ja sangen suloista sunnuntai-iltaa! ♥ Vielä kerran kaunis kiitos teille kaikille, ketkä tulitte moikkaamaan tänään Mansen Blogikirppiksellä. Tuntuu, että tavallaan tuon tapahtuman myötä sain rikottua tietynlaisen jään. Olen ollut armottoman huono bloggaaja siinä suhteessa, että en ole juuri missään paikallisissa blogitapahtumissa käynyt. Kaiken maailman kissanristiäisetkin onnistun aina välttämään. Vaikka tiedän, että se verkostoituminen on tälläkin alalla kaiken a ja o. Ehkä siinä suhteessa olen hieman epätyypillinen bloggaaja, että en oikein nauti olla esillä. Tämän päivän blogikirppistäkin olen jännittänyt jo varmaan kuukauden. Sosiaalinen olen, mutta helposti vetäydyn taka-alalle, kun tuntemattomia ihmisiä on enemmän kuin kourallinen. Tänään tuollaista ei tapahtunut, vaan niin vain seisoin myyntipöytäni takana ja lopulta nautin suunnattomasti joka hetkestä 🙂
Otsikon aiheeseen palatakseni; perjantai-iltana yllätin miehen pikkusuolaisella. Laitoin kuohuviinin kylmään ja katoin pöydän. Minkä ihmeen takia? Ei näihin yllätyksiin mielestäni mitään syytä tarvita. Muuta kuin se, että haluaa niin tehdä täydestä sydämestä. Tällä kertaa kuitenkin oli aihetta juhlaan, sillä miehellä alkoi golfkausi ja päätin, että sitä pitää juhlistaa. Tiedän, että siellä ruutujen toisella puolella voi olla monia, joille sana golfkausi saattaa olla kirous. Se tietää monelle sitä, että kesään mahtuu liikaa yksinäisiä tunteja. Ellei harrastus ole yhteinen.
Meillä tuo harrastus on toivottavasti vielä joku päivä yhteinen, mutta golfkärpänen ei ole kertaakaan kunnolla puraissut itseäni lasten saannin jälkeen. Mitä enemmän mietin niitä syitä, mitkä ovat meidän parisuhteemme kantavia pilareita, niin aina tulen siihen tulokseen, että niiden perustavaa laatua olevien tekijöiden kuten rakkaus, luottamus ja kunnioitus lisäksi suhteemme voi hyvin, sillä annamme toisillemme tilaa. Vaikka tykkäämme tehdä juttuja yhdessä niin silti on ihan tervettä välillä viettää aikaa erossa.
Jopa ihan pikkulapsiajan pelastukseksi osaltaan voisin lukea sen, että tuo rakas reissasi siihen aikaan noin 200 päivää vuodesta. Silloin kun nähtiin, niin elämä oli yhtä juhlaa. Arkea, mutta silti juhlaa. Sitä se on nytkin; niinä hetkinä, kun toinen läiskii valkoista palloa saan tehdä ihan hyvällä omalla tunnolla niitä omia juttuja. Kuvailla ja kirjoittaa blogia. Kun toinen tulee kotiin voidaan sitten nyhjätä sohvalla leffan parissa.
Parisuhteen kantavia pilareita on myös se, että saamme hölmöjä päähänpistoja. Yhteisiä sellaisia. Tänään iltapäiväsaunassa päätimme lähteä ex tempore ajelemaan kohti mökkirantaa. Siinä ei kuulkaa kauaa nokka tuhissut, kun oltiin jo autonnokka kohti mökkiä. Ja tiedättekös, en ihan heti muista, että jää olisi ollut noin ihanalla tavalla heikonnäköinen. Aikaisin mahdollisuus päästä mökille aikataulujen puitteissa yöksi on kahden viikon päästä. Sitä ennen järvi on takuuvarmasti sulanut. Ja jos oikein hyvä tsägä käy, niin jo vappupäivänä päästään laittamaan mökki päiväseltään kesäkuntoon.
Siihen miehen hemmottelemiseen palatakseni. Minulla oli tietyllä tapaa perjantaina oma lehmä ojassa. Rakkauteni filotaikinaa kohtaan on ollut jäissä muutaman vuoden, mutta nyt muistin koko herkän taikinan ihan puskista. Tein filotaikinasta muffinssivuoassa tuollaisia kuppeja. Kuppeihin tein täytteen turkkilaisesta jugurtista, katkaravun pyrstöistä, tillistä, sitruunasta ja sitruunapippurista. Ai pojat, että maistui hyvälle!
