sunnuntai 06. toukokuun 2018

Kaoottisen työpäivän hyvänolon lounas & arvonta

*yhteistyössä: Knorr

HEIPPAHEI IHANAT!

Vaikka se arki onkin ihmisen parasta aikaa, niin silti on niitä työpäiviä, että sitä tulee luovittua jotenkin aamupäivästä liki nukkumaanmenoon asti tulipaloja sammutellen. Multitaskingiä isolla ämmällä suorittaen. Niitä päiviä, kun neljän maissa miettii, että mihin ne työtunnit hurahti. Vain siirtyäkseen toimistolta kotitoimistolle. Aina silloin tällöin minulta kysytään, että kuinka helppoa on kahden työn yhdistäminen. Miten ajanhallinta onnistuu kahden työn ja vapaa-ajan välillä. Mitkä ovat niitä asioita, jotka helpottavat niitä kaoottisempiakin työpäiviä. Niitä päivä, joista en yleensä ole julkaissut edes blogissa kuvia. Kaupallisen yhteistyön myötä Knorr:n kanssa pääsin kertomaan teille mitä työpäiväni toimistolla sisältää ja pohtimaan, mikä on se kantava voima, minkä avulla jaksan kiireisenkin työpäivän.

Ja osin kuvien myötä näyttämään, miltä siellä näyttää, silloin kun eletään kiireen keskellä. Siitä on kiiltokuvamaisuus kaukana. Työpöytä pursuaa paperia, klemmarit leviävät sinne sun tänne juuri pahimmalla mahdollisella hetkellä ja omat silmäpussit väsyneen olemuksen kanssa viestittävät, että jossain lähitulevaisuudessa voisi höllätä vähän tahtia. Eletään tavallista torstaipäivää…

Klo 06.00
Herätyskello soittaa. Painan sen hetkeksi kiinni ja rapsuttelen kainaloon kömpivää koiraa. Miksen mennyt eilen aiemmin nukkumaan, ajattelen. Selaan puhelimesta Facebookin ja Instagramin. Hyväksyn muutaman blogiin tulleen kommentin ja lähetän reissussa olevalle miehelle hyvänhuomenentoivotukset. Hetken mietin, että jos laittaisin kellon soittamaan uudelleen lähempänä seitsemää, mutta otan itseäni niskasta kiinni ja nousen ylös.

Klo 06.30
Kuuntelen lintujen keväistä aamukonserttia samalla, kun tuoksuttelen kevään tuoksuja. Koira ottaa vainun kadun päässä juoksevasta pupusta ja olisi sitä mieltä, että sinne pitäisi päästä. Tämä on yleensä se hetki aamusta aamukahvin juomisen ajan lisäksi, kun on aikaa hengitellä rauhassa ja suunnitella tulevaa päivää. Mielessäni mietin ihania kommentteja, joita postauksiin on tullut ja heitän ilmoille toiveen, että jossain välissä työpäivän aikana ehdin niihin vastata.

Klo 07.42
Mihin ihmeeseen tämä aamu meni? Minne katosi se seesteinen aamukahvihetki, josta olen pitänyt kynsin hampain kiinni? Vaikka meillä yleensä aamut ovat suht’ rauhallisia, niin tänä aamuna tuntuu kaikki takkuavan. Pikkuisemmalla on erikoisempi päivä koulussa ja viettävät osan päivästä ulkona. Tässä vaiheessa kevättä on hanskat ja pipotkin hukassa. Kuin sattuman kaupalla löydämme ne viime tingassa. Olen astumassa ulos ovesta, kun muistan, että eväät ovat pakkaamatta mukaan. Avaan kuivamuonakaapin ja täytän kassini Knorrin uusilla Veggie Snack -tuotteilla. Uusi lähtö ovesta ulos ja huomaan hälytyksen jo piippaavan siihen malliin, että nyt olisi ovi saatava vihdosta viimein kiinni. Lopulta saan koko konkkaronkan autoon ja muistan jopa laittaa ulko-oven tällä kertaa lukkoon.

Klo 08.02
Työpaikka häämöttää ja tajuan olevani pari minuuttia myöhässä. Osiltaan syytän aamuruuhkaa, osiltaan sitä, että aamusta muodostui hieman kiireinen. Käyn mielessäni päivän työlistaa ja päätän kirjoittaa sen post it -lapulle heti töihin päästyäni. Ei siitä ole aikaakaan, kun tulin täysin toimeen ilman minkäänlaisia listoja tai muistiinpanoja. Kalenterista puhumattakaan. Nykyään tuntuu, että elän listojen varassa. Kalenteristakaan en ihan heti luopuisi.

