lauantai 05. toukokuun 2018

Piharemontti alkaa & terassihaaveita

5

HEI HUOMENTA HUOMENTA!

Iiks, täällä jännätään, että onko se mökkijärvi nyt varmasti sulanut. Ihan pian lähdetään ajelemaan kohti mökkiä, mutta ensin pitää herätellä tuo eilen illalla myöhään kotiin palannut päivänsankari ja syödä hieman kakkua aamukahvin kanssa ♥ Mökkijärven jäätilanteen lisäksi jänskätetään näillä näkymin ensi viikolla alkavaa piharemonttia. Voi että kuinka ihanaa onkaan saada tuo piha kauniiksi. Instagramin puolella kun menette profiiliini (atmarias) ja klikkaatte siitä alta ”piha” -kohokohtaa näette missä kunnossa tuo piha nyt on. Salaojien ja maalämpöputken kaivamisen jälkeen näky on lohduton.

Mutta ei huolta huomisesta. Pian se on taas nätti. Ei ihan heti niin nätti kuin äiskällä ja iskällä aikoinaan. Ainakaan niin rehevä. Mutta parin vuoden päästä varmasti on kasvitkin sitten jo hieman kasvaneet. Jotenkin mielestäni vanhaan omakotitaloon sopii rehevä piha eikä sellaista havu-kivi-terassipihaa, mikä meillä aiemmissa kodeissa on kokolailla ollut. Varsinkin kun tämä meidän tontti on aika iso (970 neliötä), niin siitä pitää osata hienosti erotella eri alueet ja kasvien avulla rajata ne. Rakentaa vähän näkösuojaa sinne sun tänne  ja mikä pääasia, tehdä siitä meidän näköinen. Kotoisa siis 🙂

Viime kesänä teinkin puutarhahaaveita postauksen. Ne haaveet pitävät osin vielä paikkansa. Haaveilemani kivipation tilalle meille tosin tulee 80 neliön puuterassi. Ehkä käsittelemme sen mustaksi, kunhan kyllästeaineet ovat haihtuneet. Eli vasta vuoden päästä. Tuo on muuten asia, jota joudumme aika usein asiakkaille töissä neuvomaan. Uutta terassia, joka on tehty painekyllästetystä laudasta ei saa käsitellä ensimmäisenä vuonna. Painekyllästeaineet kun vaeltavat pintaan ja haihtuvat ensimmäisen vuoden aikana. Vaikkei terassi tullutkaan siitä haaveilemastani kivestä, niin kiveä löytyy kyllä sitten muuten yllinkyllin pihasta kiveyksen muodossa sekä terassin kylkeen tulee kolme metriä pitkä istutusallas, johon pitäisi jotain keksiä. Kiveyksen kiveksi valitsimme sellaisen hiilenmustan. Erikokoisia suunnikkaita ja neliöitä.

Terassista tulee 80 neliöinen ja liki neliön mallinenkin. Se, miten siihen saa fiksusti ruokailuryhmän, sohvaryhmän ja auringonottotuoliryhmän aiheuttaa vielä vähän päänvaivaa, mutta se toivottavasti auttaa kun saan piirrettyä pohjan paperille. Meillähän on se vanhasta kodista tuotu ihana pöytäryhmä, johon kuuluu lasikantinen pöytä ja kahdeksan tuolia. Ainakin yhdelle sivulle olisi tarkoitus laittaa jotain näköestettä (terkkuja sinne naapuriin :), toisella sivulla rakennettava autokatos tuo tiellepäin näköestettä. Ja siellä kolmannella sivulla on se istutusallas, johon tulemme istuttamaan jotain näköestekasvia. Neljäs sivu saa olla avonainen, kun sinne takapihalle tulee kasveja, jotka peittävät näköalat sieltä naapurista.

En tiedä, mikä nykyään on trendikästä ulkokalusteissa eikä sen oikein väliäkään. Jotenkin sydän sykkii rottingille. Mökillähän meillä on polyrottinkisohva, joka ei näytä lainkaan muoviselta. Jos jostain löytäisin sellaisen aidon rottingin näköisen, mutta sään kestävästä materiaalista tehdyn sohvan ja sille pari nojatuolia, niin olisin oikein onnellinen. Myös auringonottotuolit voisivat olla sellaiset ”ei niin perinteiset”. Vanhan talon pihassa kun saa mielestäni olla vähän eriparihuonekaluja. Vähän niin kuin täällä vanhan talon sisälläkin. Ulkotakasta haaveilen myös, sellainen toisi kivasti tunnelmaa tuonne terassille. Ja jos vielä saa yhden haaveen esittää, niin se olisi jonkinlainen katettu osa. Ei mitään muovihärpäkkeitä vaan joku muu. En tiedä olisiko se joku muu kangas sitten vai mikä. Onko ideoita?

