lifestyle Archives - Sivu 149 224:stä - Marian Bistro & Lifestyle

maanantai 16. tammikuun 2017

Viikonlopun ruusut ja risut

…tai pros & cons, ihan miten vain haluaa sanoa 🙂

MOIKKA!

Mitä kuuluu? Eilinen meni sunnuntaikoomassa ja blogi oli sen takia hunningolla. Enkä nyt sunnuntaikoomalla tarkoita sitä, että tipattoman tammikuun lauantai-iltana hetkellisesti katkaissut ”toimenpide” olisi aiheuttanut koomamaisen olotilan, vaan sitä sunnuntaioloa, jolloin on niin hyvä flow, ettei edes tietokonetta tule avattua. Tuollaisen viikonlopun voimalla jaksaa pitkään. Sen avulla maanantaikin on taas ollut oiken kiva. Ollakseen maanantai! Mitään ihmettä sellaiseen euforiaan ei tarvita, ihan pikkuisia perusjuttuja vaan.

♥ molempina päivinä nukutut päikkärit
♥ molempien aamujen aikaiset kävelyt koiran kanssa
♥ hyväntuuliset lapset
♥ huikea hiihtolenkki (pl. yksi juttu, selviää jäljempänä)
♥ maailman parannusta ystävien kera
♥ lasillinen kuohuvaa, jossa oli just sopivasti kuplia
♥ kunnon sisäfilepihvi ja
♥ sille sopiva lasillinen täyteläistä punaviiniä
♥ pitkästä aikaa sai laittaa hiuksiin lämpörullat ja silmiin säihkettä, olinkin jo unohtanut kuinka kivaa laittautuminen on.
♥ lukuiset tiukat Otrio-pelimatsit (oletteko pelanneet? Jos ette, niin suosittelen!)
♥ mukavuusalueeltani poistuminen; olenhan kertonut, että en ole lainkaan uimahalli- tai kylpyläihminen. Eilen aamulla mietimme, mitä mukavaa sitä tekisi koko perheen voimin ja lapset halusivat kylpylään. Miehellä oli sopivasti joku alennussetelikin sinne.
♥ sunnuntain päiväruoan ulkoistaminen ex tempore.
♥ nautin kylpylässä olosta suunnattomasti. Voin jopa lähteä sinne toistekin!
♥ elämäni ehkä parhaimman salaatin syöminen tuolla kylpyläreissulla
♥ poistuin toisenkin kerran mukavuusalueeltani ja menin märillä hiuksilla ja ilman meikkiä ravintolaan. Kylpyläravintolassa tuo ehkä sallitaan 😉
♥ aikaisin sunnuntai-iltana yöunille meno
♥ kahdelta pienimmältä lähti samasta kohtaa hammas…tämä oli jotenkin suloista. Aww.
♥ kuuma ja tuore mustamakkara puolukkahillon kera (oletteko muuten huomanneet, että mustamakkarahillo on nykyään aivan vetistä?!?)

Eli ei eurojackpot-voittoa tai seitsemää numeroa oikein lotossa. Suurinta iloa toi jälleen oma perhe ja ystävät. Villasukat, Vera Valan uusin ja takkatuli. Oli niitä risujakin. Tai miinuspuolia. Yksi. Uno. Asiat ovat loppupeleissä aika hyvin, sillä enempää kenkkuja juttuja en löytänyt kuin

✘ mukkasin hiihtoladulla tiukassa alamäessä ja heitin ainakin sata kuperkeikkaa. Sukset lähti irti ja silmät ja suu oli täynnä lunta. Just olin katsonut, että jonkun suksi oli rikkonut latua, niin eikös mun toinen suksi lähtenyt tuon jäljen perässä. Onneksi kaaduin sinne puolelle, jossa ei ole kivikkoa. Ei niinkään sattunut, mutta ketutti ja hävetti. Sen verran kyllä toiseen olkapäähänkin sattui, ettei eilen kyennyt sauvoja heiluttelemaan. Arvatkaa mikä mun ensimmäinen ajatus oli tuolta suksien ja sauvojen seasta itseäni keräillen? Se, että eihän kumpikaan käsi ole loukkaantunut ja mielessä välähti jo sekin, että siinä tapauksessa pitäisi palkata harjoittelija kirjoittamaan postaukset mun sanelun mukaan ;D

