia tulevalle vuodelle? Kun joka tuutista tarjotaan uuden vuoden lupauksia ja elämänmuutosideoita. Mitäs jos on vain ihan tyytyväinen tähän tasapaksuun ja ihanaan elämään?

Kiitos teille ihanat siellä ruutujen toisella puolella, kun olette kulkeneet mukana jälleen tämän blogivuoden. Ilman teitä tämä touhu olisi ollut vallan tylsää. Ilman teitä en olisi tuntenut intohimoa kirjoittaa ja valokuvata. En olisi saanut mielipiteilleni vahvistusta tai uutta näkökulmaa asioihin. Te olette tämän bloggaamisen rikkaus. Suuresti kiitos teille, ihan jokaiselle ♥

IHANAA VUODEN VIKAA PÄIVÄÄ
& SUPERIHANAA ALKAVAA UUTTA VUOTTA TOIVOTELLEN,

PS. sen verran vuosikatsausta tein, että tämän blogipostauksen kuvat ovat flashbackejä menneiltä kahdeltatoista kuukaudelta 🙂


perjantai 28. joulukuun 2018

Fredagsmys goes Lappi ★

HEPSKUKKUU IHANAT!

Se olisi kuulkaas nyt vuoro vuoden viimeisille perjantaimyysseille. Vuoden vimpan perjantain kunniaksi. Koska Lapissa ollaan, niin tänä iltana herkutellaan lappilaisilla (tai noh, ainakin enemmän lappityylisillä kuin kotona) herkuilla. Vaikken punaisen lihan ystävä kovin olekaan, niin poro maistuu. Tällä reissulla olen maistanut elämäni parhainta poronkäristystä eräänä iltana tuolla tunturin laella. Myös maailman parasta leipäjuustoa. Se oli marinoitu niin maukkaasti.

Ihan vastaavaa en osannut itse tehdä, mutta lähellä kuitenkin. Leipäjuuston kanssa marinadiin (öljy, yrtit, suola, vaalea balsamico) pääsi kirsikkatomaatteja sekä tuoretta basilikaa. Ei Lappia ilman rieskoja; Putaan Pullan rieskat ovat olleet suosikkejani pitkään ja yleensä olen kaurarieskoja roudannut kotiinkin pakkaseen asti. Niin täytyy tehdä tälläkin kertaa.

Perunarieskojen päälle pääsi sitruunalla ja tillillä maustettua smetanaa, graavilohta, mätiä ja punasipulia. Kaurarieskojen päälle sinapilla maustettua tuorejuustoa, poronleikettä, aurajuustoa ja rucolaa. Karpalot tai puolukat olisivat tuoneet pikantin maun näihin poroleipäsiin.

Koitin katsoa tuosta paikallisesta kaupasta sauvasekoitinta, mutta en löytänyt. Nyt eletään niitä vaiheita lomaa, kun mieli alkaa halajamaan kaikkea terveellistä. Aamuista vihersmoothieta ja hiihtolenkin jälkeistä banaanirahkasmoothieta.

Saatiin eilen illalla veljen perhe tuohon meidän omaan päätyyn mökkiä ja siirryttiin itse tänne vuokrapuolelle (jota siis vuokraamme Pyhähipun kautta). Tunnelmaa täälläkin mökissä on, vaikkei niitä omia tuttuja huonekaluja ja sisustusesineitä löydykään. Mutta kivasti sitä saa kotoisuutta aikaan muutamilla vilteillä, kynttilöillä ja jouluvaloilla 🙂

Tämä ilta, kuten kaikki illat täällä kuluvat lautapelien ja räväytysturnauksen merkeissä. Päiväni murmelina mukaisesti illat toistavat itseään ja päättyvät äänikirjan kuunteluun. Aamut alkavat aamupalan jälkeen kerraston ja toppavaatteiden päälle laittamisella. Onneksi näitä murmelipäiviä on vielä monta edessä ♥

TUNNELMALLISTA PERJANTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,

PS. muistanette varmaan, kun kerroin taannoin siitä karhupöydästäni, jonka luulin hukkuneen jonkun muuton yhteydessä? Se löytyi täältä Lapista. Hyvissä voimin 🙂

 


torstai 27. joulukuun 2018

Joulun välipäivien leffasuositukset



Kaupallinen yhteistyö: Viaplay


HEIPPAHEI IHANAT!