Niin kiveykselle kuin terassillekin haaveilen lisäksi isoista ruukuista. Eilen kävin jälleen kerran moikkaamassa Jossua MoodFactorylla ja ihastelemassa heidän ruukkuvalikoimaansa. Aina olen itse asiassa haaveillut noista isoista ruukuista, mutta ikinä en ole niitä raaskinut ostaa. Nyt raaskin, sillä MoodFactorylla on niistä huikea ale. Iso ruukku ja pienempi ruukku alulautasineen yhteensä 50 euroa! Jossulta lainasin muutaman kuvan (toisessa Johanna vilahtaa koiransa kanssa) havainnollistaakseni hieman minkä koon ruukuista on kyse 🙂 Noita pitää mennä ostamaan parit setit!

Haaveissahan ei ole mitään vikaa, mutta veikkaan että meidän terassia tullaan kustannussyistä sisustamaan pikkuhiljaa. Toivottavasti myös kierrätyshuonekaluilla. Tässä kun istun työhuoneessa ja tuijotan tuota kamalaa, mudalla olevaa takapihaa, niin yritän miettiä, että mikä olisi se näkymä, mitä haluaisin tästä tuijottaa. Siihen ehkä kuuluu muutama omppupuu. Syreenipensas ja kukkivat pionit. Tällä kertaa kaipaan puutarhaan väriä. Se on jännä juttu, miten sekin asia on muuton myötä muuttunut. Vanhassa kodissa kun ostin poikkeuksetta aina pelkkiä valkoisia kukkia. Eilen Jossun luona käydessäni ostin muuten ehkä elämäni ensimmäiset tekokukat. Nuo silkkihortensiat näyttävät aivan aidoilta. Niissäkin on huikeita tarjouksia! Kannattaa piipahtaa tänäänkin tuonne Hyhkyyn, Hennerinkadulle! Liike on auki 10-15.

Mutta nyt pakkaan vielä nuo tekohortensiat autoon ja sitten pikkuhiljaa kohti mökkiä. Nuo tekokukat kun ovat mökkiläisen varma valinta, sillä eivät vaadi minkäänlaisia huoltotoimenpiteitä 😀 Insta storyn puolella tänään mökkitunnelmia. Mikäli sinne saareen pääsemme veneellä…

IHANAISTA LAUANTAITA!


keskiviikko 02. toukokuun 2018

Makuuhuoneen raikkaampi ilme & suuri sisustusale

16

MOIKKAMOI!

Muistatteko, kun tuossa pari vuotta takaperin joulun aikaan esittelin teille ihanan ja sympaattisen sisustusliikkeen? Ihan tuossa ala-asteeni vieressä Hyhkyssä, teollisuuskiinteistössä on toiminut aina näihin päiviin asti MoodFactory – Tunnelmatukun kuluttajamyymälä. Sitä on pyörittänyt vanhat tuttuni, sisarukset Tomi ja aina niin hersyvän iloinen Johanna. Jossu näin meidän kesken 🙂 Eilen luin Facebookista suru-uutisen; tuo ihana sisustuskauppa loppuu liiketoimintakauppojen myötä. Sisarukset pääsevät kokeilemaan toisenlaista vapautta. Sitä, millaista on arki ilman yrittäjän vastuuta ja velvollisuuksia. Hatunnoston paikka ♥

Ensimmäinen ajatukseni oli, että ei voi olla totta! Miksei tullut käytyä moikkaamassa Jossua ja Tomia useammin tuossa kotimatkani varrella sijaitsevassa liikkeessä! Tänään korjasin heti tilanteen ja kurvasin Nokialta ruokiksella veljen vaimon kanssa paikan päälle. Ei sillä, että mitään sisutukseen liittyvää olisin tarvinnut, mutta kieltämättä tuo eilen näkemäni uutinen sai sille kannalle, että josko sitä pikkuisen päivittäisi makuuhuoneen sisustusta raikkaammaksi. Näin kesää kohden mentäessä se lattialla ollut punainen itämaistyylinen matto tuntui ehkä liian lämpimältä. Olen etsinyt verkkokaupoista mattoja, tuloksetta. Tuolla MoodFactoryssa tänään tajusin sen jälleen; jotta kivijalkamyymälät kannattavat, tulisi meidän vähentää nettishoppailua. Jälleen kerran tunsin pienen piston rinnassani.

