tiistai 24. maaliskuun 2020

Maailman suurin illallinen ilmaston hyväksi – WWF Earth Hour ♥

0

Postaus on toteutettu WWF:n ja Indieplacen yhteistyönä ja sitä on tuettu ulkoministeriön kehitysyhteistyövaroin.

 

HEIPPAHEI!

Miltäs sinun kalenterisi näyttää tulevana lauantai-iltana? Minulla on ilo kutsua teidät tapahtumaan, joka onnistuu ihan jokaisen kotoa käsin. Pukeutumiskoodi on vapaa, eikä tapahtuman ennakkovalmistelut vaadi sen kummoisempia toimia. Turhien valojen sammuttelu riittää ja jos haluatte oikein fiilistellä, niin voitte valmistaa suussa sulavan kasvisaterian ennen h-hetkeä. Tulevana lauantaina 28.3. klo 20.30 – 21.30 vietetään nimittäin taas maailmanlaajuista ilmastotapahtumaa Earth Houria. Merkitkäähän kalentereihinne! Ilmottautumiset tapahtumaan voitte tehdä Earth Hour Facebook -sivuston kautta. Earth Hour ei ole energian- tai sähkönsäästötempaus, vaan valojen sammutus on ikään kuin symbolinen ele, jolla voimme jok’ikinen kunnioittaa maapalloamme ja ilmaista huolemme ympäristön tilasta ja ilmastokriisistä. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä WWF:n kanssa.

Meillä vietettiin Earth Hour -tapahtumaa jo etukäteen (toki tulemme sitä viettämään vielä uudelleen lauantaina). Tehtiin yhdessä kasvisruokaa, katettiin kauniisti ruokahuoneen pöytä ja sammutettiin turhat valot. Katettiin jopa mummun ja vaarin kristallilasit pöytään kunnioittaaksemme tilaisuuden luonnetta. Syötiin kynttilänvalossa pitkän kaavan mukaan ja juteltiin lasten kanssa kasvisruoasta ja siitä, miten kasvisruokailun lisääminen heidän kouluissaan näkyy.

Tänä vuonna varsinkin on helppo tulla julistamaan kasvisruoan ilosanomaa; meillä on vietetty koko maaliskuu punalihatonta kuukautta ja iloksemme ollaan huomattu, että eipä sitä ole juurikaan tullut tehtyä mitään muitakaan liharuokia. Kalaa on tehty kerran viikkoon, mutta kalan ostamiseenkin on käytetty apuna WWF:n kalaopasta.

Jos me pystymme vähentämään lihankulutusta, niin pystytte tekin. Toivoa ilmaston suhteen on vielä vaikka kuinka paljon, eikä nyt ole suinkaan aika heittää hanskoja tiskiin. Maapallo tarvitsee meidän jokaisen panosta! Voin kertoa sen verran, että meillä on eräs nimeltä mainitsematon henkilö ollut sitä mieltä, että liha miehen tiellä pitää. Tiedättekö, että olen hakannut vuosia päätäni seinään tämän nimeltä mainitsemattoman uppiniskan kanssa. Sitten hän tulee itse ja ehdottaa vegaaniruokavalioon siirtymistä. Ihan tuosta vaan ja suinpäin. Hän on niitä ”kaikki tai ei mitään” -miehiä. Toppuuttelin ja sanoin, että parempi tehdä pikkuisissa erissä muutoksia ruokavalioon. Senpä johdosta punainen liha on meillä ollut maaliskuun tauolla. Eläinperäisistä tuotteista emme ole kertaheitolla luopuneet, vaan olemme käyttäneet kermoja, muutamia juustoja ja kananmunia. Maitokin on pääosin korvattu kauramaidolla.

Miten ollaan pärjätty? Erittäin hienosti. Kasvisruokailu ei ole rakettitiedettä, vaan kasvisruoan lisääminen ruokavalioon on sujunut yllättävän helposti. Siinä missä jauhelihaa tuli aiemmin tehtyä pari kertaa viikossa, on nyt jauheliha korvattu nyhtökaura- tai härkäpapuvalmisteilla. Olen saanut valtavasti tukea keittiöhommiin noilta meidän tyttäriltä. Koulussa on kuulemma joka päivä tarjolla kaikille myös kasvisruokavaihtoehto. Ilolla olen kuunnellut sivukorvalla, kun koulun jälkeen vaihtavat kokemuksia päivän kasvisruoasta. Ottanut sieltä vinkit meidän perheen viikkoruokalistaan ja myhäillyt tyytyväisenä siitä, kuinka helposti tämä muutos on mennyt.

