maanantai 09. joulukuun 2019

Joulukoti saa olla runsas

4

HEIPPAHEI MAANANATAIHIN IHANAT!

Nyt ei oikein tuo säiden haltija tiedä, miten kuuluu toimia; eilen illalla laitoin makkarin sälekaihtimet kiinni nukkumaan mennessä ja ihastelin valkoista maisemaa. Fiilistelin winter wonderlandia ja harmittelin pikkuisen, kun en ollut laittanut yöksi riisipuuroa uuniin tekeytymään. Tänä aamuna herättiin jumalattomaan tuuleen ja ropinaan. Valkoisesta maasta ei ollut enää tietoakaan. Herää kysymys, että onkohan se säiden haltija nainen? Niin nyt jotenkin nuo mielialat heittelee ;D

Olkoon ulkona mikä keli tahansa, niin sisällä meillä on kyllä jo täys joulu. Perjantaina kävimme ostamassa kuusen, roudasimme kuusenkoristeita täynnä olevan laatikon kellarista yläkertaan. Koko perheen voimin ripustimme kuusen oksille mieluisia koristeita. Kuusen ihastelulta en huomannut, että eräs pikkuinen salamannopea oli ehtinyt levitellä myös nisset ja nasset sekä olkipukit ympäri kotia. Mitä niitä nyt enää poistamaan. Joulu saa tulla.

Siinä missä muuten tykkään ehkä jonkun mielestä vähän tylsästä värimaailmasta kotona, saa jouluna olla väriä. Runsautta. Sellaista, että kun kodin riisuu joulun jäljiltä pois huokaa helpotuksesta – elämä selkenee huomattavasti sitä myötä kun värit ja sisustusesineet vähenevät. Mutta siihen asti nautin täysin rinnoin tunnelmasta. Joka varsinkin iltaisin lumoaa. Kuusi valoineen pääsee oikeuksiinsa hämärässä, kun sen piirteet piirtyvät pimeyttä vasten.

Vaikka kalenteri näyttää näin joulunalusviikkoina täydeltä, niin silti sinne on jätettävä tyhjää tilaa. Sellaisia ”Fiilistele joulua” kalenterimerkintöjä varten. Kotisohvalla on aikaa vielä fiilistellä tämä ja ensi viikko ja sitten siirrytään fiilistelemään muualle. Mutta hei, nyt fiilistellään sitä, että satuin katsomaan juuri sääennustetta ja illasta on luvattu lunta ♥ Vähän ehkä fiilistelen sitäkin, kun saan tietokoneen taas toimimaan. Yksi tärkeä päivitys on tekemättä, mutta sitä ei voi tehdä ennenkö yksi toinen päivitys on tehty. Jota taas ei voi tehdä ilman sitä toista päivitystä. Jep, elämä on 😀

MAANANTAITERKUIN,

 


sunnuntai 08. joulukuun 2019

Elämä on tarina

4

MOIKKAMOI IHANAT!

Toivottavasti siellä on ollut rentouttava ja lämminhenkinen pitkä viikonloppu ♥ Tuntuu, että ruudun tällä puolella näppäimistöllä laulaa kestohymykatseisen kirjoittajan sormet. Pitkä viikonloppu on ollut täynnä juhlaa. Täynnä ohjelmaa, mutta myös rentoilua. Ai että mä rakastan tuollaisia päiviä, kuten itsenäisyyspäivä, kun ollaan koko perhe kotona, laitetaan ruokaa ja syödään pitkän kaavan mukaan. Jo pelkästää se on juhlaa. 