Mutta hei nyt siihen parisuhteen nyhjäysosuuteen ♥ Huomen aamulla virkein ajatuksin vastaan heti ekaksi kommentteihinne edelliseen hiuspostaukseen 🙂
Pikaisesti kirppiskamojen laittelun keskeltä tulin huikkasemaan, että kiitos teidän rohkaisujen, kesätukka tuli 🙂 Ja on kuulkaas kevyt olo, vaikkei sitä hiusmassaa nyt niin paljon oltu minulle suotu. Muuten mentiin samoilla kuin silloin kesällä 2015 (josta viime postauksen kollaasi oli), mutta toinen sivu jätettiin himpun verran pidemmäksi kuin silloin. Tämä on malli, jota sormet syyhyää testailemaan eri tavoilla. Sillä tuolla kiharoiden allahan on piilossa myös se mun otsatukkani.
Täällä on kampaajan jälkeen viiletetty menemään tukka putkella. Kirjaimellisesti. Nuo ihanat kiharat ovat muisto vain. Sillä pakkohan mun oli heti testata myös, miltä malli näyttää suoralta. Hienosti menee suoranakin. Voin suorista hiuksista laittaa tuonne instastoryn puolelle kuvaa! Tästä saa helposti joko tosi sleekyn tai sitten sellaisen boho chicin.
Kampaaja-Krista teki taas tapansa mukaan erinomaista työtä. Leikkaus ja sävyt ovat just eikä melkein. Vähän tummempi tyvi tuo hiuksiin ryhtiä. Värjäys tehtiin raidoilla ja annettiin sen oman tyvivärin sieltä tulla. Saiskohan sitä kasvatettua helposti oman väriset hiukset raidoittamalla? Väläytin kyllä Kristalle myös ajatusta hiusten tummentamisesta syksyllä. Pitkäänhän mulla oli sellainen keskiruskea, jossa oli kullansävyisiä raitoja. Ei sellainenkaan huono olisi!
Miten musta tuntuu, että nämä hiukset kiharoiden kera kaipaavat kukkamekkoa tai hempeää kukkapaitaa? ♥ Pikaisesti esikoisen kanssa tuossa asioilla pyörähtäessämme kävimme muutamassa vaateliikkeessä ja nehän olivat kuin kukkaketoja kauneimmillaan. Nyt kun suoristin hiukset, niin hiukset kaipaavat mustaa nahkatakkia ja rokkimeininkiä.
Mutta hei, nyt on pakko mennä tuon kirppisprojektin pariin! Muistakaahan tulla sankoin joukoin sunnuntaina Mansen Blogikirppikselle, jookos? Illalle luvassa herkkuruokaa, joten fredagsmys-tunnelmia instastoryssa! Mikäli se suunnittelemani herkku onnistuu, niin voisinhan mä siitä tännekin ohjeen sitten laittaa 🙂
ja sangen suloista sunnuntai-iltaa! Täällä on juhlat juhlittu ja nyt on aika oikaista sohvalle. Yhdet polttarit ja kolmet synttärit yhdelle viikonlopulle on jotain, mitä en ole ennen kokenut. Jotain, minkä takia ruokavalioni kokee taas ihan varmasti pienen korjausliikkeen huomen aamusta lähtien. Lifen brändilähettilään ominaisuudessa tulin kertomaan teille terveellisistä elämäntavoista ja niiden vaikutuksesta kokonaishyvinvointiini. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Lifen kanssa.
Terveelliset elämäntavat käsittävät pyhän kolminaisuuden osa-alueet eli liikunnan, levon ja ravinnon. Liikuntaan ja sitä tukeviin luonnonmukaisiin tuotteisiin tulen palaamaan vielä myöhemmin tänä vuonna ja levon merkityksestäkin tulen juttelemaan tuonnempana. Tänään keskitytään osa-alueeseen, joka ainakin itselläni on se haastavin näistä. Tai on ollut aiemmin haastavin, nimittäin terveellinen, monipuolinen ja oikean määrän energiaa sisältävä ruokavalio. Edelleen painin joidenkin haasteiden kanssa terveellisen ruokavalion suhteen, joita ajattelin tässä postauksessani vähän avata teille.
