sunnuntai 25. helmikuun 2018

Hyvinvoinnin tavoitteeni vuodelle 2018 & huikea alekoodi

*kaupallinen yhteistyö: Life

HEI HYVÄÄ SUNNUNTAIHUOMENTA IHANAT

ja aamuterkkuja täältä hieman pilvisestä Dubaista! Täällä aletaan pikkuhiljaa hipsuttelemaan kohti aamupalaa, mutta sitä ennen tulin julistamaan teille hyvinvoinnin ilosanomaa. Jatketaan siis samalla linjalla kuin viime vuonna; sain kunnian jatkaa kaupallista yhteistyötä Life:n kanssa ja sen myötä nimityksen Lifen brändilähettiläs 2018. Tuo arvonimi kuulostaa kyllä niin mahdottoman hienolta, että olen aivan otettu 🙂 Siinä missä lopetin viime vuoden yhteistyön kertaamalla mitä mielestäni on hyvinvointi, aloitan myös tämän uuden vuoden Lifen brändilähettiläänä valoittamalla hieman niitä omia hyvinvoinnin periaatteitani. Lisäksi olen kirjannut itselleni kolme konkreettista tavoitetta tälle vuodelle, joiden avulla parantaa hyvinvointiani. Näistä tavoitteistani vähän tuonnempana postauksessa, kerrataan ensin mitä se hyvinvointi oikein mielestäni olikaan.

Hyvinvointi on sitä, kun suu kääntyy väkisin hymyyn ihan pienistäkin jutuista. Kun varpaat menee kippuraan onnesta. Kun on sellainen hykerryttävä olo tuolla sisällä. Pulppuava ja onnellinen fiilis. Hyvinvointi on sitä, että jaksaa arjessa. Sitä, että pieni vastatuuli ei saa elämäniloa katoamaan. Päinvastoin. Kun voi hyvin kokonaisvaltaisesti, niin ottaa jokaisen elämän karikon oppimisen kannalta. Tietäen, että vielä tulee se vaihe, kun purjeet pullistelevat ja elämä soljuu eteenpäin oikein jouheasti. Hyvinvointi on rakkautta itseään ja muita kohtaan. Se on armollisuutta ja lempeyttä.

Hyvinvoinnin eteen joutuu joskus tekemään paljonkin töitä. Henkisesti ja fyysisesti. Niinä aamuina, kun reisilihakset ovat aivan juntturassa, sitä miettii että vetikö liian kovilla painoilla. Rakastaen kuitenkin tuota olotilaa, joka kertoo, että on pitänyt kropastaan huolta. Kokonaisvaltainen hyvinvointi on sitä, että tuntee itsensä ja omat tarpeensa.  Se on valintoja. Niitä valintoja elämässä, joita ei pysty tekemään kukaan muu kuin minä itse. Rakkaudesta omaan itseensä.

Kuten huomaatte, hyvinvoinnin käsitykseni on hieman jatkojalostunut siitä, mikä se viime vuonna oli. Silloinhan painotin sitä levon, liikunnan ja ravinnon pyhää kolminaisuutta. Tärkeää se on vieläkin, mutta tänä lempeyden vuonna ajattelin paneutua hyvinvointiin lempein ottein. Kuten joulukuisessa postauksessa kerroinkin niin mielestäni kukaan meistä ei pysty napostelemaan hyvinvointia purkista. Ottamaan muutaman pillerin aamuisin ja kuin salaman iskusta alkaa voida hyvin. Ehei, niin helppoa hyvinvointi ei ole. Ne elämän perusasiat pitää olla ensin kunnossa. Juurikin se levon, ravinnon ja liikunnan osuus elämästä kuuluisi olla balanssissa. Tietoisuus ja tahtotila voida hyvin. Olla hyvä itselleen. Kun perusasiat on kunnossa, niin sitten on saatavilla paljon tuotteita, jotka lisäävät hyvinvointia ja ovat sitä tukemassa.

Näistä asioista kävin taas juttelemassa tuon ihanan alan ammattilaisen Maaritin kanssa Lielahden Life-myymälässä. Taisimme molemmat olla erittäin onnellisia yhteistyön jatkumisesta, sillä meillä riitti juteltavaa reilusti yli tunnin verran taas näin ensikäynnillä. Kerroin Maaritille nuo kolme konkreettista tavoitettani tälle vuodelle ja jälleen sain huikeasti tietoa tuotteista, joiden avulla voisin tukea näiden konkreettisten tavoitteiden saavuttamista ja ylläpitoa.

1. Vuoden 2018 loppuun mennessä olen siirtynyt täysin käyttämään luonnonkosmetiikkaa niin ihonhoidossa, meikeissä kuin hiustenhoidossakin. Tästähän me olemmekin jutelleet jo teidän kanssanne. Tai lähinnä tuosta luonnonkosmetiikasta. Tällä hetkellä on se tilanne, että olen siirtynyt ihonhoidossa käyttämään 100% luonnonkosmetiikkaa. Hiustenhoito ja meikit ovat sitten tämän vuoden haasteenani. Maarit kertoi ihanista luonnonmukaisimmista öljyistä, joiden avulla hemmotella ihoa. Ihoöljythän ovat minulle verrattain uusi tuttavuus. Viime vuoden lopulla aloin niitä käyttämään ja aivan rakastunut olen. Tiesittekö, että esimerkiksi arganöljyllä saa tehtyä hiuksiin ihanan kosteuttavan hoidon? Samalla kun se hellii hiuksia, hellii se päänahkaa.