Syksyllä kun luin Martelan Valonööri-kirjan jäin miettimään paljon asioita. Mutta viime päivät olen miettynyt sitä, kuinka kirjan lopussa viitattiin elämään tarinana. Versus elämään projektina. Itse olen omaksunut tuon tarina-aspektin jo aika päiviä sitten. Ehkä jo ihan lapsesta saakka, sillä en tiedä muunlaisesta elämästä. Näen elämän kokonaisuutena. Tarinana, johon kuuluu elämän kaikki sävyt. Tarinana, jossa itse pääkirjoittajana nauran välillä pissat housussa. Tai itken silmät tomaatille. Yleensä kuitenkin tuota ensimmäistä, mutta jälkimmäistäkään en kaihda. Tarinan juju on juuri siinä, että elämän eri vaiheet tekevät siitä niin kovin kiehtovan.
Mulle elämä on ihme. Mutta myös suuren suuri kunnioituksen kohde. En ikinä ota elämää itsestäänselvyytenä. Elämän lanka voi katketa ihan milloin vain. Tämän ajatuksen voimalla olen oppinut nauttimaan joka hetkestä. Näkemään elämän helminauhana, joka jatkuu ja jatkuu. Kunnes käsikirjoitus joskus loppuu.

Mun elämän helminauhani ei katkea, vaikka sitä kolhitaan. Koska näen elämän jatkumona, tiedän että tarina jatkuu vaikeidenkin aikojen jälkeen. Astetta kirkkaammilla helmillä. Sellaisilla, jotka kiillottuvat elämän karikoiden ansiosta. Tuntuu, että mitä enemmän vastoinkäymisiä elämään tulee, sitä vahvempana näen elämän jatkuvuuden. Sitä selkeämmin pystyn näkemään elämän tässä ja nyt. En projekteina tai sitkun – elämänä.

Se, että itse olen elämäni käsikirjoittaja ei tarkoita, etteikö muilla olisi mun tarinassa repliikkejä. Vaan päinvastoin – elämäni käsikirjoittajina toimii ihan jokainen kohtaaminen tarinan kulun varrella. Sen matkan varrella, jonka täällä kuljen. Sen takia olen oppinut ottamaan jokaisen kohtaamisen nöyränä ja kunnioituksella vastaan. Uteliaana ja oppimisen kannalta.

Eilen 50-vuotisjuhlissa tutustuin moneen uuteen ihmiseen. Mietin, että miten rikas onkaan sellainen elämä, jossa saa oppia muilta jotain uutta. Jossa saa jakaa elämänsä tarinan osa-alueita muille. Tämä on muuten mielenkiintoista myös; se millaista tarinaa sinä kerrot itsestäsi muille? Miten määrittelet itse itsesi. Itsellesi. Miten kerrot itsestäsi itsellesi?ID

Mä haluan puhua itsestäni muille samalla tavalla kuin miten puhun itsestäni itselleni. Vähättelemättä ja ystävällisesti. Turhia kaunistelematta. Vaikka tarinassa on ollut monta hetkeä, jolloin nessut ovat tulleet tarpeeseen, niin en noihin hetkiin jälkikäteen juuri palaa. Ellei minulta asiasta kysytä. Toki silloin avoimesti niistä kerron. Sillä ne ovat osa identiteettiäni. Tärkeitä tapahtumia tarinassa, joiden kertominen joskus valottaa vastapuolelle sen, mihin aito positiivisuuteni ja elämäniloni osin pohjautuu.

”Miten sä selvisit niistä vuosista?” multa usein kysytään. Tarinan jatkuvuuden ansiosta ♥ Miettikääpäs hetki…eikö kuulosta järkeenkäyvältä miettiä elämää tarinana? Niin, että tietää vaikeiden aikojen koittaessa sen, että tarina jatkuu. Vahvempana ja uusin sävyin – kunhan on muistanut elää ne tarinan surulliset juonenkäänteet täysillä, ilman niiden tukahduttamista. Elämä on ihana tarina, enkä malta odottaa, kuinka se tänä ihanana joulukuun iltana kirjoittuu.

SULOISTA SUNNUNTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,

 


torstai 05. joulukuun 2019

Joulun makeimmat muistot

9

Postaus on toteutettu yhteistyössä K-Supermarketin ja Indieplacen kanssa.