Se, mikä varsinkin on lämmittänyt sydäntäni on, että esikoisen kotitaloustunneilla on panostettu myös kasvisruokien valmistamiseen. Uskon, että tämän avulla yhä useampi nuori huomaa, että kasvisruoan valmistaminen on helppoa ja hei, ihan älyttömän hyvää. Nuorissa on toivo ja kun heille opetetaan kestävämpien ruokavalintojen tärkeys ja helppous jo nuorena, niin maapallo kiittää ♥ 

Tällä hetkellä ruoantuotanto on maailmanlaajuisesti suurin yksittäinen kasvihuonekaasujen aiheuttaja ja suurin yksittäinen syy luonnon monimuotoisuuden romahtamiseen. Ruokavalinnoillamme on merkittäviä vaikutuksia sekä ilmastoon että luonnon monimuotoisuuteen. Vaihtamalla osan liha-aterioista kasvisruokaan ja kestävästi pyydettyyn kalaan voi tehdä ympäristöteon joka viikko. Pienin askelin saadaan suuria aikaiseksi. Ei sitä tarvitse kertaheitolla jättää esimerkiksi punaista lihaa pois niin kuin me teimme. Jo yksi tai kaksi kasvisruokapäivää viikossa merkitsee paljon kokonaisuuden kannalta. Niiden avulla annamme uhanalaisille eläimille enemmän elinmahdollisuuksia toisella puolella maapalloa ja hidastamme ilmastonmuutosta.

Muistan sen yhden perjantai-iltapäivän, kun esikoinen tuli intoa puhkuen koulusta kotiin. Köksän tunnilla tehty chili sin carne oli ollut sai-raan hyvää. Eli nuorison mittapuulla älyttömän hyvää 🙂 Kyselin mitä siihen laittoivat ja sen pohjalta meillä nautittiin chili sin carnea viikonloppuna pre-Earth Hour -illallisella. Vähän sovelsin tapani mukaan ja esikoinen oli sitä mieltä, että ei tämä nyt ihan samalle maistunut kuin koulussa. Mutta santsilautasellisesta päättelin, että hyvää oli silti!

Chili sin Carne

1 prk tomaattimurskaa
1 prk kirsikkatomaattisäilykettä
1 prk kidneypapuja
250 g tex mex -härkäpapuvalmistetta
0,5 dl punaisia linssejä
2 punasipulia
1 solovalkosipuli
1 rkl oreganoa
1 rkl paprikajauhetta
tuoretta chiliä maun mukaan
1 kasvisiemikuutio
2 rkl balsamiviinietikkaa
tuoretta persiljaa
suolaa
mustapippuria

-ruskista kuoritut ja pilkotut sipulit oliiviöljyssä
-lisää härkäpapuvalmiste ja ruskista
-lisää tomaattisoseet ja pavut
-lisää kasvisliemikuutio, huuhdellut linssit, oregano, paprikajauhe, tuore persilja ja chili
-anna hautua miedolla lämmöllä noin puolen tunnin ajan
-maista ja mausta suolalla, mustapippurilla ja balsamiviinietikalla
-anna makujen tekeytyä vielä vartin verran
-tarjoile riisin kanssa

Koska hävikin välttäminen on osa kestäviä valintoja, joita voimme maapallomme hyvinvoinnin eteen tehdä, päätyi loppu chili sin carnesta seuraavan päivän nachopeltiin.

Mä koen, että meidän varsinkin on äärimmäisen tärkeä jutella lasten kanssa ilmastonmuutoksesta; perheemme kun rakastaa matkustelua, niin jotenkin meidän on kompensoitava muulla tavoin se, että haluamme nähdä maailmaa. Reissut ovat antaneet meille paljon, mutta on tärkeää, että lapset tietävät kolikon kääntöpuolen. Positiivista on se, että Suomessa lihan kokonaiskulutuksen kasvu näyttää pysähtyneen. Se tuntuu oikeasti tosi hyvälle! Mutta se ei tarkoita sitä, etteikö meidän pitäisi vielä enemmän kiinnittää huomiota kestävämpiin valintoihin ruokailutottumuksissamme. Mä selailen tätä nykyä aika usein WWF:n kalaopasta ja kun on aika ostaa lihaa, tulen kääntymään WWF:n lihaoppaan puoleen. Mikäli sellainen aika tulee. Miehen kanssa ollaan juteltu paljonkin siitä, kuinka olo on jotenkin freesimpi ja virkeämpi. Kasvisruoka tekee kehollemme ja mielellemme hyvää.