Ja joulun jälkeisiä terkkuja täältä tunturin juurelta; täältä missä pakkanen paukkuu poskesta hiukkasen nipistäen, missä päivän valoisin hetki kestää vain silmänräpäyksen ja missä kietoudutaan vilttien sisään pyjamissa nauttimaan jouluisista leffoista. Leffaeväitä unohtamatta. Kaupallisen yhteistyön myötä Viaplayn kanssa pääsin esittelemään teille omat suosikkini Viaplayn tarjonnasta.

Olemme tässä joulunpyhien aikana katsoneet enemmän elokuvia kuin koko vuonna yhteensä. Sellaisia koko perheen elokuvia. Piirrettyjä elokuvia  tai animaatioita tulee harvemmin katsottua, mutta jouluna ne kuuluvat asiaan. Arjessa elokuvien ja sarjojen katsominen on mulle erittäin tärkeä rentoutuskeino. Joulun aikaan leffan eteen rauhoittuminen tuntuu vielä enemmän luksukselta, sillä tietää, että kun yksi leffa loppuu, niin voi heti perään aloittaa toisen. Voiko olla mitään ihanampaa? Vaikka joulun välipäivät ajoittuvat tänä vuonna näin viikolle, niin silti suosittelen lämpimästi tällaista #VIAPLAYVIIKONLOPPU -tyylistä rentoutumista myös keskellä viikkoa, mikäli siihen suinkin on mahdollisuus.

Koko perheen kesken olemme kantaneet tarjottavat mökin olohuoneeseen ja rakentaneet sohvalle majan. Kylki kyljessä kyhnyttäneet ja katsoneet elokuvia, jotka ovat jatkaneet joulun fiilistä. Ensimmäisenä ja rakkaimpana meille kaikille Mikki Hiiri – Joulu Ankkalinnassa. Ostin tämän aikoinaan dvd:llä, kun esikoinen oli vajaan vuoden vanha. Muistan vieläkin, kun toinen rauhoittui sitterissään kuuntelemaan telkkarin ääniä, kun itse kahvikuppi kädessäni yritin virittäytyä sohvalla joulun tunnelmaan kaunista animaatiota katsellen. Joka ikinen vuosi sen jälkeen meillä virittäydyttiin tulevaan jouluun Mikki Hiiren ja ystävien seurassa.

Kunnes dvd -levy hukkui jonnekin. Pariin jouluun meillä ei ole tätä jouluklassikkoa katsottu sattuneesta syystä, mutta tämän joulun alla huomasin, että se löytyy Viaplayn valikoimista. Lapset osaavat jopa vuorosanat ulkoa tästä ihastuttavasta monia pikkuisia joulutarinoita sisältävästä hyvän tuulen elokuvasta ♥

Marras-joulukuussa Viaplayn valikoimiin tuli uutena Itse ilkimys -elokuvat (1-3). Pari ekaa olemme muistaakseni käyneet katsomassa leffassa, joten nyt oli tuon kolmannen vuoro. Koti- tai mökkisohvalta katsottuna. Harvoin sitä enää näin aikuisiällä jaksaa täysin keskittyä ns. lasten elokuviin, mutta Itse ilkimys saa kyllä meidät aikuisetkin istumaan aloilleen.