 

HEIPPA IHANAT

ja hyvää Itsenäisyyspäivän aattoa! Olen tässä juurikin lähtemäisilläni työpaikan pikkujouluihin, mutta sitä ennen tulin jakamaan teille jouluista tunnelmaa makeiden joulumuistojen myötä. Jouluun kuuluu vahvasti perinteet ja ne ovat sellaisia, jotka tuovat suuren osan joulun tunnelmaa. Nuo äidin käsinkirjoittamat reseptit, joissa on todistusaineistoa, että niiden mukaan on leivottu. Jopa niin paljon, että välillä taikinatahran alta on vaikea nähdä, mitä siinä lukee. Mulla on iso laatikollinen jouluisia reseptejä äidin jäljiltä ja niiden mukaan ruoan laittaminen ja leipominen on hurjan ihanaa. Nostalgista!

Saanko niihin sen saman maun, mitä äiti sai? En todellakaan, mutta lähelle sitä. En tiedä miten nuo äidit sen tekevät, mutta toivottavasti joku päivä meidän tytöt ajattelevat minusta ja minun leivonnaisistani samoin kuin mitä itse ajattelen oman äitini leipomuksista.

Kerroinkin teille tässä eräässä postauksessa, että ihmettelen edelleen, miten meidän äiti ehti tehdä meille vuosi toisensa perään niin ihanan joulun. Joulun, jossa koti oli koristeltu joulun satumaaksi ja jossa ruokapöytä notkui herkkuja. Pikkutyttönä en niinkään välittänyt joulun suolaisista herkuista, mutta makeat herkut kyllä maistuivat. Meillä pidettiin perinteisesti piparkakkutalkoot itsenäisyyspäivänä. Silloin leivottiin pipareita jouluksi pakkaseen. Äidillä oli tämä sama perinne vielä meidänkin lapsien kanssa.

Viikkoa ennen joulua paistettiin joulutortut, jotka nekin pakastettiin. Muistan vieläkin roikkuneeni pää alaspäin kellarin arkkupakastimessa ja raottaneeni foliovuoan kantta. Torttuvarkaissa käyminen kyllä tuli ilmi, mutta joulumieltä se ei keneltäkään vienyt.

Jossain vaiheessa äiti ehti paistaa myös taatelikakut pakkaseen. Taatelikakun teen vieläkin joka vuosi äidin reseptillä. Mitä sitä suotta hyvää vaihtamaan. Lapsuuteni joulujen jälkkäripöydästä löytyi myös lusikkaleipiä ja ässäkeksejä. Sekä kakku, joka jäi poikkeuksetta meiltä lapsilta syömättä. Nimittäin englantilainen hedelmäkakku. En voinut ymmärtää, miten meidän äidin mielestä tuo oli parasta maan päällä. Itse saatoin ottaa siivun, mutta lautaselle jäi syömisen jälkeen kirsikkaa, sukaattia, appelsiininkuoria ja rusinoita. Ja tahmein sormin nypityistä ei toivotuista raaka-aineista johtuen iso kasa kakun murusia.

Niin se aika muuttuu. Aikuisuus tekee tehtävänsä; tänä päivänä tuo englantilainen hedelmäkakku on suosikkini. Varsinkin, kun se on saanut pari päivää mehustua ja makustua rauhassa. Kuppi kahvia, pala hedelmäkakkua ja joulukuusen kynttilöiden kimallus. Jalat viltin alle sohvalla ja taustalle joululaulut. Olen tuonut oman lisäni kakkuun pistaasipähkinöillä, jotka tuovat ihanasti suolaisuutta ja purutuntumaa. Siinä missä äiti jätti kakun vaaleanruskeaksi, minä tykkään käyttää vuoan leivittämiseen ruiskorppujauhoja ja paistaa kakkua extravartin.