Joten tästedes allekirjoittanut hiihtää järven jäällä tai tasamaalla. Tai vaikka ylämäkiä, mutta alamäkiin tuli kammo! Plussalle jäätiin kuitenkin viikonlopusta reilusti, sehän se pääasia. Hei, nyt harrastuskuskauksiin, mutta palaamme kera karvaisen kaverin kommentteihinne heti niiden jälkeen 🙂 EDIT: voi rähmäkäpälä, tietokone menee uuden säännön mukaan kiinni klo 20.00 ja karvaturrin pesuprojekti kesti tähän asti. Joten otan kommentit haltuun heti huomen aamulla, kun kone aukeaa!

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,

lauantai 14. tammikuun 2017

Murrosiän kourissa

HEIHEI HELLUREI!

Ei, nuo pienet pilttiposket eivät ole vielä (onneksi) murrosiän kourissa vaan tuo meidän rakas karvainen kaveri. Toby täyttää tulevana keskiviikkona 7 kk ja parin viikon ajan ollaan huomattu selviä murrosiän oireita. Hih, tämähän on ensimmäinen kerta, kun edes kuulen mistään koirien murrosiästä. Tai luen siitä. Onneksi on tuo Kaimion kirja.

Meillä tätä nykyä välillä muristaan, komennetaan ja haukutaan. Koetellaan rajoja. Kavutaan iltaisin syliin, tungetaan ja pungetaan. Katsellaan nappisilmillä ja pyydetään ymmärrystä. Sydämeni heltyy, kun ajattelenkin lukemaani; sitä, että tässä vaiheessa monet luopuvat koirasta, sillä koiran luonne muuttuu. Muuttuu, mutta väliaikaisesti. Koira tulee työläämmäksi. Väliaikaisesti. Toisaalta, en ole kukaan ketään tuomitsemaan. Se on vain koira, ajatellaan. Näin mäkin olisin vuosi takaperin ajatellut. Mutta kun se ei ole vain koira, vaan perheenjäsen.

Perheenjäsen, joka kaipaa hellyttää ja rajoja. Jonka sisällä myllertää tällä hetkellä hormonit. Siinä määrin, että ulkoilulenkeistä on tullut pitkäkestoisia. Parin sadan metrin matkaan voi kulua hyvinkin puoli tuntia. Nenu ei nouse maasta, mutta jalka nousee tämänkin tästä reviirin merkkaukseen. Sitä en kiellä, että eikö olisi välillä kivempaa kulkea rivakampaa vauhtia 😉 Jalka on myös harmillisesti alkanut nousemaan välillä sisälläkin; olohuoneen ja keittiön verhot on nyt pesty pari kertaa viikon sisään. Kulkuset pois, annettiin neuvoksi. Mutta katsotaan rauhassa, mihin tilanne kehittyy.

Murrosiän kanssa yhtäaikaa päälle iski pentukarvan vaihtuminen. Ellemme olisi ottaneet selvää rodusta ennen koiran hankkimista, niin tuo päivittäinen turkinhoito tässä vaiheessa voisi tulla yllätyksenä. Ihan helposti voi parikin tuntia mennä turkin harjaamiseen ja takkujen selvittämiseen. Päivässä. Pesupäivinä vielä enemmän. Jotta pentukarva pääsee vaihtumaan, niin tällä hetkellä pestään Toby kaksi kertaa viikossa. Kuten kerroin aiemmin, niin murrosikä toi mukanaan myös föönin äänen pelkäämisen. Sille mustalle huruhurulaitteelle muristaan, haukutaan ja näytetään hampaita. Hoitotasolta koitetaan punkea syliin föönin ulottumattomiin. Mutta periksi ei anneta.

Siinä missä jo huokaistiin helpotuksesta naskalihampaiden vaihtumisen jälkeen on pienet leikkimieliset purut tulleet takaisin. Välillä pikkuinen ei tajua purentansa voimakkuutta ja silloin joutuu älähtämään. Energiaa riittää vaikka muille jakaa (koiralla…), joten päivästä kuluu iso osa leikkimiseen. Itsekseen, mutta myös meidän muiden kanssa. Leikin lomassa väläytetään hymy ja unohdetaan ne murrosiän myllerrykset. Leikin päätyttyä kaadutaan suorilta jaloilta maahan ja nukahdetaan sekunnissa.