Vasta muutamien vuosien sisään olen oivaltanut sen, että itseni näännyttäminen liian niukalla ravinnolla saa aikaan vain yleisen hyvinvointini huononemisen. Oli aikoja, että pidin täällä blogissakin kirjaa bikinikuntoon pääsemisestäni. Siitä, että kuinka saada 105 päivässä pois senttejä vyötäröltä ja reisistä. Tuohon aikaan juoksin lähemmäs 50 kilometriä viikossa ja loppujen lopuksi kävi niin, että taisin ajaa itseni vähän piippuun. Lepopäiviä en pitänyt juuri lainkaan ja suurin syy yleiseen jaksamattomuuteeni oli se, että sain aivan liian vähän energiaa liikunnan kuluttamiin kaloreihin nähden. Näin jälkikäteen tuon ajan kuvia katsellessani en voi kuin ihmetellä, että mistä niitä senttejä ajattelin nipistää.
Onneksi oppia ikä kaikki. Tällä hetkellä liikun ja syön terveellisesti ihan vain sen oman hyvän olon takia. En sen takia, että kenties jossain nurkan takana odottaa bikiniloma. Vaikka se on myönnettävä, että viihdyn bikineissä siellä altaan reunalla huomattavasti paremmin, kun olo on jäntevä ja lihaksikas. Itsetuntokysymyksiä nämä myös luonnollisesti ovat!
Sain jälleen piipahtaa ihanan ja ammattitaitoisen Maaritin luona Lielahden Life-myymälässä keskustelemassa terveellisemmästä ruokavaliosta ja siitä, että miten tukisin luonnonmukaisten tuotteiden avulla kokonaishyvinvointiani mahdollisimman hyvin.
Huomaan, että vaikka syönkin arjessa pääsääntöisesti terveellisesti, niin silti minulla on edelleen haasteita terveellisen ruokavalion ylläpitämisessä:
LIIAN PITKÄT RUOKAVÄLIT, LIIAN ISOT ANNOKSET JA NÄLKÄÄN NAPOSTELU
Kyllähän te tiedätte, ruuhkavuodet ja mahdoton kiire. Ei muka ehtisi työpäivien aikana syömään. Joskus oli niitä aamuja, että skippasin kokonaan aamupalan tai kuittasin sen parilla kupillisella kahvia. Parin viime vuoden aikana kokemani herätyksen ansiosta en jätä ikinä aamupalaa väliin. Sillä se kostautuu heti naposteluna pitkin päivää ja äärettömänä makeanhimona. Olen opetellut syömään aamupalan. Alkujaan en tuntenut nälän tunnetta herätessäni, mutta nykyään aamupalat sujahtavat suuhun tuosta vain. Aika usein syön puuroa aamupalaksi. Kaurapuuro itsessään ei täytä kovin pitkäksi aikaa, joten laitan siihen nokareen Lifen Luomu Kookosöljyä. Lisäksi mustikoita tai muita marjoja tai hedelmiä. Viikonloppusin teemme pannukakut, jotka kruunaamme kaurajugurtilla, marjoilla, kookoslastuilla sekä lorauksella hunajaa.
Yleensä en ole laittanut pannukakkuihin chiansiemeniä, mutta nyt kun olen monesta eri lähteestä lukenut chiasiemenien terveysvaikutuksista, niin voisin kokeilla korvata seuraavan kerran pannareiden kananmunan vaikka chiansiemenillä. Life Chiasiemenet ovat luomuviljeltyjä ja peräisin Etelä-Amerikasta ja Meksikosta. Chiasiementen kanssa on hyvä muistaa, että niitä ei tulisi nauttia enempää kuin 15 g vuorokaudessa eli noin 1,5 ruokalusikallista. Lisäksi ne on hyvä turvottaa vedessä tai jossain muussa nesteessä ennen käyttöä. Ne ovat todellisia superfoodeja, joilla on tutkittu olevan monia hyviä ominaisuuksia; ne sisältävät paljon kuituja, antioksidantteja, proteiineja sekä Omega 3 -rasvahappoja.
Kiireisinä aikoina turvaudun yön yli tehtäviin tuorepuuroihin tai chiasiemenpuuroon. Chiasiemenpuuro valmistuu myös tarvittaessa vartissa. Just siinä ajassa, että ehtii itse käymään suihkussa ja kuivaamaan hiukset
-sekoita aineet keskenään ja laita jääkaappiin turpoamaan
-surauta sekaisin sauvasekottimella (ei pakollista) ja koristele esimerkiksi vadelmilla ja kookoslastuilla
Chiapuurot ovat helposti varioitavissa. Joskus laitan siihen banaanin (tällöin ei tarvitse muuta makeutusta), kanelia ja kardemummaa. Maku on ihanan korvapuustimainen! Aamupalan syön kotona, mutta silti töissä yhdeksän kahvilla syön yleensä mandariinin tai omenan. Tai mikäli on vielä nälkä niin maustamatonta kasvispohjaistajugurttia, pähkinöitä ja mustikoita. Lounaan pyrin nauttimaan klo 11.30, sillä jos se venähtää, niin olotila on aika nuutunut. Toimistolla ollessani pyrin syömään kevyen lounaan. Ruokaisaa salaattia tai keittoa.