Hedelmäkakku

250 g voita
250 g sokeria
5 munaa
250 g vehnäjauhoja
200 g rusinoita
100 g sukaattia
75 g appelsiininkuoripaloja
75 g kirsikoita
100 g mantelilastuja
pistaasipähkinöitä murskattuna

1. vaahdota pehmeä voi ja sokeri
2. lisää seokseen munankeltuaiset ja vehnäjauho
3. lisää vaahdotetut valkuaiset ja loput ainekset
4. kaada taikina voideltuun ja ruiskorppujauhotettuun vuokaan
5. paista uunin keskitasolla 175 asteessa noin reilun tunnin ajan (vähän pidempään, jos haluat rapsakan kuoren)

Hauska on huomata omien tyttöjeni reaktio tähän ihanaan kakkuun. ”Äiti, kuinka sä voit tykätä tuosta?!” Ei ole omena kauas puusta pudonnut 🙂 Ehkä jonain päivänä hekin nauttivat tästä perinteisestä jouluherkusta. Kahvikuppi kädessä, varpaat viltin alla, sohvannurkassa joulukuusen valoja ihastellen.

Rakastan joulua ja rakastan laadukasta jouluruokaa.  Vaikka lähdemme jouluksi pohjoiseen, niin haluan käydä tutussa kaupassa jouluruokaostoksilla. Niin kuin aiempinakin vuosina. Tuo meidän lähi K-Supermarket on se mun luottoruokakauppani. Tiedän, että saan sieltä kaikki ainekset mitä tarvitsen onnistuneeseen jouluruokailuun. Laadukkaasti ja sellaisten ihmisten tekeminä, jotka arvostavat ruokaa yhtä korkealle kuin minä arvostan.

Ja kaupan päälle saan vielä erittäin ystävällistä ja asiantuntevaa palvelua. Varsinkin kalatiskistä olen erittäin iloinen. Kotimainen kasvatettu siika, kun on herkullisuuden lisäksi myös vastuullinen valinta. Tänäkin jouluna valmistan graavisiian jo täällä etelässä lähtöä edellisenä iltana. Se ehtii hienosti graavautumaan ajomatkan aikana. Köllötellen suksiboksissa muiden ruokaostosten kanssa. Perille päästyämme siika maistuu taivaalliselta saaristolaisleipäsiivun päällä.

Joulussa, kuten vuoden ympäri, mulle tärkeintä on yhdessä oleminen perheen kanssa. Mutta melkein yhtä tärkeää on syöminen. Rentoutuminen keittiössä ja joulumielen nostattaminen jouluisten tuoksujen avulla ♥ Parin viikon päästä palaan vielä jouluruokamuistojen parissa jakamaan teille suolaisia jouluruokamuistoja lapsuudestani.

Olisi ihana jakaa niitä lapsuuden rakkaimpia joulumuistoja kommenttiboksin puolella. Rikastuttaa täten meidän kaikkien joulun odotusta. Mikä on sinun rakkain joulumuistosi?

TUNNELMALLISIN TORSTAITERKUIN,


keskiviikko 04. joulukuun 2019

Joulun ajan pikkusuolaisia

2

MOIKKIS IHANAT!

Viimeksi, kun jaoin jouluisia herkkureseptejä sain toiveen tehdä vastaavanlaisen suolaisista herkuista. Suolaiset herkuthan ovat ihania, tykkään niistä jopa enemmän kuin makeista herkuista. Joulun ajan fredagsmys-postauksista etsin teille ne omat suosikkini. Toivottavasti saatte näistä apua pikkujoulu- ja joulutarjottaviin.

Ja hei miksei jo Itsenäisyyspäivänkin Linnan Juhla -katsomokattaukseen. Meillä tehdään tänä vuonna varmaan jo kolmatta tai neljättä kertaa ei niin suomalaista ruokaa eli raclettea. Tuo on ihana ohjelmanumero siihen iltapäivän varrelle. Istutaan pitkän kaavan mukaan ruokahuoneessa ja nautitaan kiireettömästä ruokailusta. Tänä vuonna kuusenkynttilöiden loisteessa. Viime sunnuntaina emme ehtineet kuusta laittamaan, mutta perjantaina, kun herätään lähdetään ”kuusimetsälle”. Koristellaan kuusi ja aletaan odottamaan joulua todenteolla!

