torstai 16. maaliskuun 2017

5 x sisustusperiaatteeni

MOIKKAMOI!

Ei vitsit, enpäs ihan heti muista että aiempina vuosina maaliskuussa aurinko on lämmittänyt näin paljon kuin se nyt tekee. Voin toki olla väärässäkin 😉 Jos mulla olisi ollut eilen illalla kännykkä mukana, niin olisin ottanut teille kuvan meidän tulevasta makkarista. Siellä on seinät jo paklattu ja näyttää muutenkin oikein hyvältä. Ainoa mikä vielä puuttuu on yläkerran eli makuuhuonekerroksen lattiavalinta. Keskikerroksessahan on se lämmin öljyvahattu parketti. Joka on mielestäni edelleen ehkä vähän liian lämmin omaan sisustusmakuuni, mutta antaa ajan kulua ja katsotaan miten käy 😉 Yläkertaan haluan jotain vaaleaa. Jos teillä on vinkata hyväksi koettua valkolakattua tammiparkettia niin saa hihkaista kommenttiboksin puolella! Eipä olla juuri edes ehditty liikkeisiin kiertelemään parketin suhteen.
Kuulen usein kysymyksen, että millaisen sisustuksen ajattelin uuteen kotiimme laittaa. Aina vähän häkellyn, sillä en ole suunnitellut muuttavani sisustustyyliäni mitenkään. Kaikki kalusteetkin matkaavat mukana. Vaikka tyylillisesti muutammekin aivan erilaiseen taloon, niin silti olen sitä mieltä, että kyllä nämä meidän mööbelit sinne ihan hienosti sopivat. Ehkä se on osa sitä turvallisuudenhakuisuuttani, että en halua ympärillä olevien tekijöiden muuttuvan liikaa. Jotain pitää olla ja pysyä. Vaikka seinät ja huonejärjestys muuttuu, niin silti ajatus siitä, että on ne omat rakkaat huonekalut ja sisustusesineet silmien edessä tuntuu varsin hyvältä.

Joskus muinoin, vuosia sitten, tunsin jopa pikkuisen paineita siitä, että pitäisi satsata design-valaisimiin ja -huonekaluihin. Pitäisi pitäytyä pelkästään mustavalkoisessa sisustuksessa ja selkiyttää omaa sisustusmakua. Pitäisi sitä ja tätä. Mutta miksi ihmeessä? Noista vuosista on tultu aimo harppaus eteenpäin ja oma luottamus omaan sisustustyyliin on vain vuosien saatossa kasvanut. Ei meidän kodin täydy olla sellainen kuin muilla. Valitettavasti aina silloin tällöin törmää koteihin, jotka ovat kuin kopioita toisistaan. Eikä siinäkään mitään vikaa ole, sillä kaikki sisustaa tyylillään. Itse vain tykkään, että ei kaikkien kotien täydy olla samasta puusta veistetty. Se on yksi sisustusblogienkin rikkaus; löytää massasta poikkeavia ja persoonallisia koteja.

Millainen on minun sisustustyylini ja mitkä ovat ne sisustusperiaatteeni, joiden mukaan sisustan kotiani?

Koti ei ole museokappale vaan se on tarkoitettu rentoutumiseen ja yhdessäoloon. Elämiseen isolla eellä. Olisi kamala, jos omistaisi sohvat, joilla ei saisi  istua. Joille ei saisi nostaa jalkoja. En pystyisi asumaan kodissa, jossa pitäisi koko ajan olla silmät selässä vahtimassa ettei vain mikään mene rikki. Liiemmin kotini ei ole näyttelykappale. Toki sitä saa arvostella ja mielelläni otan vastaan vinkkejä, mutta silti olen vahvasti sitä mieltä, että jokainen meistä osaa itse sisustaa kotinsa juuri omanlaisekseen.

Meidän koti saa kertoa jotain meistä asujista. Siellä saa näkyä henkilökohtaisia esineitä ja valokuvia. Siellä saa olla pieniä omantyylisiäni harmittomia ”sisustusmokia”, koska ei se sisustaminen niin vaarallista ole.  Huoneiden välillä voi olla eri sisustustyylejä, jos näin haluamme.