Klo 09.00
Aamukahville alakertaan! Huh heijakkaa, mikä tietotulvan yliannostus pään sisälläni vallitsee. Toukokuun loppupuolella voimaan astuva tietosuoja-asetus aiheuttaa jo tässä vaiheessa harmaita hiuksia. Ennen aamukahvia ainakin tuntui siltä, että en mitenkään sisäistä mitä minun kuuluu asian eteen tehdä. Ehkä on parempi katsoa tuota paperipinkkaa uudelleen iltapäivästä. Kahvitauon loppupuolella vastaan muutamiin blogisähköposteihin ja Insta Storyyn tulleisiin kommentteihin. Nopeasti kuitenkin on palattava töihin; nyt kun teen osa-aikaisesti töitä toimistolla, riittää toimistopäiville aina mukavasti töitä. Päivittelen asiakkaiden tarjouksia ja hintoja tulemaan koneelta. Samalla vastailen keskuspuhelimeemme, joka kiertää meidän kolmen toimistossa tänään samaan aikaan töissä olevan pöydältä toiselle.

Klo 10.37
Vatsa on sitä mieltä, että nyt kuuluisi pitää ruokatauko. Yleensä pyrin syömään vasta lähempänä puolta päivää, joten vaimennan tuon ruokaa huutavan äänen vesilasilisella ja jatkan töitä. Tänään jälleen on näemmä sähköpostien lähettämispäivä. Harmi vain, että itse olen se aktiivinen osapuoli ja he, keiltä vastauksia kaipailisin eivät vastaa. Tai sitten olen vain kärsimätön. Haluan yleensä saada heti kaikki sähköpostit pois alta, mitä tulee tähän päivätyöhöni. Välillä sen kustannuksella blogiin tulevat sähköpostit joutuvat odottelemaan vastauksia vähän pidempään.

Klo 11.10
Huomaan, että ruoka näyttelee työpäivienikin aikana suurta osaa. Joskus muinoin tein sen virheen, että ajattelin, että en ehdi syödä päivän aikana. Tämä kostautui työn tehokkuudessa ja yleisessä vireystilassani aika nopeasti. Vaikka aika usein tykkään töissäkin tehdä ruokaa ajan kanssa (toki lounastaukoon varatun puolituntisen aikana), niin aina siihen ei ole mahdollisuus. Kampanjan myötä sain tutustua uusiin Knorr Veggie Snack -tuotteisiin, jotka tulivatkin jäädäkseen meidän koko toimiston lounasvalikoimiin. Terveellistä, helppoa, nopeaa ja hyvänmakuista! Vaikka olisi kuinka kiire, niin aina sitä löytyy se muutama ylimääräinen minuutti vedenkeittämiseen.

Veggie Snacksejä löytyy neljässä eri maussa:

Mediterranian Couscous (couscous-pohja, kesäkurpitsaa, porkkanaa, auringonkukansiemeniä)
Primavera Penne (pastapohja, herneitä, vihreitä papuja ja kurpitsansiemeniä tomaattikastikkeessa)
Thai Green Curry Rice & Quinoa (riisi- ja kvinoapohja, vihreitä papuja, porkkanaa ja valkosipulia)
Mexican Chili Rice (riisipohja, maissia, punaista paprikaa & paahdettua sipulia tomaattisessa kastikkeessa)

Tänä torstaina valitsin auringon- ja lämmönkaipuussani tuon Thaimaalta tuoksuvan Thai Green Curry Rice & Quinoa -aterian. Sattumalta veljen vaimolla oli lounaaksi sama ateria. Ateria valmistuu reilussa viidessä minuutissa; ateriapakkauksen kansi aukaistaan puolilleen ja kaadetaan kiehuvaa vettä merkkiviivaan asti. Laitetaan kansi kiinni ja annetaan ruoan tekeytyä noin viisi minuuttia. Sekoitetaan ja kaadetaan lisämaustepussi ruoan sekaan. Nautitaan työpöydän äärellä tietokonetta naputtaen. Haarukalla suoraan purkista. 

Klo 11.20
Samalla kun nautiskelen herkullista lounastani avaan kannettavani ja vastailen blogiin tulleisiin kommentteihin. Lukijoiden kommentit saavat hymyn huulilleni. Jälleen kerran. Miten sitä onkaan tullut näiden vuosien aikana tutustuttua ruudun välityksellä näin ihaniin ihmisiin? Tuossa vastailun lomassa keskustelemme veljen vaimon kanssa lounaan makukokemuksista. Avokonttorin onni on tuo, että informaatio pelaa puolin ja toisin. Niin työasioissa kuin näissä työtä tukevissakin, ruokaan liittyvissä asioissa 🙂 Molemmat olemme sitä mieltä, että olemme positiivisesti yllättyneitä. Siinä missä itse nautin lounaan suoraan purkista, kattoi veljen vaimo omansa lautaselle. Keitti viereen broccoliniä ja ripsotteli päälle tuoretta korianteria. Tästä pikaisesta valmistuvasta kasvissyöjällekin sopivasta herkullisesta ateriasta on kyllä moneksi!