Mätimoussepiirakka

3 torttutaikinalevyä

2 rs kirjolohen mätiä
1 prk Créme Fraiche Valkosipuli & Yrtit
1 prk ranskankermaa
sitruunapippuria
suolaa
tilliä
sitruunaa

-sulata torttutaikinalevyt ja painele ne yhteen pitkältä sivulta
-voitele reunoista noin 2 cm leveydeltä kananmunalla
-levitä pohjan päälle ohuelti Créme Fraichea
-paista uunissa 200 asteessa noin 12 minuuttia
-anna jäähtyä hieman
-sekoita mätirasiat, ranskankerma, loppu Créme Fraiche Valkosipuli & Yrtit keskenään
-mausta sitruunapippurilla, suolalla ja tuoreella tillillä
-levitä piirakkapohjan päälle ja koristele tillillä ja sitruunaviipaleilla.

Lohirieskaset

perunarieskoja
smetanaa
sitruunaa
tilliä
graavilohta
mätiä
punasipulia

-sekoita smetana, sitruunanmehu ja tilli (lisää tarvittaessa suolaa)
-voitele pienisttelyt perunarieskat em. seoksella
-täytä graavilohisiivulla, mädillä, punasipulilla ja tillillä

Pororieskaset

Kaurarieskoja (tai perunarieskoja)
tuorejuustoa
makeaa sinappua
poronleikkelettä
aurajuustoa
rucolaa
karpaloita tai puolukoita

-sekoita tuorejuustosta ja sinapista sopivan stydi tahna
-levitä tahna rieskan päälle
-täytä aurajuustolla, rucolalla, rullatulla poronleikkeleellä ja karpaloillaID

Aurajuusto-päärynäpiirakka

3 lehtitaikinalevyä
1 iso päärynä
aurajuustoa murusteltuna
pinjansiemeniä
voiteluun: muna

-sulata lehtitaikinalevyt ja kiinnitä ne pitkältä sivuilta toisiinsa
-voitele levyt munalla
-asettele päälle viipaloitu päärynä, aurajuustomurut ja pinjansiemenet
-paista 200 asteessa noin 15 minuuttia

Päärynäaurajuustopizzat

Pohja
2 dl vettä
1/3 pkt hiivaa (laitoin 3 tl kuivahiivaa)
5 dl pizzajauhoja

-lämmitä vesi kädenlämpöiseksi, lisää hiivajauhoseokseen
-kohota taikina kohotetaan kaksinkertaiseksi

Täyte
2 rkl oliiviöljyä
4 säilykepäärynän puolikasta
100g sinihomejuustoa
3 rkl pinjansiemeniä
1 tl timjamia

-voitele pizzat oliviiöljyllä ja asettele päälle täytteet
-paista 225 asteessa noin kymmenen minuuttia

Karpalo-Briesuupalat

lehtitaikinalevyjä
1 muna voiteluun
brie-juustoa
karpalohilloa

-voitele lehtitaikinalevyt kananmunalla
-leikkaa taikinalevy 10een palaan ja nosta aina kaksi palaa päällekkäin
-paista uunissa 225 asteessa noin kahdeksan minuuttia
-leikkaa taikinan päälle pala brie-juustoa
-laita uuniin vielä pariksi minuutiksi
-tarjoile karpalohillon kera

Helpot sormisyötävät

Torttutaikinalevyjä

Torttutaikinalevyyn painoin piparkakkumuoteilla kuvioita, voitelin kananmunalla
ja paistoin niitä uunissa 225 asteessa noin 7-10 minuuttia. Sitten halkaisin ne keskeltä ja laitoin kolmea eri täytettä:

1) brie-juustoa ja viikunahilloa
2) savuporotuorejuustoa ja rosmariinia
3) vuohenjuustoa ja hunajaa