Pyrin sisustamaan kotia niin, että sisustusratkaisut kestävät aikaa. Kuten tiedätte, niin meillä harvoin ostetaan uusia huonekaluja. Viime aikoina oikeastaan nuo pari julistetta ovat olleet ne suurimmat hankinnat. Muuten sisustusesinehankinnatkin ovat olleet jäissä. Oikeastaan se, että olen löytänyt sisustustyylini on onni. Niin ekologisessa kuin taloudellisessakin mielessä 🙂 Toki välillä voi käydä niin, että hullaannun jostain uudesta trendistä ja klikkailen jo ostoskoriin sen. Esimerkiksi marmorikansinen sohvapöytä. Mutta ennen kassan kautta ulosmenoa pohdin, että onko tämä sellainen, josta tykkään vielä vuodenkin päästä. Useimmiten tässä vaiheessa klikkaan ostoksen pois ostoskorista.

En ole yhtään sen tyylinen sisustaja, joka hioisi keittiön tasoja ja öljyäsi niitä pari kertaa vuodessa. Tykkään lisäksi, että pinnat saa olla sellaisia, että niitä pystyy huoletta puhdistamaan jopa jytkyimmilläkin siivousaineilla. Sisustusratkaisuni tulee siis olla erittäin helppohoitoisia 🙂

Tällä tarkoitan lähinnä sitä, että koska rakastan rymsteerata, niin tykkään että huonekalut ovat sellaisia, että niitä pystyy pyörittelemään ympäriinsä ja testailemaan uusia ratkaisuja. Myös se on tärkeää, että pienillä jutuilla esimerkiksi sisustusesineillä saa helposti aikaan uutta ilmettä. Perusväritys seinissä ja huonekaluissa on hyvä olla harmoninen, jotta pystyy revittelemään. Mm. värikkäillä kukilla 😀

Onko teillä samanlaisia sisustusperiaatteita? Vai olenko mä ainut, joka on jämähtänyt 2012 vuoden sisustustyyliinsä? Hei, nyt niihin kommentteihin, joihin piti palata jo eilen. Ette varmaan halua kuulla, mutta kerron kuitenkin; sain Thaimaassa jonkin pöpön (ekaa kertaa ikinä) ja vessassa saa juosta tämän tästä. Vetää olon vähän heikoksi näin reilun viikon sairastamisen jälkeen. Biksukunto tuli hitusen myöhässä 😉 Huomiselle voisi varata työterveyslääkäriaikaa. Nimimerkillä. vasta pää kainalossa lääkäriin!

ILOISIN TORSTAITERKUIN,


keskiviikko 15. maaliskuun 2017

Täällä taas ♥

ID
HEISSULIVEI IHANAT,

eilinen päivä meni matkustamiseen ja nyt ollaan kotona! Yllättävän jouheasti meni kotimatkan 11 tunnin lento; näin vanhemmiten nuo päivälennot ovat luksusta. Ehtii katsomaan vaikka kuinka monta leffaa ja lukemaan kirjaa. Ei ole painetta sille, että pitäisi yrittää nukkua niin kuin yölentojen aikana. Lentokentältä kurvattiin suoraan hakemaan Tobya kasvattajalta hoidosta ja enpäs osaa sanoa, kumpi oli enemmän innoissaan jälleennäkemisestä; koira vai me 🙂 Eilisen illan ja tämän päivän perässäni on kulkenut pieni valkoinen varjo. Herkeämättä. Nyt on parkkeerannut päiväunille tuulikaappiin, etten vaan poistu ovesta ilman että hän on tietoinen asiasta.

Kuten kerroin, niin reissu oli erittäin onnistunut. Puoliakaan siitä ei tehty, mitä suunniteltiin, mutta ihan ne pelkät löffäilypäivätkin tulivat tarpeeseen. Reissu oli niin onnistunut, että oli tosi kiva palata kotiinkin. Harvemmin näin. Yleensä se reissuhaikeus iskee viimeistään vikana lomapäivänä. Juujuu, vaikkei haikeutta olekaan, niin kyllä täällä ollaan jo alettu ensi talvilomasuunnittelut 😉 Ai että, kun olisi vielä vanhan ajan matkatoimistoja ja pääsisi sinne töihin suunnittelemaan ihmisten reissuja. Nyt täytyy vaan laittaa se säästöpossu taas lihotuskuurille. Paljosta olen valmis luopumaan, jotta pääsen kerran vuodessa hyvinvointireissulle perheen kanssa. Laskin tuossa, että säästän vuodessa parin perheenjäsenen lentolippujen hinnat sillä, että en käy ripsi- tai kynsihuollossa kuukausittain. Se on paljon se! Tai osta merkkivaatteita juuri nimeksikään. Niin ne prioriteetit muuttuvat iän myötä. Jotenkin sitä haluaa satsata koko perheen elämyksiin enemmän kuin materiaan. Sydäntä lämmittää se, että ollaan pystytty tarjoamaan tytöillekin mahdollisuus nähdä maailmaa. Puhua paikallisten kielellä edes muutama sana. Ihana oli huomata, että esikoinen pärjää hienosti englannilla. Pikkuisempi ei ihan tuolla Thaimaassa espanjalla pärjännyt, mutta opetteli sitten tilaamaan laskun thaiksi. Erittäin ylpeä oli tuosta hälle suodusta tehtävästä, laskun tilaamisesta nimittäin 🙂