Viime vuoden marraskuussa sain testiin Maaritilta Puhdas + Bee Venom -voiteen ja se on ollut kovassa käytössä iltaisin. Nyt sain testattavakseni saman sarjan seerumin ja olen hämmästynyt, että voiko oikeasti joku tuote vaikuttaa noin nopeaa. Seerumia laitan meikin alle aamuisin ja tuota voidetta yöksi. Tuntuu, että kasvot ovat kokeneet pienimuotoisen faceliftin näiden parin kuukauden aikana, kun olen tuota mehiläisen myrkkyä käyttänyt. Tuote on ikäänkuin luonnon oma botox. Mutta ilman haitallisia aineita tai piikkejä. Ja hei, jos siellä uumoilette, että voiko tuotetta käyttää, mikäli on mehiläisen pistolle allerginen, niin kyllä voi. Bee Venomin vaikutus perustuu sen kykyyn tehostaa elimistön omaa kollageenin ja elastiinin tuotantoa. Voide ja seerumi tasoittavat ryppyjä ja sileyttävät ihoa luonnollisesti sekä ravitsevat ja uudistavat kudoksia.

2. Aion jatkaa aktiivista liikkumista ja liikkua vähintään kolme kertaa viikossa tunnin kerrallaan sykettä nostavasti. Tähän tekisi mieleni lisätä vielä sellainen tavoite, että urheilusuorituksen tulee olla ulkoilmassa tehtävää liikuntaa. Sillä mikään ei voita rivakkaa hiihto- tai juoksulenkkiä. Toki salilla tai kotona saan saman hien aikaan, mutta se raikas ulkoilma olisi se optimaalinen suoritusympäristö. En näe yhtään syytä, miksi en liikkuisi. Siitä liikunnasta kun ei ole lainkaan haittaa, kun sen tekee maltilla ja oikeaoppisesti. Päinvastoin. Jaksamisen suhteen liikunta on henkireikäni. Liikuntaa tukee monipuolinen ja terveellinen ruokavalio.

Mutta sen tueksi sain Maaritilta Lifesta myös lisäravinteita testattavakseni. Muun muassa Skingain Beauty Booster -kollageenijauheen, jota sekoitan aamuisin smoothieeni. Tuote olikin minulla viime vuonna käytössä parin kuukauden ajan ja kovasti siihen tykästyin. Tuntui, että kasvojen ja vartalon iho kimmostui kollageenin muodostumisen ansiosta. Kuten kerroinkin, niin aina siitä lähtien kun täytin 40 vuotta, olen huomannut ihoni veltostuneen. Ikävä haittapuoli muuten tässä ihanassa iässä. Kollageenijauhe ei vaikuta vain ihoon vaan myös niveliin, rustoihin ja jänteisiin, joten se sopii hyvin liikunnan tueksi. 

3. Nukun yöunia vähintään kahdeksan tuntia. Tämä on tärkeää aina, mutta varsinkin näin ruuhkavuosien aikaan. Tai tämän suunnattoman tietotulvan aikakautena. Tuntuu, että aivot tarvitsevat ajanjakson ihan pelkkään lepoon. Tähän liittyy myös se, että pyrin olemaan tekemättä töitä iltaisin klo 20.00 jälkeen. Unensaannin tai nukkumisen kanssa mulla ei ole ollut viime vuosina ongelmaa; yleensä nukahdan heti kun kirjan kädestäni pois. Aamulla herään herätyskelloon. Mutta silti aion testata unta auttamaan SOS Health Nuku Hyvin melatoniinisuihketta, jota suihkautetaan iltaisin ennen nukkumaanmenoa kielen alle. Josko se syventäisi unta, sillä helposti herään pieniinkin ääniin yön aikana.

Hyvinvoinnin kannalta riittävä yöuni on senkin takia tärkeä, että huomaan sillä olevan välitön yhteys naposteluun; väsyneenä tekee mieli herkutella. Tekee mieli isoja pasta-annoksia ja sokeria. Kun nukkuu tarpeeksi, niin näitä mielitekoja ei ole.

Sain myös ensimmäisellä konsultaatiokäynnillä testattavaksi tuotteita, joiden vaikutukset näkyvät pidemmän käyttöajan jälkeen; kynnet ja ripset ajattelin saada kuntoon luonnonmukaisemmin Puhdas + -risiiniöljyllä. Voipa tuota kotimaista öljyä käyttää myös hiusten kasvua tukemaan! Olen huomannut, että vanhemmiten (ai kauhea, miten tuo sana nyt näytti taas kirjoitettuna aika kamalalta 😉 aineenvaihdunta on hidastunut. Tai tuntuu, että keho kaipaa puhdistusta. Kevään puhdistuskuuria silmällä pitäen sain testiin Life Detox Express yrttijuoman. Sitä nautitaan aamuisin kymmenen päivän ajan. Muuten saa syödä ihan normaalisti eli terveellisesti.

Tähän postauksen loppuun vielä pari huikeaa juttua:

  1. Life haluaa tarjota myös teille ihanille lukijoille mahdollisuuden hyvinvointiin. Sen kunniaksi saatte tämän vuoden ajan alennusta 20% koodilla atmarias Lifen verkkokaupassa tai kivijalkaliikkeissä tehdyistä normaalihintaisista Lifen oman tuotesarjan tuotteista!

2. Life haluaa ottaa myös tuotetestiryhmän kautta teidät blogini lukijat vahvemmin mukaan yhteistyöhön.  Täyttämällä lomakkeen täällä voit ilmoittaa kiinnostuksesi osallistua tuotetestiryhmään. Lomakkeen kysymysten perusteella kullekin testiryhmäläiselle laaditaan räätälöity tuotetestipaketti. Testiryhmään valitaan 50 osallistujaa, jotka sitoutuvat testijakson päätteeksi täyttämään touko/kesäkuun aikana testijaksokyselyn. Lisäksi kaikkien testiryhmään osallistuneiden kesken arvotaan 100€ lahjakortti Lifeen, joten jo senkin vuoksi kannattaa ilman muuta hakea mukaan!