Jos tuo Mikki Hiiri – Joulu Ankkalinnassa on meidän perheen jouluklassikko, niin sitä monelle on kyllä Saiturin joulu -elokuvakin. Erittäin opettavainen tarina siitä, miten ahne Scrooge ymmärtää sen, mistä joulussa on kyse. Suosittelen ihan kaikille, paitsi en ehkä ihan perheen pienemmille. Uutuutena Viaplayssa julkaistiin loppuvuoden aikana myös Lemmikkien salainen elämä. Heh, se saa minut miettimään vain, että mitenkähän tuo meidän karvainen ystävä käyttäytyy kotona, kun yksin jää. Ihana hyvänmielen elokuva!

Myös miehen kanssa rakastamme katsoa kaksin elokuvia ja varsinkin sarjoihin koukutumme herkästi. Kerroinkin tuossa taannoin teille, että olemme katsoneet 110 jaksoa The Blacklistiä. Jäimme niin koukkuun tuohon sarjaan, että kun pitkä katseluputkemme loppui, tipuimme ikään kuin tyhjän päälle. Yksi parhaista joululahjoista tänä vuonna oli se, kun huomasin sarjan kuudennen tuotantokauden alkavan Viaplaylla 4.1. Voi kuulkaa, lasken tunteja siihen. Sen verran kova ikävä on jo rikollisnero Reddingtonia ja FBI-agentti Keeniä ja Ressleriä. Jos johonkin sarjaan haluatte koukuttua, niin sanokaa minun sanoneeni; tähän se käy vallan helposti 🙂

Niin ikään joululeffat Love Actually ja The Holiday kuuluvat jokavuotisiin jouluperinteisiin. Yleensä olen katsonut nuo joulun alla. Silloin kun mies on ollut työreissussa ja lapset ovat menneet jo nukkumaan. Lämmittänyt glögiä ja napostellut juustoja. Imenyt romantiikan nälkäisenä itseeni rakkautta ruudun välityksellä ja virittäytynyt joulutunnelmaan. Nämä kaksi leffaa sopivat myös loistavasti joulun jälkeiseen aikana. Näihin päiviin, kun haluaa vielä hetken pysyä siellä joulukuplassaan.

Silloin kun liki 17 vuotta sitten tapasimme tuon elämäni rakkauden kanssa olin sitä mieltä, että hänellä on varsin omalaatuinen leffamaku. Leffamaku, johon mahtui kaksi suosikkia. Toinen oli joku jääkiekkoleffa ja toinen joululeffa, jonka jok’ikisen vuorosanan tuo mieheni osaa ulkoa. Jos voisin, liittäisin tähän näytteen. Koska näytteen liittäminen ei onnistu, suosittelen teitä katsomaan Viaplaysta Joulupuu on kärvennetty -leffan. Pitkään olin sitä mieltä (ehkä juurikin niiden miehen vuorosananäytteiden takia ;), että en halua edes koko leffaa nähdä. Mutta hei, tästä on tullu yksi oma suosikkini myös. Älyttömän hauska elokuva! Vaikkei  Clark Griswoldin perheessä kaikki jouluna menekään niin sanotusti putkeen, niin joulufiilistä tämä leffa kyllä nostattaa mukavasti. 

Näiden ihanien leffojen parissa meillä on vietetty viime päivät. Välillä toki ollaan käyty koko perheen voimin laskettelemassa tai käyty miehen kanssa kaksin hiihtämässä. Tobyn kanssa kävelty pitkiä lenkkejä ja nautittu hiljaisuudesta. Arkinen kiire on jäänyt taakse ja sehän se loman tarkoituksena onkin. Meillä kaikilla on varmasti tiedossa ne itselle sopivimmat rentoutuskeinot, mutta lämpimästi suosittelen teille myös kunnon leffamaratonia rentoutuskeinona. 

Meillä ei ole täällä mökillä sellaista älytelkkaria, jossa itsessään löytyisi Viaplay-sovellus, joten olemme katselleet telkkarista leffoja kännykän kautta (HDMI-piuhan + adapterin kautta) tai sitten ihan vain kannettavalta.