Kyllä tänä aamuna klo 03.30 herätessäni mietin, että seuraavan kerran voisi reissata saman aikavyöhykkeen sisällä. Mikälie tuota koiruliakin herätellyt, mutta alkoi suurinpiirtein noihin aikoihin vinkumaan ja oli sitä mieltä, että nyt olisi leikin aika. Puuh. Joten aivot lyövät tällä hetkellä hiukan tyhjää ja tekstin tuottaminen takkuaa. Palaan reissupostausten vastaamattomiin kommentteihin heti, kun tilanne helpottaa. Nyt on parempi sulkea kone ja ummistaa silmät hetkeksi. Illalla pitäisi väkisin pysyä hereillä, sillä en ajatellut ottaa tavaksi herätä samaan aikaan, kun Aamulehti kolahtaa postilaatikkoon…

Ihana olla taas kotona ja päästä arkeen kiinni ♥

KESKIVIIKKOTERKUIN,

PS. täällä on oikeasti kevät tullut! Eilen nähtiin pari joutsenta matkalla ja lunta ei ole enää juuri lainkaan. Mies yritti houkutella illalla hiihtolenkille, mutta saas nyt kattoo. Vesihiihdoksi taitaa mennä 😉


sunnuntai 12. maaliskuun 2017

Sunnuntain syvälliset

HELLUREI IHANAT!

Pysähtyminen. Ajatteleminen. Elämän jatkuminen. Se, missä tämä irtiotto tuli hyvään saumaan töiden kannalta, tuli tämä myös hyvään saumaan elämässä muutenkin. Kuten tiedätte, niin meidän elämä on aika tapahtumarikasta. On remonttia, muuttoa, sitä sun tätä, ruuhkavuosia ja vaikka mitä. Viimeiseen kolmeen vuoteen olemme menettäneet kolme rakasta. On surtu ja itketty. Jatkettu eteenpäin. Mutta kertaakaan ei ole tullut pysähdyttyä. Kunnolla pysähdettyä. Prosessoitua asioita. Kunnolla mietittyä sitä, että ei sitä voi aavistaakaan menettävänsä isänsä ensin 65-vuotiaana, sen jälkeen mummunsa ja vajaata vuotta myöhemmin äitinsä 67-vuotiaana. Ei se elämän käsikirjoitus näin pitänyt mennä…

Kun kaikki ylimääräinen riisutaan ympäriltä ja kuulee vain oman hengityksensä, sirkkojen sirityksen ja pauhaavat aallot taustalla. Silloin sitä tietää, että nyt on se hetki. Täydellinen hetki pysähtyä, prosessoida ja jatkaa eteenpäin. Niin hurjan paljon kiitollisempana jälleen. Kiitollisena niistä asioista ja ihmisistä, jotka ovat ymärillä. Ilman tätä suunnatoman suurta positiivisuutta ja myönteistä elämänasennettani asia ei olisi näin. Ilman hirmuista elämän nälkää se jokin veisi mukanaan. Syvä ja pimeä kuilu, johon voisi helposti upota. Tavallaan ymmärrän heitä, jotka tuonne kuiluun syöksyvät aika ajoin. Uskon, että vaikka kuinka pyristelee vastaan, niin se imu vie mukanaan.

Jos ei mulla olisi tuota maailman rakkainta aviomiestä, maailman rakkaimpia lapsia ja maailman rakkaimpia ystäviä, niin se kuilu olisi jo kutsunut. Oli elämän nälkää tai ei. Törmäsin tuossa taannoin sanontaan, jota jäin miettimään:

”When asked if my cup is half-empty or half-full, my only response is that I am thankful I have a cup.”