Edellä mainittujen konkreettisten tavoitteiden lisäksi olen päättänyt jälleen tänäkin vuonna pitää yllä hyvinvointia hassuttelemalla, nauramalla ja nauttimalla ihan joka hetkestä. Ihastella Suomen kaunista luontoa ja muistaa olla kiitollinen niin paukkupakkasista, kesäisestä vesisateesta, kauniista auringonlaskuista, puhkeamaisillaan olevista koivunlehdistä kuin ruskan värittämästä maisemastakin. Olla onnellinen just sellaisena kuin olen. Välittämättä mitä muut ajattelevat tai mihin muottiin pitäisi kuulua. Voida kokonaisvaltaisesti hyvin ja olla ylpeä niistä pienistä asioista, joita elämässä saavuttaa.

Kuten esimerkiksi tästä kunniasta jakaa teille tämän vuoden luonnollisemman hyvinvoinnin ilosanomaa. Tänä vuonna katsastetaan muun muassa kehon hyvinvointiin luomuruoan ja aineenvaihdunnan kautta. Kerrataan, mitä koko perheen hyvinvointi tarkoittaa ja syksyllä taistellaan luonnontuotteiden avulla syysflunssaa vastaan. Ihanaa saada teidät jälleen mukaan keskustelemaan ja vaihtamaan ajatuksia hyvinvoinnin tiimoilta.

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,

 

 


lauantai 24. helmikuun 2018

Ensifiilikset Dubain auringon alta

HELLUREI IHANAT!

Ja helteiset terkut Dubain alkuillasta – kovin kiitollisena ja onnellisena jälleen ♥ Viime yönä saavuttiin tänne Jumeirahin rantakadun, the Walkin varrelle ja tämä eka päivä on mennyt vähän sumussa; vaikka lentomatka oli lyhyt, niin silti pitää kritisoida Norskin lentoaikataulua. Eikä Finnairillakaan näyttänyt olevan sen paremmat, joten valittiin edullisemmat lennot. Itse olen vuosien varrella oppinut suosimaan päivälentoja, sillä yöllä koneessa on tuskaa, kun ei löydä hyvää nukkumisasentoa. Paitsi silloin kerran kun saatiin upgrade business-luokkaan Bangkokin lennolla. Silloin tuli posotettua unta palloon noususta laskuun.

Mutta pienestä väsymyksestä huolimatta ollaan nautittu loman ekasta päivästä; kulutettu aikaa altailla ja syöty. Ekan päivän saldona Danielle Steelen romaanista 300 luettua sivua. Loma alkoi siis rentoutuen. Ruokaan palatakseni; viime aikoina Lähi-idän ruokamaut ovat alkaneet kovin kiehtomaan ja tänään sainkin lounaaksi täydellisen kylmän meze-lautasen. Pian lähdetään katsomaan auringonlaskua ja siitä jälleen, mihinkäs muuallekaan, kuin syömään 😀 Marina on tuossa vähän matkan päässä myös, mutta ehkä käydään rantakadun varrella tänä iltana. Huomenna sitten Marinan alueelle.

Ekat viisi yötä yövytään tässä hotellissa ja sitten tokat viisi palmusaarella. Josko silloin nauttisi rannalla olosta. Täytyy nimittäin todeta, että tänään meinasin tiputtaa silmäni tuolla Jumeirahin rannalla; olo oli kuin Rodoksen ruuhkaisella Ellin rannalla 90-luvun alussa (tai se kertaa tuhat). Not my cup of tea… Hotellin uima-altaalla on hyvä olla 😉

Instagramin puolella ollaankin saatu huikeasti vinkkejä reissuun, kiitos niistä. Kuten siellä totesin, niin tämä on ensimmäinen matka, kun ei olla tutustuttu lainkaan kohteeseen etukäteen. Ei voi syyttää ruuhkavuosia vaan priorisoinnin puutetta. Dubai on täynnä tekemistä ja saas nähdä riittääkö nämä kymmenen päivää vai pitääkö suosiolla jättää seuraavaan kertaan jotain.

Mutta hei, nyt suihkun kautta auringonlaskua ihastelemaan ja ruokapaikkaa valitsemaan. Se kun on yksi reissussaolon kohokohtia ♥ Jos teillä on jakaa lisää Dubai-vinkkejä, niin jakakaa ihmeessä! Kiitos jo etukäteen 🙂 Aikas pintaliitopaikka on ainakin tämä Jumeirahin ranta, joten haaveissa on kurkistaa myös pintaa syvemmälle ja nähdä millaiselta näyttää autettinen Arabia.

LAUANTAITERKUIN,


torstai 22. helmikuun 2018

99 asiaa minusta, vuonna 2010 & 2018

IDHEISSULIVEI,

voi kuulkaa, töissätöissä sai laittaa tänään loma-asetuksen sähköpostiin 12 päivän ajaksi. Aikas luksusta. Tästä bloggailuhommasta en ajatellut kuitenkaan lomaa pitää. Päivitystahti tosin tulee olemaan seuraavan 12 päivän aikana vähän ehkä hiljaisempi. Mutta langoilla ollaan kyllä 🙂 Tuossa vanhoja kuvia maanantain postaukseen etsiessäni törmäsin myös hauskoihin juttuihin. Hassua miten silloin joskus blogeissa oli vaikka kuinka paljon haasteita. Haastettiin joku bloggaaja kertomaan asioita itsestään. Näin oppi kyllä tuntemaan kanssabloggaajia ja te lukijat meitä bloggaajia. Blogin alkuaikoina eli keväällä 2010 kerroin 99 asiaa itsestäni. Jotkut asiat eivät sitten ikinä muut. Jotkut asiat sitten taas muuttuvat. Mutta aikalailla samoilla laseilla sitä katsotaan nykymaailmaa kuin millä katsoin maailmaa silloin vuonna 2010.