Miten sinä aiot viettää Earth Houria? Ja hei, jos haluat voit vinkata kommenttiboksin puolella minkä kasvisruoan merkeissä sitä vietät. Kasvisruokainspiraatiota odotellessa 🙂

TIISTAITERKUIN,

 

 


maanantai 23. maaliskuun 2020

Sitruunajuustokakku hapankorppupohjalla

12

HEIPPAHEI MAANANTAIHIN!

Kevät on aikaa, jolloin mun tekee poikkeuksetta aina mieli kaikkea sitruunaista ja raikkaan hapokasta. Key lime pie on ollut agendalla jo tovin, mutta kas, kun ei ole ehtinyt leipomaan. Nyt on kuulkaa aikaa tehdä niitä juttuja, joista olemme haaveilleet. Käytetään tämä aika hyväksi ja tehdään just niitä juttuja, joista tulee hyvä mieli. Kaapista ei löytynyt aineita key lime piehin, mutta sitruunajuustokakku uunissa tehtynä ajoi asiansa. Ja hei, koska meillä ei juuri keksejä kaapeissa loju, niin korvasin keksit hapankorpulla.

Joskus olen tehnyt suolaisen juustokakun hapankorppupohjalla, mutta en olisi villeimmissä unelmissanikaan uskonut, että hapankorpun rujo rukiisuus sopii makeaan leivontaan. En tiedä mistä meidän lapset ovat perineet tuon skeptisyyden, mitä tulee ruokahommeleihin, vai onko se kaikille lapsille luontaista, mutta mm. seuraaviin ennakkoluuloihin törmäsin. ”Äitiiii, mä en sitten ees maista. Ei voi olla hyvää!” ”Mitäs jos tehdään vaan sitruunarahkaa ja syödään hapankorput hapankorppuina?” Little did they know 😉

Musta tuntuu, että mä teen jatkossa kaikki (sen kerran vuoteen, kun juustokakkua leivon) juustokakut hapankorppupohjalla. Niin maukas tästä tuli.

Raikas sitruunajuustokakku

Pohja
165 g hapankorppuja
75 g voita
0,5 dl fariinisokeria

-hienonna hapankorput (mä hienonsin tehosekoittimessa)
-sulata voi ja fariinisokeri, lisää hapankorppujauhon sekaan
-painele leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan reunoille ja pohjalle

Täyte
1 prk (200 g) sitruunarahkaa
1 prk (200 g) vaniljarahkaa
1 prk (2 dl) kuohukermaa
1 rkl sitruunamehua
0,5 dl perunajauhoja
3 kananmunaa
1 dl fariinisokeria

-sekoita perunajauhot kermaan ja vaahdota kerma
-sekoita joukkoon muut ainekset, paitsi munat
-viimeisenä sekoita joukkoon munat yksitellen
-kaada täyte vuokaan ja paista 175 asteessa tunti
(mä peitin jossain vaiheessa kakun foliolla, kun alkoi tummumaan)
-anna jäähtyä ja jos maltat, niin anna maustua jääkaapissa yön yli

Tarjoiluun
mustikoita, minttua, raesokeria

Tiedättekö, että viime syksynä, kun omin pikku kätösin perkasin yrttimaan antimia pakkaseen mietin mielessäni, että tokkopa näitä tulee täältä käytettyä. Eilen pakastettuja mintun lehtiä kakun päälle asetellessani tunsin jotain, mitä en ole aiemmin tuntenut. Sellaista tunnetta, joka sai idean perunamaan laittamisesta takapihalle taas kytemään. Meillähän olisi tuo iskän vanha perunamaan möyhennyskone varaston takana. Saas nähdä millaisiin projekteihin loppuviikosta ryhdytään, kun maa sulaa 🙂

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,

PS. eilen tein IG storyssa galluppia postausten sisällöistä; 86% toivoi kepeitä aiheita ja 14% oli sitä mieltä, että maailmanmenon huomioon ottaen vakavammat aiheet tulisivat kyseeseen. Yritetään löytää sellainen balanssi. Haluan tarjota teille hengähdyshetken muuhun uutisvirtaan ♥


lauantai 21. maaliskuun 2020

Ruokatilan uusi ilme

4

MOIKKISTA MOI!