Tähän astihan olen aina toitottanut sitä, että lasi on puoliksi täynnä. Mutta en ole tajunnut olla kiitollinen siitä, että mulla on edes se lasi. Kaikilla ei näin valitettavasti ole. Tuntuu, tämä reissu on avannut silmäni sen suhteen, että ”Hei, mulla on oikeasti vahva ote elämään.” Lasi kuvaa tässä mielestäni sitä elämän nälkää ja asennetta elämään. Se, miten lasin täyttää on pitkälti itsestään kiinni. Elämän varrelle heitellään esteitä ja epämieluisia asioita. Jäädäkö vatvomaan niitä vai jatkaako elämää? Elämässä tulee tilanteita, joissa ei tunne oloansa välttämättä hyväksi tai mieluisaksi, mutta nähdäkö noissa hetkissä kuitenkin jotain hyvää? Pienet kimaltavat pilkahdukset, jotka kielivät siitä, että kaikki kääntyy vielä hyväksi.

Monet pitää kiitollisuuspäiväkirjaa. Vaikka itse en joka päivä asioita kirjaakaan alas, niin nukkumaan mennessä mietin niitä pieniä asioita, joista olla kiitollinen. Olkoon se vaikka sitten älyttömän hyvin maustettu bolognesekastike tai miehen punertava parransänki. Ei sen tarvitse olla mitään isoa. Pääasia, että osaa olla kiitollinen ♥ Vaikkei se elämän käsikirjoitus aina menekään niin kuin sen toivoisi menevän, niin silti koen saaneeni elämässäni paljon. Asiat olisivat voineet olla huonomminkin. Elämän pelikortit ovat siitä jännä juttu, ettei ikinä tiedä, minkä käden saa. Pitää vain osata sopeutua ja pelata korttinsa parhaimmalla mahdollisella tavalla.

Kiitollinen olen siitäkin, että pieni kuvausassari otti tuon kuvan. Vaikka vähän jaloista puuttuu ja tärähtäneisyyttä korjasin kuvankäsittelyllä 😉 Kiitollinen siitä, että loma on tehnyt tehtävänsä ja se on tuntunut pit-käl-tä. Innolla odotan, mitä keksitään, kun palaan kotiin. Monta postausideaa on jo päässä ja suurin osa niistä liittyy mummulan remppaan. Hei, kuinka kiitollinen olenkaan myös siitä, että meillä on mahdollisuus muuttaa tuonne lapsuudenkotiini ja tehdä siitä omannäköisemme! Päällimmäisenä tällä hetkellä on ajatus I’m alive ja se tuntuu ihan älyttömän hyvälle 🙂

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,


lauantai 11. maaliskuun 2017

Clean & healhty living

MOIKKAMOI IHANAT!

Vaikka loma onkin vallan ihanaa aikaa, niin kyllä mulla on nyt jo hieman arkea ikävä. Ikävä jokapäiväistä bloggaamista. Yritän pitää näppini erossa tietokoneesta, mutta näin illansuussa, kun lapset viettävät aikaa mobiililaitteillaan saan yleensä hyvän hetken käsitellä kuvia ja jäsennellä päivän aatoksia alas. Mitä muutakaan sitä tekisi? 😉

Reissupäivän jälkeen päivät ovat kuluneet altailla. Sitä oppii aina arvostamaan ihan vain sitä itseään eli löffäilyä, kun yhden päivän väliin touhottaa menemään. Ollakin, että inasen alkaa puutumaan altaalla löffäilyyn. Mutta sellaisen hetken tullen olemme käyneet tyttöjen kanssa hieronnassa tai vaihtoehtoisesti kävelyllä rannassa.

Tiesin, että Marriotin tultua mukaan hotelli on panostanut myös terveellisimpiin ruokiin. Niistä merkkinä toisen aamiaishuoneen valmiiksi tehdyt chiamangovanukkaat ja birchermysli. Mutta se, mitä emme tienneet on tuo uusi cafeteria, jossa ruokalista notkuu toinen toistaan herkullisempia ja terveellisempiä ruokia. Balillahan joka kulmasta löytyi smoothie- ja acaibowleja tarjoavia kahviloita, mutta täällä Phuketissa en ole vielä törmännyt yhteenkään. Instagramissa näin yhden raakakakkukahvilamainoksen, mutta unohdin ottaa ylös, missä tuo sijaitsee täällä.ID

Niin paljon kuin rakastankin paikallista ruokaa, niin kyllä kroppa kaipaa jo kaikkia herkullisia kotikutoisia salaatteja, siskonmakkarasoppaa ja tuoretta ruisleipää voilla. Ah autuus. Pitääkin tehdä keskiviikoksi kauppakassitilaus valmiiksi, jotta kotona on ruokaa. Terveellistä ja puhdasta kotiruokaa ja aineksia raakakakkuun. Tästä lähtien jatketaan taas clean & healthy living -meiningillä.