Alla ensimmäisenä kursivoituna fakta tuolta kahdeksan vuoden takaa 34 -vuotiaan Marian kirjoittamana ja sen alla 42-vuotiaan Marian kommentti:

Lempinimeni on ollut kautta aikain Maija, pienempänä pikku-Maija.
Some things never change 🙂

En pidä tuosta lempinimestä ollenkaan.
No eipä siinä mitään vikaakaan ole!

Parikymppisenä luulin 34-vuotiaiden olevan ikäloppuja.
Niin totta tosiaan tein…

34-vuotiaat eivät ole ikäloppuja.
Eivätkä 42-vuotiaatkaan ole ikäloppuja.

Olen naimisissa maailman ihanimman miehen kanssa.
Edelleen ♥

Mieheni yllätti minut maanantaina pesemällä ikkunat sillä välin, kun olin koulussa.
Mies pesee edelleen meillä ne ikkunat.

Meillä on kaksi ihanaa tyttöä.
Onnellinen ja kiitollinen ♥

Asumme saman kadun varrella kuin vanhempani.
Asumme samassa talossa kuin vanhempani aikoinaan ♥

Paras ystäväni on mieheni.
#bff

Minulla on ollut molemmissa raskauksissa raskausmyrkytys.
Valitettavasti.

Makasin esikoisestani 3 viikkoa sairaalassa vuodelevossa ennen synnytystä.
…ja sain osaston lääkäriltä kunniamaininnan ”osaston positiivisin potilas”, sillä ko. ajan kun synnytystä käynnisteltiin jaksoin 24/7 supistuksista huolimatta pitää positiivisuutta yllä 😀

Luopuisin mistä vaan lasteni takia.
Todellakin.

En olisi enää ikinä kuvitellut ”kärsiväni” vauvakuumeesta…
Apua, mitä mun silmäni lukivat…

…mutta nyt tunnustan hieman ”kärsiväni”.
juu ei!

Palelen helposti.
Edelleen, tosin nykyään vähemmän.

Käytän villasukkia kesät talvet.
Jep!

Nukahdan erittäin helposti.
Useimmiten näin.

Olen herkkäuninen.
Herään pienimpäänkin ääneen.

Olin aikoinaan Kanadassa vaihto-oppilaana.
Some things never change part 2.

Pidän edelleen yhteyttä kanadalaisiin ystäviini ja isäntäperheeseeni.
Onneksi on facebook ♥

Olen vasta aikuisiällä oppinut juomaan punaviiniä.
Kyllä, lasi punaviiniä pakkasiltana sohvannurkassa miehen vieressä on yksi elämän ihanuuksista.

Ja syömään homejuustoa.
Onni on olla aikuinen 😀

Olen koulutukseltani Kauppatieteiden maisteri.
Eipä tämä ole tästä mihinkään muuttunut 😉

Työskentelen perheyrityksessä osayrittäjänä.
Ks. edellinen kohta.

Opiskelen sisustussuunnittelua.
En enää, sillä valmistuin jo 2011!

Rakastan leikkokukkia.
Oh, yes.

Ostan tulppaaneja / ruusuja vähintään kerran viikossa.
Nykyään suosin kyllä harsokukkia ja eukalyptusta, jotka näyttävät pystyyn kuolleinakin hyvältä 😀

Kotini sisustuksessa suosin pääasiassa murrettuja sävyjä.
Murrettuja sävyjä? No jaa…

Minulla on koko ajan joku remonttikohde mielessä omassa kodissani.
Sanoiko joku remontti? Ei vähään aikaan…

Ensimmäinen autoni oli valkoinen Lumikki Nissan Micra.
Juups!

Ajoin ajokortin Kanadassa.
Kyllä ajoin ja vaikken muuten olisi saanut Kanadassa ollessani ajaa autoa, niin olin rebel ja ajoin silti.

Suutun erittäin harvoin.
Niin totta!

Olen pitänyt mykkäkoulua kerran.
No ehkä kaksi 😉

Ja silloinkin unohdin, että pidän mykkäkoulua noin 5 minuutin jälkeen.
Kyllä, molemmilla kerroilla!

Uusiin ihmisiin tutustuminen on kivaa 🙂
On, mutta iän myötä ehkä verottaa energiaa enemmän.

Vanhemmiten olen oppinut arvostamaan omaa aikaa.
Todellakin ja laatuaikaa omassa seurassa.

Tervehdin hississä ventovieraitakin.
No tottakai, nyökkään ja hymyilen. Joskus sanon hei!

Ihmettelen välillä ihmisten käytötapojen puutetta.
#kukkahattutäti

Rentoudun hyvän ruoan ja seuran parissa.
Edelleen…

Ennen lapsia kävin salilla /jumpassa 5 kertaa viikossa.
Those were the days my friend…

Nykyään pyrin käymään lenkillä 3 krt/viikko.
Hiihtolenkillä tätä nykyä!

Olen aivan liian kiltti.
Olen pikkuhiljaa muuttanut asennettani…

Minun pitäisi opetella sanomaan EI!
…ja osaan sanoa myös EI, kun tilanne sitä vaatii!

Rakastan lukea Danielle Steelen kirjallisuutta.
Kyllä, nytkin kirjakasassa kolme Danielle Steelen romskua lukematta.

Toinen suosikkikirjailijani on Paolo Coelho.
Enpäs ole pitkään aikaan Paolo Coelhoa lukenut.