Parhaimmillaan se on omasta mielestäni kaoottisen päivän pelastajana. Todellisena hyvinmielen ja hyvänolon lounaana. Tai vaihtoehtoisesti välipalana. Veggie Snack sisältää terveellisiä raaka-aineita, runsaasti kasviksia ja vastuullisesti viljeltyjä vihanneksia sekä laadukkaita hiilihydraatteja. Helposti sitä kiireen keskellä turvautuisi roskaruokaan, jonka ravintoarvo lähentelee nollaa. Veggie Snacksien myötä ei tarvitse enää turvautua kiireenkään keskellä kompromissiin vaan voi oikeasti nauttia nopeasta ja helposta ruokavaliosta. Tinkimättä terveellisyydestä.

Klo 12.38
Kurvaamme veljen vaimon kanssa takaisin työpaikan pihaan. Koska ruoka oli tänä torstaina niin helppo valmistaa ja katosin parempiin suihin alta aikayksikön päätimme lähteä pikaisesti asioilla käymään. Saavumme työpaikalle takaisin juuri ennen palaverin alkua. Näitä tällaisia päiviä rakastan, niitä jossa saa tavata uusia ihmisiä, jutella myös puhelimessa niiden tuttujen ihanien asiakkaiden kanssa ja viettää laatuaikaa maailman parhaimpien työkavereiden kanssa.

Klo 15.05
Nyt ollaan oltu niin tehokkaita, että miinustan yhden työtunnin palkastani ja keskityn loppupäivän blogin kirjoittamiselle. Aloitan kirjoittamaan tätä postausta, kunnes huomaan jälleen ottavani erään tuotteen myyntitilastoja alkuvuodelta. Lähetän ne myyntiedustajillemme ja kehun hyvästä työstä. Kerron myös, että saa myydä jatkossakin yhtä hyvin 🙂 Tähän päivään mahtui myös numeroiden kanssa näpräystä sekä tietokoneen kanssa törmäyskurssilla olemista. Loppuviimein huomaan olevani tehokkaimmillani kiireen keskellä. Ehkä se elämän hektisyys on tällä hetkellä toisaalta myös se asia, josta ammennan voimavaroja. Yleensä nälkä alkaa hiipiä ennen neljää uudelleen. Varsinkin näinä päivinä, kun en ole muistanut tai ehtinyt syödä välipalaa. Tänään asiat on toisin. Tuo nauttimani lounas ei ollut vain terveellinen, mutta myös hyvin nälän poissa pitävä. Lisäksi olotila on vielä iltapäivästä virkeä, eikä nuupahtanut. Niin kuin joskus liian raskaan lounaan jälkeen.

Klo 16.37
Kurvaan kotipihaan. Siinä ajaessa kotiinpäin mietin, että täytyy tutustuttaa meidän tytötkin Knorr Veggie Snackseihin. Ne kun menevät loistavasti helpon valmistustapansa ansiosta myös koulun jälkeisestä välipalasta. Hyvänolon kasvisvälipalasta ♥

Syömme nopean iltaruoan ja sitten syvennyn vielä blogitöihin pariksi tunniksi. Välissä käyn kuskaamassa tyttöjä harrastuksiin. Nämä tällaiset päivät ovat onneksi harvassa, kun työt jatkuvat vielä kotiin tultuani. Olen pyrkinyt järjestämään niin, että jos illalla on töitä tehtävänä, niin tekisin ne vasta sen jälkeen, kun tytöt ovat menneet nukkumaan.

Klo 21.37
Vihdosta viimein laitan koneen kiinni. Eihän se aina helppoa ole yhdistää kahta työtä; perheyrityksen pyörittämistä veljen kanssa sekä tätä blogityötä. Varsinkin kun molemmat niistä ovat varsin rakkaita ja kummankin haluaa tehdä täydellisesti. Tämä päivä oli ehkä yksi niistä työntäyteisimmistä pariin viikkoon. Näitä noin 13-14 tunnin työpäiviä tulee kahdesta kolmeen kuukaudessa. Ajattelen asian kuitenkin niin, että saan olla kiitollinen siitä, että minulla on työpaikka. Kahdesta työpaikasta puhumattakaan.

Klo 22.07
Yöpöydän valo sammuu. Laitan silmät kiinni ja nukahdan samantien. Tietän, että huomenna on kotitoimistopäivä, joka on taas aivan erilainen kuin tämä päivä. Kotitoimistopäivä, jolloin saan tehdä jälleen työtä, jota rakastan. Reseptien kehittelemistä, ruoan valmistamista, valokuvausta ja kuvankäsittelyä. Kiireinen kotitoimistopäivä, jota varten mulla on varattuna nopea ja terveellinen lounas. Nimittäin tuollainen Veggie Snack, jossa maistuu välimerelliset maut.