Palatakseni tuohon hotellin terveelliseen kahvilalöytöön, Wellness @ Nham Toc:iin, söimme siellä miehen kanssa lounaaksi puoliksi tuon kaikkien aikojen suosikkisalaattini eli som tam -papaijasalaatin. Se oli astetta tulisempi versio, mutta hitsivie kiilasi kyllä aika kärkeen kaikista syömistämi somtameista. Suun polttelua lievensi banaanihunaja- ja mangokookospirtelöt. Molemmat kookosmaitoon tehtyinä ja ilman lisättyä sokeria.

Oi vitsit, nyt tuli kyllä taas nälkä. Joten suihkun kautta iltaruokaa etsimään. Taidamme kiivetä rappuset ylös tuohon naapuriravintolaan. Iltaruoan jälkeen loppuilta kuluukin kivasti kuokkavieraina häissä. Parvekkeen alle on viritetty ihan uskomattoman hienot puitteet illan häille. Voin laittaa tuonne Insta Storyyn häätunnelmia, jos tekin haluatte mukaan kuokkimaan 😀

IHANAN LEPPOISAA LAUANTAITA,
(jep nyt ollaan jo päivistä perillä ja enää 3 päivää ja reilut 4 tuntia,
kunnes saan karvaturrin syliini ♥)


torstai 09. maaliskuun 2017

Postikortteja paratiisista

IDkohkradan

…voi tuota koiraa! 

HEISSULIVEI !

Eilisestä merimatkasta muistuttaa keinuva ja auringosta hieman hutera olo, ei kiva. Iltapäivä on kulunut täällä sisällä vällyjen välissä, mutta vielä täältä noustaan. Mutta näitä kuvia Koh Kradanilta katsellessani voin vain todeta, että se oli sen arvoista. Autio Sunset beach ja sen lisäksi aivan mieletön snorklausspotti saaren toisella puolella. Vailla muita turisteja. Vaellus läpi viidakon Lost Paradise Resorttiin lounaalle, yksi erittäin hikoileva olut. Lisää kävelyä viidakon läpi Kradan beachille. Nauttimista ja leppoisaa menoa. Hieman myös ihistystä. Jep, se hiekka + aurinkorasvasyndrooma 😀

Päivä oli ihana, mutta ihana oli palata hotellin siisteyteen ja suihkuun. Leikittiin mielikuvitusleikkiä, että olisiko meistä yöpymään Lost Paradise Resortin bungaloweissa, vailla ilmastointia, sisävessaa tai yöllistä sähköä. Gekkojen ja käärmeiden armoilla 😉 Ei meistä nykyisin ehkä olisi, mutta siinä olisi tavoitetta. Ehkä sitten eläkkeellä. Ollaan ehkä liian high maintenance sen suhteen, mutta onko siinä jotain vikaa? Jos ei tykkää hiekasta eikä hiestä. Haluaa sen suihkun ja ilmastoinnin. Viileät lakanat, joiden syliin pujahtaa, kun on ottanut liikaa osumaa auringolta.

Kyllä, tämä meidän happy place on jälleen osoittautunut ykköspaikaksi. Hiekka on samettista ja vesi turkoosia, vaikkei yhtä kirkasta tähän vuodenaikaan olekaan kuin tuolla paratiisisaarella. Uima-altaat palvelevat loistavasti meitä hiekka+aurinkorasvaihistysihmisiä ja uima-altailta löytyy kylmät suihkut, joissa käydä viilentymässä. Täältä on hyvä tehdä päiväretkiä ja palata aina iloisin mielin takaisin. Heh, ei muuten olla ainoita, jotka täällä viihtyvät. Palaavia asiakkaita on useita ja yksi pariskunta on käynyt täällä 17. kertaa. Kyllä mekin tänne vielä palataan, vaikka välillä käydään katsomassa muuta maailmaa 🙂

Nyt koittamaan josko partsilla pystyisi olemaan. Keinuttaminen on loppunut ja seisominenkin onnistuu ilman, että näkee tähtiä 😉 Josko kuulkaas tänään nähtäisiin vihdosta viimein tuolla kommenttiboksin puolella…vastaamisten merkeissä!

IHANAA ”EN OLE KARTALLA, MIKÄ VIIKONPÄIVÄ ON” -PÄIVÄÄ,