Vaihdan heti töistä kotiin palattuani kotivaatteet.
Joka ikinen kerta!

Tykkään käydä maitokaupassa.
En enää, paitsi ulkomailla! #kauppakassipalvelurules

Minulla on korkean paikan kammo.
Ihan infernaalinen sellainen. Oikeastaan tämä on pahentunut iän myötä.

Analysoin asioita yleensä liikaa.
Tämä on ärsyttävä piirre, josta haluaisin eroon.

Voisin istua lapset sylissäni viikon putkeen.
Ehkä en enää, sillä lapset ovat nykyään aika painavia 😀

Olen välillä holtiton rahankäytön suhteen.
Tässä asiassa olen petrannut todella paljon!

Haluaisin muuttaa perheeni kanssa ulkomaille.
Enää tätä ulkomaille muuttokuumetta ei ole niin vahvana.

Minua ottaa päähän Suomen verotussysteemi.
Ei ota niin paljoa, sillä kantapään kautta olen alkanut arvostamaan mm. Suomen terveydenhuoltojärjestelmää.

Kengännumeroni on 38.
Se on kutistunut, ollen nykyään 37 tai 37,5 🙂

Molemmilla lapsillani on vauvavakuutus.
Kyllä.

Josta on ollut erittäin paljon hyötyä.
Todellakin.

Molemmilla lapsillani on kitarisat leikattu.
On ja toisella nielurisatkin!

Ja korvat putkitettu.
Senkö takia on nykyään valikoiva kuulo? 😉

Ihastuin nuorena helposti.
Ai jaa 😀

En siedä epärehellisyyttä.
En missään muodossa.

Kun kerran menettää luottamukseni, on sitä vaikea saada uudelleen.
Sitä on mahdoton saada uudelleen, vaikka uskonkin anteeksiantamiseen.

Olen horoskoopiltani leijona.
Mihinkäs tämä tästä muuttuisi?

Tykkään ruotsinkielisistä lauluista.
Melissa Horn & Veronica Maggio ♥

Nukahdin yo-kirjoituksissa saksan tentissä.
Toivottavasti lapset eivät lue tätä….

Olin ollut juhlimassa yo-kirjoitusten loppumista edellisenä iltana.
Eikä tätä.

Olen kadottanut ylioppilaslakkini vuosien saatossa.
Ei ole tullut vieläkään vastaan.

Haluaisin meille vaihto-oppilaan.
Olishan se kiva 🙂

En ole saanut vielä miestäni suostumaan edelliseen.
Vieläkään…

Meillä pitäisi olla yksi ylimääräinen huone.
Eikä meillä ole tätäkään vieläkään.

Olen muutoksenhakuinen ihminen.
Höpsis, rutiinit tuovat turvallisuutta ♥

Senpä takia meillä vaihtuu kalusteiden järjestys usein 🙂
Ei tämäkään enää pidä niin paljoa paikkaansa.

En pidä pakkojuhlista kuten vapusta tai juhannuksesta.
Juhannus on yksi lemppareitani, kiitos mökin ♥

Mutta muuten rakastan juhlia.
Juhlia…no jaa, enemmän rakastan maata sohvalla viikonloppuiltaisin.

Ja laittautumista niihin.
Joskus laittautuminen on kivaa 🙂

Voisin syödä Makuunin irtokarkkeja joka päivä.
No en missään nimessä!

Varsinkin mustia pääkalloja.
Vaikka sokeria välttelenkin, niin aina silloin tällöin iskee pääkallohimotus.

Pesen hampaani vähintään kolme kertaa päivässä.
Edelleen…

Välillä käyn suihkussakin kolme kertaa päivässä.
Harvemmin! Iän myötä iho kuivuu liikaa 😉

Rakastan siivoamista….
Lähinnä järjestelmistä, sohvatyynyjen asettelua ja muuta kivaa pikku rymsteerausta 🙂

enkä voi mennä nukkuun ennen kuin koko asunto on siivottu päivän sotkujen jäljiltä.
Aha, tämän ominaisuuden kun saisin takaisin 😀

En pidä oluesta.
Makuni on kehittynyt enkä sylje pulloon, jos mulle tarjotaan Aasian auringonlaskussa yksi hikoileva Singha.

Annan miehelleni enemmän omaa aikaa, kun mitä itse vaadin.
Tää pitää edelleen paikkansa.

Rentoudun autolla ajaessani.
Kyllä, autolla ajaminen on kivaa!

Rakastan lentokentillä olevaa jatkuvaa liikettä.
Enpä nyt sanoisi! Aiemin rakastin lentokenttiä, nyt on mieli vähän muuttunut.

Olen ostanut San Diegon laitamilla olevasta pikkukaupasta turkin pippureita.
Olen kyllä, mutta ”so?” 😀

Omassa sängyssä saan nukuttua parhaiten.
Ehdottomasti ♥

Inhosin aiemmin uimahalleja ja kylpylöitä.
En pidä niistä vieläkään, varsinkaan sellaisista, joissa lillutaan kuin sillit suolassa

Kävin tänä vuonna elämäni toisen kerran kylpylässä.
Oho, oppia ikä kaikki!

Minulla on töissä ollessani ikävä lapsiani.
Ihana hengähtää hetki töissä 😉

Rakentelen välillä melkoisa pilvilinnoja…
Myönnetään!

Olen sitä mieltä, että asioilla on tapana järjestyä ja että kaikella on tarkoituksensa.
Asioilla on tapana järjestyä, mutta se että onko kaikella tarkoitus tuntuu välillä vähän raa’alta sanonnalta.