MoodFactorylla on kaikki normaalihintaiset tuotteet tästä päivästä lähtien niin kauan kuin tavaraa riittää -30% tai osa jopa -50%. Tuo kuvissa näkyvä kaunis ja erilainen matto sympaattisine palluroineen on Intiassa käsin kudottu. Matolle ei jäänyt alennuksen jälkeen juurikaan hintaa. Sitä paitsi, se sopii ihan älyttömän hyvin tuon aiemmin talvella esittelemäni patinoituneen puupenkin kanssa (puupenkki saatu aikoinaan bloginäkyvyyttä vastaan). Symppiksiä puupenkkejä muuten on tai ainakin päivällä vielä oli jäljellä eri kokoisina! Mattojakin sinne jäi vielä ainakin yksi. Osasta kauniista esineistä ja matoista on enää yksi kappale jäljellä, kun taas joitain löytyy runsaammin.

ID

Kaksi kaunista sinistä tyynyä ja tuo savelta näyttävä puuvaasi täydentävät makuuhuoneen sisustuksen. Niitä en suunnitellut ostavani, mutta tuolla tunnelmallisessa liikkeessä iski tietynlainen haikeus; mitä jos en törmää näihin tuotteisiin enää? Jäävätkö ne kummittelemaan ja harmittelenko jälkeenpäin, kun en niitä ostanut? Tehän tiedätte, että viime vuosina on tullut tehtyä harkittuja ostoksia. Nämä eivät kuulu siihen kategoriaan, mutta ne kuuluvat siihen ”rakkautta ensi silmäyksellä” -kategoriaan 😀

Rakastan tuota makuuhuoneen uutta raikasta, mutta silti hämyistä ilmettä. Tuon hieman uudistetun sisustuksen myötä löysin paikan myös talvella MoodFactorysta ostamalleni kauniille balilaishenkiselle puuveistostaululle. Se on kaunis kuin koru, vai mitä? Hieman jäin harmittelemaan, että olisiko pitänyt ostaa vielä kynttilävarastot täyteen. Kynttilöitä kun oli tarjolla huikean edullisesti. Näyttäviä lasipurkissa olevia tuoksukynttilöitä sai kaksi kymmenellä eurolla. Ja hei, en edes tiedä oliko kaupan, mutta eräs valkoinen sivupöytä/senkki jäi kummittelemaan mieleeni. Onko meillä paikkaa sille? Ei, mutta mökillä ehkä olisi 🙂

KESKIVIIKKOTERKUIN,

PS. tämä ei ollut kaupallinen yhteistyöpostaus, vaan silkasta ystävien auttamishalusta tehty postaus ♥


tiistai 01. toukokuun 2018

Plan B eli ihana päivä

10

HEIPPAHEI

te ihanat ja heippahei toukokuu! Vitsit, ensi kuun jälkeen on heinäkuu 🙂 Mutta eletään eka tämä yksi lempparikuukauteni ikinä. Vaikka ulkona vihmoo vettä, niin toukokuu tuntuu silti jo niin paljon kesäisemmältä kuin huhtikuu. Vaikka mökkijärvi oli tuosta meidän lahdenpoukamasta vielä jäässä, niin sekään ei haitannut. Koska toukokuu. Vaikka kannettiin mökkitavarat nöyrin mielin takaisin kotiin, niin silti olo on tänä toukokuun ekana jotenkin tosi kepeä ja iloinen.

Tiedän, että jotkut teistä siellä päästelevät ärräpäitä, kun lukevat seuraavan lauseen, mutta silläkin uhalla. Jälleen kerran olen sitä mieltä, että (melkin) kaikella on tarkoituksensa. Sillä että ei tänään päästykään mökille. Päivästä kehkeytyi ihan mielettömän kiva ja onhan tässä vielä tätä päivää jäljellä. Kotimatkalla saatiin miehen kanssa päähämme käydä pikaisesti kauluspaitaostoksilla. Äkkiä mökkirönttöset vaihtoon kotona ja kohti Ratinaa.