Kevyt lounas vaatii iltapäivälle myös välipalan. Tämän aika usein laistan, mutta pyrin skarppaamaan jatkossa. Muuten väli lounaan ja iltaruoan jälkeen venyy aivan liian pitkäksi. Silloin iltaruoalla tulee syötyä aivan liikaa, mikä ilmenee jaksamattomuutena loppuillan. Raakapatukoita olen joskus kuljettanut mukanani ja nyt Maarit kertoi, että Lifellä on omia proteiinipatukoita. Tuo Life Sitruunajuustokakku -proteiinipatukka on niin hyvää, että se maistuu kahvin kanssa loistavasti. Suklaan ystäville löytyy myös Life Suklaa -proteiinipatukka. Niissä ei ole käytetty keinotekoisia makeutusaineita, mutta sokeria vältteleville ne eivät välttämättä sovi.
Niinä päivinä, kun muistan syödä töissä välipalan jaksan hienosti odottaa iltaruokaa. Jos en ole syönyt välipalaa, niin heti kotiin päästyäni huomaan napostelevani jotain. Teen leivän siinä samalla, kun valmistan iltaruokaa tai popsin pähkinöitä. Iltapalaa en ole tottunut syömään, paitsi niinä iltoina, kun olen käynyt urheilemassa. Tähän tarvitsee kyllä ehkä tehdä muutos. Syödä noin tunti ennen nukkumaan menoa vaikka banaani tai ruisleipä.
Hävettää vähän myöntää, mutta en ole ikinä ennen juonut palautusjuomia. Vaikka miehen kanssa seurustellessamme alkuaikoina keittiön kaapit olivat täynnä jos jonkinlaisia puteleita ja sheikkereitä. Nyt Maarit nakkasi minulle mukaan Life Sport Nutrition Whey Vanilla -heraproteiinijauheen. Olin ennakkoluuloinen ja ajattelin sen maistuvan sellaiselle jauhoiselle. Mutta ehei, se oli itse asiassa todella hyvää. Juoksulenkin jälkeen olen usein todella nälkäinen enkä jaksa odottaa kunnon ruokaa. Tulee taas helposti puputettua sitä leipää. Tuon palautusjuoman olen juonut nyt kolme kertaa juoksulenkin jälkeen ja tuntuu, että nälkä lähtee ja pysyy loitolla. Kerran olen sekoittanut jauheen kookosveteen, mutta kaksi kertaa mantelimaitoon. Se menee mantelimaitoon pelkälläänkin, mutta tuo viimeksi tekemäni palautussmoothie oli niin hyvää, että siinä täytyy pysyä jatkossa!
VANILJAINEN PALAUTUSSMOOTHIE
1 dl Life Sport Nutrition Whey Vanilla -heraproteiinijauhetta 1 tl Life MSM + Flexilett -jauhetta 3 dl mantelimaitoa puolikas banaani kourallinen jäisiä mansikoita
-surauta aineet sekaisin blenderissä tai sauvasekoittimella ja nauti!
MSM-jauhetta aloin taannoin käyttämään olkapääkipuun ja siihen se auttoikin loistavasti. Aiemmin otin MSM -jauheen aamulla veden kanssa, mutta nyt sain kokeiluun LifeMSM + Flexilett -jauheen, joka sisältää myös kollageenin muodostumisessa elintärkeää C-vitamiinia sekä muita nivelien rustoja helliviä aineita. Sujautin sitä myös tuohon palautussmoothieen, missä se menikin hienosti alas. Pelkälleen kun tuo MSM -jauhe ei mielestäni maistu kovin hyvälle 🙂
MAKEANHIMON TALTUTTAMINEN
Vaikka rakastan olotilaani, kun välttelen valkoista sokeria, asuu minussa silti jossain tuolla syövereissä se pikkuinen sokerihiiri. Se, jota ruokin taannoin opiskeluaikoina aamuisin suklaatäytekekseillä, päivisin roskaruoalla ja iltaisin taas suklaatäytekekseillä. Se, joka istuu olkapäällä ja pyytää kärryttelemään ostoskärryjen kanssa karkkihyllyn ohi. Se, jolle onneksi melkein aina pystyn näyttämään, että selkäranka ei katkea 🙂 Syy, miksi välttelen valkoista sokeria on ihan yksinkertaisesti se, että huomaan olotilani olevan todella väsähtänyt sokeripiikkien jälkeen. Energiatasoni heilahtelevat verensokerin heilahdellessa ja tuntuu, että sitä on joko ylipirteä tai sitten aivan yliväsynyt.