Oltiin tänään lähdössä mökille (venerantaan) ja mies kävi hätsynpikaa ylhäällä vaihtamassa ulkohousut päälle. Tajusin, että nyt se on tullut. Nimittäin mun aikani tehdä pikainen rymsteeraus. En tiedä muiden miehistä, mutta mun mies on vähän sellainen antirymsteeraushenkinen 😉 Noin kahdessa minuutissa olin veivannut ruokapöydän toisinpäin ja vaihtanut tuolit päittäin ruokahuoneen tuolien kanssa. Ja hei, tuntui että tuo keittiön viereinen ruokatila keveni huomattavasti pöydän pyöräyttämisestä ympäri ja noiden keveämpien tuolien vaihtamisesta tähän tilaan.

Mökkirannan jälkeen suunnattiin Seitsemiseen. Olen kertonutkin, että luonto on mulle henkireikä. Lumisen keväinen kansallispuisto kylpi auringossa ja tuolla metsän keskellä oli hetkeksi helppo unohtaa maailman murheet. Kotiin kierrettiin vailla minkään sortin kiirettä pikkuteitä pitkin. Maaseutu on balsamia sielulle ja silmille.

Iltaruoaksi olin varannut pitkästä aikaa uuniperunoita. Savulohitäytteen kanssa meinasi käydä tenkkapoo, sillä kermaviilit ja ranskankermat olivat loppuneet. Tilliäkään tai sitruunapippuria ei ollut tarjolla. Aiemmin olisin tässä vaiheessa käynyt nopsaa kaupassa, mutta nyt ei tullut mieleenikään. Kreikkalainen jugurtti, korianteri, savulohi, sitruunanmehu ja chili ajoivat asiansa. Just saatiin syötyä ja muu perhe pelaa parhaillaan yatzya ruokahuoneessa. Seuraavaan matsiin mäkin kuulemma pääsen mukaan. Lapset tietävät, että kun äippä tulee mukaan, niin kumpikaan heistä ei jää viimeiseksi 😀

Mutta ennen yatzyn peluuta vielä hetkeksi ulos; ostin pari vuotta sitten Tobylle tuollaisen 15 metrin liinan ja sen kanssa mennään aina silloin tällöin tuonne syrjäpoluille. Toinen nauttii sielunsa silmin, kun saa kirmata liki vapaana. Jos jotain kuulkaa tämä erikoinen tilanne on opettanut niin sen, että mitään ei kuulu ottaa itsestäänselvyytenä; sen takia olen ulkoillut enemmän kuin ikinä. Koskaan kun ei tiedä, mitä huominen tuo tullessaan ♥

TUNNELMALLISIN LAUANTAI-ILTATERKUIN,

 


perjantai 20. maaliskuun 2020

Just nyt meillä

6


PERJANTAI-ILTAA ♥

Pizzataikina on kohoamassa, viikonloppukarkkipussi(t) rapisee. Maljakossakin on tuoreita kukkia. Niitä joita löysin lähikaupassa käydessäni töiden jälkeen. Toivottavasti viimeisellä kauppareissulla seuraaviin viikkoihin. Telkkarissa taustalla ihmiset puhuu jostain, jonka siirrän mielessäni taka-alalle. Keskityn hetkeen ja fiilistelen alkanutta viikonloppua. Viikko on ollut henkisesti raskas. Raskain pitkään aikaan. Uskon, että en ole ainoa. Huoli muista ihmisistä on välillä suurempaa kuin huoli omasta terveydestä tai taloudellisesta tilanteesta. Se on asia, jota en halua edes muuttaa. Empatiakyky ja lähimmäisen rakkaus. Välittäminen.

Päätän siirtää huolet maanantain mietintämyssyyn, tietäen että ne sieltä pomppivat kyllä tarvittaessa mieleen. Silmiään ei voi täysin sulkea tilanteelta. Mutta yritän nähdä tilanteen kultareunat.

Hetken aikaa mietin jo sitä, että kun tilanne normalisoituu, niin on jo nyt asioita, joita tulen kaipaamaan näistä ajoista. Sitä, että reissumies on jämähtänyt kotiin. Niitä arki-iltojen kävelylenkkejä ja yhteisiä aamupaloja. Sitä, että lapset viettävät aikaa kotona enemmän. Sitä, että päivän kohokohta kulminoituu koko perheen yhteiseen auton pesureissuun. Kasarin soittaessa taustalla niitä sellaisia biisejä, jotka osaa ulkoa jopa unissaan. Mökkihöperyyden aiheuttamia hervottomia hepuleita. Kello viiden iltaruokia, kun ollaan kaikki ruokapöydän äärellä.