Siinä miehen maksaessa kassalla kuulin siniraitaisen paidan huutelevan hiljaa nimeäni. En tiedä oliko se nuo kirjaillut kukat vai mikä, mutta olisittepa nähneet miehen ilmeen, kun noin viidessä sekunnissa palasin paitahyllyn vierestä kassalle hänen taaksensa. Tuo kuvissa näkyvä paita kädessäni. Nosti vain kulmiaan eikä sanonut mitään. Ilmeestä pysyin lukemaan seuraavia asioita: Sullahan on vaikka kuinka monta sinivalkoraitaista paitaa! Kuinka paljon kukkavaatteita meinaat ostaa, nehän on jo kohta pois muodista! Minne ajattelit tuonkin paidan saada mahtumaan? 😀

Ja kas ei sitä paitaa tarvinnut saada mahtumaan mihinkään, sillä otin sen heti käyttöön. Sopii tällaiseen keväiseen olotilaan. Jouduimme tuottamaan tytöille pettymyksen, sillä toivoivat Jungle Juice Barista Pink Panther -smoothieita. Jos viime kerralla tyttöjen kanssa odotettiin niitä reilu vartti, olisi odotusaika nyt ollut ainakin tuplaten. Niin hirmuinen väenpaljous. Kaupan kautta kotiin smoothieainekset kassissa. Ihan hyvältä nuo omatekemät smoothietkin maistui. Raikkailta ja keväisiltä.ID

Tänään on ollut ihana lämmitellä takan lämmössä, lukea sitä ruotsalaista dekkariani (mutta vitsit, että se on raaka!) ja vaan olla möllöttää. Plan B on tässä vaiheessa jo osoittautunut sen pienoisen ketutuksen arvoiseksi. Sen ketutuksen, kun näimme venerannan olevan jäässä. Ketutus kesti pari sekunttia. Siinä vaiheessa, kun mies raahasi laiturille muutaman kiven murikan ja huomasimme tekevämme sitä kuuluisaa murikkatestiä testataksemme jään paksuuden kikattelimme jo asialle. Lähikahvilan, Aurettaren, vappumunkit ja kahvit viimeistään toivat hyvän mielen. Tuo paikka on muuten ihana. Pullollaan myös vanhoja myytäviä astioita ja esineitä. Ihan siinä Seitsemisen kupeessa. Jos ohi ajelette, niin kannattaa piipahtaa 🙂

Mökille varaamani makkarat pääsevät illalla takkaan paistumaan. Mökkitunnelma on kaukana, mutta hei ainakin siitä edes pikkuisen muistuttaa nuo viikko sitten venerannasta kotiin tuomani mustikanvarvut, jotka pukkaavat lehtiä pintaan. Tarinan opetus? Se, että ota elämä sellaisena kuin se tulee. Älä anna mönkään menneiden suunnitelmien pilata päivää, vaan keksi varasuunnitelma. Plan B voi jossain tapauksessa osoittautua jopa sitä alkuperäistä suunnitelmaa kivemmaksi. Olisihan se kurja ollut tällä kelillä laittaa mökkiä kesäkuntoon. Mieluummin teemme sen tulevana lauantaina auringonpaisteessa. Ellei sitten jääkausi ole päättänyt viivästyttää meidän mökkikautta vielä viime vuoden mökkikauden aloitustakin pidemmälle 🙂

IHANAA VAPPUPÄIVÄN ILTAA! ♥

PS. pahoitteluni, että meitsi puokkoilee yhtäkkiä postauksissa. Jotenkin nyt tuntuu, että näiden samojen nurkkien kuvaaminen ei kiinnosta. Varsinkaan kuin sisustuksen suhteen ei ole tapahtunut mitään muutoksia. Joten kuvaillaan sitten vaikka noita ”uusia” hiuksia. Joista kyllä tykkään edelleen ihan himputin paljon!


torstai 26. huhtikuun 2018

Silloin ja tänään – elämän kulkua ♥

14

HELLOU IHANAT

ja hei sangen aurinkoista torstai-iltaa! Taannoin kerroin, että näin huhtikuussa sitä tulee oltua astetta herkemmillä. Pari viikkoa sitten kuopus täytti 11 vuotta ja huomenna tuo rakas esikoinen täyttää jo 13 vuotta. Mihin tämä aika oikein menee, jos saan kysyä? Toisaalta tuntuu, että aika menee älyttömän nopeasti. Mutta taas toisaalta tuntuu, että tuosta hetkestä, kun esikoinen syntyi on ainakin valovuosia aikaa. Kuinka paljon erilailla asiat olivat tasan 13 vuotta sitten kuin mitä ne tänään ovat.