Näiden tällaisten päivien jälkeen huomaan, kuinka paljon omilla valinnoillaan voi helpottaa arkea. Kiireisiä työpäiviä kun tulee varmasti meille kaikille, niin on helpottavaa todeta, että on joitain asioita, joista kiireen keskellä ei tarvitse stressata. Kuten esimerkiksi syöminen. Tänä päivänä kun terveellisesti syöminen on tehty aika helpoksi. Esimerkiksi näiden kuvissa vilahtelevien piristävän väristen aterioiden avulla. Kun on kiire, niin ruokailut haluaa hoitaa nopeasti, mutta mausta ja laadusta tinkimättä. Niin, että aikaa jää myös itse elämiseen, tekemiseen ja kokemiseen. Sehän elämässä kuitenkin on se pääasia, eikö?

Oletteko te jo tutustuneet näihin suussasulaviin uutuuksiin? Onko joku maku muodostunut lemppariksi tai onko joku maku, mitä haluaisit kokeilla?

Kommentoimalla osallistut 15 euron arvoiseen Veggie Snack -tuotepaketin arvontaan, joten jos ette ole vielä tutustuneet näihin herkkuihin, niin nyt siihen saattaa olla hyvät mahdollisuudet 🙂 Arvonta-aika alkaa nyt ja loppuu viikon päästä sunnuntaina 13.5. klo 23.59. Arvonnan säännöt löytyvät täältä.

SULOISTA SUNNUNTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,


lauantai 05. toukokuun 2018

Piharemontti alkaa & terassihaaveita

HEI HUOMENTA HUOMENTA!

Iiks, täällä jännätään, että onko se mökkijärvi nyt varmasti sulanut. Ihan pian lähdetään ajelemaan kohti mökkiä, mutta ensin pitää herätellä tuo eilen illalla myöhään kotiin palannut päivänsankari ja syödä hieman kakkua aamukahvin kanssa ♥ Mökkijärven jäätilanteen lisäksi jänskätetään näillä näkymin ensi viikolla alkavaa piharemonttia. Voi että kuinka ihanaa onkaan saada tuo piha kauniiksi. Instagramin puolella kun menette profiiliini (atmarias) ja klikkaatte siitä alta ”piha” -kohokohtaa näette missä kunnossa tuo piha nyt on. Salaojien ja maalämpöputken kaivamisen jälkeen näky on lohduton.

Mutta ei huolta huomisesta. Pian se on taas nätti. Ei ihan heti niin nätti kuin äiskällä ja iskällä aikoinaan. Ainakaan niin rehevä. Mutta parin vuoden päästä varmasti on kasvitkin sitten jo hieman kasvaneet. Jotenkin mielestäni vanhaan omakotitaloon sopii rehevä piha eikä sellaista havu-kivi-terassipihaa, mikä meillä aiemmissa kodeissa on kokolailla ollut. Varsinkin kun tämä meidän tontti on aika iso (970 neliötä), niin siitä pitää osata hienosti erotella eri alueet ja kasvien avulla rajata ne. Rakentaa vähän näkösuojaa sinne sun tänne  ja mikä pääasia, tehdä siitä meidän näköinen. Kotoisa siis 🙂

Viime kesänä teinkin puutarhahaaveita postauksen. Ne haaveet pitävät osin vielä paikkansa. Haaveilemani kivipation tilalle meille tosin tulee 80 neliön puuterassi. Ehkä käsittelemme sen mustaksi, kunhan kyllästeaineet ovat haihtuneet. Eli vasta vuoden päästä. Tuo on muuten asia, jota joudumme aika usein asiakkaille töissä neuvomaan. Uutta terassia, joka on tehty painekyllästetystä laudasta ei saa käsitellä ensimmäisenä vuonna. Painekyllästeaineet kun vaeltavat pintaan ja haihtuvat ensimmäisen vuoden aikana. Vaikkei terassi tullutkaan siitä haaveilemastani kivestä, niin kiveä löytyy kyllä sitten muuten yllinkyllin pihasta kiveyksen muodossa sekä terassin kylkeen tulee kolme metriä pitkä istutusallas, johon pitäisi jotain keksiä. Kiveyksen kiveksi valitsimme sellaisen hiilenmustan. Erikokoisia suunnikkaita ja neliöitä.

Terassista tulee 80 neliöinen ja liki neliön mallinenkin. Se, miten siihen saa fiksusti ruokailuryhmän, sohvaryhmän ja auringonottotuoliryhmän aiheuttaa vielä vähän päänvaivaa, mutta se toivottavasti auttaa kun saan piirrettyä pohjan paperille. Meillähän on se vanhasta kodista tuotu ihana pöytäryhmä, johon kuuluu lasikantinen pöytä ja kahdeksan tuolia. Ainakin yhdelle sivulle olisi tarkoitus laittaa jotain näköestettä (terkkuja sinne naapuriin :), toisella sivulla rakennettava autokatos tuo tiellepäin näköestettä. Ja siellä kolmannella sivulla on se istutusallas, johon tulemme istuttamaan jotain näköestekasvia. Neljäs sivu saa olla avonainen, kun sinne takapihalle tulee kasveja, jotka peittävät näköalat sieltä naapurista.