Otan vielä yhden sirkusaakkosen suuhuni, upotan käteni taikinaan ja kuuntelen vaivihkaa esikoisen äänipuhelua ystävänsä kanssa. Kaikki muut saavat nähdä kavereitaan ja kokoontua iltaisin koululle. Ihan kuulemma jok’ikinen. Tunnen pienen piston sydämessäni, mutta ajattelen, että ehkä olemalla se tiukkismutsi, voin parhaimmassa tapauksessa pelastaa jonkun hengen. Onneksi toinen on nopeasti leppyvää sorttia ♥ 

Heiii, ihanaa viikonloppua! Muistetaan nauttia niistä asioista, jotka on meille sallittuja juuri nyt. Inhimillisestä läheisyydestä ja jos ei sillä puolisolla ole flunssan oireita, niin eiköhän sitä vähän voi halitellakin 😉 Sohvakyhnytyksen lisäksi luvassa ulkoilua, rentoilua ja vähän töitä. Sopivassa suhteessa kaikkea.

PERJANTAITERKUIN,


torstai 19. maaliskuun 2020

Meni tunteisiin ♥

0

…kun tiistaina illan hämärässä näin eka-tokaluokkalaisen kävelevän hissuksiin reppu selässä pää painuksissa vesisateessa. Kohti kotia? Ekana mieleeni tuli, että toivottavasti toisella on koti, jonne mielellään mennä. Kotona ihmisiä, jotka välittävät. Ystäviä, jotka ovat ystäviä myös näinä vaikeina aikoina, vaikkeivat fyysisesti läsnä olekaan. Joku, joka huolehtii hänen perustarpeistaan eli monipuolisesta ravinnosta, tarpeeksi pitkistä unista ja siitä, että päiviin sisältyy myös aktiivista tekemistä. Rakkautta.

…kun sain IG:ssä kiitosviestejä yhteen laittamaani tsemppikuvaan – hei, me ollaan kaikki samassa veneessä. Jos koette että mä tsemppaan teitä, niin te vasta mua tsemppaattekin kaikissa näissä mun kanavissani. Kiitos ♥

…kun yhtäkkiä äiskä ja iskä onkin tosi kivoja ja niitten kanssa on ihan jees olla kotona neljän seinän sisällä. Ne on jopa niin kivoja, että niille leipoo mielellään suklaahippukeksejä ja syö niitä kylmän maidon kanssa. Koko perheen ollessa samaan aikaan keittiössä. Jos jotain tämä tilanne on opettanut niin sen, että ihmissuhteet ja rakkaus rules eikä ole lähimmäisen rakkauden voittanutta.

…kun juoksulenkillä näin skroden iskän pitävän just ehkä vuosikasta meritähteään sylissä ja kertovan lammen jään päällä tepastelevista sorsista. Sillain lässyttäen, niin kuin tuollaisille meritähdille tuppaa itsekin puhumaan. Kuinka ne elämän perusasiat ovat niitä, jotka kantavat näinä aikoina. Sorsat ja tuo tuttuakin tutumpi lampi, jossa omien lasten kanssa kärrylenkillä aikoinaan katsottiin sorsia.

…kun törmäsin jossain uutisen kommenteissa pelkkiin arvosteluihin ja syyttelyihin mitä tulee Suomen hallituksen toimiin. Kyllä se on kuulkaa sellainen tilanne, että ihan varmasti ovat parhaansa tehneet ja en näe kenenkään hyötyvän siitä, että tässä tilanteessa syytellään ketään. Takavasemmalta on ollut aina hyvä huudella, mutta mieluummin rakentavasti kannustaen eteenpäin, eikö? Ja sen huomioiminen, että vastuu on meillä ihan joka ikisellä.

…kun nuo meidän tappelupukarit (kyllä, välillä sisarusrakkaus on meilläkin kaukana ;)) ovat olleet tappelematta tämän viikon. Ollakin, että ovat viettäneet 24/7  samojen seinien sisällä. Viettävät aikaa yhdessä pelaten ja kikattaen. Se tuntuu ihan tosi hyvältä.

Tunneskaala on viime aikoina mennyt vuoristorataa muutenkin. Mutta se on ihan normaalia. On täysin normaalia kokea stressiä tuntemattomasta tilanteesta.  Tänään (osaltaan kiitos 3,5 tunnin yöunien…) on ollut taas sellainen päivä, että huhhuh. Lupasin työkavereille, että huomenna töissä on se Maria, johon ovat tottuneet. Illan toimintasuunnitelmana on mennä neljän jälkeen töistä kotiin, heittää villasukat jalkaan, kömpiä sohvalle pikapäikkäreille ja aikaisin vielä yöunille. Kyllä se tästä  ♥

TOIVEIKASTA TORSTAITA TOIVOTELLEN,

 


« Vanhemmat
Uudemmat »