Tuolloin olin maannut sairaalassa kolme viikkoa ja oli tiistaipäivä. Kolme viikkoa synnytystä oli käynnistelty kolmen päivän sykleissä. Kolme päivää käynnistystä ja yksi päivä lepoa. Ja jälleen alusta. Tuona tiistaina päätin rohkaista mieleni ja kysyä osaston lääkäriltä, josko saisin nousta kerrankin sängystä, kävellä raput alas kahvioon ja syödä jäätelöannoksen. Kävellä raput ylös ja metsästää siten niitä kunnon supistuksia. Vuodelevossa olleena kun tuntui, että ei ne supistukset edes tee mitään muuta kuin vain inhottavan olon. Sain onneksi luvan. Ehkä lääkärikin huomasi, että vaikka hienosti olin tuon kolme viikkoa jaksanut ilman mitään aktiviteettejä (liikkumista, lukemista, tv:n katselua), että oma psyykkeeni alkaa olemaan äärirajoilla.

Näin 13 vuotta myöhemmin eletään torstaipäivää ja sen sijaan, että olisin tehnyt rappustreeniä saavuttaakseni jotain tai päästäkseni lähemmäs maalia, kävin juoksemassa pikaisesti kiireen keskellä uudet juoksulenkkarini sisään. Psyykkeeni voi, ainakin omasta mielestäni, hyvin enkä tarvitse keneltäkään lupaa mihinkään. Tunnen vapaudentunnetta sen suhteen. Että pystyn lähtemään kodistani ulos ja lenkille. Kauppaan ja ihan minne haluan. Elinympäristöni kattaa hurjan paljon enemmän kuin TAYSin osaston 10b huoneen neljä ikkunasängyn.

13 vuotta sitten tänään söin elämäni parhaimman jäätelöannoksen. Tuntui kuin olisimme olleet miehen kanssa lomalla, kun reviirini laajentui tuonne alakerran kahvioon. Niin ihana tunne se oli. Osastolle takaisin lyllertäessäni olin yhtä hymyä. Lääkärikin totesi, että taisi tehdä tehtävänsä. Niin se tekikin. Mieli rentoutui ja illalla alkoi kivuliaat supistukset.

Tänään olen haaveillut jäätelöannoksesta. Syönyt pakkasesta suoraan purkista minttusuklaaproteiinijäätelöä ja hörppinyt kahvia sen kanssa. Hymyillyt melkein yhtä leveästi kuin tuolloin jäätelöannoksen jälkeen.

Silloin sairaalasängyssä illalla maatessani jälleen käyrällä ja suklaata puputtaessani päätin, että en enää ikinä syö suklaata ellei ole pakko. Tuolloin se oli pakko, jotta saatiin vauvan sydänääniin vaihteluita. Niistäkin kun pystyi tulkitsemaan, että pikkuisen olisi jo aika päästä ulos.

Vaikka silloin päätin, että suklaa ei ole se mun juttu, niin tänään olen sitäkin salaa napsaissut palasen jääkaapissa olevasta levystä. Siitä, josta on tarkoitus leipoa mutakakku tuon 13 vuotta sitten huomenna syntyneen lauantaisiin synttärikemuihin.

13 vuotta sitten tänään perheeseemme kuului kaksi ihmistä. Olisimme olleet onnellisia ihan kaksistaankin, mutta meitä siunattiin lahjalla (ja myöhemmin vielä toisella), jollainen on suuri kunnia ja etuoikeus saada.

Tänään perheeseemme kuuluu viisi jäsentä. Tuohon kahteen verrattuna se tuntuu jo suurperheeltä. Kovin rakkaalta sellaiselta ♥ Edelleen ja joka päivä tunnen suurta kiitollisuutta.

13 vuotta sitten illalla miehen lähtiessä sairaalasta kotiin nukkumaan taisin tirauttaa muutaman kyyneleen. Varsin herkässä mielentilassa kun olin. Pienikin ero tuntui kamalalta.

Tänään saattelin tuon elämäni rakkauden lentokentälle hyvillä mielin ilman kyyneliä. Tiedän että tulevien neljän päivän aikana tulee ikävöityä, mutta tällä kertaa mulla on täällä kaksi natiaista seurana. Niitä, joilla on välillä yhtä huonot vitsit kuin isällään. Joilla pisamat poskilla muistuttaa toisen punertavasta parransängestä ja pisamista. Ne, jotka illalla pakkautuvat samaan sänkyyn kanssani nukkumaan ja tappelevat kumpi saa olla ekan yön äitin vieressä. Ehkä pitäisi itse olla keskellä?