Blinit

3 dl kermaviiliä
15 gr hiivaa
2 dl tattarijauhoja
1 tl sokeria
1 dl kuumaa maitoa
1 tl suolaa
1 rkl voisulaa
1 kananmunan keltuainen
1 kananmunan valkuainen

Lämmitä kermaviili kädenlämpöiseksi ja sulata hiiva siihen. Sekoita joukkoon tattarijauhot ja sokeri. Annan tekeytyä huoneenlämmössä pari tuntia tai jääkaapissa yön yli. Sekoita ennen paistamista taikinanalkuun kuuma maito, suola, voisula, keltuainen ja viimeisenä varovasti vaahdotettu valkuainen. Paista taikinasta ohukais- tai blinipannulla miedolla lämmöllä voissa paksuhkoja blinejä. Tarjoa kuumana smetanan, mädin ja sipulisilpun kanssa.

Juustotarjotin

Juustotarjottimen kokoaminen on helppoa ja nopeaa. Yleensä mulla löytyy juustotarjottimelta juustojen lisäksi pähkinöitä, keksejä, marjoja, hilloja, oliiveita ja leikkeleitä. Joulun alla siihen sopii hyvin myös suklaakonvehdit. Alla koottuja vinkkejä kuvien muodossa juustotarjottimista

Tällä viikolla riittää muutakin juhlittavaa kuin nuo Suomen synttärit. Oikein juhlaputki tiedossa 🙂 Tänään olisi ollut Helsingissä Indieaplacen 10-vuotisjuhlat, mutta en raaski jättää tyttöjä kaksin kotiin. Varsinkin, kun kotiin olisin tullut vasta puolen yön tuolla puolella. Ja onni on, että en päässyt lähtemään sillä meillä on pienempi pienessä kuumeessa. Joten koti-ilta koulutapaamisen jälkeen tiedossa.

Huomenna onkin edessä työpaikan pikkujoulut. Ihana päästä syömään pitkän kaavan mukaan! Autolla lähden liikenteeseen, sillä ajatus kuusen koristelemisesta pääkivun kourissa ei houkuttele 😉 Sen sijaan aikainen kotiinmeno houkuttelee, kun saan sen yhden reissumiehen myös huomen illalla kotiin. Perjantaina juhlitaan Suomea ja lauantaina lähdemme miehen kanssa kaksin juhlistamaan 50-vuotta täyttävää.

Mutta nyt juhlimaan tätä työpäivän loppua vielä excel-taulukoiden pariin. Elämä on yhtä juhlaa…vai miten se sanonta menikään ;D

KESKIVIIKKOTERKUIN,


tiistai 03. joulukuun 2019

Tunnelmallisempi makuuhuone & joululahjavinkki

0

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Desenion & Indieplacen kanssa

 

HEIPPA IHANAT!

Tänään jutellaan joulusta. Tuosta lempiaiheestani yhdistettynä toiseen lempiaiheeseeni eli sisustukseen. No miten nämä kaksi sopii yhteen? Sisustuksellisten joululahjojen myötä. Meillä löytyy tämän joulun kauneimmat joululahjat seiniltä. Tai no, lasten joululahjajulisteet vielä paketeista.

Muistatte varmaan, kun olen himpun verran pohtinut tuota makuuhuoneen tunnelmaa. Sitä, että tekisi mieleni saada seiniin tummempaa väriä ja sitä kautta huonetta kotoisammaksi. Huone on kuitenkin niin iso ja itse niin laiska, että maalauspuuhiin en ole ryhtynyt. Kaupallisen yhteistyön myötä Desenion kanssa sain huoneeseen uutta kodikkaampaa tunnelmaa kauniiden julisteiden kautta. Halusin värimaailman olevan harmoninen ja kuvien sellaisia, että kun niitä katsoo, tulee rauhallinen fiilis. Mielestäni onnistuin aika hyvin, eikö?