Minun pitäisi tehdä nyt päivän työt.
Tein jo ja laitoin loma-asetukset työtyösähköpostiin 🙂

Mutta koen blogin päivittämisen tärkeämmäksi 🙂
Kaikki muu paitsi bloggaaminen on turhaa 😉

Olen pahoillani, etten ehdi aina vastata kommenteihinne reaaliajassa tai käydä blogeissanne kommentoimassa.
Edelleen samat pahoittelut ♥

En pidä yhtään mutarannoista.
Tämän suhteen olen edelleen high-maintenance!

Rakastan lasten kikatusta!
Sulosointuja korville ♥

Minulla on zumba dvd-paketti.
Siis täh, kuka on tämä nainen, joka on vieraillut blogissani ja kirjoittanut tuon? 😀

Zumbaaminen on hauskaa.
Ks. edellinen 😀 😀

Lapsenikin zumbaavat.
Ks.edellinen 😀 😀 😀

Ei vaiskaan, zumba tai ylipäätään tanssiminen on aivan mielettömän kivaa. Hei, pidemmittä puheitta koiran pesuhommiin. Toinen vaan nukahti samantien, kun mainitsin sanan suihku. Ei ole kaverin ihan suosikkitekemistä tuo pesulla käyminen ja varsinkaan se kuivaus!

TORSTAITERKUIN,


maanantai 19. helmikuun 2018

Blogikuvat – ennen ja nyt

*Kaupallinen yhteistyö: Olympus

HEIPPA IHANAT!

Aloitetaan viikko valokuvausjutuilla. Historian havinalla ja toteamalla, että ihminen on kehityskelpoinen. Ainakin valokuvauksen suhteen. Näiden liki yhdeksän vuoden aikana, kun olen blogannut, on blogirintamalla tapahtunut paljon. Blogien määrä on räjähtänyt, teksteistä on tullut ammattimaisia ja mikä omaan silmääni ihaninta, silmänruokaa blogeista löytyy ammattitasoisten kuvien myötä ihan hirmuisesti. Itse olen vähän sellainen katselija; tykkään lukea tekstejä niin blogeissa kuin aikakausilehdissäkin, mutta vielä enemmän rakastan katsoa kauniita kuvia. Sellaisia kuvia, joista välittyy tunne. Kuvia, joihin oikeasti pysähtyy ja toteaa, että wau! Kaupallisen yhteistyön myötä Olympus:n kanssa pääsin pohtimaan valokuvaustaitojeni kehitystä vuosien ajalta. Hei, postauksen lopusta löytyy muuten huikea kameran vaihtodiili, joten toivottavasti jaksatte lukea sinne asti 🙂

Silloin reilu kahdeksan vuotta sitten, kun perustin blogini käytin aluksi netistä lainattuja kuvia. Välillä räpsin kuvia pokkarillani. Asiaan kuitenkaan syvemmin paneutumatta. Blogin visuaalinen ilme oli mitä oli. Mutta siihen aikaan nähden ihan kelpo. Jotenkin näin jälkikäteen ajateltuna valokuvaus tuohon aikaan oli rennompaa. Sitä se on taas tänä päivänäkin, onneksi, mutta tuossa välissä oli kausi, että koin suuren suurta painetta muiden hienoista kuvista ja siitä, että en itse omasta mielestäni päässyt lähellekään tätä tasoa. Silloin alkuaikoina tuli otettua kuvia paljon salamalla. Tänä päivänä en käytä salamaa ollenkaan. En myöskään ymmärtänyt hölkäsenpöläystä mistään valokuvaustermeistä, syväterävyyksistä tai ISO-arvoista. Näin jälkikäteen kuvia katsellessani huomaan, että myös tärähtäneet kuvat menivät läpi kuvausseulani.

Katsastetaan ensin ruokakuviani ”silloin joskus muinoin”:

Ei pahoja, mutta omaan silmääni noista puuttuu se jokin. Tunne tai se että ylipäätään kuvaamiseen olisi mitenkään panostettu. Keskirivin oikeanpuolimmainen kuva on sellainen kyllä, että siitä tunnistan oman kuvaustyylini. Sen voisin vielä tänä päivänäkin kelpuuttaa osaksi blogini kuvia. Vertailun vuoksi viime vuosien ruokakuviani:

Vuosien saatossa olen ruokakuvien suhteen alkanut rakastaa tummanpuhuvaa värimaailmaa. Siinä missä aiemmin nostin kirkkauspykälän kattoon saadakseni valoisia ruokakuvia (joissa ruoan ulkonäkö kieltämättä kärsi), tulee nykyään mieluummin alivalotettua kuvia. Näin on myös sisustuksenkin suhteen. Aiemmin pidin surutta valoja päällä ottaessani kotikuvia. Valkotasapaino sanana ei ollut tuttu. Välillä kuvat olivat kellertäviä, mutta pahimmassa tapauksessa myös jopa vihertäviä. Kuvan sommittelutkin oli vähän niin ja näin.

Syyskuinen tiistai-iltapäivä vuonna 2014 oli käänteentekevä täällä lifestyle-blogissani tai ainakin sen kuvia ajatellen; kurvasin lentokentälle postin kautta. Hain postista paketin, jonka päällä luki Olympus. Malttamattomana meinasin avata tuon paketin jo lentokoneessa, mutta odotin Budapestiin asti. Kämppäkaverini Karla joutui vastentahtoisesti kuulemaan ihastelujani valkoisen kamerakaunokaiseni, Olympus E-PL 6:sen ulkonäöstä. Väsy painoi silmiä ja manuaalin lukeminen jäi. Seuraavana päivänä lähdimme tiukkaakin tiukemman aikataulun saattelemina kuvaamaan kaupunkia. Minä tuon uuden kameraystäväni kanssa. Koska manuaali oli jäänyt lukematta, niin turvauduin automaattiasetukseen. ”Katso näitä kuvia!” huokailin Karlalle ja näytin otoksiani kameran isosta lcd-näytöstä. Jonkun aikaa reissun jälkeenkin otin kuvat vielä automaattiasetuksella, mutta kuvien laatu koki silti mielestäni aimo harppauksen eteenpäin. Vai mitä mieltä olette alla olevista sisustuskuvista verrattuna yllä olevaan kollaasiin?