En tiedä, mikä nykyään on trendikästä ulkokalusteissa eikä sen oikein väliäkään. Jotenkin sydän sykkii rottingille. Mökillähän meillä on polyrottinkisohva, joka ei näytä lainkaan muoviselta. Jos jostain löytäisin sellaisen aidon rottingin näköisen, mutta sään kestävästä materiaalista tehdyn sohvan ja sille pari nojatuolia, niin olisin oikein onnellinen. Myös auringonottotuolit voisivat olla sellaiset ”ei niin perinteiset”. Vanhan talon pihassa kun saa mielestäni olla vähän eriparihuonekaluja. Vähän niin kuin täällä vanhan talon sisälläkin. Ulkotakasta haaveilen myös, sellainen toisi kivasti tunnelmaa tuonne terassille. Ja jos vielä saa yhden haaveen esittää, niin se olisi jonkinlainen katettu osa. Ei mitään muovihärpäkkeitä vaan joku muu. En tiedä olisiko se joku muu kangas sitten vai mikä. Onko ideoita?

Niin kiveykselle kuin terassillekin haaveilen lisäksi isoista ruukuista. Eilen kävin jälleen kerran moikkaamassa Jossua MoodFactorylla ja ihastelemassa heidän ruukkuvalikoimaansa. Aina olen itse asiassa haaveillut noista isoista ruukuista, mutta ikinä en ole niitä raaskinut ostaa. Nyt raaskin, sillä MoodFactorylla on niistä huikea ale. Iso ruukku ja pienempi ruukku alulautasineen yhteensä 50 euroa! Jossulta lainasin muutaman kuvan (toisessa Johanna vilahtaa koiransa kanssa) havainnollistaakseni hieman minkä koon ruukuista on kyse 🙂 Noita pitää mennä ostamaan parit setit!

Haaveissahan ei ole mitään vikaa, mutta veikkaan että meidän terassia tullaan kustannussyistä sisustamaan pikkuhiljaa. Toivottavasti myös kierrätyshuonekaluilla. Tässä kun istun työhuoneessa ja tuijotan tuota kamalaa, mudalla olevaa takapihaa, niin yritän miettiä, että mikä olisi se näkymä, mitä haluaisin tästä tuijottaa. Siihen ehkä kuuluu muutama omppupuu. Syreenipensas ja kukkivat pionit. Tällä kertaa kaipaan puutarhaan väriä. Se on jännä juttu, miten sekin asia on muuton myötä muuttunut. Vanhassa kodissa kun ostin poikkeuksetta aina pelkkiä valkoisia kukkia. Eilen Jossun luona käydessäni ostin muuten ehkä elämäni ensimmäiset tekokukat. Nuo silkkihortensiat näyttävät aivan aidoilta. Niissäkin on huikeita tarjouksia! Kannattaa piipahtaa tänäänkin tuonne Hyhkyyn, Hennerinkadulle! Liike on auki 10-15.

Mutta nyt pakkaan vielä nuo tekohortensiat autoon ja sitten pikkuhiljaa kohti mökkiä. Nuo tekokukat kun ovat mökkiläisen varma valinta, sillä eivät vaadi minkäänlaisia huoltotoimenpiteitä 😀 Insta storyn puolella tänään mökkitunnelmia. Mikäli sinne saareen pääsemme veneellä…

IHANAISTA LAUANTAITA!


keskiviikko 02. toukokuun 2018

Makuuhuoneen raikkaampi ilme & suuri sisustusale

MOIKKAMOI!

Muistatteko, kun tuossa pari vuotta takaperin joulun aikaan esittelin teille ihanan ja sympaattisen sisustusliikkeen? Ihan tuossa ala-asteeni vieressä Hyhkyssä, teollisuuskiinteistössä on toiminut aina näihin päiviin asti MoodFactory – Tunnelmatukun kuluttajamyymälä. Sitä on pyörittänyt vanhat tuttuni, sisarukset Tomi ja aina niin hersyvän iloinen Johanna. Jossu näin meidän kesken 🙂 Eilen luin Facebookista suru-uutisen; tuo ihana sisustuskauppa loppuu liiketoimintakauppojen myötä. Sisarukset pääsevät kokeilemaan toisenlaista vapautta. Sitä, millaista on arki ilman yrittäjän vastuuta ja velvollisuuksia. Hatunnoston paikka ♥

Ensimmäinen ajatukseni oli, että ei voi olla totta! Miksei tullut käytyä moikkaamassa Jossua ja Tomia useammin tuossa kotimatkani varrella sijaitsevassa liikkeessä! Tänään korjasin heti tilanteen ja kurvasin Nokialta ruokiksella veljen vaimon kanssa paikan päälle. Ei sillä, että mitään sisutukseen liittyvää olisin tarvinnut, mutta kieltämättä tuo eilen näkemäni uutinen sai sille kannalle, että josko sitä pikkuisen päivittäisi makuuhuoneen sisustusta raikkaammaksi. Näin kesää kohden mentäessä se lattialla ollut punainen itämaistyylinen matto tuntui ehkä liian lämpimältä. Olen etsinyt verkkokaupoista mattoja, tuloksetta. Tuolla MoodFactoryssa tänään tajusin sen jälleen; jotta kivijalkamyymälät kannattavat, tulisi meidän vähentää nettishoppailua. Jälleen kerran tunsin pienen piston rinnassani.