Osataanko siellä ruudun toisella puolella rentoutua leffojen parissa? Suosittelen ainakin kokeilemaan tuota meille sopivaa rentoutuskeinoa ja  tutustumaan Viaplayn valikoimaan tarkemmin heidän nettisivuillaan. Meillä on tänä iltana listalla yksi Viaplayn uutuusleffoista eli I, Tonya -elokuva, joka kertoo kaikkien aikojen Olympia-skandaalista. Yhdistävänä tekijänä tässä on se, että me molemmat miehen kanssa asuttiin skandaalin tapahtuessa rapakon toisella puolella (skandaalin toinen osapuoli oli siitä ”kylästä”, jossa mies asui) ja seurattiin uutisista tapahtumien kulkua! Kumpikin omilla tahoillaan. Ja hei, tuntuu että siitä on ihan vain muutama vuosi. Mutta siitä on  jo 25 vuotta. Jep, paljon on vettä virrannut Atlantissa tuon jälkeen, mutta skandaalin käry on vieläkin ilmassa.

Viaplayn lahjakortti olisi muuten oiva lahjaidea, ei vain jouluna, vaan ympäri vuoden hänelle, joka tykkää rentoutua leffojen ja sarjojen äärellä. Niitä on ostettavissa K-kaupoista ja R-kioskeista! 🙂

LEPPOISIA JOULUN VÄLIPÄIVIÄ TOIVOTELLEN,

PS. seuratkaahan Instagramiani tänään illemmalla! Siellä nimittäin pärähtää käyntiin arvonta, jossa kolmen IG-seuraajan ja kommentoijan on mahdollisuus voittaa 2kk ilmaista katseluaikaa Viaplaylle!

 


perjantai 21. joulukuun 2018

Paniikin jälkeinen mielenrauha

HEIPPAHEI!

Joulun odotus on ollut tähän asti varsin rentoa ja leppoisaa. Kunnes tuossa päivällä säntäsin töihin pää kolmantena jalkana ja ekaa kertaa tänä vuonna tunsin pienen joulunaluspaniikin iskevän. Yksi asia, joka mahdollisti sen, että voimme antaa kaikille työntekijöille pitkän loman, oli jäänyt tekemättä. Ja kun kotitoimistolta tuota asiaa aloin hoitamaan sain sähköpostiini vain lomaviestivastauksia. Eli kaikki, ketkä olisivat voineet minua auttaa olivat jo lomilla.

Ei muuta kuin talla pohjaan ja kohti Nokiaa. Soittoa sinne, tänne ja tuonne. Hetki panikointia, jonka jälkeen plääh – totaalipysähdys. Asia kunnossa. Hyvän joulun toivotukset ja heipat. Lähdin ajamaan takaisin kotiin ja radiosta soi niin kaunis joululaulu, että ei muusta väliä. Se sopi tuohon tilanteeseen niin hyvin. Lumihiutaleet leijailivat hiljaksiin taivaalta ja hengittelin hetken syvään. Tuo biisi oli Jarkko Aholan Mielenrauhaa.

”Kahta vain joulun lahjaa
Kahta vain mä toivoisin
Vain pientä hetken hengähdystä
Ja mielenrauhaa tietenkin

Mä toivon vain, vain joulun taikaa
Et sydän ois ees hetken aikaa
Huoleton ja joulu tois
Tuon hetken toivon
Jos myötätuon yötuulen lauhan
Joulu tois taas mielenrauhan
Rahtusen maailmaan sekavaan

Miksi toivoisin mä kultaa
Lisää turhaa rihkamaa
Toisko nuo tuon levon hetken
Armahduksen kaltaisen

Mä toivon vain, vain joulun taikaa
Et sydän ois ees hetken aikaa
Huoleton ja joulu tois
Tuon hetken toivon
Jos myötätuon yötuulen lauhan
Joulu tois taas mielenrauhan
Rahtusen maailmaan sekavaan”

Onneksi veli hoksasi tuon yhden tekemättömän  jutun ajoissa. Pyhältä sitä en olisi pystynyt hoitamaan. Nyt kohti Orivettä ja hautoja. Ilman tallaa pohjassa. Keli kun tuntuu olevan suhteellisen liukas. Illalle suunnittelemani myyssittely postauksineen kuitataan siivillä ja suksiboksin pakkauksella. Aikaisella nukkumaan menolla myös. Huomenna kello soittaa jo viideltä.