Vuosien saatossa myös valokuvaussilmäni on harjaantunut. Enää ei tule räpsittyä sataa kuvaa ja kelpuutettua niistä muutama hassu blogiin. Se, että opettelin tuon Olympus E-PL 6 -kameran säädöt ja opiskelin itse muutenkin omissa oloissani valokuvauksen perusteita on auttanut myös uusien Olympus-kamerakavereidenikin kanssa. Toimintatavat ja käyttäminen kun toimii periaatteessa samojen asetusten mukaan. Keväällä 2016 sain testiin ensimmäisen OM-D -sarjalaiseni eli OM-D E-M10 -järkkärin. Vaikka E-PL 6 -kamera teki tajuttoman hyvää jälkeä, niin tuon OM-D -sarjalaisen kanssa valokuvaus astui kertaheitolla ammattimaisemmaksi. Tykästyin samantien tuohon OM-D -kamerani etsimeen; E-PL 6 -minijärkkärissä kun olin kuvannut vain takanäyttöä käyttäen. Lisäksi rakastuin säätöjen nopeaan vaihtamiseen, jonka OM-D:n kaksi säätörullaa mahdollistivat. Syksyllä 2017 pääsin testaamaan tuosta aiemmasta OM-D -kamerakamerastani päivitettyä versiota eli OM-D E-M Mark II -järjestelmäkameraa. Sitä käytän tänä päivänäkin. Alla vielä kollaasi viime aikojen sisustuskuvista. Kollaasista huomaa hyvin, miten käy kuvien valkotasapainon, kun ei pidä valaisimia päällä. 

Kamera tekee toki suuren osan kuviin, mutta en vähättelisi objektiivienkaan vaikutusta. Itselläni on käytössä kaikkien bloggaajien suosikki tunnelmavalokuvauksessa eli Zuiko 45 mm f/1.8. Se on se fiilislinssi, jolla ne Marian keittiön perjantai-illan myyssiruoat poikkeuksetta kuvataan. Taattua laatua eikä tarvitse turhaan jännittää, että millaisia kuvista tulee. Kun tietää, että tuolla linssillä ja kameralla ne kyllä onnistuvat. Laajempaa kuvakulmaa halutessani otan käyttöön Zuiko 25 mm f/1.8- tai jossain tapauksissa jopa tuon Zuiko 17 mm f/2.8 -objektiivin. Viime syksynä ihastuin ensimmäiseen ikinä kokeilemaani macrolinssiin eli 30 mm f/3.5 -objektiiviin.

Aina silloin tällöin mut valtaa objektiivikuume, mutta tarkemmin asiaa ajateltuani olen joka kerta tullut siihen lopputulemaan, että en edes tiedä, millaisesta objektiivista haaveilen. Olen huomannut, että valokuvaustouhussa nälkä kasvaa syödessä ja sitä pitäisi koko ajan kehittyä. Se on jännä juttu, että vaikken muuten ole elämässä lainkaan kunnianhimoinen enkä tavoittele kuuta taivaalta, niin valokuvauksen suhteen tunnistan itsessäni nuo piirteet. 🙂

Olen aikamoinen elämästä nauttija ja tykkään, että myös kuvissa saa näkyy se tunnelma, mitä kaipaan ympärilleni. Viime kesänä kirjoittelin vinkkejä tunnelmalliseen valokuvaukseen, jos haluatte käydä katsomassa kikkakolmoseni, miten kuviin saa tallennettua tunnetta 🙂 Viimeistään tämän postauksen myötä se oli pakko todeta itsekin; olen kehittynyt valokuvaajana. Se oma vaatimattomuuteni vain on ehkä aiemmin ollut tuon myöntämisen tiellä. Miten sitten olen kehittynyt valokuvaajana vuosien varrella?

*olen oppinut rajaamaan ja suoristamaan kuvan jo kuvausvaiheessa
*olen oppinut menemään tarpeeksi lähelle kuvattavaa kohdetta
*uskallan kokeilla eri kuvaustyylejä ja eri kuvankäsittelytapoja
*tunnen kamerani säädöt ja tiedän, millä säädöllä kuvata mitäkin tunnelmaa
*osaan leikitellä valon ja varjon avulla
*olen opetellut eri objektiivien erot
*hahmotan kuvakulmat aiempaa paremmin
*kuvaan ainoastaan RAW-kuvia
*olen oppinut käyttämään hyväksi auringonnousua ja -laskua

Aina välillä, kun saan kehuja kuvistani (kiitos kaunis niistä teille), vastaan että mä vaan räpsin ja kamera tekee työn. Näinhän se periaatteessa on, sillä mulla on maailman parhain kuvauskalusto käytössä. Mutta silti tunnustan, että kyllä mustakin on vuosien varrella kehkeytynyt ihan hyvä valokuvaaja 🙂 Valokuvaamisesta on tullut itselleni intohimo, rakas harrastus. Kuten myös kuvien käsittelystä.