Silloin illalla en vielä tiennyt synnyttämisen tuskasta mitään. Vaikka kyse oli vain 44 cm ja 2.7 kg:n rakkauspakkauksesta. En tiennyt sitä, että hätäsektio oli sekunneista kiinni. Enkä siitä, kuinka raastavaa on, kun en saanut vastasyntynyttä prinsessaa kotiin kanssani.

Mutta näin 13 vuotta jälkeenpäin, 13 vuotta vanhempana tiedän, että mitä ikinä elämässä tapahtuukaan, niin elämällä on tapana kantaa. Tiedän, että joissain tapauksissa kipu kuuluu asiaan. Kipu kuuluu kasvamiseen. Niin se kuului tuona päivänä 13 vuotta sittenkin, kun supistukset alkoivat. Seuraavana aamuna klo 06.21 minusta tuli äiti. Minulle annettiin roppakaupalla vastuullisuutta kertaheitolla ja jollain hassulla tavalla tuntuu, että vaikka olin jo iän puolesta aikuinen, niin tuossa hetkessä minusta tuli virallisesti aikuinen.

13 vuotta sitten tänään olin onnellinen. Kepein sydämin voin todeta, että sitä olen tänä päivänäkin. Potenssiin tsiljoona. Enkä vähiten sen takia, mitä tuolloin 13 vuotta sitten sai alkunsa ♥ 

TORSTAI-ILTATERKUIN,


keskiviikko 25. huhtikuun 2018

10 x onnellisen aamun avaimet

4

🍓 Tarpeeksi ajoissa herättämään laitettu kello ja se, että pomppasin heti ylös, kun se kello soitti. Sen harvan kerran kun olen torkuttanut, olen noussut sängystä tuplasti väsyneempänä kuin niinä kertoina, kun en torkuta.

🍓 Ruokapöydän tuolilla odottavat villasukat, jotka vedin heti ensimmäisenä jalkaan.

🍓 Luonto esittää -jakso, jonka myötä ihastelin vartin verran rusakkojen leikkiä ruokatilan ikkunasta eilen aamulla. Tänä aamuna ihastelin hetken aikaa lintuja, jotka nokkiva tuota varsin mutaista takapihaamme. Yleensä ikkunasta näkyy myös kulmakunnan koirat, ne aamuvirkuimmat sellaiset 🙂

🍓 Aamukahvi, jonka sekaan mittasin yhden mitallisen pehmeää hasselpähkinänmakuista kahvijauhetta. Suihkusta tullessani keskikerroksesta leijaili tuoksu, johon törmää usein ulkomailla kahviloissa.

🍓 Tuoreet mansikat ja pensasmustikat. Kauniisti lasimaljasta tarjoiltuna. Ah kesää ja tuoreita kotimaisia marjoja odotellessa!

🍓 Energiasmoothie, joka ei jättänyt taaskaan kylmäksi vaan teki niin hyvää. Jo ihan ajatuksenkin tasolla; luomukookosvettä, puolikas banaani, ruokalusikallinen Puhdistamon energiasmoothiejauhetta ja ruokalusikallinen Organic Healthin luomukurkumamehua*. Viimeisen vuoden aikana olen tykästynyt kurkumaan toden teolla. Mausteena sitä olen käyttänyt kultaiseen maitoon ja nyt viime ajat olen juonut kurkumamehushotin aamuisin. Tänä aamuna shotti jäi väliin, mutta smoothie kätki shotin sisäänsä.

🍓 Uuden shampoon ja hoitoaineen käyttöönottaminen. Hiusten tuoksu suihkun jälkeen.

🍓 Uninen tuoksu lastenhuoneissa ja peiton alta ulos karanneet pikkuvarpaat. Unesta lämmin poski ja levollinen ilme. Rakastan edelleen herättää lapset aamuisin. Toivottavasti eivät vielä pitkään aikaan halua herätä omaan herätyskelloon!

🍓 Silitetty, pehmeä ja puhtaalle tuoksuva kauluspaita. Valmiiksi katsotut työvaatteet.

🍓 Koiran kanssa tehty pikainen aamulenkki, jonka aikana sai tuoksutella sateen jättämää keväistä tuoksua!

Olenkin kertonut, että olen ehdottomasti aamuihminen. Jokainen aamu on uuden alku ♥  Mahdollisuus kääntää kurssia, jos tarvetta siihen on. Mahdollisuus jatkaa sillä tutulla ja turvallisella. Let’s make the best out of it!

IHANAISTA KESKIVIIKKOA,

*kurkumamehu saatu Lifestä


« Vanhemmat
Uudemmat »