Makeanhimo voi olla merkki kromin puutteesta. Senpä takia olen ottanut nyt käyttöön Life Kromin. Kromi auttaa elimistöä säilyttämään tasaisen verensokeritason edistämällä makroravinteiden aineenvaihduntaa ja veren glukoositasojen pysymistä normaaleina. Silloin kun olen saanut liikuntapuolen kuntoon on yleensä oloni niin hyvä, että en juurikaan haaveile irtokarkeista. Muut sokerihöttötuotteethan jätän rauhaan, mutta irtokarkit ja jäätelö ovat ne pullonkaulani tässä terveyspainotteisessa ruokavaliossa.
Terveellinen elämäntapa ruokkii itse itseään; on helpompi syödä terveellisesti, kun liikkuu ja vastaavasti on helpompi lähteä lenkille, kun on hyvä ja energinen olo terveellisen ruokavalion takia.
TARPEEKSI MONIPUOLISESTI JA PUHTAASTI SYÖMINEN / VITAMIINIEN TURVAAMINEN
Uskon, että ihmisen hyvinvointi lähtee sisältäpäin. Siitä, mitä suustamme sisään laitamme. Sisäinen hehku ansaitaan terveellisellä ruokavaliolla. Aina välillä haaveilen, että joku ammattilainen tarkastelisi parin viikon aikana ruokailujani. Että saanko tarpeeksi vitamiineja ja hivenaineita. Syönkö kenties välillä liian terveellisesti. Vai voiko niin edes tehdä? Omassa voinnissaan ja peilikuvassaan sen kyllä näkee, mikäli energiantarve on alittunut tai ylittynyt, joten siitä en olisi huolissani, että tuleeko painoa tai lähteekö sitä. Vuosien saatossa olen oppinut olemaan tyytyväinen kroppaani ja itseeni.
Puhtaasti syöminen, tuoreiden raaka-aineiden ja lähiruoan käyttäminen on asia, johon minun pitäisi myös vielä enemmän panostaa. Vaikkemme eineksiä nyt niin kovin paljoa syökään. Salaatteja pyrin syömään päivittäin, mutta Suomessa, jossa suuri osa vihanneksista on talvisin tuontitavaraa täytyy olla tarkkana, että ruokavaliosta saa kaikki tarvitsemansa vitamiinit. Itse otan vitamiineja lisäksi purkista. Life MultiWoman monivitamiinissa vitamiinien ja kivennäisaineiden tukena on karpalo- ja parsakaaliuutteet sekä viinirypäleensiemenuute, jonka sisältämät antioksidantit ovat hyväksi esimerkiksi hiussuonten verenkierrolle. Jokainen monivitamiini sisältää 12 eri vitamiinia ja 8 kivennäisainetta, sekä kasviuutteita joiden luonnolliset tehoaineet mm. tukevat vitamiinien imeytymistä. Huom! Tämä valmiste ei sovellu jodiallergikoille, kilpirauhasen liikatoiminnasta kärsiville tai thyroxin-lääkityksen kanssa käytettynä.
Vaikka syömme kalaa kerran tai kaksi viikossa ja lisäksi syön pähkinöitä sekä avokadoja, niin purkista tulee otettua myös Omega 3 -rasvahappoja. Life Omega 3 70% on erittäin hyvin tiivistetty ja stabiili luonnollisessa muodossa oleva vahva kalaöljy. Raaka-aine on eettisesti ja ekologisesti puhtaalla tavalla tuotettu. Silloin vuosi sitten, kun aloin syömään Omega 3 -kapseleita huomasin ensimmäisenä muutoksen vartaloni ihossa ja hiuksissani. Rutikuivuus niistä alkoi pikkuhiljaa katoamaan.