Tuossa juuri miehen kanssa puhuttiin, että vaikka viime vuosina on ollut surua enemmän kuin laki sallii, niin silti on ollut onneksi iloakin. Kyllä tuo meidän karvainen ja rakas hormonihirviö on tuonut koko perheen eloon niin paljon uutta. Rytmiä ja rutiineja. Aikaisia aamuherätyksiä ja sulaneita sydämiä. Päivääkään en vaihtaisi pois ♥

LEPPOISAA LAUANTAITA,

PS. OMG. Ensin se herätti mut unesta valokuvaussessioo varten ja sitten se vielä alkoi lässyttämään. Yritti korjata tota ponnaria, jonka eilen laittoi, vaikka vähän vastustin. Koko ponnari on semisti tyttömäinen. Mutta jos jotain hyvää, niin nyt ainakin nään täältä karvapehkon takaa jotain. Ainakin naapurin Nellan ja kadun päässä asuvan Bellan. Vähän silti välttelen katsekontaktia varsinkin, jos oon pahanteossa. Silloinhan mun ei vissiin tarttis totella, jos mä en suostu pelaan silmäpeliä tai jotain. Mut nyt hei takas nukkuun. Kömmin sängyn alle, että saan olla rauhassa. Toi äippä touhuttaa jotain illasta ja kuplajuomasta. Eiks se tajuu, että meillä on vissyvettä jääkaapissa? Peace & love, Toby

perjantai 13. tammikuun 2017

Perjantain (terveellisempi) mättölautanen

HEIPPAHEI!

Onpas ollut hulinaa täynnä tämä viikko. Perjantai-ilta tuntuu taas niin ihanalle♥ Parina päivänä töitätöitä, palavereita ja tänään vielä remppapalaveria. Lisäksi viikkoon on mahtunut jos jonkinlaista kuolinpesän asioiden hoitoa. Ja niin kauan kuin pesä (pesät…niitä on tällä hetkellä kolme) on jakamattomia, niin tietää hommia. Justhan se vasta oli kun täällä tuskailin metsä- ja maatalousveroilmoitusten kanssa. En voi uskoa, että se aika on taas käsillä. Vuosi on mennyt ihan hirmuista vauhtia. Tosin tänä vuonna noita ilmoituksia helpottaa se, että ainakaan tietääkseni mitään sen kummempia ilmoittamisen arvoisia tapahtumia ei viime vuodelta ole. Viime vuonna ilmoitusten suhteen olin ulkona kuin lumiukko ja äiskä oli niin huonossa kunnossa, että ei juurikaan veroilmoituksiin osannut juuta tai jaata sanoa. Tänä vuonna on siis 100% parempi tilanne, sillä narut on omissa käsissä!

Aika kuluu siivillä myös tämän tammikuun suhteen; huomenna on tasan puoliväli tipattomassa tammikuussa ja herkkulakossa Olo on edelleen euforinen. Herkkuja ei tee mieli ja kroppa huutaa kaikkea terveellistä. Ainut vain mitä kolottaa on punaviinihammas 😀 Onneksi siihen tulee huomenna helpotusta, sillä jo ennen herkkulakkoon ja tipattomaan ryhtymistä oli tieto, että tammikuulle on sovittu pari menoa, joiden aikana ei nuttura saa kiristää. Huomenna menemme rakkaiden ystävien kanssa syömään ja kyllä, alkuun ajattelin ottaa lasin kuplivaa ja ruoan kanssa pari lasia punaviiniä. Ei se maailmaa kaada ja sunnuntaina taas jatketaan kaidalla tiellä. Ehkä hieman väsyneenä, mutta moninverroin onnellisempana ja paremmassa maailmassa.

Koska kroppa huutaa terveellisempiä vaihtoehtoja evääkseen, niin myös perjantai-illan mättölautanen oli terveellisempi versio perinteisestä nacholautasesta. Tein tämän jo heti neljän jälkeen ja se (ei todellakaan kaikki ;D) korvasi iltaruokani. Mies kotiutuu vasta ennen puolta yötä ja lapsille haettiin noutoruokaa perjantain kunniaksi.