Samalla, kun huoneen ilmeen muutos toimi aikaistettuna joululahjana miehelle (ja toki myös itsellenikin) sai makuuhuone sen viimeisen silauksen. Tunnelman, joka menee ympäri vuoden. Keväällä vaaleampaan päiväpeitteeseen ja helmalakanoihin vaihtaessani tuovat julisteet mustien kehysten kanssa tarvittavaa kontrastia sisustukseen.

Julisteita valikoidessani lähdin ensinnäkin pohtimaan, että millaisen tauluseinän haluan. Katsoin Desenion tauluseinämalleista ideaa ja hyvin äkkiä tiesin, että haluan yhden ison julisteen katseenvangitsijaksi ja sen seuraksi pienempiä julisteita. Koska huoneen katto laskee sängyn toisen reunan kohdalla oli selvää, että isoin juliste ei sinne päähän mahdu. Lopulta piirsin paperille layoutin tuosta tauluseinästäni. Sen jälkeen oli aika valita julisteet.

Valitsin julisteita luontokategoriasta ja suodattimien avulla hain oikean värisävyn ja koot. Tykkään, että luontoaiheiset printit ja julisteet sopivat koko kotiin, mutta varsinkin makuuhuoneeseen. Luonto kun on niin lähellä sydäntäni, niin tottakai mielelläni katson luontoaiheisia kuvia. Metsää, pilviä ja järvimaisemaa. Silmä lepää kauniissa kuvissa ja nyt jo tämän viikon aikana, kun kuvat ovat olleet makkarin seinällä, olen monta kertaa rauhoittunut katsomaan niitä. Löytänyt joka kerralla kuvista jotain uutta ja kiehtovaa. Makuuhuoneen seinälle valitsin seuraavat mieltä rauhoittavat julisteet:

Black Forest (70×100 cm)
Heaven Standing (50×70 cm)
Lake (30×40 cm)
Wooden Pier (30×40 cm)
Watercolor Hands (21×30 cm)

Aluksi ihastelin kaikkia hempeänvärisiä julisteita kultakehyksin, mutta sitten ajattelin, että koska miehen kanssa yhdessä tuolla makuuhuoneessa vietämme aikaa, niin on syytä valita julisteet, jotka miellyttävät molempia. Yleensä olen aina tilannut Deseniolta julisteiden mukana kehykset ja niin tein nytkin. Osan julisteista kehystin vanhoihin toimettomana vaatekaapin nurkassa makaaviin Desenion kehyksiin. Olen jotenkin niin tapohini kangistunut, että en osaa tilata muita kuin noita mustia puukehyksiä. Mutta josko keväällä repäisisi ja laittaisi työhuoneeseen hieman hempeämpää tyttömäistä ilmettä kullanvärisiin kehyksiin!

Meillä lapset ovat toivoneet myös julisteita joululahjaksi. Tanssijatytölle valitsin Dancer -julisteen koossa 30×40 cm ja esikoiselle, joka haaveilee joku päivä muuttavansa Los Angelesiin tilasin Los Angelesin karttajulisteen koossa 30×40 cm. Nuo paketoin tötteröille ja solmin nauhat päihin. Paketeista tuli ikään kuin isot karkkipötköt. Terveelliset ja sisustukselliset sellaiset 🙂

ALEKOODI

Sain kunnian antaa teille alekoodin ATMARIAS30, jolla saa Desenion valikoimista 30% alennusta ajalla 3.-5.12.2019.
Alennuskoodi ei koske kehyksiä eikä premium julisteita.

 Desenion sivuilta löytyy ihan varmasti jokaiselle jotakin ja sivujen joululahjaoppaasta löytyy teemoittain ihanasti inspiraatiota niin joogeille, muotitietoisille, lapsille kuin maailmanmatkaajillekin. Kaunis koti joululahjaksi ei kuulosta lainkaan hassumalta lahjaidealta ♥

TIISTAITERKUIN,


« Vanhemmat
Uudemmat »