Monivitamiinin ja Omega 3 -rasvahappojen lisäksi päivittäin syön vatsaa helliviä maitohappobakteereita. Life Probiootitmaitohappobakteerikannat ovat tutkitusti mahahappoja ja sappisuoloja kestäviä kantoja, jotka pystyvät kulkeutumaan suolistoon ja elämään siellä. Valmisteessa on seitsemän ihmisperäistä maitohappobakteerikantaa ja 5 miljardia bakteeria/kapseli. Kehon hyvinvoinnin keskus sijaitsee suolistossa, joten sen takia pidän erittäin tärkeänä syödä maitohappobakteereja päivittäin, ei vain ulkomaan matkojen tai antibioottikuurien aikana.
Uutena vitamiinina otin käyttöön Life Magnesiumin. Magnesiumia tarvitaan kehon jokaisessa solussa. Erityisen tärkeä rooli sillä on sydämessä, verisuonissa, hermostossa, lihaksissa ja luustossa sekä energia-aineenvaihdunnassa. Magnesium ja B6-vitamiini edistävät hermoston normaalia toimintaa ja auttavat vähentämään väsymystä ja uupumusta. Näin ruuhkavuosien aikaan sitä välillä tuntee itsensä väsyneeksi; monipuolinen ja vitamiinirikas ruokavalio sekä lisäravinteet ja -vitamiinit tulevat tarpeeseen!
Kohtuus kaikessa on hyvä pitää mielessä myös mitä tulee terveellisiin elämäntapoihin. Tarpeeksi unta, mutta ei liikaa. Tarpeeksi liikuntaa, mutta ei liikaa. Tarpeeksi ruokaa, mutta ei liikaa. Nimittäin ne ruoat, joita usein terveysruoaksi tituleerataan eivät liiallisina olekaan enää niin terveellisiä. Avokadoa ja pähkinöitä on hyvä sisällyttää ruokavalioon, mutta sen muistaen, että ei niitäkään kannata liikaa syödä. Suurta osaa kokonaishyvinvoinnistani näyttelee se, että mieli on virkeä. Että on hyvä olla. Sen takia en tuppaa soimaamaan itseäni, mikäli välillä joskus ruokavaliosta löytyy herkkuja. Lempeästi, tässäkin asiassa.
Mitkä ovat sinulle tärkeimpiä tekoja oman kehosi hyvinvoinnissa? Millä Life:n valikoimista löytyvällä Life -tuotesarjan tuotteella haluaisit auttaa kehoasi voimaan hyvin?
Vastaamalla em. kysymyksiin tämän postauksen kommenttiosiossa voitte saada omaksenne kyseisen tuotteen 🙂 Arvonta-aika alkaa nyt ja loppuu tasan viikon päästä! Arvonnan säännöt löydätte täältä.
SUPERIHANAA SUNNUNTAI-ILTAA,
PS. ♥ Life haluaa tarjota myös teille ihanille lukijoille mahdollisuuden hyvinvointiin. Sen kunniaksi saattetämän vuoden ajan alennusta 20%koodilla atmarias Lifen verkkokaupassa tai kivijalkaliikkeissä tehdyistä normaalihintaisistaLifen oman tuotesarjan tuotteista! ♥
PPS. ♥ Lifen liikkeissä ja verkossa on ”Osta 3 maksa 2” –kampanja, alkaen huomisesta (voimassa 16.-22.4.). Kahden Lifen oman tuotesarjantuotteen ostaja saa kolmannen (edullisimman) kaupanpäällisiksi.♥
Eletään taas niitä aikoja vuodesta, kun huomaan vetäytyväni muistoihin. Kun huomaan herkistyväni ihan mitättömästä. Seilaavani sinne jonnekin vuosien taakse. Niihin hetkiin, kun teki ajoittain erittäin kipeää. Joiden kivun sieti, sillä tiesi sen olevan väliaikaista kipua. Tasan 11 vuotta sitten aamuauringon noustessa perjantai 13. päivä sai perheessämme uuden merkityksen. Kolmesta tuli neljä.
Olen monesti miettinyt, että miten lapsi, joka on syntynyt kuuluisana epäonnen päivänä voi olla niin täyttä kultaa. Niin positiivinen ja hyväntuulinen. Aina avulias ja empaattisuudessaan omaa luokkaansa. Hurtilla huumorilla varustettuna, vitsikirjan välipalaksi nielaisseena.