TERVEELLISEMPI NACHOLAUTANEN

1,5 pussia ruisnachoja
1 prk Urtekramin papusekoitusta
50 g luomugoudajuustoraastetta
4 rkl salsakastiketta
-levitä uunivuoalle puolet nachoista
-ripsottele päälle papuja, juustoraastetta ja salsakastiketta
-toista toinen samanlainen kerros
-laita uuniin 200 asteeseen noin 15 minuutiksi
-tarjoile itse tehdyn guacamolen ja kermaviilikastikkeen kera

Guacamole
1 avokado
miniluumutomaatteja
pieni punasipuli
chiliä
pilkottua korianteria
sitruunan mehua
suolaa
mustapippuria
-pienistele avokado, tomaatit ja punasipuli
-sekoita guacamolen ainekset sekaisin ja levitä uunista tulleen nacholautasen päälle

Kermaviilikastike
1 dl kevyt kermaviiliä
2 rkl salsakastiketta
-sekoita keskenään

******************************

Nyt ulos kera karvaisen kaverin ja sitten ajattelin kaivautua peiton alle lukemaan uusimman Vera Valan loppuun. Esikoisen luokkakaveri tuli yökylään ja tytsyille on tehty siskonpeti takkahuoneeseen. Luvassa kuulemma kikatusta myöhään yöhön ja VoF:ia. Sopii mulle! Hei, huomiselle suunnitteilla koirapostausta, mikäli Toby suostuu kuvattavaksi 🙂

IHANAA PERJANTAI-ILTAA

torstai 12. tammikuun 2017

KORSETTI KUNTOON!

MOIKKAMOI,

alkuviikon auringon voimalla ollaan painettu pari päivää…toivotaan, ettei lumet nyt kokonaan sula. Vaikka nytkin on pakkasta, niin tuossa tunti takaperin töistätöistä kotiin ajaessani joutui käyttämään pyyhkijöitä, kun taivaalta tuli vettä. Sellaista alijäähtynyttä. Lumien sulaminen haittaisi hitusen tuota aloitettua hiihtoharrastusta 🙂 Viimeisen vuoden aikana olen tajunnut (oppia ikä kaikki) kaksi juttua, jotka ovat ainakin omalla kohdallani fyysisen kuntoni kulmakiviä; korsetti pitäisi olla kunnossa ja että se venyttely on tärkeää! Kerroinkin teille taannoin, että sain alaselkäni jotenkin jukeliin. Oudokseltaan aloitettu hiihtoharrastus sai aikaan sen, että takareidet ja peppu oli ihan jumissa. Tiedostin asian enkä siltikään venytellyt. Kunnes huomasin käveleväni vähän vaappuen, ankkakävelyä. Tässäkään vaiheessa en venytellyt. Ei muka ehtinyt. Venyttelyn muistin viime torstaiaamuna, kun sängystä ylös nousemisessa kesti kymmenen minuuttia. Alaselkä vihloi ja toinen jalka meinasi lähteä alta. Mutta eihän tuossa vaiheessa enää pysty yksinkertaisesti venyttelemään ilman tuskaa. Tuttu vaiva kahdeksan vuoden takaa. Silloin viimeksi mulla tuo SI-nivel ärtyi yksivuotiaan kuopuksen kantelemisesta. Silloin tarvittiin jos jonkinlaista rankamanipulaatiota ja niksauttelua, lihasrentouttajista ja särkylääkkeitä puhumattakaan.

Silloin on turha rypistää, kun on jo housuissa. Joten ennaltaehkäisy. Sen otan käyttöön nyt. Tästä päivästä lähtien. Korsetti kuntoon ja venyttely ohjelmistoon! Korsetilla en tarkoita sitä, että se johonkin ajan saatossa kadonnut six pack pitäisi saada esille, vaan sitä, että tuo core tuolla vahvistuisi. Olen maailman laiskin selkälihasten treenaajaa ja kaikkihan tietää, että corea ei kuntoon laiteta pelkillä vatsalihaksilla. Suunnitelma on keskittyä syviin vatsalihaksiin ja selkälihaksiin. Musta ja pilatesrullasta on tullut oikein hyvät ystävät tässä viime päivien aikana. Ensin ihan vain makoilin pitkin pituuttani rullan päällä, kun en muuhun pystynyt. Sitten verestin vanhoja muisteloita liikkeistä ja lisäksi lunttasin apua täältä. Nyt jo kaikki liikkeet sujuvat aika kivuttomasti. Pari päivää on menty jo ilman kipulääkkeitäkin, joten eiköhän tämä nyt tästä.