MoodFactorylla on kaikki normaalihintaiset tuotteet tästä päivästä lähtien niin kauan kuin tavaraa riittää -30% tai osa jopa -50%. Tuo kuvissa näkyvä kaunis ja erilainen matto sympaattisine palluroineen on Intiassa käsin kudottu. Matolle ei jäänyt alennuksen jälkeen juurikaan hintaa. Sitä paitsi, se sopii ihan älyttömän hyvin tuon aiemmin talvella esittelemäni patinoituneen puupenkin kanssa (puupenkki saatu aikoinaan bloginäkyvyyttä vastaan). Symppiksiä puupenkkejä muuten on tai ainakin päivällä vielä oli jäljellä eri kokoisina! Mattojakin sinne jäi vielä ainakin yksi. Osasta kauniista esineistä ja matoista on enää yksi kappale jäljellä, kun taas joitain löytyy runsaammin.

ID

Kaksi kaunista sinistä tyynyä ja tuo savelta näyttävä puuvaasi täydentävät makuuhuoneen sisustuksen. Niitä en suunnitellut ostavani, mutta tuolla tunnelmallisessa liikkeessä iski tietynlainen haikeus; mitä jos en törmää näihin tuotteisiin enää? Jäävätkö ne kummittelemaan ja harmittelenko jälkeenpäin, kun en niitä ostanut? Tehän tiedätte, että viime vuosina on tullut tehtyä harkittuja ostoksia. Nämä eivät kuulu siihen kategoriaan, mutta ne kuuluvat siihen ”rakkautta ensi silmäyksellä” -kategoriaan 😀

Rakastan tuota makuuhuoneen uutta raikasta, mutta silti hämyistä ilmettä. Tuon hieman uudistetun sisustuksen myötä löysin paikan myös talvella MoodFactorysta ostamalleni kauniille balilaishenkiselle puuveistostaululle. Se on kaunis kuin koru, vai mitä? Hieman jäin harmittelemaan, että olisiko pitänyt ostaa vielä kynttilävarastot täyteen. Kynttilöitä kun oli tarjolla huikean edullisesti. Näyttäviä lasipurkissa olevia tuoksukynttilöitä sai kaksi kymmenellä eurolla. Ja hei, en edes tiedä oliko kaupan, mutta eräs valkoinen sivupöytä/senkki jäi kummittelemaan mieleeni. Onko meillä paikkaa sille? Ei, mutta mökillä ehkä olisi 🙂

KESKIVIIKKOTERKUIN,

PS. tämä ei ollut kaupallinen yhteistyöpostaus, vaan silkasta ystävien auttamishalusta tehty postaus ♥


tiistai 01. toukokuun 2018

Plan B eli ihana päivä

HEIPPAHEI

te ihanat ja heippahei toukokuu! Vitsit, ensi kuun jälkeen on heinäkuu 🙂 Mutta eletään eka tämä yksi lempparikuukauteni ikinä. Vaikka ulkona vihmoo vettä, niin toukokuu tuntuu silti jo niin paljon kesäisemmältä kuin huhtikuu. Vaikka mökkijärvi oli tuosta meidän lahdenpoukamasta vielä jäässä, niin sekään ei haitannut. Koska toukokuu. Vaikka kannettiin mökkitavarat nöyrin mielin takaisin kotiin, niin silti olo on tänä toukokuun ekana jotenkin tosi kepeä ja iloinen.

Tiedän, että jotkut teistä siellä päästelevät ärräpäitä, kun lukevat seuraavan lauseen, mutta silläkin uhalla. Jälleen kerran olen sitä mieltä, että (melkin) kaikella on tarkoituksensa. Sillä että ei tänään päästykään mökille. Päivästä kehkeytyi ihan mielettömän kiva ja onhan tässä vielä tätä päivää jäljellä. Kotimatkalla saatiin miehen kanssa päähämme käydä pikaisesti kauluspaitaostoksilla. Äkkiä mökkirönttöset vaihtoon kotona ja kohti Ratinaa.