On etuoikeus olla äiti kahdelle kullannupulle. Ennen äidiksi tulemista en osannut edes aavistaa, kuinka ihanaa äitiys on. Silloin lasten ollessa ihan vauvoja muistan toivoneeni, että voi kun aika kuluisi nopeasti. Toinen huusi koliikkiaan yöt ja toinen herätteli aamuviideltä kahden vuoden uhmassaan vaatimaan sitä, tätä ja tuota. Näin jälkikäteen antaisin mitä vain, jos saisin elää edes pienen hetken tuota aikaa, kun tytöt olivat vauvoja. Aika menee aivan liian nopeaa ♥
Ajan kulusta hämmentyneenä huomasimme myös, että tuo yrityslapsemme täytti huhtikuun 3. päivä 15 vuotta. Sekään ei ole mikään sellainen juttu, jota voisi pitää itsestäänselvyytenä näinä päivinä. Yrittäminen ei ole aina helppoa ja tuntuu, että markkinat ovat tämän tästä myllerryksessä. Pää on kuitenkin vahvasti pinnan yläpuolella ja se riittää. Se riittää, että saamme tarjota työntekijöillemme ja itsellemme leivän pöytään.
Meillä on juhlahumuviikonloppu edessä, sillä rakas esikoinenkin täyttää vuosia parin viikon päästä. Sunnuntaina kokoonnumme pienen lähisuvun ja kummien kanssa meille juhlimaan näitä meille niin kovin rakkaita. Sitä ennen luvassa on vielä vaikka mitä ihanaa ja jännittävää. Maailman parhaimman appiukon 70-vuotisjuhlia Tampereen kattojen yllä ja sen jälkeen ihanan ystäväperheen prinsessan synttärijuhlia.
Suolaiset tarjottavat meillä on kokolailla plakkarissa sunnuntain juhliin, mutta ne makeat – eikös niin että vähemmän on enemmän? 🙂 Mennään sitten vaikka vain sillä täytekakulla. Jonka virkaa tänä vuonna ajaa britakakku. Ajattelin keskittyä juhlimaan, mutta eiköhän sinne keittiöönkin jossain välissä ehdi.
Blogin pariin palaan viimeistään sunnuntai-iltana, mutta instastoriesissa (atmarias) voi seurata juhlaviikonlopun tunnelmia!
AURINKOISTA VIIKONLOPPUA IHANAT! ♥
PS. ja te ihanat bloggaajakollegat, muistakaahan tykittää kuvia Instaan tuolta BIDistä ja IBAsta. Harmittaa niin vietävästi, kun en taaskaan päässyt paikalle, mutta ensi vuonna pidän huolen, että pääsen! 🙂
Tänään on tullut vietettyä aikaa keittiössä ja kuten olen kertonutkin, niin keittiö on yksi lempparipaikoistani täällä kotona 🙂 Tätä nykyä siitä on kehkeytymässä myös tyttöjen lempparipaikka. Meillä on tuo esikoinen ollut aina kiinnostunut ruoanlaitosta ja leivonnasta, mutta nyt olen ilokseni huomannut, että tuo pikkuisempi on samoilla jäljillä. Oli aika, kun ehkä hieman tuskailinkin esikoisen leivontainnostuksen kanssa. Varsinkin niinä kertoina, kun ei itse oikein ehtinyt katsomaan sivusta, että miten homma sujuu. Tietäen, että vaikka keittiöstä tulvahtaa ihanat tuoksut, on keittiön yleisilme kuin pommin jäljiltä.
Jossain vaiheessa oli pakko muuttaa omaa suhtautumistani asioihin; tykkään että ruoanlaitto- ja leivontataidot on yksiä niitä sellaisia elämän perustaitoja, joiden kanssa on aikoinaan hyvä muuttaa kokeilemaan siipiä omaan kotiin. Sen takia yritän ajatella, että lapset leivontapuuhissa ovat ennemminkin mahdollisuus kuin uhka 🙂
Esikoisen päästän keittiöön hyvillä mielin ystäviensä kanssa, sillä tiedän että esimerkiksi hellan ja uunin käyttö on hallinnassa. Pienemmän kanssa opetellaan juuri nyt sitä, miten hellaa käytetään ja miten uuni laitetaan päälle. Lauantaina kauppareissun yhteydessä kävimme kirjastossa, koska toinen halusi lainata keittokirjoja. Ihan vielä tuolloin kirjastoon ajaessamme ei käynyt mielessäni, että olisihan niitä kotonakin ollut. Siinä hyllyjen välissä tulimme tulokseen, että turha lainata, sillä suurin osa kirjoista, joita ajatteli lainata löytyvät kotihyllystä. Hei jotain iloa siitäkin, että olen kirjahamsteri 😉
Otti pari kolme kirjaa keittiön pöydälle ja alkoi selaamaan. Tyhjälle paperille kirjoitteli kiinnostavien reseptien nimiä ja yhdessä tuumin päädyimme tekemään Leila leipoo -kirjasta tuon suussa sulavan uunissa paistettavan juustokakun. Pari kertaa sitä olenkin tehnyt tyttöjen synttäreille vuosien varrella, joten tiesin mitä odottaa lopputuloksesta.