Alkuaikoina minulla oli käytössä kuvankäsittelyohjelmista Picasa, Photoscape ja PicMonkey. Pari vuotta olen ollut vankkumaton Lightroomin kannattaja. Olen ostanut ”muutamia” (lue: liikaa) VSCO -filtteripaketteja, joiden avulla kuviin saa kivasti eloa. Mutta viime aikoina olen luonut myös omia ”presetsejä” eli muokkausasetuksia. Ruokakuvilleni löytyy omansa, kuten myös sisustuskuvillekin. Riippuen siitä millaista tunnelmaa kuviin haen. Tykkään leikitellä asetuksilla. Nostaa varjokohtia esiin ja himmentää valotusta. Luoda kontrastia ja lisätä pykälällä selkeyttä tai terävyyttä.

En ehdi juurikaan seuraamaan blogeja valokuvausta silmällä pitäen, mutta Instagramin puolella ahmin kauniita kuvia tämän tästä. Siellä suurinta kuvausinspiraatiota olen saanut Anisa Sabetilta (@anisa.sabet), varsinkin hämyisten ruokakuvien suhteen. Viime vuosina blogien visuaalisuus on korostonut, mutta Instagramissa törmää vielä vanhoihin tuttuihin ”räpsäisenpäs kuvan nyt tästä” -kuviin. Itse laitan noita tuollaisia räpsyjä Insta Storyn puolelle. Instagramin kuvavirrasta löytyy useimmiten kameralla otettuja kuvia. Se kun on nykyään tuon kameran WiFi joka mahdollistaa kuvien helpon siirtämisen kännykkään ja sitä myötä sosiaaliseen mediaan.

VAIHTODIILI!

Jos olet myös kiinnostunut kehittymään kuvaajana ja halukas päivittämään vanhan kamerasi OM-D E-M10 Mark III R KIT -järjestelmäkameraan, saat nyt vanhasta kamerastasi vaihtohyvityksen Olympus Shopista 15.3.2018 saakka. Mikäli päivität vanhan Olympus PEN -kameran, saat 300€ hyvityksen – ja mikäli vaihdat minkä muun tahansa kameran (kameran merkillä ei ole väliä), saat 150€ vaihtohyvityksen. Kampanjan lisätiedot ja toimintaohjeet löytyvät täällä

MUKAVAA ALKANUTTA VIIKKOA TOIVOTELLEN,


lauantai 10. helmikuun 2018

Lauantai-iltana Marian bistrossa

HEIPPAHEI IHANAT

ja leppoisaa lauantai-iltaa Marian bistrosta! Täällä katsellaan toisella silmällä Putousta (ja putoillaan…tänään on näemmä taas sellainen jakso, että tarpeeksi kun on väsynyt niin kaikki naurattaa) vatsat täynnä. Toinen käsi hamuaa jatkuvasti juustohöylää napsaisemaan kulman juustosta, sillä mä olen aivan koukuttunut juustoihin. Mies toi tuliaisina Pohjanmaan kautta ajaessaan Juustoportista erinäisiä juustoja. Niistä avattiin tänä iltana muutama maistiaisiksi.

Tai jälkiruoaksi. Iltaruokana meillä syötiin tänä iltana tomaattivuohenjuustopiirakkaa. Kiitos jälleen teidän ihanien, jotka vinkkasitte tuolla Kaappaus keittiössäni -postauksessa ihanan Pipsan ja Meri-Tuulin kokkiohjelmasta Samassa Liemessä. Yhden jakson katsoin ja totesin, että reseptit ovat juuri sellaisia mariamaisia. Ei turhan kruusailtuja vaan just hyviä. Pari jaksoa on vielä tuota ohjelmaa katsomatta, mutta ne säästin ensi viikon työpäivän aamuihin 🙂

Vuohenjuustoquiche tehdään kaupan valmispakastetaikinaan, joita meilläkin löytyy aina pakkasesta. Vaikkei ole itse tehdyn suolaisen piirakkapohjan voittanutta, niin silti aika usein tulee valmistaikinaan turvauduttua. Alkuperäinen ohje löytyy täältä. Tapani mukaan sitä hieman sovelsin, mutta soveltaminen leipomisessa ja ruoanlaitossa suotakoon!

VUOHENJUUSTOQUICHE

1 suolainen piirakkapohja

Täyte
kuusi tomaattia
200 g vuohenjuustoa (sellaista kovempikuorista)
1 rkl siemeniä sisältävää Dijon -sinappia

Yrttiöljy
0,5 dl oliiviöljyä
tuoretta timjamia, basilikaa ja lehtipersiljaa
2 valkosipulia
mustapippuria
suolaa

-kauli piirakkapohja leivinpaperin päällä
-asettele pyöreään uunivuokaan (reunoille ja pohjalle)
-lisää piirakkapohjan päälle sinappi
-pese tomaatit ja siivuta ne ja vuohenjuusto samanlevyisiksi siivuiksi
-asettele ne limittäin piirakkapohjan päälle
-valmista yrttiöljy sekoittamalla pienistellyt yrtit oliiviöljyn kanssa. Lisää kuoritut ja pienesti runnellut valkosipulit, suola ja mustapippurit
-valuta tomaattien ja vuohenjuuston päälle puolet öljystä
-paista 200 asteessa uunin alatasolla noin 30 minuuttia (huom! itse lisäisin ehkä vielä paistoaikaa, sillä tomaattien neste sai aikaan sen, ettei pohjasta tullut aivan rapeaa)
-sivele loppuöljy piirakan päälle

******************

Ja sitten ei muuta kuin ääntä kohden. Tämä oli hyvää! Pitkästä aikaa tuli tehtyä suolaista piirakkaa ja pitäisikin taas ryhdistäytyä ja tehdä näitä useammin. En edes muista koska olen viimeksi tehnyt suolaisen piirakan munamaidolla. Jotenkin nämä ”kuivemmat versiot” uppoaa meikäläisiin enemmän. Hei nyt telkun pariin. Palataan huomenna kommenttiboksin puolella 🙂

IHANAA LAUANTAI-ILTAA,