Siinä miehen maksaessa kassalla kuulin siniraitaisen paidan huutelevan hiljaa nimeäni. En tiedä oliko se nuo kirjaillut kukat vai mikä, mutta olisittepa nähneet miehen ilmeen, kun noin viidessä sekunnissa palasin paitahyllyn vierestä kassalle hänen taaksensa. Tuo kuvissa näkyvä paita kädessäni. Nosti vain kulmiaan eikä sanonut mitään. Ilmeestä pysyin lukemaan seuraavia asioita: Sullahan on vaikka kuinka monta sinivalkoraitaista paitaa! Kuinka paljon kukkavaatteita meinaat ostaa, nehän on jo kohta pois muodista! Minne ajattelit tuonkin paidan saada mahtumaan? 😀

Ja kas ei sitä paitaa tarvinnut saada mahtumaan mihinkään, sillä otin sen heti käyttöön. Sopii tällaiseen keväiseen olotilaan. Jouduimme tuottamaan tytöille pettymyksen, sillä toivoivat Jungle Juice Barista Pink Panther -smoothieita. Jos viime kerralla tyttöjen kanssa odotettiin niitä reilu vartti, olisi odotusaika nyt ollut ainakin tuplaten. Niin hirmuinen väenpaljous. Kaupan kautta kotiin smoothieainekset kassissa. Ihan hyvältä nuo omatekemät smoothietkin maistui. Raikkailta ja keväisiltä.ID

Tänään on ollut ihana lämmitellä takan lämmössä, lukea sitä ruotsalaista dekkariani (mutta vitsit, että se on raaka!) ja vaan olla möllöttää. Plan B on tässä vaiheessa jo osoittautunut sen pienoisen ketutuksen arvoiseksi. Sen ketutuksen, kun näimme venerannan olevan jäässä. Ketutus kesti pari sekunttia. Siinä vaiheessa, kun mies raahasi laiturille muutaman kiven murikan ja huomasimme tekevämme sitä kuuluisaa murikkatestiä testataksemme jään paksuuden kikattelimme jo asialle. Lähikahvilan, Aurettaren, vappumunkit ja kahvit viimeistään toivat hyvän mielen. Tuo paikka on muuten ihana. Pullollaan myös vanhoja myytäviä astioita ja esineitä. Ihan siinä Seitsemisen kupeessa. Jos ohi ajelette, niin kannattaa piipahtaa 🙂

Mökille varaamani makkarat pääsevät illalla takkaan paistumaan. Mökkitunnelma on kaukana, mutta hei ainakin siitä edes pikkuisen muistuttaa nuo viikko sitten venerannasta kotiin tuomani mustikanvarvut, jotka pukkaavat lehtiä pintaan. Tarinan opetus? Se, että ota elämä sellaisena kuin se tulee. Älä anna mönkään menneiden suunnitelmien pilata päivää, vaan keksi varasuunnitelma. Plan B voi jossain tapauksessa osoittautua jopa sitä alkuperäistä suunnitelmaa kivemmaksi. Olisihan se kurja ollut tällä kelillä laittaa mökkiä kesäkuntoon. Mieluummin teemme sen tulevana lauantaina auringonpaisteessa. Ellei sitten jääkausi ole päättänyt viivästyttää meidän mökkikautta vielä viime vuoden mökkikauden aloitustakin pidemmälle 🙂

IHANAA VAPPUPÄIVÄN ILTAA! ♥

PS. pahoitteluni, että meitsi puokkoilee yhtäkkiä postauksissa. Jotenkin nyt tuntuu, että näiden samojen nurkkien kuvaaminen ei kiinnosta. Varsinkaan kuin sisustuksen suhteen ei ole tapahtunut mitään muutoksia. Joten kuvaillaan sitten vaikka noita ”uusia” hiuksia. Joista kyllä tykkään edelleen ihan himputin paljon!


torstai 26. huhtikuun 2018

Silloin ja tänään – elämän kulkua ♥

HELLOU IHANAT

ja hei sangen aurinkoista torstai-iltaa! Taannoin kerroin, että näin huhtikuussa sitä tulee oltua astetta herkemmillä. Pari viikkoa sitten kuopus täytti 11 vuotta ja huomenna tuo rakas esikoinen täyttää jo 13 vuotta. Mihin tämä aika oikein menee, jos saan kysyä? Toisaalta tuntuu, että aika menee älyttömän nopeasti. Mutta taas toisaalta tuntuu, että tuosta hetkestä, kun esikoinen syntyi on ainakin valovuosia aikaa. Kuinka paljon erilailla asiat olivat tasan 13 vuotta sitten kuin mitä ne tänään ovat.

Tuolloin olin maannut sairaalassa kolme viikkoa ja oli tiistaipäivä. Kolme viikkoa synnytystä oli käynnistelty kolmen päivän sykleissä. Kolme päivää käynnistystä ja yksi päivä lepoa. Ja jälleen alusta. Tuona tiistaina päätin rohkaista mieleni ja kysyä osaston lääkäriltä, josko saisin nousta kerrankin sängystä, kävellä raput alas kahvioon ja syödä jäätelöannoksen. Kävellä raput ylös ja metsästää siten niitä kunnon supistuksia. Vuodelevossa olleena kun tuntui, että ei ne supistukset edes tee mitään muuta kuin vain inhottavan olon. Sain onneksi luvan. Ehkä lääkärikin huomasi, että vaikka hienosti olin tuon kolme viikkoa jaksanut ilman mitään aktiviteettejä (liikkumista, lukemista, tv:n katselua), että oma psyykkeeni alkaa olemaan äärirajoilla.