Opettelimme mittayksiköiden käyttöä ja reseptin lukutaitoa. Itse olen kantapään kautta opetellut, että ennen kuin ryhtyy mihinkään leivonta- tai ruoanlaittopuuhiin kannattaa kahlata läpi se pisinkin resepti. Sillä jossain kohtaa on fiksuinta käyttää omaa järkeä esimerkiksi työjärjestyksessä. Opetin, että uuni kannattaa aina laittaa lämpiämään ensimmäisenä, vaikkei se uuni tänä päivänä kauaa lämpenekään. Kerroin, että yleensä on hyvä mittailla raaka-aineet, mutta itse harvoin niitä mittailen 😀 Tämä aiheutti luonnollisesti hämmennystä.
Siinä vaiheessa kun kakkuun piti ripsotella mustikoita huomasin pakkasessa käynnin jälkeen pienen kokkiapulaisen kadonneen jonnekin. Huhuilin ja kuulin olohuoneen sohvalta voipuneen äänen: ”Äiti, mä en jaksa enää leipoa!” Sillä sekunnilla soi myös ovikello ja kokkikolmonen ryntäsi huoneeseensa ystävien kanssa. Siinä kakkua uuniin laittaessani mietin, että kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä pitää vielä vähän treenata 😉
Hilkulla oli, ettei kakku palanut pohjaan. Siihen tuli sellainen hyvin paistunut maku, sillä jätin sen vähän liian pitkäksi aikaa uunin jälkilämpöön (kiitos Tapparan jännittävän pelin). ”Äiti, tää meni pilalle…en osaa leipoa!” Kerroin, että se on sellainen juttu leivontaprojektienkin kanssa, että vain tekemällä oppii. Sitä paitsi, kakku onnistui erittäin hyvin!
Meillä on tulevana viikonloppuna oikein juhlaviikonloppu; lauantaina maailman parhaimman appiukon 70-vuotisjuhlat, sinä iltana rakkaan ystäväperheen esikoisen juhlat ja sunnuntaina vietämme meidän tyttöjen sukulaissynttäreitä. Jossain vaiheessa pitäisi ehtiä leipoa, mutta missä vaiheessa on vielä arvoitus. Ehkä lauantain ja sunnuntain välisenä yönä? 😀 Onneksi tytöt ovat luvanneet tehdä perjantaina pikkupitsat ja kinkkupaparikapiirakan. Muuten mietin, että olisikohan ihan hölmöä mennä vain kakkulinjalla? Täytekakun lisäksi tekisi pari kolme kakkua eikä mitään muuta.
Haaveissa siintää tuo kuvissa näkyvä valkosuklaamustikkajuustokakku, mangojuustokakku sekä joku ihanan syntinen raakasuklaakakku. Täytekakun sijaan taidan peesata veljen vaimoa ja tehdä ihanan keväisen ja raikkaan britakakun vadelmarahkatäytteellä. Ja sitten tosiaan suolaisina pikkupitsat ja kinkkupiirakka. Eiköhän noilla jo pärjää? 🙂 Instastoriessin puolella seuraavat saivatkin esimakua viime viikolla leipomistani sokerittomista muffinsseista. Niistä tuli ältsin hyviä. Huomenna reseptiä luvassa tänne blogiin!
Potkaisehan kengät pois jaloistasi ja istahda tuohon upottavaan tuoliin takkatulen ääreen ja nosta jalat rahille.
Olisiko sinulla muuten hetki aikaa jutella ruoasta ja elämästä? Mutta ennen sitä odotahan – tuon sinulle jotain pientä purtavaa ja lasillisen lempijuomaasi.
Marian Bistro & Lifestyle tarjoaa elämänmakuisia tarinoita, suussa sulavia ruokaelämyksiä, arjen ihanuutta ja pää pilvissä, jalat maassa -unelmia.
HEIPSAN IHANAT!