(toim. huom. tuo karvainen kaveri tuossa yllä tekee kotijumpista hilppasen hankalia, kun tunkee ja punkee aina ihan iholle 😉 Mutta sen päätin, että jatkossa en ala kärsimään selkäkivuista. Sellaisista selkäkivuista, jotka on omasta laiskuudesta johtuvia. Veikkaan, että jos olisin venytellyt jokaisen Lapissa hiihdetyn lenkin jälkeen takareidet ja takaliston auki, niin tuskaisilta päiviltä selän kanssa olisi vältytty. Arvatkaa mistä huomaan tuon korsettini olevan huonossa jamassa (siis selkäkivun lisäksi)? Siitä että oikein havahdun siihen, että istun jotenkin ”lysyssä”. Tämän tästä korjaan asentoani, vedän napaa kiinni selkärankaan ja saan istumapituutta ainakin kymmenen senttiä lisää.

Vähän harmittaa, että olen päästänyt tuon keskivartalon lihakset näin huonoon jamaan. Kuitenkin kaikki liikkeet lähtevät tuolta coresta. Veikkaan, että se hiihdonkaan vaikeus ei ole välttämättä pelkästään tekniikasta johtuvaa vaan siitä, että mulla ei yksinkertaisesti ole tällä hetkellä tarpeeksi voimaa ammentaa tuolta keskivartalosta. Joten vapise tour de ski, ensi vuonna nähdään 😉 Pian lähdetään miehen kanssa treenaamaan tuota hiihtoa lisää. Tykkilumiladulle…

Piti muuten kysäistä jo aikoja sitten, että oletteko kokeilleet tabata-treenejä? Mä olen koukuttunut niihin. Niin kuin aikoinaan Kayla Itsinesiin. Vajaa 20 minsaa ja saa hyvän hien päälle. Eilen tein tosin pari tabataa putkeen. Arvatkaa venyttelinkö? No enpä tietysti. Spotifyssa on tosi kivoja tabata-soittolistoja. Ei tarvitse itse kellottaa, joten helpottaa harjoittelua huomattavasti 🙂 Vinkkinä vain teille, jotka haluatte tehokkaan treenin kotosalla. Nyt hiihtokamppeet niskaan ja verryttelemään. Alkulämpöjen ottaminen on meitsille ollut kanssa ihan tuntematon käsite aiemmin, mutta ei enää. Nähdään ihanat!

TUNNELMALLISIN TORSTAITERKUIN,

keskiviikko 11. tammikuun 2017

Pieni asia, suuri vaikutus & huikea lukijakilpailu

129

HEIPPAHEI IHANAT!

Uusi vuosi, uudet kujeet -sanonta ei ole ihan vain sanahelinää. Osana Danone Activian kampanjaa Danone Activia haastoi minut kokeilemaan uuden vuoden kunniaksi jotain uutta. Jotain sellaista ihan pientä juttua, joka lisäisi omaa hyvinvointiani. Pohdin pitkään, että mikä se uusi juttu oikein olisikaan. Tammikuun alussahan olen jälleen aloittanut tipattoman ja karkittoman tammikuun, mutta mikä asia on sellainen, joka on tällä hetkellä kokonaisvaltaisen hyvinvointini pullonkaula? Unta saan riittävästi ja ruokailut ovat kunnossa. Liikuntakärpänenkin on purrut ihan mukavasti.

Kunnes sen keksin; tällä hetkellä kokonaisvaltaisen hyvinvointini kannalta olisi tärkeää rajoittaa puhelimen ja tietokoneen käyttöä ilta-aikaan. Liian usein sitä tulee selattua uutisia ja somea illan mittaan. Katsottua sähköpostit, päivitettyä Instagramia. Tuntuu, että tietyllä tapaa olen riippuvainen puhelimesta. Se on kasvanut käteeni kiinni. Välillä sitä tulee käytettyä siinä mittakaavassa, että vasemman käden sormet kramppaavat. Ja annas olla, jos huomaan esimerkiksi kauppareissulla puhelimen jääneen kotiin. Kyllä sitä saa ostoskärryt kyytiä, kun on kiire kotiin tarkistamaan, onko joku kenties soittanut tai laittanut viestiä.