Toivottavasti sielläkin on pikkuhiljaa laskeuduttu joulun rauhaan. Mielenrauhaan. Hei, palataanhan tunturista vielä hyvän joulun toivotuksien kanssa sunnuntaina ♥ 

PERJANTAITERKUIN,

PS. kuvat viime vuoden joulunvietosta 🙂


tiistai 18. joulukuun 2018

Joulun mehevin taatelikakku leivotaan äidin reseptillä ♥

MOIKKAMOI IHANAT!

Käytiin päivällä Tobyn kanssa pitkällä kävelyllä järven rannassa (kotitoimistopäivien etuja…) ja ette ikinä arvaa, mikä kappale mulla on soinut siitä lähtien päässäni? Sunshine reggae. Juu, olen luukuttanut raskasta joulua Spotifysta sen jälkeen tauotta ja silti se aurinko regee vaan pukkaa pintaan. Kevättä rinnassa? 😉 Niin ihana valoilmiö tuolla Pirkkalan puolella Pyhäjärveä oli, että mielikin hymyilee näkemästään.

Vihdosta viimein eilen illalla sain aikaiseksi  tuon viikonlopulle suunnittelemani taatelikakun. Teen sen aina sillä yhdellä ja samalla reseptillä. Äitiliinin reseptillä, tietysti ♥ Todennäköisesti tämä resepti on äidilleni tullut mummultani, sillä alkuperäisrespassa oli mittayksiköinä kkp eli kahvikupilliset. Teen taikinan kokonaan kattilassa ja ilman sähkövatkaimia. Helppoa kuin heinänteko!

TAATELIKAKKU

3 dl vettä
1 pkt (250 g) taatelia
1 ½ dl sokeria
200 g voita tai margariinia
2 munaa
1 dl vahvaa kylmää kahvijuomaa
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
2 tl vaniljasokeria

1. Keitä vesi, paloiteltu taateli ja sokeri soseeksi. Lisää lämpimään seokseen rasva. Anna seoksen jäähtyä hetki.
2. Sekoita joukkoon yksitellen munat, sitten kahvi ja lopuksi jauho-kohotusaineseos ja vaniljasokeri.
3. Kaada taikina voideltuun rengasvuokaan ja paista 175 asteessa noin 1 tunti.

En tiedä minkälaiseen vuokaan tämän olen aiemmin tehnyt, mutta tuossa vanhassa ohjeessani oli, että 1,5 litran vuokaan. Eilen taikinaa jäi yli, niin paistoin siitä toisen kakun pienessä irtopohjavuoassa. Maku-lehdessä näin houkuttelevan pellille tehdyn taatelikakun ohjeen. Siinä taatelikakun päälle levitettiin samanmoinen kuorrute kuin porkkanakakkuun. Ja hei, tajuttoman hyvin sopii tuo tuorejuusto-tomusokerikuorrute (200 g maustamatonta tuorejuustoa, 3 dl tomusokeria, 50 g voita) myös taatelikakkuunkin! Kuorrutetta tuli niin paljon, että sitä voi sutaista vaikka tuon perinteisen mallisen taatelikakun siivujen päälle. Maksimoidakseen sokeriähkyn ;D

Perinteisen taatelikakun pakastan pohjoista varten, mutta kuorrutettu taatelikakku päässee huomen illalla kahvipöytään, kun saadaan ihanat ystävät kylään. Sen lisäksi taidan tehdä jouluisen marenkikranssin. Sellaisen lasten suuhun maistuvan. Tänään kun tekee marenkikranssin valmiiksi, niin huomenna se on helppo töiden jälkeen kuorruttaa!

ILOISIN TIISTAITERKUIN,