Näin 13 vuotta myöhemmin eletään torstaipäivää ja sen sijaan, että olisin tehnyt rappustreeniä saavuttaakseni jotain tai päästäkseni lähemmäs maalia, kävin juoksemassa pikaisesti kiireen keskellä uudet juoksulenkkarini sisään. Psyykkeeni voi, ainakin omasta mielestäni, hyvin enkä tarvitse keneltäkään lupaa mihinkään. Tunnen vapaudentunnetta sen suhteen. Että pystyn lähtemään kodistani ulos ja lenkille. Kauppaan ja ihan minne haluan. Elinympäristöni kattaa hurjan paljon enemmän kuin TAYSin osaston 10b huoneen neljä ikkunasängyn.

13 vuotta sitten tänään söin elämäni parhaimman jäätelöannoksen. Tuntui kuin olisimme olleet miehen kanssa lomalla, kun reviirini laajentui tuonne alakerran kahvioon. Niin ihana tunne se oli. Osastolle takaisin lyllertäessäni olin yhtä hymyä. Lääkärikin totesi, että taisi tehdä tehtävänsä. Niin se tekikin. Mieli rentoutui ja illalla alkoi kivuliaat supistukset.

Tänään olen haaveillut jäätelöannoksesta. Syönyt pakkasesta suoraan purkista minttusuklaaproteiinijäätelöä ja hörppinyt kahvia sen kanssa. Hymyillyt melkein yhtä leveästi kuin tuolloin jäätelöannoksen jälkeen.

Silloin sairaalasängyssä illalla maatessani jälleen käyrällä ja suklaata puputtaessani päätin, että en enää ikinä syö suklaata ellei ole pakko. Tuolloin se oli pakko, jotta saatiin vauvan sydänääniin vaihteluita. Niistäkin kun pystyi tulkitsemaan, että pikkuisen olisi jo aika päästä ulos.

Vaikka silloin päätin, että suklaa ei ole se mun juttu, niin tänään olen sitäkin salaa napsaissut palasen jääkaapissa olevasta levystä. Siitä, josta on tarkoitus leipoa mutakakku tuon 13 vuotta sitten huomenna syntyneen lauantaisiin synttärikemuihin.

13 vuotta sitten tänään perheeseemme kuului kaksi ihmistä. Olisimme olleet onnellisia ihan kaksistaankin, mutta meitä siunattiin lahjalla (ja myöhemmin vielä toisella), jollainen on suuri kunnia ja etuoikeus saada.

Tänään perheeseemme kuuluu viisi jäsentä. Tuohon kahteen verrattuna se tuntuu jo suurperheeltä. Kovin rakkaalta sellaiselta ♥ Edelleen ja joka päivä tunnen suurta kiitollisuutta.

13 vuotta sitten illalla miehen lähtiessä sairaalasta kotiin nukkumaan taisin tirauttaa muutaman kyyneleen. Varsin herkässä mielentilassa kun olin. Pienikin ero tuntui kamalalta.

Tänään saattelin tuon elämäni rakkauden lentokentälle hyvillä mielin ilman kyyneliä. Tiedän että tulevien neljän päivän aikana tulee ikävöityä, mutta tällä kertaa mulla on täällä kaksi natiaista seurana. Niitä, joilla on välillä yhtä huonot vitsit kuin isällään. Joilla pisamat poskilla muistuttaa toisen punertavasta parransängestä ja pisamista. Ne, jotka illalla pakkautuvat samaan sänkyyn kanssani nukkumaan ja tappelevat kumpi saa olla ekan yön äitin vieressä. Ehkä pitäisi itse olla keskellä?

Silloin illalla en vielä tiennyt synnyttämisen tuskasta mitään. Vaikka kyse oli vain 44 cm ja 2.7 kg:n rakkauspakkauksesta. En tiennyt sitä, että hätäsektio oli sekunneista kiinni. Enkä siitä, kuinka raastavaa on, kun en saanut vastasyntynyttä prinsessaa kotiin kanssani.

Mutta näin 13 vuotta jälkeenpäin, 13 vuotta vanhempana tiedän, että mitä ikinä elämässä tapahtuukaan, niin elämällä on tapana kantaa. Tiedän, että joissain tapauksissa kipu kuuluu asiaan. Kipu kuuluu kasvamiseen. Niin se kuului tuona päivänä 13 vuotta sittenkin, kun supistukset alkoivat. Seuraavana aamuna klo 06.21 minusta tuli äiti. Minulle annettiin roppakaupalla vastuullisuutta kertaheitolla ja jollain hassulla tavalla tuntuu, että vaikka olin jo iän puolesta aikuinen, niin tuossa hetkessä minusta tuli virallisesti aikuinen.

13 vuotta sitten tänään olin onnellinen. Kepein sydämin voin todeta, että sitä olen tänä päivänäkin. Potenssiin tsiljoona. Enkä vähiten sen takia, mitä tuolloin 13 vuotta sitten sai alkunsa ♥ 

TORSTAI-ILTATERKUIN,