Tietotulva on ihan mahdoton seikkaillessani tuolla uutissivustoilla. Aivokapasiteettini on koko ajan täynnä, sillä aivot eivät ehdi sulattamaan saamaansa tietoa. Olen kovalevyn tyhjäyksen tarpeessa iltaisin ja veikkaan, että kännykän ja tietokoneen käytön radikaali vähentäminen auttaa tähän ongelmaan. Monesti kysyn itseltäni, että onko sitä pakko olla ajan tasalla uutisista? Eikö sitä pystyisi odottamaan aamuun uutisten lukemisen kanssa? Kaatuuko maailma, jos en katsokaan sähköpostia ilta-aikaan? Sama toimii somen kanssa, onko minun pakko tietää kaikki ystävien kuulumiset vielä juuri ennen nukkumaanmenoa? Vastattava jokaiseen viestiin samantien, kun sen saan? Jotenkin tuntuu, että niinä öinä, kun kännykkä korvaa kirjan nukahtamiskaverina, niin uni on selvästi levottomampaa. Huomaan prosessoivani unissani päivän uutisia ja yöllä herättyäni en välttämättä saa samantien unen päästä kiinni. Pahimmassa tapauksessahan silloin yölläkin käsi hamuaa kännykkää yöpöydältä. Ei hyvä, tähän on tultava muutos.

Tästä lähtien kännykkä menee sille osoitettuun paikkaan keittiössä illalla klo 20.00. Kännykkä laitetaan nukkumaan eli äänettömälle, kokonaan pois päältä sitä ei tarvitse laittaa. Seuraavan kerran sitä katsotaan vasta aamulla. Aiemmin olen tätä tapaa vastaan hieman protestoinut, sillä meillä ei ole herätyskelloa ja keittiössä pirisevään puhelimeen tuntuu jotenkin olevan inhottava herätä. Herätyskellot eivät monia euroja maksa, joten heti tänään lähden herätyskello-ostoksille. Tästä lähtien myös tietokone sammuu viimeistään tuolloin klo 20.00. Kuvienkäsittely ja blogitekstien luonnostelu saa odottaa virkeämpiä hetkiä. Eli päivännäköä.

Itse asiassa, tämän hyvinvointihaasteen otamme vastaan koko perhe. Kaikkien kännykät joutavat tuonne ”jäähylle” klo 20.00. Meillä on tähän asti lapsilla ollut puhelimet omissa huoneissaan yön ajan ja pitkään olen pohtinut, että tähän pitäisi tulla muutos. Lisäksi miehen kanssa meillä on ollut paha tapa alkaa tekemään töitä lasten mentyä nukkumaan. Nökötetään kannettavien kanssa takkahuoneen sohvalla ja molemmat naputtelee minkä kerkiää 🙂 Ehkä voisimme vastedes tietokoneiden avaamisen sijaan katsella leffaa tai lukea kirjaa. Kuulostaako tutulta? Lähdetkö mukaan haasteeseen? Pieni muutos, mutta veikkaan että ihan huikean suuria vaikutuksia. Tulen kertomaan teille muutaman viikon päästä, miten tässä pienessä uudenvuodenlupauksessa olen pysynyt ja olenko huomannut vaikutuksia.

Nyt siihen huikeaan lukijakilpailuun, joka toteutetaan yhteistyössä Danone Activian kanssa! Minulla on ilo ja kunnia kysyä sinulta, mikä on sinun uudenvuodenlupauksesi? Mitä uutta haluaisit kokeilla uudenvuoden kunniaksi, jotta voisit paremmin? Kommenttikenttä, Danone Activia ja minä odottelemme teidän vastauksianne viikon ajan (ke 18.1. klo 10.00 asti) ja kaikkien kommentoijien kesken arvotaan 500,00 euron lahjakortti tuon tavoitteen saavuttamiseksi (eli esimerkiksi kuntosalikortti tms.). Arvonnan säännöt löydätte täältä.

OIKEIN ILOISIN KESKIVIIKKOTERKUIN,

YHTEISTYÖSSÄ: DANONE ACTIVIA